Haaga, 27.5.1976

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy!

Jumala takaa viihdyttävän, kätevän ja nautinnollisen tulevaisuuden.

*

Kirjoitettu alunperin kommentiksi nimimerkki Valkealle Ironmistressin päreessä Aikamme ateismin kasvot.

1

Valkea kirjoitti: Vaikka superälykäs olento on karkea yksinkertaistus Jumalasta, pyrin tällä sanomaan sen, että Jumalaan uskominen ei ole ihmeellistä, ja se on perusteiltaan rationaalista (toisin sanoen se ei vaadi uskomista sellaisiin asioihin, joilla ei ole selitystä. Jumala pystyy selittämään omien toimiensa "mekanismin").

Valkealle minun on rehellisesti sanottava, etten itse osaa [enää jos koskaan] kaivata hänen kuvaamaansa superälykästä olentoa eli Suurta Toista [lacanilainen Big Other on symbolinen totuusjärjestys, jota subjekti tottelee ja johon se imaginaarisesti samaistuu]. Miksiköhän? Selitäpä Valkea tällainen 'irrationaalisuus' ['Jumala-impotenssi'] niin rationaalisesti ja tieteellisesti kuin vain ikinä pystyt. Minä kuuntelen ja ihmettelen.

2

Jumala on mutatis mutandis Lacanin reaalinen, jota ei voi lähestyä kuin subjektin irrationaalis-imaginaarisena samaistumisena Substanssiin [= itseidenttisyyden harha], mistä paradigmaattisin metafyysinen esimerkki on Spinoza ja tietysti idän ei-subjektiiviset mediaatio-terapiat sekä symbolisena totuutena ja lakina [Big Other], mutta mitään suoraa pääsyä reaaliseen ei ole. 

Reaalinen on ajattelujärjestelmiemme ja jopa estetiikkamme [ainakin mimesis-estetiikkamme] oikosulku, joka tappaa, tekee hulluksi tai haavoittaa iäksi [vrt. VT:n varoitus: joka näkee Jumalan, ei voi jäädä eloon].

Reaalinen on kuin Heideggerin oleminen, jota 'itse' ei ole olemassa - ei ainakaan samassa mielessä kuin olioiden olemassaolo, koska oleminen itsessään on olioiden ilmenemisen reaalinen. Tässä yhteydessä on opettavaista muistaa Karl Barh, jonka Roomalaiskirjeen tulkintaa Heideggerin [ehkä myös Wittgensteinin] tiedetään lukeneen: 'Me emme voi puhua Jumalasta, mutta meidän täytyy. Tämän rinnalla kaikki muu ahdistuksemme on lastenleikkiä'.

Minulle reaalisesta puhuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin Jumalasta puhuminen. Reaalisessa ei ilmene mitään jumalallista eli symbolista totuutta, johon imaginaarisesti kosmisen itseidenttisyyden harhassa samaistuisimme persoonallisesta Jumalasta nyt puhumattakaan.

'Tietomme' reaalisesta on aina imaginaarista tai symbolista eikä sinällään anna mitään suoraa perustaa Jumala-uskolle. Itse asiassa puheemme Jumalasta on vieraantumista Jumalasta.

Pyhyyteen ja jumalallisuuteen vetoaminen on pikemminkin esteettis-poliittinen kannanotto kuin mikään relevantti todiste teismin puolesta tai ylipäätään transsendenttisen 'sfäärin' olemassaolosta, koska [kuten sanottu] symbolinen tietomme ja imaginaarinen kuvittelumme ovat alunperin mahdollisia dialektisesti vain vieraantumisena ja koska ne lähestyvät totuutta, joka on perimmältään tyhjyys.

Kummallista ettei tätä kvanttifysiikankin mallintamaa vahvaa tyhjyys-hypoteesia voida hyväksyä vaan aina joku oppinut ja sivistynytkin hörhö on taipuvainen yhtä aikaa naiviin, triviaaliin ja perimmältään animistiseen panteismiin. Hitto - uskokoot sitten mieluummin vaikka Jeesukseen kuin panteismiin, jos kerran eivät voi olla uskomatta! Jeesus oli sentään [laajassa mielessä] yhteiskunnallisesti radikaali eikä pelkästään buddhalainen säälimoralisti [sitäkin hän nimittäin oli].  

Mutta ihmiset tarvitsevat satuja, tarinoita, legendoja, eettisiä käskyjä, ohjeita, jopa dogmeja. Sen sijaan ne, jotka näkevät illuusioiden ja harhojen läpi, eivät tarvitse tällaisia lastenkamarijuttuja sielunsa ja mielensä lohdutukseksi. He nauttivat [jos nauttivat] vain totuudesta, joka on olemisen tyhjyys ja tuosta tyhjyydestä kumpuava Dasein [ihmisenä oleminen] .

3

Sanottakoon kuitenkin lopuksi se, minkä olen sanonut aiemminkin. Mitään autenttista ja alkuperäistä uskontoa ei ole koskaan perustettu pelkästään pragmaattisin perustein. On junttimaisen mekanistista ja jälkiviisasta kulttuuri-genetiikkaa ajatella, että koska uskontoa tarvitaan, sellainen pitää puoliväkisin valita, agitoida tai jopa perustaa, jotta ihmiset eivät ajautuisi ennenpitkää perversioiden ja väkivallan tielle.

Vakavasti otettavat uskonnot [ja uskoontulot] eivät ole ensisijaisesti kauppatavaroita eli markkinatuotteistamisen tuloksia - - eivät myöskään evoluutiobiologisia mutaatioita, jotka muka täyttävät jonkin kulttuuri-geneettisen [memeettisen] tyhjiön - [näin massiiviset yleistykset ja reduktiot kadottavat koko uskonnon kulttuurisen idean lähes kokonaan kykenemättä (esim. Dennet) tekemään selkeää käsitteellistä ja ideahistoriallista eroa esim. hevosenkekä-taikauskomuksen ja Jeesus-uskon väliillä].

Mutta kuten tiedämme, etenkin USA:sta löytyy jo aivan kaameita esimerkkejä uskontojen uudesta markkina-innovoinnista [kulttuuri-biologisista mutaatioistako?]. Olemmehan nähneet dokumentteja noista kalvinistis-metodistisista ostoskeskuskirkoista. 

David B. Hart arvioi 2004, että Amerikan uusi uskonnollisuus on synkretistinen sekoitus vähän kaikkea viihteellisestä markkinahumusta taikauskoiseen pakanallisuuteen eikä niinkään alkuperäisen kristillisen sanoman renessanssia. 

Hartin esseen jälkeiset 8 vuotta ovat olleet tämän finanssi-viihde-kirkollisuuden jatkuvaa nousua. Kapitalismi on ahmaissut siis uskonnonkin kitaansa. Jään odottelemaan, milloin ostos-nautinto-keskus-kirkkojen aikuisviihteen kappeli-osastoilla aletaan esittää pyhiä porno-orgioita. Kyllä kapitalismi sellaisetkin aikaansaa. Money talks ja ihmiset veisaavat gospelia kuin kiimaiset eläimet.

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy! Naisille kolmen kuukauden orkkutakuu. Selkäydintä rassaava elämys. Bonus-edulla. Kokeile jo tänään!

4

Rooma voitti. Mikä merkitsee, että kristinusko sulautuu, assimiloituu ja integroituu pakanallis-maalliseen uskomus- ja valtajärjestelmään - ja nyt USA:ssa jo ties monennenko kerran.

Eurooppa sen sijaan on edennyt kristinuskon syvimmän ydinsanoman [Jumala kuoli ristillä] ja siten ihmiskunnan sivistyksen äärirajoille asti eli nihilismiin, sillä näyttipä demokraattinen humanismimme miten inhimilliseltä ja oikeudenmukaiselta tahansa, sen arvopohja on jo menetetty ja kadotettu. Sillä Jumala on kuollut. Ja me tapoimme hänet [Nietzsche].

Kristinuskon moraalisesta eetoksesta kumpuava liberaali-demokraattinen humanismi on Jumalan kuoleman kehitystä vasten itsensä eli oman arvoperustansa kumoava ajattelu- ja uskomusjärjestelmä. Se ei mahda enää mitään vahvemmille tuotteistamis-trendeille ja jos mahtaakin, niin tavalla, joka johtaa myös kaikki muut aikanaan nihilismiin.

Arvoista tulee kapitalistisessa nihilismissä teknokraattisia menettelytapoja vailla muuta sisältöä kuin, minkä shoppailu antaa ja kirkoista joko museoita tai ostoskeskuksia [tai molempia, sillä kapitalistilla on valitettavasti innovatiivista bisnesälyä].

5

Mutta näin ilmeisesti pitikin käydä. Aloitimme tyhjästä ja päädymme takaisin tyhjyyteen. Eurooppa on tämän rankan kierroksen kertaalleen tehnyt ja sen on jo aika levätä ja raueta - pitkään.

.....

Toisin kuin Eurooppa USA sen sijaan palaa takaisin synkretistiseen pakanuuteen ja incredible enough Kiinasta tulee kristillisen kalvinismin kaupallinen superveturi. Jo ollaan aikoihin eletty - - .

