Raymond Braveheart lilliputtien maailmassa

Suvereeni on tullut järjestämään ahneista ja laiskoista koostuvan valtion asiat oikeudenmukaiselle tolalle.

Motto:
Totuus on tuottavin kaikista ihmisen erehdyksistä
Nietzsche

[Kielimafian korjauksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.35]
1
Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: Metsällä on paha taipumus vastata juuri niinkuin sinne huudetaan.

Sen kun vain huudat tai vastaat sille metsälle. Varo kuitenkin syleksimästä tuuleen, koska tuuli saattaa yltyä myrskyksi, jos sille tarpeeksi vittuillaan. Saat omat sylkesi takaisin omaan naamaan.

Kun rasismi nostaa päätään, saman tekee terrorismi - ja päinvastoin. Vain globaali diktatuuri ['demokratia'] pysäyttää tämän saatanallisen noidankehän.

Eikä siinä demokratiassa ole hyvää tai pahaa, ei juutalaista tai romania, ei muhamettilaista tai buddhalaista, ei finanssipankkiiria tai rehellistä työtä tekevää.

Siinä pannaan kaikki samaan riviin, ja joka ei tottele järjestystä vaan ahnehtii ja rötöstelee eli käyttää toisia ihmisiä hyväkseen millä tahansa varastamisen keinolla [myös korkoa kiskomalla] - se joko ammutaan tai lähetetään vankileiriin.

Siinä järjestyksessä loppuu kaltoin kohdeltujen [niin rikkaitten kuin köyhienkin] valitus ja huuto eli kateus, ylimielisyys, velttous ja vastuuttomuus.

Siinä järjestyksessä tyydytään pieneen köyhyyteen ja vältetään suurta rikkautta, eikä siinä järjestyksessä, toisin kuin meritokraattisessa kapitalismissa, edes sallita subjektiivista sortoa, joka perustuu ihmisten ahneuteen tai laiskuuteen.

Globaalissa diktatuuri-demokratiassa ihmiset vapautuvat näiden saatanallisten taipumusten vallasta. Ja mikäli vapautuminen ei ota onnistuakseen [kyseessähän ovat hiviömäisen sitkeät lihallis-sielulliset voimat], järjestelmä auttaa ihmisiä vapautumaan [erikoistuneitten terapeutti-inkvisiittorien avustuksella].

Ihminen siirtyy elämään tällaisessa järjestelmässä [omaksi parhaakseen] sen vuoksi, että evoluutio-saatana, joka hänet syyttömästi synnytti itseään [ja katoavuuttaan] palvelemaan, on voitettavissa vain globaali-demokraattisella diktatuurilla.

Jos ihminen ei kuitenkaan halua elää, hän voi myös kuolla - omasta tahdostaan. Eutanasia laillistetaan, mutta mitään muuta eugeniikkaa ei sallita [ei ainakaan tieteen nimissä]. Ihmiset ovat mitä ovat, eikä heitä muuteta keinotekoisesti. 'Ainoastaan' heidän äärimmäisiä taipumuksiaan kontrolloidaan systemaattisesti ja optimaalista järjestystä silmällä pitäen.
*
Ja kuka tätä kaikkea hallitsee? Kuka tätä moraalin ja oikeuden tuolla puolen olevaa järjestystä ylläpitää?

Se on salaisuus. Viimeinen salaisuus. Jonkinlainen kaikkivaltias Paavi kuitenkin on kyseessä. Tai vähintäinkin eräänlainen Gulliver lilliputtien maassa.

2
Hannah Arendtin ja Jürgen Habermasin poliittinen pluralismi joutavat roskikseen epärealistina malleina ihmisluonnon tilasta ja mahdollisuuksista rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi.

Arendt on sekava idealistinen [muka keskusteleva] universalisti, joka ei ymmärrä valtiosta juuri mitään - lukuunottamatta omaa juutalaista perintöään ja omia juutalaisia kokemuksiaan natsi-Saksan barbariasta.

[Juutalainen identiteettihän ei kytkeydy omaan kansallisvaltioon (sitä ei ole) vaan omaan myyttiseen Vanhan Testamentin historiaan, josta se on maallistunut diasporassa ateistiseksi kapitalismiksi eli kultaisen vasikan palvonnaksi].

