Vale-siittiö Finnsanity fantasia-matkalla myyttiseen matriarkaattiin

Olemassoloomme sisäänkoodattu taistelu alkaa tästä. Oikeat siittiöt oikean munasolun kimpussa. Vain yksi siimahäntä onnistuu aikeissaan ja voittaa jättipotin, mikäli tulevaa tragediaa [uutta ihmistä] nyt ylipäätään voi sanoa menestystarinaksi. Ilman jääneet kilpakumppanit sen sijaan kipataan WC-pönttöön, mutta se ei ole tragedia vaan luonnonvalintaa.
*
Kirjoitettu Arhi Kuittisen Finnsanity-blogin päreeseen Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri.
*
Hutaistenkin luettuna tekstisi huokuu jälleen kerran insestistä haikailua takaisin matriarkaalisen Äiti-maan kohtuun. Se on toki luonnollista, sillä vitusta me olemme syntyneet ja vittuun haluamme takaisin palata.

Mentaalinen projektisi ei kuitenkaan ole pelkkä seksi-fantasia vaan yhtä megalomaaninen kuin epärealistinenkin.

Niinpä [analogisesti ajatellen] oikoksen [yksityisen] pitäisi sinun logiikallasi muuttua polikseksi [julkiseksi] ja päinvastoin [paluu aikaan ennen kristinuskoa?], vaikka itse asiassa seurauksena on kaoottinen anarko-kommu(u)nismi], mutta aikaa ei voi kääntää taaksepäin - paitsi tietenkin regressiivisissä ja hörhö-gnostilaisissa utopioissa.

Et kuitenkaan näytä lainkaan ymmärtäneen paria seikkaa hehkuttaessasi naisten 'pakanallista' tasa-arvoa [mitä se on?] ja lähes 'mainaadis-seireenistä' vapautumista [katu- ym.- huoraamista vai?] ja syljeskellessäsi muka rasistis-homofobisen ja dementoituneen äijä-kirkon seinille.

Ensinnäkin - naisen ontologinen asema [lihallisen ja katoavan materian synnyttäjänä] oli/on gnostilaisuudessa ['henki-teknologiassa'] paljon vähäisempi kuin miehen. Gnostilaisuus [joka on loputon ja sekava henki-myyttien sotku] hyväksyy naisen vain, jos tämä androgyynisesti kieltää oman sukupuolensa ja sukupuolisuutensa, mutta ei ekstaattista [ek-stasis] seksuaalisuuttaan, minkä seurauksena naisesta tulee yleinen jakorasia eli kiertopalkinto ['vapaa' huora].

Toisekseen - arkaais-primitiivissä kulttuureissa naisten ja lasten asema ei juridisesti eronnut orjuudesta, jos sitä vertaa tähän päivään [kristinusko aloitti hitaan mutta perustavan muutoksen kohti kaikenlaisen orjuuden poistamista].

Kalevala-tekstit ovat metsästys- ja kalastus- sekä maanviljelyskulttuurin väliseen murrosaikaan sijoittuvaa myyttistä puhetta tai ainakin ne loppuvat tuohon murrokseen [Väinämöisen lähtö, kristinuskon tulo paikallista maanviljelyskulttuuria organisoivaksi uskonto-instituutioksi], jossa siis kuvataan reaalitodellisuutta myytin kontekstissa.

Silti mahdollisimman aito historiallinen kuvaus 'Kalevalan kankahista' paljastaisi meille myyttiäkin vielä karumman, raaemman ja miesvaltaisemman maailman, jossa nainen oli pelkkä kauppatavara, josta miehet taistelivat keskenään verissäpäin kuin kiimaiset elukat [onkohan mikään muuttunut näissä asioissa miesten kohdalla?].

Modernisaation ja tasa-arvoistumisen myötä nainen on kuitenkin saanut täyden sananvallan myös avioliittoasioissa [mikä tosin ilmenee paradoksaalisesti etenkin siinä, että nykyään solmitaan pikemminkin avioeroja kuin avioliittoja].

