Avoin kirje Homo Garrulukselle

Kirjoitettu kommentiksi Homo Garrulukselle päreessäni Itse seulot itseäsi, ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa.
*
HG kirjoitti mm.:
'Leuka ylös. Älä tee kärpäsistä härkäsiä hyvä Rauno. Olet jämähtänyt siihen sinun mielisairausteemaan - ehkä olit itsekin vähän sairas? Ehkä et ollutkaan ohjaaja vaan itse sairas?'
*
Minä en ole koskaan kieltänyt omaa psyykkistä epävakauttani. Sinä sen sijaan ilmennät vaikeaa persoonallisuuden patologiaasi syyttämällä jatkuvasti muita ongelmistasi ilman, että näkisit käytöksessäsi ja sanomisissasi mitään huomautettavaa tai vakavaa narsistista vinoutumaa - ehkä jopa persoonallisuuden rakenteessa piilevää perustavaa laatua olevaa 'rikkinäisyyttä'.

Mene itseesi. Ota etäisyyttä itseesi, jos pystyt. Eivät kai nyt sentään kaikki elämässäsi kokemat vastoinkäymiset ole olleet pelkästään muitten syytä ja/tai heidän pahantahtoisuutensa seurausta.

Omien sanojesi mukaan etsit minusta aiemmin (ja pitkään) jotain tiettyä 'oikeaa miestä', mutta osoittaudunkin 'vääräksi mieheksi' keskustellessamme puhelimitse ensimmäisen kerran.

Ikäänkuin olisit jumankauta kahden vuoden blogiteksteihini ja henkilöprofiiliini tutustumisen jälkeen pitänyt näin kehkeytynyttä henkilökuvaani, jopa melko intiimejä viestejä itsestäni ja henkilöhistoriastani, kirjoitustyyliäni sekä kirjoitussisältöjäni pelkkänä harkittuna roolina, jonka takana oli joku muu eli tässä tapauksessa se 'toinen mies'.

Jopa huolimatta siitä, että jo kerran aikaisemmin hääsin sinut pois kommentoimasta itseäsi - tarkoitan: kirjoittamasta provosoivaa ja joskus asiayhteyksiin nähden (päreen teema, muiden kommentit) lähes käsittämätöntä monologiasi, sillä sitähän sinä lopulta teet: kirjoitat omaa elämääsi ja sen ongelmia joka paikkaan - olipa kyseessä sitten mikä tahansa juttu - kenen tahansa blogissa.

Tällä tavoin saat nimimerkkisi näkyviin ja sanomaasikin kuuluviin, mutta jutut, joista kirjoitat kuuluvat aivan selvästi omaan blogiisi.

Kuten tiedät, koska lienet tsekannut lukijamittareitasi, sieltä näitä juttujasi ei ilmeisesti kovinkaan moni lue, ja koska sinä haluat äänesi kuuluviin, ilmestyt muutamiin blogeihin yhtä säännöllisesti kuin troijalainen virus.

Joka tapauksessa voi pitää kumoamattomana tosiasiana, että minä en ole se tyyppi, joka osaa, haluaa ja kykenee kirjoittamaan edes kahta blogia, joista ei voisi hyvin nopeasti löytää yhteisiä tekijöitä, jotka paljastavat kirjoittajan olevan yksi ja sama henkilö eli RR.

Mutta silti sinä etsit minusta sitä tiettyä miestä lähes pakonomaisen, projektiivisen - siis omassa persoonassasi vaikuttavan toivekuvitelman - vallassa. Ja kun en ollutkaan SE, petyit, vaikka muka olinkin kiva.

Kysyin - ketä oikein lopulta etsit? Kuka se ihminen on? Et halunnut vastata ja lopulta kierrellen ja kaarrellen väistit kysymyksen toteamalla, että kyseessä on jossain määrin yksityisasia.

En voi ymmärtää. Edustan nimittäin aivan toisentyyppistä ihmistä ammatillisesti ja intressieni suhteen kuin, mitä oletan sinun etsivän/-neen - olkoonkin, että olen kiinnostunut psykiatriasta ja filosofiasta ja - tosin melko harvoin - jopa talouspolitiikasta ja politiikasta yleensä - mutta siitäkin lähinnä vain filosofisena diskurssina.

Okei - myönnän siis, että kiinnostuksemme kohde oli ja on - joskin yleensä toistemme ohi puhuen - filosofia.

Silti sinä oletit koko ajan löytäväsi tämän em. 'idealisoidun' ihmisen minun - Rauno Räsäsen - jota nimeä pidit pseudonyyminä! - takaa.

Minäpä kerron sinulle, mistä tässä kaikessa on sinun kohdallasi ollut kysymys.

Sellaista 'oikeaa miestä', josta puhut, ei ole olemassa muualla kuin sinun mielikuvituksessasi - omissa fantasioissasi ja fiktiivisissä, psykologisesti projisoituneissa toiveissasi.

Sellaista miestä ei ole olemassa kuin sinun luomanasi HARHANA, joka kompensoi, puolustaa ja pelastaa sinut umpikujaan ajautuneesta tilanteestasi, jossa koet tulleesi kaltoin kohdelluksi ja sorretuksi.

