Kommentti

Kommentti edellisen Zizek-päreeni kommentteihin.
.

St. Nicholas Cathedral, Kronstadt, Russia

.

1

Art2 siteerasi Zizekiä: ‘In buddhism, if we are really honest, we have to admit that once you are in enlightment, nothing immanently prevents you, for example, from torturing people.’

. 

Näköjään Art2 ei ole ainoastaan kuunnellut vaan myös ymmärtänyt olennaisia asioita Zizekin luennosta. 

.

Sitaatti on Zizekin vanha väite buddhalaisuudesta. Eikä kyseessä ole pelkästään hänen oma dialektinen inversionsa vaan periaatteessa juuri Suzukin kaltaisten zen-buddhismiin taipuvaisten tunnustama fakta. Myös Dalai Lama-sitaatista [jota Zizek muistaakseni on myös aiemmin käyttänyt] voi tosiaan vetää aika kyynisiä johtopäätelmiä buddhalaisen hyveen olemuksesta.

.

Mutta eihän valaistunut enää edes voi olla jokin inhimillinen ego vaan [hyväntahtoinen?] kosminen zombie, joka ei itse asiassa enää kuulu ihmisen yhtaikaa paheelliseen ja hyveelliseen maailmaan. Hän on täydellinen ja omnipotentti niinkuin vain täysin hyveellinen olento voi olla. Eikö siis olisi johdonmukaista, että buddhalainen meditaatio onnistuessaan päätyisi egon harhoista vapautuessaan myös ‘ego-ruumiin’ häviämiseen. Tapahtuisi eräänlainen 'autoeutanasia'.

.

Jos kerran päämääränä on täydellinen nirvana-tyhjyys, niin eikö silloin mikä tahansa elämään/olemassaoloon jäävä osa valaistuneesta ihmisestä ole ‘liikaa’ eli muistuttamassa siitä, että olemme yhä vielä valaistuneinakin lihallisen elämän kirotun kiertokulun kahleissa. Niinpä en voikaan täysin ymmärtää, miksi boddhisatvat kääntyvät valaistumisensa tilassa tai prosessissa auttamaan ‘jälkeenjääneitä’ matkallaan oikeaan tietoon. Mikä voi olla niin tyydyttävä motiivi, että se inspiroi heitä jopa valaistuneinakin tällaiseen auttamistyöhön/välitystehtävään? Tämä taitaa olla buddhalaisuuden varsinainen salaisuus/ihme ja todellisin hyve - [?]

.

2

-rh kirjoitti: ‘Joku piispa Huovisen koko ikänsä hokema `Miksi Jumala sallii?´ on mun mielestä täysin merkityksen ja triviaali kysymys - itämaisen ajattelun näkökulmasta varsin falskia’

.

Olen samaa mieltä -rh, mutta mieleni ei jostain syystä erityisemmin rauhoitu tuosta ‘itämaisen ajattelun näkökulmasta’, koska vaistoan siinä piilevän sieluttoman determinismin, jossa ihminen tuntuu muuttuvan automaatiksi vailla yksilöllistä minuutta. Koen sellaisen metafysiikan paitsi mahdottomaksi myös vaaralliseksi – ainakin itselleni [;\]. Vapaus ei ole tietoa välttämättömyydestä vaan kontrolloitua itseilmaisua.

.

Ortodoksi-teologi David Bentley Hart, joka tuntee hyvin myös itämaisia uskontoja, on pohtinut sitaattisi asiaa ‘itämaisemman’ kristinuskon lähtökohdista. Hartia minä arvostan, vaikken ymmärrä uskosta enkä tiedä Jumalasta yhtään mitään [PS.]. Hän on loistavan tyylitajuinen esseisti ja selkeä ajattelija. Sopivasti konservatiivi [:\].

.

PS.

