Kärpästen kuningatar eli naiset nousemassa maailman pomoiksi

Kaksi kärpästen kuningatarta kahdelta hyvin erilaiselta saarelta. Alakuvassa Meksikon armeijan sotilaat taluttavat Zetas-huumekartellin johtajan avustajaksi epäillyn Irasema Lopez Garzan lehdistön eteen lokakuussa 2011. Yläkuvassa Finnairin poikia paimentava ministeri Heidi Hautala tunnustaa, että nauttii vallasta.

I

[HS.fi - 3.6]

MEKSIKO. Kun miehet ammutaan, naiset nousevat Meksikon huumepomoiksi. Meksikon huumesodan väkivalta ja joukkomurhat ovat keikauttamassa vanhoja sukupuolirooleja nurin. Huumekartelleja johtavat yhä useammin naiset, kertoo tutkija Arturo Santamaria.
Väkivalta kohdistuu useimmiten juuri miehiin, jolloin kartelliperheiden lesket ja tyttäret astuvat kuolleiden saappaisiin.
"Ensin ne tappoivat isäni. Sitten kun veljenikin ammuttiin viimeisimmässä välikohtauksessa, tartuin ohjaksiin", kertoo erään kartellin johtoon noussut nainen Santamarian tuoreessa kirjassa.
Santamaria työskentelee Sinaloan osavaltion yliopistossa, ja seudun naiset ovat perinteisesti olleet mukana huumebisneksessä, tosin lähinnä valmistuspuolella.
"He ovat imeneet vaikutteita pikkutytöstä lähtien. He tietävät mistä on kyse ja miten homma toimii", Santamaria selittää.
"Sittemmin he ovat siirtyneet huumekuljetuksiin, rahanpesuun ja niin sanottuun narkodiplomatiaan eli hurmaamaan korruptoituneita virkamiehiä. Myöhemmin naiset ovat ryhtyneet pyörittämään koko kuviota."
Viime vuoden lokakuusta lähtien Meksikon viranomaiset ovat pidättäneet 46 naispuolista huumekartellipomoa.
Santamaria arvelee, että kartellit vain vahvistuvat, koska ainakin jotkut naiset toimivat varovaisemmin ja käyttävät väkivaltaa säästeliäämmin kuin monet miehet.
"Kartelleja vastaan on vaikeampi taistella, koska naiset näyttävät toimivan fiksummin", hän sanoo. Santamarian mukaan nuoremmat naiset voivat kuitenkin olla aivan yhtä verenhimoisia kuin miehet.
Sinaloalainen poliitikko Manuel Clouthier on samaa mieltä. Hänen mielestään kartelleissa toimivat naiset ovat miehiä lojaalimpia ja vastuullisempia, siis tehokkaampia.
"Lisäksi aiemmin tapasi olla niin, että äidit vannottivat poikiaan ja miehiään jättämään huumebisneksen. Mutta jos äitikin on jo siinä mukana, hän tuskin antaa mitään varoituksia", Clouthier miettii.

II
http://areena.yle.fi/tv/1535747
Kansan valta, väkivalta. Koulupojista tulee verenhimoisia villejä Goldingin Kärpästen herrassa. - Kymmenen kirjaa vallasta, I jakso.
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/Naiset+nousevat+Meksikon+huumepomoiksi/a1305572559047
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rp%C3%A4sten_herra
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_of_the_Flies
http://timoharakka.blogspot.fi/2012/05/karpasten-herra-ja-lehman-brothers.html?spref=fb
http://www.tane.fi/fi/tane/puheenjohtaja/palsta
http://www.demotix.com/news/871678/frog-arrested-crackdown-los-zetas-drug-cartel-mexico

Naispaholainen

'Ah so Mein liebes Herr. Sind Sie bereit? Ottakaa tästä ensin duracel-paukku Viagra-vodkaa. Sitten voidaan aloittaa viides perättäinen harjoitus kulttuuri-marxilaista praktikumiamme. - - Yhteinen tavoitteemme on vapautetun lihan yhteiskunnallinen tietoisuus eli yhteiskunnallisen lihan vapautettu tietoisuus eli yhteiskunnallisen vapautuksen lihallinen tietoisuus eli lihallisen yhteiskunnan vapautunut tietoisuus - reichilais-marcuselaisessa merkityksessään. Miten vain haluatte.'

