Post-eroottinen asetelma: Sontaläjiä ja lutka passissa
*
[K-mafian korjauksia + lukuun 1 kolme uutta hippi-bonobo-lopetuskappaletta - klo: 13.25]
*
Tiedemies kirjoitti Ironmistressin päreen Lutkat ja hampuusit kommentissa: 'Minusta näiden lutkamarssien paheksuminen on näiden burqakulttuurien myötäilyä ja ihailua. Täyttä sontaa.'
1
Ei taatusti ole, mitä minun kantaani tulee. Itselläsi Tiedemies [TM] tässä sen sijaan näyttää olevan pyhä liberaali-lehmä pahasti ojassa.
Mutta kiitos nyt vain haistatuksesta. Tosiliberaali siinä paljasti jälleen todellisen luontonsa.
Minä ihmettelen sinua Tiedemies - olen ihmetellyt jo pitkään - ja mittani alkaa nyt täyttyä sinun suhteesi. - Jos matruuna vituttaa noin raskaasti, niin miten ihmeessä sinä jaksat räksyttää hänen blogissaan noita 'liberaaleja' tiedesofismejasi, jotka voidaan kumota koska tahansa toisenlaisilla tilastoilla - vähän niinkuin ilmastonmuutosväittelyssä, joka sentään on melkoisen kovaa tutkimusta verrattuna 'raiskaustieteeseen'.
Sitäpaitsi ihmisen yksittäisten käyttäytymistapojen päätteleminen ja selittäminen evoluutiobiologiasta käsin on tyypillistä tiedeuskovaisen hakuammuntaa ihmiskulttuuriin huonosti soveltumattomilla giga-yleistyksillä [vaikka toki niistä jotain pitää yrittää oppia].
Huomautan, että TM ja matruuna ovat molemmat evoluutiobiologisesti suuntautuneita antropologisesti. Mistä siis johtuu täydellinen erimielisyys heidän välillään sellaisen ilmiön suhteen, jota he selittävät periaatteessa samaan teoriapohjaan ja seuranta-evidenssiin tukeutuen?
Vastaus - - Lutkaväittely on malliesimerkki ideologisesta erimielisyydestä, jota ei kyetä ratkaisemaan faktoilla vaan ainoastaan ehkä lieventämään kompromisseilla. Sen sijaan periaatteellinen konsensus, joka on syvempää yksimielisyyttä kuin intressi-kompromissi, ei synny matemaattisesta riskien minimoinnista vaan eri tahtotilojen suhteellisen spontaanista taipumisesta ikäänkuin samalle aaltopituudelle.
Vertaisin tätä prosessia perheriidan sopimiseen, jossa kumpikaan osapuoli ei ole toiselle pelkkä optimaalinen sijoituskohde [minimaalinen riski, joka tuottaa maksimaalisen voiton] vaan ei-kalkyloitavissa oleva, perimmältään tuntematon mutta attraktiivinen x, jota rakastetaan lopulta syistä, joita ei täysin voida ymmärtää tai edes validisti indikoida - [matemaattinen mallinnus tietysti onnistuu koska tahansa, mutta kuten John Keatingin (Dead Poets Society) kritiikistä muistetaan, se ei kerro mitään rakastamisen tai luomisen intohimosta ja syvyydestä].
Sovinto liberaalien ja konservatiivien välillä näyttää kuitenkin tässä lutka-asiassa olevan yhtä kaukana kuin yö päivästä.
Mikä siis on se vimma, joka saa sinut TM haukkumaan konservatiiveja sonnanpuhujiksi, jos kerran itse olet liberaali ja kaikki mahdolliset sateenkaaren värit hyväksyvä? Vai voiko/saako myös liberaali olla hysteerisesti ylireagoiva fanaatikko [kyllä jos tarkkaillaan vihreiden reaktioita]? Oletko peräti fundamentalisti-anarkisti? Pakkosuvaitsevainen?
Tähän on olemassa yksi ratkaisuselitys: mitään liberalismia ei lopulta ole olemassakaan - on vain idea, että jokainen saa tehdä, mitä haluaa, kunhan ei vahingoita toista. Voin kertoa, että tämä idea ei toimi, sillä jokainen ihminen on liberalismissa sekä pelkkä väline että todellinen uhka toiselle, koska hänellä on täysi vapaus toteuttaa itseään siten, ettei kukaan lipsumatta ulos liberalismin dogmista voi estää hänen ties minkälaisten mauttomuuksiensa ja typeryyksiensä leviämistä maailmalla.
Muun muassa tätä on liberaali-kapitalismin populaari-kulttuurinen käytäntö: joudumme kaiken maailman julkisten roskatuotantojen ja jopa hävyttömyyksien uhreiksi, jotka eivät monesti pysty edes olemaan kohtaamatta ja väistämättä tätä saastaa, koska liberaalit lait suojaavat sellaistakin julkis-kulttuurista ilmaisunvapautta, joka on - sanoisinko sen kauniisti - aivan perseestä eli sivistymätöntä ja liki debiiliä.
D.B. Hart kirjoittaa tästä liberalismin moukkamaisesta öykkärimäisyydestä paljon fiksummin ja hienostuneemmin kuin minä. Hän pitää [ei sanatarkka referointi] kuvaamaani tilaa liberalistisesta lainsäädännöstä, arvopluralismista sekä kaupallisesta mediasta seuraavana ja niiden mahdollistamana pakkosyöttönä, jolta ihmisen on melko mahdotonta suojautua suurissa julkisissa tiloissa ja tilaisuuksissa [lukekaa mm. Hartin esseet Freedom and Decency ja The Pornography Culture - ks. linkki].
Liberalistin aatteen mukaan meidän siis pitäisi väkisin ja pakosta sietää ja suvaita joidenkin idioottien huonoa ellei peräti ala-arvoista makua, mikäli haluamme pysyä poliittisesti korrekteina liberaalin suvaitsevaisuuden mitäänsanomattomuuksina, joilla ei ole omaa tahtoa ja makua ilmeisesti ollenkaan. - - Mutta me emme todellakaan aio sietää. Emme todellakaan!
Tässä kohtaa on syytä tarkentaa, että vaikka ilmaisunvapaus on minulle loukkaamaton ja pyhä asia, niin katson ehdottomaksi oikeudekseni sanoa suoraan, mikä minua miellyttää ja mikä ei - olipa se sitten liberalistin mielestä sontaa tai ei. Ja jos tämän vuoksi saan konservatiivin leiman otsaani, niin siitä vaan - vitutko minä olen ennenkään leimoista välittänyt!
Ilmaisun vapaus saa olla voimakasta ja purevaa - jopa hyvän maun rajoja testailevaa, mutta irrotettuna säädyllisyydestä ja toisten yksityisyyden kunniottamisesta kaikkialle tunkevassa tosi-teevee-mäisyydessään, se muuttaa yhteiskunnan kuin nussivaksi bonobo-laumaksi. - - By the the way - ei minulla ole mitään bonoboja tai nussimista vastaan, mutta siirrettynä ihmiskulttuuriin bonobojen täysin avoin matriarkaalinen pano- ja olokulttuuri saattaisi aiheuttaa vähintäinkin lieviä ongelmia yhteiskuntien toiminnallisuuden kannalta. - Hippiliike kun ei toimi yhteisöllisesti, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö jokainen voisi yksilönä olla niin hippiä kuin lystää, kunhan ei esitä trippejään toisille väkipakolla julkisesti tai oksennaa krapulaansa suoraan muitten ihmisten niskaan.
