Liberaali-kristillisen teologian imaginaarinen [peili-]Jumala ja itseidentiteetin harha

[Kielimafia editoi kahta alkukappaletta ja etenkin PS.- osaa - klo: 14.10]
*
Kuvassa [sensuroitu] tapahtuu pyhän avioliiton [Hieros Gamos] yhdyntä-akti. - Taivas [ikuisuus] työntää falloksensa [Logos/Sana] syvälle Maan [ajan] sisään.

Kuulkaa, miten maailmakaikkeuden ikuisuus vapautensa liikkeen tuskaisessa kiimassa huohottaen on pakotettu laukeamaan maalliseen aikaan, minkä seurauksena Maa synnyttää ikuisessa ajassa androgyyni-kaksoset nimeltään Dionysos ja Jeesus.

Näitä kahta anarkisti-hippiä [modernin liberaaliteologian sankaria] voinee pitää sekä antiikin kreikkalaisen että juutalaisen yhteiskunnan vaarallisimpana järjestyneen yhteiskunnan vastaisuuden edustajana.

Mutta.

Pelkän rakkauden varaan ei ole perustettu eikä rakennettu ainoatakaan valtakuntaa - ei ainakaan maan päälle. Paavali puhui siis oikeastaan palturia - varsinkin kun hän itse oli nimenomaan nerokas organisaattori, joka oli omaksunut itselleen kristillis-poliittisen mission, eikä mikään ekstaasiin lankeileva juoppo mystikko-esteetti kuten Dionysos tai yhteisönsä poliittisen korrektiivisuuden hylännyt ja päämäärättä kuljeskeleva lähimmäisen rakkauden vuorisaarnaaja, joka teki ihmeitä, kuten Jeesus.

2
Karl Barthin dogmatiikan kaksi pääasiallista kritiikin kohdetta olivat:

Luonnollinen teologia, joka mukaan Jumala ilmoittaa itsensä maailmassa positiivisella eli havaittavalla tavalla [katafaattinen teologia, ks. PS.] ja liberaaliteologia [luonnollisen teologian reformoitu versio], joka sai vaikutteensa valistuksen liberalismista [epäsuorasti], Jeesuksen Vuorisaarnasta [suoraan] ja Sleiermacherin hermeneuttisesta 'emotivismista', jonka mukaan usko Jumalaan on äärimmäistä riippuvuuden tunnetta korkeammasta voimasta [Jumala transsendenttina turvatakuuna/rr].

Liberaaliteologian paradoksi on muun muassa siinä, että se yritti löytää Raamatusta tieteellisen tekstikritiikin menetelmin autenttisen, historiallisen Jeesuksen ja siten yhtenäisen sanoman tämän opetuksista.

Yritys oli tavallaan alunperinkin tuomittu epäonnistumaan jo pelkästään metodis-empiiristen lähtökohtiensa vuoksi [jotka vanhan kirkon luonnollinen teologia oli ratkaissut kanoneilla] ja ajoi suurimman osan luterilais-reformatorista liikettä skeptis-relativistiseen kierteeseen, jossa rakkauden sanomaa on jaettu 'kaikki pelastuvat ja vain ['geneettisesti';\] valitut pelastuvat'-oppeja ad hoc-tyyliin yhdistelemällä jopa ilman käteisrahaa [osamaksulla] niinkuin riskit minimoivien [siis hyötyä maksimoimaan pyrkivien] kauppamiesten pitääkin tehdä.

Barthille ihmisen ja Jumalan välinen ero on niin täydellinen, ettei sitä voi edes määritellä positiivisella tavalla. Jo pelkästään tästä lähtökohdasta seuraa, että luonnollinen rakkauden teologia [johon liitän tässä myös ortodoksien synergia-opin], joka olettaa ihmisen pystyvän kasvamaan eettisesti Jeesuksen esimerkkiä seuraamalla korkeammalle henkiselle tasolle [reformatorinen perinne puhuu pyhityksestä, ortodoksit jumalallistumisesta], on Barthille pelkkää sanahelinää.

Luonnollisen liberaaliteologian ja itämaisen ortodoksisuuden ytimestä löytyy lacanilaisittan imaginaarisen tason harha: lapsi identifioi itsensä oman peilikuvansa kautta eheäksi persoonaksi, mikä väärin-tunnistaminen konstituoi ihmis-subjektin ontologian.