On ymmärrettävää, että etsit tukea ja ikäänkuin ongelmiesi suhteen 'kollegiaalisesti' asennoituvaa ystävyyssuhdetta, joka voisi jopa taata asiantuntijan pätevydellä legitimoiden sinun ideoittesi, mielipiteittesi, asenteittesi ja innovaatiottesi oikeutuksen - jopa nerokkuuden.

Mutta ei - minä en ole sellainen ihminen. En ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan. Olen sinun harhasi, joka myös osoittautui harhaksi.

Et saa minusta irti enempää kuin tuon harhan - ja totta puhuen - itse asiassa - et edes sitä!, koska - vielä kerran - minä en ole edes tämä fantasioittesi luoma 'TODELLINEN HARHA' - mies, jota ei ole olemassa kuin toiveajatteluna. Minä olen oikeasti ihan joku muu ihminen, jonka kommenttilaatikko jostain syystä näyttää kuitenkin yhä vielä kelpaavan loputtomien kommenttiryppäittesi 'kasvualustaksi'.

Ergo: Sinä se näin ollen vinksahtanut olet - ainakin jossain määrin enemmän kuin minä (mikäli pannaan skaba pystyyn siitä, kumpi on hullumpi ;]): etsit olematonta miestä, joskin - sen myönnän kyllä avoimesti - olematonta, joka voisi tarjota sinulle pääsyn pois siitä ahdingosta, boikotista ja epäluottamuksen kierteestä, johon olet ajautunut suhteessa niihin, jotka elämästäsi viime kädessä ovat jossain määrin paternalistisesti päättäneet ja päättävät.

Joka tapauksessa - vielä kerran ja yhä uudestaan - sanoudun jyrkästi irti projektistasi minun suhteeni.

Kirjoittele mitä kirjoittelet, mutta kuten jälleen olen jo monesti todennut - keskustelumme luonnetta voinee kuvata pikemminkin monologiseksi kuin dialogiseksi.

No - onhan tällaisessakin kommunikaatio-performaatiossa tietysti jotain kiinnostavaa, vaikken itse siitä likikään aina ole niin kovin otettu, imponoitu ja vakuuttunut.

Silti saatan aina silloin tällöin saada 'keskinäisestä monologistamme' impulsseja omaan ajatteluuni.

Vaikka siis olenkin 'väärä mies' - olen aina ollut ja tulen aina sellaisena pysymään, en kiellä sinua kommentoimasta (siis kirjoittamasta monologeja) blogiini. Mutta en voi edelleenkään luvata, että suhtaudun niihin sillä vakavuudella, kuin sinä ehkä haluaisit.

Minä todellakin olen VÄÄRÄ MIES myös siihen hommaan, ja kuten sinulle sanoin ja kirjoitin: sinä olet jo alunperinkin ollut minulle VÄÄRÄ NAINEN.

Ystävällisesti RR
*
www.cartoonstock.com/directory/d/dislikes.asp.

Punaiset sukkahousut ja Kant

(Kielimafialaiset pitivät sukkahousujen väristä ja huomauttivat toistosta klo: 19.05)

Luin yhdestä Mummon päreestä, että hän käyttää - tai ainakin on käyttänyt - punaisia sukkahousuja. Niinpä päätin ostaa hänelle sellaiset oikein joululahjaksi. Täällä ne nyt odottavat pukin pulkassa. Mitähän ostaisin iinekselle, chrisille, merille ja muille kyseenalaisen ihanille naisille? Siinä minulla riittänee pohdiskeltavaa estetiikan, fiktion ja arkipäivän askareitten, joita kasautuu joka päivälle tietysti vaikka miten paljon (just joking), lisäksi enemmän kuin tarpeeksi. Joten kirjoitin sukkahousuista eräänlaisen maksiimin, kun en muuta keksinyt.

*

Sukkahousujen esteettinen tarkoitus

Hänen punaisten sukkahousujensa näkymätöntä saumaa päättäväisesti etsiessäni tajusin, mitä Immanuel Kant tarkoitti kauneudella ja esteettisen havainnon pyyteettömyydellä.

Et saa haluta sitä, sinun pitää vain odottaa sitä. Et voi etsiä sitä, voit vain löytää sen. Älä pyri siihen, anna sen vain tulla. Älä pakota sitä, vaan päästä se.

Mutta milloinkaan älä luovu toivosta, että aluksi miltei huomaamaton 'silmäpako' sen sinulle lopulta paljastaa - kuin itsestään.

{Tiedän kyllä, ettei sukkahousuissa voi olla 'silmäpakoa', mutta mitäpä en keksisi Kantin filosofiaa ymmärtääkseni ;}

*

http://www.punanaamio.fi/product_details.php?p=726

Kirjamessujen satoa

27.10 Kone toimii ja kielimafia on siltä osin tyytyväinen. Lähetän terveisiä niille, jotka ovat sosiaalisempia kuin minä ja todella kävivät kirjamessuilla. Toivottavasti löysitte monta tutt - öö - kirjaa. Ja tehän löysitte. Sosiaaliset suhteenne ja habituksenne ovat 'kunnossa'. Kiitos kirjojen (hymiö).
I
Kävin tänään kirjamessuilla. Näin iineksen, garruluksen, merin, kalevin, leonooran, ripsan, petrin, mattitanelin ja monta muuta suurta kirjojen ystävää, jotka olivat tulleet näyttämään itseään vuoden ehkä merkittävimmässä sivistyneinä itseään pitämien ihmisten gaalassa.

