Äääh! Taas se mummo lipoo noilla huulillaan.
*
*
Showing posts with label lapsi. Show all posts
Showing posts with label lapsi. Show all posts
June 2, 2012
December 22, 2008
Rakkaudesta ja uhrautumisesta
Kirjoitettu kommentiksi Mummolle päreeseensä Kun puhumme rakkaudesta.
I
Teillä naisilla on aina ikäänkuin 'etulyöntiasema' näissä rakastamis- ja 'liittoasioissa' jo pelkästään fysiologianne takia.
Ei sille mitään mahda. Se on totuus jos mikä näistä asioista.
Miehet ovat pelkkiä pellejä, joille on annettu vain tämä roolitus: machoilet sopivasti, siität, huolehdit, olet kunnolla ja yrität pitää naisesi ja lapsesi hyvällä tuulella lauluin, leikein ja vitsein (hymiö), ettei varsinkaan vaimo rupea kyllästymään miehisiin = putkiaivoisiin rutiineihisi kuten jääkiekon seuraamiseen, dokaamiseen ja itsekehuusi.
II
Kerron juttuusi liittyen karmean tositarinan.
Kotkassa - joskus 10-11 vuotta sitten tähän aikaan talvesta, jolloin oli juuri pakastanut, ja meren rannan jää alkoi jo hieman kestää - eräs isä oli lähtenyt iltalenkille rasavillin 5 vuotiaan poikansa kanssa, joka oli niin sanottu iltatähti, eli häntä oli 'tehty' ja odotettu vuosia kuin ihmettä syntyväksi ja viimein onnistuttu.
Poika ei kai totellut isänsä kieltoja - kukaan ei nähnyt tapahtunutta - vaan oli juossut jäälle. Isä juoksi perään.
Poika eteni kuitenkin niin pitkälle kielloista huolimatta, että jää petti, ja hän vajosi hyiseen veteen.
Isä yritti viimeiseen asti pelastaa poikaa, mutta ei onnistunut. Molemmat hukkuivat.
Oli jo hyvin myöhäinen ilta - melkein puoliyö. Satu oli mennyt yläkertaan nukkumaan. Itse luin vielä alakerrassa jotain tenttikirjaa ja kuulin, kuinka helikopteri pyöri läheisen rannan tuntumassa puolisen tuntia.
Ihmettelin kovin, mistä oli kysymys.
Aamukahvilla mainitsin S:lle asiasta. Kun hän tuli iltapäivällä koulusta, kauhea asia oli jo paljastunut, ja helikopterin kiertelyn, jota S. ei sikeästi nukkuessaan ollut kuullut kuin aivan hetkellisesti muttei ollut kuitenkaan herännyt siihen, tarkoitus oli samalla selvinnyt.
Kumpaakaan - poikaa eikä isää ei löydetty kuin muistaakseni joskus kesällä. Kahdet jäljet - pienemmät ja isommat - kohti sulaa Kymijoen suistoa kyllä havaittiin, ja se riitti todisteeksi.
Vaimo oli tietysti hädissään soittanut hätäkeskukseen, kun näitä kahta ei kuulunut kotiin, mutta pahin oli tapahtunut liian nopeasti.
Lellitty iltatähti (näin kertoi S:lle koulun puskaradio) oli ilmeisesti tottelemattomuuksissaan juossut kuolemaan ja vienyt uhrautuneen isänsä mukanaan.
Kyseessä oli kaiken lisäksi virtapaikka, joten se, joka tippuu jäiseen, virtaavaan veteen, ei sieltä ylös enää pääse vaan hukkuu varmasti.
Kauhea muisto, jota en unohda koskaan. Kuulen vieläkin sen kiertelevän helikopterin etäisen hurinan korvissani.
*
Ajatelkaamme nyt, että isä ei olisi ottanut riskiä yrittää pelastaa poikaa ja näin ollen itse asiassa antanut tämän kuolla. En voi kuvitella sellaista vaihtoehtoa todeksi. Isä ei olisi ikinä toipunut niistä syyllisyydentunteista, joita sellainen omissio (tekemättä jättäminen) olisi hänessä aiheuttanut.