Tuloksena on katkos reaalisen minän ja imaginaarisen minän välillä, sillä lapsi ei ole sisäisesti/subjektiivisesti eheä vaan samaistuu pelkästään peilikuvansa imago-luonteeseen, jota pitää ideaalina [varhaisimpina samaistumiskohteina siis toimivat äiti ja oma peilikuva, isä, sisarukset].

Tämä fantasioiden kautta tapahtuva ontologisesti dysfunktiivisten [mutta illusorisesti onnistuneitten]samaistumisten ketju toistuu myöhemmin elämässä mitä moninaisimmilla ja abstrakteimmilla tasoilla. Olemmehan jatkuvasti mielikuvapommistusten kohteina ja meillä on vahva taipumus kokea tietty tai tietyt mielikuvat ikäänkuin juuri meille tarkoitetuiksi kutsuiksi.

Althusser kuvaa kirjassaan Ideologiset valtiokoneistot, miten imaginaarisen tason samaistuminen ja yhteiskunnallis-kulttuuriset performaatiot ovat kytköksissä toisiinsa. Paradigmaattisena esimerkkinä voimme mainita tietysti mainokset, joiden houkuttelevuus perustuu juuri imaginaaritason (väärin-] identifikaation toistumiseen ihmisen etsiessä merkityssisältöjä elämäänsä ja siten ikäänkuin substanssia minuuteensa.

Perusväittämäni kuuluu, että luonnollinen teologia ja sen reformatorinen muunnos liberaaliteologia perustuvat imaginaarivaiheen toistumiseen massiivisen uskontomielikuvallisen mystifikaation muodossa. Nämä teologiset perusparadigmat kantavat yhä itsessään lapsuuden traumaattisen samaistumisen illusorista sovitusyritystä 'luonnollisen Jumalan', pyhittymisen ja jumalallistumisen teemoissa.

Samalla ne kantavat yhä mukanaan pakanallista animimismia luonnonhenkineen ja mytologisine hahmoineen [esim. Olympos-vuoren monijumalainen näyttämö] - olkoonkin, että nämä henget ja jumalat ovat jo saaneet yhtenäisemmän muodon uskonnossa, jonka perusta luotiin yhden yksilön henkilökohtaisen elämän ja opetuksen varaan hellenismi-juutalaisen kulttuurin vaikutuksen alaisena, mikä merkitsi itsereflektiivisen minä-kokemuksen kehittymistä entistä vahvemmaksi [oli tämä sitten lopulta hyvä tai huono asia maailmankatsomuksellisesti - en tässä ota kantaa siihen kysymykseen].

PS.
Huomautettakoon, että nykyajan ateistis-luonnollista teologiaa edustavat luonnontieteet ja tiede ylipäätään. Katolisen tomismin [Tuomas Akvinolaisen aristotelismi] ohella luonnollista teologiaa [Jumalan kanssa] edustaa reformatorisella puolella epistemologinen kalvinismi [USA:ssa Alvin Plantinga, Suomessa Tapio Puolimatka].

Jos Jumala voidaan oikeuttaa tiedollisesti, niin kyseessä on silloin minun intuitioni mukaan rationaalinen ['luonnollinen'] varmuus supranaturalistisesta Sunnittelijasta. Katkos Jumalan ja ihmisen välillä on tällä tavoin umpeutunut ainakin tieto-opillisesti. - Minä nimitän tällaista varmuutta luonnollisen teologian reformatoris-epistemologiseksi muodoksi [vrt. kalvinismin pelastusopillinen silmänkääntötemppu pelastusvarmuuden saavuttamiseksi: menestyneisyys on merkki kuulumisesta pelastuvien joukkoon].

Rakkauden ja 'emotivistisen' liberaaliteologian luonnollisuus perustuu imitatio christi-periaatteelle eli Jeesuksen esimerkin seuraamiselle [imaginaarisen identifikaation lähtökohta]. Osallisuus Jeesuksen armosta seurakunnallisessa elämässä luetaan silloin 'pelastus-kandidaatin' hyväksi [imputatiivinen armo]. Tällä silmänkääntötempulla yritetään retorisesti kiertää pelagiolaisuus, josta nyt ei vain yksinkertaisesti päästä eroon, mikäli ihminen aikoo elämänsä järjissään ja ilman itsemurhaa loppuun asti kulkea.

