Teoria. Historiallinen välttämättömyys ja sen ymmärrys dialektisesti etenevänä ja edistyvänä toistona. Kokemus. Seksuaalivietin pakottavuus deterministisesti vaikuttavan evoluution fenomenologiana = parittelu ja rakastuminen dialektisen prosessin kokemuksellisena arkkityyppinä.

Bi-link cluster with Hegel—Marx—Kant.

Tämänkertainen teksti on kommentti Sammalkielen päreeseen Marx toimijuuden rajoista ja historiasta.

1
Sammalkieli siteeraa Marxia alleviivaten tämän kohdan: 'Ihmiset tekevät itse historiaansa, mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan, he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemas­saolevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa.'
*
Olosuhteet itsessään eivät kuitenkaan determinoi ihmisen tulkintaa näistä hänelle 'annetuista ja perinnöksi jääneistä' olosuhteista.

Hegel ymmärsi tietoisuuden historiallisena evoluutiona kohti vapautta eli tietoisuuden ja 'todellisuuden' välisenä dialektisena prosessina.

Engels tulkitsi ja sovelsi Marxia melkoisen vulgaaristi tehden dialektisesta materialismista 'historiallis-fysikaalisen' lainalaisuuden, jolla on evolutiivinen päämäärä [vrt. Comten 'teleologinen 'sivilisaatiotiede'].

Hegelin dialektiikka ei kuitenkaan ole mikään naturalistis-kausaalis-deterministinen luonnolaki, vaíkka se toimiikin tietyn rakenne-funktionaalisen kehitys-dynamiikan konstituoimana/puitteissa - [miten tulkita Hegelin historiallinen determinismi - ks. PS.].

2
Itse ymmärrän dialektiikan lähtökohdiltaan kantilaisesti eli tietoisuuden mahdollisuuden transsendentaalisena ehtona ja vasta sekundaarisesti marxilais-engelsiläisittäin eli historian ['objektiivisen'] sisällön etenemisenä ja edistymisenä dialektisen Aufhebungin ['edistyvän toiston'] kautta kohti kommunismia.

Hegelin dialektiikka asettuu laajasti määritellen jonnekin Kantin ja Marxin välimaastoon. Hegel hyväksyi Kantin transsendentaaliset lähtökohdat mutta kritisoi tämän metodologisia sitoumuksia, koska Kant jätti tietoisuuden sisällöt toisssijaiseen rooliin ja olion sinänsä [maailma totaliteettina] tuntemattomaksi.

Hegelille historian päämäärä on positiivinen vapaus [yksilön vapauden ja yhteisöllisten velvoitteiden konvergenssi], joka toteutuu saksalaisessa kansallisvaltiossa. Kant sen sijaan perusteli positiivisen vapauden valistuksesta eli yksilöllisen järjen vapaudesta ja vapautumisesta käsin, kun taas Hegelille järjen/tietoisuuden ja valtiollisen historian kehitys olivat yhden ja saman prosessin [hengen fenomenologisen kehtyksen] dialektisesti erityyppisiä ilmentymiä.

Marxille lopullisessa kommunismissa toteutuvat [yllättäen?] molemmat vapauden puolet - sekä negatiivinen että positiivinen ja kaiken lisäksi ilman valtiota, joka kumoutuu lopulta sekin. Valtio on Marxille pelkkä joskin välttämätön välivaihe kohti täydellisen kommunismin 'olotilaa'.

3
Olen vasemmistolainen johtuen syistä, joita en voi johtaa mistään historiallisesta välttämättömyydestä tai päinvastoin jostain omasta oikustani [isäni ei ollut demari muttei myöskään kommunisti, vaikka hänellä oli SKDL:n jäsenkirja] En yksinkertaisesti ja tarkkaan ottaen oikeastaan edes tiedä, miksi olen vasemmistolainen, niin pikkuporvarillisen naivilta ja jopa röyhkeältä kuin tällainen itse-epäily ortodoksisen marxistin korvaan kalskahtaakin.