II

http://www.youtube.com/watch?v=x6ilb-Z4ER8

Jeesus pelastaa - Juice Leskinen & Coitus Int - 1972 - Demo Tape - - [tänks Dzyis - ju meid mai dei]

Ei huumekauppiaat nyt enää hassiksella rahaa tee,
kun Jeesus nousi kuolleista ja kauppiaita suojelee.
Ja terveelliset elintavat pääsee kunniaan,
nyt juodaan jeesusviinaa tullaan jeesushumalaan,
ja tapellaan kun Jeesus silloin tällöin uhriin tarvitsee.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt jeesuskuvat pannaan siistiin nippuun jeesuskansioon.
Ja jeesuspurkaa leukoihin ja jeesussuihke kainalooon.
Ja jeesushattu päähän ja jeesuspaita ylle,
ja sitten kaikki riviin mennään jeesuskävelylle,
meitä meidän oma paitakaupan jeesus kyllä ohjatkoon.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt mennään jeesusorgioihin, Jeesus kyllä sallii sen,
on jeesuskaljaa mukanamme jeesuskorillinen,
ja jeesusrokkilevyt pannaan jeesuslevariin,
ja jeesuskalu peitellän me jeesuskondomiin,
ja monet synnit muut, saamme anteeksi nimeen Jeesuksen.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/06/aikamme-ateismin-kasvot.html

http://www.blogger.com/profile/10835782570473516162

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://davidbhart.blogspot.fi/2007/11/all-culture-arises-out-of-religion.html

http://teknokekko.vuodatus.net/blog/1134689

Evoluutiolta vastauksen saan?

Nainen on löytänyt ison kasan kulttuurigeenejä. Voi mahoton!

*

Päretän ylipitkän kommenttini Ironmistressin päreeseen Mestaus berliiniläiseen tapaan.

1
Ironmistress kysyi vastauskommentissaan: 'Mikä sinulle on epäselvää kulttuurievoluutiossa ja sen mekanismeissa?'

Kysypä itseltäsi tuota. Jos minä olisin noin varma asiastani, julistaisin avoimen sodan islamille välittömästi. Mikä olisi tietysti järjetöntä.

Mutta okei - hyväksyn aika paljon siitä, minkä kirjoitit, joskin kulttuurievoluutiota politiikan teorian tasolla ymmärtääkseni luen evoluutiobiologian [jonka tietysti pääosin hyväksyn] sijaan mieluummin esim. postinkantajan eilen tuomaa kirjaa 'Klassiset poliittiset ajattelijat. Saatanpa siteerata sieltä ensi alkuun vaikka Tuusvuoren Nietzsche-artikkelia.

Kulttuurievoluutiota voi toki selittää evoluutioteorialla, mutta sitä ei voi ymmärtää pelkästään evoluutiobiologian massiivisten yleistysten mittakaavassa.

Sinä luulet ymmärtäväsi politiikkaa selittämällä sitä evoluutioteorialla, mutta kyseessä on reductio ja siten myös argumentum ad naturam-yleislinjaus eikä suinkaan poliittista elämää kulttuurisesti ja historiallisesti opettavaisimmalla tavalla avaava perspektiivi.

Toistan. Jos sinulla on noin suuri varmuus evoluutiobiologian suorasta käännettävyydestä kulttuurievoluutioksi, niin ryhdy nyt hyvä ihminen välittömästi toimiin, jotta sinulla ja suvullasi [klaanillasi, heimollasi] olisi mahdollisuus voittaa kohta alkava 'huntingtonilainen' kulttuurisota islamia vastaan. Turha täällä blogissa on parkua. Hanki lisää aseita, ammuksia ja räjähteitä [kemiaa tuntevana osaat tehdä niitä itsekin]. Ethän muuten 'pelastu'.

2
Meidän eurooppalaisten pitäisi vain oppia myöntämään, että suuruutemme aika todellakin alkaa olla ohi. Turha tuskitella mokomaa. Ei tässä elämässä ole uutta kuolla, eikä elää yhtään sen uudempaa, kuten Jesenin kirjoitti vähän ennen itsemurhaansa.

Turhaa hysteriaa tämä pelko islamin tulemisesta. Ja miten ihmeessä ketään voisi velvoittaa aktiiviseksi anti-islamistiksi vain sillä perusteella, että evoluutioteoria osoittaa populaatioitten taistelevan jatkuvasti keskenään elintilasta, rappeutuvan geneettisen epäsopivuuden vuoksi ja tuhoutuvan viimein sairauksiin sekä ympäristön muutoksiin.

So what? Mitä v--tun väliä sillä on, että kulttuurit taistelevat keskenään, rappeutuvat ja tuhoutuvat?! Antaa mennä vaan. Kukaan ei itke peräämme [ainakaan kovin kauan]. Sen vuoksi aion itse [mikäli vain mahdollista] vähän ennen kuolemaani tuhota kaiken, mitä omistan [ei siis kovin paljon] - jopa oman blogini - vain osoittaakseni, etten ole [enää jos koskaan] kiinni tässä elämässä millään tavoin - en tiedollisesti enkä emotionaalisesti [PS.].

Tällainen on yhtä aikaa kaikkein itsekkäin ja kaikkein epäitsekkäin teko. Kyynikon viimeinen velvollisuus. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin kantaa taakkanaan ja dilemmanaan eksistentiaalisen moraalin perusmaksiimia, jonka mukaan äärettömän vapauden hinta on ääretön vastuu.

PS.
Juuri tieto tai pikemminkin informaatio on se saatana, joka haluaa ostaa sielumme antamalla meille teknisesti loistavat mahdollisuudet kasata loputtomiin jotain helkutin trivial pursuit-multitudea ikäänkuin se tekisi elämämme merkitykselliseksi ikuisuutta silmälläpitäen. Jotkut jopa avoimesti uskovat tähän saatanaan ja pitävät sitä peräti jumalanaan, mutta miten vaikeaa heillä täytyykään olla, kun kuoleman edessä tulee viimein aika luopua lopullisesti kaikesta siitä nippelitiedosta, jonka he kokevat omistavansa katoavassa hybrisessä muistissaan [ikäänkuin tieto olisi kasvavaa pääomaa korkeakorkoisella pankkitilillä, jota inflaatio kuitenkin uhkaa nakertaa].

Voin vain pudistella päätäni. Ehkä näiden hamstraajien pitäisi omaisuutensa säilymisen varmistaakseen ryhtyä syömään omaksumaansa informaatiota samaan tapaan kuin 'Aika hyvä ihmiseksi'-elokuvan vanha mies alkoi syödä patjaansa kätkemiään setelirahoja, jotteivät ne joutuisi perinnönjaossa väärille ihmisille.

Joku sanoisi nyt, että juuri minä olen tuo rahansyöjä-tyyppi. En muka halua antaa mitään kenellekään. Vastaukseni kritiikkiin on yksinkertainen. Oppikaa olemaan vaatimattomia ja elämään omillanne. Kun omistaa vain itsensä, ei ole kenellekään mitään velkaa. Silloin kaikki se, minkä toiselle antaa, on pelkkää lahjaa.

Velkaa ei tule tässä tapauksessa sekoittaa moraaliseen vastuuseen. Velan [kuten minkään muunkaan] orjuudessa elävän velkavastuu ei ole nimenomaan moraalista vaan finansiaalis-juridinen pakote, joka tekee ihmisestä [vapaaehtoisesti tai ei] ratkaisevalla tavalla vähemmän vapaan kuin hän perimmältään on.

Kapitalismi ei siis perustu vapauteen vaan velkaan. Näin ollen kapitalismin moraali ei myöskään ole perimmältään aitoa ja vapaata vaan tekopyhää ja pakottavaa, vaikkakin vapaudeksi väärinkäsitettyä tai paremminkin valehdeltua - [tässä asiassa olen kuin olenkin pesunkestävä anarkisti].

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/06/mestaus-berliinilaiseen-tapaan.html

http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=396 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi

http://hazor.iki.fi/2008/herajarvi/P1230587-muurahaispes%C3%A4.html

Mutta tiesittekö, että Algerian beyn nenän alla kasvaa käpy?

'Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna?' - [kuvassa Martti Popristsin Suosalo].

1

Päreeni on kommentti Kemppisen päreeseen Itse tai itte - etenkin sen viimeiseen kappaleeseen.

*

Kemppinen kirjoitti: Ja tässä sitä ollaan. Mikä ihminen on toisille, siitä tiedetään paljon. Mikä hän on itselleen, se on arvoitus. Vastaus ei ole 7 miljardia erilaista minuutta. Vastaus on harhaanjohtavissa sanoissa ”minuus” tai ”persoonallisuus”. Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna?

???

Välittömästi ensimmäinen assosiaationi viimeisestä kysymyksestä oli Popristsin Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta. Niin tyylillisesti kuin sisällöltään.

En ymmärtänyt, mitä kirjoittaja tarkoitti. Yritän seuraavassa selventää merkillistä kokemustani.

'Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna? ~ ~ Mutta tiesittekö, että Algerian beyn nenän alla kasvaa käpy?'

Ei - en tiennyt. Enkä varsinkaan kyennyt edes ajattelemaan sitä. 

Asuukohan Kemppisen blogissa itse Espanjan kuningas?  Albert I Einstein? Vai oliko se Richard Suuri Feynman - - ???

2

Subjektiivinen, itsereflektoiva ajattelu [erotuksena tekoälylle sekä lasku- ja peliälylle] kognitiivisena prosessina on aina käsitteellistä työtä [konstruktiota] ja matematiikka sen sijaan numeroiden välisten suhteiden loputon ja kehämäinen peli.

Vaatimus siitä, että minuus pitäisi koodata matemaattisena järjestelmänä ja tätä operaatiota pitäisi sitten kutsua muka ajattelemiseksi on contradictio in adjecto eli mahdottomuuus [matemaattisesti varmennettuna potenssiin n]. Toistan - matematiikka ei ole ajattelua, sillä ajattelu tulee vasta matematiikan jälkeen kuten Aristoteleen metafysiikka fysiikan jälkeen [meta].

