Showing posts with label Rolling Stones. Show all posts
Showing posts with label Rolling Stones. Show all posts

November 23, 2012

Aktiivista 'salakuuntelua'

The Rolling Stones in Concert - Get Yer Ya-Yas Out! (1970)

Track Listing
01 00:00 "Jumpin' Jack Flash"
02 03:41 "Carol"
03 07:42 "Stray Cat Blues"
04 11:28 "Love In Vain"
05 16:25 "Midnight Rambler" -
06 25:30 "Sympathy For The Devil"
07 32:12 "Live With Me"
08 35:18 "Little Queenie"
09 39:45 "Honky Tonk Women"
10 43"15 "Street Fighting Man"
.
Kappaleajoitukset eivät näytä pelaavan bloggerissa - youtubessa kylläkin.
*
Tätä Rolling Stonesien live-albumia kuuntelin 'puolisalaa' kellarikämpässä omakotitalomme 'betonijalassa' 1970-71, koska sattuneesta syystä kuuluin Ari A:n kanssa 'CCR-puolueen' kannattajiin, kun taas eräät muut kaverini kuten Arto A. [Arin veli; äänitin veljesten uusista laatustereoista levyjä neliraitakelamankalleni] ja Harri K. hypettivät Rollareita, vaikka CCR:kin heille kyllä kelpasi. Toki puolestaan Rolling Stones kelpasi myös Arille ja  minulle, mutta ei sitä voinut kovin suureen ääneen sanoa, ettei joku alkaisi epäillä CCR-lojaalisuuttani ja saanut siitä naurun aihetta [miten (muka) vapaita ja silti ehdottomia silloin joskus oltiinkaan]. 

Live-albumia [äänitettiin 11/1969, julkaistiin 9/1970] edeltänyt studio-Lp Let It Bleed [12/1969], kuulosti kuitenkin jo yllättävän hyvältä, mutta 'Ya Yas' pisti vielä paremmaksi. Niinpä siitä tuli CCR:n jälkeen yksi eniten diggaamistani levyistä, ja yhä vielä se kuulostaa parhaimmillaan hillittömän vetävältä rhythm&bluesilta. Esimerkiksi Jumpin' Jack Flash, Midnight Rambler ja Honky Tonk Women ovat Jaggerin/Richardsin klassikkoja. Muita tämän USA:n keikoilta [New York, Maryland] äänitetyn setin rock- ja blues-ikiklassikkoja ovat Chuck Berryn Carol ja Little Queenie sekä Robert Johnsonin Love In Vain.

CCR:n/John Fogertyn lahjakkuuteen ja originaalisuuteen biisinteossa ja esittämisessä Rolling Stones ei kuitenkaan ole koskaan yltänyt. Jaggerhan on äänialaltaan aivan sietämättömän kapea-alainen laulaja, jolla kuitenkin on karismaattinen stage-presence ja svengaava kyky tulkita kappaleita. Keith Richards taas on parhaimmillaan loistava riffien kehittelijä [mitä John Fogertykin kehuu], mutta huonoimmillaan peräti kehno soolokitaristi. Silti Rolling Stones on populaarimusiikillisena instituutiona monessakin [myös huonossa] mielessä todella suuri rock-yhtye. Erinomaisten pastissien ja rock-kukkomaisen poseerauksen suurmestari. Yksi brittiläisen öykkäröinnin ja narriuden kaupallistuneimpia projekteja [kiitos ekonomisti Jaggerin]. 

No - onneksi Rollareita ei tarvitse ajatella kuin pelkästään sen musiikin kautta, joka kuuluu heidän parhaimpaan kauteensa. Get Yer Ya Yas Out [1970] on tuon kauden ensimmäinen huipentuma ja Exile on Main Street [1972] toinen. Yleisesti ottaen voi sanoa, että Rolling Stones ei Exilea ehkä lukuunottamatta ole tehnyt Let it Bleedin jälkeen yhtään todella vakuuttavaa studio-albumia. Pysyvän musiikillisen arvostuksen ylläpitämiseen ei nimittäin riitä, että levyiltä löytyy vain yksi huippubiisi/hitti loppujen ollessa ammatitaitoista mutta keskinkertaista täytetavaraa. 

