Gröna-Lundian tarinoita osa 1

- Yläkuvissa limittäin rucubiki [moottoripää-kääpiö] heittämässä gröna-lundialaisia noidan masuuniin sekä itse ruukimatruuna ja noita Sylva Maria Lukki.
- Alakuvassa ritari Raymond Braveheart matkalla pelastamaan gröna-lundialaisia hybridi-Zizekillään.

[K-mafian viimeisin viilaus noidan irti singahtaneen pään kuvaukseen (vielä kerran) klo: 19.30]

Tämän tyyppisen naivisti inhorealistisen ja makaaberin satuparodian kirjoittaminen Grimmin veljesten 'kauhusatujen' hengessä oli käynyt mielessäni jo pari kertaa aiemmin, mutta kuultuani Radio Suomesta Kaija Pakarisen lausumia Suomen kansan satuja ja tarinoita 'Päivän pätkässä' ja luettuani Takkiraudan päreen 'Konservatismin viisaus osa II' sain viimein kipinän jatkaa kirjoittamista pelkkää Hannu ja Kerttu-tyyppisen luonnostelmaparodian aloitusta pitemmälle - joskin melko kauas alkuperäisestä ideasta poiketen.

Lopputulos on luultavasti sekä outo että tuttu, mutta niin sen on tarkoituskin olla. Ja mitä ruukinmatruunan noitamaiseen satuhahmoon tulee, niin mikään tässä irvokkaassa revittelyssä ei tietenkään[?] ole henkilökohtaista kritiikkiä hänen maailmankuvaansa kohtaan vaan fiktiota, jonka inspiraatiosta esitän kiitoksen Grimmin veljesten ja Kaija Pakarisen ohella myös Takkiraudalle itselleen [uskokaa tai älkää ;\].

1
Olipa kerran paha noita eli ruukinmatruuna nimeltään Sylva Maria Lukki, joka oli petollisen viettelyjuonen avulla kaapannut vallan viherhumaaneista radikaaleistaan kuuluisassa Gröna-Lundiassa ja teljennyt sen kuninkaan Lauri I Hyvän internointileiriin aivopestäväksi.

Noita Sylva hallitsi nyt uudelleen nimeämässään maassa eli Derivaatta-Landiassa yksinvaltiaana yrittäen tehdä Landian asukkaista konservatiivisesti ja nationalistis-populistisesti ajattelevan insinööriheimon.

Ilkeä noita-matruuna oli kehittänyt matemaattisissa ruukkiaivoissaan kaamean juonen ja ryhtynyt ruukkitehdasta vartioivien moottoripäisten kääpiöittensä [rucubikit] avustamana heittämään kaikki monikulturalistiset vihervasemmistolaiset, huuhaa-kommunistit, näzi-fasistit, lespo-vouhka-feministit, liian liberaalit ei-nationalistit ja ylipäätään kaikki tyhmät ei-opportunistiset ei-konservatiivit rautaruukkinsa masuuniin.

Masuunin uumenissa kiltit joskin radikaalit grönalaiset tulisivat hankkimaan [eivät kuitenkaan vapaaehtoisesti] uutta, noidan itse sekoittamaa karmaa joutuessaan vaihtamaan orgaanista ja epäorgaanista olomuotoaan 1500-asteisesti kipunoivan ruukkivellin tulisessa alkuliemessä.

Niinpä ruukki sitten pulppusi infernaalisesti yötä päivää saatanallisen hehkuvaa massaa imaisten sisäänsä grönalundialaisen peräjälkeen. Heistä kaikista [mä en siis kestä tätä!] oli määrä tulla insinöörejä.

Ovatko aiemmin niin iloisen, ystävällisen, vieraanvaraisen, turvallisen ja humaanin [joskin radikaalin] Gröna-Lundian päivät nyt ikuisesti luetut?

2
Mutta kas kummaa - neljännen sulatuspäivän aamuna alkaa jostain etäämmältä kuulua yhä voimakkaamapaa torven törähtelyä: Tutuututututuuu! - Pian torvet soivat jo Derivaatta-Landian torilla.