Kirjailijat puheineen ja kirjoineen olivat näille ihmisille kuitenkin toissijainen - pekkä tekosyy, jos saan kärjistää - tulla paikan päälle. Seurapiiriikoketeria, tuttujen ja hieman tuntemattomienkin tapaaminen sen sijaan olennaisinta.

Sivistyneen societeen kissanristiäiset - sitä ovat kirjamessut. Ja olkoon - täytyyhän niin sanotuilla paremmila piireillä olla oma 'Derbynsä', jossa henkilökohtaisen, persoonallisen habituksen puitteissa, karismalla ja uskotellulla arvovalla luodaan distinktioita - siis rankijärjestystä (hierarkiaa ja erottautumista) suhteessa muihin - suhteessa samalla sosiaalisella kentällä vaikuttaviin ja toimiviin kilpailijohin käyttääkseni taas noita aina niin yleispäteviä bourdieulaisia termejä, joissa ehkä jossain määrin vastoin Bourdieun omia intentioita voi havaita mitä ilmeisimmin Nietzschen distanssin paatoksen vaikutusta.

Kirjamessut voidaan rinnastaa vuotuiseen muotiskaalaan ja ylipäätään muodin filosofis-psykososiaaliseen funktioon. Halutaan tutustua, tulla lähelle eli kokea samanarvoisuutta muiden kanssa, ja kuitenkin samalla perimmäisenä pyrkimyksenä on tarve osoittaa muille oma persoonallinen erinomaisuutensa - oma erottautuvuutensa joidenkin tuttujen lukutottumuksista ja kirjallisista intresseistä - tai mikä vielä tehokkaampaa - omahyväiseen ylemmyyteen perustuva, kateudesta kumpuava intohimo viestiä toiselle: niin - minä olen jo tutustunut ja/tai jo lukenut nuo mainitsemasi kirjat ja minulla on sen ja sen mainitsemasi kirjailijan kaikki teokset kirjahyllyssäni.

Tälla tavoin osoitetaan toiselle, että minun ja hänen välillä vallitsee aito sivistyksellinen ja jopa tietoisuudellinen ero - siis distinktio habituksen ja yleisesti ottaen kirjalliselitistisen elämänmudon tasolla. Minä hallitsen kirjallisen jargonin, kirjalliset sutkautukset ja sloganit sekä myös omaan laajemmat kirjalliset faktatiedot paremmin kuin sinä - and you better believe it! Olen arvostettavampi ihminen kuin sinä.

II
Tärkeintä siis ovat tapaamiset tuttujen kanssa ja vasta sen jälkeen itse kirjailijat puhumassa ja esittelemässä kirjojaan, vastaamassa kysymyksiin ja jopa keskustelemassa innokkaan fanin kanssa.

Kahvi- ja muu tarjoilu, tyhjänpäiväisen joskin ajoittain jopa hauskan small talkin loputon porina sekoittuneena yleiseen hälinään ja touhuun viehättää tyypillistä kirjamessun kävijää ylivoimaisesti kaikkein eniten.

Luokaamme nyt hieman tarkempi katse alussa esittämiemme blogikolleegoitteni kirjaintresseihin. Aion itse yrittää pysytellä ikäänkuin anonyymina, objektiivisena kertojana, joskaan en voi välttää ajoittaista pistokommentointia, joka saattaa tosin ärsyttää eräitä: - taas tuo Räsänen yrittää nostaa arrogantisti profiiliaan ja ivata sarkastisesti muita ihmisiä.

Tällaisten lausumien esittäjille voin vain todeta - sitä saatte, mitä olette tilanneet. Siis kriitikkohoukan, joka uskaltaa sanoa ääneen, että teidän uudet 'vaatteenne' ovat mauttomia ja lähinnä muodin orjuuden kahlitsemia trendibrändejä, joihin ei perimmältään sisälly, ja jotka eivät ilmaise, mitään omaa tyyliä. Te pelaatte pelkkää imitaatiopeliä, jolla tässä yhteiskunnassa on totuttu saamaan itsensä esiin arvostettavalla tavalla esimerkiksi osallistumalla kirjallisiin 'missikisoihin'.

Minä - kyynikko Diogenes tynnyrissäni voin pilkata teitä täysin avoimesti, koska minulle nuo arvostukset ovat yhdentekeviä, enkä näin ollen ole sitonut omaa sosiaalista, esteettistä tai moraalista habitustani mihinkään niistä kuin siinä välttämättömimmässä määrin, että pysyn edes siedettävällä tavalla hengissä, jotta pystyisin iskemään kritiikin piikkejä älyllisesti laiskaan ja teennäisesti tekopyhään lihaanne.