I
Saksalaisnainen piti miehiä seksiorjina
[Keskiviikko 2.5.Hs.fi.]

Kahta miestä seksiorjina pitänyt nainen ehdotti seksiä jopa häntä pidättämään tulleille poliisimiehille.

47-vuotias saksalaisnainen tapasi kuun alussa baarissa miehen, jonka hän kutsui kotiinsa. Pian mies huomasi olevansa lukittuna asuntoon. Nainen piti miestä viisi tuntia vankinaan, jonka aikana hän pakotti miehen kahdeksaan yhdyntään.

Lopulta mies onnistui pakenemaan parvekkeelle, josta hän sai hälytettyä apua.

Naisen toinen uhri on 31-vuotias mies, jonka nainen tapasi bussissa. Sama kuvio toistui, ja mies pääsi vapauteen 36 tunnin vankeuden jälkeen. Ohikulkijat löysivät miehen itkemästä kadulta.

Kun poliisit menivät pidättämään naista, tämä avasi kotiovensa alastomana ja tarjosi poliisimiehille seksiä.

Nainen on nyt pidätetty. Münchenin poliisin mukaan nainen vangitsi miehiä seksiorjikseen, koska halusi niin epätoivoisesti tulla raskaaksi. Nainen on parhaillaan pakkohoidossa psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Häntä epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vangitsemisesta

Lähteet: Bild, Expressen

II
http://www.youtube.com/watch?v=WkWhE8K3YM8
Aki Sirkesalo - Naispaholainen
*
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012050215523116_ul.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herbert_Marcuse
http://en.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Reich

http://rauta-aika.blogspot.com/2012/04/frankfurtin-koulukunnan.html

Luovuus on ehtymätön voimavara myös rikollisuudessa

Kielimafiaakin naurattaa. Tapauksessa on kuitenkin ainekset mitä vakavimpaan filosofiseen pohdiskeluun - lisäys klo: 14.55.
*
Kaikkien huijausten äiti

Onko tämä juhannusaaton huvittavin uutinen? Ainakin minua nauratti niin vietävästi - ja naurattaa edelleen. Luovia tyyppejä - olkoonkin rikollisia.

Hmm. Niin. Kaverit ovat huijanneet pankki- ja muita virkailijoita - osittain kaikkia veronmaksajia - varsin harkitusti, mutta syyt miksi ja tapa, jolla he sen tekivät, jättää kerta kaikkiaan ymmälleen.

Vaikka emme antaisikaan kaksikolle yhtään sympatiapistettä, niin silti juridinen, moraalinen ja empaattinen asenne menevät tämän tapauksen arvioinnissa hämmentävästi ristiin. Voimmeko tuomita Parkinin ja Rimolon niinkuin lain mukaan vastaavankaltaisissa (täysin vastaavaa tuskin löytyy) rikoksissa on aiemmin tehty, vai toivooko tai jopa vaatiiko omatuntomme eli sisäinen oikeudenmukaisuudentajumme jotain muuta - mahdollisesti lievennystä tuomioon..?

Thomas Parkin (vas.) näkyi valvontakameran kuvassa edesmenneeksi äidikseen naamioituneena.
*
49-vuotias Thomas Parkin uusi huhtikuussa äitinsä ajokortin – yllään punainen takki, liina kaulassaan ja vaalea peruukki päässään – New Yorkin metropolin Brooklynin kaupunginosassa. Hänen äitinsä oli kuollut kuusi vuotta sitten 77-vuotiaana.