Kirkkoni on ortodoksinen [koska se on maailman kaunein kirkko], vaikka en synergisti ja panteisti olekaan. Pelastusoppini on nimittäin äärimmäisen luterilais-monergistinen – aina ateismiin asti. Ihmisen ja Jumalan välillä on peruuttamaton kuilu/katkos [luonnollinen teologia on taikauskoa/animismia; - sorry nyt vaan D. B ja muut ortodoksit], mikä merkitsee, että ensin katoaa Jumala [Entzauberung der Welt/Max Weber] ja sitten ihminen järkiuskoineen [D. B. Hartin lailla en usko valistuksen projektiin kuten ei uskonut myöskään nihilisti Nietzsche]. Ortodokseilla sen sijaan on mahdollisuus muuttua theosis-opissaan hieman samantyyppisiksi hyve-zombieiksi kuin buddhalaiset. Minä en sellaiseen pysty. Olen peruspaha ihminen. Rottaakin pahempi. Voin siis syntyä vain paremmaksi olennoksi tulevassa elämässä. Vaikka kiveksi. Ihan sama mitä teen.

*

http://www.firstthings.com/onthesquare/2008/05/tsunami-and-theodicy

http://www.amazon.com/Doors-Sea-Where-Was-Tsunami/dp/0802866867

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://www.aoiusa.org/blog/is-this-the-most-beautiful-orthodox-church-in-the-world/

Karl Barth ortodoksina

Onko Karl Barth kuin Tenavien Eppu, joka uskoo Suureen Kurpitsaan, josta Eppu-Barthin mielestä ei kuitenkaan ole mahdollista edes puhua - ja silti [juuri siksi] meidän täytyy siitä puhua?
*
[Kielimafian tarkennuksia ja korjauksia (luku 3, ensimmäinen ja kaksi viimeistä kappaletta) - klo: 16.20]

1
Kohtalo ei ole mikään animistinen henkiolio vaan sattuman ja välttämättömyyden tapahtumista eikä yhtään enempää tai vähempää.
*
Maailma on niinkuin se on - kvanttifysiikan positiivisesti varautunutta tyhjyyttä. Älä kysy, mitä on positiivisuus. Et tule koskaan tietämään. Riittää kun katsot ylös taivaisiin. Tai syvälle sisimpääsi.
*
Lacanin mahdoton reaalinen on kuin Mooseksen Jumala, jonka näkeminen tuhoaa tai ainakin traumatisoi ihmisen. Sellaiseen mahdottomaan voisi jopa uskoa - mutta varovaisesti...

2
Kirjoitettu kommentiksi Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni Kirkko evankeliumin institutionaalisena linnakkeena ja hengellisenä vankilana.
*
Valkea kirjoitti: 'We will always fall short compared to God.'
*
Mistäs tiedät? Tuomas Nevanlinna antaa sinulle kaksi vaihtoehtoa tähän asiaan: Spinoza [varauksin Hegel] tai Kant - http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/tieto-ja-totuus-eivat-lankea-yhteen.html

3
Sillä, joka tekee vertailuja ihmisen ja Jumalan välillä, täytyy olla 'luonnollista' tietoa Jumalasta. Muussa tapauksessa vertailun tekeminen on joko mahdotonta [mikä tekee uskosta absurdin mutta juuri siksi aidon uskon] tai imaginaarista haaveilua [samaistumista], joka perustuu oletukseen olemisen transparenttisuudesta [läpinäkyvyydestä] ja subjektin identtisyydestä maailman kanssa [subjekti on maailman sisäinen] - olipa sitten kyseessä a] animismi, b] luonnollinen teologia tai c] jopa 'uusateistinen' evoluutio-luonnontiede.
*
Läntinen eli 'juutalaisen' jumalakäsityksen perustalle rakentuva augustinolais-luterilainen monergismin perinne [ks. PS.] ajautuu lähes kaikki sakramentit ja kaanonin hylätessään jatkuvaan kriisiin, joka muuttaa luterilaisen ja reformoidun kirkon pelkäksi empatia-palvelufirmaksi. Tämä on hinta, joka maksetaan siitä, ettei Jumalasta suostuta missään muodossa tekemään antropomorfistista henkioliota, kuten tapahtuu em. kolmessa tavassa hahmottaa ja mieltää todellisuus.