Joten mistä ihmeen menneisyyden matriarkaalisesta ihmemaasta sinä oikein höpiset? Ei sellaista ole ollut olemassa muualla kuin myytin todellisuudessa ja omissa fantasioissasi. Herää jo insestisestä unestasi ja katso maailmaa etkä vain vittua silmästä silmään. Ole mies, äläkä mikään ressentimenttisesti kitisevä äärifeministinen vale-siittiö.
*
[todennäköisesti sivuan tätä teemaa myös seuraavassa päreessä]
*
http://finnsanity.blogspot.com/2011/11/oinonen-tanssivat-homot.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Oikos
http://en.wikipedia.org/wiki/Polis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
http://vksempireofdirt.com/?p=420

Gnostilaiset Regionalistit Luontoretkellä

Vasemmalla  nuori, varhaiskypsä filosofi Friedrich Schelling, jonka Perustaton, Alkuristiriidan sisältänyt luomisen metafysiikka on gnostilaista alkuperää; oikealla vanha, natsismiin kompastunut kettu, Martin Heidegger, joka melkein kirjoitti koko länsimaisen metafysiikan/ontologian uusiksi liikkuen koko ajan (etenkin vanhemmiten) saksalaisen mystiikan rajan läheisyydessä. Kumpikin filosofi tunnetaan ajattelunsa holistisesta, ei-subjektikeskeisestä 'luontoasenteesta'. 

Ympyräkaavioissa näemme yksinkertaistetusti, miten gnostilaisuus on vaikuttanut eri uskonnollisten suuntausten sisällä.

[K-mafia täydentää ja korjaa - viimeksi klo: 20.25]

I
Pauli Pylkkö on suomalainen filosofi. Hän oli Jaakko Hintikan oppilas ja toimi myöhemmin tutkijana Yhdysvalloissa ja Suomessa. Pylkön käsittelemiin aiheisiin kuuluvat logiikka, semiotiikka, kielifilosofia ja kognitiotiede.

Pylkkö ei sittemmin ole jatkanut kuuluisan opettajansa linjoilla eli kokenut kutsumuksekseen uusintaa matemaattiseksi logiikaksi nimetyn käsitepalikkapelin sääntöjä kuten Hintikka teki - pikemminkin päinvastoin.

Tätä 'kulttuuriregionalistista postfenomenologia' voinee pitää myös saksalaisen (varhais-)romantiikan ja - idealismin sekä ylipäätään saksalaisen aatehistorian tuntijana. Kirjoista kannattaa Luopumisen dialektiikan ohella mainita tässä yhteydessä etenkin The Aconceptual Mind: Heideggerian themes in holistic naturalism, 1998.

Puhukoon alla oleva teksti puolestaan. Ne, jotka tekstejäni ja kommenttejani tuntevat, ymmärtävät kyllä, miksi olen nähnyt vaivaa näiden lainausten pärettämiseksi.

Täysin ongelmatonta hyväksyntäni Pylkön esseissään esittämiä ajatuksia kohtaan ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi: vaikkei minulla juuri liene suuria ongelmia antimodernin asenteen kanssa, niin esikäsitteellisyys/ei-käsitteellisyys onkin sitten jotain, mitä en noin vain - ainakaan ilman 'sovittelevia neuvotteluja' - sulata.

Näkisin kuitenkin, ettei Pylkkö missään vaiheessa lankea hörhöilemään jonnekin zenbuddhalaisen 'ei-minkään/tyhjyyden liturgisiin tautologioihin' (nekin menettelevät mutta vain uskonnon harjoittamisena, ei filosofiana) vaan pysyttelee selväjärkisesti 'ei-niin-kovin-tiukasti-subjektiin-kiinnittyvän-kokemuksellisuuden' ('merkillisyyden tunne eloisana tilaolona'/pp/rr) ja filosofis-teologisen gnostilaisuuden rajoilla (esim. valentinolaisuus, Mestari Eckhard, Schelling, Hölderlin, Heidegger), mikä kyllä sopii minulle erinomaisesti, sillä juuri gnostilaisuus toimi yhdistävänä linkkinä, kun itäistä holismia (eurooppalainen ajattelu on saanut ideansa Aasiasta ja Egyptistä) on yritetty rationaalisesti pakottaen kesyttää läntiseksi metafysiikaksi (esim. loogiset tyyppihierarkiat ja cogito eli substanssi- ja subjekti-metafysiikka).

II
Pauli Pylkön kirjan Luopumisen dialektiikka (2009) esittelyteksti:

Tässä teoksessa hahmotellaan dialektiikka-näkemystä, joka ei olisi sitoutunut eurooppalaisen filosofian ja tieteen keskeisiin teknisiin, loogisiin ja valistusfilosofisiin ideoihin ja uskomuksiin. Tämä vaihtoehtoinen, ajatustavoiltaan ikivanha dialektiikka voi auttaa suomalaisia merkityksiä ja ajatustapoja kohtaamaan eurooppalaisia merkityksiä ja ajatustapoja, siten ettei suomenkielen luonne ja kieleen ­kätkeytyvä luontonäkemys vaarannu.