Thomas Parkin pidätettiin tiistaina rikoksesta, joka on saanut poliisi- ja syyttäjäviranomaiset hämilleen. Vuosien ajan Parkin huijasi syyskuussa 2003 kuolleen äitinsä Irene Prusikin nimissä eläke- ja asuntotukirahoja New Yorkin veronmaksajilta noin 84 000 euron edestä.

Irene-äiti pysyi virallisesti elossa, koska Parkin väärensi äitinsä sosiaaliturvatunnuksen ja kuolinpäivän kuolintodistukseen. "Minä pitelin äitini kättä, kun hän kuoli ja veti viimeisen henkäyksensä, niinpä minä olen äitini", Parkin oli sanonut pidättäjilleen CNN-kanavan mukaan.

Parkinilla oli rikostoverina 47-vuotias Mhilton Rimolo, joka esitti Irene Prusikin avuliasta sisarenpoikaa. Ilmeisesti asuntokeinottelun vuoksi vaikeuksiin joutunutta kaksikkoa uhkaavat pahimmillaan 25 vuoden vankeustuomiot ja heidän vapautumiselleen on asetettu miljoonan dollarin takuusumma.

"Kaikkien huijauksien äidistä" raportoineen New York Daily News -lehden mukaan kaksikko hankki pari kuukautta sitten Irene Prusikin nimissä 670 000 euron lainan ostaakseen talon, jonka Prusik aikoinaan omisti. Äiti oli antanut talon pojalleen 1996, mutta Parkin menetti talon velkojensa vuoksi.

Kaksikko haastoi oikeuteen miehen, joka oli ostanut pakkolunastuksen kautta markkinoille ajautuneen talon vuosia sitten. Oikeusjuttu nostettiin Irene Prusikin nimissä.

Toukokuussa rikostutkijat tapasivat Rimolon ja äidikseen naamioituneen Parkinin kiistanalaisessa talossa. Sillä kertaa punaisen takin, vaalean peruukin ja huulipunan lisäksi Parkinin valeasuun kuului happilaitteen suuosa.

Vanha äiti oli liian sairas puhuakseen itse.
*
http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kaikkien%20huijauksien%20äiti%20paljastui%20New%20Yorkissa/1135247034593?ref=msn

On aatos vallassamme, päätös ei

Jälkimmäinen linkki on uusittu 24.5

Nähtyään isänsä haamun, joka käskee kostamaan karmean kuolemansa, Tanskan prinssi Hamlet ryhtyy näyttelemään hullua hämätäkseen hovia ja etenkin isänsä murhaajaa, tämän veljeä Claudiusta (saadakseen hänet tapettua), joka nousi valtaistuimelle ja meni naimisiin myrkytetyn kuninkaan vaimon eli Hamletin äidin kanssa heti kuningas Claudiuksen kuoleman jälkeen.

Isän haamu ilmestyy Hamletille toistamiseen äidin kanssa käydyn hurjan välienselvittelyn yhteydessä, emmekä me voi tietää, onko hän juuri niinä kertoina aivan oikeasti hulluuden tilassa. - Äiti Gertrude pitää Hamletia seonneena ainakin tuona hetkenä, koskapa ei itse näe miehensä haamua ikkunaverhojen edessä kuten Hamlet, joka kuulee isänsä jopa puhuvan itselleen. - Mutta Gertrude jumaloi poikaansa, ja sisimmässään hän ikäänkuin ymmärtää tämän hulluuden katuen itse sopimattoman nopeasti solmittua avioliittoa miehensä veljen kanssa.

Mutta hullu tai ei - niin saatanallisen oivallisesti - kuin peilin läpi nähden - tämä nuori aatelismies ajattelee ja etenkin ajatuksensa loihe lausumaan, että se panee lähes haukkomaan henkeä - kerta kerran jälkeen.

Hamlet on merkillisen moniulotteinen persoona, josta löytää jatkuvasti jotain uutta.