Tällaista on rakkaus ja uhrautuminen. Ne kuuluvat yhteen - vai uhrasiko isä itsensä turhaan? Onko tällaiseen kysymykseen olemassa mitään järkevää vastausta? Minun mielestäni ei ole. Koko kysymystä ei pidä edes esittää, vaan se on jätettävä ikäänkuin mysteeriksi.
Meillä ihmisillä ei ole siihen pätevää vastausta. Jumalalla luultavasti on, mutta hänen aivoituksiaan ei kukaan tunne.
I
Teillä naisilla on aina ikäänkuin 'etulyöntiasema' näissä rakastamis- ja 'liittoasioissa' jo pelkästään fysiologianne takia.
Ei sille mitään mahda. Se on totuus jos mikä näistä asioista.
Miehet ovat pelkkiä pellejä, joille on annettu vain tämä roolitus: machoilet sopivasti, siität, huolehdit, olet kunnolla ja yrität pitää naisesi ja lapsesi hyvällä tuulella lauluin, leikein ja vitsein (hymiö), ettei varsinkaan vaimo rupea kyllästymään miehisiin = putkiaivoisiin rutiineihisi kuten jääkiekon seuraamiseen, dokaamiseen ja itsekehuusi.
II
Kerron juttuusi liittyen karmean tositarinan.
Kotkassa - joskus 10-11 vuotta sitten tähän aikaan talvesta, jolloin oli juuri pakastanut, ja meren rannan jää alkoi jo hieman kestää - eräs isä oli lähtenyt iltalenkille rasavillin 5 vuotiaan poikansa kanssa, joka oli niin sanottu iltatähti, eli häntä oli 'tehty' ja odotettu vuosia kuin ihmettä syntyväksi ja viimein onnistuttu.
Poika ei kai totellut isänsä kieltoja - kukaan ei nähnyt tapahtunutta - vaan oli juossut jäälle. Isä juoksi perään.
Poika eteni kuitenkin niin pitkälle kielloista huolimatta, että jää petti, ja hän vajosi hyiseen veteen.
Isä yritti viimeiseen asti pelastaa poikaa, mutta ei onnistunut. Molemmat hukkuivat.
Oli jo hyvin myöhäinen ilta - melkein puoliyö. Satu oli mennyt yläkertaan nukkumaan. Itse luin vielä alakerrassa jotain tenttikirjaa ja kuulin, kuinka helikopteri pyöri läheisen rannan tuntumassa puolisen tuntia.
Ihmettelin kovin, mistä oli kysymys.
Aamukahvilla mainitsin S:lle asiasta. Kun hän tuli iltapäivällä koulusta, kauhea asia oli jo paljastunut, ja helikopterin kiertelyn, jota S. ei sikeästi nukkuessaan ollut kuullut kuin aivan hetkellisesti muttei ollut kuitenkaan herännyt siihen, tarkoitus oli samalla selvinnyt.
Kumpaakaan - poikaa eikä isää ei löydetty kuin muistaakseni joskus kesällä. Kahdet jäljet - pienemmät ja isommat - kohti sulaa Kymijoen suistoa kyllä havaittiin, ja se riitti todisteeksi.
Vaimo oli tietysti hädissään soittanut hätäkeskukseen, kun näitä kahta ei kuulunut kotiin, mutta pahin oli tapahtunut liian nopeasti.
Lellitty iltatähti (näin kertoi S:lle koulun puskaradio) oli ilmeisesti tottelemattomuuksissaan juossut kuolemaan ja vienyt uhrautuneen isänsä mukanaan.
Kyseessä oli kaiken lisäksi virtapaikka, joten se, joka tippuu jäiseen, virtaavaan veteen, ei sieltä ylös enää pääse vaan hukkuu varmasti.
Kauhea muisto, jota en unohda koskaan. Kuulen vieläkin sen kiertelevän helikopterin etäisen hurinan korvissani.