PS.
Huom. Soolokitaraa soittaa yhtyeestä 1969 kesäkuussa erotetun ja heinäkuussa uima-altaaseensa hukkuneen [?] Brian Jonesin tilalle otettu John Mayallin blues-korkeakoulun nuori huippunimi Mick Taylor [ja sen kyllä kuulee, niin hienoa on esim. slide-soitantansa].
*

March 5, 2012

Cocksucker blues

Cocksucker is 1] someone who sucks a man's penis or 2] a very stupid person.
*
Tämä silppupäre on laajennettu versio muutama päivä sitten Ironmistressin päreeseen Tekijänoikeudet, piratismi ja plutokratia väsätystä kommentista, joka ei mahtunut kokonaisena kommenttilaatikkoon.
*
Nuoria, naiveja, sopimusteksteihin huolettomasti ja hyväuskoisesti suhtautuvia rock-muusikkoja viilattiin pahasti linssiin etenkin 60-luvulla [ks. II]. Myös Rolling Stones tuli kaltoin kohdelluksi Decca-levy-yhtiönsä taholta, vaikka taloutta ennen lopullista Rolling Stonesiin liittymistään opiskellut [London School of Economics] Mick Jagger melko pian tajusikin, ettei Deccan pomo Allen Klein ollut likikään niin luotettava kuin hän alunperin oli luullut.

Bändi pääsi irti Deccasta, mutta joutui käymään oikeutta Kleinin kanssa useimpien single-kappaleittensa oikeuksista ja tekemään levy-yhtiölle vastoin tahtoaan vielä yhden singlen ennen oman yhtiön perustamista. Jagger ja Richards päättivätkin kirjoittaa kostoksi niin hävyttömän läksiäisbiisin, ettei Decca edes ahneimmassa rahanhimossaan julkaisisi sitä ainakaan virallisesti.

I
1
http://www.youtube.com/watch?v=PEFhuvg1SEA
Rolling Stones - Cocksucker blues

....
Hehheh. Stonesit [etenkin taloutta nuorempana opiskellut Jagger, jonka luottamuksen Klein petti] saivat kostonsa. Meitä ei kuseteta ja kiristetä lahjaksi. Deccan pomoja on varmaan hetken aikaa vi.....anut aika raskaasti. Luulivat kai saavansa rahakkaan hittibiisin.
....
Satunnainen kommentaattori kertoo:
'This song has nothing really to do with sexuality, it was the last song they owed Decca. The Stones were going to leave the contract owing one song, Decca said they would keep the Stones in court forever. Mick and the boys threw up their hands and gave Decca a song they could not possibly release, BUT still fullfilling the contract'

2
Cocksucker Blues
(aka Schoolboy Blues)
(Jagger/Richards)


Well, I'm a lonesome schoolboy
And I just came into town
Yeah, I'm a lonesome schoolboy
And I just came into town
Well, I heard so much about London
I decided to check it out

Well, I wait in Leicester Square
With a come-hither look in my eye
Yeah, I'm leaning on Nelsons Column
But all I do is talk to the lions

Oh where can I get my cock sucked?
Where can I get my ass fucked?
I may have no money,
But I know where to put it every time

Well, I asked a young policeman
If he'd only lock me up for the night
Well, I've had pigs in the farmyard,
Some of them, some of them, they're alright
Well, he fucked me with his truncheon
And his helmet was way too tight

Oh where can I get my cock sucked?
Where can I get my ass fucked?
I ain't got no money,
But I know where to put it every time

I'm a lonesome schoolboy in your town
I'm a lonesome schoolboy

3
'In 1965, [Allen] Klein became the co-manager of The Rolling Stones. In 1966 Klein bought Andrew Loog Oldham's share of the Rolling Stones' management, though Oldham continued in his role as the band's producer until late 1967. Mick Jagger had studied at the London School of Economics and was sufficiently impressed with Klein's business acumen to recommend him to Paul McCartney.

