Showing posts with label ooppera. Show all posts
Showing posts with label ooppera. Show all posts

August 13, 2014

Oopperan vaikein naisrooli

.
Vincenzo Bellini: Norma, Casta Diva, Anna Netrebko
*
Norman roolia pidetään yhtenä vaikeimmista sopraanolle kirjoitetuista oopperakirjallisuuden rooleista. Bellini kirjoitti roolin laulajatar Giuditta Pastaa varten, jolle hän myös kirjoitti Aminan roolin oopperassa La Sonnambula. Melko harvat 1900-luvun sopraanot kykenivät selviytymään vaikeasta Norman roolista. Tunnetuimpina sopraanoista Rosa Ponselle, Maria Callas, Joan Sutherland ja Montserrat Caballé ovat antaneet tulkintansa roolille, joka vaatii samalla kertaa suurta lyyrisen laulun tekniikkaa, traagista lauluääntä ja näyttämöllisiä avuja. Nykyisin armenialainen sopraano Hasmik Papian on yksi Norman roolin parhaista tulkitsijoista. Tähän joukkoon on luettava myös amerikkalainen sopraano June Anderson. Oopperan tunnetuin osa ja kohtaus lienee Norman aaria Casta Diva, jota voidaan pitää myös yhtenä lyyrisen oopperan tunnetuimmista aarioista. [wiki]
*
http://lyricstranslate.com/en/casta-diva-virtuous-goddess.html

August 6, 2013

Iltatähti, ystäväni

.
Hermann Prey sings the beautiful 'Song to the Evening Star' from Wagner's Tannhauser.
* 
.
Dietrich Fischer-Dieskau sings ’Wie Todesahnung’
’O du mein holder Abendstern’ from
Tannhäuser by Richard Wagner
Orchester der Städtischen Oper Berlin
Leopold Ludwig, conductor
Berlin 1949
 

****
****
Wie Todesahnung Dämm rung deckt die Lande,
umhüllt das Tal mit schwärzlichem Gewande;
der Seele, die nach jenen Höhn verlangt,
vor ihrem Flug durch Nacht und Grausen bangt.
Da scheinest du, o lieblichster der Sterne,
dein Sanftes Licht entsendest du der Ferne;
die nächt'ge Dämm rung teilt dein lieber Strahl,
und freundlich zeigst du den Weg aus dem Tal.


O du, mein holder Abendstern,
wohl grüsst' ich immer dich so gern:
vom Herzen, das sie nie verriet,
grüsse sie, wenn sie vorbei dir zieht,
wenn sie entschwebt dem Tal der Erden,
ein sel'ger Engel dort zu werden!

****
****
Like a premonition of death, darkness covers the land,
and envelops the valley in its sombre shroud;
the soul that longs for the highest grounds,
is fearful of the darkness before it takes flight.
There you are, oh loveliest star,
your soft light you send into the distance;
your beam pierces the gloomy shroud
and you show the way out of the valley.


Oh, my gracious evening star,
I always greet you like happily:
with my heart that she never betrayed
take to her as she drifts past you,
when she soars from this earthly vale,
to transform into blessed angel!
****

August 4, 2013

Wagnerin Parsifal – synkretistinen legenda kristillisestä houkasta


Richard Wagner's Parsifal, Act I Prelude, performed by Wiener Philharmoniker, conducted by Georg Solti.


Onko Parsifal 'myötätunnon avulla ymmärtävä puhdas houkka'?
.
Parsifalin taustaa

Wagnerin idea Parsifalista ajoittuu pitkäperjantaihin vuonna 1857. Libretto oli valmis 1870-luvun lopulla, ja hän sävelsi teoksen saman tien.
.
Richard Wagner loi oman kertomuksensa Parsifalista, johon hän yhdisteli aineistoa kolmesta eri teoksesta. Ensimmäinen niistä oli Chrétien de Troyesin Percival le Galois'tai Contes de Grail (vuodelta 1190). Toinen oli Wolfram von Eschenbachin. Kolmas oli 1300-luvulta oleva Mabinogion- niminen käsikirjoitus.
.
Kristikunnan arvoikkaimmat reliikit Pyhä Graalin malja ja sadanpäämies Longinuksen keihäs ovat Graalin veljeskunnan hallussa. Longinus puhkaisi keihäällä Jeesuksen kyljen ristillä ja Josef Arimatialainen otti Graalin maljaan Jeesuksen veren.
.
Kuningas Titurel rakennutti Montsalvatin linnan vuoristoon maurien asuttaman Espanjan rajalle. Linnassa vartioivat reliikkejä Graalin Veljeskunta. Veljeskunnasta on häädetty pois Klingsor ja hän vannoo saavansa Keihään ja Graalin maljan itselleen. Klingsor rakentaa lähistölle oman linnan maagisine puutarhoineen turmellakseen Veljeskunnan ritareita.
.
Kundry viettelee Titurelin pojan Amfortaksen maagisessa puutarhassa. Pyhä keihäs putoaa Amfortaksen kädestä, haavoittaa häntä ja Keihäs siirtyy Klingsorille.
.
Amfortaksen haava ei parantunut ja Veljeskunnan toiminta lamaantui. Graalin mystinen ääni ilmoitti Amfortakselle, että vain keihään kosketus voi parantaa haavan ja että keihään saa takaisin vain ”myötätunnon avulla ymmärtävä puhdas houkka”.
.
Parsifalin hahmoissa on paljon symboliikkaa: Parsifal henkilöityy kristinuskoon ja Klingsor pakanuuteen. Kundry on naispuolinen Ahasuerus – vaelteleva juutalainen tai julma Herodias. Kyndryn rooli kaksijakoinen, toisaalta hän etsii anteeksiantoa palvelemalla Graalin ritareita ja toisaalta Klingsor pystyy kirouksen avulla palauttamaan hänet koska tahansa tahansa maagiseen puutarhaan viettelijättäreksi. (Edda-saagassa esiintyy Gundryggja-niminen valkyyria).
*

June 25, 2013

Kulttuuri-Päre

Oliko Wagner vasemmistolainen?
.
Kuten tunnettua natsit käyttivät Richard Wagnerin ajatuksia ja musiikkia propagandanaan. Aivan yhtä hyvin Wagner olisi sopinut vasemmiston propaganda-aseeksi, sillä hän edusti nouruudessaan kaikkia mahdollisia vallankumousaatteita. Figaron toimittaa Paula Nurmentaus.
*

May 22, 2013

Richard Wagner 200v.