Ajattelun historiasta toki löytyy monia uusplatonistisen emanaatioteorian eri variaatioista valaistuneita wannabee-mystikkoja imaginaatioineen. 'He' [ei-subjektit] eivät usko subjektiin vaan Substanssiin [hehheh - Substanssi siis uskoo itseensä tällä tavoin].

Manittakoon etenkin Spinozan affekti-geometria, joka kaikkivaltiaan 'energia-emanaation' suitsimiseksi väen väkisin hätärakentaa tuberkuloottisen lakoniset järkeiskulissit; Nietzschen valta-vitalismi osaeaanis-maanisine mielenkuohuineen, Marcusen polymorfisti perverssien viherhörhöjen globaali hippileiri, Reichin  'pneumaattis'-pseudotieteellinen seksuaalimystiikka [itse asiassa Marcuse ja Reich ovat piilorasisteja sui generis], Deleuzen kaikkein sekavimmat kielikuvat immanentin halukoneen nomadisista retkistä epäonnistuneitten metaforien kaatopaikalla, anarkisti-kommunisti Negrin autonominen väki-ilman-valtiota hokemassa vapauden huumassaan utooppis-romanttista yhteisö-mantraansa sekä monet muut emansipatorisen todellisuuden [siis minkä?] viettelevään interpellaatioon langenneet eli ne, jotka ovat onnistuneet sisäistämään pinttyneen imaginaarisen taikauskon siitä, että subjekti, moraali ja tieto ilmenevät ihmiselle/-ssä suoraan affekteina, jotka ovat koodattavissa lukusymbolein ilmaistuina järjestelminä kognitiivis-symbolisesti ymmärrettävällä tavalla.

Mutta kaikki tämä on tietysti höpöhöpöä.

Ajattelu on aina käsitteellisen etäännyttämisen 'apofaattista' työtä. Kielellisesti hahmottomien affekti-emootioiden ja symbolisen kognition välillä ei vallitse vahvaa korrelaatiota [eikä varsinkaan kausaatiota]. Subjekti, tietoisuus ja identiteetti ovat dialektinen repeämä tai irtautuminen affektien kaaoksesta metaforisen kuvan avulla.

Subjekti ei kuitenkaan ole metafyysisesti autonominen cogito eli Descartes'n sisällöllisesti itsenäinen substanssi vaan väkivaltaisesti symboliseen syntynyt tyhjä merkki tai pikemminkin kaikesta symbolisesta jäljelle/yli jäävä jälki.

Symmetrinen vuorovaikutus affektien ja symbolisen kognition eli metaforien välillä [= itseidenttisyys], joka olisi seuraus kahden ontologisen tason kausaalis-reduktiivisesta yhteydestä on näin ollen mahdottomuus, ja vaikka se olisikin mahdollista, kukaan ei tietäisi siitä mitään, koska subjekti [tieto] ilmaantuu kausaalis-deterministiseen maailmankaikkeuteen nimenomaan symbolisen synnyttävänä repeämänä/-stä, joka rikkoo determinismin jo pelkästään tekemällä sen tietoiseksi itsestään.

Yksilöllinen itsetajuisuus ei voi olla itseidenttistä, koska itseidenttisyydessä tajuisuus vajoaisi 'psykoottisesti' takaisin alkuperustaansa eikä mikään 'kiinnike', 'pysäytys' tai 'avautuma' voisi tällaisessa liukumassa [vrt. hallusinogeenien vaikutus] taata sille palautumista ajallis-paikallisen itsetajuisuuden positioon.

tse asiassa itseidenttinen subjekti contra Spinoza ei edes voi olla ajallis-paikallisuuteen väistämättä kiinnittynyt perspektiivi ja muunlaisia subjektiivisen tietoisuuden kognitiivis-transsendentaalisia edellytyksiä/ehtoja emme tunne [emme ainakaan ihmiselle kehittyneitten aisti-kognitio-kompetenssien puitteissa; scifi- ja muu new age-hörhöily on asia erikseen].

Niinpä Spinozan kuten ylipäätään luonto- tai zen-mystikoiden subjektin on oltava täysin erottamaton osa Substanssia. Mutta kun tämä erottamaton osa substanssia sitten naivin luonnontieteellisessä innossaan ryhtyy todistamaan omaa substanssista-erottamattomuuttaan, se tuleekin argumentoineeksi juuri täysin päinvastaisen subjekti-position olemassaolosta kuin, mihin oli itse ontologisesti sitoutunut.   

Kuten tunnettua kvantti-ynnä-muut-fyysikot kuitenkin pelastautuvat ontologian rajallisuudesta, joka maailmakaikkeuden indeterminismistä ja sen fenomenologisesta paralleelista eli subjektiivisesta tietoisuudesta seuraa, matematiikalla eli tilastollisilla todennäköisyyksillä [eihän heillä ole muutakaan mahdollisuutta fyysikkoina]. 

Näin tehdessään he eivät vieläkään näytä ymmärtäneen olevansa aina jo se subjektiivinen tietoisuus [indeterminismin inkarnaatio], jota yrittävät perustella ja kontrolloida todennäköisyyksillään vaan ylläpitävät tällä tavoin kategorisista virhepäätelmistä perustavinta yrittämällä kuin simbsalabim poistaa itsensä kaavasta [vrt. paroni von Munchausenin itsepelastus], jota ei olisi olemassa ilman 'kaavoittajaa'.

Sitäpaitsi kaava itsessään on todellisuuden symbolisesti identtinen kuva - ei itse aktuaalis-fenomenologinen todellisuus [reaalinen]. Vain lukumystikko ja/tai psykoottinen autisti voi väittää toisin.

3

10 potenssiin 14 ei ole ajattelun tavoitettavissa. Matematiikalle 10 potenssin 14 sen sijaan on pelkkä laskutoimitus jossain kaavojen ja numeroiden kosmisessa viidakossa. Jotta ymmärtäisimme tuota peliä teoreettisten käsitteiden tasolla, meidän täytyy ajatella. Vasta tässä kohtaa voimme puhua subjektista, itsestä, minuudesta tai identiteetistä. Joka muuta väittää, on siirtynyt imaginaarisuuden ja/eli mystiikan alueelle.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/itse-ja-itte.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/05/minimalistinen-subjekti.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/05/1-heideggerin-dasein-ihmisena-olemisen.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Diary_of_a_Madman_%28short_story%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gogol

http://en.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gogol

http://edinburghfestival.list.co.uk/article/36517-king-of-scotland/

http://www.varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto_vierailut.shtml

Kärpästen kuningatar eli naiset nousemassa maailman pomoiksi

Kaksi kärpästen kuningatarta kahdelta hyvin erilaiselta saarelta. Alakuvassa Meksikon armeijan sotilaat taluttavat Zetas-huumekartellin johtajan avustajaksi epäillyn Irasema Lopez Garzan lehdistön eteen lokakuussa 2011. Yläkuvassa Finnairin poikia paimentava ministeri Heidi Hautala tunnustaa, että nauttii vallasta.

I

[HS.fi - 3.6]

MEKSIKO. Kun miehet ammutaan, naiset nousevat Meksikon huumepomoiksi. Meksikon huumesodan väkivalta ja joukkomurhat ovat keikauttamassa vanhoja sukupuolirooleja nurin. Huumekartelleja johtavat yhä useammin naiset, kertoo tutkija Arturo Santamaria.
Väkivalta kohdistuu useimmiten juuri miehiin, jolloin kartelliperheiden lesket ja tyttäret astuvat kuolleiden saappaisiin.
"Ensin ne tappoivat isäni. Sitten kun veljenikin ammuttiin viimeisimmässä välikohtauksessa, tartuin ohjaksiin", kertoo erään kartellin johtoon noussut nainen Santamarian tuoreessa kirjassa.
Santamaria työskentelee Sinaloan osavaltion yliopistossa, ja seudun naiset ovat perinteisesti olleet mukana huumebisneksessä, tosin lähinnä valmistuspuolella.
"He ovat imeneet vaikutteita pikkutytöstä lähtien. He tietävät mistä on kyse ja miten homma toimii", Santamaria selittää.
"Sittemmin he ovat siirtyneet huumekuljetuksiin, rahanpesuun ja niin sanottuun narkodiplomatiaan eli hurmaamaan korruptoituneita virkamiehiä. Myöhemmin naiset ovat ryhtyneet pyörittämään koko kuviota."
Viime vuoden lokakuusta lähtien Meksikon viranomaiset ovat pidättäneet 46 naispuolista huumekartellipomoa.
Santamaria arvelee, että kartellit vain vahvistuvat, koska ainakin jotkut naiset toimivat varovaisemmin ja käyttävät väkivaltaa säästeliäämmin kuin monet miehet.
"Kartelleja vastaan on vaikeampi taistella, koska naiset näyttävät toimivan fiksummin", hän sanoo. Santamarian mukaan nuoremmat naiset voivat kuitenkin olla aivan yhtä verenhimoisia kuin miehet.
Sinaloalainen poliitikko Manuel Clouthier on samaa mieltä. Hänen mielestään kartelleissa toimivat naiset ovat miehiä lojaalimpia ja vastuullisempia, siis tehokkaampia.
"Lisäksi aiemmin tapasi olla niin, että äidit vannottivat poikiaan ja miehiään jättämään huumebisneksen. Mutta jos äitikin on jo siinä mukana, hän tuskin antaa mitään varoituksia", Clouthier miettii.