Yleisesti ottaen saattaisin sanoa, että Hamlet on:

1) Alunperin ja sisimmältään varsin tasapainoinen ja rauhallinen, filosofiaa, kirjallisuutta ja etenkin runoutta, näytelmiä sekä näyttelemistä rakastava nuori mies (nuori ainakin neljän ensimmäisen näytöksen aikana; - viidennessä - Englannista (jonne Claudius hänet karkotti tapettavaksi, mutta Hamlet vältti salamurhayrityksen) palattuaan Hamlet on hieman vanhentunut ja myös muuttunut: hän ei elä enää kosto mielessään) , 2) hullua näyttelevä (on kuten sanottu ajoittain ehkä oikeasti? hullu, koska uskoo todella näkevänsä murhatun isänsä haamun), 3) miltei sadisti ja julmuri (etenkin yhä rakastamaansa morsiantaan Ofeliaa kohtaan, jonka 'hulluudessaan' hylkää ja käskee tämän yhtäkkiä mennä luostariin - tappaen myöhemmin tarkoittamattaan vahingossa Ofelian isän, koska luulee tätä verhon takana salakuuntelevaksi Claudiukseksi), 4) huippuälykkö, joka ajattelee aivan liian hyvin (ja kärsii sieluntuskia tästä asiasta, koska se estää häntä toimimasta; - Hamlet ei voi tehdä (paitsi aivan lopussa ja silloinkin ikäänkuin kohtalonomaisen pakon sanelemana, koska tietää jo kuolevansa Claudiuksen juonittelun seurauksena) lopullista päätöstä kostosta/murhasta (ainoa yrityskin meni pieleen! - hän tappoi Poloniuksen - siis Ofelian isän), koska hän ymmärtää asioitten monimutkaisen luonteen niin selkeästi), 5) narri (joka nousee jopa itseironian yläpuolelle pilkkaamaan omaa intellektuaalista nerouttaan; - toista Hamletin veroista tragikoomikkoa ei kirjallisuudenhistoria tunne), 6) kostonhimoinen hurjimus, jonka suhde äitiinsä hipoo miltei insestistä mustasukkaisuutta (väittää Freud, vaikkei Harold Bloom tuohon väitteeseen oikein uskokaan Hamletin kuolleelle äidilleen kohdistamien asiallisten - tuossa tilanteessa lähes kyynisten - viimeisten repliikkien takia), 7) runoilija (joka sepittää hovissa esiintyvälle - ikäänkuin 'omalle' - näyttelijäseurueelleen (Claudiuksen teon paljastavia!) tekstejä sekä merkillisiä pikku lauluja), 8) näyttelijä (joka vetää yhtä aikaa ainakin kolmea roolia) jne.
*
Loistava Kenneth Branagh Prinssi Hamletina ohjaamassaan elokuvassa Hamlet.
*
http://www.youtube.com/watch?v=-JD6gOrARk4
Hamlet Act3, Scene1 Soliloquy - 'To be or not to be'.

http://www.youtube.com/watch?v=U8WKtVHBXBg (uusi linkki, joka loppuu tapahtumajärjestystä noudattaen Ofelian yksinpuheluun)
'Hamlet' by Kenneth Branagh and William Shakespeare.

Laajempi näyte, johon sisältyy myös edellinen yksinpuhelu. - - Huomatkaa, että Claudius ja Polonius ovat piiloutuneet juuri sen peilin taakse, jolle Hamlet puhuu. He nimittäin haluavat todisteita Hamletin oletetusta hulluudesta ja sen syistä. - Ja tässähän niitä kyllä tuleekin - roppakaupalla! - ha-ha ;] - - Hamlet ei itse ole tietoinen, että peilin takana luuraa salakuuntelijoita. Hän on siis 'tietoisesti täysissä järjissään' eikä esitä mitään roolia tai hulluutta - hmm - ellei sitten kysyessään itseltään - eli peilikuvaltaan (nerokas näyttämöllinen keksintö!) - näitä 'viimeisiä' kysymyksiä...).
*