Apu voi kulkea toiseenkin suuntaan: Uuteen tehtävään ohjattu vanha dialektiikka voi auttaa eurooppalaisia merkityksiä ja ajatustapoja sovittumaan suomalaisten ja muiden ei-eurooppalaisten merkitysten ja ajatustapojen läheisyyteen, siten ettei ei-eurooppalaisia kieliä ja kulttuureja pakoteta eurooppalaisen metafysiikan Prokrusteen vuoteeseen.

Tämän vaihtoehtoisen dialektiikan esikuvana ei toimi Aristoteleeseen palautuva klassinen logiikka ja siihen liittyvä dialektiikka (joka ei ole muuta kuin klassisen logiikan soveltamista argumentaatio-tilanteeseen) vaan varhaisempi dialektinen perinne, jonka juuret kulkevat helleenisen maailman uskonnollisen ajattelun kautta etäälle Aasian vanhoihin uskontoihin ja filosofioihin.

Tämän aristotelista dialektiikkaa varhaisemman dialektiikan jälkiä on säilynyt myös eurooppalaisen kulttuuripiirin sisällä - varsinkin Herakleitoksella mutta myös gnostilaisuudessa, alkemiassa, astrologiassa, hermetismissä, uusplatonismissa, myöhemmin Mestari Eckhartilla, Cusanuksella, Schellingillä ja C.G. Jungilla - mutta ne on teologisessa keskustelussa usein syrjäytetty kerettiläisinä ja tieteellisessä keskustelussa epätieteellisinä. Eurooppalaisen järjen kriisin selvittelyssä ja häviävän suomalaisen merkityksen elvyttämisessä näille kerettiläisille ja epätieteellisille ajatustavoille tarjoutuu odottamaton tehtävä.

III
Sitaatteja mainitun kirjan luvusta Luonto kätkeytyy katoavaan kieleen:

1
'Mekanisoituminen ja mekanistinen teoretisointi on keskeinen merkki dialektiikan poissaolosta. Luonto nähdään suurena koneena, jonka toiminta voidaan tarkasti ennustaa, mikäli alkuehdot tunnetaan.

Mutta jo klassisen mekaniikan kehittäjät tiesivät, että mikäli alkuehdot on ilmaistava reaalilukuina, ei alkuehtoja voida tarkasti ottaen koskaan määrätä; he tiesivät myös, että vain kaikkein yksinkertaisimmissa tapauksissa (mikäli funktiot ovat tasaisesti jatkuvia) voidaan liikelakien yhtälöille laskea ratkaisut mekaanisesti, ja että monissa tapauksissa ylipäätään ratkaisun olemassaoloon uskominen edellyttää apuoletuksia joita he eivät olisi hyväksyneet.

He myös uumoilivat, etteivät laskennan vaikeudet ole luonnoltaan vain käytännöllisiä, laskemisen tekniikan rajoituksista johtuvia, vaan vaikeuksien takana lymyää entistä vaikeampia ongelmia: luonnon ennustamaton pohjattomuus, jota reaalilukujen ominaisuudet jossain määrin heijastavat. Reaalilukujen ominaisuuksia ei oikeastaan vieläkään tunneta, eikä käsitteen ristiriidattomuudesta ole takeita.

Jos käytetään selkeitä, yksiselitteisiä ja edes jossakin määrin ristiriidattomiksi uskottavia käsitteitä, ei reaalilukuja pystytä edes erottamaan luonnollisista luvuista - kuten Löwenheim- Skolem-teoreemat osoittavat.

Klassisen fysiikan kehittäjät arvasivat, että liikelakien voidaan sanoa pätevän vain, mikäli olemme valmiit unohtamaan, missä määrin ne eivät päde.

On ensinnäkin unohdettava, ettei vakavasti otettaville liikelaeille löydy yksiselitteisiä ratkaisuja; ja että reaalilukuihin sidottu fysiikka on aina perustaltaan spekulatiivista, ellei huteraa. Kovin monet ovat olleet valmiit unohtamaan hyvin paljon, ja niin on syntynyt edelleenkin erittäin suosittu mekanistinen maailmankuva, jolla ei ole varsinaisia luonnontieteellisiä perusteita. Sen uusimpia saavutuksia on 'kognitiotieteeksi' kutsuttu akateeminen harharetki.