Not long afterwards though, Jagger started to doubt Klein's trustworthiness. The Stones decided to fire Klein, and set up their own business structure in 1970. Klein sued, and the legal settlement meant giving Klein the rights to most of their songs recorded before 1971. Keith Richards later described the settlement and Klein's time with the group as 'the price of an education.' [....]


II
Jack Bruce The Telegraphin haastattelussa 12/2011

My first mistake was to have a bad manager. He basically used every trick in the book to steal our money and siphon it off into his own pockets. It was easy do with young musicians who were naive and didn't care about contracts. I think it happened a lot in those days. Today there is usually a clause in most contracts warning you to get independent advice, but in those days there would usually be a clause forbidding you to get independent advice.
****

CCR ja Fogerty

John Fogerty näytätytti [1970] Saul Zaentzin kanssa tehtyä Fantasy-sopimusta juuri Allen Kleinille[!?], joka totesi melko nopeasti sen luettuaan, ettei voinut tehdä asialle mitään [Hank Bordowitz: Bad moon rising].

Rollarit pääsivät irti Kleinista jo heti 70-luvun alussa, mutta Fogerty ei päässyt irti Zaentzistä kuin luopumalla totaalisti vähäisistäkin oikeuksistaan CCR-biiseihinsä [1979], koska noitten oikeuksien hinnaksi oli [ikäänkuin häikäilemätön royalty-rohmuaminen ei olisi jo riittänyt] viritetty lähes tappava 'korko' Fantasylle/Zaentzille vuosittain luovutettavista uusista biiseistä [tekemättömät kappaleet lisättiin seuraavan vuoden 'saldoon'].

Fantasy tosin ei edes vastannut Johnin luopumiskirjeeseen, mutta antoi hänen olla. Riidat eivät toki loppuneet siihen vaan itse asiassa vasta alkoivat. Nassau-Bank-jupakka, Zaentz 'kaappaa/ostaa' Tom Fogertyn: veljeksien välit menevät poikki, Centerfiel-albumiin liittyvät oikeusjutut, Johnin epäily Doug Cliffordin osuudesta Centerfiel-kiistaan, mainostus-erimielisyydet CCR-biisien käytössä jne.jne.


Teologiaa ajoittain harrastavana ateistina melkein väittäisin, että vaikka Jumala koetteli Job/Johnia, hän ei sentään hylännyt tätä kokonaan. John onkin itse sanonut monta kertaa, että [tiivistän asian] uusi vaimo Julie pelasti hänen mielenterveytensä, luovuutensa ja rakkautensa musiikkiin. Tämän lausuman voi kyllä uskoa, jos kuulee Johnia levyiltä ja etenkin jos näkee hänet live-konsertissa. Itse olen ollut kaksi kertaa John Fogertyn keikalla [silloisessa Areena-hallissa]. Hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa heinäkuussa 1997 oli ikuisesti mieleenpainuva elämys kaikille paikalla olijoille.
*

http://takkirauta.blogspot.com/2012/02/tekijanoikeudet-piratismi-ja.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Rolling_Stones
http://en.wikipedia.org/wiki/Cocksucker_Blues
http://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/fameandfortune/8932131/Former-Cream-bassist-Jack-Bruce-I-squandered-too-much-money-on-drugs.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jack_Bruce
http://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Bruce

http://books.google.fi/books/about/Bad_moon_rising.html?id=vy4UAQAAIAAJ&redir_esc=y
http://media.photobucket.com/image/cocksucker+/DukeTheSaviour/CockSucker.jpg

September 24, 2009

Ennen kuolemaa varmaan onnen kohdata saan; - no et varmasti saa!