Huom. [1] Antiikin kyynikot masturboivat kadulla provosoidakseen teennäisen valheellista yhteiskunnallista hierarkiaa - eivät siksi, että olisivat halunneet yhteiskunnan muuttuvan markkinoitten runkkutoriksi, mihin teknokapitalistinen uusliberalismi väistämättä johtaa (runkkutori tässä ymmärrettynä metaforaksi konsumeristiselle 'masturbaatiolle')].
Huom. [2] Yhdyntöjen korkea määrä bonobo-populaatiossa laski simpanssiyhteisön aggressiotasoa ja ilmaisi sovinnollisuutta. Näin tapahtuu myös hyvässä ihmis-parisuhteessa, mutta jos bonobojen julkisen nussimisen periaate siirretään ihmistoreille, niin - - niin mitä? Kertokaa minulle, jos tiedätte paremmin kuin minä...
2
Toisin kuin TM, minä haukun [tai kehun] matruunaa pelkästään henk. koht. omaan piikkiini jo senkin takia, etten tunnusta jakoa liberaalit-konservatiivit läheskään niin yksiselitteiseksi ja itsestäänselväksi kuin TM ja matruuna tekevät.
Tässä lutka-asiassa olen kuitenkin enemmän matruunan [en tosin aivan samoista syistä kuin hän] kuin TM:n kannalla [joka on sekoittanut tiedeuskon, tilastot ja ideologian niinkuin ilmastomuutoksen mallintaja konsanaan - ihan kuten matruunakin] aivan riippumatta siitä, heijasteleeko kantani konservatiivien vai liberaalien linjaa.
Lutkat kieltämättä sekä arsyttävät että huvittavat minua, mutta hymyni hyytyi, kun tajusin, että juuri tämä 'paljastava' ilmiö on eräs kapitalistisen liberalismin yhtä aikaa sekä typerin että todenmukaisin performanssi. Huorat mainostamassa julkisesti persettään [siis myymässä itseään] peräti ovelalla tavalla: 'Älä koske minuun!' [pitäisiköhän nyt soittaa oikein Lutka-possun nimipäivät: 'siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana'].
Luulenpa, että internet-kauppa ottaa tästä onkeensa ja alkaa kehitellä ties mitä lutka-kampanjoita myynninedistämis-tarkoituksessa. 'Älä osta tätä lutkaa!' [55$/kpl + 'jäsen'alennus]. Ja kauppa käy kuin siimaa...
Jos liberalismista on maksettava välinearvoisen huuhaa-nautinto-kapitalismin hinnalla, niin minä en sitä osta - en vaikka saisin lutkan tai kaksikin tarjoushinnalla.
Vihreitä äänestin aikoinaan valtakunnallisissa vaaleissa peräti kolme kertaa, mutta nyt se on loppu, sillä nykyään ei enää mistään löydy liberalismia, joka ei olisi myynyt itseään kapitalismille, joka näyttää pitkällä tähtäimellä olevan ainoa mutta kuitenkin rappioon ja tuhoon johtava tie - niin kulttuurin kuin luonnonvarojenkin kannalta [vain teknoutopistiset science-fiction-metafyysikot todistelevat (unelmoivat) käyrineen muuta].
3
Mene TM kerrankin itseesi etkä vain tieteeseen ja matematiikkaan, koska eivät nimenomaan ne sinusta liberaalia tee vaan jokin aivan muu tekijä, jota voisimme kutsua vaikka persoonalliseksi luonteenpiirteeksi, ideologiaksi tai 'objektiivisimmilllaan' peräti ruumiilliseksi asenteeksi.
Sitäpaitsi [kuten sanottu} ei ole lainkaan varmaa, että ylipäätään olet liberaali. Pikemminkin tiedekomendantti matruunan ollessa insinööri-komendantti [minä itse olen 'vioittunut hälytyssireeni - sanojen riivaama verbaali-komeljantti'].
*
http://davidbhart.blogspot.com/
http://rightwaycargo.net/cowdung&page=2
http://blogs.seattleweekly.com/voracious/2010/02/comment_of_the_day_fish_whore.php
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Showing posts with label konservativismi. Show all posts
Showing posts with label konservativismi. Show all posts
June 16, 2011
May 3, 2011
Epäargumentatiivisia ehdottomuuksia [vaihtoehtoisesti mauttomuuksia]
Mestatun liberalistin pää New Yorkin Mulkkenheim-Market-Museumin konservatiivisen taiteen osastolla.
I
Tämä päre on jonkinlainen assosiaatio tai hajareaktio eräisiin Ironmistressin kahdesta päreestä [26-27.4] löytyviin kommentteihin. Teksti on laajentunut blogikommentti-luonnoksesta alkeelliselle päreasteelle. Aiheina mm. liberalismi, tiede, konservativismi, fantasia ja regressio.
1
Tiedemies pyörii omassa argumentti-kehässään kuin syklinen maailmankaikkeus. Ihan sama mitä sanoo - kaikki toistuu, siis mikään ei muutu.
Mutta tulee hetki, jolloin on valittava tapetaanko sikiö, tapetaanko dementti, tapetaanko murhamies eikä se hetki ole johdettavissa suoraan tosiasioista.
Ettekö te pöljät vieläkään tajua, ettei moraalisia päätöksiä äärimmillään johdeta muualta kuin Jumalasta [ei-mistään] eli rationalisoidusta mielivallasta, jota pidetään auktoriteettina. Mitään tieteellistä eli objektiivista universaalia auktoriteettia ei moraaliasioissa ole olemassa. Moraali on poliittinen valinta ja politiikka on aina tahdon akti - ei niinkään tiedon manifestia.
Evidentialismi on saivartelua. Et voi saada minua puolellesi, mikäli uskon toisin - olivatpa periaatteeni miten typeriä tahansa ja/tai sinun periaatteesi muka miten fiksuja tahansa. Edes se omahyväinen epäily, ettei minun laillani [typerästi] ajattele kukaan enää 50:n vuoden päästä, on pelkkää hyttysen ininää, jos olen jo päättänyt toisin.
Kysymys kuuluu: miksi ylipäätään pitää uskoa nimenomaan sinun totuuteesi? Yhtä hyvin voin uskoa kreationismiin, jos elämäni sen typeryyden kanssa on muka miellyttävämpää kuin usko johonkin tieteen uusimpaan evidenssiin, joka [ollakseen pätevä deskriptiivinen evidenssi] jättää moraalin täysin auki ~ nihilismi.
Tiedemiesten harhana on ilmeisesti luulla, että arvovapaasta tieteestä, jonka suora korollaari nihilistinen liberalismi on, syntyy kelvollista moraalia. Mikään ei voisi argumentatiivisesti olla yhtä väärä väite.
Joko faktoista ei synny moraalia eli 'oikea-väärä/hyvä-huono' on pelkkä kauppasopimus tai sitten faktat itsessään sisältävät moraalin 'aineksia' kuten Anaksimandros ja jopa varauksin vielä myös stoalaiset kai ajattelivat [ilmeisesti myös buddhalaiset ajattelevat hieman samaan tapaan?].
Tässä ei ole paljon valinnanvaraa. Ensimmäinen vaihtoehto natsaa tiedemiehen liberalismiin, toinen vaihtoehto on väistämättä enemmän tai vähemmän uskonnollinen. Joka sitä tieteelliseksi kutsuu, ajatuu contadictio in adjecto'on, mikäli tieteen avovapaus on yksi tieteen perustavista aksiomaattisista lähtökohdista.