Lopuksi myönnän kyllä olevani epäoikeudenmukainen, koska seuraavassa kappaleessa kuvattujen bloggareitten kirjavalinnat ilmentävät mielestäni ajoittain varsin hyvin heidän omia persoonallisia kiinnostuksen kohteitaan ja siten jopa heidän tyyliään!

III
1) Huomaan, että Iines etsi käsiinsä hiukan harvinaisemman? Hertta-sarja-klassikon: Rakas - tule jo. Se on hellyttävän romanttinen kertomus nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä ja kasvamisesta itsenäiseksi naiseksi miesten sovinistisessa maailmassa.

2) Garrulus tutkii intensiivisesti pedagogis-loogis-filosofis-psykologis-semanttis-poliittis-semioottista tutkimusta Miten opettaa mies ymmärtämään, tottelemaan ja kävelemään oikeassa olevan naisen talutusnuorassa? On ilmeistä, että vain garrulla itsellään on kompetenssia tämän poikkitieteellisen 'tehosekoituksen' de- ja rekoodaukseen.

3) Meri sen sijaan ei ole valinnut vain yhtä kirjaa vaan 387 teosta, jotka käsittelevät kaikkea mahdollista rakkauden filosofiasta, estetiikasta, feminismistä, taidehistoriasta, kulttuurintutkimuksesta, muotoilusta, kuolemakulteista, kosmologiasta, evoluutiobiologiasta, geenitutkimuksesta, tietoteoriasta aina moderneimpaan kirjallisuuteen asti.

Joycen 'humoristista' Finnegans Wakea Meri lukee jo seitsemättä kertaa! Ja jokaisella uudella lukemalla häntä naurattaa enemmän ja enemmän; - katsokaas, kun joku osaa englantia kuin aboriginaali skotti, niin hän ymmärtää nauraa jo pelkästään itsestäänselvyyksillekin - refleksinomaisesti.

Merin suurin ihastus ja fanitus messuilla on kuitenkin ollut Stephen Fryn uusi äänikirja: Not Quite Interesting. Tässä äänikirjassa Fry yksinkertaisesti vain nauraa kolme tuntia yhtä soittoa(!?)

4) Kalevin kirjavalinta löytyi nopeasti. Miten uskoa valtioon, jota ei koskaan ollut olemassa-teoksessa yhdistyy sekä utooppinen, marxilainen, körttiläinen että perustuslaillis-parlamentaaris-tasavaltalainen monarkismi, jossa yrittämisen vapautta kannustetaan maltillisesti, asiallisesti, vakaasti, vakavasti ja pitkällä tähtäimellä. Myös asiallisesti ja korrektisti.
Hieman mystisenä lisukkeena tätä asiallista mutta kuivaa aihetta ryydittämään Kalevi on valinnut Simone Veilin postuumin - vastikään löydetyn teoksen: Elektronit, usko ja vastuullinen demokratia mystiikan aikana. Sitä hän opiskelee Merin kanssa, joka joskus hieman haukottelee kesken lukupiirin - mutta ei toki niissä kohdissa, jossa puhutaan mystiikasta.

5) Leonoora ihastui Kaari Utrion historialliseen tarinaan Lapaset ja sovinismi , joka kertoo, miten Katarina Jagellonica opetteli kutomaan lapasia (myöhään Suomeen tulleen) myöhäisrenessanssin tyylistä ja tavoista höynähtäneelle puolisolleen, Suomen suuriruhtinaalle, Ruotsin kruununprinssi herttua Juhanalle. Utrio painottaa jälleen topakasti ja opettavaisesti feministisessä tutkimuksessaan, että 'olisi vain Katarina pannut puolisonsa kutomaan omat lapasensa, eikä alistunut moiseen, ala-arvoiseen nyhjäykseen, jolle Juhana ei osannut lainkaan antaa sille kuuluvaa arvoa'. Nih!

6) Ripsan valinta oli arvattavissa: Kissojen sielunelämä uusimman kognitiivisen tutkimuksen valossa. Hän kertoi ryhtyvänsä heti opettamaan kirjan oppeja sekä Leolle (joka on leijona ja hänen miehensä) että lukuisille kissoilleen, joilla on tunnistettavissa oleva oma persoona, ja jotka osaavat puhua suomea. Hämmästyttävää! Kirjasta tulee taatusti olemaan hyötyä kunnon empiristi-uusbehavioristille.

7) Petri löysi aarteen: Augustinuksen hepreaksi käännettyjen koottujen käsikirjoitusten alkuperäisversiot XXXXX, joiden hinta tosin hipoo taivaita, mutta niin hipoo niiden tekstikin. Saadakseen himoitsemansa teologis-filologisen aarteen itselleen, Petri panttasi koko Lapinlahden kristillisen opiston tiluksineen takuiksi ja on nyt tuon ekstreme-harvinaisuuden onnellinen omistaja - kunnes ulosottomies kolkuttaa ovea - mitä toki emme toivo tapahtuvaksi vaan, että Petri voittaisi Wiking-lotossa päävoiton ja pystyisi maksamaan käteisellä kirjavelkansa.

