I
Yhteiskunnalliset instituutiomme ovat intressien hallinnoimisen [klassinen liberalismi] sijasta muuttuneet uusliberalistisen kilpailu- ja sotapelin kaltaisiksi. Suvaitsevaistomme eli [vaalean]punavihreät liberaalit eivät poliittisesta naiviudestaan johtuen pysty estämään tämän megatrendin etenemistä eikä nationalistisilla arvokonservatiiveilla [Persut ja esim. Takkirauta] puolestaan ole siihen viime kädessä aatteellista halua, vaikka he kapitalismia kritisoivatkin [RR].
II
Päreen sitaatti on Markku Koivusalon Michel Foucault'a käsittelevästä artikkelista 'Dispositiivi eli valta strategisena kykyjen verkostona' monitieteisestä aikauslehdestä Tiede ja Edistys [3/11].
*
Lopuksi: Kilpailukyvyn tahtotilat ja vallan strategiat verkostotaloudessa
[Te ette ole nähneet vielä mitään, prosessin suuntaa ei voi kääntää/Anti-Oidipus (Deleuze, Guattari)]
Toisin kuin yleisesti luullaan, Foucault'n oma filosofinen tiedontahto suuntautui juuri totuuden kysymyksen tutkimukseen, mutta pyrkimättä etsimään totuuksien universaaleja ehtoja hän oli kiinnostunut erityisesti ihmistä koskevien historiallisten touuksien historiallisista ehdoista ja vaikutuksista.
Seurattaessa dispositiivi-käsitteen toimintaa Foucault'n tiedontahdossa sen huomataan ilmaantuneen Foucault'n ajatteluun 70-luvulla, kun hän pyrki tuomaan valtasuhteitten dynamiikan muutokset osaksi länsimaisen tiedon analyysia ja muodostamaan näkemystä strategisesta tiedontahdosta.
Käsitteen oman strategisen aseman huomataan vastaavasti muuttuneen Foucault'n tiedontahdossa, samalla kun tuon tiedontahdon varsinainen aktuaalisesta ongelmasta lähtevä strateginen kohde koki muutoksia. Sitä ohjaava perusnäkemys tieto-vallan verkostoista taas ammensi sekä aikauden yleisestä pyrkimyksestä siirtyä rakenteen analyysista verkostollisen analyysiin että myös uusista yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan verkostollisista organisaatioista.
Nykyään verkostollisista malleista on tullut keskeisiä kaikessa yhteiskuntatieteellisessä analyysissa ja 70-luvun vasemmistoradikaalien vaihtoehtoisista ja transversaaleista verkostollisista ryhmäprojekteista yleisiä verkostotalouden työn organisoitumisen muotoja. Myös valtaa tutkitaan yhä enemmän verkostollisesti valta-asemien ja toimijoiden suhdeverkkoja kartoittaen.
Mutta samalla kun lähes kaikissa yhteiskunnallisissa valtatutkimuksissa viitataan ainakin 'teoriassa' Foucault'n valta-analyysiin, niin edelleen on harvinaista nähdä Foucault'n tapaan yhteiskunnalliset suhteet itsessään strategisina ja hallinnollisina valtaverkostoina. Tämä siitä huolimatta, että juuri strateginen valta-tieto-näkemys on saanut yhteiskunnassamme hegemonisen aseman ja pyrkinyt kattamaan sen kokonaisuudessaan.
'Pseudo-militaristinen' sanasto, jota Foucault halusi vuonna 1973 kokeilla tieto-valta-suhteitten analyysiin ja jonka hän sittemmin hylkäsi, on asettunut nykyään eksplisiittiseksi yleisen yhteiskunnallisen toiminnan ja tiedon ja totuuden tuotannon ohjaajaksi. Foucault juonsi strategisen valtanäkemyksen uuden ajan kilpailuvaltioiden sisäistämistä sodankäynnin strategisista suhteista, mutta rupesi painottamaan hallinnallisuuden suhteita siirryttyään tutkimaan liberalistista vallankäyttöä.
