Tranny ja minä

Tapasin kadulla Hollyn. Hän sanoi minulle: Hey Babe, take a walk on the wild side. - Sanoin: 'Okei - mutta mennään ensin yhdessä katsomaan tämä. - - Vasta sitten voidaan - - ??

*

http://www.youtube.com/watch?v=WZ88oTITMoM

Lou Reed – Walk on the wild side

*

Holly came from Miami, Fla
Hitchhiked her way across the USA.
Plucked her eyebrows on the way
Shaved her leg and then he was she - she said:
Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.

Candy came from out on the island,
In the backroom she was everybodys darling,
But she never lost her head
Even when she was given head - she said

Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
And the coloured girls go, doo dodoo

Little Joe never once gave it away,
Ev'rybody had to pay and pay.
A hustle here and a hustle there
New York city is no place where they said:

Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.

Sugar plum fairy came and hit the streets
Looking for soul food and a place to eat
Went to the Apollo, you should have seen him go go go - they said:

Hey Sugar, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.

Jackie is just speeding away,
Thought she was James Dean for a day
Then I guess she had to crash, Valium would have helped that bash - she said:

Hey Sugar, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side.
And the coloured girls go, doo dodoo

*

http://www.youtube.com/watch?v=MTKNcU9r_A8

http://areena.yle.fi/tv/1580645

http://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Transsexualism

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Lou_Reed

Vale-siittiö Finnsanity fantasia-matkalla myyttiseen matriarkaattiin

Olemassoloomme sisäänkoodattu taistelu alkaa tästä. Oikeat siittiöt oikean munasolun kimpussa. Vain yksi siimahäntä onnistuu aikeissaan ja voittaa jättipotin, mikäli tulevaa tragediaa [uutta ihmistä] nyt ylipäätään voi sanoa menestystarinaksi. Ilman jääneet kilpakumppanit sen sijaan kipataan WC-pönttöön, mutta se ei ole tragedia vaan luonnonvalintaa.
*
Kirjoitettu Arhi Kuittisen Finnsanity-blogin päreeseen Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri.
*
Hutaistenkin luettuna tekstisi huokuu jälleen kerran insestistä haikailua takaisin matriarkaalisen Äiti-maan kohtuun. Se on toki luonnollista, sillä vitusta me olemme syntyneet ja vittuun haluamme takaisin palata.

Mentaalinen projektisi ei kuitenkaan ole pelkkä seksi-fantasia vaan yhtä megalomaaninen kuin epärealistinenkin.

Niinpä [analogisesti ajatellen] oikoksen [yksityisen] pitäisi sinun logiikallasi muuttua polikseksi [julkiseksi] ja päinvastoin [paluu aikaan ennen kristinuskoa?], vaikka itse asiassa seurauksena on kaoottinen anarko-kommu(u)nismi], mutta aikaa ei voi kääntää taaksepäin - paitsi tietenkin regressiivisissä ja hörhö-gnostilaisissa utopioissa.

Et kuitenkaan näytä lainkaan ymmärtäneen paria seikkaa hehkuttaessasi naisten 'pakanallista' tasa-arvoa [mitä se on?] ja lähes 'mainaadis-seireenistä' vapautumista [katu- ym.- huoraamista vai?] ja syljeskellessäsi muka rasistis-homofobisen ja dementoituneen äijä-kirkon seinille.

Ensinnäkin - naisen ontologinen asema [lihallisen ja katoavan materian synnyttäjänä] oli/on gnostilaisuudessa ['henki-teknologiassa'] paljon vähäisempi kuin miehen. Gnostilaisuus [joka on loputon ja sekava henki-myyttien sotku] hyväksyy naisen vain, jos tämä androgyynisesti kieltää oman sukupuolensa ja sukupuolisuutensa, mutta ei ekstaattista [ek-stasis] seksuaalisuuttaan, minkä seurauksena naisesta tulee yleinen jakorasia eli kiertopalkinto ['vapaa' huora].

Toisekseen - arkaais-primitiivissä kulttuureissa naisten ja lasten asema ei juridisesti eronnut orjuudesta, jos sitä vertaa tähän päivään [kristinusko aloitti hitaan mutta perustavan muutoksen kohti kaikenlaisen orjuuden poistamista].

Kalevala-tekstit ovat metsästys- ja kalastus- sekä maanviljelyskulttuurin väliseen murrosaikaan sijoittuvaa myyttistä puhetta tai ainakin ne loppuvat tuohon murrokseen [Väinämöisen lähtö, kristinuskon tulo paikallista maanviljelyskulttuuria organisoivaksi uskonto-instituutioksi], jossa siis kuvataan reaalitodellisuutta myytin kontekstissa.

Silti mahdollisimman aito historiallinen kuvaus 'Kalevalan kankahista' paljastaisi meille myyttiäkin vielä karumman, raaemman ja miesvaltaisemman maailman, jossa nainen oli pelkkä kauppatavara, josta miehet taistelivat keskenään verissäpäin kuin kiimaiset elukat [onkohan mikään muuttunut näissä asioissa miesten kohdalla?].

Modernisaation ja tasa-arvoistumisen myötä nainen on kuitenkin saanut täyden sananvallan myös avioliittoasioissa [mikä tosin ilmenee paradoksaalisesti etenkin siinä, että nykyään solmitaan pikemminkin avioeroja kuin avioliittoja].