Richard Wagner – Genius [composer, theatre director, conductor, essayist, polemicist etc.] and Monster [hysteric, narcissist,  paranoid, megalomaniac, spendrift, gossip etc.]
 
Wagner -The Ride of the Valkyries - Klaus Tennstedt - London Philharmonic Orchestra at Tokyo 1988

Richard Wagner - The ride of the Valkyries from ‘Die Walküre’

Wagner - The ride of the Valkyries - Furtwängler
.

Wagner - Die Walküre – The Ride of the Valkyries [Boulez]
.
 
Wagner - Die Walküre Act 3 - The Ride of the Valkyries [Bayreuth Festival]
*
.

March 13, 2013

Tristan und Isolde [Alkusoitto ja loppu eli Lemmenkuolo]


Richard Wagner - Prelude and Liebestod from ‘Tristan und Isolde’ - Chicago Symphony Orchestra, conducted by Georg Solti.
*
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa osuvasti: The final three minutes = pure rapture! Wagner certainly knew how to affect one's emotions with his compositions.
*

February 12, 2013

Joskus osattiin tehdä loistavaa musiikkia ja kirjoittaa myös todella korkeatasoisia musiikkiarvosteluja. Mutta ei enää.


Richard Wagner - Die Meistersinger von Nürnberg - Klaus Tennstedt - LPO at Tokyo 1988/The Mastersingers of Nuremberg - Tennstedt - London Philharmonic Orchestra at Tokyo 1988.
*
Friedrich Nietzsche: Beyond Good and Evil
Prelude to a Philosophy of the Future.
1886.
 Peoples and Fatherlands.
240
I have heard, once again for the first time—Richard Wagner's overture to the Meistersinger: it is a magnificent, overladen, heavy and late art which has the pride to presuppose for its understanding that two centuries of music are still living—it is to the credit of the Germans that such a pride was not misplaced! What forces and juices, what seasons and zones are not mixed together here! Now it seems archaic, now strange, acid and too young, it is as arbitrary as it is pompous-traditional, it is not infrequently puckish, still more often rough and uncouth—it has fire and spirit and at the same time the loose yellow skin of fruits which ripen too late. It flows broad and full: and suddenly a moment of inexplicable hesitation, as it were a gap between cause and effect, a pressure [ein Druck] that makes us dream, almost a nightmare [ein Alpdruck]—, but already the old stream of wellbeing broadens and widens again, the stream of the most manifold wellbeing, of happiness old and new, very much including the happiness of the artist in himself, which he has no desire to conceal, his happy, astonished knowledge of the masterliness of the means he is here employing, new, newly acquired, untried artistic means, as his art seems to betray to us. All in all, no beauty, nothing of the south or of subtle southerly brightness of sky, nothing of gracefulness, no dance, hardly any will to logic; a certain clumsiness, even, which is actually emphasized, as if the artist wanted to say: "it is intentional"; a cumbersome drapery, something capriciously barbarous and solemn, a fluttering of venerable learned lace and conceits; something German in the best and worst sense of the word, something manifold, formless and inexhaustible in the German fashion; a certain German powerfulness and overfullness of soul which is not afraid to hide itself among the refinements of decay—which perhaps feels itself most at ease there; a true, genuine token of the German soul, which is at once young and aged, over-mellow and still too rich in future. This kind of music best expresses what I consider true of the Germans: they are of the day before yesterday and the day after tomorrow—they have as yet no today.

Friedrich Nietzsche: Jenseits von Gut und Böse
Vorspiel einer Philosophie der Zukunft.
1886. 
Völker und Vaterländer.
240
Ich hörte, wieder einmal zum ersten Male—Richard Wagner's Ouverture zu den Meistersingern: das ist eine prachtvolle, überladene, schwere und späte Kunst, welche den Stolz hat, zu ihrem Verständniss zwei Jahrhunderte Musik als noch lebendig vorauszusetzen:—es ehrt die Deutschen, dass sich ein solcher Stolz nicht verrechnete! Was für Säfte und Kräfte, was für Jahreszeiten und Himmelsstriche sind hier nicht gemischt! Das muthet uns bald alterthümlich, bald fremd, herb und überjung an, das ist ebenso willkürlich als pomphaft-herkömmlich, das ist nicht selten schelmisch, noch öfter derb und grob,—das hat Feuer und Muth und zugleich die schlaffe falbe Haut von Früchten, welche zu spät reif werden. Das strömt breit und voll: und plötzlich ein Augenblick unerklärlichen Zögerns, gleichsam eine Lücke, die zwischen Ursache und Wirkung aufspringt, ein Druck, der uns träumen macht, beinahe ein Alpdruck—, aber schon breitet und weitet sich wieder der alte Strom von Behagen aus, von vielfältigstem Behagen, von altem und neuem Glück, sehr eingerechnet das Glück des Künstlers an sich selber, dessen er nicht Hehl haben will, sein erstauntes glückliches Mitwissen um die Meisterschaft seiner hier verwendeten Mittel, neuer neuerworbener unausgeprobter Kunstmittel, wie er uns zu verrathen scheint. Alles in Allem keine Schönheit, kein Süden, Nichts von südlicher feiner Helligkeit des Himmels, Nichts von Grazie, kein Tanz, kaum ein Wille zur Logik; eine gewisse Plumpheit sogar, die noch unterstrichen wird, wie als ob der Künstler uns sagen wollte: "sie gehört zu meiner Absicht"; eine schwerfällige Gewandung, etwas Willkürlich-Barbarisches und Feierliches, ein Geflirr von gelehrten und ehrwürdigen Kostbarkeiten und Spitzen; etwas Deutsches, im besten und schlimmsten Sinn des Wortes, etwas auf deutsche Art Vielfaches, Unförmliches und Unausschöpfliches; eine gewisse deutsche Mächtigkeit und Überfülle der Seele, welche keine Furcht hat, sich unter die Raffinements des Verfalls zu verstecken,—die sich dort vielleicht erst am wohlsten fühlt; ein rechtes ächtes Wahrzeichen der deutschen Seele, die zugleich jung und veraltet, übermürbe und überreich noch an Zukunft ist. Diese Art Musik drückt am besten aus, was ich von den Deutschen halte: sie sind von Vorgestern und von Übermorgen,—sie haben noch kein Heute.
*
http://www.thenietzschechannel.com/works-pub/bge/bge8.htm
http://www.thenietzschechannel.com/