Syy skeptiseen 'tietämättömyyteeni' [ks. myös Sammalkielen Althusser-päreeseen kirjoittamani kommentti] löytyy pikemminkin henkilöhistoriastani ja älyllisestä mentaliteetistani kuin jostain makrotason deterministisestä ajatusjärjestelmästä eli abstraktista loogisesta välttämättömyydestä, jonka koen 'mahdottomaksi', mutta jonka voin toisaalta hyväksyä tukemaan poliittista valintaani, koska olen taipuvainen pitämään Marxin näkemystä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden luokkahistoriallisesta luonteesta ja kehityksestä oikeansuuntaisena ja mielekkäänä [mutta en siis deterministisenä].

4
Jos ideologinen ymmärrys olisi historiallisen determinismin välitön ja automaattinen seuraus, niin eikö historian pakottavuutta voisi silloin [kunhan ensin sulkeistamme oletuksen mielekkäästä eli päämäärätietoisesta teleologiasta, jota biologisessa evoluutiossa ei ole] verrata naturalistisesti seksuaalisen vietin pakottavuuteen, joka [ei-teleologisesti, sillä parittelu itsessään ei ole 'mielekäs päämäärä' vaan 'sokeaa kiimaa'] suuntaa ihmisen halun vääjäämättä kohti vastakkaista sukupuolta ['sokea kiima' ylevöityy rakastumisen kokemuksena vapauttavaksi 'yhdessä-ymmärrykseksi' = dialektinen prosessi], vaikka hän aktiivisesti yrittäisi kieltää ja torjua viettiyllykkeet [todella pitkäaikainen ja radikaali askeesi on asia erikseen, koska se todella saattaa jopa sammuttaa deterministisen vietin].

Sukupuolivietin pakottavuus ei siis ole kategorisesti sama asia kuin looginen determinismi, mutta selventää mielestäni kohtalaisen hyvin, mitä deterministinen välttämättömyys voisi fenomenologisesti eikä vain tyhjän loogisesti ajateltuna tarkoittaa.

Kuten sulkulausekkeesta huomattiin, 1] parittelu ja 2] rakastuminen ilmaisevat yhden ja saman bio-psyko-sosiaalisen dynamiikan kategorisesti kahdella eri tasolla = dialektinen suhde ja prosessi.

PS.
Toukokuussa ilmestyy Zizekin yli 1000-sivuinen Less Than Nothing: Hegel and the Shadow of Dialectical Materialism, joten sieltä sitten luemme [uusimman] totuuden Hegelistä ;\?].
*
Slavoj Žižek’s masterwork on the Hegelian legacy

For the last two centuries, Western philosophy has developed in the shadow of Hegel, whose influence each new thinker tries in vain to escape: whether in the name of the pre-rational Will, the social process of production, or the contingency of individual existence. Hegel’s absolute idealism has become the bogeyman of philosophy, obscuring the fact that he is the dominant philosopher of the epochal historical transition to modernity; a period with which our own time shares startling similarities.

Today, as global capitalism comes apart at the seams, we are entering a new transition. In Less Than Nothing, the pinnacle publication of a distinguished career, Slavoj Žižek argues that it is imperative that we not simply return to Hegel but that we repeat and exceed his triumphs,overcoming his limitations by being even more Hegelian than the master himself. Such an approach not only enables Žižek to diagnose our present condition, but also to engage in a critical dialogue with the key strands of contemporary thought—Heidegger, Badiou, speculative realism, quantum physics and cognitive sciences. Modernity will begin and end with Hegel.
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2012/04/marx-toimijuuden-rajoista-ja.html
http://sammalkieli.blogspot.com/2012/03/althusser-ideologian-tiedostamattomasta.html
http://www.amazon.com/Less-Than-Nothing-Dialectical-Materialism/dp/1844678970
http://www.ieee-tcdl.org/Bulletin/v5n3/Athenikos/athenikos.html

Lait, ennen meitä syntyneet, nyt pörssikursseistamme näät

Mitä? Arpooko lotto meille myös varmemmat ja paremmat lait kuin pörssi? Jo on aikoihin eletty.
*
Kielimafian tarkennus [I,3] ja lisäys [Motto] - klo: 18.40.
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen Virkavallan huolena vankila ja tuonela - [osa III sisältää jo/myös viittauksia erääseen toiseen päreluonnokseeni].
*
Motto:
Yhdysvaltojen kutsuminen 'demokratiaksi' on loukkaus demokratia-sanaa kohtaan [Johan Galtung, 2011; sitaatti Patomäki: Eurokriisin anatomia, viite, s.151]

I
1
Aiheeseen liittyen kannattaa ehdottomasti tsekata linkin dokumentti. Se sisältää pöyristyttäviä faktoja USA:n lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta etenkin erään tummaihoisen etnisen vähemmistön tuhoamiseksi.