Habermas on oikealla asialla, mutta hänen idealistinen [myöskin muka keskusteleva] puhetilanteensa ei toimi.

Argumentatiivisesti dogmaattis-muodollisilla paremmuuskriteereillään se joko lopettaa kaiken poliittisen [koska avoin poliittinen mielipide ei ole Habermasille argumentti vaan epärelevanttia polemiikkia] keskustelun [eli kumoaa lähtökohtansa/periaatteensa] tai muodostaa toisiaan vastaan taistelevia, täysin erillisiä yksikköjä [sfäärejä - vrt. Zizekin ystävän ja [ääri-]oikeistolaisen Peter Sloterdijkin samanniminen sarja, jonka lähtökohta tosin on pikemminkin biologiassa ja Heideggerissa kuin Habermasissa].

Mutta nimenomaan mitään antagonististen poliittisten sfäärien muodostusta tai toisaalla jotain liberalistista mielipide-lässytys-kulttuuria minun järjestykseni ei suosi. -Maltilliset agoniset kiistat sallitaan, mutta niitä ei siis päästetä eskaloitumaan antagonistisiksi vihollisuus-asetelmiksi tai amerkkalaistyyppiseksi populismi-paskanjauhannaksi.

Kummallakaan, Arendtilla tai Habermasilla, ei ole tajua siitä, miten univeraalinen järjestys todella on mahdollista. Se ei koskaan tapahdu vapaaehtoisesti, koska ihminen ei sellaiseen ihmeeseen itsenäisesti kykene. Vain globaali diktatuuri/diktaattori voi aikaansaada toimivan demokraattisen järjestyksen, joka ei perustu toisen ihmisen hyväksikäyttöön - ei sortoon eikä vapaamatkustajuuteen.

3
Anarkismin idea on kyllä pätevä ja arvostettava, mutta en usko sen toteutumisen tieteellisiin perusteluihin, joissa esitetään evolutiivisen kehityksen altruistinen malli populaatioitten sisäiselle yhteistyölle kehityksen optimoimiseksi.

Pjotr Kropotkinin mukaan edellä esittämäni järjestys nimittäin toteutuisi ilman keskitettyä pakkoa eli ihmisten keskinäisen ja vapaan yhteistoiminnan seurauksena.

Höpöhöpö.

Ihminen ei ole hyvä [kuten anarkismi olettaa] vaan paha. Hirviö etten sanoisi. Se pitää kasvattaa kurilla niinkuin koira. Muussa tapauksessa saamme tulokseksi utilitaristisen sortojärjestelmän, joka naamioituu demokratiaksi oikeuttaen tällä silmänkääntötempulla yhteiskunnallisen epätasa-arvon.

Minun järjestelmäni ei naamioidu miksikään tai mihinkään. Se perustuu avoimesti globaaliin kontrolliin ja yhtenä sen perimmäisenä lähtökohtana toimii Platonin Valtio [myös hobbesilais-schmittiläinen käsitys suvereenin tehtävästä järjestyksen takaajana].

Systeemini [päinvastoin kuin Platonin ajattelu] ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään metafyysiseen tai edes episteemiseen totuuteen. Pikemminkin päinvastoin. Se pyrkii vain ylläpitämään tiettyä hyveellistä järjestystä, joka ei vaadi totuuden nimeä itselleen. Se vain on - taaten rauhantilan, jossa yhteiskunnallinen toiminta mahdollistuu ilman riistoa [tai ylipäätään hyväksikäyttöä] ja siten ilman suuria tulo- ja statuseroja.

Totuuteen pyrkivät yleensä ne, jotka intohimoisesti havittelevat jotain metafyysisesti tosiolevaa tai 'tosiolematonta' [ikäänkuin jumalallista ja/tai ei-olevaa].

Minun käsitykseni mukaan ihmiselämässä kuten elämässä yleensäkään ei ole mitään totuudellista vaan siinä on absoluuttiseen loppuun asti kyse pelkästään fenomenaalisesta ilmenemisestä eli näennäisyydestä [joka ei ole edes harhaa, sillä tuon termin rationaalinen käyttö vaatisi dialektiseksi vastinparikseen toden], jota ei voi ylittää millään ajatustempulla [siten oletus nirvanasta tekee jopa buddhalaisuudesta totuus-harhan].