2
Tosin ehdottomasti tieteellisen alue rajautuu tämän periaatteen vuoksi lopultakin vain kovimpaan fysiikkaan. Edes biologinen funktionalismi ei antropomorfismissaan voi täyttää maailmankatsomuksellisen arvovapauden vaatimusta, koska todellisuudessa mitään funktionaalista etenemistä [piilevä oletus teleologiasta] ei ole olemassakaan muuna kuin ihmisjärjen mallintamina konstruktioina, jotka perustuvat hyödyn ja/eli luonnon valinnan metafysiikkaan.
Luonto ei pyri mihinkään ja silti biologit ymmärtävät sitä ikäänkuin se niin tekisi. Mutta lisääntyminen ja 'sopivien' valikoituminen ei ole pyrkimystä mihinkään vaan umpisokeaa liikettä kohti lajin lisääntymisen optimointia ja maksimointia, joka yleensä päättyy ennakoimattomalla tavalla ja kehnosti.
Evoluutio ei piittaa muusta kuin energeettisestä liikkeestään informaation siirtona ja on valmis näköjään uhraamaan jopa itsensä tuon idioottimaisen laajenemisen vuoksi. Toisin sanoen evoluutio on kaikkein korkeimman tason venäläistä rulettia, joka ei voi olla päätymättä tuhoon, koska evoluutio laukaisee aseen niin monta kertaa, että järjestelmään sisäänrakennettu 'luoti' sen varmasti tuhoaa - [tulee mieleen syklis-eskatologisen maailmankäsityksen esitykset: stolaisten ekpyrosis, viikinkien Ragnarök, germaanien Götterdämmerung tai juutalaisten Harmageddon].
Mitä positiivisessa mielessä funktionaalista tällaisessa kehityksessä muka on? Jos järjestelmä käyttäytyy lopulta niin kuin se olisi predestinoitu tuhoamaan itsensä, niin kyseessä on universaalin gigaluokan dysfunktio - absoluuttinen virhe jo heti itse siinä likipitäen absoluuttisen epätodennäköisessä hetkessä, jolloin alkeellisin elämänmuoto sai alkunsa.
Tulee myös mieleen Tuomas Akvinolaisen loistava skolastinen analyysi siitä äärimmäisen pienenestä nanohetkestä, jolloin Jumalan enkeleillä oli mahdollisuus valita joko Jumala tai itsensä - [Jumala oli jo periaatteessa luonut enkelit ja jopa heidän 'historiansa' täysin valmiiksi, mutta koska enkelit eivät olleet sentään pelkkiä robotteja, heille piti antaa myös yksi mahdollisuus valita; tosin valinnan jälkeen kaikki olikin sitten ennaltamääräytynyttä eli Jumalasta - lukuunottamatta Lusiferia ja niitä enkeleitä, jotka hän (kumma kyllä) sai myöhemmin agitoitua liittymään kapinaansa].
Toisin kuin muut Lusifer valitsi itsensä eli hybriksen [siis lopultakin helvetin] ja näin kävi metaforisesti myös silloin, kun se tietty sattumanvarainen hiiliyhdiste-kombinaatio, josta orgaaninen elämä lähti etenemään, syntyi. Maailmamme ei ole jumalallinen vaan saatanan vallassa, mikä kristinuskon käsitys itse asiassa onkin - tosin sillä erotuksella, että saatana on meidät saattanut lankeemuksen tilaan, kun taas itse ajattelen Anaksimadroksen tapaan [platonis-gnostilaisesti], että jo elämän luomiseen tai sen liikkeelle lähtöön itseensä sisältyi tuhoutumisen väistämättömyys.
Friedrich Nietzsche claimed that Anaximander was a pessimist and that he viewed all coming to be as an illegitimate emancipation from the eternal being, a wrong for which destruction is the only penance. In accordance to this the world of the individual definite objects should perish into the indefinite since anything definite has to eventually return to the indefinite [vrt. buddhalaisuus]
3
Tidemiehen saivartelu on sinänsä opettavaista, mutta hän ei mene tarpeeksi pitkälle vaan tytyy pelaamaan logiikalla ja numeroilla. Jossain vaiheessa tämän saivartelu- pelin on kuitenkin loputtava, koska on tehtävä päätös eikä vain todistettava loputtomiin.
Päätösvaihe on kaikessa arkisuudessaan yhtä kuin common sense eli jokapäiväiset valintamme - äärimmillään juuri abortin, eutanasian ja kuolemantuomion suhteen. Kun valitsen abortin, eutanasian tai kuolematuomion minun täytyy - kyetäkseni säilyttämään moraalisen [ja siten myös psyykkisen integriteettini - hyväksyä valintani viime kädessä ikäänkuin terveen järjen intuitiivisesti selvänä ratkaisuna.
Näin ollen spontaanista prima facie- [ensi silmäyksellä eli musta-tuntuu-] lähtökohdasta edetessämme ovat luulo, mielipide, argumentaatio-perustelut, intuitio, varmuus ja usko jatkumo, jonka osia ei voi laadullisesti erottaa toisistaan. Kyseessä ei siis ole mikään truthlikeness-gradualismin kaltainen totuudenlähestymis-prosessi vaan aito tietämättömyys heti alusta lähtien. - Ensin on siis musta tuntuu ja lopussa seisoo kiitos eli minä uskon.
Mitä Ironmistressin 'hyve-konervativismiin' tulee, niin hänen poliittis-eettis-pedagoginen ajattelunsa perustuu siihen, että hän [juuri hän itse!] olettaa tietävänsä [ellei peräti tiedä tietävänsä!], mikä on hyvää käyttäytymistä ja moraalia. IM asettaa itsensä sillä tavoin muiden yläpuolelle.
No - periaatteessa minä teen aivan samoin - omasta Diogeneen tynnyristäni maailmaa katsellen. Myös tiedemies tekee näin - hän vain uskoo liberalismin hyvyyteen ja kaikkivoipuuteen, mihin Matruuna ja minä emme usko - tosin hieman eri syistä, sillä minä en usko vapaaseen markkinatalouteen mutten myöskään systemaattiseen sensuuriin jossain nurkkapatrioottisessa holhousvaltiossa.
Mielestäni me emme voi valita vain joko liberalismin tai konservativismin välillä. On aivan pakko valita molemmat ja jokainen tekee käytännössä niin, vaikkei sitä poliittisesti tunnustaisikaan tai päätöksissään välttämättä tunnistaisikaan.
Ketkä ovat nykypolitiikan suurimpia piilokonservatiiveja? Vihreät. Matruuna osui erittäin hyvin kohteeseen repressiivinen toleranssi-/suvaitsevaisuus-polemikissaan.
Odotankin suurella mielenkiinnolla, milloin Tomi ja Tiedemies alkavat linnoittautua oikein toden teolla liberalismin taakse. Saamme olla todistamassa uuden konservativismin syntyä.
II
Minän palveluksessa olevan regression erottaa patologisesta taantumasta juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus, sen ikään kuin koeluonne. Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli Jungin luo konsultoimaan psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi ettei poikaa mikään vaivaa; 'hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan'. Jung vastasi: 'Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa.'
1
Näyttää siis siltä [eikä suinkaan ensimmäsien kerran], että Ironmistressin kommenttilootan liberalistit ovat kaikkein kovimpia fundamentalisteja - kovempia kuin sen konservatiivit.
Asetelma on vähän sama kuin Vihreillä ennen vaaleja. Vihreät nimittäin oli/on Suomen piilokonservatiivisin puolue.