January 18, 2013

Siegfried - tuo kaikkein viattomin ja myyttisin sankari on kuollut. Älkäämme yrittäkö matkia hänen puhtauttaan, sillä maailmassa riittää rasisteja muutenkin. Richard Wagner lienee heistä nerokkain. Tämä on jumalaista musiikkia, tuhoutumisen musiikkia, jossa kuolema ja muisto yhdessä synnyttävät 'elävän' olennon. Aina uudestaan.

Götterdämmerung: Siegfried's Funeral March (Wagner).   London Philharmonic Orchestra, conducted by Klaus Tennstedt.
*
Uploadaaja vastaa kommentaattorille, jonka mielestä: 

One the best! Too much camera time for the conductor. I understand his importance leading up to the performance, but on the night of the show the musician's "can take it from here boss".
....
Admittedly, there is something about watching a great conductor practicing his craft .. it's as if he's an electrical conduit or rather electrical 'conductor' through which the music seems to emanate .. as if the music is pulsating and resonating throughout his entire body. 
*

December 12, 2012

‘Linnut laulavat pensaissa. Tämä on kaunis laulu, Olympian laulu’.




Les oiseaux dans la charmille [‘The Doll Song’], Natalie Dessay – [Jacques Offenbach: Les contes d'Hoffmann, opera in five acts, conceived by the opera de Lyon, adaptation based on Michael Kaye's].
*
Offenbach: Hoffmanin kertomukset, Olympian aaria Les oiseaux dans la charmille. Olympia on fyysikko Spalanzanin rakentama nukke, jota Hoffmann pitää tyttärenään. Mekaaninen Olympia-nukke laulaa: ‘Linnut laulavat pensaissa. Tämä on kaunis laulu; Olympian laulu’.
*
Videoista löytyy kaksi hyvin erilaista versiota ja tulkintaa [joista alempana oleva lienee uskollisempi alkuperäiselle tarinalle] Offenbachin Hoffmannin tarinoiden ‘nukkelaulusta’. Tunnelman erilaisuudesta huolimatta koloratuurisopraano Natalie Dessay on molemmissa aivan fantastinen. Toisessa kertomuksen nukke on herkkä ja kirkas kuin läpinäkyvän ja hauraan jään pinta, toisessa riemastuttavan hassu mekaaninen automaatti, jonka jousi pitää aina välillä vetää, ettei liike ja laulu lopahda. Molemmat esitykset ovat kuten sanottu hyvin erilaisia näyttämöversioita samasta tekstistä ja samasta aariasta. Natalie Dessayn muuntumiskyky on ilmiömäinen. Olen otettu. Taas kerran. Tätä ei voi matematiikalla mallintaa eikä tehokkuudella tuputtaa ilman taiteilijan ekspressiivisen autonomian ja autenttisuuden vääristymistä. Suuri taide on autarkista ja itseisarvoista eikä minkään ideologian tai pelkän teknisen pelleilyn väline.
*
Act 1 [(Olympia (a mechanical doll)]
.
Hoffmann's first love is Olympia, an automaton created by the scientist Spalanzani. Hoffmann falls in love with her, not knowing that Olympia is a mechanical doll (Allons! Courage et confiance...Ah! vivre deux!). Nicklausse, who knows the truth about Olympia, sings a story of a mechanical doll that looked like a human to warn Hoffmann, but is ignored by him (Une poupée aux yeux d'émail). Coppélius, Olympia's co-creator and this act's incarnation of Nemesis, sells Hoffmann magic glasses which make Olympia appear as a real woman (J'ai des yeux).
.
Olympia sings one of the opera's most famous arias, Les oiseaux dans la charmille ('The Doll Song'), in which she periodically runs down and needs to be wound up before she can continue. Hoffmann is tricked into believing that his affections are returned, to the bemusement of Nicklausse, who subtly tries to warn his friend (Voyez-la sous son éventail). While dancing with Olympia, Hoffmann falls on the ground and his glasses break. At the same time, Coppélius appears and tears Olympia apart, in retaliation for having been tricked out of his fees by Spalanzani. With the crowd laughing at him, Hoffmann realizes that he was in love with an automaton. - This act is based on a portion of ‘Der Sandmann’ (The Sandman)./wiki/
*
ttp://www.youtube.com/watch?v=pnJsFIL12YU [ooppera kokonaisuudessaan; Olympian aaria n. 0.35.50 - 0.42.00; äänen laatu parempi kuin pärevideossa, jossa ajoittain hiukan säröä]

November 29, 2012

Seiska-Päreen Ooppera-Special: Dmitri Figarona, julkkiksena ja perheenisänä

Le barbier de Seville. Largo al factotum. Gioachino Rossini. Dmitri Hvorostovsky, baryton. Orchestre symphonique de Montreal. Direction de Charles Dutoit. 1998.
.
I
Aria & pasta with Dmitri Hvorostovsky

An episode from a 2000 series called "Aria and pasta" in which opera singers talked to Beverley Bergen about their careers and cooked a pasta dish (or watched it being cooked...) - - This episode features Dmitri Hvorostovsky (it's in three parts).