Monergismi on kyllä järkevä lähtökohta, koska me emme tiedä emmekä tule tietämään Jumalasta mitään muuta kuin oman puheemme. Praktisesti elettynä ja toteutettuna monergismi kuitenkin johtaa samantyyppiseen dilemmaan kuin skeptisismi Pyrrhonin tämän yrittäessä elää arjessa olematta varma yhtään mistään. Oppilaat pelastivat Pyrrhonin esim. jäämästä lähestyvän hevosvaljakon alle, koska tämä ei voinut luottaa omaan päättelyynsä/havaintoonsa lähestyvästä vaarasta.

Äärimmäinen monergismi kuten äärimmäinen skeptisismi johtaa siis absurdismiin. Siten myös Humen giljotiini [arvoja ei voi johtaa tosiasioista] on praktisesti absurdi kodinkone, jota tarvitsevat lähinnä englantilaiset, älylliseen kapea-alaisuuteen taipuvaiset luonnontiede-filosofit [he siirtyvätkin yleensä magiaan eli matematiikkaan, sillä aksiomaattiset tieteet eivät petä koskaan - - ad hoc you know - -].

Elämä saattaa ihan oikeasti olla absurdia, mutta absurdi ei silti voi toimia elämänkatsomuksena - paitsi psykoottisille [jotka silti monesti ovat mielestään rationaalisia] tai koomikoille [jotka ovat yleensä tosikkoja].

3
Barthia, jonka ajattelu hipoo yhtä paljon ateismia kuin teismiäkin, on joskus nimitetty 1900-luvun ainoaksi Jumalaan aidosti uskovaksi teologiksi, ja tämä määritys miellyttää minua erityisesti.

Usko ei milloinkaan ole erossa epäuskosta - ei teoreettisesti eikä emotionaalisesti.

Tällainen väite taas on liberaali-teologian rakkaus-mantraa hokeville täysin käsittämätöntä, koska heille on mahdollista uskoa [ja kaiken lisäksi yhtä aikaa] a) ihan älyttömästi, b) paljon, c) jonkun verran, d) hieman, e) ihan vähän - ja kaiken lisäksi sekä asiayhteydestä että tunne- ja tahtotilasta riippuen.

Hmm.

Mitenkähän 'emotivistinen' liberaaliteologi selittäisi uskovien naisten tunnetilojen vaihtelun kuukautisten aikana vaikuttavan heidän uskonnollisiin ynnä muihin vakaumuksiin.

Tätä pitää tietysti tutkia [joku englantilais-empiristinen nollatutkija sen vielä tekeekin] - josko vaikka joku päivä saisimme varmaa tietoa siitä, mitä nainen todella haluaa. - Samalla saamme lisätietoa liberaaliteologian kulttuuri-antropologisista perusteista, sillä vapaa sinkku-nainen on modernin liberaaliteologisen ihmiskäsityksen arkkityyppi - [Dionysoksen ja Jeesuksen vapaus on nimittäin liian itsetuhoista nykyajan liberaali-demokraattiselle ura-älyttärelle, jonka ongelmana ovat nimenomaan hullut miehet - -;\].
*
http://people.bu.edu/wwildman/WeirdWildWeb/courses/mwt/dictionary/mwt_themes_750_barth.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Barth
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_Christianity
http://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Althusser
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hieros_gamos
http://en.wikipedia.org/wiki/Hieros_gamos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalainen_mytologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Greek_mythology
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Greek_mythological_figures
http://www.netikka.net/mpeltonen/jeesus3.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Dionysus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dionysos
http://www.kingdavid8.com/Copycat/JesusDionysus.html
http://www.religioustolerance.org/chr_jcpa2.htm
http://www.historum.com/showthread.php?t=2246

...tvinga mig att tjuta...

"Sänd mig, ni himlens invånare, vansinnet! Vansinnet, så att jag till sist kan tro på mig sjäv. Sänd mig hallucinationer, ljus och mörker om vartannat, kasta mig i köld och hetta, skräm mig med mystiska ljud och uppenbarelser, tvinga mig att tjuta, yla, krypa som ett djur: om jag bara kan finna tron på mig själv.

Tvivlen förtär mig, jag har dödat lagen, lagen ger mig ångest; om jag inte är förmer än lagen är jag den mest förkastade människan. Den nya ande som fötts i mig - varifrån kommer den om inte från er? Bevisa mig att jag hör till er - endast vansinnet kan bevisa detta för mig."