Idän 'kreikkalaisen' eli ortodoksisen kirkon sakramentaalinen synergismi on vahvasti kiinni luontomystiikan itämaisessa perinteessä. Olenkin ortodoksiseen kirkkoon kuuluvana ateistina päätynyt pirulliseen aporiaan tai dilemmaan, jonka mukaan kirkon, ollakseen 'esteettisesti oikea ja korkeatasoinen' kirkko, on oltava sakramentaalinen [animistis-pakanallinen], mutta kyseisen kirkon käsityksen Jumalasta täytyy silti ehdottomasti korostaa Jumalan absoluuttista tuntemattomuutta eli toiseutta, jottemme lankeaisi huuhaa-uskomuksiin.

Kuten edeltä ainakin epäsuorasti käy ilmi, luterilais-reformoidun teologian varaan ei mielestäni voi rakentaa uskottavaa kirkkoa, koska se viime kädessä on samanaikaisesti sekä sekulaaria ateismia että solipsistista mystiikkaa, joka ei tarvitse Jumala-suhteen välittäjäksi sakrametteja eikä kirkkoa ylipäätään - [huom. lut.-konservatiivit ja -fundamentalistit ovat asenteiltaan pikemminkin katolisia kuin lutkuja].

Näin ollen en voi välttää johtopäätöstä, jonka mukaan liturgian ja sakramenttien [kaikkien ort.-kirkollisten palvelujen] suoma esteettinen mielihyvä ei omassa uskossani rakennu ortodoksisen praksiksen opillisen perustan ja rakenteen varaan vaan muuttuu minulle ikäänkuin taiteeksi taiteen itsensä takia.

Katsellessani ja kuunnellessani ortodoksista toimitusta jään siis ikäänkuin taideteosta ihailevaksi kokijaksi enkä ole [kuten ortodoksin pitäisi olla] täydentävä osa tuon liturgisen perfomaation kokonaisuutta.

Olen tavallaan henkipatto molemmissa - sekä ortodoksisessa että luterilaisessa kirkossa.

Ensin mainittu on esteettisesti vaikuttava luonnon ja vähän kaiken muunkin elollisen pyhittävä kirkko [koska kaikki on Jumalan luomaa ja siten pyhää] - eräänlainen kristillis-itämainen Gesamtkunstwerk-performanssi [itämaista wagner-oopperaa].

Jälkimmäistä kirkkoa ei sen sijaan pitäisi olla edes olemassa, sillä Karl Barthin [kalvinistisen reformaation perinne] mukaanhan uskonto ja kirkko nimenomaan erottavat ja vieraannuttavat [=synnin seuraus] meitä Jumalasta [mahdottomasta reaalisesta] keinotekoisella symboliikallaan - olkoonkin, ettei meillä ole muuta tapaa ilmaista ihmetystämme ja kaipuutamme ikuisuuden edessä.
*
Jos minä olisin teologinen nero, niin 'keksisin' sellaisen kirkon, jossa biletetään ortodoksisen liturgian mukaisesti lähes sanoinkuvaamattoman kauniissa kirkossa, mutta jossa silti tunnustettaisiin Karl Barthin dialektinen teologia triniteetin, kristologian ja soteriologian perustaksi.

Tiedän toki, että sellainen kirkko on täysi mahdottomuus, mutta pelkästään jo tuon mahdottomuuden takia sitä kannattaa pohtia. Sitäpaitsi jostain kumman syystä koen olevani uskonnollinen ihminen, vaikka pohdintojeni seurauksena tulenkin aina entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ateismi on ainoa täysin rehellinen asenne suhteessa olemiseen.