Se, joka korottaa ajattelunsa totuudeksi, valehtelee melkein joka sanan.
4
Tämän [alla olevan] Kropotkin-sitaatin maksiimi tai oletus ilmaisee myös oman järjestelmäni perusolemuksen, mutta toisin kuin Kropotkin, en siis usko, että se voisi toteutua ihmislajin kyseessä ollen itsestään eli ilman ulkoista kontrollia ja auktoriteettia.

Tarvitaan globaalia diktatuuri-demokratiaa, joka takaa sellaisen [Kropotkinin alunperin esittämän ja esim. evoluutiobiologi Stephen Jay Couldin hyväksymän] altruistisen yhteistyön toteutumisen, joka ei perustu perustarpeet ylittävälle yksityisomitukselle, ja jossa ei hyväksytä myöskään vastuutonta vapaamatkustajuutta.

Näin ollen tästä yhteiskunnasta poistetaan [esim. toiselle planeetalle] sekä ökyrikkaat juutalaiset spekulantti-koronkiskurit [kiristäjät] että rikollisuuteen taipuvaiset vaeltelevat romanit [kerjäläiset]. Globaali altruistinen oikeudenmukaisuus vaatii sitä.

In the animal world we have seen that the vast majority of species live in societies, and that they find in association the best arms for the struggle for life: understood, of course, in its wide Darwinian sense - not as a struggle for the sheer means of existence, but as a struggle against all natural conditions unfavourable to the species.
The animal species, in which individual struggle has been reduced to its narrowest limits, and the practice of mutual aid has attained the greatest development, are invariably the most numerous, the most prosperous, and the most open to further progress. The mutual protection which is obtained in this case, the possibility of attaining old age and of accumulating experience, the higher intellectual development, and the further growth of sociable habits, secure the maintenance of the species, its extension, and its further progressive evolution. The unsociable species, on the contrary, are doomed to decay.
Peter Kropotkin, Mutual Aid: A Factor of Evolution (1902), Conclusion
*
http://takkirauta.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Kropotkin
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Kropotkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonathan_Swift
http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_va_gulliver.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulliverin_retket
http://jyk.jyu.fi/jyk/kokoelmat/julkaisut/kielletyt_kirjat/censura.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannah_Arendt
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
http://satunelkku.vuodatus.net/blog/category/NELKUT

PHEPSPHY vai perustuslaillinen liirumlaarum?

Politiikkaa ei koskaan voi tehdä loukkaamatta joidenkin ihmisryhmien asenteita ja mielipiteitä.
*
- Mielestäni tämä satiirinen pilapiirros (joka on paljon monimielisempi kuin miltä ensi alkuun näyttää) ei ole rasismia, vaikka läheltä ehkä jonkun mielestä liippaa. -  Satiiri on yhtä aikaa sananvapauden, hyvän maun ja kriittisen ajattelun testi sekä ilmentymä.

[Tarkennuksia ja korjauksia viimeisiin kappaleisiin - klo: 23.20]

1
Anonyymi kehotti edellisen päreeni kommentissaan: - Tuhotkaa juutalaiset!'

Jopa on tosi huonoa huumoria. Pidä mielessäsi, että tässä blogissa ei tuhota juutalaisia eikä muhamettilaisia vaan 'langetetaan tuomioita' yksittäisille ihmisille yksittäisten tapausten, ajatusten ja tekojen perusteella.

Ajattelujärjestelmiä voi toki kritisoida rankasti, mutta ihmisryhmiä täällä ei ryhdytä teilaamaan. Systemaattinen väkivalta on kuitenkin aina se kaikkein huonoin vaihtoehto.

Sen sijaan kapitalismi - ymmärrettynä poliittista valtaa ohjaavaksi ja sitä kiristäväksi suurliiketoiminnaksi - on laillistettua vampyyrimaista mafiarikollisuutta, joka näyttää kerta kerran jälkeen nousevan kuolleista (itse aiheuttaman taantumansa Gehennasta) imemään verta ihmisistä, kyetäkseen jatkamaan zombiemaista loiselämäänsä oikeasti olemassaolevia ihmisiä kiduttamalla ja murhaamalla.