Matruuna osui nappiin aiemmassa repressiivinen suvaitsevaisuus-polemiikissaan. Juuri repressiivinen toleranssi [eli tukahduttavva vapaamielisyys/rr] tekee Vihreistä pikemminkin kieroutuneita konservatiiveja kuin klassisia liberaaleja, joiden politiikka voi silti olla arvomaailmaltaan 'terveesti' konservatiivista [esim. Edmund Burke].
Teen jälkiviisaasti ilkeän [nasty] arvion.
Vihreitten epätoivoinen taistelu omien ehdottomasti 'luonnon mukaisten' liberaalien arvojensa puolesta Persuja vastaan huipentui Pyrrhoksen voittoon, kun Vihreitten joviaali ja retorisesti pätevä muttei silti kovin syvään analyysiin kykenevä musta pop-homo-edustaja valittiin eduskuntaan. Hinta miehen menestyksestä oli aivan liian kova: Vihreät menetti kolmanneksen edustajistaan. Herää kysymys: ajettiinko tässä vihreää vapautta liian fundamentalistisesti, jolloin asia kääntyikin itseään vastaan?
Ehdoton suvaitsevaisuus on ihan oikeasti psykologinen kaksoissidos eli silloin vaaditaan jotain, mihin ihminen ei itse vaatimukseen/käskyyn sisältyvän paradoksin ja kontradiktion takia kykene, koska ehdottomassa suvaitsevaisuudessa on sekä emootioiden että semantiikan tasolla mahdotonta erottaa toisistaan alentuvaa ylemmyyttä, tekopyhää ja jopa halveksivaa nöyryyttä sekä kyynisen ylimielistä välinpitämättömyyttä.
Suvaitsevaisuus saattaakin siis olla jopa käänteisen rasismin kasvualusta.
Yhtä vähän kuin ihmistä voidaan käskeä olemaan spontaani [käskyn totteleminen itsessään kumoaa spontaaniuden] yhtä vähän häntä voidaan komentaa olemaan aidosti suvaitsevainen, mikäli hän vierastaa tuntematonta, outoa ja kammottavaa.
Valmiuksia suvaitsevaisuuteen ja varauksin jopa spontaanisuuteen voidaan kyllä kehittää kasvattamalla ihmistä tiettyyn avoimuuteen, mutta ehdottoman suvaitsevaisuuden ideaali on yhtä typerää ja väärää [jopa vaarallista] pedagogiikkaa kuin, mitä oli aikoinaan vapaa kasvatus [Summerhill] ja sen johdannaiset eli psykoterapian nimeä itselleen havitellut sensitivty training ja transaktioanalyysi.
2
Olen henkilökohtaisessa elämässäni käynyt [msh-työni alkuaikoina] läpi tuon sensitivity trainingiin ja transaktioanalyysiin liittyvän ultraliberaalin androgynismin [hauskan mutta liian usein hämmentävän ja jopa ahdistavan] vaiheen noin 30-35 vuotta sitten enkä totisesti kaipaa sitä aikaa ja elämäntapaa nykyään.
Itse asiassa ajauduin vähän yli 20:nä omien psyykkisten ongelmieni puristuksessa ikäistäni vanhempien ja näin jälkeenpäin ajatellen jopa minulle 'väärien' ihmisten pariin, joilta kyllä sitten toisaalta myös opin paljon - tosin myös sen, että moni heistä oli melko epätoivoinen, ihmissuhteissaan irrallinen libertiini, jolle homous ja bi-seksuaalisuus ei lopulta ollutkaan ihanaa vapautta vaan ajoittain lähes alkoholisoitunutta elämää vailla suuntaa ja kiinnekohtaa, mikä pahimmillaan merkitsi sekä moraalisen että psyykkisen integraation - jos ei romahdusta niin ainakin identiteetti-deprivaatiota.
Tämä negatiivinen vilkaisu omaan menneisyyteen ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi ja saisi olla fantasioita - ja ties miten 'vapaita' sellaisia ja väitän freudilais-zizekiläisesti jopa vielä enemmän: ei ole niin, että meillä on fantasioita vaan, että pikemminkin fantasioilla on meidät ;\].
Mutta jos haluaa konkreettisesti ja kirjaimellisesti elää fantasioittensa mukaista elämää [taiteilija sen sijaan ottaa etäisyyttä 'näkyihinsä'], päätyy varmasti - jos ei hunningolle niin hyvin omituisten ihmisten pariin. Sen vuoksi [oman mielenterveytensä vuoksi] onkin välttämätöntä alkaa kontrolloida ja 'hyväksikäyttää' fantasioitaan - alkaa ikäänkuin 'kesyttää' niitä - ei niinkään niiden sisältöjä kuin niiden valtaa ja voimaa oman elämisen käytäntöihin.
Ernst Kris keksi psyykkisesti korjaavalle kokemukselle ja samalla myös luovuudelle sopivan määritelmän, joka sopii erinomaisesti juuri intentoimaani asiayhteyteen fantasioiden hyväksikäytöstä: regressio egon palveluksessa. Miedän on annettava itsessämme olevan lapsen purkaa mielikuviaan muistaen samalla, että olemme vastuussa tuosta lapsesta - siis itsestämme - ja toisaalta myös epäsuorasti muista - kaltaisistamme, sillä ihmiset ovat - eivät tasa-arvoisia ominaisuuksiltaan vaan samanarvoisia eksistenssinsä kannalta.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Mutta pahuutta on olemassa - tosin tavalla, jota emme ehkä tule luontaisesti ajatelleeksi.
Jos nyt esim. IM kysyy ja ihmettelee, että minähän sittenkin uskon ihmisen hyvyyteen, niin vastaan ajattelevani asian siten, että pahuus on meissä itsessämme mahdollisuutena aina jo - meissä jokaisessa - ja että [kuten buddhalaisuudessakin kai ajatellaan] me emme vihaa toisessa ihmisessä häntä itseään tai nimenomaan hänen pahoja tekojaan vaan pahuutta itseään, itsessään ja itsessämme. Jäämme ikäänkuin riippuvaisiksi vihan tunteestamme, joka on pahuuden perimmäinen ydin tuon riippuvuuden pitäessä meitä hirveässä orjuudessa ja piinassa.
Kuvattu ajattelutapa ei johda niinkään rasismiin eli nimeämään joitain ihmisiä ominaisuuksiltaan pahoiksi, huonoiksi sekä vähempiarvoisiksi ja diskriminoimaan heitä vaan se sisältää fataalin korollaarin: jos vihaat loputtomiin, vihaat pahuutta itseään, joka on muuttunut itsessäsi olevaksi pahuudeksi - helvetiksi, joka olet sinä itse.
*
http://psykopatologia.keskustelu.info/viewtopic.php?f=8&t=2305
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5256709
http://en.wikipedia.org/wiki/Apeiron_(cosmology)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transaktioanalyysi
http://en.wikipedia.org/wiki/Sensitivity_training
http://en.wikipedia.org/wiki/Summerhill_School
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/ihmisyyden-alennustilan-uusi.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/viimeinen-rock-ennen-aivokuolemaa.html
http://roberthood.net/blog/index.php/2007/09/24/unnaturally-human/
I
Tämä päre on jonkinlainen assosiaatio tai hajareaktio eräisiin Ironmistressin kahdesta päreestä [26-27.4] löytyviin kommentteihin. Teksti on laajentunut blogikommentti-luonnoksesta alkeelliselle päreasteelle. Aiheina mm. liberalismi, tiede, konservativismi, fantasia ja regressio.