.
1
2
3
.
II
Florence & Dmitri Hvorostovsky on Utro Rossii
Hvorostovsky, with his wife and eldest son Maxim on a visit to a nightclub.
*

Kurjet


‘Kurjet’ - Dmitri Hvorostovsky - Zhuravli (Cranes)

Sykähdyttävän kaunis venäläinen ikivihreä, jonka sanoituksessa sodassa kaatuneet sotilaat lentävät kurkiaurana pois.
*

November 28, 2012

Se hänelle nyt kertokaa, kun itse en mä voi [niisk!]

'Kertokaa se hänelle' - Dmitri Hvorostovsky - Dicitencello vuie.
*
Hän seurassamme on siis hänen suokaa
Nyt kuulla kuinka paljon häntä palvon
Vain häntä muistan kun yöni yksin valvon

Se hänelle nyt kertokaa kun itse en mä voi

Hän syömmein täyttää
Hän minulle on armain
Ja polte jonka tunnen
Voi kahleet kaikki murtaa
Hän sieluin täyttää
Ei unohdu hän koskaan
Se hänelle nyt kertokaa
Kun itse en mä voi

Nään rakas poskellasi kyyneleitä
Ei kuori enää tunteitasi peitä
Pois armas viimein naamiosi heitä
Ja silmiin mua katsoen
Saat tietää totuuden

Vain sua mä lemmin
Vain sinä olet armain
Ja polte jonka tunnen
Voi kahleet kaikki murtaa
Oot minun aina
En päästä sua koskaan
Oot uni jota kaipasin
Sinua aina rakastan

*

November 3, 2012

Don Giovanni ei kadu mitään ja joutuu helvettiin

Don Giovanni – Finale/The Commendatore Scene
.
Don Juan helvetissä
.
Kun Don Juan oli tullut
tuonelan rannalle, hän antoi
obolinsa Kharonille, synkeälle kerjurille, joka silmäili
häntä hetken kopeasti
kuin Antisthenes ja
kostonhimoisin, vahvoin kourin tarttui airoihin.
.
Rinnat paljaina, kauhtanat auki naiset vääntelehtivät
mustan taivaankannen alla, vonkuivat
hänen peräänsä kuin uhrieläinlauma.
Sganarelle nauraa räkätti, vaati palkkarästejään.
Sormi vapisten Don Luis osoitteli
rantoja kiertäville vainajille nuorukaista, joka oli pilkannut
hänen harmaita suortuviaan.
Siveä, hentoinen Elvire hytisi surupuvussaan
nähdessään uskottoman miehensä ja
entisen rakastajansa; aneli kai 
vihonviimeistä hymyä, jossa edes välähtäisi
muinaisten lupausten sulous.
.
Selkä suorana haarniskassaan
seisoi iso kivinen mies peräsimessä ja halkoi
mustaa vettä, mutta tyynenä sankarimme
istui, nojasi rapiirinsa kahvaan, tuijotti vanaveteen

alentumatta näkemään mitään.
*
Charles Baudelaire: Pahan kukat
*
Don Giovanni – Finale/Commendatore scene x 5
*

April 8, 2012

Sinun on sydämein ihan kokonaan - aina vaan

Sydämeen ei mahdu kahta ämmää, muttei myöskään kahta ukkoa.
*
Kyllä. Arvaatte oikein. Olen katsellut liikaa luontodokumentteja. - - No - leikki sikseen. Omistan tämän päreen eräälle henkilölle, joka täyttää tänään 8.4 tasavuosia. Sydämelliset onnitteluni hänelle ja vähän enemmänkin. With love. Rauno.
*
http://www.youtube.com/watch?v=Pa58TdbRGJ4&feature=related
Placido Domingo, Anna Netrebko, Rolando Villazon - Dein ist mein ganzes Herz [Franz Lehar] - - [Three Superstars', Live at the Waldbuhne, Berlin, 2006]
*
Luulenpa, että näin sekaisin kuin tässä konsertissa saksalainen yleisö on mennyt aiemmin vain oluesta, uskonpuhdistuksesta, Nuoren Wertherin kärsimyksistä ja nat(s)ionalismista.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuoren_Wertherin_k%C3%A4rsimykset
http://www.kotiaine.com/getessay160.html
http://gertsamtkunstwerk.typepad.co.uk/weblog/anna-netrebko/
http://www.cmajor-entertainment.com/catalogue/show/id/1157

November 9, 2011

Vain kauneus voi pelastaa ihmisen hetkellisesti elämän mielettömyydeltä. Kauneus on Jumala.

Tämä maailma tarvitsee aitoa kauneutta. Taiteilijat! Te olette kauneuden vartijoita! Taiteenne kautta te olette toivon todistajia ja sanansaattajia - [Benedictus XVI, paavi].

I
Jumalan kuva on kaunis

Jumalan kuva löytyy jopa ihmisyyden nollapisteestä. Kristinuskon mukaan Kristus on läsnä kaikkien ihmisten kärsimyksessä. Jokaisen ihmisen kasvoista voi nähdä Kristuksen, Jumalan kuvan – siis myös kauneuden.