To be, or not to be

To be or not to be, that is the question;
Whether 'tis nobler in the mind to suffer
The slings and arrows of outrageous fortune,
Or to take arms against a sea of troubles,
And by opposing, end them. To die, to sleep;
No more; and by a sleep to say we end
The heart-ache and the thousand natural shocks
That flesh is heir to — 'tis a consummation
Devoutly to be wish'd. To die, to sleep;
To sleep, perchance to dream. Ay, there's the rub,
For in that sleep of death what dreams may come,
When we have shuffled off this mortal coil,
Must give us pause. There's the respect
That makes calamity of so long life,
For who would bear the whips and scorns of time,
Th'oppressor's wrong, the proud man's contumely,
The pangs of despised love, the law's delay,
The insolence of office, and the spurns
That patient merit of th'unworthy takes,
When he himself might his quietus make
With a bare bodkin? who would fardels bear,
To grunt and sweat under a weary life,
But that the dread of something after death,
The undiscovered country from whose bourn
No traveller returns, puzzles the will,
And makes us rather bear those ills we have
Than fly to others that we know not of?
Thus conscience does make cowards of us all,
And thus the native hue of resolution
Is sicklied o'er with the pale cast of thought,
And enterprises of great pitch[1] and moment
With this regard their currents turn awry,
And lose the name of action.[2]

*

http://www.flixster.com/actor/kenneth-branagh

http://www.ebertfest.com/ten/frame_hamlet.html

http://www.dreamagic.com/roger/02-03-97.html

Ensimmäiset mutta ei ehkä viimeiset treffit raastuvassa

Kirjoitettu kommentiksi Homo Garrulukselle hänen kommentiinsa Järveläisen päreessä "Runoutta" ja merin päreeseen kylmä tyhjyys.
*
I
HG kirjoitti:

Kautta Räsäsen neurosien
ulvomalla voi hän hoilua
enemmän enemmän vaan
vyön alle Stolisnajaa vai?
jne.
*
Minulla on täysi vastuuvapaus sinun 'innovaatioistasi' minun suhteeni.

Varo kuitenkin sinä 'rakas' seireeni. Lähestymiskielto odottaa sinua, mikäli tunkeudut jopa uniini...
(Oikeuden tuomari saattaa kyllä epäillä evidenssini luotettavuutta...)

Mutta hei HG! Tehdään ensimmäiset treffit raastupaan. Räsänen vastaan K...r. Vai mitä?

Alku se on 'kinkkinenkin' alku. Sitäpaitsi hienostunut kinky on kivaa ja kiihottavaakin.

'Ehkä tämä on [kuin onkin] kauniin ystävyyden alku' (Rick/Bogart/Casablancassa).

http://www.valtiatar.fi/kinky-seksi-linkit.html

Pyydän anteeksi Petriltä, että julkean esittää tällaisia mauttomuuksia? oppineen teologin blogissa.

II
Meri - kylmä tyhjyys. Luonnostelua ja sormiharjoituksia ylivoimaisen vaikeaan aiheeseen.
*
Edellisestä kommentista epäsuoran aasinsillan ottaen kysyn hirvittävän teon tehtyäni:

Olenko paha (syntinen), sairas, rikollinen vai näitä kaikkia? Ja mitä näistä asioista seuraa syyntakeellisuuteni ja siten rangaistavuuteni mahdollisuuden, oikeutuksen tai ylipäätään sen hyödyllisyyden suhteen?

Onko oikeutettua teloittaa psyykkisesti sairas ihminen? Eikö olisi hyödyllisempää yrittää hoitaa häntä psykiatrisessa sairaalassa (tässä herää muistoja Lapinlahden sairaalan mielentilatutkimusosastolta vuodelta 1985).

Entä mitä mieltä on juridisesti hoitaa ihmistä, jolla oli mahdollisuus ainakin suhteellisesti täysissä järjissään valita se, mitä teki? Eikö hän ansaitse kuolemantuomion (kärjistän tuomion tietoisesti)?