1
Tiedemies pyörii omassa argumentti-kehässään kuin syklinen maailmankaikkeus. Ihan sama mitä sanoo - kaikki toistuu, siis mikään ei muutu.
Mutta tulee hetki, jolloin on valittava tapetaanko sikiö, tapetaanko dementti, tapetaanko murhamies eikä se hetki ole johdettavissa suoraan tosiasioista.
Ettekö te pöljät vieläkään tajua, ettei moraalisia päätöksiä äärimmillään johdeta muualta kuin Jumalasta [ei-mistään] eli rationalisoidusta mielivallasta, jota pidetään auktoriteettina. Mitään tieteellistä eli objektiivista universaalia auktoriteettia ei moraaliasioissa ole olemassa. Moraali on poliittinen valinta ja politiikka on aina tahdon akti - ei niinkään tiedon manifestia.
Evidentialismi on saivartelua. Et voi saada minua puolellesi, mikäli uskon toisin - olivatpa periaatteeni miten typeriä tahansa ja/tai sinun periaatteesi muka miten fiksuja tahansa. Edes se omahyväinen epäily, ettei minun laillani [typerästi] ajattele kukaan enää 50:n vuoden päästä, on pelkkää hyttysen ininää, jos olen jo päättänyt toisin.
Kysymys kuuluu: miksi ylipäätään pitää uskoa nimenomaan sinun totuuteesi? Yhtä hyvin voin uskoa kreationismiin, jos elämäni sen typeryyden kanssa on muka miellyttävämpää kuin usko johonkin tieteen uusimpaan evidenssiin, joka [ollakseen pätevä deskriptiivinen evidenssi] jättää moraalin täysin auki ~ nihilismi.
Tiedemiesten harhana on ilmeisesti luulla, että arvovapaasta tieteestä, jonka suora korollaari nihilistinen liberalismi on, syntyy kelvollista moraalia. Mikään ei voisi argumentatiivisesti olla yhtä väärä väite.
Joko faktoista ei synny moraalia eli 'oikea-väärä/hyvä-huono' on pelkkä kauppasopimus tai sitten faktat itsessään sisältävät moraalin 'aineksia' kuten Anaksimandros ja jopa varauksin vielä myös stoalaiset kai ajattelivat [ilmeisesti myös buddhalaiset ajattelevat hieman samaan tapaan?].
Tässä ei ole paljon valinnanvaraa. Ensimmäinen vaihtoehto natsaa tiedemiehen liberalismiin, toinen vaihtoehto on väistämättä enemmän tai vähemmän uskonnollinen. Joka sitä tieteelliseksi kutsuu, ajatuu contadictio in adjecto'on, mikäli tieteen avovapaus on yksi tieteen perustavista aksiomaattisista lähtökohdista.
2
Tosin ehdottomasti tieteellisen alue rajautuu tämän periaatteen vuoksi lopultakin vain kovimpaan fysiikkaan. Edes biologinen funktionalismi ei antropomorfismissaan voi täyttää maailmankatsomuksellisen arvovapauden vaatimusta, koska todellisuudessa mitään funktionaalista etenemistä [piilevä oletus teleologiasta] ei ole olemassakaan muuna kuin ihmisjärjen mallintamina konstruktioina, jotka perustuvat hyödyn ja/eli luonnon valinnan metafysiikkaan.
Luonto ei pyri mihinkään ja silti biologit ymmärtävät sitä ikäänkuin se niin tekisi. Mutta lisääntyminen ja 'sopivien' valikoituminen ei ole pyrkimystä mihinkään vaan umpisokeaa liikettä kohti lajin lisääntymisen optimointia ja maksimointia, joka yleensä päättyy ennakoimattomalla tavalla ja kehnosti.
Evoluutio ei piittaa muusta kuin energeettisestä liikkeestään informaation siirtona ja on valmis näköjään uhraamaan jopa itsensä tuon idioottimaisen laajenemisen vuoksi. Toisin sanoen evoluutio on kaikkein korkeimman tason venäläistä rulettia, joka ei voi olla päätymättä tuhoon, koska evoluutio laukaisee aseen niin monta kertaa, että järjestelmään sisäänrakennettu 'luoti' sen varmasti tuhoaa - [tulee mieleen syklis-eskatologisen maailmankäsityksen esitykset: stolaisten ekpyrosis, viikinkien Ragnarök, germaanien Götterdämmerung tai juutalaisten Harmageddon].
Mitä positiivisessa mielessä funktionaalista tällaisessa kehityksessä muka on? Jos järjestelmä käyttäytyy lopulta niin kuin se olisi predestinoitu tuhoamaan itsensä, niin kyseessä on universaalin gigaluokan dysfunktio - absoluuttinen virhe jo heti itse siinä likipitäen absoluuttisen epätodennäköisessä hetkessä, jolloin alkeellisin elämänmuoto sai alkunsa.
Tulee myös mieleen Tuomas Akvinolaisen loistava skolastinen analyysi siitä äärimmäisen pienenestä nanohetkestä, jolloin Jumalan enkeleillä oli mahdollisuus valita joko Jumala tai itsensä - [Jumala oli jo periaatteessa luonut enkelit ja jopa heidän 'historiansa' täysin valmiiksi, mutta koska enkelit eivät olleet sentään pelkkiä robotteja, heille piti antaa myös yksi mahdollisuus valita; tosin valinnan jälkeen kaikki olikin sitten ennaltamääräytynyttä eli Jumalasta - lukuunottamatta Lusiferia ja niitä enkeleitä, jotka hän (kumma kyllä) sai myöhemmin agitoitua liittymään kapinaansa].
Toisin kuin muut Lusifer valitsi itsensä eli hybriksen [siis lopultakin helvetin] ja näin kävi metaforisesti myös silloin, kun se tietty sattumanvarainen hiiliyhdiste-kombinaatio, josta orgaaninen elämä lähti etenemään, syntyi. Maailmamme ei ole jumalallinen vaan saatanan vallassa, mikä kristinuskon käsitys itse asiassa onkin - tosin sillä erotuksella, että saatana on meidät saattanut lankeemuksen tilaan, kun taas itse ajattelen Anaksimadroksen tapaan [platonis-gnostilaisesti], että jo elämän luomiseen tai sen liikkeelle lähtöön itseensä sisältyi tuhoutumisen väistämättömyys.
Friedrich Nietzsche claimed that Anaximander was a pessimist and that he viewed all coming to be as an illegitimate emancipation from the eternal being, a wrong for which destruction is the only penance. In accordance to this the world of the individual definite objects should perish into the indefinite since anything definite has to eventually return to the indefinite [vrt. buddhalaisuus]
3
Tidemiehen saivartelu on sinänsä opettavaista, mutta hän ei mene tarpeeksi pitkälle vaan tytyy pelaamaan logiikalla ja numeroilla. Jossain vaiheessa tämän saivartelu- pelin on kuitenkin loputtava, koska on tehtävä päätös eikä vain todistettava loputtomiin.
Päätösvaihe on kaikessa arkisuudessaan yhtä kuin common sense eli jokapäiväiset valintamme - äärimmillään juuri abortin, eutanasian ja kuolemantuomion suhteen. Kun valitsen abortin, eutanasian tai kuolematuomion minun täytyy - kyetäkseni säilyttämään moraalisen [ja siten myös psyykkisen integriteettini - hyväksyä valintani viime kädessä ikäänkuin terveen järjen intuitiivisesti selvänä ratkaisuna.