Tunnetusti klassinen liberalismi hyökkäsikin valtasuhteiden sotaisaa järjestystä vastaan markkinoimalla rauhanomaisten vaihtosuhteiden mallia ja asetti samalla intressit kesyttämään intohimoja. Uusliberalistinen kilpailumarkkinoiden idea ja liiketaloudellinen strategia-ajattelu ovat kuitenkin tuoneet strategisen valtanäkemyksen takaisin hallintoon ja levittäneet sen lopulta koko yhteiskuntaan.
Yliopistoista lastentarhoihin toimintasuunnitelmat ovat nykyään avoisesti strategioita, eikä tässä ole kyse pelkästään viattomasta metaforasta tai militaristiset merkityksensä kadottaneen termin käyttämisestä rauhanomaisessa merkityksessä vaan tiedon ja toiminnan hyvin konkreettisesta liittämisestä juuri strategiseen vallankäytön muotoon ja sen vaatimiin organisaatio- ja johtajuusnäkemyksiin.
70-luvulla nietzscheläinen tutkimushypoteesi valtaintressien ohjaamasta tiedosta, aristoteelisen neutraalin tiedontahdon sijaan, nähtiin vielä radikaalina. Nykyään kaikilta korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta, siis korkeimman tieteellisen totuuden tuottamisen paikoilta, vaaditaan valta-tieto-strategioita ohjaamaan niiden toimintaa tieto-valta-dispositiiveina ja määrittämään sen tiedontuotannon intressejä, jossa aikamme tieteelliset totuudet ilmaantuvat.
Yliopistot eivät ole enää edes 'ideologiassaan' yleiseen ja yhtäläiseen universaalin älyn verkostoon osallistuvia tutkimus- ja opetuslaitoksia. Ne ovat toistensa kanssa kilpailevia, tutkimusstrategioita tekeviä sotakoneita tiedon ja totuuksien kilpailumarkkinoilla.
70-luvun alussa Foucault'n ajatus vallasta tiedon ja touuden tuottajana tuntui kriittiseltä, vallan käytännöt 'paljastavalta' tutkimuskysymykseltä, nykyään ainoastaan avoimesti vahvojen valtastrategioiden nähdään tuottavan 'tuottavaa' tietoa ja totuuksia. - [Eikä kyse ole vain Foucault'n tutkimista tiedolliselta asemaltaan epävakaista ihmistieteistä vaan myös kaikkein 'kovimmista' luonnontieteistä].
Foucault'n mukaan seksuaalisuuden dispositiivien lukuisissa strategioissa sukupuolihalu ei viitannut enää vain tiettyihin seksuaalisiin tekoihin vaan muuttui kaikkialla läsnä olevaksi mystiseksi ja aina pakenevaksi voimaksi. Jos lukee tämän päivän suomalaisia tieto-valta-strategioita, näyttää siltä, että kilpailukyvyllä on tuo sama asema.
Se ei viittaa enää vain vientiteollisuuden tiettyihin toimiin tai tekoihin, vaan siitä on tullut mystinen voima, energia, kyky, joka ilmenee kaikkialla ja kaikissa yhteiskunnan toimissa ja jota yritetään mitata erilaisilla hullunkurisilla mittareilla, aivan kuin Wilhelm Reich seksuaalienergiaa aikoinaan. Sen tähden vaaditaan kansallista tahtotilaa [strategista intentiota], johtajuutta ja itsensä toteuttamista.
Se on jotakin jatkuvasti kaikissa toimissa läsnäolevaa ja kuitenkin samalla jatkuvasti vaarassa karata käsistämme. Sen torjuminen olisi katastrofaalista koko yhteiskuntaruumiin ja kansantalouden terveydelle. Kuten valtiovarainministerin asettama julkistoimijoiden käytöksen uusi itsehallinnan käsikirja kiteyttää: 'Kilpailukykymme meidän on uusittava, joka päivä.' - [Ministry of Finance, 2006, 6].
[Kappalejako RR]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://blogs.helsinki.fi/mkoivusa/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede_%26_edistys
http://celearning.ph/index.php/news/3-news/173-depeds-eight-week-kindergarten-summer-program-ksp-to-start-this-april-11
No comments:
Post a Comment