Toisaalta - jos Jumala armahtaa, niin mitä väliä sen on, mitä tuo ihminen teki? Armo ei voi silloin olla kuin pilatusmaista irtisanoutumista jostain sellaisesta, mitä 'jumala/ihminen' ei ymmärrä eikä kestä, ja josta hän ei pelkurimaisesti halua ottaa vastuuta. Vai eikö hän vain välitä?

Eikö pecca fortiter (sin bravely)-periaate osoittaudu pelkästään retoriseksi pellelyksi tällaisissa ääritapauksissa - ellei suoranaiseksi välinpitämättömyydeksi, vaikken haluakaan kyseenalaistaa sen perusideaa, jossa niin sanotusti on järkeä ihmisten välisen kanssakäymisen kannalta.

Sitä voisi mutatis mutandis pitää ikäänkuin varsin maltillisena sovellutuksena Kantin kategorisesta imperatiivista (vrt. W.D. Ross ja prima facie-velvollisuudet/-oikeudet) ilman, että livetään moraalitunneteorioitten 'säälihakuisuuden' loputtomaan suohon.

Kyseistä pedofiliaan kytkeytyvää problematiikkaa luultavasti pohdin jossain vaiheessa perusteellisemmin. Tässä pyrin vain hahmottelemaan ensi alkuun assosioituvia teemoja, jotka meri jo varsin selkeästi esitteli päreessään.
*
Yhdeksi peruskysymykseksi jää: Jos ylipäätään on oikeutettua tappaa joku hänen tekonsa takia, niin 'parantaako' tuo kosto uhrin aiemmin kokemastaan nöyryytyksestä, tai korvaako se jollain tavalla hänen kärsimänsä vahingon? Helpottaako se enää ratkaisevasti edes hänen mielentilaansa?

Toivon, että joku kommentoisi tätä. Minä nimittäin en osaa sanoa. En todellakaan tiedä. En edes osaa sanoa mitä tarkkaan ottaen tunnen tällaisissa tapauksissa.

Oli tappaminen moraalisesti oikeutettua tai ei, niin juridisesti hyväksytty ja langetettu kuolemanrangaistus on pelkästään yhteisön tuomio - yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi ja yhteisöllisen omantunnon rauhoittamiseksi tehty teko, kollektiivinen murha, joka ei kohdistu lopulta itse teon motiiveihin vaan sen oletettuihin seurauksiin ihmisten moraalikäsityksissä - pyrkien siten pelotevaikutukseen - ei niinkään vaikuttamaan kenekään motivaatioon eli hänen mielentilansa muuttumiseen (metanoia) teon mahdollisuuden ja houkuttelevuuden suhteen.

Kuten tiedetään - rangaistuksen pelko ei lopulta estä 'himomurhia' tai pedofiliarikoksia. Tarvitaan muutos psyykkisellä tasolla (psyykkinen 'ennakointi', metanoia, katumus) - ainakin, jotta tällaiset rikokset eivät toistuisi. Ja juuri siksi Rikos ja rangaistus on niin äärimmäisen ajankohtainen 'dekkari' - aina.

Kuolemanrangaistuksessa koston kierre tietysti periaatteellisesti jatkuu, vaikka myönnän, että aivan varmasti on olemassa sellaisia tekoja (esim. juuri pedofilia), joita ei voi eikä saa koskaan antaa anteeksi kuin ehkä hyvin hyvin suhteellisessa mielessä - mikäli tekijän tunnontuskat (vrt. Raskolnikov) on tunnistettavissa, mikä sekään ei vielä oikeuta tuomion ratkaisevaa lieventämistä.

Tuomio siis olkoon elinkautinen törkeänkin pedofilian tapauksessa - ei kuolemantuomio.

Evidenssin ongelma kummittelee tietenkin jälleen kerran, sillä niin irvokkaalta kuin tämä saattaakin kuulostaa - törkeän ja lievän pedofilian välinen ero on joka tapauksessa olemassa. Samoin se, kuka syytöksen esittää, ja pystyykö hän syytöksensä todistamaan juridisesti hyväksyttävällä tavalla.