Joten mistä ihmeen menneisyyden matriarkaalisesta ihmemaasta sinä oikein höpiset? Ei sellaista ole ollut olemassa muualla kuin myytin todellisuudessa ja omissa fantasioissasi. Herää jo insestisestä unestasi ja katso maailmaa etkä vain vittua silmästä silmään. Ole mies, äläkä mikään ressentimenttisesti kitisevä äärifeministinen vale-siittiö.
*
[todennäköisesti sivuan tätä teemaa myös seuraavassa päreessä]
*
http://finnsanity.blogspot.com/2011/11/oinonen-tanssivat-homot.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Oikos
http://en.wikipedia.org/wiki/Polis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
http://vksempireofdirt.com/?p=420

Sukupuolten välisestä taistelusta + päivitys ateistisen maallikko-teologin ajatuksiin

Kuvan naarah-jauhokuoriainen [jompi tai kumpi] sihisee syystäkin feministisen tiukkana: Painu helvettiin isoleuka! Sinusta on minulle pelkkää harmia! - Mutta viimein naarah antaa periksi sinnikkäälle ja tykövetoiselle urokhelle: - - Niinpä 'No one will ever win the battle of the sexes; there's too much fraternizing with the enemy' [Henry Kissinger].
***
[Uskonnon autonomiateorioissa] tehdään selkeä ero uskonnon ja uskomisen eli minkä tahansa totena pitämisen välillä ja joiden mukaan uskonto on erillinen ja riippumaton tiedollisesta maailmankuvasta. Autonomiateorian kannattajien mukaan uskonnollisten uskomuslauseiden tehtävä on jokin muu kuin havaittavaa maailmaa koskevien tosiasiaväitteiden esittäminen [Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto, 2011]

I
1
Henry Kissingerin letkautus pätee [ainakin analogisesti] jopa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden geneettisen arkkitehtuurin ilmenemiseen jälkeläisissä, koska sukupuoli-tyypilliset [lisääntymistä edistävät sukupuolisidonnaiset] ominaisuudet eivät kehity täysin itsenäisesti sukupuolijaon mukaan [myöskään esimerkkimme jauhokuoriaisilla], joten 'taistelu sukupuolten välillä' ei pysty ennalta ohjaamaan seksuaalisesti tarkoituksenmukaisten perintötekijöitten arpapeliä eli suuntaamaan piirteitä/ominaisuuksia sukupuolen lisääntymistehtävää optimaalisesti edistävällä tavalla. Tästä tosiasiasta kuitenkin seuraa, että kyseinen 'taistelu' vaikuttaa merkittävämmin lajin lisääntymiseen ja muuttumiseen kuin biologiassa yleensä on ajateltu.

 Kensuke Okada, also from Okayama University, said: 'The view that sex-limited trait development resolves this kind of genetic battle of the sexes is based on the assumption that traits are genetically independent of each other, which is frequently not true.' - 'What we’re seeing here is that genetic architecture can provide a general barrier to this kind of conflict resolution.'

Kumma kyllä - isoleukaiseen populaatioon kuuluvilla jauhokuoriaisnaarailla ei käy yhtä hyvä säkä parittelussa kuin pienempileukaisilla. Tutkijan mielestä isoleukaisten urosten paritteluvalinnat vaikuttavat merkittävästi kuoriaisjälkeläisten genetiikkaan - muttei mitenkään yksiselitteisen positiivisesti lajin kannalta.

Vaikutukset ovat sen laatuisia, että jauhokuoriaisnaarailla voisi ihmisnäkökulmasta eli antropomorfisesti tulkittuna olla hyvät syyt jättää parittelematta isoleukaisimpien uroskuoriaisten kanssa ja suostua vain keskimittaisille leukailijoille - olkoonkin, että isoleukaisten värkit on nimenomaan tarkoitettu voittamaan tappeluita ja tekemään miehistä tykövaikutusta parittelu päämääränään [näin tapahtuukin - kaikentyyppiset naarah-jauhokuoriaiset ihmisnaisista puhumattakaan menevät ainakin hetkellisesti hieman sekaisin isoista värkeistä].

Jauhokuoriaisnaaras saattaa nimittäin periä isoleukaisilta äijiltä naarasjälkeläisilleen paitsi isot leuat myös pienemmän vatsaontelon, joka tutkijan oletuksen mukaan osaltaan mahdollistaa isoleukaisuuden kehittymistä.

Isoleukaisuudesta on kuitenkin selvää etua vain uroksille mutta ei isoleukanaaraille, koska ne eivät menesty parittelumarkkinoilla yhtä hyvin kuin pienileukaset kanssasisarensa. Tämän haitan katsotaan mahdollisesti johtuvan juuri siitä, että pienivatsaisten naarasjälkeläisten munien eli jälkeläisten määrä on vähäisempi kuin pienileukaisten ja isovatsaisten, mikä tietysti lajin säilymisen kannalta on huonompi juttu - ja vaikuttaa siis negatiivisesti seksuaaliseen haluttavuuteen.
*
 Älkäämme kuitenkaan tehkö edellisestä väittämästä liiallisia analogioita ihmisen fysiologian suhteen - ainakaan ennenkuin geneetikko on asiaa tutkinut ;\]

2
Asiallisesti ottaen päreeni artikkeli ja sen tutkimusoletus on vähintäinkin ajatuksia herättävä myös ihmis-sukupuolten välistä 'taistelua' ajatellen. Mitkä miehen ja naisen geneettiset ominaisuudet tuottavat yhdistyessään kummankin sukupuolen kehitystehtävien kannalta [en kerro, mitä nuo tehtävät ovat ;\] psykofyysisesti optimaalisimman ihmisyksilön ja mitkä taas heikentävät 'terveen' rodun ja yksilön kehitystä? Kas siinä pulma, joka on jo ehkä pikkasen monimutkaisempi kuin jauhokuoriaisen ongelmat, jotka nekin toki ovat hankalia.

Pitäisi kai ensin tietää, mitä käsiteellä 'terve' kaiken kaikkiaan tarkoitetaan. Mikä on käsitteen terve merkitys ihmiskäsityksessämme? Mikä/mitä siis on ihminen?

Olen monta kertaa korostanut, että psyykkisesti ja fyysisesti täysin terveen ihmisen määritteleminen on viime kädessä eettinen päätös [rationaalisen tahdon akti], joka ei seuraa multikausaalisesti [ikäänkuin automaattisesti] geneettisestä todennäköisyys-matematiikasta vaan viime kädessä poliittisen tahdon manifestaatiosta.

