Cocksucker blues

Cocksucker is 1] someone who sucks a man's penis or 2] a very stupid person.
*
Tämä silppupäre on laajennettu versio muutama päivä sitten Ironmistressin päreeseen Tekijänoikeudet, piratismi ja plutokratia väsätystä kommentista, joka ei mahtunut kokonaisena kommenttilaatikkoon.
*
Nuoria, naiveja, sopimusteksteihin huolettomasti ja hyväuskoisesti suhtautuvia rock-muusikkoja viilattiin pahasti linssiin etenkin 60-luvulla [ks. II]. Myös Rolling Stones tuli kaltoin kohdelluksi Decca-levy-yhtiönsä taholta, vaikka taloutta ennen lopullista Rolling Stonesiin liittymistään opiskellut [London School of Economics] Mick Jagger melko pian tajusikin, ettei Deccan pomo Allen Klein ollut likikään niin luotettava kuin hän alunperin oli luullut.

Bändi pääsi irti Deccasta, mutta joutui käymään oikeutta Kleinin kanssa useimpien single-kappaleittensa oikeuksista ja tekemään levy-yhtiölle vastoin tahtoaan vielä yhden singlen ennen oman yhtiön perustamista. Jagger ja Richards päättivätkin kirjoittaa kostoksi niin hävyttömän läksiäisbiisin, ettei Decca edes ahneimmassa rahanhimossaan julkaisisi sitä ainakaan virallisesti.

I
1
http://www.youtube.com/watch?v=PEFhuvg1SEA
Rolling Stones - Cocksucker blues
....
Hehheh. Stonesit [etenkin taloutta nuorempana opiskellut Jagger, jonka luottamuksen Klein petti] saivat kostonsa. Meitä ei kuseteta ja kiristetä lahjaksi. Deccan pomoja on varmaan hetken aikaa vi.....anut aika raskaasti. Luulivat kai saavansa rahakkaan hittibiisin.
....
Satunnainen kommentaattori kertoo:'This song has nothing really to do with sexuality, it was the last song they owed Decca. The Stones were going to leave the contract owing one song, Decca said they would keep the Stones in court forever. Mick and the boys threw up their hands and gave Decca a song they could not possibly release, BUT still fullfilling the contract'

2
Cocksucker Blues
(aka Schoolboy Blues)
(Jagger/Richards)

Well, I'm a lonesome schoolboy
And I just came into town
Yeah, I'm a lonesome schoolboy
And I just came into town
Well, I heard so much about London
I decided to check it out

Well, I wait in Leicester Square
With a come-hither look in my eye
Yeah, I'm leaning on Nelsons Column
But all I do is talk to the lions
Oh where can I get my cock sucked?
Where can I get my ass fucked?
I may have no money,
But I know where to put it every time

Well, I asked a young policeman
If he'd only lock me up for the night
Well, I've had pigs in the farmyard,
Some of them, some of them, they're alright
Well, he fucked me with his truncheon
And his helmet was way too tight

Oh where can I get my cock sucked?
Where can I get my ass fucked?
I ain't got no money,
But I know where to put it every time

I'm a lonesome schoolboy in your town
I'm a lonesome schoolboy

3
'In 1965, [Allen] Klein became the co-manager of The Rolling Stones. In 1966 Klein bought Andrew Loog Oldham's share of the Rolling Stones' management, though Oldham continued in his role as the band's producer until late 1967. Mick Jagger had studied at the London School of Economics and was sufficiently impressed with Klein's business acumen to recommend him to Paul McCartney.

Not long afterwards though, Jagger started to doubt Klein's trustworthiness. The Stones decided to fire Klein, and set up their own business structure in 1970. Klein sued, and the legal settlement meant giving Klein the rights to most of their songs recorded before 1971. Keith Richards later described the settlement and Klein's time with the group as 'the price of an education.' [....]

II
Jack Bruce The Telegraphin haastattelussa 12/2011

My first mistake was to have a bad manager. He basically used every trick in the book to steal our money and siphon it off into his own pockets. It was easy do with young musicians who were naive and didn't care about contracts. I think it happened a lot in those days. Today there is usually a clause in most contracts warning you to get independent advice, but in those days there would usually be a clause forbidding you to get independent advice.
****
CCR ja Fogerty

John Fogerty näytätytti [1970] Saul Zaentzin kanssa tehtyä Fantasy-sopimusta juuri Allen Kleinille[!?], joka totesi melko nopeasti sen luettuaan, ettei voinut tehdä asialle mitään [Hank Bordowitz: Bad moon rising].