II
http://areena.yle.fi/tv/1535747
Kansan valta, väkivalta. Koulupojista tulee verenhimoisia villejä Goldingin Kärpästen herrassa. - Kymmenen kirjaa vallasta, I jakso.
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/Naiset+nousevat+Meksikon+huumepomoiksi/a1305572559047
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rp%C3%A4sten_herra
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_of_the_Flies
http://timoharakka.blogspot.fi/2012/05/karpasten-herra-ja-lehman-brothers.html?spref=fb
http://www.tane.fi/fi/tane/puheenjohtaja/palsta
http://www.demotix.com/news/871678/frog-arrested-crackdown-los-zetas-drug-cartel-mexico

Vaarallinen suhde

Äääh! Taas se mummo lipoo noilla huulillaan.

*

Reijo Taipale - Vaaralliset Huulet

*

http://funny-family-album.puttles.com/post/funny-mother-and-child-picture-109953

Aikuisviihde-Päre tiedottaa: kesä on tullut

Tätä tyttöä ei palele kesäkuussa.
 
Merenneitoni ja minä

Eutanasiasta ja moraalista

'I'm going to die on Monday at 6.15pm'.






When Marc Weide's mother was diagnosed with terminal cancer, she chose euthanasia.

[....]
6.15pm: The doctor arrives shortly after the scene with the toilets. Mum greets him, then disappears upstairs, saying, "Best let me potter for a bit." Nobody sees her for another 20 minutes.
"Does it happen at all that people pull out at the last minute?" I ask.
"Yes," Martin says. "Quite often I go home again and a new appointment is made. But in many cases the patient passes away between visits."
When Mum comes back, listing things she has put in bags and boxes, Martin gently interrupts her: "Can I just ask you something? Is there still a lot you feel you need to do?"
"Yes," she says, "I mean no. I'm just nervous."
"I can always come back later if you are not ready," says the doctor.
Mum sits down and listens to the doctor. Then she takes a deep breath and says, "OK. I am ready."
At 7pm, with my father, brother and me around her bed as well as Martin, who has given her the injection, Mum goes to sleep.
[....]

I
Tästä piti tulla alunperin kommentti Ironmistressin päreeseen Eutanasian kalteva pinta, mutta julkaisen sen venähtäneessä muodossaan päreenä.

1
Vielä 3-4 vuotta sitten olin aktiivista eutanasiaa vastaan, mutta sittemmin mieleni on muuttunut. Perusteluja en tarvitse, koska näkemykseni on kääntynyt luontevasti eli ilman mitään sen kummempaa argumentti-pohdintaa toiseen suuntaan [muttei täysin muuttunut tai vaihtunut toiseksi]. Muodollisten perustelujen etsimisen ja viilaamisen lopetin, koska ajauduin jatkuvasti umpikujaan/dilemmaan.

Koska minua ei sido mikään uskonnollinen elämän kunnioitus tai muu loputtomiin älyllis-moraalisiin ristiriitoihin kariutuva eettinen vakaumus, ei eutanasialle tule sieltäkään suunnasta minulle estettä.

Siitä olen kuitenkin melko varma [tosin ilman mitään tilastonäyttöä], että jos eutanasian toteuttamista ei kontrolloida äärimmäisen tarkasti, se lipeää ajan myötä kuin huomaamatta kliinisesti perustellusta kuoleman tuottamisesta harkituksi murhaksi, mikäli näiden kahden teon [joilla on eri intentio mutta sama lopputulos] välille nyt ylipäätään voidaan tehdä eettistä eroa.

Joka tapauksessa eutanasian eli tuon 'omaa lajiaan' olevan rikoksen kanssa on pystyttävä elämään eikä suinkaan paettava sen tosiasiallista luonnetta rationalisoimalla kuolinaputeko pelkästään helpottavaksi eli hyväksi, sillä eutanasia väistämättä on aina myös harkittu murha, vaikkei siinä nimenomaan intentoidakaaan murhaa vaan kärsimyksen lopettaminen.

Mutta sitten kun eutanasiaa aletaan noin vain huomaamatta [kontrolli-kriteerien petollisesti rutinoituessa] käyttää hyvän kuoleman nimissä, intentoidun tappamisen tavoin [jolloin 'kliinis-eettinen' ero kuolinavun ja murhan väliltä hämärtyy lopullisesti], olemme siirtymässä systemaattisen tappamisen tielle.

Tämän vaaran vuoksi jokaisen ihmisen [ei ainoastaan päättävien ja toimeenpanevien henkilöitten] sopii aina säännöllisin väliajoin testata oman eutanasia-mutunsa uskottavuus ilman mitään argumentteja, koska ne vain kätkevät sen, mitä todella ajattelemme asiasta.

Kyseessä ei ole kovin hauska testi, mutta jos sitä ei tee, muuttuu 'Eichmanniksi' eli tyypiksi, joka murhaa, koska haluaa säntillisesti noudattaa käskyjä ja elää ko. murhaamisen käytännössä kuin se olisi mitä arkipäiväisintä touhua [mitä se amoraalisesti ajatellen tietysti onkin, koska kuolema on orgaaninen osa elämää].

Miten sitten varmistaa, että kaikki [sekä eutanasian hyväksyvät että] eutanasiassa avustavat ihmiset ovat sinut 'mutunsa' kanssa eli tiedostavat, mitä ovat todella tekemässä ja siten hyväksyvät itsensä myös murhaajina? Miten voisikaan saada selville kenenkään perimmäinen mutu eli omantunnon ääni [omastamme puhumattakaan]?

Avustava [päättävä/toimeenpaneva] henkilö saattaa tehdä kaiken täysin oikein ja pätevästi, mutta olla joko eichmannilaisen välinpitämätön tai jopa ajatella sisimmässään, että näitähän pitäisi tappaa paljon enemmän kuin nykyään. Ja niinpä tämä ihminen alkaa omalta osaltaan lähes huomaamatta toimia siten, että tulee edistäneeksi sellaistenkin ihmisten kuolinapua, joiden kivut pystytään lievittämään -- ja lopulta niiden, joiden hänen mielestään pitäisi kuolla jo muutenkin, koska ovat syntyneet 'viallisina' tähän maailmaan.

2
Lait ovat välttämätön mutta ei riittävä keino pitää eutanasian toteuttaminen niissä rajoissa kuin on tarkoitettu. Olen halunnut vihjata, että ihmisen mentaalinen viritys [asenne, suhtautuminen] kuoleman tuottamiseen voi muuttua, eikä sitä muutosta estä mikään positivistisen oikeuden räätälöimä keinotekoinen laki vaan uskonnollistyyppisen eettisen vakaumuksen sanelema kielto - - jos sekään - olemmehan jo hyvässä vauhdissa kohti maapallon ylikansoittumista.

On selvää, että kun maailman väkiluku kasvaa tietyn kriittisen rajan yli, eutanasian kriteerit muuttuvat huomattavan väljiksi ja kuolinavusta tulee tappamisteollisuutta, jotta vähemmän kärsiville elossa oleville jäisi enemmän resursseja elää. Siinä vaiheessa emme kuitenkaan ole enää pitkään aikaan kyselleet, onko eutanasia hyvää vai pahaa, koska siitä on tullut elämisen ehto niille, jotka jäävät vielä elämään kuolevien jälkeen.

3
Jos joku tahtoo tappaa itsensä ja siihen myös kykenee, niin mikä minä tai kukaan muu on häntä estämään. Elämä ei ole pyhää eikä hyvää. Elämä on yhtä aikaa komedia ja tragedia [narrimainen helvetti], josta jokainen voi lähteä [jos kykenee] periaatteessa juuri silloin, kun itse sitä haluaa. Tälle haluamiselle on toki olemassa huomattavia rajoitteita, koska meillä on velvollisuuksia [ennenmuuta] kaikkein lähimpiä ihmisiämme kohtaan, mutta silti periaate pätee. Ihmistä ei sido tähän elämään muu kuin hänen oma halunsa ja kun se loppuu niin piste.

Olemme vapaita kuolemaan, vaikka emme olleet vapaita valitsemaan syntymäämme. Emme ole kenenkään omaisuutta, vaikka kristinuskon Jumala, kapitalismi yhteiskuntasopimuksineen ja velkaorjuutuksineeen [sekä valtiokommunismi pakko-kollektivisointeineen] väittäväkin omistavansa meidät.

4
Itse/murhaamiseen ei kuitenkaan saa antaa ulkopuolista apua kuin tarkoin määritellyissä tapauksissa, tarkoin määritellyissä olosuhteissa ja tarkoin määritellyin keinoin. Itse/murhassa avustaminen merkitsee aina vakavaa osallisuutta kyseiseen, itse/murhaajan kärsimykset lopettavaan tekoon, jonka murhaluonnetta ei puhdista täysin edes hyvä tarkoitus/armollinen intentio. Joka niin ajattelee on tekopyhä, paatunut tai typerys, joka ei ymmärrä, mistä aktiivisessa eutanasiassa todella on kyse.

II
Eriävät mielipiteet eutanasian [periaatteessa myös abortin] suhteen kumpuavat yleensä kahdesta hyvin erilaisesta mentaalis-moraalisesta kulttuuriperinteestä, sillä tuskinpa esimerkiksi antiikin ateenalaiset olisivat pitäneet eutanasiaa eettisenä ongelmana vaan pikemminkin järjestelykysymyksenä, kun taas Jerusalemin juutalais-kristityille eutanasian kielto oli ollut ehdoton käsky.

Nietzschen useimmiten väärinymmärretty jako herra- ja orjamoraaliin ilmentää tällaista kahden erilaisen mentaliteetin perustalle rakentunutta moraalin lähtökohtaa. Kyse on etiikan erityyppisistä juurista, joista toinen juontuu antiikin kreikkalaisen hyve-etiikan teleologisemmasta [utilitaristisemmasta] ja esteettisemmästä perinteestä ja toinen deontologisesta moraalista [velvollisuusetiikasta] ymmärrettynä juutalaiskristillisen perinteen ja kantilaisen etiikan kontekstissa.