Noidan suu loksahtaa hämmästyksestä apposen auki paljastaen orava-talttahampaitten lisäksi myös neulanterävät ja kristallinkirkkaat raateluhampaat.

Havahduttuaan tajuamaan, että jotain uhkaavaa saattaa olla tulossa, Sylva Maria yrittää nopeasti kaivaa esiin karma-loitsukirjansa, mutta hän on auttamattomasti myöhässä ja ehtii enää kuulla vain yhä nopeammin lähestyvän kopotikopotikop-äänen sekä karmean sotahuudon.

Yhtäkkiä, kuin salamaniskusta, tehtaan pihaan ratsastaa lohikäärmeen ja hevosen hybridillään [nimeltään Zizek] yltiö-kriittinen ja yltiö-oikeudenmukainen ritari Raymond Braveheart [suom. Rauno Rohkea]. Hän on saanut tiedon Gröna-Lundian asukkaiden hirveästä hädästä luopio-kääpiö Juutakselta.

Iskettyään juntalla tehdassalin oven säpäleiksi [nyt lapset silmät kiinni] Braveheart syöksyy Zizekinsä selässä kohti valvomosiltaa heilauttaen teräksensinistä miekkaansa, jonka sivuttaisliike kiskaisee yhdellä iskulla kirkuvalta noidalta pään poikki - rrrpakss! - ssllurrps! - veri purskahtelee ja jänteet vingahtelevat - - .

Noidan kirkuminen loppuu sekunnissa veriseen korahdukseen. Sen pää singahtaa irti hartioista ja lentää kaaressa yli salin. Silmät pullistuvat ulos reistään kuin pingispallot. Hampaitten välistä oksennuksen tavoin esiin tunkeva kieli vaimentaa kurkkuäänet kaameaksi urinaksi ja pihinäksi pään lentäessä suoraan silppuriin, jossa se rusentuu ja pilkkoutuu lukemattomiksi sirpaleiksi.

Noidan tuuheasta tukasta leikkautuneet hiuspätkät pöllähtävät hetken ajan ympäri silppuria pudotakseen hitaasti leijuen tehtaan betonilattialle kuin auringon ruskeiksi polttamat, hauraat ja elottomiksi kuivettuneet korret heinäseipäältä.

Sylva Maria Lukki tai pikemminkin hänen päänsä [numero 1] oli mennyt lopullisesti kaput.

3
Tapettuaan noidan ritari sammutti ruukin, lausui kaksois-agentiksi ryhtyneeltä, noita-matruunan entiseltä luottokääpiö Juutakselta [kääpiöitä varten kehitetyillä kasvuhormoneilla] ostamansa taikasanat, joilla hän vapauttaa luovat ja kiltit gröna-radikaalit Sylva Maria Lukin asettaman Pahan Karman vallasta.

Heti vastaloitsun jälkeen alkavat grönikset putkahdella ruukin in-putkesta takaperin ulos - yksitellen ja vahingoittumattomina, ikäänkuin he eivät koskaan olisi ruukkisulan sekaan hajonneetkaan.

Urotekonsa jälkeen R pistäytyy Gröna-Tavernaan juomaan tuopin olutta ja kaksi skottilaista tupla-viskiä jäillä. [Hybridi-lohikäärme-hepo Zizek jää tavernan ulkokatoksen alle rouskuttamaan ranskalaista Lacalthusser-luomu-apilarehua avopilttuussaan].

R kuitenkin tietää, että noita kuuluu zombie-kissojen sukuun, mikä merkitsee, että hänellä on yhdeksän henkeä, joten vielä kahdeksan kertaa on R. Rohkean katkaistava noita-matruunan kaula, mikäli se/hän aikoo ryhtyä loitsuamaan derivaatoillaan ja rakentamaan uutta insinööri-sulatusuunia hyville viherlaaksolaisille, jotka lukevat mieluummin runoutta kuin yhtälöitä ja karmaa.

Siinä riittääkin hommaa yhdelle ritarille koko loppuelämäksi.