Rollarit pääsivät irti Kleinista jo heti 70-luvun alussa, mutta Fogerty ei päässyt irti Zaentzistä kuin luopumalla totaalisti vähäisistäkin oikeuksistaan CCR-biiseihinsä [1979], koska noitten oikeuksien hinnaksi oli [ikäänkuin häikäilemätön royalty-rohmuaminen ei olisi jo riittänyt] viritetty lähes tappava 'korko' Fantasylle/Zaentzille vuosittain luovutettavista uusista biiseistä [tekemättömät kappaleet lisättiin seuraavan vuoden 'saldoon'].

Fantasy tosin ei edes vastannut Johnin luopumiskirjeeseen, mutta antoi hänen olla. Riidat eivät toki loppuneet siihen vaan itse asiassa vasta alkoivat. Nassau-Bank-jupakka, Zaentz 'kaappaa/ostaa' Tom Fogertyn: veljeksien välit menevät poikki, Centerfiel-albumiin liittyvät oikeusjutut, Johnin epäily Doug Cliffordin osuudesta Centerfiel-kiistaan, mainostus-erimielisyydet CCR-biisien käytössä jne.jne.

Teologiaa ajoittain harrastavana ateistina melkein väittäisin, että vaikka Jumala koetteli Job/Johnia, hän ei sentään hylännyt tätä kokonaan. John onkin itse sanonut monta kertaa, että [tiivistän asian] uusi vaimo Julie pelasti hänen mielenterveytensä, luovuutensa ja rakkautensa musiikkiin. Tämän lausuman voi kyllä uskoa, jos kuulee Johnia levyiltä ja etenkin jos näkee hänet live-konsertissa. Itse olen ollut kaksi kertaa John Fogertyn keikalla [silloisessa Areena-hallissa]. Hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa heinäkuussa 1997 oli ikuisesti mieleenpainuva elämys kaikille paikalla olijoille.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/02/tekijanoikeudet-piratismi-ja.html
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Rolling_Stones
http://en.wikipedia.org/wiki/Cocksucker_Blues
http://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/fameandfortune/8932131/Former-Cream-bassist-Jack-Bruce-I-squandered-too-much-money-on-drugs.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jack_Bruce
http://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Bruce
http://books.google.fi/books/about/Bad_moon_rising.html?id=vy4UAQAAIAAJ&redir_esc=y
http://media.photobucket.com/image/cocksucker+/DukeTheSaviour/CockSucker.jpg

Teksas tulvii

Ihan näin rankkaan bluesiin ei superlahjakkuutemme päätynyt, vaikka lähellä se oli (huumekausi), ja kuolemansa helikopterionnettomuudessa ikäänkuin kohtalon sanelema 'päätös'.
*
(Kielimafia teki lisäyksiä 15.12)

Tässä yhdeksän minuuttia pitkässä live-versiossa ei ole yhtään turhaa tai tyhjää sekuntia. Stevie on minun mielestäni paras valkoinen blues-kitaristi. Eric Clapton jää hänen rinnallaan pekäksi, loistavan ammattitaitoiseksi 'stuntmaniksi'.

Valkoihoisista blueskitaran taitajista ehkä vain Peter Green on pystynyt -60-luvun lopulla esittämään sellaista live-esitys-intensiteettiä, joka Stevien esitykset vielä pystyy ajoittain ylittämään. Mutta se on sitten jo makuasia.

(Jimi Hendrix - Steve Rayn kaikkein suurin ihanne ja imitoinninkin kohde - myös soittotemppujen suhteen - on tietysti luku sinänsä).

Stevien ja Peterin - niin erityyppisiä kuin he soittajina olivatkin - taimaus ja tatsi on kuitenkin jotain aivan kertakaikkisen ja ehdottoman vakuuttaavaa - päähän jysähtävää, etten voi sitä vastustaa.