Päällepäin näyttää siltä, että oikeus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat, mutta totuus on täysin toinen. Avoimen rasistisuuden tilalle on tullut oveluudessaan vielä pahempi syrjinnän muoto eli arvokonservatiivinen uusliberalismi, joka on ryhtynyt systemaattisesti rampauttamaan ja siten likvidoimaan etnisten vähemmistöjen elinmahdollisuuksia, jotta valkoisen ylä- ja keskiluokan taloudellinen asema ja turvallisuus eivät vaarantuisi.

Tämä laajan skaalan yhteiskuntapoliittinen lamaannutus-operaatio toimii kuvottavan hyvin. Orjuus ja rasismi eivät suinkaan ole menneisyyttä vaan toteutuvat sekä Orwellin että Huxleyn päivitettyjen skenarioiden puitteissa juuri siinä maassa, joka on kuulemma syntynyt vapaudesta, julistanut aina vapautta ja ollut sitä ylpeä ja hanakka esittelemään varsinkin kaikille niille, jotka fasismin tai kommunismin nimissä estävät vapautta kukoistamasta Ameriikan malliin.

Voi kaikkien tekopyhyyksien perikalvinistinen pers - eh - asshole mitä shittiä tällainen vapauspuhe onkaan ollut ja yhä edelleen on.

Euroopassa valehtelemisesta joutuu periaatteessa vastuuseen ja jopa vankilaan [ainakin jos jää kiinni], mutta USA:n sentimentaalis-kalvinistis-konservatiivisessa liberaali-demokratiassa valehteleminenkin on vain tapa ilmentää yksilöllistä vapautta, jota ei saa rajoittaa.

2
Venäjän yksinvaltaisessa hallintojärjestelmässä valehteleminen näyttää sen sijaan olevan Vladimir Putinin ja hänen puolueensa yksinoikeus, mikä käytäntö ei loppujen lopuksi eroa amerikkalaisesta tekopyhyydestä kuin karkeitten pakkotoimiensa ja aggressionsa suoran voiman ja avoimuuden osalta. Vapaan amerkkalais-kapitalistisen maailman kansalaiset osaavat siis jopa valehdella riski-tehokkaammin ja ovelammin kuin entisen kommunismin jälkeläiset.

3
Mustaa etno-vähemmistöä tarkkaillaan ja rangaistaan USA:ssa esim. huumeitten hallussapidosta ja käytöstä kymmenkertaisesti tiukemmin kuin valkoihoisia, vaikka laki on kaikille sama [tämä on aito ja todistettavissa oleva eikä mikään asenne-fakta].

Rikosoikeudellisen käytännön eriarvoistava linja saavuttaa lopulta rasistisen päämääränsä [joka on pääosin tarkoituksellinen eikä 'vain' kontrafinaalinen], koska rikoksen uusintoja tulee tietysti moninkertaisesti herkemmin niille, joita varta vasten kytätään [mustien huumekäräytykset] kuin niille, joiden tekemisiä katsotaan helpommin sormien läpi [valkoisten huumekäyttö].

Kahdesta minkä tahansa rikkomuksen/rikoksen [vaikka pizza-varkauden] uusimisesta [yhteensä kolme tuomiota] saa joissain osavaltioissa elinkautisen [vähintään 25 vuotta]. Sen jälkeen ihmisellä ei ole enää tulevaisuutta vaan pelkkä vankilaan johtanut menneisyys.

Niinpä tällaisen systeemin vallitessa jopa 3/4 mustista miehistä päätyy jossain elämänsä vaiheessa vankilaan leimautuen ehkä loppuiäkseen, menettäen kansalaisoikeutensa ja pysyen varmasti köyhänä, mikä ei ainakaan vähennä rikoksen tekemisen todennäköisyyttä.