'Nuo turpeat, likaiset, hikiset kasvot, kaatumisten tai lyöntien leimaamat – ovatko ne juopon, tai kerjäläisen, vai olemmeko saapuneet Golgatalle katselemaan Jumalan Pojan pyhiä kasvoja', kirjoittaa brasilialaispiispa Helder Camara.

'Jos se, joka palvoo kauneutta, ei tunne rumuutta kohtaan rakkautta, hän kitukoon päivän kirkkaudessa, ilman yön antamaa lohdutusta', lisää Tuomari Nurmio.

Kristillinen kauneuden teologia suhtautuu realistisesti rumuuden ja pahuuden todellisuuteen mutta hullunrohkeasti hyvyyden, totuuden ja kauneuden kasvamisen mahdollisuuteen ja lopulliseen voittoon – vaikkei niistä näkyisi mitään merkkejä veren, savun ja tuhkan takaa.

Mikä sitten on ensi askel kauneuden teologiaan, hyvyyden, totuuden, pyhyyden puoleen kurkottamiseen?

Haitista kantautuneiden uutisten [1/2010] mukaan moni maahan lyöty yhtyi ajatukseen: Me emme voi enää kuin rukoilla

II
1
http://www.youtube.com/watch?v=Hdc2zNgJIpY&feature=related
Barcarolle - Anna Netrebko & Elina Garanca - Offenbach Barcarola

2
http://www.youtube.com/watch?v=-HcyYsI3E6M&feature=related
 Anna Netrebko and Ilina Garanca are two beautiful women and better singers. Here, they sing Barcarolle, aria of the opera The Tales of Hoffman. - The aria is set with these beautiful singers' pictures and with a video of how our planet earth is seen from the space at nights. We travel the continents and we see their illumination in the night - - [videolta löytyy paitsi upeita naisia myös upeita näkymiä öisestä maapallosta].

3
Les contes d'Hoffmann
Jacques Offenbach
Barcarolle

Le temps fuit et sans retour
Emporte nos tendresses,
Loin de cet heureux séjour
Le temps fuit sans retour.

Zéphyrs embrasés,
Versez-nous vos caresses,
Zéphyrs embrasés,
Donnez-nous vos baisers!
vos baisers! vos baisers! Ah!

Belle nuit, ô nuit d'amour,
Souris à nos ivresses,
Nuit plus douce que le jour,
Ô belle nuit d'amour!
Ah! Souris à nos ivresses!
Nuit d'amour, ô nuit d'amour!
Ah! ah! ah! ah! ah! ah! ah! ah! ah! ah!

Translation:
Time flies by, and carries away
our tender caresses for ever!
Time flies far from this happy oasis
and does not return.

Burning zephyrs,
embrace us with your caresses!
Burning zephyrs,
give us your kisses!
Your kisses! Your kisses! Ah!

Lovely night, oh night of love,
smile upon our joys!
Night much sweeter than the day,
oh beautiful night of love!
Ah! Smile upon our joys!
Night of love, oh night of love!

4
Satunnaiset kommentaattorit kirjoittavat: 

-'Their duets are always absolutely incredible. Two great voices, and such a beautiful harmony, such a wonderful final result.'
 
- 'Perfect voices for this song.'
 
- 'One always has to remember that we see two of the greatest singers of our time. Singing together in perfection - adding up to almost one multi coloured voice - not acting against each other or trying to exceed the other. This is outstanding and we all should feel grateful to hear them in their century.'
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Barcarole
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Offenbach
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Netrebko
http://en.wikipedia.org/wiki/Anna_Netrebko
http://en.wikipedia.org/wiki/El%C4%ABna_Garan%C4%8Da
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_on_kauneus
http://www.sana.fi/arkisto/artikkelit/katseita_kauneuden_ytimeen_/
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/29286-teatteriarvio-jumala-on-kauneus

November 2, 2010

Ah que j'aime les militaires - ihania nuo soltut

Marie Thérèse Charlotte de France, Duchesse d'Angoulême


Alakuvassa Jacques Offenbachin operetin La Grand-Duchesse de Gerolstein mahdollisesti uusin [videoitu] versio. - Kapellimestarina mainio 'menninkäinen' ja etenkin ranskalaisen barokkimusiikin spesialisti Marc Minkowski, jonka näette päreeni 'Misogyynin heikko hetki' Lischen (Anne Sofie von Otter) et Fritzchen Offenbach-videopätkässä.

'Ironically, the operetta is a satirical critique of unthinking militarism, and only three years later the Franco-Prussian War broke out. The operetta was banned because of its antimilitarism after the French defeat in that war/wiki'

1
Suurherttuatar de Gerolstein saalistusretkellä. Tällainen naaraskotka eli munahaukka kun tulee vastaan, se syö elävältä Rauno-pojankin - ihan vaan karvoineen päivineen. Ei tosin mistään ihastuksesta ja rakkaudesta vaan silkasta kiimasta, omistamisen halusta ja ennenkaikkea alkavasta vanhuuden höppänyydestä.

Leskeyden suoma vapauden tunne ilmeisesti sekoittaa suurherttuattaren hormoni-tasapainon täysin, ellei - siirtääksemme ilmiön nykyaikaan - häntä sitten pahaksi onnekseni juuri äskettäin ylipuhuttu koekaniiniksi napsimaan tuotekehittelyvaiheessa olevaa naisten viagraa [resepti-ecstasya].

Tuubi-videolla suurherttuatar de Gerolsteinin roolissa esiintyvä, tällä hetkellä jo yli 60:n britti-lady, Felicity Lott, on minulle jotakuinkin uusi tuttavuus, vaikka hän on kuulunutkin jo pitkään ja kuuluu yhä vielä oopperan parhaaseen A-ryhmään. Tosin Suomessa Lott esiintyi ensimmäisen kerran vasta tänä vuonna Naantalin Musiikkijuhlilla.