Rankkaa tulevaisuutta miettiessään R ottaa vielä yhden viskin ja lähtee sitten tapaamaan noidan nuorta vamppi-tytärtä Rinna Pamela Lukkia, joka tehtävänä on säilyttää päätöntä äitiään Lukkilinnan kellarin suurimmassa varastokomerossa niin kauan kuin tälle kasvaa uusi kallo hiuksineen.

Uuden pään kehityttyä normaalimittoihin noita-äiti Sylva pääsee pois komerosta, mutta joutuu kuitenkin olemaan kotiarestissa elämänsä loppuun saakka - ellei hän sitten onnistu karkaamaan, mitä mahdollisuutta kaikki grönalaiset pelkäävät kuollakseen.

Niinpä ritari Rohkea aikookin solmia hyvät suhteet Rinna Pamelaan ja liittoutua tämän kanssa estääkseen noita-äidin uudet juonittelut.

Grönalaiset haluaisivat valita R:n kuninkaakseen, mutta tämä sanoo suostuvansa vain, jos Rinna suostuu ensin hänen morsiamekseen.

Mitä Rinna vastaa? Saako ritari noidan tyttären? Miten grönalaisten käy? Onnistuuko R estämään Sylva Marian uudet juonittelut? - Siitä kertoo tulevaisuus.

Se ei siis ollut vielä sen pituinen. Se on pitempi [i.e. to be continued].
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/09/konservativismin-viisaus-osa-ii.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grimmin_veljekset
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/P%C3%A4%C3%A4n+irrottanut+mies+mielentilatutkimukseen/1135260227288/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masuuni
http://www.knightsofavalon.com/toy_knight_index.htm
http://www.johannaimmonen.com/v1/?page_id

Meille, teille vai hautausmaalle?

Kuvassa Pathos Fallkullalainen öisen Malmin aseman laiturilla. Hän katsoo paikalle ilmestynyttä naista sillä silmällä (ja toisellakin).
*
Kielimafia pelkää minun muuttuneen peräti natsiksi edellisen päreeni muka ilmiselvään vihjailuun viitaten, mutta suostui silti kahvipalkalla viilaamaan Pathoksen osia tiiviimmin paikalleen - klo: 11.05 (ks. selvennys Tämä tylsä aika).
***
Itsensä raiteiden välistä koonnut, yksinäinen Pathos, on matkalla Malmilta parin kilometrin päähän kotiasemalleen. - Hän pyytää keijukaisen lailla paikalle ilmestynyttä (niin unissa usein käy) Doris Day'tä matkaseuraksi itselleen, sillä yö on synkkää aikaa, joka saattaa masentaa vakavasti jopa äskettäin jo kertaalleen kuolleen miehen.

Doris vastaa Pathokselle jotain - en vain kuule mitä, koska Pendolino (sic) ajaa juuri nyt aseman ohi. He astuvat kuitenkin molemmat lähijunaan, joka samanaikaisesti pysähtyy viereiselle raiteelle.

Pathoksen surrealistinen uni (todellisuus) siis jatkuu edelleen - - kuin alkuperäisen ohjaajansa (Gene M. Code) menettänyt, käsikirjoituksensa kadottanut ja loppukohtauksensa unohtanut makaaberi fantasia-elokuva (pitäisiköhän soittaa David Lynch apuun?).
*
http://features.cgsociety.org/story_custom.php?story_id=4336&page=2

Finaali osa 1: Eikä edes kuolema voinut heitä erottaa

Kielimafia lisäsi iltakahvillaan yhden sanan - todella - painottamaan sitä, että Doriksen ja Ernestin tuijotus ei ollut mitään 'as if' vaan puukoniskujen aiheuttaman kuoleman seuraus.
Tarjosin taas iltakaffetta kauhistuneille. Etenkin naispuolinen sihteerini katselee minua paraikaa, kuin olisin ihan oikeasti hullu tai pahasti vinksahtanut päästäni - klo: 18.10. En ole - kuin vain vähän - vinksahtanut. 'Rauhoitu rauhoitu rakas Lotta, eihän se ollut edes jne.'
*
Doris Häkkinen ja Ernest Sikanova makasivat täysin alastomina kyljellään lattialla ja tuijottivat toisiaan silmiin. Heidän vaatteensa peittivät olohuoneen toisen nojatuolin kokonaan. Doriksen mustat alushousut ja rintaliivit olivat pudonneet lattialle.