Kuvassa ollaan niin lähellä muttei koskaan perillä.
*
(Kielimafia tuli kahville ja ryhtyi taas rääkkäämään uutta tekstiäni lisäämällä huomautuksia - viimeksi klo: 18.55.)
*
Kommentti Androgyynihullumiehelle päreessään .
*
AHM siteeraa:
Päivän mietelause:'"Ihmisen pitää tehdä itsemurha 20-vuotiaana", sanoo Sartre. Olen raskasmielinen luonnostani ja pidän siitä, puolittaisesta hulluudesta."' (Kalervo Palsa päiväkirjassaan 7.12.1967)
*
Hehheh. Kyllä.

Itsemurha olisi tosiaan pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Nyt on liian myöhäistä. Mutta ainahan voi tehdä 'väliaikaisia' itsemurhia eli masturboida tai nukkua. Niissä toimissa kun yhdistyvät niin kuoleminen kuin luominenkin. - - Nukkuva on kuollut muulle maailmalle mutta näkee unta ja orgasmissa simuloidaan siittämistä ejakuloimalla (ks. PS.), vaikka neurologisesti laukeaminen muistuttaakin kuoleman hetkeä.

Sartre muuten oli viimeiset vuotensa täysin sokea hänen toisenkin silmänsä irtisanouduttua viimein lopullisesti -70-luvun puoleenväliin mennessä. Sartre kyllä saneli tekstejä tämänkin jälkeen, mikä ei ole suinkaan epätavallista kirjailijoille tai eräille filosofeillekaan (mm. silmäsairas Nietzsche ja velkainen 'urakkatyömies' Dostojevski).

Kalervo Palsa oli mielestäni Timo K. Mukan henkinen veli. Molemmat ikäänkuin hukassa ja eksyneitä viettiensä viidakoihin/erämaihin.

Mutta kuten tiedämme (ainakin Lacan tiesi) jouissance eli seksuaalinen (orgastinen) nautinto (joka tarkoittaa tässä hieman eri asiaa kuin ei-seksuaalinen mielihyvä) ajaa ihmisen äärimmillään hulluuden partaalle, koska sitä ei voi tyydyttää lopullisesti koskaan. Nautinnon olemus on puute.

Askeesistakin tulee harjoittajalleen lopulta nautinnon lähde. Siis eräänlainen tuskan ja mielihyvän pakkoneuroottinen sekoitus.

Orkkuja, endorfiineja muttei lopullista täyttymystä - siinä nautinnon psykokemiallinen 'kaava'. Lopullinen täyttymys tulee vasta kuolemassa, jota pienet kuolemat: uni ja orgasmi ikäänkuin simuloivat.

Rolling Stonesin I can't get no Satisfaction on siis kirjaimellisesti totta - monessa mielessä.
*
PS.
Näin siis kokee vain mies, vaikka nainenkin toki laukeaa. Huomatkaa tämä 'luonnonmukainen' tosiasia - te äärikonstruktivisti Judith Butler ja/eli ne feministit, joille jopa biologinen sukupuoli on muka pelkkä sosiaalinen normi (!?)
*
academic.evergreen.edu/curricular/awareness/springlinks.htm

August 28, 2009

Musta tuntuu

Kieli- kuva- ja musamafian tekemien muutosten jälkeen saatiin lopputulokseksi päre nro.: 1926.- Viimeisin muutos 29.8 - Paint it Blackin sanat ovat nyt jotakuinkin kohdallaan, mutta ketä ne kuvaavat, ja miksi niiden kertoja on vajonnut apatian alhoon - - myös sitä pohdin lisää.

Tätä kuvaa (maalausta?) voi ostaa minulta nyt myös tukkuhintaan: 10,00 (huom. pilkku) euroa/neliömetri.
*
Konstruktivismi (taiteessa ja arkkitehtuurissa)
Rodchenko and Popova: Defining Constructivism exhibition at Tate
http://tate.org.uk/

###
Rolling Stones kommentoi hyväksyvästi edellä esitettyä näkemystä joskin täysin eri syistä kuin teorioillaan ja kokeiluillaan kikkailevat konstruktivistit. - - Stonesien syyt sen sijaan ovat depressiivisesti emotionaalis- psykologisia. - - Alkuperäisen biisin ominaispiirteenä on hakkaavan molliteeman ja synkän sanoituksen ohella 1969 huumeisiin 'hukkuneen' Brian Jonesin (nyt Ron Wood) soittama sitar-riffi.