Mutta pedofilian uhri ei ymmärrettävistä syistä välttämättä piittaa näistä länsimaisen oikeuskäytännön perusperiaatteista.

On kuitenkin hieman eri asia tappaa tekijä mielikuvituksen tasolla - fiktiivisesti. Edellä kirjoitettuun viitaten väitän kuitenkin, että koska pedofilian uhri ei koskaan voi saada hirveälle kokemukselleen sovitusta (miten hän voisikaan!), tekijän 'oikeakin' kuolemantuomio jää hänelle siinä mielessä fiktiiviseksi, että hän joutuu yhä senkin jälkeen toistamaan kostoaan mielikuvituksen tasolla, sillä tekijän kuollessa tämän tekemä teko ja sen aiheuttama trauma ei kuole - koskaan.

Tässä mielessä ja merkityksessä pedofilian uhri tappaa pedofiliaan syyllistynyttä elämänsä loppuun saakka - riippumatta siitä, elääkö tämä vai ei, onko hänet teloitettu kuolemanrangaistuksella vai ei.

Ehkä uhrin ainoa todella 'tehokas' keino päästä edes jollain psyykkisesti 'korjaavalla' tavalla koetun nöyryytyksen 'yläpuolelle' olisi tappaa pedofiili ikäänkuin omin käsin - itse. Perverssi vaihtoehto - mutta niin on toki ollut se nöyryytyskin, jonka kohteeksi pedofilian kohde joskus joutui.

Voisimmeko hieman makaaberisti ajatella, että tämä on yksi niistä äärimmäisen harvoista tilanteista ja tapauksista, joissa konkreettista, henkilökohtaista kostoa voisi pitää täysin oikeutettuna?
*
Kuolemantuomiota en kuitenkaan itse kannata. Koskaan. Vai kannatanko sittenkin tässä tapauksessa - törkeän pedofilian suhteen? Olen päätynyt tavallaan viimeiselle rajalle oikeustajuni suhteen näitä asioita koko psyykeni - emootioitteni ja älyni äärimmäisellä rajalla pohtiessani.

Provokatiivisesti ja poleemisesti kuitenkin kysyn: eikö sen, joka kannattaa kuolemantuomiota, pitäisi itse asiassa tappaa itsensä, koska hänen ei tämän jälkeen tarvitsisi enää 'hekumoida' syyllisen tappamisella - ei ennen tuomiota eikä sen jälkeen (koska hän taatusti prosessoi syyllisen teloitusta mielikuvituksen tasolla myös tämän kuoleman jälkeen).

Mutta vielä kerran - pedofiilille siis tuomioksi elinkautinen (jos näyttö riittää - jos ja jos ja jos), jonka langettamiskynnystä pitää radikaalisti madaltaa nykyisestä.

Joku tehokkaampi pelote on joka tapauksessa luotava, sillä tällaista rikollisuutta ei pidä katsoa läpi sormien edes pahuuden eli heikkoluontoisuuden - ikäänkuin parantumattoman synnin: siis psyykkisen sairaalloisuuden (siten myös jonkinasteisen syyntakeettomuuden) oletetusti kyseessä ollen.

Koska en itse ole pedofiili (uskokaa tai älkää), minun on hieman vaikea uskoa pedofiilien syyntakeettomuuteen. Toisaalta tiedän kyllä hyvin juuri omasta kokemuksesta, miten vaikeaa tietyissä tilanteissa on ollut vastustaa mieltymystä ostaa alkoholia, vaikka se ei missään tapauksessa olisi ollut suotavaa.

Joten en mene sanomaan mitään varmaa psyykkisiin ja ylipäätään luonteen taipumuksiin (himoihin ja heikkouksiin) liittyvissä asioissa.

Silti on selvää, että pedofilia on erittäin vakava rikos samalla, kun se mahdollisesti motivoituu tekijälleen ylivoimaisena viettymyksenä vastustaa itse tekoa, kun taas juoppous ei vielä itsessään täytä rikoksen tunnusmerkkejä, vaikka siitä toki saattaa seurata usein vähintäin yhtä paljon pahaa - ja enemmänkin - kuin yksittäisestä joskin liian intiimistä hyväilystä, joka tuomitaan pedofiiliseksi ajoittain vainoharhaan taipuvaisen lastensuojeluorganisation puitteissa.