*
Ajatelkaamme nyt, että isä ei olisi ottanut riskiä yrittää pelastaa poikaa ja näin ollen itse asiassa antanut tämän kuolla. En voi kuvitella sellaista vaihtoehtoa todeksi. Isä ei olisi ikinä toipunut niistä syyllisyydentunteista, joita sellainen omissio (tekemättä jättäminen) olisi hänessä aiheuttanut.
Tällaista on rakkaus ja uhrautuminen. Ne kuuluvat yhteen - vai uhrasiko isä itsensä turhaan? Onko tällaiseen kysymykseen olemassa mitään järkevää vastausta? Minun mielestäni ei ole. Koko kysymystä ei pidä edes esittää, vaan se on jätettävä ikäänkuin mysteeriksi.
Meillä ihmisillä ei ole siihen pätevää vastausta. Jumalalla luultavasti on, mutta hänen aivoituksiaan ei kukaan tunne.
December 3, 2008
Kommentti Iinekselle isästä
Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen Työmiesaski ja kaljapullo.
*
En oikein kehtaisi taas kehua tekstiäsi, koska minulle saatetaan hymyillä ja pitää Iineksen lakeijana, mutta olkoon.
Näytän kieltä sinne kateellisille ja mustasukkaisille päin - olivatpa nämä sitten naisia tai miehiä (Vaari! - I'm back again!)
*
No - se oli huumoria.
Luulenpa kuitenkin , että aika monet naiset jakavat nämä kirjoittamasi tuntemukset isästä kanssasi. Kiva ja turvallinen mutta samalla jossain määrin arvaamaton ja uhkaava.
Olen usein miettinyt, mitä isä todella merkitsee naisille.
Minulla ei ole omia lapsia eikä siis tyttäriä, joten en osaa reflektoida tilannetta ikäänkuin osallistuvasti, joskin oletan vahvasti - osallistuvan kenttätutkimuksen kritiikkiin liittyen, että yritys analysoida omakohtaisesti mutta silti objektiivisesti sitä kontekstia, missä itse elää, on tuomittu vinoutumaan, eli tulos ei tieteen kriteerien kannalta voi olla pätevä.
Mutta intuitiivisesti se saattaa olla todempi kuin yksikään kontrolloitu havainto tai laboratoriossa testattu kokemus.
Kaikki kunnia silti ja siis Freudin sitkeälle pyrkimykselle rehellisyyteen itsensä kanssa.
Freud nimittäin analysoi psykoanalyysin teoriaa jatkuvasti uudistaessaan paitsi potilaitaan myös itseään sekä vaimoaan ja tyttäriään enemmän kuin olisi ehkä tieteellisesti ollut 'luvallista'.
*
Mitä nainen isältä haluaa?
Opin tuntemaan S:n kautta hänen tuttavaperheensä (insinööri ja opettaja - stereotyyppinen pari ;]!) , joka oli saanut ns. iltatähden: tytön.
Kaksi edellistä lasta olivat noin kymmenen vuotta vanhempia poikia.
Minkälainen oli isän ja tyttären suhde tässä tilanteessa? Jaa-a. Näin jälkeenpäin sanoisin, että he olivat melkein naimisissa keskenään. Tyttö oli aina isänsä mukana ja isä huolehti tästä enemmän kuin mistään elämässään.
(Ymmärsin kyllä S:n lievää, positiivista hämmennystä, sillä hänen, hieman ambivalentissa isäsuhteessaan oli ollut jotain samankaltaista. Voisin mainita muitakin samaa syndroomaa 'potevia' naisia mutta en tee sitä - nyt).
En tiedä, miten mainittu tyttö on elämässään edennyt, ja mikä hänen suhteensa isään tänään on, mutta jos jotain pohdin, niin sitä, miksi miehen ja naisen suhde on niin vääjäämättömän kohtalokkaalla tavalla aina kahden roolin suhde: äiti/tytär -isä/poika.
Me olemme heterosuhteissamme - ja varmasti osaltaan myös bi-suhteissa - toisillemme aina sekä lapsia että vanhempia. Nämä roolit vain on niin pirun vaikea erottaa toisistaan, koska ne limittäytyvät ja menevät koko ajan päällekkäin ja ristiin.