Minulle ateistinen positio merkitsee lähinnä sitä, että voin katsoa maailmaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä - vailla vähäisintäkään toivon kipinää pelastuksesta tai edes tarvetta siihen [olen Sivulliseni lukenut] - vailla mitään kaipuuta, jota voisi kutsua rakkaudeksi, joka sitoo tai jopa orjuuttaa minua - kohdistuipa tuo rakkaus sitten ihmiseen tai Jumalaan.

Tällainen asenne [jos se nyt ylipäätään on asenne] ei ole tunteettomuutta eikä luovuttamista vaan irrottautumista ja luopumista, joka meillä kaikilla ennenpitkää on edessämme. Meidän pitäisi hyvissä ajoin ennen kuolemaamme myöntää ja ymmärtää se, että maailma on jätettävä silleen, että kaiken on annettava olla niinkuin se on, että loppu on joka tapauksessa hiljaisuutta.

'Let be, the rest silence', sanoo Claudiuksen ja Laerteen myrkkymiekoin ja myrkkymaljoin juonimaan kaksintaisteluun myöntyvä stoalaisen rauhallinen ja kostonhimonsa voittanut Hamlet Horatiukselle, joka varoittaa häntä salajuonen mahdollisuudesta vähän ennen viimeisen näytöksen loppuratkaisua.

PS.
Vaikka juutalaisen uskonnon Jumala on monergistinen [kaikkivaltias ja arvaamaton], niin sen jumalasuhde rakentuu silti synergistisesti [kulttilaki, rituaaliuhrit] eli aivan toisin kuin tyystin epäsakramentaalisella Lutherilla - [luterilaisuus tunnustaa itse asiassa vain yhden todellisen sakramentin eli ehtoollisen ja senkin kai hieman häpeillen ;\].

Monergistinen Jumala on siis ehdoton kaikkivaltius, kun taas mielikuvituksellisen vahvat polyteistiset jumalat olivat vielä niitäkin suuremman voiman eli väistämättömän kohtalon [ananke, moira] alaisia. Jumala ei ole samaa kuin kohtalo, joka ikäänkuin viimeisenä animistisena jäänteenä viestii meille jostain henkivoimasta [vrt. karman laki], joka säätää elämämme kulkua. Tällainen uskomus on pelkkää imaginaarista huuhaata, jos minulta kysytään.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/kirkko-evankeliumin-institutionaalisena.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Monergismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synergismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eppu
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/10/me-emme-voi-puhua-jumalasta-se-on.html
http://www.behance.net/gallery/Lutheran-Surrealism/761766

Orthodox Christian Byzantine Easter hymn: Η ζωή εν τάφω - I Zoi en Tafo

Kuollut hän on kuin kivi. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Sitä ei tiedä kuin Jumala. Ihmiset 'vain' uskovat tai ovat uskomatta.

1
http://www.youtube.com/watch?v=2yW39rHxW2c&feature=related
Nikos Xylouris, Manolis Mitsias - I zoi en tafo (1977) - Classic Holy Week hymn by the great Byzantine hymnographer Romanos Melodos (Romanos the Melodist, 6th century).
*
Christ, you, who are Life itself,
were placed in a sepulcher,
and legions of angels were astonished
by your condescendence.

How is it possible for you who is Life itself to die?
To abide in a grave? You,
who has dissolved the rule of Death
and resurrects Hades dead?

The ruler of all is beheld dead;
and in a new sepulcher is placed
he who has emptied all sepulchers of their dead.

Christ, you, who are Life itself,
were placed in a sepulcher,
and through your death you conquered Death
and sprung forth life into the world.

Strangest of paradoxes, and of inexplicable things!
the provider of my breath is carried breathless
by Joseph for burial.

Christ, you, who are Life itself,
were placed in a sepulcher,
and legions of angels were astonished
by your condescendence.