Pedofilia ei kuitenkaan ole yksittäisiä hyväilyjä vaan lapsen törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta koska kyseessä ei monestikaan ole pelkästään yksittäinen rikos vaan tapahtuma, joka voi helposti kätkeytyä perheen sisäisten vuorovaikutussuhteitten vaiettujen salaisuuksien ja kiristyksellä uhkailujen 'harmaalle alueelle', jossa pedofilian kohteelta/uhrilta puuttuu uskottavaa arvo- sananvaltaa (kuten lapselta aina), varsinkin kun hän joutuu elämään ainakin ajoittain alistuneen pelon vallassa, on selvää, että mahdollisuudet puuttua pedofiliatapauksiin saattavat itsessään saada farssin ja skandaalin luonteen jo muutenkin vainoharhaisessa, petokseen ja valheeseen rakentuvassa salailun ilmapiirissä, joka usein on leimallista koko pedofilia-ilmiölle - niin perheissä, yksittäisissä pedofiliatapauksissa kuin lopulta jopa pedofiliatutkimuksissa.

Juuri tässä edellä kuvatussa merkityksessä pedofilia on 'tarttuva psykososiaalinen patologia', joka yksilötason tragedioitten ohella heijastaa jotain laajempaa psykososiaalista epävakautta koko tässä arvoista vapautuneessa ja/tai tekopyhässä länsimaisen kulttuurin anything goes-mentaliteetissa, jossa itsensä myymisestä julkisuudelle on tullut eräs perimmäinen tapa kokea olevansa olemassa.

Pedofilia on tavallaan tuon kyseisen mentaliteetin karmea kääntöpuoli.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/W._D._Ross

Avoin kirje Blogistanian Nobel lautakunnalle

(Oikolukija kävi täällä joskus klo: 21.00)

Anita Konkka lähestyy minua seuraavan kommentin muodossa:

'Olet saanut blogikunniamerkin. Käy katsomassa ohjeet Sanat-blogista'
*
ARVOISA ANITA KONKKA, BLOGISTANIAN PALKINTO- JA RANKIJÄRJESTYSLAUTAKUNTA

Kiitän korkea-arvoista palkintolautakuntaa saamastani tunnustuksesta.

Kuitenkin omatuntoni, tuo enää heikosti mutta sinnikkäästi sykähtelevä moraaligeneraattori, lähetti minulle myöhään eilen illalla signaaleja, joiden viestin sain koodattua auki viime yönä.

Minä luen teille tämän viestin.

'Rauno - sinä kieltäydyt saamastasi Blogistanian Nobel palkinnosta. Syy: Josif Vissarionovitš Džugašvilin, paremmin tunnettu nimellä Generalissimus Stalin, tekemät ihmisoikeusrikokset Venäjän kansaa kohtaan vuosina 1933-1939.'

Niinpä - arvoisa lautakunta - puheenjohtajatar Konkka - en aio noutaa saamaani tunnustusplakaattia teidän hienosta blogistanne, vaan pysyttelen mieluummin ulkopuolisena jopa suhteessa kaikkeen sinänsä hellyttävään ja meitä kaikkia blogisteja toisiimme yhdistävään hömppään, jota tämä imperialistinen kunnianosoitus minun dissidenttiselle etiikalleni edustaa.

Lopuksi esitän vilpittömänä toiveenani, että tunnustusplakaatti asetettaisiin riippumaan tulevan blogijoulukuusenne oksaan muistuttamaan meitä jokaista ihmisen rikollisesta toiminnasta sekä lähimmäisiään että ekosfääriä kohtaan.

Kunnioittaen

Slavoj Zizekin puolesta

Rauno Räsänen

Fallkulla, Suomi, Finland