Voimme kyllä poistaa yksittäisiä, vakavia sairauksia aiheuttavia geenejä, mutta emme kykene täysin ennustamaan, miten polygeneettiset muutokset vaikuttavat ihmisluontoon, ellemme ryhdy jalostamaan ihmistä kuin karjaa.

Selkokielellä sanottuna: jos pelkästään biologiset syyt ja kriteerit toimivat seurauseettisesti terveen ihmisen kriteereinä, päädymme väistämättä ihmisjalostukseen, jota tietämäni mukaan pidetään varsin rasistisena käytäntönä.

Toisaalta tiedän myös, että vankka vastalause väittää perustellusti geneettistä muuntelua tapahtuneen aina ja tapahtuvan jatkuvasti ilman ihmisen väliintuloakin, joten ei [muka] syytä huoleen, mutta nämä tyypit [esim. Kari Enqvist] eivät kai halua muistaa, että luonnollinen muuntelu on kategorisesti eri asia kuin ihmisen tekemä valinta.

Luonto ei harkitse eettisesti vaan toteuttaa sokeasti ja tuhlailevasti pakkoaan informaation geneettisen kopioinnin suhteen. Sopeutuminen [survival of the fittest] ei ole mikään mystisen luonnon tekemän tietoisen valinnan tulos [luonto ei valitse yhtään mitään: kyseessä on antropomorfismi] eikä edes funktionaalinen prosessi vaan kausaatio vailla päämäärää, sillä lisääntyminen ei ole päämäärä vaan prosessi - pelkkää liikettä, joka on identtinen populaation lisääntymisen kanssa.

Sen sijaan ihminen voi asettaa itselleen erilaisia päämääriä - perustuivatpa ne sitten lyhytaikaiseen hyötyyn tai universaaliin näkemykseen. Ihminen voi harkita ja valita etukäteen, mikä tekee hänestä ikäänkun Jumalan, jolla on käsissään niin hyvä kuin paha.
*
Entä kumpi olio on onnekkaampi tai kysykäämme vielä hankalammin: kumpi olio on onnellisempi - ihminen vai isoleukainen jauhokuoriainen? Uskaltaudun olettamaan, että jauhokuoriaiset sopeutuvat 'henkisesti' jopa kapitalistiseen teknobyrokratiaan paremmin kuin Gregor Samsa ennen muuttumistaan 'syöpäläiseksi' eli valtavaksi kovakuoriaiseksi, joka on systeemin olemuksen metaforinen adaptaatio.

II
Edellinen kritiikki puree myös karman lakiin, joka on pelkkä tekojen ja tapahtumien  kausaalinen ketju, johon ihminen kuitenkin yrittää tietoisesti vaikuttaa. Mutta indifferentti karma on yhtä kaukana ihmisen [muka] moraalisesti oikeamielisistä miellyttämisyrityksistä kuin Lutherin Jumala uskovasta ihmisestä. 

Buddhalaisten harhana on, että teot voivat pelastaa, kunhan karmaa vain 'lepytellään' [vrt. itäisten uskontojen animismi; vanhan kirkon sakramentaalisuus on animismin ilmentymä, ja etenkin ort. kirkko on animistinen ja itäinen]. Lutherin 'fasismia' puolestaan on, että Jumala kyllä armahtaa, jos/kun sille päälle sattuu, mutta meillä itsellämme ei ole tuohon armoon osaa eikä arpaa.

Itse asiassa buddhalainen ateisti ei tarvitse karmaa yhtään mihinkään [vaan pyörii oman napansa ympärillä eli pelastaa muka itse itsensä] yrittäen hillitä esim. mustalaisia kohtaan tuntemansa kaappirasistisen inhon] - yhtä vähän kuin luterilainen ateisti tarvitsee tavoittamatonta [ja sillä tavoin ei-olemassaolevaa] Jumalaa - ellei hän sitten ole perverssisti mieltynyt sadomasokistiseen auktoriteettiuskoon.

Lähimmäisenrakkauden [jumalaisen agapen] julistaminen tällaisen Jumalan ja pelastusopin nimissä on hirvittävä väärinkäsitys - synkretististä hömppää, joka on vallannut ja tuhoamassa luterilaisuuden lopullisesti libertiiniseksi ja androgyyniseksi pakanuudeksi, jota vastaan ja jonka vaihtoehdoksi kristillinen kirkko nimenomaan asettui myöhäisantiikissa. 

En kuitenkaan mauttoman tökeröitten ja argumenteissaan yksisilmäisten uusateistien tapaan kiellä Jumalaa. Kiellän vain hänen luomansa maailman, joka on aivan liian paha, jotta Jumalan suurinkaan armo voisi moisen pahuuden sovittaa ja lunastaa [joten palautan pääsylippuni taivaaseen]. Jumalan rakkaus ja armo ei ole viattoman ja kidutetun lapsen yhdenkään kyyneleen arvoinen. Jumalallisesta harmoniasta maksettu hinta kumoaa tai ainakin mitätöi noin sadistisen pelastus-ekonomian.

Ivan Karamazov on moraalisesti de facto oikeassa eikä mikään teologinen de jure voi häntä kumota - ei edes maailmanrauhaan tai vastaavanlaisiin yliyleviin mutta epärealistis-abstrakteihin ihanteisiin vetoamalla.

III
Genetic ‘battle of the sexes’ is more important to evolution than thought, beetle study suggests

A new study of beetles shows a genetic ‘battle of the sexes’ could be much harder to resolve and even more important to evolution than previously thought.

This battle, observed across many species and known as intralocus sexual conflict, happens when the genes for a trait which is good for the breeding success of one sex are bad for the other — sparking an ‘evolutionary tug-o-war’ between the sexes.

It has previously been thought these issues were only resolved when the trait in question evolves to become sex-specific in its development — meaning the trait only develops in the gender it benefits and stops affecting the other. An example of this is male peacocks’ tails, used for mating displays, which are not present in females.