Kapitalismi ei ole joku tietynlainen henkilö tai stereotyyppinen ihmisryhmä, ei edes ajattelujärjestelmä vaan ihmisen ahneuden universaaliksi oikeudeksi julistanut (näin ei ollut vielä amtiikin aikana tai kristillisellä keskiajalla) ja rahavaltaan perustuvia nokkimishierarkioita rakentelevan Saatanan (Takkiraudan Cthulhu) ovelin ja houkuttavin representaatio maan päällä.

Jokaisen vakavasti otettavan intellektuellin pitää tajuta kapitalismi päävihollisekseen.

[Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta vihaan kapitalismia niin paljon, etten ole varma pystynkö enää edes elämään ilman sitä. - - Olenko siis vihassani suorastaan 'ahne'? Rakastanko vihata? - No - ei minusta ainakaan buddhalaista tule tällä luonteella.]

Kapitalismi, kuten kaikki vaihdon ja vallan systeemit, on oikeuttanut rakenteellisen väkivaltansa perustuslaillisesti, eikä sitä vastaan näin ollen pystytä asettumaan parlamentaarisesti.

Poliittista kansalaiskeskustelua voikin hyvällä syyllä pitää näennäis-demokraattisena debattina - eräänlaisena mediaspektaakkelina, koska oikeisto-eliitin perimmäiset argumentit ovat aina jo valmiiksi perustuslain suojaamia/legitimoimia, mikä tarkoittaa käytännössä, että perustuslaki kieltää valtiota rajoittamasta vapaan markkinatalouden pyhää dogmia.

Tästä syystä kapitalismista on tullut kaikkialle tunkevaa kolonialismia, joka pluralisoi kolonisoitavan kulttuurin arvot monopolisoituvan kapitalistisen kilpailun/vaihdon prosessissa. Mutta lopputuloksena on nimenomaan arvodiktatuuri eli rahavallan/pääoman kulutus(vaihto-)arvojen hegemonia, ei suinkaan yhteisön omaa symbolis-eettistä identiteettiä integroivien arvojen koherenssi.

Monopolisoituminen on makrotasolla vapaan markkinatalouden perimmäinen lainalaisuus: vapaa kilpailu kumoaa itsensä pääoman keskittymisellä yhä harvempien käsiin.

Toisin sanoin - pääoman keskittymisen onnistuminen kapitalismissa toteutuu vapaan markkinavaihdon prosessissa, joka siis murtaa ja rapauttaa kolonisaation/kapitalismin kohteeksi joutuneen kulttuurin traditionaalis-integroituneen arvomaailman - etenkin uskonnon muuttaen lopulta jopa sen kapitalismin ainoan perimmäisen arvon, vaihtoarvon, välineeksi.

Siten on suorastaan väistämätöntä, että liberalistinen pluralismi ja markkinatalous aiheuttaa aina fundamentalistisia reaktioita - ei ainoastaan islamilaisissa valtioissa vaan myös USA:ssa - kapitalismin lippulaivassa.

[Liberalismi ja fundamentalismi ovat siten äärimuodoissaan toinen toisensa loogisia ehtoja/edellytyksiä sekä provosoijia: toinen toistaan ruokkivia aatteita. Siellä, minne liberalismi menee pluralismeineen, syntyy fundamentalistinen perinteisen 'Identiteetin' itsepuolustusreaktio ja siellä, missä vallitsee fundamentalistinen 'Laki', ilmenee ennenpitkää liberalistista kritiikkiä, ellei sitten kyseessä ole täysin keinotekoisesti ylläpidetty, muusta maailmasta eristetty pakkotila kuten Pohjois-Korea, jossa kritiikin äänet tuhotaan jo kehtoonsa.]

Demokraattisessa järjestelmässä ainoa itsepetoksen ja/tai mediahuijauksen välttävä keino vastustaa kapitalismin kulutuspakkoa ja nautinnollista saastetta on yhteiskunnallinen aktivismi, joka ei preferoi väkivaltaa, mutta joka ei myöskään pikkulapsen tavoin kysy joka käänteessä parlamentaarista lupaa siihen, millä ehdoilla/tavoilla se saa ilmaista erimielisyytensä.