8) Mattitaneli etsi pitkään, mutta sitten kolahti: Immanuel Kantin ainoa, julkaisematon romaani: Äitini ymmärryksen muodot ja hänen ehdottoman rakkautensa käskyt. Romaani antaa mainion näkökulman nuoren Immanuelin myöhemmän filosofian psykohistorialliseen taustaan - jos ja vain jos se on totta. Siinä asiassa riittänee MT:llä pohtimista vielä moneksi illaksi. Miten todistaa biografisen ja tekstuaalisen välinen kytkös ja sidos lankeamatta kuitenkaan uuskriitikkojen (etenkin Beardsley) kritisoimaan intentioharhaan fiktiivisiä tekstejä tulkitessa.

IV
Kas näin olen kuvaillut lyhykäisesti Helsingin kirjamessujen luonnetta kirjasivistyneistön societee-kissanristiäisinä ja eräitten merkittävien bloggareitten siellä tekemiä kirjavalintoja perusteluineen.

Itselläni olisi vielä paljonkin sanottavaa kyseisestä teemasta, mutta olkoon tämä kirjoitus jälleen ikään kuin ensimmäinen osa kertomusta, johon palaan myöhemmin.

Ja kuten jokainen lukija lienee vakuuttunut - kaikki tässä kirjoitettu on totta ja itse koettua - jokaikinen sana!

Linkkejä:

Iines: http://i-iines.blogspot.com/

Homo Garrulus: http://www.blogger.com/profile/03239267005383788511

Petri: http://petjar.blogspot.com/

PS. Saatan kehittää tälle Kirjamessu-päreelle jatkoa. Aihe vaikuttaa niin kovin inspiroivalta.

Kommentti Mika Sipuralle

Kommentti Mika Sipuran kommenttiin tämän 12.10 päreessä Kireet kelit.

mikasipura 16.10

Olen ollut melkoisen puritaani tämän verkkopäiväkirja-ajatuksen kanssa. Siis melko perinteisen päiväkirjan jonka pinta näkyy verkossa ulospäin, mutta jonka merkitykset näen vain itse. Ajatus on tavallaan utilitaristinen: jos minä saan tästä 100, häviän jonkinlaisena yksityisyyden menetyksenä yhden, ja jotkut lukijat saavat kaksi, ollaan voitolla (verrattuna pöytälaatikkopäiväkirjaan josta minä saisin 100). Kun kommentit ovat lisääntyneet (jostain syystä tämän päiväkirjan lukijat tulevat muualta kuin blogistanista, ja kommentoivat mieluiten henkilökohtaisella sähköpostilla), laskutoimitus on monimutkaistunut. Siksi kai säpsyn. Olen jo alkanut kopioimaan ja tulostamaan vanhoja merkintöjä, jos painutaan miinukselle ja tulee aika siirtyä perinteiseen formaattiin.

RR

En ole asentanut itselleni sitemeteriä ja olen käynyt viimeisten kolmen kuukauden aikana vain pari kolme kertaa tsekkaamassa tilaaja- sekä lukijamääräni blogilistalla.

Se on pysynyt samana ehkä vuoden verran, vaikka lukijoita saattaa Bloggerissa joskus olla enemmänkin. Sijoitus 9-11% välissä on silti pysynyt samana alusta lähtien, mikä kertoo tietysti enemmän siitä, että uudet blogit löytävät tosi vähän lukijoita kuin että oma tilaaja-lukijamäärä kasvaisi.

Kun olin 2000 bloggaajan listalla 200. ja 10000 listalla 1000., niin 10% kohdallehan sitä silloin sijoittuu kummassakin tapauksessa tilaaja-lukijamäärien suhteen, sanoo yläasteen matematiikka.
Tilaaja- tai lukijamääristä lasketut tilastot antavat tietysti hieman eri sijoituksen, mutta lukijamäärien keskimääräiset arvot antavat silti usein aika lailla tilaajamäärää lähellä olevan sijoituslukeman - yllättävää tai ei.

Meikäläiselläkin on silti vankka epäily, että kävijöitä on huomattavasti enemmän muualta kuin Blogistaniasta.
Tästä tilastoihin tuijottelusta saattaa kuitenkin tulla bloggaajalle ainakin aluksi suoranainen pakkomielle, jonka kanssa hän painiskelee kuin poliitikot mielipidetutkimusten kanssa. Ainakin minulle tuli, ja tiedän etten ole ainoa.

Miksi joku tilaaja lähti? Miksi lukijamäärät laskivat taas? Itse päättelin asiaa kokeilemalla tietoisesti kirjoittaa tahallani hyvin erilaisia päreitä. Jotkut pitävät musiikkipostauksista, tietty (joskin aika vähäinen ryhmä) filosofistyyppisestä kirjoittelusta, jotkut härskimmistä revittelyistä, huumorista ja kaikenmaailman 'tunnustuskirjoituksista'.
Alussa kirjoitin paljon kirjallisuus- ja runousesittelyjä, mutta se on nyt jäänyt (valitettavasti) paljon vähemmälle.

Viime kesän alussa irtaannuin sitten lopullisesti blogilistan pakonomaisesta kyttäämisestä, koska se käy hermoille ja itsetunnolle - ja aivan turhaan. Eihän tässä rahasta kirjoiteta.