However, a new study by the universities of Exeter (UK), Okayama and Kyushu (both Japan) published Nov. 4 in Current Biology shows this doesn’t always bring an end to conflict — as even when the trait becomes sex-specific, knock-on effects can still disadvantage the other sex.

Professor Dave Hosken, from the Centre for Ecology & Conservation (Cornwall) at the University of Exeter, said: “This kind of genetic tussle is everywhere in biology. For example, in humans, male hips are optimised for physical activity, whereas female hips also need to allow child bearing. That’s the sort of evolutionary conflict we’re talking about, and these conflicts were previously thought to be resolved by sex-specific trait development.

“What we’re seeing in this study is that this isn’t always the end of the sexual conflict. This means it’s no longer clear how or when, if ever, these conflicts get fully resolved and this means it could be more important to the evolutionary process than has generally been thought.”

In this study, the researchers looked at broad-horned flour beetles, where males have massively enlarged mandibles used to fight other males for mating supremacy. The enlarged mandibles aren’t present in the females at all — meaning this is a sex-specific trait.

By selectively breeding the beetles for larger or smaller mandible size, the researchers were able to show that the bigger the mandibles were — the more successful the males were in breeding. There was a corresponding counter-effect on females, however, as females from larger mandibled populations were less successful.

Professor Takahisa Miyatake, from the Graduate School of Environmental Science at Okayama University, said: “We looked at all the possible reasons for this and found that while the females did not develop the larger mandibles, they did inherit many of the other characteristics that made the enlarged mandibles possible in males. This included a reduced abdomen size, which could affect the number of eggs a female can carry — giving a possible explanation for the disadvantage.

“So here we see a sex-specific trait which is still having a negative effect on the sex which doesn’t show it. This means that even though it looks like this genetic conflict is over, it’s still ongoing and there’s no easy way to end it.”

Kensuke Okada, also from Okayama University, said: “The view that sex-limited trait development resolves this kind of genetic battle of the sexes is based on the assumption that traits are genetically independent of each other, which is frequently not true.'

“What we’re seeing here is that genetic architecture can provide a general barrier to this kind of conflict resolution.”
*
http://www.impactlab.net/2010/11/08/genetic-battle-of-the-sexes/
http://www.elonkeha.fi/jutut/maailmankansalaisen-uskonto
http://en.wikipedia.org/wiki/Gregor_Samsa
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Metamorphosis

Seksikäs Paula Vesala napapaidassa

Paula on iiihana honey.
*

Paula Vesala on sata 17½ kertaa seksikkäämpi kuin Sofi Oksanen.
*
http://www.youtube.com/watch?v=tYx0DvhRcCY

Pätkä PMMP:n Rusketusraitaa Ankkarockissa 2009. - - Mira leikkaa Paulalle napapaidan.

*

YouTube - PMMP - Rusketusraidat

Video, 2003
*
Helvetin Hyvin Menee.
Sä kysyt multa miksi oon vihainen
ja ikkunasta puluille kiroilen
(Äääk, rapates roiskuu)
Mulla on sulle pikkuinen salaisuus
alaston mies on mulle asia uus
(Mikä toi on? En mä haista.. Oikeesti!)

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat
Lähdetään lennolle
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
piirrä ne kartalle
Helvetin Hyvin Menee

Mun perhe oli himovanhoillinen
Ne kielsi multa seksivalistuksen
Mä mietin usein että missä sen teen
Valitsen junan taikka lentokoneen

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat
Lähdetään lennolle
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
piirrä ne kartalle

Kaadetaan viinii, tartutaan kiinni
Lennetään taivaan lintuja päin
Kaadetaan viinii

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat
Lähdetään lennolle
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
piirrä ne kartalle
*
http://www.iltalehti.fi/popstars/2009110410540518_ps.shtml

Valitse sukupuolesi - ole mies! - - tai nainen

Kuvan tilanne on epätavallinen - lähes päinvastainen kuin yleensä. - - Nainen ajattelee: No - päätä nyt jo viimein mikä sinä oikein olet ja mitä teet! - - Mies ajattelee: Hitto! Miksi minun pitikään mennä sinne filosofian kursseille. Nyt mä en enää tiedä enkä osaa valita mitään.
*

Kommentti Androgyynihullumiehelle päreessäni Ennen kuolemaa varmaan onnen kohdata saan; - no et varmasti saa!

*
AHM kirjoitti:

'Kyllähän evoluutiopsykologia on melko vahvasti jo osoittanut, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio.'

Entä geenitutkimus ja molekyylibiologia? Puhumattakaan nanofysiikasta.

Voidaanko molekyylien tasolla puhua eri sukupuolista? Luovaa mielikuvitusta käyttäen kyllä, mutta sellaista kykyä biologeilla rajoittaa jyrkästi tutkimuksen metodiikka. Ei pidä nähdä mitään sellaista, mitä ei havaitse - vai oliko se päinvastoin?

Jospa jako kahteen sukupuoleen on kuin onkin pelkkää ilmenemistä, kontingentti representaatio, joka nyt vain on sattunut kehittymään evoluution primus motorista, geenin itsensä kopioimisen paineesta, luonnollisen (en pidä tästä termistä, jolla evoluutiobiologit oikeuttavat lähes kaiken) valinnan kautta ihmisellä (ja suurella osalla muita elollisia) juuri sellaiseksi kuin sen nyt havaitsemme.

Viittaan tässä yhteydessä jälleen itsenäisten lajien tai lajien itsenäisyyden ongelmaan, joka tuo väistämättä mieleen skolastisen - Platonista ja Aristoteleesta alkaneen - kiistan universaalien ja yksityisolioiden olemassaolon suhteesta ja ontologisesta statuksesta.