Ikääntyvällä ooppera-diivalla pelaavat kuitenkin vielä tässä [2004/2005] kerrassaan mainiosti sekä ääni että koomiseen oopperaan sopiva tai suorastaan vaadittava esiintymistaito. - Sitäpaitsi juuri tällaiseksi voimme leskeksi jäävän/jääneen suurherttuattaren kuvitellakin: ei-ihan-vielä-täysin-dementiksi, huvittavan ja höynähtäneen röyhkeäksi, nuoria solttupoikia sillä silmällä jahtaavaksi eli jo miltei kadonneelta seksuaalivietiltään yliannostetun hormonipiikin saaneeksi aatelis-ikäneidoksi.

[Elimistö ei yleensä ota huomioon, ettei vanhemmille naisille (eikä miehillekään sen puoleen) pidä antaa nuorille tarkoitettuja annoksia kiimaa, koska fysiikka ja fysiologia ei enää vanhemmiten toimi kuin ennen, vaikka halu kuolaisi suoraan suusta tai mistä tahansa muusta aukosta ulos].

Tämä everstin leski taitaa ihan oikeasti olla vaarallinen - ainakin hetkellisesti [Zizek jopa väittää, että miehet syvimmiltään pelkäävät naisen seksuaalisuutta] - tai hmm - asian voi tietysti ajatella toisinpäinkin. Mummohan näyttää vielä varsin vetreäliikkeiseltä iki-amazonilta.

Sitäpaitsi - jos onnistuu lopulta saamaan laillistetun pääperillisen aseman love affairin tuloksena, niin eikö mitä - pitää ottaa mummosta ensin kiinni ja sitten irti, mitä ikinä saa - yrittäen samalla antaa itsestään enemmän kuin on ehkä edes mahdollista.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa vanha sanonta, joka kaikkien vanhojen sanontojen tapaan kertoo vain ja ainoastaan totuuden [?] - Ainahan sitä nuorta saa, mutta harvoin kunnon vanhaa [minunkin eräs pornovideosuosikkini on nimeltään 'Granny sienessä'/ suom. RR].

PS.
Tehtäköön vielä jälkikirjoituksen muodossa selväksi, että mielestäni Felicity Lott sopii suurherttuattaren rooliin loistavasti. Lavastus, puvustus, dramaturgia, roolitus, timing ym. on tietysti ajateltu ja harjoiteltu niin pitkälle kuin mahdollista, mutta Lott'in persoonaan itseensä sisältyvä koominen gestiikka jo sellaisenaan natsaa militarismi-kulttuuria fanatisoivan Duchesse de Gerolsteinin hahmoon vastaansanomattomasti - puhumattakaan Lotti'in ilmeikkäästä - jopa sotilaallisen teräksikkäästä sopraanosta.

Kuten alun wiki-sitaatissa todettiin, tämä operetti on ironisesti antimilitaristinen, ja jo aloitusaaria rekvisiittoineen, roolihahmoineen, rivit mutkilla nojaavine sotilaineen kertoo, mistä on kyse: jämäkkää ja taistelumielistä sotilaskulttuuria ihannoivan mutta samalla väistämättä koomisen aatelis-hömpättären sukupuoli-fantasioista sekä noiden mielikuvien ja siten ylipäätään miehisyyden ideaaliin liitettyjen stereotypioiden satirisoinnista.

Vai onko sittenkin niin [ollaksemme vertauksen kautta biologistisia], että 'totuus on nainen, ja se rakastaa aina vain sotilasta' [Zarathustra/Nietzsche].
*
http://www.youtube.com/watch?v=U1lQJ4Oc_VY&NR=1
First aria of La Grande-Duchesse de Gerolstein by Dame Felicity Lott - great!

2
Friedrich Nietzsche said about Offenbach: "If by artistic genius we understand the most consummate freedom within the law, divine ease and facility in overcoming the greatest difficulties, then Offenbach has even more right to the title 'genius' than Wagner has. Wagner is heavy and clumsy, nothing is more foreign to him than the moments of wanton perfection which this clown Offenbach achieves as many as five times, six times, in nearly every one of his buffooneries/wiki.

Myöhäisemmän tuotantonsa Nietzsche ilkeilee tässä jälleen Wagnerille [Tapaus Wagner/1888], johon hänellä oli ikäänkuin oidipaalinen viha-rakkaus-suhde [Nietzsche kun kaiken lisäksi taisi olla rakastunut Wagnerin toiseen vaimoon Cosimaan] itse päättämästään ja aiheuttamastaan välirikosta [Inhimillistä liian inhimillistä, 1878] hulluksi tulemisensa aikoihin asti [1/1889] - huolimatta siitä, että Wagner kuoli jo kuusi vuotta ennen Nietzschen romahdusta.

Nietzsche ei tässä kuitenkaan pura vain omaa ambivalenttia kaunaansa ja kaipuutaan Wagneriin [hän kyllä tiedostaa tunteensa: 'miten typerää lopulta onkaan, että joku torjuu rakastamansa ihmisen vain siksi, että on oikeassa'] vaan kirjoittaa myös, miten asiat musiikillisesti [ja tietenkin myös librettojen suhteen] todella ovat: - Wagner on sinänsä vaikuttavissa ja uutta luovissa oopperoissaan ylettömän, jopa kömpelön vakava, raskas, huumorintajuton ja ylipateettinen - päinvastoin kuin arkielämässään. Nietzsche esim. muisteli, ettei ollut nauranut kenenkään muun ihmisen seurassa niin paljon.