Sitemeter sopii kyllä joillekin. Kemppinen esimerkiksi rakastaa esitellä mahtavia kävijämääriään. Mutta hän onkin Blogistanin Kingi! Ihan oikeasti. Vaikkakin joskus aivan helkatin ärsyttävä besserwisser ja narsisti, mutta eiköhän me kaikki bloggaajat ja ylipäätään kaikki ihmiset haluta päteä jollain tavalla.
*
Minun mielestäni sinun blogissasi on tietty oma profiili eikä kirjoitustaidoissasi ole mitään vikaa - päinvastoin. Ja asioista voi sanoa oman mielipiteensä aina - niin sinä kuin kuka tahansa - kunhan ei nyt ihan törkeyksiin lankea (huom! Räsänen - muistuttaa itseänsä nyt tässä hän).

Mutta kommentteihin ja vastareaktioihin pitää varautua. Ei täällä aina vain hyssytellä ja kehuta. Tää on nykyajan villiä länttä tää Blogistan.
*
Tuo yksityisyydenmenetyskalkylointi menee hieman yli minun hilseeni, mutta ymmärrän sen omalla kohdallani siten, että minä päätin aloittaessani blogata lokakuussa 2004 ja oikein tosissani helmikuun alusta 2005 vakaasti, että en kirjoita omista asioistani enkä ryhdy kommentoimaan persoonakohtaisesti mistään.

Mutta tämä päätös ei kestänyt kuin vajaan vuoden. Muistaakseni jo elokuussa 2005 vaihdoin vapaammalle - etenkin erään varsin huumoripitoisen ja osittain kuviin perustuvan päreen muodossa.

Kas tuossa: 'Neulovat siat (perheblogi)'. Se on olevinaan satiirinen kommentti neuleblogien 'kukkahattutädeille', joista siihen aikaan paljon puhuttiin, ja joiden määrä Blogistanissa on kai vain entisestään lisääntynyt.

http://actuspurunen.blogspot.com/2005/08/neulovat-siat-perheblogi.html#comments

Entäs tämä? Samalta elokuulta. http://actuspurunen.blogspot.com/2005/08/nuorison-rappeutumisesta-sosiaali-tv.html#comments

Nää on mun omasta mielestäni edelleen aika hyviä.
*
Nykyään minusta on sitten tullut eräänlainen Blogistanin pornopelle ja 'itsensä- sekä muitten paljastaja' (hehheh).

Yksityisyys ei ole mennyt siinä mielessä, että en julkaise kuvia itsestäni tai perheestäni (jota ei enää ole missään muodossa olemassa) - mitä nyt tuo heinäkuussa 2005 lisätty profiilikuva on poikkeus.
Senkään perusteella minua ei enää kukaan tunne, koska olen kasvattanut helvetinmoisen kokoparran.

Narrin, ilveilijän, pyhäinhäpäisijän, pilkkaajan sekä pornoilijan (aivan viime aikoina - ja syystä ;) viitan olen kuitenkin saanut harteilleni.
Filosofi olen ihan vain 'sivutoimisesti' ja harrastelijamielessä - täysi amatööri siis.

Ei se mitään. Roolista on maksettava hintansa. Minä olen valinnut tämän. Se sopii mun ristiriitaiseen, ambivalenttiin ja maanis-depressiiviseen luonteeseeni kuin nappi silmään.
*
On toki syytä hieman pohtia, kuinka paljon yksityisyydestään antaa toisten tietoon ja puitavaksi - ja siis etenkin millä tavalla.
Sinä olet pyrkinyt yhdistämään ammatilliset intressisi, musiikin ja osittain perhe-elämäsi ym. Onkin selvää, että kovin erilaiset ihmiset kovin erilaisine mieltymyksineen tulevat uimaan blogisi ympärillä kuin 'hait' tai kuin 'muumimammat'.
Hait etsivät 'purtavaa', muumimammat halattavaa. Löytyyhän sieltä sitten toki ihan asiallistakin porukkaa - kuten vaikka 'maalainen', Hyvärinen tai Christer Sundqvist.

Varaudu näihin kaikkiin, jos haluat säilyttää nykyisen linjasi. Itse toivon, että säilytät, koska minua ei ärsytä se vaan pelkästään tuo Hämeen-Anttilaan ja uskoon kohdistunut ei-ihan-loppuun-asti-pohdittu kritiikkisi.

Ja mitä Porno-Raneen tulee, niin eiköhän naureta sille jutulle jo makeasti. Minähän omaksuin tuon nimityksen heti! Mitä nyt vähän piti ensin murahtaa - se kun kuuluu mun 'virkaani'...
*
PS. Tein tästä kommentista päreen omaan blogiini. Olen omaksunut kyseisen 'päreenhöyläämistavan' jo pari vuotta sitten, koska huomasin, että kommentointi motivoi minua monesti kirjoittamaan pitkiäkin juttuja, joihin voi aivan perustellusti suhtautua kuin blogipostauksiin.
Joku sanoo ehkä, että alkaa meikäläisellä olla aiheet vähissä, kun käytän tätä 'menetelmää', mutta viis siitä, jos se toimii, eli juttua piisaa.