Kun biologi pohtii tätä asiaa, niin kaikista empiirisistä havainnoistaan, seurannoistaan ja tarkoista kokeistaan huolimatta (tai juuri niiden takia - miten vain) hän joutuu päättelyn sääntöjen puitteissa asettamaan kysymyksen lajeista lopulta aivan samaan dialektiseen sapluunaan kuin Platon ja Aristoteles: millä tavoin esim. lajikäsite hevonen sisältyy yksilöolioon hevonen?

(En ota nyt huomioon tilastollista todennäköisyyttä ja tilastollista kausaliteettia, koska induktiivinen päättely ei ole tietoa - ei aina edes tieteeseen sitoutuneelle filosofille /- ks. PS/. Tietoteoreeetikoiden supervenienssiviilailuista ei myöskään ole juuri apua tässä asiassa.)

Jos hevosuus ei ole riippumaton hevosesta yksilönä (kuten Platon ajatteli - Aristoteles sen sijaan 'sitoi' universaalit yksilöolioihin), niin millä tavoin se on yhdessä hevosessa?

Aristoteles ei antanut tähän kysymykseen definitiivistä vastausta, koska siihen ei ehkä edes ole vain yhtä vastausta vaan ontologisesta uskomusnäkökulmasta riippuen vähintäin kaksi (esim. kvalitatiivisen ja numeerisen identiteetin kautta).

Nyt on tietysti niin, että sekä empiiriseen että konstruktivistiseen äärireduktionismiin (nämä ovat toistensa diskursiivisia vastineita - ikäänkuin mitalin eri puolet - vastakohtanaan realismi) perustuvan päättelyn seurauksena mikään ei lopulta ole mitään, ja siten kaikki puhe biologisten erojen fundamentaalisuudesta - lopulta siis jopa biologisesta ihmisestä, subjektista ja tietoisuudesta nyt puhumattakaan - ovat pelkkää ilmenemistä, joka - vastoin husserlilaista havainnon pysyvien noemojen etsintää fenomenologisessa reduktiossa - katoaa simbsalabim, kunhan vain menemme tarpeeksi syvälle aineen nanomaailmaan tai jos pidämme sitä konstruktivistisesti pelkkänä artefaktana/keksintönä/taidetuotoksena.

Mutta vaikka mitään sukupuolta, puhumattakaan kahdesta, ei voisi olettaa primaaristi olemassaolevaksi kuin spekulatiivisessa merkityksessä - esim. aristoteelisen substanssin potentiaalisena muotona, joka on valmis aktualisoitumaan päämäärähakuisesti oikeissa olosuhteissa - tai Jumalan suunnittelemana luomistyönä ex nihilo; - - vaikka siis emme pystyisi definitiivisesti ja pysyvästi todistamaan sukuopl(t)ten reaalista olemassaoloa kuin metafyysiseen realismiin ja/tai uskoon tukeutuen, niin silti tulemme - koska se on yksinkertaisesti totta - konkreettisesti elämään kahteen biologiseen sukupuoleen jakautuneessa ihmismaailmassa niin kauan kuin onnistumme rakentamaan täydellisen koneen - tai ainakin mahdollisimman täydellisen cyborgin.

Joten Butlerin ääriväite siitä, että sex ja gender ovat itse asiassa yksi ja sama asia, on paitsi intuitiivisen ja pragmaattisen common sense-tajun kannalta absurdi myös väistämättä relativismiin ja jopa solipsismiin sortuessaan vailla perusteita. Ylipäätään äärikonstruktivismilla ei voi olla normatiivisesti sitovaa tai velvoittavaa voimaa, koska se on osoittanut jopa sukupuolisten erojen olevan diskursiivisen vallan (ideologisten valtiokoneistojen/intituutioiden) säätelemiä, muuttuvia sopimuksia.

Ainoa tapa, jolla Butler voisi saada esimerkiksi minut uskomaan väitteisiinsä on juuri se sama tapa, jolla hän foucault'laisesti osoittaa perinteisen, maskuliinisen (sovinistisen) sukupuolidiskurssin syntymisen ja ylläpitämisen: - vallankäyttö eli suoraan sanottuna minun kiristämiseni tai jopa uhkailu, mikäli epäilen häntä.

Yksipuolista kiristämistä ja/tai pakottamista käyttämällä (aikaan-)saatu lojaalius ei kuitenkaan velvoita pakotettua sisäisesti - ellei hän sitten rakasta kiristäjäänsä, jolloin suhde on muuttunut sadomasokistiseksi (mitä asiaintilaa tosin voi pitää varsin yleisenä rakkausuhteissa), eikä Foucault'n ja Butlerin omiakaan vaatimuksia tarvitse näin ollen ottaa kovin vakavasti.

Tässä ajattelussa ei-strateginen, normatiivinen moraali on totisesti osoitettu/paljastettu valheeksi. Ja kun niin käy, kenenkään ei tarvitse uskoa tai totella enää ketään. Jumala on kuollut. Siksi onkin ihme, että sekularisoituneet länsimaiset yhteisöt eivät ole jo 'räjähtäneet' kappaleiksi, ja ihmiset niiden vaikutuspiirissä tappaneet toisiaan pelkästä ilosta ja helpotuksen tunteesta havaittuaan, että jos omatunto alkaa kolkuttaa, niin kyseessä onkin pelkkä ääniharha tai jokin psykosomaattisen sairauden oire - häiriö, jota ei tarvitse enää pitää todellisena ja josta voi vapautua niinkuin koira kirpuistaan - itseään 'ravistelemalla'.
*
Summa: Butlerin intersukupuolisuus/-seksuaalisuus ilmenee luonnontieteellisesti parhaiten molekyylibiologien ja etenkin kvanttifyysikoiden laboratorioissa. Etiikaltaan se kuuluu Markiisi de Saden buduaariin ja esteettisesti kyseessä on shakespearelainen draama - Kesäyön unelma (ks. alla oleva linkki), jossa ihmiset, eläimet ja sukupuolet menevät sikin sokin.