Offenbach sen sijaan on musiikillisissa ratkaisuissaan hauska - nerokkaalla tavalla, eikä siis ole mikään ihme, että useat hänen aarioistaan kuuluvat yhä tänä päivänä arvostettujen oopperalaulajien ohjelmistoihin. - Monet näistä melodisesti varsin kekseliäistä, tenhoavista sekä mukaansa tempaavista lauluista ja sävellyksistä ovat antaneet virikkeitä populaarimusiikin tekijöille etenkin Ranskassa mutta myös muualla Euroopassa, jos kohta Offenbach itse on ottanut parodisia vaikutteita paitsi Mozartilta ja Grand Opera'sta myös kansanomaisemmasta laulelmaperinteestä - mielestäni jopa kirkkomusiikista.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Felicity_Lott
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Offenbach
http://en.wikipedia.org/wiki/La_Grande-Duchesse_de_G%C3%A9rolstein
http://fr.wikipedia.org/wiki/La_Grande-Duchesse_de_G%C3%A9rolstein
http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Opera
http://en.wikipedia.org/wiki/Marc_Minkowski
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Caminade_-_Duchesse_d'Angouleme.jpg
http://www.jean-christophekeck.com/69401.html

November 1, 2010

Misogyynin heikko hetki

Yläkuvissa Anne Sofie von Otter Alakuvassa Irina Iordachescu
*
Se, joka vihaa naisia, mitä ilmeisimmin myös rakastaa heitä, sillä ainakaan hän ei ole välinpitämätön tai penseä vastakkaista vai pitäisikö paremminkin sanoa: täydentävää sukupuolta kohtaan [mehän olemme samaa lihaa, sanoi S. kerran minulle - hmm? ;\].

Tällaista rasismia voinee kuitenkin pitää - jos ei sentään täysin oikeutettuna niin ainakin rehellisenä ja oman maskuliinisen ambivalenssin tunnustuksena.

Niinpä syöksynkin nyt vastapainoksi edellisissä päreissäni kirjoittamilleni misogyynisille sovinismeille suoraan feminiinisen ulottuvuuden pauloihin. - Voilà! Irina, Cristina et Anne Sofie avec Offenbach et Mozart.
*
http://www.youtube.com/watch?v=is0Lb4cj_3c
Soprano Irina Iordachescu and mezzosoprano Cristina Iordachescu - Iordache - two sisters singing the Barcarolle from 'Les contes d'Hoffmann' by Offenbach, together with pianist Gonul Apdula.

Ah ja uh! - Ihana sisarus-duetto [Irina ja Cristina] - ihanalla tavalla melodinen hidas valssi. Ajattelen, että näin suuresti tunteisiin vetoavaa, melankolisen lyyristä - sanalla sanoen ikuisen kauneuden surumielistä ilmentymää ei ehkä ole olemassakaan muualla kuin vain tässä laulussa - -.
*
http://www.youtube.com/watch?v=cAoA6V-ct7A
Anne Sophie von Otter and Laurent Naouri sing the duo Je suis alsacienne -- Je suis alsacien from Lischen et Fritzchen.

Olen nimittänyt tämän tempossaan miltei liitoksistaan irtoavan ja iloittelevan valssin EU-humpaksi - olenhan elsassilainen, joten puhun sekä saksaa että ranskaa. Sitäpaitsi Anne Sofie on minun mielestäni honey ja loistava lavaesiintyjä. Hänen feminiininen gestiikkansa etenkin tässä hassuttelussa riisuu minut aseista, ja kuitenkin [ehkä hiukan paradoksaalisesti] juuri hän on tullut tunnetuksi niin sanotuista housurooleistaan eli nainen esittämässä miestä.

[A-S:n menestyksen housurooleissa tosin selittää osittain se, että ne on yleensä kirjoitettu mezzo-sopraanoille, mikä vastaa miesrooleissa tenoria - ei tietenkään yksi yhteen äänellisesti vaan sen vaikutelman vuoksi, minkä naisäänien keskinäinen kontrasti muodostaa].
*
http://www.youtube.com/watch?v=9KsD4OI7QbI&feature=related
Mozart - Die Zauberflöte (The Magic Flute) - Soprano Irina Iordachescu singing from Mozart's Die Zauberflote, together with pianist Gonul Apdula.

Vai ei Mozart - tuo äärimmäisen hallitun rakenne-improvisaation ja duurisen driven nero muka ole dramaattinen? - Tämä on sisällöllisesti ja rakenteellisesti niin taidokas sävellys, että sen rinnalla kalpenee kuka/mikä tahansa matemaattisiin muotoihin substanssinsa kadottanut äärimodernisti/modernismi - - ja söpöliini-Irina laulaa kuin jumalatar.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Irina_Iordachescu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Sofie_von_Otter
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Offenbach
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisviha
http://en.wikipedia.org/wiki/Misogyny
http://jurnal-de-soprana.blogspot.com/2009/12/irina-iordachescu.html
http://www.lexpress.fr/styles/vip/anne-sofie-von-otter-si-vous-etiez_764826.html
http://www.carnegiehall.org/chinafestival/events/11681.aspx

January 26, 2010

Don Giovanni: hurmaava piru mieheksi

Yläkuva: Don Giovanni matkalla helvettiin.
Hvorostovsky ja paholaisen katse.
(K-mafian tarkennuksia - viimeksi klo: 23.05)
Don Giovannia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä sävelteoksista, ja monista Don Juanin legendaan pohjautuvista oopperoista on Mozartin sävellys ylivertainen.

You Tube-näytteissäni Don Giovannin samppanja-aarian, joka on yksi kaikkein kuuluisimmista ooppera-aarioista kautta aikojen, laulaa viime vuosien ja tämän hetken ehkä tunnetuin baritoni Dmitri Hvorostovsky - tuo jo nelikymppisenä hiuksiltaan, ei harmaantunut vaan pikemminkin 'valkaistunut' ja ulkonäöltäänkin hieman donjuanmaisen paholais-gigolotyypin ruumiillistuma (katsokaa hänen silmiään ja hymyään: itse piru mieheksi!)