Friedrich Nietzsche
*
'Nietzsches bön hörsammades; himlens invånare sände honom vansinnet.'
(Leo Sestov: Dostojevskij och Nietzsche)
*
PS.

'Olkaa tyytyväisiä. Olen Jumala, olen valinnut tämän valepuvun.'

(Psykoottinen Nietzsche Torinon rautatieasemalla tammikuussa 1889)
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4RNWN_enFI272FI274&q=lev+sestov

Kun olin kuollut

(Kielimafian jengi kävi jälleen terapoimassa minua iltapäivällä).

Tänään kuolin pois. Harkitusti. Ketään kaipaamatta. Vaikka tiesinkin, että tulisin palaamaan, jos vain joku, jolla on siihen tahto ja voima, vielä kutsuu minut manalasta takaisin elämän puolelle - - -.

Kun ihminen alkaa halveksia itseään liikaa, hän haluaa kuolla. Itsevihan kääntöpuoli on vihaa sitä kohtaan, jonka kokee nöyryyttäneen itseään. Niinpä itsemurha itsevihana olisi tässä tapauksessa vihatun/rakastetun toisen tappamista itsessään.

Itsemurha on aina murhan substituutti - korvike.

Therefore - the ethics of honor says: woe to a man who cannot kill the thing he loved, the thing of which he was made so deeply vulnerable that his every move and thought seems now - and in future - to be more like a convulsion of agony than a joyful and brave effort of creative mind.

Childs of this morbid spirit shall always be stillborn or crippled because its love cannot but hate everything to death...
*
http://www.youtube.com/watch?v=4WBZwLkvpFI
The Hungarian Suicide Song - Gloomy Sunday

It's true. The song is named "Gloomy Sunday". It's a theory that if anyone listens to this song, he or she will immediately commit suicide afterwards. I personally do not believe in this theory, but the composer himself, his wife, and hundreds of other people commit suicide right after listening to this song. That was why it was banned (not now).

Kettu joka oli valepukuinen siili

Kirjoitettu kommentiksi Homo Garrulukselle Järveläisen päreessä "Freudista lukiessa".

'Tämä on täysin lumottu maailma. Luonto juhlii sovintojuhlaansa ihmisen kanssa. Myytti kertoo, että Apollon on liittänyt revityn Dionysoksen taas kokonaiseksi. Tämä on Apollonin uudelleen luoman, aasialaisesta eripuraisuudesta pelastetun Dionysoksen kuva.'
(Ote Nietzschen tekstistä Traagisen ajattelun synty (Niin&Näin, 3/94 - http://www.netn.fi/394/netn_394_niett.html, http://en.wikipedia.org/wiki/Dionysus, Apollonian and Dionysian
*
HG

Minä olenkin siili - en kettu.

Olen siili, joka on erikoistunut Nietzscheen - kettuun, joka oli valepukuinen siili, mutta kuulostaa toki vähintäinkin paradoksaaliselta ja itseironiselta väittää näin.
Miten ihmeessä Friedrich Nietzsche voisi olla yksi suuri idea - mies, jonka ajattelu on miltei kirjaimellisesti kuin kappaleiksi hajonnut/revitty Dionysos?

Mutta katsos HG - minun puolihullu missioni on yrittää kasata jälleen kokoon ja ('ihmis-')eläväksi tuo mainadien ('elämänvoimien' raivon) kappaleiksi repimä Dionysos (ks. PS.).
Oikeastaan Dionysos itse on kontrolloimattomien 'elämänvoimien' inkarnaatio ja mainadit hänen oman hulluutensa ilmenemismuotoja.

Dionysos lienee Jeesuksen (ja Osiriksen) ohella mysteeriuskontojen, joissa jumala läpäisee elämän ja kuoleman rajan, tunnetuimpia hahmoja.
Jeesushan on myös 'kahdesti ovesta tullut' (dionysos) eli uudestisyntynyt.
Jesse vain sittemmin 'nousi ylös' lopullisesti - Dionysos sen sijaan jatkaa muodonmuutoksiaan maan päällä loputtomiin.