2
Esimerkinomaisesti todettakoon, että vaikka en niin kovin otettu olekaan kaiken maailman sateenkaari-setalaisista arvo- ja sukupuoli-liberaaleista, niin laillisen (esim. Pride-)kulkueen väkivaltainen sabotointi oli vähintäinkin kyseenalainen teko.

Mutta tarkennetaanpa hiukan tätä mielipidettä.

Jos sabotoijat kritisoivat tässä seksuaalisen arvoliberalismin spektaakkelissa kapitalismia (joka on em. kaksinaismoralistisen arvoliberalismin perustalle rakentuva systeemi), niin silloin voin jotenkin ymmärtää ylireagoinnin, mutta jos he olivat närkästyneitä pelkästään joidenkin ihmisten seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja kokivat sen henkilökohtaisena uhkana, niin sinä tapauksessa lähestytään jo rasismin perimmäisiä motiiveja, jotka liittyvät aina ressentimenttiseen tiettyjen ihmisten nautintatapojen (esim. parisuhteen 'organisointi'), työmoraalin, uskonnon jne. halveksumiseen ja kontrollointiin.

Mielestäni on kuitenkin jos ei suositeltavaa niin silti väistämätöntä, että ruohonjuuritason politiikka ilmenee konkreettisesti ja äärimmillään juuri tällä tavoin. Konfliktien määrä ja laatu ilmentää sitä yhteiskunnallista mielipideilmapiiriä, jossa eletään. Ja kun puhun nyt konflikteista en totisesti banalisoi ja trivialisoi niitä johonkin helvetin hienoon ja teennäiseen dialogiin, jossa argumentit ovat siististi pinossa kuin hyvin pakatut liinavaatteet.

Perimmältään politiikka on potentiaalisten ja aktuaalisten konfliktien ilmenemistä ja konfliktuaalisen tilan/tilanteen sallimisen ja kieltämisen 'taidetta'.

Liberaalidemokraattisen parlamentarismin yritykset minimoida ihmisten väliset konfliktit määrittelemällä poliittiselle (ylipäätään kaikelle) keskustelulle äärimmäisen tarkat proseduraaliset säännöt, johtaa merkilliseen, politiikan itsensä kannalta paradoksaaliseen, lopputulokseen.

Käytän Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa esimerkkinä tästä keskustelun ylihygieenistämis- tai steriloimishysteriasta. - Jopa suuri osa perinteistä vasemmistoa (SKDL, sittemmin Vasemmistoliitto) meni halpaan ja retkahti Jürgen Habermasiin. Eihän Habermas esim. ole ollut selkeästi vasemmistolainen enää 30:een vuoteen.

Habermasin ideaalinen puhetilanne, jonka hän muovasi uudestaan toisesta näkökulmasta diskurssi-etiikan nimellä määrittelemällä eettisesti hyväksyttävälle keskustelulle 'pilkkusäännöt'/rr, onnistuu täydellisesti vasta silloin, kun itse politiikka eli puolueetonta, neutraalia ja painostuksesta vapaata(?) keskustelua häiritsevä 'konflikti' poistetaan kokonaan kommunikaation piiristä.

Habermasin ideaalinen kommunikaatio toteutuukin parhaiten kaikkein autoritaarisimmassa järjestelmässä (kutsun tätä paradoksia ideaalisen puhetilanteen performatiiviseksi umpikujaksi). Ideaalinen kommunikaatio ei siis voi ilmetä, mikäli pidämme loogisesti loppuun asti kiinni Habermasin puheakti-kriteereistä, kuin joko täydellisenä yksimielisyytenä tai täydellisenä hiljaisuutena.

- Edellinen kritiikki ei ole minun kehitelmäni: lukekaa vaikka Mika Ojakangasta. Kirjoitus ideaalin puhetilanteen perusteista ja määrittelystä on sitäpaitsi Habermasin ainoa teksti, jota hän ei ole koskaan antanut käännättää ja julkaista muille kielille. Meni erinomaisen oppinut ja järkevä mies mokaamaan ja avaamaan sellaisen Pandoran lippaan, josta nousseet ongelmat pureutuvat jopa hänen hiukan myöhemmin kehittelemänsä kommunikaatiivisen toiminnan teorian ytimeen. - Mutta hyvä niin. Ehkäpä tuo avautunut kritiikki on kontrafaktuaalisesti Habermasin kommunikaatio-pohdintojen parasta antia.