Jos taide parhaimmillaan on äärimmäisen viettelevää, niin sitä on myös tämä esitys. Se riisuu aseista. Se saa sinut antautumaan - täysin!
*
Tämäkin mies meiltä otettiin pois liian varhain. Ehkä ne kaikkein parhaimmat lähtevät aina liian varhain.
*
http://www.youtube.com/watch?v=tWLw7nozO_U&feature=related
Stevie Ray Vaughan - Texas Flood (Long version!)
*
Well theres floodin down in texas....all of the telephone lines are down
Well theres floodin down in texas....all of the telephone lines are down
And Ive been tryin to call my baby....lord and I cant get a single sound

Well dark clouds are rollin in....man Im standin out in the rain
Well dark clouds are rollin in....man Im standin out in the rain
Yeah flood water keep a rollin....man its about to drive poor me insane

Well Im leavin you baby....lord and Im goin back home to stay
Well Im leavin you baby....lord and Im goin back home to stay
Well back home I know floods and tornados....baby the sun shines every day
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Stevie_Ray_Vaughan
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Green_(musician)

http://www.cartoonstock.com/directory/f/feeling_blue_gifts.asp

The Way - laulu jossa on tarina

(Lisäyksiä klo: 11.05 - mm. PS. ja lihavoitu teksti)

Vuonna 1998 maailman listojen huipulle (7 viikkoa aivan billboardin listojen kärkipäässä) nousi merkillinen hitti -Fastball-yhtyeen kappale The Way.

Fastballin basisti, rytmikitaristi Tony Scalzo oli lukenut 1997 kesäkuussa tapahtuneesta onnettomuudesta ja sen taustoista, jotka alkoivat kiehtoa hänen mielikuvitustaan.

Vanhempi, pitkään naimisissa ollut texasilainen pariskunta oli lähtenyt yhteiseen perhe-tai sukukokoukseen (family reunion), mutta he eivät koskaan saapuneet perille sovittuun paikkaan.
Pariskunta löydettiin kaksi viikkoa myöhemmin autoineen erään rotkon pohjalta satojen mailien päässä suunniteltulta reitiltä.
Tämän Tony Scalzo sai tietää tosin vasta, kun hän oli ilmeisesti jo kirjoittanut biisinsä. Samoin eräitä muita tapahtuneeseen johtaneitten syiden taustoja (Kts. PS.).

Korostan - kuten lauluntekijä itse, että hän sai inspiraation tositapauksesta, mutta muokkasi tapahtumien syyt ja loppuratkaisun fiktiiviseksi tarinaksi lauluunsa.

Scalzo siis pohti monien muiden tavoin, miksi pari oli poikennut niin kovin kauas suunnitellulta ajoreitiltään ja päätti laulua tehdessään mielestäni nerokkaalla tavalla romantisoida todellisuutta ja minun pohdintani mukaan myös lisätä ripauksen lähes mystistä tai ainakin eksistentiaalista nostalgiaa heidän arvoitukselliseen reitinmuutosratkaisuunsa.

Scalzo näki pariskunnan tekemässä ikäänkuin irtiottoa, jonka tarkoituksena oli pitää hieman hauskaa palaamalla nuoruuden muistoihin ja maisemiin, niihin aikoihin, kun he ensi kertaa tapasivat.

Eräässä pop-musiikin hienoimmassa ja tavallaan myös arvoituksellisimmassa sanoituksessa (etenkin sen kertosäkeessä) lauluntekijä varsin koskettavalla - jopa liikuttavalla tavalla kuvailee miltei runollisesti vanhan pariskunnan matkaa takaisin kohti nuoruuttaan - paratiisilliseen aikaan, jossa:

Anyone could see
The road that they walk on is paved in gold
And it's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry
They'll never get old and gray.

*
On täysin selvää, että pariskunnan traagisen kohtalon 'mystifioiminen' tai sanokaamme yksinkertaisesti sijoittaminen tällaisen, fiktiivis-nostalgis-eksistentiaalisen tarinan puitteisiin on ikäänkuin romaanitaiteellinen ratkaisu, joka - kuten fiktio aina - ällistyttävästi lisää tarinan vaikutusta, tehokkuutta ja jopa uskottavuutta, koska se kertoo nimenomaan tarinan, eikä orjallisesti toista informaatioon perustuvaa tosiasiaa, josta väistämättömän reduktionistisen luonteensa vuoksi puuttuvat täysin ne dramaattiset, psykologiset ja jopa myyttiset ainekset, jotka The Way - fiktiona - on onnistunut tavoittamaan.