Nietzscheä ja hänen ajatteluaan yhdistää todellakin se merkillinen ominaisuus - eikä tämä ole pelkkä retorinen analogia, että vaikka hänen hulluksi tulemisensa johtui ties mistä aivojen 'pimahtamisesta', myös hänen filosofiansa loppupiste ihmisjärjen kannalta voi olla VAIN hulluus.

Siten hulluksi tullut Nietzsche on konkreettisin ja kirjaimellisin todiste filologi ja filosofi Nietzschen ajattelun perimmäisestä olemuksesta tai luonteesta: se ei voi päätyä muuhun kuin kaaokseen, joka 'naamoituu' aina uusiin ja muutoksenalaisiin hahmoihin.

Kaaos ei ole kuitenkaan sama kuin loppu (ikäänkuin mitään alkua ja loppua olisi muualla kuin mielikuvituksessamme).
Dionysos kuten sanottu muuttaa jatkuvasti muotoaan. Myös Nietzschen filosofiasta käyty 'verinen' tulkintataistelu, jossa Nietzsche on 'korotettu tai murhattu' lukemattomia kertoja, osoittaa omalta osaltaan tämän väitteen todeksi.

Kaikkein paradoksaalisinta lienee silti, että Nietzsche ei voi olla edes 'pelkkä' hullu, sillä hänessäkin on dionyysisen tulemisen ja herakleitisen muutoksen eräänlaisena 'tiivistymänä' apollonista järkeä (principium individuationis, myös Herakleitoksen Logos) eli tarve ja taipumus uskoa ikuisuuteen olemisena, mitä voi pitää länsimaisen, platonisoidun kristinuskon metafyysisena perusoletuksena ja -elementtinä.

Nietzsche itse pohtii, että ikuisen paluun ajatusta voi pitää olemiselle analogisena käsityksenä.

Tämän apollonisen Nietzsche-Dionysoksen minä haluan konstruoida hetkeksi 'ihmisten ilmoille', väiaikaisesti käsitettäväksi hahmoksi, koska kuten me muutkin - myös hän on ihminen, vaikka onkin samanaikaisesti hullu (dionysinen jumala).

*
Tekstiin alun sitaatti kertoo professori-Nietzschen nuoruuden idealismista, jolloin hän vielä koki dionyysisen ja apollonisen välisen tasapainon kaiken kulttuurin perusedellytykseksi.
Sittemmin tuo sidos höltyi, ja Nietzschen apollonisuus sulautui yhä enemmän dionyysiseen todellisuuteen - vallantahdoksi kohti yli-ihmistä, jonka viimeinen kauhu, kiusaus, koettemus - ja 'pelastus' - oli ikuinen paluu.

*
PS.
Taidan olla vähän samaa sukua kuin Lemminkäisen äiti..;)

'Martti Haavion mukaan tarina Lemminkäisen kuolemasta ja henkiin heräämisestä on pohjimmiltaan samaa kantaa kuin muinaisen Egyptin Osiris-myytti. Egyptiläisen myytin mukaan Osiris-jumala paloiteltiin, mutta palat koottiin yhteen, ja Osiris herätettiin henkiin. (wikipedia)
*
PPS.

Nietzsche's ideas about ethics are far less well known than some of his striking coinages: immoralist, overman, master morality, slave morality, beyond good and evil, will to power, revaluation of all values, and philosophizing with a hammer.
These are indeed among his key conceptions, but they can be understood correctly only in context. This is true of philosophic terms generally: Plato's ideas or forms, Spinoza's God, Berkeley's ideas, Kant's intuition all do not mean what they would mean in a non-philosophic context; but scarcely anybody supposes that they do.
In Nietzsche's case, however, this mistake is a commonplace -- surely because few other philosophers, if any, have equaled the brilliance and suggestiveness of his formulations. His phrases, once heard, are never forgotten; they stand up by themselves, without requiring the support of any context; and so they have come to live independently of their sire's intentions.

[Source: Walter Kaufmann, From Shakespeare to Existentialism: An Original Study (Princeton: Princeton University Press, 1959), pp. 207-8.]

PPPS. Homo garrulus: Minä en itse asiassa keskustele, minä käyn monologia. Niin näyt tekevän sinäkin. Mutta koska tämä lienee yhteinen piirteemme eli meitä yhdistävä tekijä, miksi emme jatkaisi tätä monologista 'dialogia'.

Meillä on vapautemme - eikö se riitä 'kaksin käytävän' yksinpuhelun motiiviksi - ainakin minulle riittää.