Konservatiiveille nämä tilastot ilmaisevat määrällisessä vakuuttavuudessaan laadullisen totuuden: mustat miehet ovat synnynäisesti eli geenirakenteestaan johtuen rikollisia. MOT.

4
Rotuerottelun perintö-ohjelman lopussa saamme käytännön vihjeen myös Suomen oikeisto-hallituksen kestävyysvaje-talkoisiiin.

Poliisitoimestakin voi tulla markkinataloutta, kunhan sen ansaintalogiikkaa lainsäädännöllä hiukan rukataan. Vankiloitten rakentaminen ja vankiloitten ymärille rakentuneet elinkeinot ovat nimittäin USA:n kannattavinta teollisuutta tällä hetkellä.

Jyrki-Boy-Kataisen onkin mahdollista leikata legitiimisti poliisin määrärahoja kestävyysvaje-uhrausten nimissä [mikä fucking kestävyysvaje?; - globaalien finansialisaatio-tappioiden sosialisoimisesta siinä on kyse], kunhan hän samalla antaa poliisille esim. oikeuden takavarikoida tiettyjen [etenkin huume-] rikollisten omaisuutta, kuten USA:ssa on tapahtunut jo 1980-luvun lopulta eli Fart-Reaganin presidenttiajoista lähtien [Suomeen pitäisi kuitenkin ensin kehittää todella vakava ja laaja huumeongelma].

Tällä tavoin Jyrki-Boy voisi organisoida maahamme kannattavat, miltei yksityiset poliisivoimat. Ehkä sellaiset 'liikeyritykset' vielä joku päivä menevät jopa pörssiin asti ja ryhtyvät spekuloimaan lyhyeksi myynneillä ja luottotappio-swapeillä.

Tärkeintä on tietysti/kuitenkin pitää poliisitalouden raaka-aine-pohja ['reaalitalous'] kunnossa ja huolehtia siitä, etteivät rikolliset pääse loppumaan vaan että heidän määränsä [poliisin tarkassa valvonnassa] päivastoin lisääntyy. Jatkuva kasvu ei toteudu ilman rikollisia.

USA:ssa tämä kaikki tapahtui konservatiivien onnistuttua yleiseen mielipiteeseen voimakkaasti vaikuttamalla saamaan merkittävän osan etelävaltioiden demokraateista vaihtamaan puoluetta ja kriminalisoimaan kansalaisoikeustaistelijoiden [ja ylipäätään mustien aktivistien] toiminnan. Loppu on arvokonservatiivisen uusliberalismin lainsäädäntö-, tuomio-, ja toimeenpanovallan historiaa. Vapaan kapitalismin historiaa.

II
http://areena.yle.fi/video/1330381061478
Dokumenttiprojekti: Rotuerottelun perintö
*
Miksi väkivalta kukoistaa Amerikan ennen rauhallisilla kaduilla? Suomessa asuva ohjaaja Joe Davidow tutkii amerikkalaisen yhteiskunnan nykytilaa ja yhteiskunnan rakenteisiin piilotetun rotusorron mekanismeja.

III
1
Tässä kaikessa [I ja II] ei ole kyse pelkästään moraalisesta korruptiosta [ihmisluonnon pahuudesta eli vaistonvaraisesta ja häikäilemättömästä status-kilpailusta toisten epäonnea ja heikkouksia hyväksikäyttämällä] vaan kapitalistisen systeemin [hypoteettisten markkinoitten] sisäisestä logiikasta.

Ensinmainitulle ei voi tehdä oikeastaan mitään, koska sen mukaan ihminen ei ole vapaa eikä siten viime kädessä edes syyntakeellinen, mutta jälkimmäiseen voi puuttua, mikäli oletetaan, että ihmisten luomat institutionaaliset systeemit eivät ole deterministisen liikkeen/muutoksen/kehityksen aikaansaannosta, jolloin ne palautuvat samantyyppisen loogisen välttämättömyyden hämäryyteen kuin darwinistinen evoluutioteoriakin sovellutuksineen [esim. Veblen].