[Voisin vielä vihjata, että juuri  kaikkein jääräpäisin rationalismi (transsendentaalinen lähtökohta) tuottaa edellä kuvatun kaltaisia, itsensä kumoavia umpikujia, mikäli yritetään kehitellä loogisesti täysin vedenpitävää yhteiskuntateoreettista(kin) systeemiä. ;\.]

 3
Oikeistolaiset argumentoijat kuvittelevat ilman muuta selviävänsä käsiään likaamatta ruohonjuuritason politiikasta. He kun osaavat kyllä keskustella ihan reilusti ja avoimesti Ben 'Headache' Zyskovitsin ja Kimmo 'Zombie' Sasin tapaan - perustuslakikirjan nahasta räätälöidyt kumihansikkaat käsissään (tietenkään ko. herrat eivät tee politiikkaa vaan bisnes-juridiikkaa).

Presidentti Halonen puolestaan voi ja ehkä hänen ymmärrettävistä syistä (sekä viran puolesta että henkilökohtaisesti) pitääkin huokailla syvään ja paheksuvasti Pride-kulkueen sabotointia kommentoidessaan. Voi voi. Kyllä ihmiset sitten ovat hirveitä, kun ne ilmaisevat mielipiteitään niin julman epäasiallisesti...voi voi...siinä meni Suomen maine...

Uhhuh mitä tekopyhyyttä molemmin puolin. Politiikkako pitäisi latistaa ja vesittää (näin on oikeastaan jo tapahtunut) rouvien (median) salongeissa käytäväksi teknis-argumentatiiviseksi empatiakeskusteluksi?!

Ei helkkari. Not me. - Mieluummin perustan vaikka Pohjois-Helsingin psykopoliittisten pomminheittäjien yhdistyksen (PHEPSPHY:n) kuin lähden piisirulla aivoihini ladattu Suomen laki päässä A-Talkiin puhumaan hyvin informoitua liirumlaarumia, joka rajaa keskustelusta pois kaiken vähänkään konfliktia muistuttavan yhteiskunnallisen problematiikan.

PS.
Edellä sanotun perusteella minun ehkä epäillään olevan lähellä Persu-paavi Timo Soinin populismia (tosin jo kapitalismi-kritiikkini todistaa sitä vastaan). - Mikäs siinä. Voisin hyvinkin yrittää liittyä persuihin ja pyrkiä salakavalasti kyseenalaistamaan puolueen uskottavuuden kriittis-demokraattisena liikkeenä. Sillä Soini on perimmältään populistinen fundamentalisti jos kuka. Hän vain pyrkii taitavan lipevästi sopeuttamaan vallanhimoisen opportunisminsa ahneitten nationalististen pintaliitäjien viikkolehtimoraaliin.
*
http://www.uusitupa.net/vuosi06-1.html

Survival of the Fittest Games, kasvatus, internet, media ja Nietzsche

Tämä sitaattikommentti on napattu äskettäin perustetun filosofian nettipalstan http://www.filosofia.fi/ kommenttiosastolta, jossa mm. käsiteltiin Jokelan tapahtumiin liittyen Nietzscheä, joka kuului niiden ajattelijoiden joukkoon, joita surmatöiden tekijä P-E Auvinen oli lukenut, ja joilta hän muka oli saanut vaikutteita tekoonsa - http://www.filosofia.fi/verkkoloki/#3180 ja http://www.filosofia.fi/node/3180#comment.