III
1
Tyypillisesti englantilainen eli sosiaalista [kaupallista] pragmatismia ja [irrationaalisia] emootioita sekoittava moraalitunneteoria ei anna meille eutanasiankaan suhteen vastuullista vastausta vaan ratkaisee moraalin ongelman tulkitsemalla tunteet intuition ja yhteisöllisyyden tekopyhänä yhteispelinä.

Mutta jos ihminen kysyy itseltään: mitä minä koen tässä tilanteessa [olipa kyseessä miellyttävä tai epämiellyttävä kokemus], hän ajautuu nopeasti joko epistemologiseen regressioon [riittävien premissien loputtomuus tunteen aitouden todistamisessa] tai musta-tuntuu-common-senseen [käytännössä tämä on (kulttuuri)relativismia, jota ei kuitenkaan sellaiseksi tunnusteta, koska moraalitunteita pidetään universaaleina;  Hutcheson, Smith, varauksin myös Hume].

Jos kuitenkin haluaa välttää sekaannuksia moraalipäättelyssä, ei pidä kysyä ensimmäiseksi:, 'onko kokemani tunne [esim. sääli] oikea ja relevantti?' vaan: 'mitä minun pitää tämän tunteen ja asian suhteen tehdä?'

Pitämisen kysyminen pohjautuu kantilaiseen deontologiaan, jonka sisältönä on naturalistis-kommunitaristinen hyveteoria [ei siis pelkkä muodollinen päättely ja kultainen sääntö kuten Kantilla].

Moraalitunneteoria [on olemassa tunteita, joita voi aidosti pitää moraalisen asenteen perustana] irtautuu hyveistä ja velvollisuuksista kiinnittyen pelkkiin ailahteleviin ja oikullisiin affekteihin, joita tulkitaan affektin 'vaikuttavuuden/määrän' ja/tai sen yleisinhimillisen hyödyn eli 'määrän/tehovaikutuksen' [oletettujen seurausten] näkökulmasta.

Tuloksena on ei-kognitiivista hyväntekeväisyys-hömppää [tai teknokraattista hyöty-manipulaatiota], jossa affiktin pohjalta syntyneen 'liberaalin' tunteen varaan rakentunut asenne ei avaa kysymystä siitä, mitä tietyssä kulttuurikontekstissa pitää rationaalisesti tehdä vaan etsii sovellutuksia pikemminkin siihen, miten saan affektini/tunteeni paineen parhaiten 'tyydytettyä' [vrt. egoismi/hedonismi].

On selvää, ettei uskottava, määrätietoinen ja ihmisiä toisiinsa yhdistävä moraali voi pohjautua pelkästään epämääräisiin ja sisällyksettömiin affekteihin sekä oikullisiin yksilöllisiin tunteisiin, joita yritetään 'moraalisesti tyydyttää' säälimälllä ja 'tekemällä hyvää' vaan itsenäiseen rationaaliseen ajatteluun, joka saa sisältönsä vahvasta kulttuuris-eettisestä traditiosta ja jolle moraalisen asenteen ensimmäinen kysymys on järkevä pitäminen eikä tyydyttävä tunteminen.

2
Myöskään eutanasian suhteen ei pidä ajautua ailahtelevien tunteitten virtaan, koska moraalin on perustuttava johonkin pysyvään eivätkä affektit/tunteet eivät ole pysyviä. Jos meillä sen sijaan on selkeä mitä-pitää-tehdä-konsepti kuolevan potilaan kärsimysten lieventämisen suhteen, me myös teemme kuten moraalioppimme sanoo eli hyväksymme [tai emme hyväksy] tarkasti kriteerejä noudattavan ja julkisesti kontrolloidun aktiivisen eutanasian välittämättä liikaa tunteittemme kuohuista ja oikuista asian suhteen.

Omasta mielestäni eutanasian ehdoton kieltäminen ei kuitenkaan voi perustua järkeen vaan tunteeseen - siis irrationaalisiin affekteihin. Tämän sanottuani myönnän heti perään, ettei filosofiassa ole koskaan päästy täyteen yhteisymmärrykseen siitä, mitä inhimillinen järki lopulta merkitsee tai on. Järki ei tunne itseään, mutta se voi kyllä melko pätevästi hahmottaa, mitä se ei ole - esimerkiksi affekteja.

Niinpä esim. Spinozan etiikka ei perimmältään puhu moraalista vaan affekti-mössöstä, jolla on monenlaisia vaikutuksia [pääosin aktivoivia ja passivoivia] ihmisen mielentilaan. Tällainenko muka on moraalifilosofiaa? Pikemminkin kyseessä on mystisen uusplatonisti-deterministin oppi mieltä aktivoivista ja passivoivista affekti-endorfiineista. Joka luulee löytäneensä moraalia noista endorfiini-affekteista on vitalismilla itseään douppaava hörhö [kuten Nietzsche, Marcuse, Reich, Deleuze, jopa Foucault sekä vihreät luontomystikot].
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/05/eutanasian-kalteva-pinta.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Theory_of_Moral_Sentiments
http://en.wikipedia.org/wiki/Vitalism
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2008/aug/23/euthanasia.cancer

Marxin perillisten ideologinen ristiriita yhteisöllisen anarkismin ja poliittisen voluntarismin välillä jatkuu [ad. inf.]

Anarko-kommunistin ja zizekiläisen voluntaristin hybridi tekemässä pehmeää vallankumousta.

I
1
Päreen sitaatti [osa II] on Antonio Negri-sitaatti Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen kirjasta Perinnöttömien perinne [2011]. Siinä viime vuosikymmenten anarkistis-autonomistisen [vrt. Debordin situationalismi ja Trontin operaismo] kommunismin tunnetuin edustaja Antonio Negri sivaltaa melko taitavasti Alain Badiouta ja Slavoj Zizekiä, jotka edustavat lähes kaiken sen vastakohtaa, mihin Negri on viime vuosikymmeninä päätynyt ja sitoutunut eli idealistista vasemmisto-nostalgiaa, poliittista institutionalismia, voluntarismia ellei jopa desisionismia, joka tietenkin perustaa ontologisen lähtökohtansa ei suinkaan Spinozaan, Nietzscheen, Foucault'iin, Deleuzeen&Guattariin vaan Descartes'iin, Kantiin ja Hegeliin.

Etäisesti yhteinen nimittäjä on Heidegger tai se, mikä Heideggerilta kelpaa Zizekin vallankumoukseen ja se, mikä Heideggerin Daseinissa eli yhteisöllisessä a-subjektivismissa kelpaa anarkistien vapauden kaanoniin.

2
Negri-sitaatti on tärkeä sivallus, koska siihen kiteytyy vasemmiston ehkä perustavin riita siitä, onko poliittis-institutionaalinen vallankumous enää [koskaan] mikään relevantti vaihtoehto taistelussa kapitalismia vastaan. Negrin mukaan ilmeisesti ei. Zizekin mukaan kyllä.

Negrin mielestä Zizek on kadottanut vallankumouksen subjektin eli kansan ja ihmiset yleensä. Zizekin mielestä Negrin vallankumous ei pääse koskaan edes alkamaan vaan unelmoi anarkististisesta vapaus-yhteisöstä, joka on Zizekille imaginaarinen illuusio, joka ajautuu loisimaan tai jopa mutualisoimaan kapitalismin kanssa poliittisesti irrallisten vastarintaliikkeiden muodossa kuin virtahevon selkää nokkiva lintu.

Zizek puhuu Negrin paskoista metaforista - toisin sanoen sanahelinästä, joka jää poliittisen vallan jalkoihin. Negri puhuisi Zizekin idealistisesta voluntarismista, 'hypoteettisesta' kommunismista ja kaipuusta [lopullisesti] menneeseen vallankumousajatteluun.

3
Sitaatista juontuu minulle myös kytkös Heideggerin ja Zizekin käsityseroihin vallankumouksesta ja etenkin Heideggerin käsitykseen subjektista, joka mutatis mutandis on sukua anarkistiselle marxismille. Niinpä palaan tähän aiheeseen mielessäni Heideggerin a-moderni oikeistokonservatismi [sekä Mussolinin moderni fasismi], jahkas ensin luen kunnolla tuon Perinnöttömien perinteen, jossa kyllä asetetaan erittäin syvällisesti kysymys siitä, miten kapitalismia voidaan todellisimmin vastustaa, mutta josta näyttäisi puuttuvan niin sanotusti systemaattista munaa ottaa se valta, joka tarvitaan yhteiskunnan muuttamiseksi. Pelkkä mastoihin kiipeäminen tai edes pomminheittely ei riitä vielä mihinkään vaan pikemminkin loitontaa suuria massoja yhä alttiimmaksi oikeiston spektaakkelimaisen mediamanipulaation aivopesulle.

Valtion hallinta ja instituutioden valtaaminen ei anarkisteille siis kelpaa, sillä he haluavat murskata valtion ja instituutiot sisältäpäin. Mikä heille sitten kelpaa, minkälainen on heidän toimiva yhteiskuntansa, jos kyseessä on muutakin kuin pelkkää teoreettista metaforisointia ja/tai kommuuni-hippileireiliyä, jolla minun mielestäni on hyvin vähän tekemistä toimivan yhteiskunnan kanssa?

 Vai onko anarkismi aina ja edelleen poliittisen romantiikan ikuinen ilmentymä, joka ei imaginaarisen vapaus-yhteisö-utopiansa lumoamana tunnista eikä tunnusta alkuoletustensa [ihminen on hyvä, instituutiot ovat pahoja] perimmäistä nurinkurisuutta?