Näin ollen myös marxilainen historiakäsitys determinismissään toteuttaa itseään tieteellisesti todistetun [ks. 2] luonnonlain tavoin ilman, että voisimme tai meidän edes tarvitsisi tehdä mitään sen eteen. Determinismi ei voi velvoittaa tai vielä jyrkemmin [koska deterministinen prosessi on kausaalinen eikä normatiivinen]: determinismi ei edes tarvitse ihmistä.

2
Miten todistaa [myös marxilainen] determinismi 'oikeaksi' tosiasiaksi, koska todistamiseenhan tarvitaan aina tietoisuutta eikä sitä voi olla olemassa ilman vapautta arvioida ja valita toden ja erheen/valheen väliltä?

Mutta eihän determistinen maailma voi olla kuin tosi, koska sille ei ole vaihtoehtoa. Toisin sanoen välttämätömyytensä takia tosi maailma [tässä päättelyssä siis determinismi] on itse itsensä syy eli causa sui - juutalaisen monistin eli puolimystikko-Spinozan lailla ajatellaksemme.

Eikö kuitenkin juuri todistamista eli tietoisuuden paradoksaalista luonnetta ilmentävä tosiasia toden ja valheen yhtäaikaisen vallitsevuuden mahdottomuudesta [Platonin kolmannen ihmisen argumentti] osoita, että determinismi on jos ei väärä niin perin mielikuvituksellinen tai ainakin yksipuolinen mallinnus todellisuuden tapahtumisesta?

Spinoza lankeaa rationaaliseen mystiikkaan. Entä Marx - - ?

Kysymysmerkki viestii minulle, että tajutakseni maailman olemassaolon ja/tai muutoksen tajuamisen ehtoja minun on vielä kerran ja aina uudestaan yritettävä palata Kantin kautta Hegeliin.

Nietzscheen en haluaisi palata [jos kohta olen hänestä koskaan irtautunutkaan], koska hän hajotti nihilismillään 'koko pakan' niin moneen osaan, ettei siihen välttämättä löydä enää mitään tolkkua, vaikka lukisi Foucault'a silmät sumeiksi. Sitäpaitsi Nietzschen ajattelu on [tietysti hyvin oleellisin varauksin] sovitettavissa vebleniläiseen vaisto- ja distinktio-sosiologiaan, joka päätyy johdonmukaisesti täydelliseen pessimismiin.

Paradoksaalista kyllä Nietzsche ei ollut tai ei ainakaan halunnut olla pessimisti tämän elämän ja optimisti tulevan suhteen [kuten kristityt] vaan uudenlaisen [affirmatiivis-nihilistisen] ihmisen profeetta [jotkut sitten ottivat hänet kirjaimellisesti tosissaan, mistä seurasi katastrofi].

Yhteiskunnallinen tietoisuuteni [jos minulla nyt sellaista voi ylipäätään olla ;\] sen sijaan kytkeytyy vahvasti mutta ei dogmaattisesti myös Marxiin.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/02/virkavallan-huolena-vankila-ja-tuonela.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmannen_ihmisen_argumentti
http://en.wikipedia.org/wiki/Johan_Galtung
http://cimddwc.net/tag/money/page/6/

Kommentti 2

Osta nyt Marxilla koko Ameriikka!
*
Tämä päre on kommentti Sammalkielen kommenttiin päreessäni Marxia aloittelijoille ja lopettelijoille.

1
Pointtini oli determinismin ja vallankumouksellisen teon tai intervention välinen teoreettinen ristiriita - ei niinkään moraalisen argumentin epäpätevyys ja epärelevanssi kapitalismin oikeutuksesta, kritiikistä ja Marxin teorioista keskusteltaessa.

Vallankumouksellinen teko on aina valinta ja jokainen harkittu valinta perustuu sekä tieteelliseen, rationaalis-moraaliseen että irrationaaliseen eli tahdon affektoimaan perusteluun.

Ei kuitenkaan ole olemassa 100%sti ei-moraalisia valintoja, sillä vaikka miten yrittäisimme todistaa, että kapitalismin ei-moraalinen huonous oikeuttaa vallankumouksellisen teon, niin tuo teko itsessään syntyy historiallisen determinismin abstraktiosta huolimatta - ikäänkuin sen marginaalissa tai jopa sen 'ulkopuolella'.