Ensimmäinen videonäyte sisältyy vuonna 2001 tehtyyn kokeilevaan televisioversioon: Don Giovanni Unmasked. Siinä Hvorostovsky esittää kaksoisroolin: Don Giovannin ja hänen palvelijansa Leporellon.

Yhdistelmä Giovanni/Leporello (isäntä/palvelija ikäänkuin samassa persoonassa: vrt. kaksoisolento-problematiikka) toimii yllättävän hyvin muutenkin täysin uudenlaisessa ja yllättävässä 'näyttämöllepanossa'.
Vaikuttavien animaatioiden ja efektien käyttö limittyy näyttämölliseen minimalismiin sekä asetelmaan, jossa Leporello-Hvorostovsky esiintyy tapahtumien kertojana ja kommentoijana (myös) alkuperäiselle esiintyjäkokoonpanolle heidän seuratessaan kuin elokuvateatterissa mustavalkoista filmiä, jossa he itse (myös Leporello) näyttelevät tämän oopperan rooleissa.
*
Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (ks. linkki alla) on kirjoittanut laajan esseen, jossa hän (oikeammin yksi hänen salanimistään, Victor Eremita) väittää Don Giovannin olevan kaikkien aikojen suurin taideteos.[1] Finaali, jossa Don Giovanni kieltäytyy katumasta on ollut antoisa filosofinen ja taiteellinen aihe monille kirjailijoille; George Bernard Shaw parodioi oopperaa teoksessaan Man and Superman, jossa hän viittaa Commendatoren ja Don Giovannin kohtaukseen finaalissa.

Mainittakoon, että Don Giovanni on myös oopperasta kirjoittaneen (Opera's Second Death) Slavoj Zizekin (joka on etenkin Wagner-fani) suuria oopperarakkauksia - kuinkas muuten: suuri komtuuri (auktoriteetti, 'Isä') tulee lopussa kostamaan tyttärensä viettelyn ja Don Giovannin heidän aiemmin käymässä kaksintaistelussa aiheuttaman väkivaltaisen kuoleman. - Mutta Don Giovanni ei siis kuitenkaan kadu vaan päätyy vapaehtoisesti helvetin tuleen.

On sanottu, että Faust, Don Quixote, Don Juan ja Robinson Crusoe ovat paradigmaattisimpia myyttisiä esimerkkejä modernista individualistisesta ihmisestä. - (Tämän sarjan aloittajaksi on luettu joskus draamahistorian ehkä tunnetuin fiktio: maailmantuskasta ynnä muista umpikujista, mahdottomuuksista ja dilemmoista kärsivä pakkoneuroottinen hysteerikko, Tanskan prinssi Hamlet.)
*

Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino in Don Giovanni (Unmasked)
*
The debonair Russian baritone, Dmitri Hvorostovsky, is both Leporello and Don Giovanni, both servant and master, in this clever and provocative one-hour fantasy film-within-a film adaptation of Mozart's 1787 masterpiece.
Mozartin ooppera ohjaaja Barbara Willis Sweeten jännittävänä tv-versiona. Pääosassa sekä Don Giovannina että Leporellona esiintyy venäläinen baritoni Dmitri Hvorostovski. Don Giovannin salaisuus sijoittuu kahteen aikakauteen – 1930 luvun Hollywoodiin ja 1600-luvun Espanjaan. Tarinan avaa Leporello vuonna 1930 ja hän esittelee elokuvaa, joka paljastaa hänen isäntänsä todellisen henkilöllisyyden 1620-luvun Sevillassa. Kanadan Oopperayhdistyksen orkesteria johtaa Richard Bradshaw.
Don Giovanni laulaa intohimosta ja sen kohteista isäntänsä 'kaatoja' muistiinmerkitsevän 'sihteerin', palvelija Leporellon kuunnellessa ihastellen.
Leporello on tosin aika ajoin myös kauhuissaan Don Giovannin mitään kaihtamattoman nautinnonhalun eli iskemisvimman vuoksi, joka sitten lopulta päätyykin tämän tuhoksi. Hänen viettelemänsä naisen (Donna Elvira) isä: komtuuri tulee oopperan lopussa haudan takaa hakemaan DJ:mme helvettiin niin, että tulenlieskat vain leimuavat.

Kierkegaardin mukaan tuhoutuminen onkin kaikkien pelkästään esteettiseen nautintoon jämähtäneiden kohtalo, joskin Giovannia aitona, perustavaa laatua olevana tyyppinä suuresti ihaileva 'siveä-Sören' näkee hänen ehdottomuudessaan todellista suuruutta ja traagista sankaruutta.

Don Giovannin loppukohtausta on usein pidetty kaikkein vaikuttavimpana koko oopperagenren historiassa; - mitä nyt Wagner Jumalten tuhossa yritti pistää 'vähän' paremmaksi...
*
Dmitri Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino (Japan 2005)
Hvorostovsky konserttilavalla.
*
Lyrics

Finch' han del vino calda la testa,
Una gran festa fa' preparar.
Se trovi in piazza qualche ragazza,
Teco ancor quella cerca menar.
Senza alcun ordine la danza sia,
Chi 'l minuetto chi la follia,
Chi l' alemanna farai ballare.
Ed io frattanto dall' altro canto
Con questa e quella vo' amoreggiar.
Ah la mia lista doman mattina
D' una decina devi aumentare.

Till they have got some wine and are hot-headed,
let's prepare a great party.
If in the piazza you find some girl,
try to make her come here with you.
Let the dance be wild,
a menuet, a folia,
and an allemande you shall lead.
In the meanwhile I shall have my own fun
making love to this or that girl.
Ah, my list tomorrow morning
shall have at least ten new entries.
*
Don Giovanni (englanninkielinen wikipedia on jälleen täysin ylivertainen suomalaiseen verrattuna)
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/don-giovannin-salaisuus