Eivätkö anarkistit olekin kuin ensimmäiset kristityt - siis kuin eräänlainen alkukirkko, jota Paavali ja viimein Konstantinus Suuri eivät vielä olleet ehtineet suostutella ja pakottaa Rooman instituutioiden huoraksi?

Valitettavasti tässäkään ei ole hyviä vaihtoehtoja. Ilman ideologísta organisoitumista ja viimein roomalaiseen hallintojärjestelmään integroitumista etnis-lakiuskonnollisesta juutalaisuudesta ['Neuvostoliiton valtioterrori'] ja monijumalaisesta [-arvoisesta] pakanuudesta ['USA:n kapitalistinen uusliberalismi'] erkaantunut kristillinen anarko-lahko olisi jäänyt jotakuinkin tuntemattomaksi tai ainakin täysin pirstoutuneeksi liikkeeksi samaan tapaan kuin aikoinaan essealaiset tai nykyään amishit.

Mutta ehkä anarkisteillekin riittää juuri oman linjan puhdasoppisuus, jossa ei olla kiinnostuneita korruptoivasta vallasta vaan ainoastaan Pyhästä Yhteisestä Hengestä.
....
Huomautus. Alkukristityt elivät lopun aikojen odotuksessa, mutta he eivät toki eläneet kuolemaa vaan tulevaa elämää ajatellen. En näe tässä psykologisesti merkittävää eroa siihen, että anarkistit elävät vain tätä elämää eikä kuolemaa ajatellen.

4
Tahallisesti kärjistäen voidaan sanoa, että juuri anarkistit ehkä syvimmälle kapitalismin ytimeen menevine kysymyksenasetteluineen työn ja pääoman ristiriidasta edustavat kaikkein dogmaattisinta kommunismia. Jopa niin dogmaattista, ettei sitä voi käytännössä toteuttaa kuin hippiyden kaltaisena luontouskontona, jossa palvotaan ekstaattista kokemusta, joka saadaan pidäkkeettömästä seksistä ja huumaavista aineista - [Marcusen sekopäinen seksuaali- ja luontomystiikka sekä Reichin vielä sekopäisempi pseudotieteellinen orgoni-energiateoria ovat olleet anarkisteille innostavaa 'taktis-teoreettista' lähdemateriaalia].

Pitäessään instituutioita ihmisen vapauden ja hyvyyden tukahduttajina, anarkistit päätyvät lopulta kumoamaan myös avioliiton yhteiskunnan perusinstituutiona. He elävät tasa-arvoisina[?] kommuuneissa, harjoittavat vapaata seksiä eivätkä koskaan ajattele kuolemaa vaan elämää.

Antiikin stoalaiselle elämä oli kuolemaan valmistautumista. Sen sijaan epikurolaiset [anarkistisen liikkeen esi-isät] elivät jatkuvaa optimaalista nautintoa etsien kuin viettiensä orjat tai huumeriippuvaiset, kunnes kuolema tuli ja nappasi nautiskelijan kesken hänen muurahaismaisen hääräämisensä ja kuhnurimaisen hekumansa. Täydellinen vapaus näyttäisikin anarkisteille samaistuvan pakottavaan kiimaan ja robottimaiseen touhuamiseen.

Filosofiselta kannalta katsottuna on vaikea sanoa, ovatko anarkistit idiootteja, psykoottisia, primitiivejä vai barbaareja, mutta ihmisiä he eivät ole ainakaan siinä mielessä kuin me ihmisen yhteiskunnallisena olentona tunnemme.

5
Vasemmisto [joihin en luokittele enää sosiaalidemokraatteja] on ideologisesti hajonnut, mikä ei tietenkään ole uusi asia, mutta nyt tämä hajoaminen näyttäisi ajavan molemmat pääpukarit absurditeetteihin, mikä tekee vasemmistosta [kuten kaikesta muustakin maan päällä] pelkkää kapitalismin raaka-ainetta.

6
Negri on oikeassa: Zizek on kadottanut vallankumouksen subjektin. Mutta myös Zizek on oikeassa: Negrin vallankumous ei pääse koskaan edes alkamaan. Luokkataistelu on ohi. Jäljelle on jäänyt pelkästään suuret puheet ja luulot. Niinpä kapitalismin mainosmies-lobbari [Miltton Friidman] tarttuu tilaisuuteen ja tulee tarjoamaan näille filosofian alalla maailman oppineimmille ja teoreettisesti luovimmille miehille hyvää keikkaa jossain USAn yliopistossa. Ja he suostuvat. Pellet. Kapitalistin mannekiineiksi.

II
[....]
Mitä tulee Alain Badioun 'kommunismihypoteesiin' tai Slavoj Zizekin kommunismihöpinöihin, niin ne ponnistavat vanhan vasemmiston mytologioista ja täyttymyksen historianfilosofiasta. Niihin sopii hyvin Toni Negrin äkäinen tokaisu:

Kas tässä paradoksi, kuunnelkaa: näyttää siltä, että uusi ajatus vasemmistosta olisi muuttumassaq kommunismin hypoteesiksi. Sitä julistavat Badiou ja Zizek. Kummiteleeko aave siis jälleen Euroopassa? Kyllä: mutta valitettavasti kyse on vasemmiston idean viimeisimmästä valepuvusta ja sen menneisyyden puolustelusta, nostalgiassaan ihmettä odottavien filosofien tuotoksista.

Sanottaisiinko, että kommunismin tulkitseman vanhan karkean materialismin tilalle tuodaan pidäkkeetön idealismi. Olkoon, juuri tämä on huonointa vasemmiston ideassa! Tosiasiassa tämä kommunismi omaksuu jälleen tutkimuksen ja historiallisen näkemyksen sijaan abstraktit periaatteet; poliittisen uskon se asettaa vastakohdaksi rakentavalle voimalle, se julistaa ideaalista organisaatiota mieluummin kuin taktista ja strategista kokeilua, kriisiin, taisteluun ja vastavallan rakentamiseen sekä uusien instituutioiden keksimiseen juurtunutta militanttiutta.

Tosiasia on, että suuri osa vasemmistolaisiksi kutsutuista liikkeisä, mukaan lukien Moskovalle uskollisten kommunistipuolueiden jäänteet ja myös erilaiset 'marxilais-leniniläiset' liikkeet [vulgaaristi maolaisiksi kutsutut] olivat luultavasti jo 1970-luvun alussa menettäneet kaiken kykynsä työstää konkreettisesti kommunistista projektia. Ja työstää sitä sellaisena kuin se oli: dialektiikan, työn edustuksen ja siis vasemmiston tuolla puolen.

Nuo liikeet olivat hukkuneet idealistiseen retoriikkaan, nationalismiin ja parlamentarismiin, työläiskorporativismin ja yhteiskunnallisen reformismin sekoitukseen, mutta ennen muuta vihaan historian luovaksi järjestämiseksi ja eksistentiaaliseksi sekä poliittiseksi kudokseksi ymmärrettyä marxilaisuutta kohtaan.

Jo tuolloin yhteinen korvattiin universaalilla, vasemmiston rispaantuneen liberalismin päälle liimattiin egoismi - yhtä kitsas ihanteista kuin kykenevä anteliaisuuteen ja myötätuntoon toista kohtaan.

Militantti länsimainen marxilaisuus oli ennakoinut ja taistellut noita petollisia ja sotkuisia uskovaisia vastaan sellaisissa ryhmissä kuin Sosicialism ou barbarie tai Debordin viinihoureisessa marxismissa ja Trontin operaismossa ja lopulta löytänyt teoreettisen vastarinnan uuden maaperän 'vasemmiston tuolta puolen' Deleuzen&Guattarin Mille Plateaux-teoksesta ja Foucault'n tutkimusmatkoista.

Nyt Marxin unohtanut vasemmistomme ja tämä kommunismimme flirttailevat suoraan porvarillisen kulttuurin ja idealistisen maolaisuuden kanssa, jotka historian kíellettyään kuorsaavat menneeseen loistoonsa käpertyneinä.
[....]
Toni Negri arvostelussaan Augusto Illuminatin kirjasta 'Vasemmiston ajatuksesta eroon pääsemiseksi' [24.11.2009].

Eetu Viren, Jussi Vähämäki: Perinnöttömien perinne, s,12-13 - [kappalejako RR]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri
http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri
http://en.wikipedia.org/wiki/Autonomism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autonominen_marxismi
http://libcom.org/library/libertarian-marxist-tendency-map
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkososialismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkokommunismi
http://www.totuusradio.fi/marx-ilman-marxismia/
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=157&category_id=1&option=com_virtuemart&Itemid=26
http://libcom.org/library/libertarian-marxist-tendency-map
http://complit.as.nyu.edu/object/complit.events.pastevents1011

Työväenliikettä ja vasemmistoa ei enää ole, mutta anarkismi jäi

Anarko-teletapeille paistaa oikean [ei väärän] Marxin aurinko.

I
Ei ole selvää, että juuri työväenluokan ja pääoman vastakkainasettelu on se, jonka avulla kapitalismia vastaan voidaan taistella. On muita taistelun ulottuvuuksia, eikä luokan käsite riitä määrittelemään näitä voimien suhteita. Työväenliike on mennyttä ja vasemmisto on mennyttä. Luokkataistelu on ohi. Siitä on jäljellä pikemminkin taistelu kuin luokka.

Mario Tronti
*
Sitaatti on kirjasta Eetu Viren, Jussi Vähämäki: Perinnöttömien perinne [2011].