Julkaisen kommentin blogissani, koska on tärkeää, että Nietzscheä koskeva keskustelu saataisiin edes jollain tavalla sellaisiin uomiin, että hänen ajatteluaan olisi mahdollista käsitellä kiihkottomammin ja tosiasioihin perustuen, eikä kuten nyt näyttää tapahtuneen, pelkkien irrallisten käsitteitten ja konteksteista irroitettujen sloganien tasolla, joista kaikilla kommentaattoreilla näyttää olevan 'selkeä sekä oikea' mielipide ja kannaotto - ja vieläpä niin, että mitä vähemmän Nietzscheä ja hänestä kirjoitettuja referatteja tai tutkimuksia henkilö on lukenut, sitä varmempia ja itsetyytyväisempiä ovat olleet myös tämän Nietzschestä esittämät mielipiteet ja niiden 'perustelut (mitkä perustelut?); - ja mikä surkeinta - esitetynkaltainen argumentaatiovarmuus suhteessa siihen 'mitä Nietzsche todella sanoi', näyttäisi pätevän jopa myös erittäin lukeneisiin ja sivistyneisiin kommentaattoreihin.
*
Leevi Lehto otti Jokelan tapahtumiin kantaa kotisivuillaan, ja kommentaattori tere (jota siis tässä lainaan) lainaa Leevin kommentista pätkän, jossa sivutaan myös Nietzsheä.

Lehdon mukaan Auvisen ihannoima vahvemman yksilön ihannointi ja heikkojen alistaminen on bullshittia, joka ei tule nimenomaan internetistä (eikä myöskään suoraan Nietzschen antamana 'toimintaohjeistuksena'/RR) vaan ylipäätään median loputtomista Survival of the Fittest Game Shows - ohjelmista, jotka ovat saaneet liki 'paradigmaattisen'/RR aseman globaalin median ja television ohjelmapolitiittisena valtasuuntauksena.

Olennaista Leevin tekstissä on myös se, että kasvattajien tulisi ymmärtää ja opiskella paremmin internetin maailmaa, eikä suunnitella sen (laajamittaista) kontrollointia.

Netti on kuitenkin se maailma, jossa nuoret yhä enenevässä määrin väistämättä elävät ja joutuvat elämään, ja koska netti on globaali sekä koko ajan leviävä verkosto, sen kontrolloiminen ylipäätään on käytännössä mahdotonta, ellei nyt sitten parental-estojen kautta.

Mutta vaikka parental-estojen asentamiselle on varmasti olemassa täysin päteviä ja ymmärrettäviä syitä, ne eivät voi päästää kasvattajia vastuusta yrittää ymmärtää jälkeläistensä ja kasvatettaviensa maailmankuvaa, joka saa nykyään suurimmat vaikutteensa netistä.

Jos näin luullaan, ollaan tavallaan pistämässä päätä pensaaseen olettaen, että kaikki on silloin hyvin, eikä kasvatettavien kanssa sen kummemmin tarvitse asiasta keskustella. Tällä tavoin valitettavasti sekä netti että nuorison suhde siihen jää kasvattajille varsin tuntemattomaksi.

Sama pätee kommentaattorin mielestä Nietzscheen. Joka hänestä jotain relevanttia haluaa väittää, tutustukoon häneen perusteellisemmin eikä pelkästään hatarien ennakkoluulojen ja pintatiedon pohjalta.
*
tere
21.11.2007

Mun mielestä yks parhaita blogikirjoituksia aiheesta on ollut Leevi Lehdolla. Meneepi näin:

At the same time, I cannot help thinking of reports about the now deceased perpetrator - a severely misguided amateur Nietzschean-Darwinist megalomaniac, it seems - having suffered from "heavy harassment" from his pals at school. And of his (sublimated - but I admit this is amateur psychology from my part) proclamations about the need to stand up for the rights of the stronger, the cleverer. (The stupid ones should serve as slaves to the clever ones, not vice versa, he wrote.) In my eyes, it is not "the Internet" that this bullshit comes from, much more the current dream world of all the mainstream media with their endless Survival of the Fittest Game Shows and sort of generalized atmosphere of mobbing.
[...]
Should this, or something like it, be the case, what we'd need would not be more control on the use of the Net by youngsters, but instead NEW MEASURES TO BETTER EXPOSE THE EDUCATORS TO THE SAME. After all, as indicated, this may be the only perspective that - if endorsed - might have helped to prevent the tragedy that hit us in Jokela at noon yesterday.

Sama koskee Nietzscheä, tarvitaan "NEW MEASURES TO BETTER EXPOSE THE EDUCATORS TO N"