Toista on tämä tylsä mutta ah niin turvallinen arkitodellisuus, joka toimii - ahdistavaa tai ei - väistämättä joidenkin muka itsestäänselvien ja vähemmän itsestäänselvien koventioiden varassa - niin biologisesti kuin psykologisestikin.
*
Jos siis äärikonstruktivisti tai päättelysääntömuutoksillaan ja yksilöoliotermeillään kikkaileva nominalistinen modaaliloogikko tulee väittämään sinulle jotain tästä maailmasta, voit aivan rauhassa ja perustellusti sanoa hänelle: valehtelet, koska päättelyilläsi ei ole muuta perustaa kuin se, minkä itse olet niille postuloinut: therefore: communication breakdown - ellen minä sitten silkkaa suopeuttani (the principle of charity) yritä ymmärtää ja hyväksyä sinun merkillisyyksiäsi.

Saman voit sanoa säieteoreetikoille ja muille yli kymmenen ulottuvuuden uskovaisille - ylipäätään ihmisille, jotka väittävät tietävänsä jotain pysyvästi varmaa aineen olemuksesta tai maailmankaikkeudesta, mutta joiden spekulaatiot ovat kuitenkin viime kädessä ilmiselvää metafysiikkaa ja/tai mystisismiä.
*
Ole kuin Sokrates. Epäile. Älä usko ketään muuta kuin itseäsi, jos edes se on skeptikolle täysin mahdollista. - - Ja kas - deja vu - sinun lienee kaikkien pohdintojesi jälkeen pakko myöntää, että dialektinen kehä sulkeutui edessäsi - taas kerran. - - Aloitat kierroksesi alusta.

Tämä on minun zen-buddhalaisuuttani.

PS.
Sellaiset ajattelijat kuten Karl Popper ja David Miller ovat kyseenalaistaneet kaikenlaisen induktiivisen päättelyn olemassaolon, tarpeellisuuden ja pätevyyden, mukaan lukien probabilistinen bayesilainen päättely.[5] Heidän mukaansa tieteilijät eivät voi tästä syystä turvautua induktioon.
*

http://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_gender_distinction

http://en.wikipedia.org/wiki/Gender_role

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=juhannusy%c3%b6n+uni (Kesäyön unelma)

*

http://www.metro.co.uk/metrosexual/article.html?in_article_id=143283&in_page_id=8

Parinmuodostusrituaalit ja tikkatauluseksi

Kirjoitettu kommentiksi Iinekselle (sekä ohimennen myös HG:lle) Iineksen päreessä Yksin oon mä vain.
*
Kielimafia moittii kirjoittajaa. Hänen tekstinsä ei kulje, se kuulostaa teennäisen hauskalta ja sivistyssanamaneereihin jämähäneeltä toistolta. - - ja mitäpäs tähän meikäläinen mitään lisäämään. Annan kielenhallinnan poliiseille täydet valtuudet: 'Jos jotain on tehtävissä tekstin sujuvuuden parantamiseksi, niin tehkää se'. He pudistelevat päitään, mutta korjaavat sentään joitain yksittäisiä, pikku kohtia - klo: 14.20.
*
- En ole kovin hyvin perillä, Iines, päreesi kirjailija Timo Hännikäisen 'agendasta' (en ole kirjaansa Ilman. Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä lukenut), mutta onneksi minun ei tarvitse enää itseäni noitten asioitten kanssa riivata (hymiö).

- Ohi on, sanoi entinen varusmieskin.

Toisaalta - eihän mulla itselläni tietenkään mitään hätää ole. Pistän kottaraiset (niitä pyörii parvekkeellani jopa talvisin) jonoon ja rupean raakkaamaan, kuten Herra 47 aikoinaan pragmaattisesti totesi.

Ei silti, etteikö joillain olisi vaikeata (minulla on ollut). Mitäpäs minä heistä (ja entisestä itsestäni). Ja mitäpäs sinäkään Iines heistä.

Toivoo ihailijasi ja empaattis-nihilistinen riitakumppanisi.
*
Mitäs sanot Iines, jos pistämme HG:n lentorahtina Kiinaan räksyttämästä? Siellä HG saattaa löytää itsensä Hänet, eikä hänen tarvitsisi jatkaa enää täällä kitumassa mustasukkaisuuttaan ja riivaamassa sillä muita.

Minähän en sen sijaan tunnetusti ole kenellekään mustasukkainen...

Mitä? Väittääkö joku, että minä muka olisin mustasukkainen? Onko moista ilkeyttä ennen kuultu?

On paljon perustellumpaa puolustaa itseään sekä esittää 'lennokkaasti' asiallista kritiikkiä kuin puukottaa ihmisiä kuoliaaksi itsekkäitten ja sairaalloisten, kontrolloimattomien, täyttymättömien ja siten turhautumista aiheuttavien, toiseen ihmiseen kohdistuvien seksuaalisten halujensa (puutteensa) vuoksi.

Tarkoitan selventäen, että toki sentään kirjoittamalla saa tappaa toisen. Se ei ainakaan vielä ole julistettu rikokseksi. Ja sellaista olen kyllä harjoittanut niin, että veri tirskahtelee Moran terästä.

Taitaapa semmoinen kaiken lisäksi olla suosituinta kirjallisuutta nykymailmassa. Vaikken minä esimerkiksi Ilkka Remeksen kaupallis-teollisia liukuhihna-dekkareita kovin korkealle arvostakaan.
*
Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että Hännikäinen näkee omassa peilissään luultavasti väärän miehen. Lukisi helvetti soikoon paremmin Aristofaneensa, Rabelais'nsa, Molierensa, Gogolinsa ja etenkin Kafkansa.

Voin paljastaa, että minä näen omassa peilissäni joka päivä hyönteisen ja sorkkaeläimen hybridin. Porsaskuoriaisen. Sittisonniaisen (joka todella on hyönteinen ja sorkkaeläin!). Sikalukin. Lehmänpaskokärpäsen (joka tosin on pikemminkin sorkkaeläimen ulostus kuin itse alkuperäinen hoofbug).
*
Ei naisia tarvitse iskeä. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse iskeä ketään.