II
http://www2.b3ta.com/flower-song/
Teletappi-laulu - - Aidosti hyvän? ihmisluonnon vapaata rakkautta ja anarko-yhteishenkeä tässä pukkaa tulemaan - - ja ihan ilman instituutioita, politiikkaa, puolueita ja valtiota.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Mario_Tronti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/957110
http://en.wikipedia.org/wiki/Autonomism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autonominen_marxismi
http://libcom.org/library/libertarian-marxist-tendency-map
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkososialismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkokommunismi
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=157&category_id=1&option=com_virtuemart&Itemid=26
http://actuspurunen.blogspot.com/2005/10/teletappi-laulu.html
http://defenestrator.org/ideas

Harakanvarpaita tyhjän päällä eli millaisia jälkiä jäi finanssikriisistä

Kuvassa T. Pica pica

I
1
Päreeni on tällä kertaa hiukan 'myöhässä' oleva sitaatti Timo Harakan mainiosta pamfletista Luoton loppu.

Paljon on tapahtunut sitten Harakan kirjan viimeisimpien tietojen eli toukokuun 2009, mutta silti hänen 'dekkarinsa' kokoaa luettavasti yhteen finanssikriisin eri palaset ja sen, mikä noitten palasten muodostamassa globaalin talouden uusliberalistisessa rakenteessa ei ole 2008 kriisin jälkeen muuttunut juuri lainkaan sitten mainitun toukokuun 2009.

Olen valinnut siteerattavakseni juuri tämän kohdan, koska siinä yleiskatsauksellisesti havainnollistetaan, miksi finanssirakenteita ja kapitalismia ylipäätään on niin perin vaikea muuttaa ja jälleenrakentaa.

Ensimmäinen syy on harhaluulo, jonka mukaan rahamarkkinat voidaan parantaa finanssi-elvytyksellä samaan tapaan kuin reaalitalouskin. Tästä esimerkkinä velkaansa hukkuva USA. - - 'Rajallisen rahan maailmassa pankkien elvytysrahat ovat pois ihmisten elvytyksestä.Veronmaksajia rangaistaan toiseen ja kolmanteen polveen. Wall Street on pakottanut valtiot ottamaan velkaa, joka jää maksettavaksi vielä, kun itse olemme matojen ruokaa'.

Toinen syy on oletus siitä, että kriisi on/oli pelkkä poikkeus [anomalia]. 'Pankkielvytystä jakava poliitikko viestittää, että rahajärjestelmä on kunnossa - siltä vain loppui rahat' [mutta finanssi-rahaahan voi tehdä lisää - loputtomiin?]. 'Hävityksen aiheutti poikkeuksellinen olosuhde, ei sääntö, joka on systeemin sisäinen ja siten uusiutuva'.

Poikkeussyytä vahvistaa psykologisesti luulo, jonka mukaan pankki- ja talouskriisin aiheutti ahneus. Tämä on kuitenkin liian helppo selitys, johon vetoamalla unohdetaan ja voidaan jättää huomioimatta itse talousjärjestelmän eli ideologisen, greenspanilais-friedmanilaisen, systeemin sisään rakentunut fataalien oikosulkujen ei ainoastaan todennäköisyys vaan väistämättömyys.

Kolmas ja vakavin syy on, ettei kukaan välitä, ja että finanssitalouden asiat jätetään asiantuntijoille - ikäänkuin juuri asiantuntijat [pankkianalyytikot ristiriitaisine insentiivieneen, uusliberaalin oikeiston talouspoliitikot, suuryritysjohtajat, suurpankkiirit - jopa demarit!] eivät olisi olleet finanssimaailman suurimman kuplan aiheuttajia.

2
Finanssimaailman kirurgit yrittivät vaihtaa ihmiselle kvantti-robotin aivot - tunnetuin seurauksin. Ihmisrobotti ei kuollut, mutta sai oudon hylkimisreaktion ja sille jouduttiin palauttamaan entiset ihmisaivot, koska se alkoi syödä rahaa, luottokortteja, arvopapereita ja jopa mainoksia.

Wall Street'in ja London City'n hullut finanssi-tiedemiehet kehittelevät paraikaa uusia swap-kvantti-aivoja. Ne saadaan toimimaan Troijan hevonen-viruksen avulla. Virus levittää aivoihin £€$-entsyymejä aiheuttaen niin sanotun 'snapsi-muutoksen', joka katkaisee kytkökset rahan hankintaan liittyvien sääntömekanismien väliltä. Niinpä ihmisen, johon tällaiset talousaivot on saatu modifioitua, pitäisi alkaa käyttäytyä kuin Goldman&Sachsin saaliinhimoisin hyeena, joka on koodattu vain ja yksinomaan pelaamaan ja voittamaan täsmä-swapeilla kaiken, minkä ehtii - nyt kuitenkin ilman edellä kuvattua pankkikortin-syömis-refleksiä.

3
Meidän, jotka emme halua muuttua swap-kvantti-aivoisiksi hyeenoiksi, tehtävämme on tuhota tuo johdannais-tekno-aivo[ton]-hirviö, joka asuu uusliberalistisen taloussysteemin lymypaikoissa eli Aarresaarilla [tunnetaan myös veroparatiiseina].

Siinä tehtävässä ainakin meikäläisen kaltaiselle 'diogeneettiselle' kyynikolle on elämän tarkoitusta ihan riittämiin - ellei enemmänkin.

II
[...]
Talouden romahtaessa - kun vienti, kauppa ja teollisuus sakkaavat, työpaikkoja ja yrityksiä katoaa, ei tietenkään ole muuta mahdollisutta kuin lisätä valtion velkaa ja julkisia menoja. Toinen vaihtoehto on surullisempi: olla Afrikan maa, jolla ei ole varaa elvytykseen. Mutta yllättävän moni ratkaisee elvytyksellä myös finanssikriisin. Sekä Bushin että Obaman valtiovarainministerit ovat lisänneet likviditeettiä, siis työntäneet rahaa kuin Kodin Putkimiestä avaamaan tukkeutuneet markkinat.

Ja rajallisen rahan maailmassa pankkien elvytysrahat ovat pois ihmisten elvytyksestä.Veronmaksajia rangaistaan toiseen ja kolmanteen polveen. Wall Street on pakottanut valtiot ottamaan velkaa, joka jää maksettavaksi vielä, kun itse olemme matojen ruokaa.

Yhdysvalloissa työttömyys lisääntyi 2,6 miljoonalla ihmisellä vuonna 2008, silti laajoja julkisia rakennustöitä ei ole aloitettu. Irvokkaimmillaan iloinen markkinameininki palaa Wall Streetille, samalla kun muu maailma saa tuottaa tavaroita ja palveluja nälkäpalkalla. Kaikki olisi kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Sinänsä mikään ei estä tekemästä suursiivousta finanssijärjestelmässä samaan aikaan, kun huolehditaan ensiavusta; eivät ne ole toisilltaan pois. Elvytysnarkkarit kuitenkin selittävät, ettei maailmantalous enää kestä 'epävarmuutta' ja 'poliittista kiistaa', jonka rahoitusrakenteiden uusiminen aiheuttaisi.

Tämä kehäpäätelmä on kuultu satoja kertoja ennenkin: markkinavoimat itse määrittävät, millaista politiikkaa niihin sopii soveltaa. Juuri tämä nurinkurinen käskysuhde on johtanut maailman syvään kriisiin.

Elvytyksen lisäksi on toinenkin syy, joka viivyttää ja tarpeeksi viivytettyään estää finanssikapitalismin uusimisen: kriisi on poikkeus, anomalia. Pankkielvytystä jakava poliitikko viestittää, että rahajärjestelmä on kunnossa - siltä vain loppui rahat.

Hävityksen aiheutti poikkeuksellinen olosuhde, ei sääntö, joka on systeemin sisäinen ja siten uusiutuva, kuten olen pyrkinyt kavereitteni Galbraithin ja Minskyn tuella osoittamaan.

Päättäjillä on kova paine estää laman paheneminen, ja siihen tarvitaan paitsi rahallista myös hengellistä elvytystä. Kriisin perspektiiviä lyhennetään jatkuvilla toiveikkailla lausunnoilla - käytännössä joka päivä jossain X:n keskuspankin johtaja, Y:n valtiovarainministeriö tai Z:n talousjärjestön pääsihteeri ilmoittaa näkevänsä 'hyviä merkkejä' tai 'käännekohdan' tai 'valoa tunnelin päässä'. Poliitikot valavat äänestäjiinsä 'talvisodan henkeä', jotta tästä 'yhteisestä koettelemuksesta' selvittäisiin.

Kaupallinen media, joka hyvinä aikoina korostaa kriittistä rooliaan vallan valvojana, paljastaa laman aikana olevansa tavallinen liikeyritys, jonka voittoja mainostulojen menetys rokottaa pahasti. Senkin etujen mukaista on rohkaista kuluttajia ja ilmoittajia, joten myönteiselle tulkinnalle löytyy sijaa.

Totuutta tavoitteleva journalisti voi joutua ahdistavaan tilanteeseen, jos tiedotusväline liikeyrityksenä tahtoo mahdollisimman vähän ja vähättelevästi puhuttavan lamasta, josta tulisi kuitenkin raportoida rehellisesti. Poikkeuksellisen irvokas oli Suomen mediatalojen 'Älä ruoki lamaa'-kampanja, jolla suorastaan tieten tahtoen pyrittiin sumentamaan tosiasioita.

Katteeton optimismi ei auta lainkaan ymmärtämään kriisin syitä ja seurauksia, mutta vielä vähemmän omahyväinen moralisointi.

Rahavallan edustaja tulee luoksemme katastrofia pahoitellen ja toteaa, että syynä oli 'ahneus'. Pidämme häntä vilpittömänä. Hyvä, toivottavasti opit tästä jotain, kaikki on anteeksi annettu. Hän menee - ja bang! - myy Guatemalan lapset orjiksi Kiinan kaivoksiin.