Kieltämättä vaikuttava 'junttarockpop-hymni' yhä tänäkin päivänä. Raastavan (joskin ehkä hieman naivin) apaattisessa tuskaisuudessaan se huokuu viattoman ja ensi kokemuksistaan järkyttyneen teinin depistä.

Laulun kertoja lienee ollut haavoittuvaisella tavalla (liian) avoin maailmalle ja ihmisille. Oletan, että äskettäin koettu ihmisluonnon (myös hänen oman luontonsa) arvaamattomuus ja jopa petollisuus horjuttaa nyt vakavasti hänen mielialaansa ja jopa hänen mielensä tasapainoa sekä uskoa itseensä (että muihin) - Sillä hänen sisimpänsä on tarkka kuin peili, joka heijastaa toisten katseita ja sanoja - suoraan ja välittömästi.

Hänen mielensä aistii aivan liian herkästi omia ja muiden tunteita. Siksi hänen on pakko oppia kovettamaan itsensä kuten Nicolas Chamfort, joka sanoi ennen kuolemaansa (tragikoomisesti hutiloidun itsemurhayrityksen jälkeen) ystävälleen: 'Minä lähden nyt tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy joko murtua tai kovettua' (näissä sanoissa piilee syvää sarkasmia).

Välttääkseen enemmät pettymykset - kyetäkseen ja ylipäätään uskaltaakseen enää elää, laulun kertoja siis kääntyy masentuneena pois ihmisistä ja maalaa horisontin mustaksi: I wanna see the sun blotted out from the sky.

Tämä biisi huokuu epätoivoa - miltei suicidaalisuutta. Ihmiset kykenevät samaistumaan sen paatokseen erittäin helposti varsinkin, kun se on niin tenhoavalla tavalla mukaansa tempaava hypnoottisen monotonisesti jyskyttävine mollikulkuineen, josta voi aistia ripauksen itämaista 'magiikkaa' (yleisö villiintyy esityksen aikana!).

Niin kaukaa haetulta kuin se kuulostaakin, niin väittäisin, että juuri tämän kaltaisen kappaleen tehovaikutus vertautuu alunperin jo antiikin kreikkalaisen (ja sitäkin varhaisemman) - sekä ylipäätään uskonnollistyyppisen - tragedian/draaman perusytimeen: ihmiset saavat siinä mahdollisuuden samaistua katarttisesti kuolemaan!

(Henk. koht. kommentti: - en kaipaa teiniaikojeni ensi-ihastuksia ja ensirakkautta - en totisesti, sillä tuo aika oli minulle liian usein nimenomaan 'paint it blackia').

Paint it Black - - Rolling Stones livenä; yleisöä on paljon!

I see a red door and I want it painted black

No colors anymore I want them to turn black

I see the girls walk by dressed in their summer clothes

I have to turn my head until my darkness goes

I see a line of cars and theyre all painted black

With flowers and my love both never to come back

I see people turn their heads and quickly look away

Like a new born baby it just happens every day

I look inside myself and see my heart is black

I see my red door and it has been painted black

Maybe then Ill fade away and not have to face the facts

Its not easy facin up when your whole world is black

No more will my green sea go turn a deeper blue

I could not foresee this thing happening to you

If I look hard enough into the settin sun

My love will laugh with me before the mornin comes

I see a red door and I want it painted black

No colors anymore I want them to turn black

I see the girls walk by dressed in their summer clothes

I have to turn my head until my darkness goes

Hmm, hmm, hmm,...

I wanna see it painted, painted black

Black as night, black as coal

I wanna see the sun blotted out from the sky

I wanna see it painted, painted, painted, painted black

Yeah!