Tämä on tietysti vain teoriaa, mutta jos nyt aiot pitää kiinni teoriasta loppuun saakka, niin et pysty perustelemaan Marxin lähtökohdista sitä, miksi juuri sinä olet päätynyt vallankumouksen tielle.

Missä Marx sanoo, että meidän jokaisen on yksilöinä tahdottava muutosta? Ilmeisesti ei missään, koska historiallinen determinismi ei tahdo mitään missään vaan me toimimme sen välineinä - ikäänkuin automaattisesti.

En kovinkaan suuresti vastusta maltillista sosialismia, mutta vastustan tällaista perustelua toimijuuden selittämiseksi, koska ignoroidessaan yksilön merkityksen ja asettamalla kollektiivisen toimijuuden/subjektin vallankumouksellisen teon perusyksiköksi, strukturalistis-marxilainen teoria ajautuu a] loogiseen dilemmaan yksilöllisen toimijuuden viimekätisen perustan suhteen, b] jättää selittämättä sen sinänsä triviaalin seikan, miksi vallankumoukset tarvitsevat johtajia.

Välinpitämättömyys kummankin kohdan implikoimia ongelmia kohtaan on kostautunut kommunismille ikävällä tavalla.

Suhtaudun tällaiseen reduktionismiin kriittisesti, koska makromittakaavassa ajatellen jokaisella massaliikkeellä on [ja on väistämättä oltava] johtajansa ['yksilönsä'], koska ainuttakaan todella merkittävää kollektiivista protestia ei voida organisoida ilman yksilöitä, joilla on kyky johtaa ja hallita joukkoja ja liikkeitä.

Mikromittakaavassa me jokainen olemme tietysti noita 'yksilöitä' [me jokainen 'johdamme' itseämme tai ainakin meidän pitäisi johtaa!], joten Marxin hegeliläinen determinismi toimii pätevästi vain teoreettisena viitekehtyksenä, mutta ei, mikäli ymmärrämme, että jokainen valinta on sekä irrationaalinen että rationaalinen eli se on ladattu tahdolla [moraalin perusta], joka toimii rationaalisten perustelujen perimmäisenä katalysaattorina.

Historiallinen determinismi on siis sekä jälkiviisautta että ennustajaeukon 'tietoa'. Marxin ja Hegelin kohdalla kyse on kuitenkin ollut hyvin syvällisestä ymmärryksestä.

2
Minun mielestäni on turha etsiä loogisesti täysin pitävää teoreettis-kausaalista mallia selittämään sosialismin oikeutusta, sillä logiikan, [etenkin historiallisen] kausaliteetin ja historian lopullisen [päämäärän] ymmärtämisen mahdottomuudesta johtuen sellaista mallia ei ole - mikä ei tarkoita, etteikö Marxin teorioista löytyisi juuri uusliberalismiin nähden paradigmaattisesti parempia lähtökohtia [en sanonut ratkaisuja] yhteiskuntien ja makrotalouksien uudelleen järjestämiseen.

Mutta saahan sitä täydellistä pätevyyttä ja pitävyyttä aina väittelyissä yrittää.

Itse olen hyvin turhautunut argumentoimaan minkään uskonnollisen tai poliittisen teorian ehdottoman paremmuuden puolesta.

Mutta jos sitä minulta kysytään, niin ilman muuta vastaan olevani vasemmiston poterossa ja pysyväni siellä kuolemaani saakka.

Mitään teoreettisia 'uskontunnustuksia' en kuitenkaan suostu latelemaan.

3
Mikään vallankumous tai radikaali yhteiskunnallinen muutos ei toteudu, ellei jossain vaiheessa [ennemmin tai myöhemmin] tule se hetki, jolloin on päätettävä - ja toimittava. Retorisesti tätä ajatusta vahvistaen voin sanoa, että siihen hetkeen kiteytyy koko ihmisen persoona ja olemus. Minulle päätökset ovat moraalisia juuri tämän vuoksi.