'Ahneus' on aivan liian yksinkertainen selitys koko järjestelmän haaksirikkoon.

Ihmisten on liiankin helppo halveksia Wall Streetin ja Lontoon Cityn röyhkeitä rahastajia; heidän kokemansa vaikeudet aiheuttavat vahingoniloa, joka auttaa jaksamaan. Syntipukkeja ilmaantuu: Madoffeja, Kailajärviä ka Sir Fred Goodwineja.

Kriisi pannaan helposti George W. Bushin kaikin puolin burleskin hallinnon piikkiin, ja tuon paholaismaisen Alan Greenspanin. Nyt kun Yhdysvaltoja johtavat Hyvät Tyypit, asiat ovat kunnossa.

Talouskatastrofin henkilöitymisessä piilee suuri vaara. Vakuutusyhtiö AIG jakoi surullisenkuuluisalle rahoitusosastolleen 175 miljoonan dollarin bonukset, mikä sai amerikkalaiset raivoihinsa. 73 johtajaa sai yli miljoona dollaria, mikä on helpompi käsittää kuin se varsinainen skandaali - tuhatkertainen hätäapuraha, jonka valtio joutui yhtiöön syytämään. Kongressi sääti pikavauhtia erityislain, jolla mätkäistiin 70:lle bonuksia saaneelle johtajalle 90 prosentin tulovero. Mikäs siinä, mutta huomio kiinnittyy mikroskooppiseen yksityiskohtaan, ja syntyy harha siitä, että päättäjät olisivat tehneet jotakin olennaista.

Erityisen kohtalokasta on eurooppalainen ylemmyydentunto, jolla yhä ulkoistamme koko kriiisin Yhdysvaltoihin. Lukuisat eurooppalaiset pankit, rahastot ja jopa kaupungit osallistuivat kekkereihin [sadat Italian kaupungit ovat liemessä, suurimmassa Milano] ja nimenomaan sinisilmäisinä tomppeleina, joille kokeneet jenkkipelurit saivat lastattua kyseenalaisimpia kasojaan.

Amerikkalainen media on paljon eurooppalaista ahkerampi ja armottomampi, yksin netissä operoi tuhatkaupalla sinnikkäitä, pedantteja ja kriittisiä asiantuntijoita. Me tyydytymme Sarkozyn juhlallisesta retoriikasta - samaan aikaan, kun juuri meidän mantereellamme muhivat suurimmat myrkkykätköt - [näin siis toukokuun lopulla 2009, kunnes alkuvuonna 2010 tietoisuuteemme nousi Raunio-Kreikka kuin Penix-lintu korruption ja velkaorjuuden tuhkasta/RR].

Moralistisille euroooppalaisille ratkaisuksi riittää aina byrokratia. Lisää valvontakomissioita, ristikkäisiä ja päällekkäsiä toimielimiä, lisää lakeja ja sääntöjä. Perusasiaan puuttumiseen ei riitä poliittinen rohkeus: ennen kaikkea liian suurten pankkien purkamiseen.

Kapitalismin jälleenrakentamiselle on kolmaskin este, vakavin.

Elvytys ei näet estä puuttumasta finanssirakenteisiin, jos uskomme, että puuttumattomuudella romahdus toistuu. Mutta jos tavalliset ihmiset eivät jaksa välittää kriisin syistä ja seurauksista - eikä kieltämättä 'kansainvälisen finanssi-arkkitehtuurin läpinäkyvyyden lisääminen' kuulosta kovin kiihottavalta - ei synny muutospainetta, päättäjille päättäväisyyttä ja lopullista tarkoitustakaan minkään muuttamiselle.

Suurin vaara on siinä, että kukaan ei välitä.

TEE KOE: alapa paasata cocktail-kutsuilla 'Baselin sopimuksen edellyttämästä pankkien vakavaraisuusasteesta'. Näet kollektiivisen vessahädän.

Johdannaiskaupan säätely, riskirahastojen kontrolli, finanssivalvonnan detaljit eivät ole koskaan suuria kansanjoukkoja kiihdyttäviä teemoja. Eikä varsinkaan nyt, kun olisi syytä.

Lama-aikoina suunnataan turhautuneisuus ihan muualle kuin talouteen. 1990-luvun alussa Suomeen sikisi tuhansia keskikaljakuppiloita, joihin upottaa turhat murheet ja perustettiin ensimmäiset topless-baarit, joissa irrottautua arjesta. Ja nyt yhä laajempi kansanosa on mystisesti vakuuttunut, että ongelmien syynä ovat maahanmuuttajat.

Meidät on opetettu ajattelemaan, että talous kuuluu asiantuntijoille niinkuin sydänleikkaukset kirurgille. Tässä demokratiassa kansatalous ei todellakaan ole kansan talous: hallitus toisensa jälkeen toimii ihan toisin kuin äänestäjien enemmistö tahtoo. Ne harvat, jotka protestoivat, vaiennetaan Suomen Pankin ja Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen makrokäyrin - myös suurin osa kansanedustajista. Jos taloutta on yhtä vaikea ymmärtää kuin oopperaa, rahoitustalous on yhtä käsittämätön [ja pitkäveteinen] kuin moderni ooppera.

Paitsi ettei ole. Finanssitalouden perusasiat voi opiskella kuka tahansa siinä missä uusimman Windows-käyttöjärjestelmän, helpomminkin. Ja demokratiassa saa tehdä päätöksiä ilman oppiarvoa, valistunut mutu-tuntuma riittää.

Mutta jostain on alettava. Ilman kansalaisten luomaa painetta päättäjät eivät toimi. Suomalaiset poliitikot hokevat, että talouskriisi ei ole omaa syytämme, joten sen korjaamiseksi ei ole mitään tehtävissäkään. Mutta finanssikapitalismi ei toimi 'ulkomailla' eikä sen seurauksia vältä kukaan. Kysykää vaikka paperimieheltä.

Ongelma on, että maasta ei löydy polittisia voimia, jotka uskottavasti ja johdonmukaisesti osoittaisivat, mitä markkinafundamentalismin raunioille voitaisiin rakentaa. Perinteisesti kapitalismin kritiikki on kuulunut vasemmiston tontille, mutta kuten sanottu, se peijakas kääntyi 1990-luvulla uusliberalismiin.
[....]
Timo Harakka: Luoton loppu, 2009, s 191-195
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Harakka
http://wsoy.fi/yk/products/show/80528
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Talouskriisiss%C3%A4+on+draaman+kaari/HS20090727SI1KU01ozd
http://www.intokustannus.fi/kirja/mahti_kukkarossa/
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1803&category=3
http://www.intokustannus.fi/kirja/aarresaaret/
http://www.talouselama.fi/kirjat/mielettomasti+hullua+rahaa/a2059275
http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/18/hullun-rahan-tauti
http://www.jylkkari.fi/2011/03/poissaolot-hidastivat-opintoja/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harakka

Margareta ja Adele taidenäyttelyssä

Margareta ja Adele kokevat esteettisen elämyksen.
*
Oooh! Katsopa tarkkaan Adele. Ettei vain tuon mustan miesraukan penis ole silvottu. Minä kun en kerta kaikkiaan kestä ympärileikattujen miesten kokemaa tuskaa. Olen niin perin juurin empaattinen ja moraalisesti herkkä. Kenellekään ei saa aiheuttaa epäoikeudenmukaista eikä varsinkaan järjetöntä tuskaa.

Ai ei ole silvottu. No hyvä. Onhan se kyllä niin terveen ja vahvan näköinen. Ja hyvä on taulukin. Esittävää taidetta eikä mitään sekopäistä rappiomeininkiä. Vaikuttava esteettinen elämys. Etten sanoisi erittäin syvältä vaikuttava.

Neljännen peräkkäisen penistaulu-kierroksen jälkeen Margareta huokaisee tohkeissaan, ajatukset oudon sumeina ja tokaisee sitten hormonaalis-esteettisesti virittyneessä mielentilassa::

Taidan tulla toistekin katsomaan. Vaikka huomenna. Tulethan sinäkin Adele? Nautitaan taiteesta oikein kimppakivasti - - hih! Mistä sinä muuten tiesit, ettei se ole silvottu? - - Ai et halunnut, että minulle tulisi paha mieli. Voi kun kiva. No nyt eikun Strömbergin kuppilaan liköörikahville. Näkyiskö siellä vaikka lisää terveitä ja vahvoja taideteoksia - - hihi - - . Mitäs me puumat - hihihi. - - - Mitä sinä sanoit Adele? Munahaukat! Mekö? Kauheeta! Hihihi!
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/Presidentti+Zuman+peniskuva+t%C3%A4rveltiin+Etel%C3%A4-Afrikassa/a1305570665081

Mummolla on asiaa Milttonille

'Minun eläkerahoilla et Miltton jumalauta lyö vetoa siellä johdannais-casinollasi! Mummon rahat pannaan sosiaalisesti vastuullisen reaalitalouden kiertoon eikä sinun fiktio-riskirahastojesi pelimerkeiksi. Pidä tämä mielessä tai lähetän tarvittaessa vaikka oman poliisin koputtamaan oveasi, mikäli olet ehtinyt lahjoa jo sisäministeriönkin.' 
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Milton_Friedman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milton_Friedman
http://www.totuusradio.fi/totuusradio-2/

Päre-News katsoo kristallipalloon

Euroopan vaikutusvaltapoliittinen aluekartta vuodelle 2022.
*
http://www.youtube.com/watch?v=VeBYqL8nuSw&feature=related
The anthem of Germany
*
http://www.totuusradio.fi/