Mihin siis tieteen suurin valta ja arvovalta modernissa valtiossa ja yhteiskunnassa oikein perustuu? Ainakaan se ei perustu ajattelun hyveisiin.

Niin kauan kuin luonto on vain kone tai puisto, siis ihmisen hyödyntavoittelun uskollinen palvelija ja huvittelunhalun tyyssija, se tuskin ansaitsee kunnioitusta.

Koneessa ei ole muuta arvaamatonta kuin se, milloin se menee epäkuntoon. Joskus myös puiston laho puu onnistuu kaatumaan ihmisen päälle.

Koneen toiminnan häiriöitä on usein hyvin vaikea ennustaa ja tästä syystä mieluiten sanommenkin, ettei häiriö oikeastaan kuulu koneen toimintaan. Tekniikka-luonnontieteen mekanistisesti tulkitun maailmankuvan voisikin ottaa vakavammin, jos se osaisi ennustaa sanokaamme ydinvoimalaonnettomuudet tai öljylaivojen haaksirikot - jos siis voisimme pitää myös ydinvoimalaonnettomuutta ja öljylaivan haaksirikkoa koneena.

Kognitiotieteen voisi ottaa vakavammin, jos se osaisi sanoa jotakin mielenkiintoista mielialamuutoksista, todellisuudentajun heikkenemisestä, unista, eroottisesta kaipauksesta, rakastumisesta, Hölderlinin runoista, valentinolaisesta protologiasta...

Kun kone menee epäkuntoon, se ikäänkuin lakkaa olemasta meidän silmissämme varsinainen kone, koska kone on määritelmän mukaan sellainen kone, jonka toiminta on tarkasti ennustettavissa.

Nokkela mekanisti yrittää ehkä sanoa, että epäkuntoon mennessään kone muuttuu toiseksi koneeksi, ihmisen kannalta hyödyttömäksi koneeksi. Mutta nokkeluus ei oikein vakuuta. Sillä jos epäkuntoon mennyt kone olisi myös epäkuntoon mennessään ymmärrettävissä koneeksi, olisi se voitu myös alunperin valmistaa siten, ettei se mene epäkuntoon; tai ainakin meillä pitäisi olla rekursiivinen epäkuntoon-joutumisen teoria.

Mekanistin maailmassa koneen muutos ehjästä epäkuntoiseksi jää vaille (mekanistista) selitystä. Virhe on siis koneen sielu.

Epäkuntoon mennessään kone julistaa kuuluvansa luontoon, siis että koneessakin on jotain arvaamatonta ja ennakoimatonta, ettei se ole ihmisen sieluton orja. Oikeastaan siinä ei ole valmistusvirhettä vaan ulottuvuus, missä sen luonto ei ole täydellisesti mekanisoitavissa. Häiriö kuuluu koneen luontoon, mutta koneen luonto ei kuulukaan koneen tavalliseen määritelmään.

Ei ihme, että laskettavuuden teoria käsittelee aina abstrakteja automaatteja, ei konkreettisia koneita, joilla on luonnollisia heikkouksia. Samasta syystä logiikka erotetaan päättelyn psykologiasta, mikä puolestaan erotetaan aivotapahtumien tutkimisesta. Näin loogikot saavat jatkaa puuhailujaan rauhassa ja väittää esimerkiksi, että ristiriidasta seuraa mitä tahansa.

Abstraktiotason kohottamiseen liittyy aina pikku annos säädyllistä itsepetosta. Sitä kutsutaan tieteeksi' [s. 222-224].

2
'Jos maailma koostuu elävistä ja kasvavista, jatkuvasti toisiinsa vaikuttavista prosesseista, kuten esimerkiksi Alfred North Whitehead opettaa, on maailma oleellisesti alkuristiriitainen, ja totuuskin on ymmärrettävä dialektisesti: totuus pääsee ehkä ilmoille, kun ristiriidan tekijöiden sallitaan kohtaavan ja törmäävän, ja dialektisen hengen annetaan valaista kohtaamista ja törmäämistä.

'Alkuristiriitaisuus' ei tarkoita samaa kuin 'ristiriitaisuus jossain hyvin muodostetussa kielessä ja käsitejärjestelmässä'. Alkuristiriitaisuus on kulttuurin sisäinen, ainutkertainen, kääntymättömästi esikäsitteellinen ja kokemuksellinen tila.