Näin ollen spontaanista prima facie- [ensi silmäyksellä eli musta-tuntuu-] lähtökohdasta edetessämme ovat luulo, mielipide, argumentaatio-perustelut, intuitio, varmuus ja usko jatkumo, jonka osia ei voi laadullisesti erottaa toisistaan. Kyseessä ei siis ole mikään truthlikeness-gradualismin kaltainen totuudenlähestymis-prosessi vaan aito tietämättömyys heti alusta lähtien. - Ensin on siis musta tuntuu ja lopussa seisoo kiitos eli minä uskon.
Mitä Ironmistressin 'hyve-konervativismiin' tulee, niin hänen poliittis-eettis-pedagoginen ajattelunsa perustuu siihen, että hän [juuri hän itse!] olettaa tietävänsä [ellei peräti tiedä tietävänsä!], mikä on hyvää käyttäytymistä ja moraalia. IM asettaa itsensä sillä tavoin muiden yläpuolelle.
No - periaatteessa minä teen aivan samoin - omasta Diogeneen tynnyristäni maailmaa katsellen. Myös tiedemies tekee näin - hän vain uskoo liberalismin hyvyyteen ja kaikkivoipuuteen, mihin Matruuna ja minä emme usko - tosin hieman eri syistä, sillä minä en usko vapaaseen markkinatalouteen mutten myöskään systemaattiseen sensuuriin jossain nurkkapatrioottisessa holhousvaltiossa.
Mielestäni me emme voi valita vain joko liberalismin tai konservativismin välillä. On aivan pakko valita molemmat ja jokainen tekee käytännössä niin, vaikkei sitä poliittisesti tunnustaisikaan tai päätöksissään välttämättä tunnistaisikaan.
Ketkä ovat nykypolitiikan suurimpia piilokonservatiiveja? Vihreät. Matruuna osui erittäin hyvin kohteeseen repressiivinen toleranssi-/suvaitsevaisuus-polemikissaan.
Odotankin suurella mielenkiinnolla, milloin Tomi ja Tiedemies alkavat linnoittautua oikein toden teolla liberalismin taakse. Saamme olla todistamassa uuden konservativismin syntyä.
II
Minän palveluksessa olevan regression erottaa patologisesta taantumasta juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus, sen ikään kuin koeluonne. Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli Jungin luo konsultoimaan psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi ettei poikaa mikään vaivaa; 'hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan'. Jung vastasi: 'Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa.'
1
Näyttää siis siltä [eikä suinkaan ensimmäsien kerran], että Ironmistressin kommenttilootan liberalistit ovat kaikkein kovimpia fundamentalisteja - kovempia kuin sen konservatiivit.
Asetelma on vähän sama kuin Vihreillä ennen vaaleja. Vihreät nimittäin oli/on Suomen piilokonservatiivisin puolue.
Matruuna osui nappiin aiemmassa repressiivinen suvaitsevaisuus-polemiikissaan. Juuri repressiivinen toleranssi [eli tukahduttavva vapaamielisyys/rr] tekee Vihreistä pikemminkin kieroutuneita konservatiiveja kuin klassisia liberaaleja, joiden politiikka voi silti olla arvomaailmaltaan 'terveesti' konservatiivista [esim. Edmund Burke].
Teen jälkiviisaasti ilkeän [nasty] arvion.
Vihreitten epätoivoinen taistelu omien ehdottomasti 'luonnon mukaisten' liberaalien arvojensa puolesta Persuja vastaan huipentui Pyrrhoksen voittoon, kun Vihreitten joviaali ja retorisesti pätevä muttei silti kovin syvään analyysiin kykenevä musta pop-homo-edustaja valittiin eduskuntaan. Hinta miehen menestyksestä oli aivan liian kova: Vihreät menetti kolmanneksen edustajistaan. Herää kysymys: ajettiinko tässä vihreää vapautta liian fundamentalistisesti, jolloin asia kääntyikin itseään vastaan?
Ehdoton suvaitsevaisuus on ihan oikeasti psykologinen kaksoissidos eli silloin vaaditaan jotain, mihin ihminen ei itse vaatimukseen/käskyyn sisältyvän paradoksin ja kontradiktion takia kykene, koska ehdottomassa suvaitsevaisuudessa on sekä emootioiden että semantiikan tasolla mahdotonta erottaa toisistaan alentuvaa ylemmyyttä, tekopyhää ja jopa halveksivaa nöyryyttä sekä kyynisen ylimielistä välinpitämättömyyttä.
Suvaitsevaisuus saattaakin siis olla jopa käänteisen rasismin kasvualusta.
Yhtä vähän kuin ihmistä voidaan käskeä olemaan spontaani [käskyn totteleminen itsessään kumoaa spontaaniuden] yhtä vähän häntä voidaan komentaa olemaan aidosti suvaitsevainen, mikäli hän vierastaa tuntematonta, outoa ja kammottavaa.
Valmiuksia suvaitsevaisuuteen ja varauksin jopa spontaanisuuteen voidaan kyllä kehittää kasvattamalla ihmistä tiettyyn avoimuuteen, mutta ehdottoman suvaitsevaisuuden ideaali on yhtä typerää ja väärää [jopa vaarallista] pedagogiikkaa kuin, mitä oli aikoinaan vapaa kasvatus [Summerhill] ja sen johdannaiset eli psykoterapian nimeä itselleen havitellut sensitivty training ja transaktioanalyysi.
2
Olen henkilökohtaisessa elämässäni käynyt [msh-työni alkuaikoina] läpi tuon sensitivity trainingiin ja transaktioanalyysiin liittyvän ultraliberaalin androgynismin [hauskan mutta liian usein hämmentävän ja jopa ahdistavan] vaiheen noin 30-35 vuotta sitten enkä totisesti kaipaa sitä aikaa ja elämäntapaa nykyään.
Itse asiassa ajauduin vähän yli 20:nä omien psyykkisten ongelmieni puristuksessa ikäistäni vanhempien ja näin jälkeenpäin ajatellen jopa minulle 'väärien' ihmisten pariin, joilta kyllä sitten toisaalta myös opin paljon - tosin myös sen, että moni heistä oli melko epätoivoinen, ihmissuhteissaan irrallinen libertiini, jolle homous ja bi-seksuaalisuus ei lopulta ollutkaan ihanaa vapautta vaan ajoittain lähes alkoholisoitunutta elämää vailla suuntaa ja kiinnekohtaa, mikä pahimmillaan merkitsi sekä moraalisen että psyykkisen integraation - jos ei romahdusta niin ainakin identiteetti-deprivaatiota.
Tämä negatiivinen vilkaisu omaan menneisyyteen ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi ja saisi olla fantasioita - ja ties miten 'vapaita' sellaisia ja väitän freudilais-zizekiläisesti jopa vielä enemmän: ei ole niin, että meillä on fantasioita vaan, että pikemminkin fantasioilla on meidät ;\].
Mutta jos haluaa konkreettisesti ja kirjaimellisesti elää fantasioittensa mukaista elämää [taiteilija sen sijaan ottaa etäisyyttä 'näkyihinsä'], päätyy varmasti - jos ei hunningolle niin hyvin omituisten ihmisten pariin. Sen vuoksi [oman mielenterveytensä vuoksi] onkin välttämätöntä alkaa kontrolloida ja 'hyväksikäyttää' fantasioitaan - alkaa ikäänkuin 'kesyttää' niitä - ei niinkään niiden sisältöjä kuin niiden valtaa ja voimaa oman elämisen käytäntöihin.