Kun sanon: minä rakastan sinua, niin kenelle minä sen sanon: äidille vai tyttärelle, isälle vai pojalle - vai molemmille sekoittaen ymmärrykseni?
*
Nyt - narri ja hullu kun olen - varoitan sinua Iines. Aion nimittäin tänään 'matkia' isääsi, joten deletoi minut heti kun näet sen tarpeelliseksi.
*
ec.europa.eu/agriculture/organic/toolbox/phot....
*
En oikein kehtaisi taas kehua tekstiäsi, koska minulle saatetaan hymyillä ja pitää Iineksen lakeijana, mutta olkoon.
Näytän kieltä sinne kateellisille ja mustasukkaisille päin - olivatpa nämä sitten naisia tai miehiä (Vaari! - I'm back again!)
*
No - se oli huumoria.
Luulenpa kuitenkin , että aika monet naiset jakavat nämä kirjoittamasi tuntemukset isästä kanssasi. Kiva ja turvallinen mutta samalla jossain määrin arvaamaton ja uhkaava.
Olen usein miettinyt, mitä isä todella merkitsee naisille.
Minulla ei ole omia lapsia eikä siis tyttäriä, joten en osaa reflektoida tilannetta ikäänkuin osallistuvasti, joskin oletan vahvasti - osallistuvan kenttätutkimuksen kritiikkiin liittyen, että yritys analysoida omakohtaisesti mutta silti objektiivisesti sitä kontekstia, missä itse elää, on tuomittu vinoutumaan, eli tulos ei tieteen kriteerien kannalta voi olla pätevä.
Mutta intuitiivisesti se saattaa olla todempi kuin yksikään kontrolloitu havainto tai laboratoriossa testattu kokemus.
Kaikki kunnia silti ja siis Freudin sitkeälle pyrkimykselle rehellisyyteen itsensä kanssa.
Freud nimittäin analysoi psykoanalyysin teoriaa jatkuvasti uudistaessaan paitsi potilaitaan myös itseään sekä vaimoaan ja tyttäriään enemmän kuin olisi ehkä tieteellisesti ollut 'luvallista'.
*
Mitä nainen isältä haluaa?
Opin tuntemaan S:n kautta hänen tuttavaperheensä (insinööri ja opettaja - stereotyyppinen pari ;]!) , joka oli saanut ns. iltatähden: tytön.
Kaksi edellistä lasta olivat noin kymmenen vuotta vanhempia poikia.
Minkälainen oli isän ja tyttären suhde tässä tilanteessa? Jaa-a. Näin jälkeenpäin sanoisin, että he olivat melkein naimisissa keskenään. Tyttö oli aina isänsä mukana ja isä huolehti tästä enemmän kuin mistään elämässään.
(Ymmärsin kyllä S:n lievää, positiivista hämmennystä, sillä hänen, hieman ambivalentissa isäsuhteessaan oli ollut jotain samankaltaista. Voisin mainita muitakin samaa syndroomaa 'potevia' naisia mutta en tee sitä - nyt).
En tiedä, miten mainittu tyttö on elämässään edennyt, ja mikä hänen suhteensa isään tänään on, mutta jos jotain pohdin, niin sitä, miksi miehen ja naisen suhde on niin vääjäämättömän kohtalokkaalla tavalla aina kahden roolin suhde: äiti/tytär -isä/poika.
Me olemme heterosuhteissamme - ja varmasti osaltaan myös bi-suhteissa - toisillemme aina sekä lapsia että vanhempia. Nämä roolit vain on niin pirun vaikea erottaa toisistaan, koska ne limittäytyvät ja menevät koko ajan päällekkäin ja ristiin.
Kun sanon: minä rakastan sinua, niin kenelle minä sen sanon: äidille vai tyttärelle, isälle vai pojalle - vai molemmille sekoittaen ymmärrykseni?
*
Nyt - narri ja hullu kun olen - varoitan sinua Iines. Aion nimittäin tänään 'matkia' isääsi, joten deletoi minut heti kun näet sen tarpeelliseksi.
*
ec.europa.eu/agriculture/organic/toolbox/phot....
Subscribe to:
Posts (Atom)