Doriksen vasemman ja Ernestin oikean käden sormet puristivat toisiaan. Ernestin oikea jalka oli painautunut Doriksen jalkojen yli. Ikäänkuin he olisivat kiihkeitten syleilyjen, suudelmien ja hyväilyjen jälkeen juuri nyt valmiita yhdyntään.

Ikäänkuin he olisivat juuri saavuttaneet kiimassaan tilan, jonka tuskaisen himoitsevana, mihinkään ulkopuoliseen ympärillään reagoimattomana pyrkimyksenä ja tavoitteena oli enää vain päästä pakonomaisesti kuin heroinisti piikkiään kyynärtaipeeseen pistäen tai juoppo hirveään krapulaansa ensimmäistä paukkuaan tavoitellen täysin kiinni toistensa ruumiisiin, sovittaa itsensä toinen toisensa kehoon niin lopullisesti, kuin se vain rakastavaisille ikinä saattoi olla mahdollista.

Tai ehkä he olivatkin juuri äsken jo yhtyneet ja tuijottivat nyt eteensä kuin mitään näkemättä uskomattoman rajujen, selkäytimestä lähteneitten, ruumista vavisuttavien ja tajuntaa hämärtävien orgasmien jälkeen - kuin olisivat kuolleet niitten kouristusten seurauksena, joita olivat saaneet aikaan toisissaan omalla ruumiillaan ja himollaan.
- -
Doris Häkkinen ja Ernest Sikanova kyllä tuijottivat toisiaan oudosti hämmästynein silmin - mitään ajattelematta tai mitään näkemättä - kuin olisivat halunneet pitkittää yhtäaikaista orgasmiaan, mutta heidän ajatuksiensa ja katseittensa tyhjyys ei johtunut koetuista laukeamisista vaan siitä hyvin yksinkertaisesta joskin peruuttamattomasta tosiasiasta, että he todella olivat kuolleet vähän yli puoli tuntia aiemmin.

He makasivat verilammikossa, joka laajeni yhä vieläkin ja peitti jo yli puolet olohuoneesta sekä sen suuresta, persialaisesta matosta, jonka väri muuttui turkoosista koko ajan tummanpunaisemmaksi.
- -
Doris ja Ernest oli tapettu puukottamalla.

Ernestin tappoi lapaluitten välistä 3½ senttiä sydämen läpi iskeytynyt puukon terä. Doriksen kuoleman aiheutti kymmenen senttiä pitkä ja lähes 5 senttiä syvä kaulan halkaissut viiltohaava, joka oli katkaissut kaulavaltimon sekä repäissyt henkitorven auki.

Heidän ruumiinsa oli lähemmin tarkasteltuna selvästikin aseteltu irvokkaan perverssiä mielikuvitusta käyttäen edellä kuvattuihin asentoihin, ja mitä ilmeisimmin tuo asettelija oli myös riisunut heidät alasti.

Näky, johon Athos ja Typhus törmäsivät avattuaan Doriksen eteisen ja olohuoneen erottavan oven, oli niin hirvittävä, että kumpikin kävi miltei peräjälkeen oksentamassa.

- Soita poliisi ja ambulanssi, sai Typhus käheästi huudahdettua Athokselle.

Puhelinsoiton jälkeen he kävelivät verilammikkoa väistellen keittiön pöydän ääreen. Ajattelematta lainkaan sormenjälkien jäämistä tarttumiinsa esineisiin tai ajattelematta järkytyksestä ja kauhusta miltei shokissa oikeastaan yhtään mitään, Typhus kaatoi kummallekin tuplapaukut whiskyä keittiön pöydällä olleesta pullosta.

Athos oli sulkenut silmänsä ja hengitti syvään. Lähes itkunsekaisesti ja hampaita järkytykseltään yhteen purren hän sai sanottua vain yhden lauseen:

- Voi jumalauta Pathos minkä teit!
*
Tämä osio on jatkoa päreeseen Pathoksen kuolema.