Ernst Kris keksi psyykkisesti korjaavalle kokemukselle ja samalla myös luovuudelle sopivan määritelmän, joka sopii erinomaisesti juuri intentoimaani asiayhteyteen fantasioiden hyväksikäytöstä: regressio egon palveluksessa. Miedän on annettava itsessämme olevan lapsen purkaa mielikuviaan muistaen samalla, että olemme vastuussa tuosta lapsesta - siis itsestämme - ja toisaalta myös epäsuorasti muista - kaltaisistamme, sillä ihmiset ovat - eivät tasa-arvoisia ominaisuuksiltaan vaan samanarvoisia eksistenssinsä kannalta.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Mutta pahuutta on olemassa - tosin tavalla, jota emme ehkä tule luontaisesti ajatelleeksi.
Jos nyt esim. IM kysyy ja ihmettelee, että minähän sittenkin uskon ihmisen hyvyyteen, niin vastaan ajattelevani asian siten, että pahuus on meissä itsessämme mahdollisuutena aina jo - meissä jokaisessa - ja että [kuten buddhalaisuudessakin kai ajatellaan] me emme vihaa toisessa ihmisessä häntä itseään tai nimenomaan hänen pahoja tekojaan vaan pahuutta itseään, itsessään ja itsessämme. Jäämme ikäänkuin riippuvaisiksi vihan tunteestamme, joka on pahuuden perimmäinen ydin tuon riippuvuuden pitäessä meitä hirveässä orjuudessa ja piinassa.
Kuvattu ajattelutapa ei johda niinkään rasismiin eli nimeämään joitain ihmisiä ominaisuuksiltaan pahoiksi, huonoiksi sekä vähempiarvoisiksi ja diskriminoimaan heitä vaan se sisältää fataalin korollaarin: jos vihaat loputtomiin, vihaat pahuutta itseään, joka on muuttunut itsessäsi olevaksi pahuudeksi - helvetiksi, joka olet sinä itse.
*
http://psykopatologia.keskustelu.info/viewtopic.php?f=8&t=2305
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5256709
http://en.wikipedia.org/wiki/Apeiron_(cosmology)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transaktioanalyysi
http://en.wikipedia.org/wiki/Sensitivity_training
http://en.wikipedia.org/wiki/Summerhill_School
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/ihmisyyden-alennustilan-uusi.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/viimeinen-rock-ennen-aivokuolemaa.html
http://roberthood.net/blog/index.php/2007/09/24/unnaturally-human/
March 29, 2011
Raha syöksee valtaistuimelta kaikki ihmisen jumalat ja tekee niistä kauppatavaraa [Karl Marx]
Kuvassa yhteiskuntafilosofisten ajattelutapojen keskinäisiä suhteita pätevästi ja selkeästi kuvaava malli, josta ei kuitenkaan ole kuin välillisesti merkittävää hyötyä käytännön poliittisen kamppailun kannalta.
Argumentit - pätevätkään [joita toki aina tarvitaan] eivät koskaan ole voittaneet ainuttakaan vaalia. Vain asialleen omistautuneet ihmiset, jotka uskaltavat tunnustaa valitsemaansa ideologiaa voittavat - tai häviävät. - Tämän vuoksi vanhan oikeisto-vasemmisto-jaon hämärtyminen liberalismi- konservativismi-väittelyn labyrintteihin pönkittää oikeisto-kapitalistisen teknokratian ja asiantuntija-teknisen proseduralismin valtaa.
Toisin sanoen ainakaan loppupeleissä [joskin sitä ennen voi saivarrella faktoilla ja argumenteilla, jotta ongelmien teoriapohja selkenee] ei ole poliittisesti ratkaisevinta väittely abstraktin liberalismin ja moralistisen konservativismin välisestä paremmuudesta vaan vasemmistolaisen vapaus- ja valtiokäsityksen sekä oikeistolaisen markkinatalouspolitiikan [olipa se valtion väliaikaisesti tukemaa keynes'läisyyttä tai villin lännen libertarianismia] välillä vallitseva antagonistisen jännite, jonka sovittamuudesta ei pidä tinkiä edes sotkeutumalla varsinkaan libertaarien loputtomaan argumentti-saivarteluun, joka mystifioi ja vesittää koko politiikan poliittisuuden tekemällä siitä loputonta yhteiskuntafilosofista talous-juridiikkaa [ts. mitä tahansa saa tehdä, kunhan ei riko lakia eli päättele (muka) väärin] ideologisesti yhdistävän poliittisen yhteishengen sijaan.
I
Motto 1:
Valta pitää yrittää 'kaapata' [termi tulee ymmärtää sekä analogisesti että kokreettisesti] silloin, kun se suinkin on mahdollista, sillä muulla tavalla prekariaatti ja/eli nipin napin toimeentuleva [yleensä alempi] keskiluokka sekä köyhyysrajalla elävät eivät pysty ratkaisevasti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kohtaloonsa kapitalismissa.
Nykyään nimittäin pelastetaan pelkästään [yhä tiheämmällä frekvenssillä] romahtamaisillaan olevia pankki-kirkkoja - ei suinkaan ihmisiä, jotka päinvastoin joutuvat takaamaan pyhän rahalaitos-instituution jatkuvuuden ja pysyvyyden.
Kun [mm.] juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä Jumalalleen, niin nykyään he uhraavat ihmisiä pankeilleen.
Motto 2:
a) Kun rikkaat käyvät sotaa, köyhät kuolevat. [Jean-Paul Sartre].
b) Kun rikkaat käyvät [etenkin finanssi-]kauppaa, sekä suhteellisesti että absoluuttisesti köyhien määrä kasvaa - ensin manittujen kehittyneissä maissa, jälkimmäisten kehitysmaissa [mutta myös teollistuneissa valtioissa]/RR/.
II
Dan Koivulaakso teki katsauksen Suomen poliittiseen karttaan reilu vuosi sitten siteeraten myös Zizekiä.
*
Politiikan jako uusiksi
Olen viime aikoina pohtinut erilaisia aatesuuntauksia ja niiden sisältämiä vastakkainasetteluja. Avauksia ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen ekokonservatismi, Timo Soinin ei-vihreä konservatismi ja kokoomuksen ”kiihkoton maahanmuuttopolitiikka”, joka haluaa poistaa siirtolaisuuden vetotekijöitä. Vihreät taas ehtivät julistaa, että heidän liberaali maailmankuvansa ei mahdollista yhteistyötä Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa, mikä mielestäni onkin oikein hyvä näkemys.
Kokoomuksen maahanmuuttopaperissa todetaan, että turvapaikkaa haetaan usein muusta syystä kuin suojelun tarpeesta. Edistyksellinen vasemmisto onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa ensisijaisesti työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi. Hallituksen ajama turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen tuottaakin Suomeen paperittomia siirtolaisia samalla tavalla kuin muualla Euroopassa on tapahtunut. Hienoa, että Kokoomuskin on herännyt järjestelmän kriisiin.
Viime viikolla lööpit kirkuivat Soinin kaverilleen räätälöimästä EU:n huippuvirasta. Brysselin-kone näyttäisi tehneen herravihaisesta pientalonpojasta junailijan, joka toimii rekrytoinnissa ”EU:n tavalla”, kuten A-studio ansiokkaasti paljasti. Tämä lienee sitä ”uusien puolueiden politiikkaa”, josta välillä kuulee puhuttavan. Tällä huomiolla en tietenkään tarkoita moralisoida vaan kertoa, että politiikassa toimitaan vallan saavuttamiseksi. Tämän näyttämisestä osoitankin kiitokset Perussuomalaisille.