2
http://www.youtube.com/watch?v=9_D1QBCJ2E8
Orthodox Christian Byzantine Easter hymn: Η ζωή εν τάφω - I Zoi en Tafo
*
What happened to Jesus' body from the time it was taken from the cross until his tomb was found empty two days later? National Geographic Channel examines one of the Bible's greatest mysteries - Read more: http://channel.nationalgeographic.com/series/mysteries-of-the-bible/2309/Overview#ixzz1KNYHh7XR
http://channel.nationalgeographic.com/series/mysteries-of-the-bible/2309/Overview
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Romanos_Melodos
http://www.ortodoksi.net/index.php/Romanos_Melodos

Orto-Päre-Corner: Latest News and Fastest Oldies

Se kaikkein alkuperäisin ZZ-Top: LITURGY esittämässä hitti-biisiään On Fasting [From Live in Athos].
*
Orto-Päre bongaa ikuisia viisauksia

1
Sinun on päätettävä haluatko olla naimisissa vai oikeassa.
[Perheterapeutin neuvo avioliitto-ongelmissaan apua hakeneelle naiselle/miehelle (vastaava toimittaja Tiina Makkonen Ortodoksiviesti 08/10)]. - [Mitä ilmeisimmin se, että haluaa jatkaa avioliittoaan ei tarkoita tässä samaa kuin väärässä oleminen/rr].

2
Minulle kirkon sanoma ei ole erikoistarjous. Minulle Jeesus ei ole kaveri, 'Jesse', vaan ihmiseksi tullut elämän herra, ikuinen ja pyhä mysteeri. Pyhää ei pidä arkipäiväistää eikä ihmettä kääntää selkokielelle.
[Eläkkeelle jäänyt Ortodoksiviestiä avustava toimittaja Markku Sunimento Ortodoksiviesti 09/10]
***
Orto-Päre Rock-Ekstra: ZZ-Top ja Terävästi pukeutunut mies
http://www.youtube.com/watch?v=0_EFdod4YDo
ZZ Top - Sharp Dressed Man (From 'Live In Texas')
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Liturgy
http://www.helsinginortodoksinenseurakunta.fi/www/fi/Palvelut/Ortodoksiviesti.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/ZZ_Top
http://expagan.com/blog/?p=1034

Mystisestä kauniiseen ja ylevään

Edellisessä päreessä kuulemamme romanialaisen (kreikkalais-syyrialais-itämaisen) kirkkolaulun mystinen ulottuvuus lävisti sen kauneuden ja ylevyyden, mutta tässä, venäläisessä, käy päinvastoin: kauneus ja osittain ylevyyskin suodattavat mystiikan itseensä. Olemme siten tulleet myös hieman lähemmäs läntistä Eurooppaa ja sen sekulaaris-ateistista rationalismia.

Saksalais-luterilaisen kirkkomusiikin nerolta, Johan Sebastian Bachilta, ei sitten löydy enää häivääkään mystiikasta. Jäljelle on jäänyt yksinomaan mahtava, järkyttävä ylevyys, josta kauneuskin on kadonnut ja 'liuennut' synnintuntoon äärimonergistisen 'sadomasokismin' seurauksena.

Kuitenkin juuri kauneus sopii kuvaamaan, miksi ortodoksinen kuoroesitys tekee vaikutuksen. 

Kreikkalais-itäisen uskonnollisuuden estetiikka on siis mystistä (meditatiivista: yhtyminen jumalalliseen olemiseen/olemattomuuteen); venäläinen liturgia taas synnyttää täydellisen kauneuden vaikutelman (yhteyden tunne: Jumalan läsnäolo sakramentissa); Bachin luterilainen paatos puolestaan ilmentää ylevää mahtavimmillaan (ihmisen rajallisuus suhteessa Luontoon ja Luojaan: yhteys Jumalaan on poikki, vain 'masokistisesti' odotettu armo voi pelastaa, jos on pelastaakseen).
*
http://www.youtube.com/watch?v=jawFHHtqzD8&NR=1
Russian Orthodox chant
*
http://blogs.ngm.com/blog_central/photography/