Kommentointia blogikommenteista

Kommentteja kommentoijille (mm.) päreessäni "Nettiyhteisöjen/-keskusteluryhmien yhteiskuntakritiikin mahdollisuuksista ja umpikujista.
(Lisäyksiä klo: 08:20)

*
Kiitos Catulux

Olen kyllä havainnut kohdallasi (kuten kai moni muukin) tunne-elämän voimakasta mutta myös syvällistä ailahtelevuutta, minkä ilman muuta koen sukulaissieluisuudeksi.
Kommenttisi ovat aina tervetulleita kuten toki kaikkien muittenkin.

*
Veli A-K. H on monessa liemessä keitetty journalisti, ja hänen intentioittensa oivaltamiseen ei aina riitä pelkkä lukutaito - kuten ei Catuluxenkaan kohdalla.

Teitä on opittava lukemaan 'dramaturgeina' eikä pelkästään antihumanistisina strukturalisteina a la Louis Althusser - tai Ronald Barthes tai osittain jopa nuorempi Foucault.

(Tämä kommentti/kysymys suuntautuu epäsuorasti myös Leevi Lehdolle - Suomen Althusser-spesialistille.
Oheinen osuvasti tiivistävä Niin&Näin 2/95:ssä julkaistu artikkeli, joka perustuu filosofian historian dosentin Vesa Oittisen lectio praecursorialle, joka luettiin Oulussa 10. syyskuuta 1994, oli minulle melkoisen valaiseva toisella lukemalla - http://www.netn.fi/295/netn_295_oitti.html.

Samoin tämä lyhyt polemiikki Deleuzen 'ohjelmallista huijausta' kohtaan - http://www.helsinki.fi/~jtakala/oittinen.1996.html).

*
Varsinkin Catuluxen suhteen tarvitaan intuitiivisesti oivaltavaa ja siksi (epäanalyyttisuudessaan) kovin 'hämäränoloista' kykyä kirjoittajan persoonallisuuden motivaatioiden ja intentioiden tajuamiseen hänen ylläpitämänsä persoonan eli naamion läpi.

Tällainen 'pehmeitten eli yksilöllisyyttä painottavien metodien ja arvojen' perspektiivi ilmentää strukturalistit contra eksistentialismi ja fenomenologia-asetelmaa, jota strukturalistit pitävät pelkkänä subjektifilosofian luomana romanttiskantilaisena harha-askeleena.

Etenkin Derridan ja Deleuzen poststrukturalismia ilmentävä dekonstruktionismi ja nomadinen differenssi- eli erojen filosofia (myös Foucault'n siirtymä arkeologisesta genealogiseen (nietzscheläiseen) tukimuspositioon ei palaa enää eksistentialismin/fenomenologian subjektikeskeisyyteen vaan pikemminkin kyseenalaistaa entisestään yhteiskunnallisten/todellisuuden struktuurien metafyysisesti perustavan merkityksen.

Derrida de- ja rekonstruoi tulkitsevat ja tulkittavat rakenteet, Deleuze puolestaan perustaa filosofiansa eroihin ja riippumattomaan nomadiin väittäen, että kyseinen riippumattomuus ilmentäisi spinozalaisia moodeja.

Tässä Deleuze ei vakuuta, koska moodit (fysiologisten ja mentaalisten attribuuttien aksidentaaliset piirteet (esim. ajatukset!) ovat aina! yhteen substanssiin sidottuja sekä siitä lähteviä - miten ne siis voisivat olla metafyysisesti ( ja muka nietzscheläisittäin?!) ontologisesti riippumattomia alkuperästään?

Tästä seuraa muitakin pahoja ongelmia etenkin Spinozan passio-ja conatusopin suhteen verrattuna Nietzschen 'itsensä luovaan/itsensä valitsevaan yli-ihmiseen', joka ei kuitenkaan ole enää mikään metafyysinen perusta (kuten Kantilla sekä mutatis mutandis Hobbesilla ja Lockella), mutta joka kuitenkin yhä vielä jää - ikäänkuin 'virtuaalinomaisesti' Nietzschen ainoaksi psykologiseksi 'päämaaliksi' - olkoonpa tuo päämaali sitten enää vaikka vain pelkkä pseudometafyysinen FIKTIO, eräänlainen paroni munchausenmainen nomadi (älä sekoita Leibnizin monadiin - ainakaan tässä yhteydessä), joka vetää itse itsensä ylös juuri sen metafysiikan suosta, joka on 'nielaissut' metafyysisen cogiton (tietoisuus, autonominen subjekti, vapaa tahto) ja ylipäätään koko subjektifilosofian lopullisen epäuskottavuuden ja lopullisen unohduksen syvyyksiin.

*
Viittaan edellisellä, varsin komplisoidulla vastauksella hyvin epäsuorasti myös Leonooran tähän kohtaan sopivaan 'Syksykesän aamussa' esittämäänsä' pohdintaan persoonan eli naamion yhteisöllisestä merkityksestä ja huom! - pohdintaan ainakin sen hetkittäisestä merkityksettömyydestä, kun yritetään kohdata ennekaikkea oma surunsa, kaipuunsa tai rakkautensa.