Rock-tähti-filosofi Slavoj Žižek luennoi maanantaina Helsingin yliopistolla [30.11.2009] otsikolla: Mitä on kommunismi tänään? Žižek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto.
Tämä tarkoittaa Žižekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Kyse on täysin samasta asiasta kuin näennäisestä, luokkasuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa.
Slovenialaisen Žižekin näkemykset jaetaan myös Brysselissä. Timo Soini kirjoittaakin blogissaan työn ja pääoman välisestä sekä uuden ja vanhan politiikan välisestä ristiriidasta. Samalla Soini haukkuu järkivihreät porvarit, ekokonservatiivit kristityt ja punavihreät vassarit idiooteiksi. Sopii hyvin yhteen Žižekin kirjan Politiikkaa, idiootti! kanssa.
Vasemmiston ensisijaisen prioriteetin tulee olla konservatismi–liberalismi-akselin hävittäminen ja oikeisto–vasemmisto-jaon palauttaminen keskiöön. Žižekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”. Meidän tehtävämme on palauttaa usko ihmiskasvoiseen sosialismiin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://www.dankoivulaakso.fi/2009/12/politiikan-jako-uusiksi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Koivulaakso
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit2.htm#fouc
http://www.holisticpolitics.org/NewParty/Politics2d.php
Argumentit - pätevätkään [joita toki aina tarvitaan] eivät koskaan ole voittaneet ainuttakaan vaalia. Vain asialleen omistautuneet ihmiset, jotka uskaltavat tunnustaa valitsemaansa ideologiaa voittavat - tai häviävät. - Tämän vuoksi vanhan oikeisto-vasemmisto-jaon hämärtyminen liberalismi- konservativismi-väittelyn labyrintteihin pönkittää oikeisto-kapitalistisen teknokratian ja asiantuntija-teknisen proseduralismin valtaa.
Toisin sanoen ainakaan loppupeleissä [joskin sitä ennen voi saivarrella faktoilla ja argumenteilla, jotta ongelmien teoriapohja selkenee] ei ole poliittisesti ratkaisevinta väittely abstraktin liberalismin ja moralistisen konservativismin välisestä paremmuudesta vaan vasemmistolaisen vapaus- ja valtiokäsityksen sekä oikeistolaisen markkinatalouspolitiikan [olipa se valtion väliaikaisesti tukemaa keynes'läisyyttä tai villin lännen libertarianismia] välillä vallitseva antagonistisen jännite, jonka sovittamuudesta ei pidä tinkiä edes sotkeutumalla varsinkaan libertaarien loputtomaan argumentti-saivarteluun, joka mystifioi ja vesittää koko politiikan poliittisuuden tekemällä siitä loputonta yhteiskuntafilosofista talous-juridiikkaa [ts. mitä tahansa saa tehdä, kunhan ei riko lakia eli päättele (muka) väärin] ideologisesti yhdistävän poliittisen yhteishengen sijaan.
I
Motto 1:
Valta pitää yrittää 'kaapata' [termi tulee ymmärtää sekä analogisesti että kokreettisesti] silloin, kun se suinkin on mahdollista, sillä muulla tavalla prekariaatti ja/eli nipin napin toimeentuleva [yleensä alempi] keskiluokka sekä köyhyysrajalla elävät eivät pysty ratkaisevasti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kohtaloonsa kapitalismissa.
Nykyään nimittäin pelastetaan pelkästään [yhä tiheämmällä frekvenssillä] romahtamaisillaan olevia pankki-kirkkoja - ei suinkaan ihmisiä, jotka päinvastoin joutuvat takaamaan pyhän rahalaitos-instituution jatkuvuuden ja pysyvyyden.
Kun [mm.] juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä Jumalalleen, niin nykyään he uhraavat ihmisiä pankeilleen.
Motto 2:
a) Kun rikkaat käyvät sotaa, köyhät kuolevat. [Jean-Paul Sartre].
b) Kun rikkaat käyvät [etenkin finanssi-]kauppaa, sekä suhteellisesti että absoluuttisesti köyhien määrä kasvaa - ensin manittujen kehittyneissä maissa, jälkimmäisten kehitysmaissa [mutta myös teollistuneissa valtioissa]/RR/.
II
Dan Koivulaakso teki katsauksen Suomen poliittiseen karttaan reilu vuosi sitten siteeraten myös Zizekiä.
*
Politiikan jako uusiksi
Olen viime aikoina pohtinut erilaisia aatesuuntauksia ja niiden sisältämiä vastakkainasetteluja. Avauksia ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen ekokonservatismi, Timo Soinin ei-vihreä konservatismi ja kokoomuksen ”kiihkoton maahanmuuttopolitiikka”, joka haluaa poistaa siirtolaisuuden vetotekijöitä. Vihreät taas ehtivät julistaa, että heidän liberaali maailmankuvansa ei mahdollista yhteistyötä Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa, mikä mielestäni onkin oikein hyvä näkemys.
Kokoomuksen maahanmuuttopaperissa todetaan, että turvapaikkaa haetaan usein muusta syystä kuin suojelun tarpeesta. Edistyksellinen vasemmisto onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa ensisijaisesti työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi. Hallituksen ajama turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen tuottaakin Suomeen paperittomia siirtolaisia samalla tavalla kuin muualla Euroopassa on tapahtunut. Hienoa, että Kokoomuskin on herännyt järjestelmän kriisiin.
Viime viikolla lööpit kirkuivat Soinin kaverilleen räätälöimästä EU:n huippuvirasta. Brysselin-kone näyttäisi tehneen herravihaisesta pientalonpojasta junailijan, joka toimii rekrytoinnissa ”EU:n tavalla”, kuten A-studio ansiokkaasti paljasti. Tämä lienee sitä ”uusien puolueiden politiikkaa”, josta välillä kuulee puhuttavan. Tällä huomiolla en tietenkään tarkoita moralisoida vaan kertoa, että politiikassa toimitaan vallan saavuttamiseksi. Tämän näyttämisestä osoitankin kiitokset Perussuomalaisille.
Rock-tähti-filosofi Slavoj Žižek luennoi maanantaina Helsingin yliopistolla [30.11.2009] otsikolla: Mitä on kommunismi tänään? Žižek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto.
Tämä tarkoittaa Žižekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Kyse on täysin samasta asiasta kuin näennäisestä, luokkasuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa.
Slovenialaisen Žižekin näkemykset jaetaan myös Brysselissä. Timo Soini kirjoittaakin blogissaan työn ja pääoman välisestä sekä uuden ja vanhan politiikan välisestä ristiriidasta. Samalla Soini haukkuu järkivihreät porvarit, ekokonservatiivit kristityt ja punavihreät vassarit idiooteiksi. Sopii hyvin yhteen Žižekin kirjan Politiikkaa, idiootti! kanssa.
Vasemmiston ensisijaisen prioriteetin tulee olla konservatismi–liberalismi-akselin hävittäminen ja oikeisto–vasemmisto-jaon palauttaminen keskiöön. Žižekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”. Meidän tehtävämme on palauttaa usko ihmiskasvoiseen sosialismiin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://www.dankoivulaakso.fi/2009/12/politiikan-jako-uusiksi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Koivulaakso
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit2.htm#fouc
http://www.holisticpolitics.org/NewParty/Politics2d.php
Subscribe to:
Posts (Atom)