Koko iskemispakkomielle on silkkaa mielikuvituksen puutteesta kärsivien keskinkertaisuuksien ajanhaaskausta.

Ei nimittäin tarvitse itse asiassa muuta kuin antaa heteromiehenä huhu, luulo ja/tai vaikutelma siitä, että on homo ja käyttäytyä sitten sosiaalisessa elämässä niinkuin heterona yleensä käyttäytyy (mieluummin ehkä yksin eläen, vaikkei silläkään niin väliä ole, asuuko miehen vai naisen kanssa), niin kenekään naisen luontainen uteliaisuus ei jätä tällaista tyyppiä lopullisesti rauhaan, ennenkuin hän jotain kautta - mieluummin tietysti itse - 'saa' todistaa kyseiselle homolle, ettei tämä todellisuudessa mikään homo ollutkaan.

Evoluutiopeli on näissä asioissa mennyt naisten emansipoiduttua niin kovaksi, että miehen suorastaan kannattaa tehdä itsestään saavuttamaton.

Silloin hänestä tulee samalla tavalla kiinnostava kuin naisesta, joka, vastikään urbanisoituneessa suomalaisesa taajamassa (esim. 1960-luvun alun Helsinki), ehkäisypillerien 'vaikutuksen alaisuudessa' elävänä, toteutti kirjaimellisesti ja käytännössä moralistisen 'pidä housut jalassa ja Jumala mielessä'- asenteensa - saaden siten nuorilta uroksilta heitä kiihottavasti ärsyttävän totaalipihtarin maineen.

Miesten ja naisten luonto - kuten sanottu - on mielestäni tässä asiassa tietoisuuden tasolla hyvin samankaltainen (vietin psykosomatiikan fysiologinen sisältö ja siten vietin fantasiafiksaatiot/-traumat toki ovat erityyppisiä), ja saatamme havaita kyseisen asiaintilan jälleen kerran helpommin juuri autonomis-universaalin moraalisen vakaumuksen, laissez-faire-liberaalilla, henkilökohtaisilla sopimuksilla ja pelisäännöillä, korvanneissa yhteiskunnissa, joiden yhä korkeampana käytännön ideaalina on tasa-arvo - etenkin sukupuolten välinen tasa-arvo, mikä siis käytännön feministisissä tulkinnoissa tarkoittaa naisten oikeuksien preferoimista miesten vastaavien suhteen - kaikissa asioissa.

Tällaista tasa-arvo-ideaalia ei vielä ole saavutettu, mutta sinne päin ollaan matkalla, ja se myös aiheuttaa joitain muka uusia ongelmia 'parinmuodostusrituaaliemme' käytännöissä.

Viitaten yhä miesten ja naisten tiettyyn, perimmäiseen samankaltaisuuteen, egoa omalta 'suunnaltaan' dominoivan sukupuolisen narsismin ilmenemismuotojen suhteen, niin eihän mikään loukkaa 'keskimääräisen' ihmisen itsetuntoa seksuaalisen viettelevyyden kilpakentillä niin paljon kuin se, että joku antaa piupaut koko tälle kilpailulle ja päättää elää selibaatissa.

Että hän toisin sanoen ryhtyy itsekkäimmäksi olioksi 'dogmaattisen' tasa-arvon ja yhdenmukaisen käyttäytymisasenteen = konformismin ja opportunismin arvopohjakseen valinneessa yhteiskunnassa. Tämä on ikäänkuin kapinaa, koska myös viettelypeliin osallistumattomuus tulkitaan tasa-arvoaikanamme kansalaisvelvollisuuden törkeäksi laiminlyönniksi.

Karismaattis-eroottisen viehätysvoiman erot vaihtelevat yksilöllisesti, mutta eivät niin paljon, etteikö tässä tapauksessa juuri emansipoitunut nainen kokisi miltei loukkaukseksi, jos joku mies ei halua huomioida ja noteerata hänen edustamaansa sukupuolta seksuaalisesti vaan toteaa jopa/peräti julkisesti, että sorry - ohi meni - olet väärää sukupuolta - ja että - sitäpaitsi - mä elän selibaatissa - erittäin luotettavassa ja uskollisessa, autoeroottisessa suhteessa itseni kanssa.

Kuvatunlaisen asenteen säilyttäminen ja käyttäminen iskukeinona saattaa kyllä vaatia melkoista itsensä hallintaa ja pokkaa joissain asioissa.

Esimerkiksi sen, että pitää pystyä olemaan täysin totuudellinen - jopa niin totuudellinen, ettei kukaan enää usko, mitä tulet kulloinkin äärimmäisessä rehellisyydessäsi sanoneeksi.

Homous ja absoluuttinen selibaatti ovat tietysti strategisia asenteita, mutta muuten voi ladata elämästään ulos julkisuuteen silkkaa totta - joskin tietysti retoriikalla dramatisoiden ja höystettynä.
*
Lopetan tämän alkavaa seniilyttäni totuudenmukaisesti raottavan tunnustuskommentti-genreen kuuluvan vuodatuksen huokaisemalla - kuten kommentin alkupuolella - helpotuksesta, sen vuoksi, että olen kohta jo 55 ja ½-vuotias, seksuaalis-sukupuolisesti 'täysin palvellut', ruma(?), rampa, ylipainoinen - joskin silti helvetin karismaattisen ja hurmaavan oloinen, erittäin lahjakas, erittäin fiksu ja luova - luomakunnan kruunu-nimistä sukupuolta edustava, evoluution ihmisjalostuskehityksen hämmästyttävimpään huippukastiin kuuluva alfauros, jolle naisten iskeminen on nykyään vähän samaa kuin heittäisi tikkaa:
- Aina osuu tauluun; - ja jos ei osu heti, pitänee mennä heittämään lähempää sitä tikkaa - - jollei - kuten monesti käy - taulu itse kävele lähemmäs tikattavaksi.