Strukturalisteja voi perustellusti, joskaan ei tietysti yksi yhteen, pitää mannermaisen filosofian positivisteina ja reduktionisteina.
(Esim. Foucault - ranskalaisen sosiaalisen (re- ja de-) konstruktivismin Darwin, Marx ja Nietzsche (samassa persoonassa) kutsuu itseään positiviksiksi ja nominalistiksi!)

*
Kiitos myös Jussille. Olet varsin kokeileva kommentaattori, etkä kaikesta anarkistisuudestasi ja tunteitten 'vuoristoradoistasi' huolimatta ole vielä koskaan kirjoittanut täysin sekavaa juttua, josta ei olisi löydettävissä ainakin tietyn perspektiivin muodossa 'punaista lankaa.'

*
Ripsan ja kafkaesquen 'maailmankuvaa' luulen jo pikkuhiljaa oppineeni oivaltamaan auttavasti. Enempää en 'paljasta'.

*
Ja on hienoa, että Pälli näyttää taas palanneen kuvioihin mukaan. Saas nähdä milloin lyömme Pällin kanssa 'kovat päämme' yhteen etenkin teologisista kysymyksistä.
Oletan kyllä pikkasen edenneeni siitä, kun viimeksi (yli vuosi sitten?) väittelimme niistä...En tosin väitä, että suunta olisi 'parempi'...

*
Toivon tietysti, että etappisika intoutuisi tekemään lisää 'pika-analyyseja' tässä pikakulttuurissamme ennenkaikkea 'pikatoimeksiantoja silmälläpitäen...(meinasin kirjoittaa 'pikateloituksia ajatellen..;).

*
Kiitos myös niille, joita en nyt maininnut. Mutta kaikilla on paikkansa kommentaattoreina, vaikka ihan vilpittömästi toivoisin joihinkin kommentteihin kirjattavan muutakin kuin ne pari kolme 'maagista hieroglyfiä', joita tuskin pystyy ymmärtämään ilman pientä sananselityksen kaltaista lisäselvitystä...

*
Kemppiselle suosittelisin vähintäin kuukauden mittaista täydellistä taukoa blogijuttujen kirjoittamisessa.
Tekisi psykkisesti että journalistisesti oikein hyvää vaieta yli kuukaudeksi..;) - ja ihan vain kokeeksi...
Sen jälkeen voisi keskittyä täysillä sekä omiin että muiden reaktioihin ja ratkaisuihin 'Kemppisettömän elämän' kestämiseksi.

Puhelinvastaajansa toistaisi toistamisen perään: 'En juuri nyt bloggaa vaan vedän henkeä eli sikarinsavua ja happea - vuorotellen - eli lataan pattereitani'...

Tosin Kemppisen patterit eivät taida lopahtaa edes haudassa...Ne kun toimivat maasäteilyllä.

*
Samanlainen kokeilu saattaisi päteä samantyyppisin perustein myös minuun itseeni. Tulisi nollattua kertakaikkisesti koko bloggaamiskäytäntö. Olen varma, että se osoittautuisi 'puhdistavaksi' elämykseksi...

Viimeinen 'käyttöpäivä'

Eräänä päivänä Kafkaesque huomasi sattumalta, että 'naimaluvastamme' löytyi merkillinen kohta. Mutta siinä vaiheessa minulla oli jo aivan hillitön kiire!

(expiry date s, viimeinen voimassaolopäivä)

*
Opettavainen kertomus aviomiehille

FAIRIES

A married couple in their early 60s was out celebrating their 35th wedding anniversary in a quiet, romantic little restaurant.

Suddenly, a tiny yet beautiful fairy appeared on their table and said, "For being such an exemplary married couple and for being faithful to each other for all this time, I will grant you each a wish."

"Oh, I want to travel around the world with my darling husband" said the wife. The fairy waved her magic wand and - poof! - two tickets for the Queen Mary II luxury liner appeared in her hands.

Then it was the husband's turn. He thought for a moment and said: "Well this is all very romantic, but an opportunity like this will never come again. I'm sorry my love, but my wish is to have a wife 30 years younger than me.

"The wife and the fairy were deeply disappointed, but a wish is a wish...So the fairy waved her magic wand and - poof! - the husband became 92 years old.

The moral of the story: Men who are ungrateful should remember fairies are female!!

*
IS IT BETTER TO BE SINGLE OR MARRIED?
It's better for girls to be single but not for boys. Boys need someone to clean up after them. -- Anita, age 9

HOW CAN A STRANGER TELL IF TWO PEOPLE ARE MARRIED?
You might have to guess, based on whether they seem to be yelling at the same kids. -- Derrick, age 8

*
bridalshop.freeservers.com/humor.html.

*
(expiration [,ekspə'reɪʃ(ə)n] s, 1. ylät, yks, päättyminen (esim. opintojen, laina-ajan päättyminen), päättymisaika, umpeutuminen (esim. määräajan), lakkaaminen, raukeaminen ~ of the time limit määräajan päättyminen, ~ of a lease vuokra-ajan lakkaaminen, ~ of validity voimassaolon raukeaminen, 2. [,ekspə'reɪʃ(ə)n] lääk, uloshengitys, ekspiraatio)