Dialektisesti saavutettu tieto on alueellista eikä kasva (kumuloidu). Tieto voi laadullisesti parantua dialektisen prosessin kypsyessä, mutta laadultaan parantunut tieto ei ole sellaisenaan käytettävissä kulttuurin ulkopuolella' [s. 229].

3
'Kuten Schelling opettaa, viha ja rakkaus ovat juuriltaan yhtä, oikeastaan saman kokemuksen kaksi puolta. Vihassa ja rakkaudessa ei ole etäisyyttä eikä vierautta. Niistä puuttuu seminaarihuoneen, laboratorion, eläintarhan ja puiston saatanallinen ahdistus ja siitä nouseva surumielisyys.

Yksi alkuperäiskulttuurin heimo voi tuhota toisen heimon jäseniä, mutta vain harvoin heimon kulttuurin (paitsi tuhoamalla kaikki jäsenet). Länsimaalainen demokraattinen kulttuuri korostaa rauhanomaisuutta, yleisiä normeja ja yhteisiä merkityksiä, ja näin se tuhoaa alkuperäiskulttuurin kokemus- ja merkitysykseyden sisältäpäin. Itse kulttuurien jäseniä, kulttuurista vieraantuneita uusia 'maailmankansalaisia' se kohtelee suvaitsevaisesti ja väkivallattomasti.

Meille opetetaan, että ennakkoluulojen perusta on vieraiden kulttuurien pelko. Mutta on olemassa myös demokraattista ja tasa-arvoista pelkoa: me länsimaalaistamme vieraat kulttuurit, jotta emme kohtaisi niiden pelottavaa ainutkertaisuutta, kääntymätöntä varjoa ja sotaisaa loistokkuutta.

Juuri demokraattinen ennakkoluulottomuus perustuu erilaisuuden pelkoon: vieras säilyttäköön omat pikku erikoisuutensa, kunhan omaksuu länsimaalaiset perusarvot.

Onko mitään parempaa esimerkkiä demokraattisen kulttuurin syvärasismista kuin kirjallisuuden Nobel-palkinto: sitä ei koskaan ole myönnetty ei-länsimaalaiselle kirjailijalle. Nujertavan ja nihilistisen tasa-arvoisuuden ruotsalaisessa hengessä eurooppalaista porvaria kutsutaan 'maailmankansalaiseksi' ja eurooppalaista ja eurooppalaistettua kirjallisuutta maailmankirjallisuudeksi.

Ennakkoluuloisuus - sen tunnustaminen, että kulttuurit ovat ainutkertaisia, ja että emme voi koskaan aidosti ymmärtää toista ainutkertaista kulttuuria - jättää vieraan kulttuurin 'silleen' ja näin suo sille elosijan, minne laskea olonsa juuret.

Ennakkoluuloisuus ehkä murhaa vieraan kulttuurin jäseniä, harvoin kuitenkaan vierasta kulttuuria: tasa-arvoistava ja nujertava ennakkoluulottomuus murhaa kulttuurin ja jättää sen jäsenet rauhaan, siis kitumaan 'maailmankansalaisina' vailla kulttuurin ykseyden suomaa elämän mielekkyyttä' [s. 239-240; - kaikki kappalejaot RR].

*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6
http://www.uunikustannus.fi/index1.htm
http://filosofia.fi/node/5130
http://www.valt.helsinki.fi/kfil/termit/dialekti.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Reaaliluku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_luku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred_North_Whitehead
http://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_North_Whitehead
http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Wilhelm_Joseph_Schelling
http://en.wikipedia.org/wiki/Gnosticism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Regionalismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Regionalism
http://en.wikipedia.org/wiki/Regionalism_(politics)
http://www.karikuula.com/91
http://aesthetictraditionalist.wordpress.com/category/quotes/
http://enciclopedie.interactiuni.ro/o_stiri/632.jpg
http://enciclopedie.interactiuni.ro/+filosofie
http://technoccult.net/archives/2005/07/07/underground-stream-venn-diagram/

Se on vain elämää, ei sen enempää

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Nainen".
*
Vain varjo häilyvä
on kaikki mainen;
tääll' elo säilyvä,
täys vajavainen;
nää näit' ei lihanne,
ei mahda maa;
nais-iki-ihanne
meit' johdattaa.