Zizekistä Simpauttajaan

Kirjoitettu kommentiksi merin kommenttiin Kalevi Hotasen päreessä Kesäkeveää.
(Klo: 19.45: oikoluentaa harastetu- kirotut typo, joita simä ei esin erota! ;)
*
meri kirjoitti:

ripsakurttunen!

etsin käsiini tuon turusen
.…
'tahattomasti henkka oinosen [Heikki Turusen kirjan Maalainen päähenkilö/rr] kategorisoinnit saavat aikaan huvittavia assosiaatioita niin misogyyni august strindbergiin kuin sukupuolijärjestelmää dekonstruoineeseen filosofi judith butleriin.'
*
Hei kaikki kurttuset ja vähemmän kurttuset - täällä puhuu Rasse-setä. Ja ihan selvin päin!

Slavoj Zizek on ymmärtääkseni Judith Butlerin ystävä (ainakin hän on sanonut olevansa) - mutta he eivät ole suinkaan samaa mieltä kaikista asioista kuten esimerkiksi sukupuolijärjestelmän dekonstruoimisesta (siinä määrin kuin Butler tuon dekonstruoimisen ajattelee) ja feminismistä, jota Zizek pitänee provokatiivisesti käänteisenä alistumisena miehen valtaan (vrt. taistolaisuus - sic; oivalsitkin meri jo tämän pointin), koska feminismissä miehen dominoivuus perustuu hänen tiettyihin ('pahoihin') ominaisuuksiinsa, jotka naiselta yksinkertaisesti puuttuvat.

Mutta kaikkihan? tietävät?, että 'normaalissa' perheessä nainen on se, joka määrää kaapin paikan, vaikka hän onkin ehkä muka jne. alistettu ainakin siksi, että joutuu huolehtimaan/huolehtii kodin(oikos) asioista, kun taas miehet istuvat torilla (agora)/kapakassa puhumassa paskaa ja korottamassa heikkoa itsetuntoaan tyhjänpäiväisillä uhoiluillaan/kilpailuillaan, kunnianhimoisilla hankkeillaan/'valloitusretkillään' ja 'filosofioillaan' (ah - on niin ihanaa ruoskia itseään, sanoi ilkeä filosofinen (sado-) masokisti).

Zizekin ilmestyminen läntisen kulttuurikeskustelun kentälle 1990-luvulla sai myös Judith Butlerin tarkistamaan joitain käsityksiään.

En osaa tässä tarkemmin sanoa mitä, mutta veikkaanpa hieman itsestään selvästi, että kyse on subjektin, subjektiivisuuden ja minän ontologisen aseman määrittelystä. Butler oli nimittäin ymmärtääkseni ollut jossain määrin nietzscheläinen tässä asiassa, mikä tarkoittaisi subjektista puhuttaessa sitä, että subjekti on täysin vapaa suhteessa omiin positioihinsa, minkä Zizek perustellusti kiistää lacanilaiseen psykoanalyysiin, Hegeliin ja ('tunnistamattomaksi'?) modififioituun kartesiolaisuuteen vedoten.

Butler kirjoittaa Zizekin 'The Ticklish Subject - the absent centre of political ontology'/1999/2000 takakannessa: 'Discussing Hegel and Lacan is like breathing for Slavoj'. (Tämä nyt ei tietenkään kerro vielä mitään muuta kuin sen, että Butler arvostaa Zizekiä.)

Butler kertoo myös jossain (en tietenkään muista enää missä), että hän on kuullut Slavojn puhuvan kerran yhteen putkeen yli neljä tuntia! - viitaten tällä Zizekin hiukan neuroottiseen (hysteriseen) piirteeseen, joka ilmenee ehkä tuskallisenakin sanomisen tarpeena ja jopa pakkona.

Tämä on toki tuttua niille, jotka tuntevat uskonnollisten ja poliittisten liikkeitten historiaa, sillä 'profeetathan' (ja Sokrateet) ovat aina äänessä julistaen meidät joko syntisiksi tai tyhmiksi (mieluummin molemmiksi).
*
Mutta siinä olivat tämänkertaiset Zizek-uutiset. Mitä Heikki Turuseen tulee, niin 'symppaan' häntä kyllä, mutta pidän samalla tietyssä mielessä aika tyhmänä - uups - eikun epäkiinnostavana - enintään kirjallisuuden ja kansanperinteen tutkijoitten kävelevänä 'kenttäkohteena' - miehenä, josta tuli 'museo jo eläessään'.

Simpauttajassa Turusen symboliikka saavuttaa vielä myyttis-filosofisia ulottuvuuksia - sittemmin hänestä tuli Kalle Päätalon kaltainen 'metsuri-pienviljelijä', joka seisoo peltonsa päässä tuuhean männikön laidassa 25(!)- tuntisen työpäivänsä päätteeksi ja huhuilee oravia - eräänlainen romaaneja kirjoittava Jukolan Lauri siis.

'Mutta tylsennänpä mä nyt piikkini kärjen tuhmaa terää' (ks. PS.) ja sanon, että Markku Pölönen onneksi ymmärtää Heikki Turusen maailmaa sillä tavalla, että katsellessani Pölösen elokuvia ja Karjalan kunnailla tv-sarjaa minunkin teräsharjainen sydämeni sulaa liki pullean Amorin muotoon - ja hymyilee!

PS.
Adjektiivi 'tuhma' ei kai merkitykseltään sovi intentiooni tässä. Yritin kuitenkin etsiä termiä, jossa yhdistyisivät sekä terävyys että 'vaarallisuus' ja jopa 'pahuus'. Mikähän olisi sellainen sana? Foneettisesti tuhma sen sijaan sopii tähän yhteyteen niinkuin puolukka p - p - puurolautaselle.