Paradoksaalista tai ei, niin kaikkein parhaiten päätöksen ja moraalin erottamaton suhde ilmenee mielestäni Mahatma Gandhin elämässä.

Hyvin organisoitu väkivallaton vastarinta ei sitäpaitsi ollut lainkaan huono poliittinen painostuskeino, koska Gandhin karismaattisessa hahmossa ja vaikutuksessa [eli hänen moraalissaan ja uskonnollisuudessaan] personoitui ja kiteytyi koko siirtomaavaltaan kohdistunut protesti, jonka ansiosta Intia lopulta vapautui ja itsenäistyi.

Ei hassumpi saavutus - moralistilta. Englannin 'kukistamiseen' ei kyennyt edes Intian oma poliittinen järjestelmä ja armeija, mutta Ganhipa kykeni. - - Mitenköhän Marx tällaisen ilmiön selittäisi?

II
Mitä kommenttiisi työn ja työvoiman välisestä erosta tulee, niin kahden lukemisen jälkeen olen yhtä ymmälläni kuin ennenkin. Metafysiikkaa vai tiedettä? Mutta yritän pohtia asiaa jo senkin vuoksi, että 'voiton suhdeluvun laskutendenssi' on jäänyt minulle [myös] aiemmin lähes käsittämättömäksi. Andrew Kliman ja David McNally näemmä perustavat toisistaan eroavat analyysinsa juuri 'voiton suhdeluvun laskutendenssiin' mainostamassani artkkelikokoelmassa Kurssi kohti konkurssia.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/02/marxia-lopettelijoille.html
http://marxpiiri.wordpress.com/author/marxlukupiiri/

Marxia aloittelijoille ja lopettelijoille

Sisältääkö tämä graffiti freudilaisen lipsahduksen? Ainakin se tulee kertoneeksi erään tietoisuudesta torjutun [sic] totuuden kommunismista.
*
[K-mafian tarkennus klo: 12.55]
I
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen päreeseen Porvarillinen talous ja arvomuodon dialektiikka.

1
Sanon pitkälle esseellesi hyväksyvästi 'jep' [opin tämän sanonnan poikamaiselta ruukinmatruunalta].

Voisitko kuitenkin avata hiukan enemmän sitä, mitä työn ja työvoiman ero tarkoittaa.

Onko työ pelkkä abstraktio [teknis-välineellinen prosessi] mutta työvoima sen sijaan [analyyttisen ajattelun kannalta hiukan hämärästi ilmaistuna] työn eli teknisen prosessin yhteiskunnallis-tajunnallinen 'arvoulottuvuus'?

Kapitalisti haluaa minimoida ja rajata tuon arvoulottuvuuden halvimmaksi mahdolliseksi välineeksi eli käsitellä sitä yksinomaan laskennallisena tuotantokustannuksena?

Mutta millä tavoin ja miksi juuri työvoima takaa arvonlisäyksen [luo uutta arvoa], kun taas pelkkä työ prosessina [koneet, automaatio] ajan mittaan vähentää sitä ['voiton suhdeluvun laskutendenssi']?

Siksikö, että pelkästään teknisenä abstraktiona luotu arvo on kuin nopeasti tuotekiertoon häviämään tuomittu muoti-hitti-fiktio - päiväperho, jonka uusintaminen ei onnistu kovin kauan ilman ihmistyövoiman arvoulottuvuutta - itse asiassa ilman 'todelliseen tarpeeseen' [mitä sellainen tarve sitten lieneekään] perustuvaa reaalitaloutta!

Hmm. Mutta en mä oikein vieläkään ymmärrä tätä juttua - - - .

2
Lisäksi pohdin, että jos kapitalismin huonous on Marxille pelkästään teknistä eikä millään muotoa moraalista [eli ihmisluonnon tai kantilaisittain 'moraalisen' ihmisjärjen] huonoutta, niin tästä seurannee osaltaan, ettei Marx ole humanisti, sikäli kuin humanismilla nyt mitään virkaa ylipäätään on [ihmisyys, suvaitsevaisuus, inhimillisyys, yksilöllisyys, persoonallisuus ja muuta sekavaa].