Alles Vergängliche
ist nur ein Gleichnis;
das unzulängliche
hier ist's Ereginis;
das Unbeschreibliche
hier ist's getan;
das Ewig-Weibliche
zieht uns heran.

(Mannisen suom.)
(Faust II - loppu)

*
Ja suunta oli?

Veikkaanpa, että mitään suuntaa ei empirian tasolla ole (paitsi ehkä entropia prosessina), joskin mielikuvituksemme ja kontrafaktuaalinen ajattelu tietysti mahdollistavat mitä villeimmät ja järjettömimmät vaihtoehdot.

'Lisääntykää ja täyttäkää maa' on joka tapauksessa suuntaa vailla olevalle ihmislajille sekä välttämättömin että kohtalokkain - jopa tuhoisin - 'käsky'.

Ihmiselämä on - myyttistä termiä käyttääkseni - demiurgin tai sekä modernimmin että buddhalaisemmin ilmaistuna jonkinlaisen 'evoluutio-jumalan erehdys'.
Sartren sanoin: 'ihmisen elämä on tarpeeton kärsimys'.

Kautta aikain 'joka 2½:s' onkin miettinyt, missä meni/menee pieleen, kun ihmiset ovat yhä edelleen itsekkäitä sikoja, ajat muuttuvat entistä omituisemmiksi ja 'happi sekä älli loppuu pyörryttää - apuva!' kuten James Potkukelkka huutaa.

*
Ehkä voimme tässä kohtaa lempeästi hieman naureskella Goethen kustannuksella.

Faustin viimeisessä säkeessä 'onnellinen dementia' lienee jo kolkutellut yli 80 vuotiaan Mestarin tietoisuuden portteja 'henkisen ulosottovirkailijan' roolissa.
Sopii nimittäin muistaa Goethen 'retkahdus' itseään yli 50-vuotta nuorempaan neitoon juuri näinä vanhuuden päivinään.

Kaiken lisäksi vanha realisti/panteisti oli vuotta ennen kuolemaansa löytänyt itselleen 'uskonlahkon':

'... Now in my old age, however, I have learned of a sect, the Hypsistarians, who, hemmed in between heathens, Jews and Christians,...(wikipedia)

Ei-kristilliset metafyysikot (ei kuitenkaan Nietzsche, joka ei mahdu mihinkään aatteelliseen sapluunaan - ei Giovanni Gentilen fasismiin tai edes Georges Sorelin ja Benedetto Crocen syndikalismiin) ovat aina etsineet vaikutteita tällaisista omalaatuisen eklektisistä lahkoista, joten ei ihme, että: 'Goethe is remembered with special fondness by followers of 20th century esoteric figure Rudolf Steiner.' (wikipedia)

Goethen loppuun siis liittyy naismystiikkaa ja muita gnostilaisia sekoiluja. Mutta onneksi kuolema oli armollinen ja 'otti' Goethen pois tästä elämästä ennen lopullista sekoamista. Valitettavasti se ei ollut yhtä armollinen esimerkiksi Nietzschelle...

*
Kuolema on siten sattumanvaraisuudessaan yhtä epäoikeudenmukainen (= oikukas eli itse asiassa armollinen) kuin elämä.

'Näkymättömän käden uskovaiset' (mm. Nokian, Stora Enson ja TeliaSoneran uusliberalistiset kirkot') saattaisivat tosin väittää, että 'kellä tuuria on kellä ei' - ja että juuri se on todellista oikeutta.

Mutta oikeus ei ole sama asia kuin tuuri eli sattuma tai mielivalta. Pikemminkin sattuma ja mielivalta on samaistettavissa armoon, koska armo (ja siitä päättävä) on kaiken oikeuden ylä- ja ulkopuolella, mutta jos 'armon' (mielivallan) periaate legitimoidaan ihmisen toiminnan perusperiaatteeksi myös taloudellisen toiminnan tasolla, on päädytty mystifioimaan mielivalta (riisto, kusetus) normatiiviseksi oikeudeksi.

Mainitut kirkot pitäisikin kieltää fasistisina, mutta niillä on liikaa rahaa (=valtaa) ja 'Pörssin Pyhä Henki' tukenaan. Emme mahda niille mitään - vai?

Gnostilaisen ekofasistin uskontunnustus

Jokainen raskaus on rikos biosfääriä vastaan!
Gnostilaisuus – Wikipedia

*

www.cs.tau.ac.il/~nachum/sch/sch/gnostic.html.