Kapitalismin tekninen huonous, jolla ei ole muka mitään tekemistä moraalisen normatiivisuuden tai sen puutteen kanssa, implikoi antihumanismin [yksilöllisen tietoisuuden ja tahdon sulkeistamisen]. Systeemin ei-moraalinen tekninen huonous ja sen 'korollaari' - ei-subjektivistinen antihumanismi - puolestaan implikoivat historiallisen determinismin.

Mutta koska historiallinen determinismi on predestinaatio-opin tapaan ihmiselle niin psykologisesti kuin järjellisestikin mahdoton ja käsittämätön dogmi kestää, emme tästäkään syystä voi välttää voluntarismia ja desisionismia [vrt. kalvinismi].

Muutos/'vallankumous' siis tapahtuu a] joko väistämättä aikanaan ilman suurta kumouksellista interventiota [ikäänkuin huomaamatta - vrt. Hardtin ja Negrin pienen mutta jatkuvan vastarinnan 'anarko-aktivistinen determinismi' - esim. teollisuussikaloitten salakuvaajat] tai b] meidän on ryhdyttävä tekemään vallankumousta joka hetki - tässä ja nyt [Badioun ja Zizekin ideologinen kompromissittomuus ja teoreettis-poleemiset hyökkäykset; - tosin Zizekistä ei ota tolkkua, mitä hän lopulta tarkoittaa leninismillään - ks. PS.].

Zizek väittää, ettei Negrin vallankumous pääse välttämättä koskaan edes alkamaan. Entä Zizek itse? Eikö hän sisimmässään pelkääkin, että jotkut 'toiset' tulevat ja tekevät vallankumouksen hänestä piittaamatta - [haha].

PS.
Ymmärtääkseni Marx oli perimmältään aina hegeliläinen deterministi [Zizek protestoi nyt ainakin Hegelin puolesta] eivätkä mitkään dialektisen materialismin [alarakenne/ylärakenne] muottiin väkisin ahdetut todistelu-saivartelut ainakaan sitä tosiseikkaa muuksi muuta.

Leninin edustama etujoukkojen vallankumouksellisuus taas oli voluntarismia ja desisionismia jos mikä, eikä se saa tukea Marxin teorian perustasta: - amoraalinen hyvä/huono, antihumanismi, historiallinen determinismi, sillä eikö Lenin-sedän sitkeän raadollinen pyrkimys vallan huipulle ollut juuri moraalisen tasa-arvo-paatoksen, universaalin kommunistisen humanismin ja historian lainalaisuuksien toteutumista 'helpottavaa' väkivaltaa? - [satire intended].

II
http://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA&feature=related
Lenin-setä asuu Venäjällä - 'Onkel Lenin wohnt in Russland' - - [muinaisten taistolais-kommunistien herttainen? päiväkotiviisu perheen pienimmille].
*
Lenin-setä asuu Venäjällä. Ja sieltä on pitkä matka Vietnamiin. Mutta minusta vain tuntuu, että Lenin-setä asuu yhtä lähellä kuin setä Ho-Chi Minh.

Leninillä on niin suuri otsa, että siihen mahtuu koko maa ja taivaskin. Ja Lenin-setä hymyilee ja silmät tuikkivat ja hän nauraa niin kuin setä Ho-Chi Minh.

Lenin-setä asuu Venäjällä. Minä kutsun hänet kylään tänne Vietnamiin. Hän rakastaa meitä. Meille hän on yhtä kultainen kuin setä Ho-Chi Minh.

Minä olen pikku pioneeri. Ja vähäinen on vielä minun voimani. Mutta pienikin voi taistella, rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho-Chi Minh. Rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho-Chi Minh.
......
Säv. Eero Ojanen
San. Matti Rossi
Alkup. san. Ngu-Yen Hong Kien

*
http://sammalkieli.blogspot.com/2012/02/porvarillinen-talous-ja-arvomuodon.html
http://silakkamopo.kapsi.fi/wp/wp-content/marx-semma/Antti%20Ronkainen%20-%20Voiton%20suhdeluvun%20laskutendenssi,%20alustus.PDF
http://www.marxists.org/subject/art/visual_arts/satire/marx/marx6.htm