***
Mitä laulun musiikilliseen rakenteeseen ja melodiaan tulee, se - kuten kaikki täydellisinä pitämämme melodiset ja ikäänkuin 'vanhan tyylin' kitaravetoiset pop-/rock-kappaleet - sopii kuin nakutettu sanoitukseen.

Tämä on ehdottomasti yksi niitä pop-rock-biisejä, jonka - jos osaisin tai olisin kunnolla edes yrittänyt - olisin halunnut tehdä.

Melodisesti 'sopivan yksinkertainen' sävelkulku yhdistyneenä saumattomasti todella vahvaan tarinaan tai sanomaan - olipa se suppeasti tai laveammin kerrottu - on kaikkein vaikein populaarimusiikin muoto.
Toki hittejä tulee aina, mutta hyvin harvat elävät enää 20 vuotta julkaisunsa jälkeen. The Way elää - se on varmaa.

*
Fastball, joka viime aikoina on ryhtynyt taas tekemään enemmän keikkoja, on tilastojen perusteella eräänlainen yhden hitin ja yhden hittialbumin bändi, vaikka toinen single ja abumi vielä myivätkit varsin hyvin.
Seuraavat albumit ja singlet eivät enää saavuttaneet ensimmäisten megasuosiota, mutta tämä johtuu myös osaltaan bändin linjaratkaisuista. He halusivat tehdä sitä, minkä kokivat itselleen oikeaksi, eikä ratkaisu ollut markkinoinnin kannalta helppo.

Rockabilly- sekä swingjazz-kitaroinnin mestari - Brian Setzer (Stray Cats) on tehnyt yhteistyötä bändin kanssa parilla biisillä.

***
Fastball - The Way
Original video
Time: 04:24
(Tämä video sai muistaakseni ainakin erittäin arvostetun palkintoehdokkuuden 1998.)

*
Fastball - The Way (live)
Fastball plays "The Way" at The Auslander Restaurant in Fredericksburg, Texas on March 17, 2007.
Time: 04:27
(Live-esitys tämän vuoden maaliskuulta Texasista. Paikannimi tosin viittaa kai Belgiaan. Huomatkaa, että basistina toimii nyt nuorehko nainen. Hyvätasoinen äänitys ja kuva. (PARHAITA LIVE-PÄTKIÄ, JOITA OLEN NÄHNYT!).
*
Fastball - The Way (acoustic)
Acoustic performance of The Way.
Time: 03:41
(Erinomaisesti toimii tämäkin versio: kaksi akustista kitaraa ja bongorummut).

***
The Way Lyrics

They made up their minds
And they started packing
They left before the sun came up that day
An exit to eternal summer slacking
But where were they going
Without ever knowing the way?
They drank up the wine
And they got to talking
They now had more important things to say
And when the car broke down
They started walking
Where were they going without ever knowing the way?

Anyone could see
The road that they walk on is paved in gold
And it's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry
They'll never get old and gray
You can see their shadows
Wandering off somewhere
They won't make it home
But they really don't care
They wanted the highway
They're happy there today , today

The children woke up
And they couldn't find 'em
They left before the sun came up that day
They just drove off
And left it all behind 'em
But where were they going without ever knowing the way?

CHORUS

*
PS.
Based on the true story of Lela and Raymond Howard, an elderly couple from Salado, Texas who drove to a nearby family reunion and kept going.
She had Alzheimer's disease and he was recovering from brain surgery. When they disappeared, a reporter from the Austin American-Statesman wrote a series of articles about the missing couple.
Fastball bassist Tony Scalzo came up with the idea for the song after reading the articles. However, he found out after writing the song that the couple had died.

(Videoversion erään kommentaattorin vuorokausi sitten kirjoittama, tosiasioita olennaisesti valaiseva info.)

'Bob Dylan asked me to do this!'

(Korjattu ja täydennetty 11.6, viimeksi klo: 16.20)
(Kuvassa John Fogerty ja George Harrison, kuvan ulkopuolella mm. Bob Dylan ja Taj Mahal - The Silver Wilburys.
Dylan, Fogerty ja Harrison olivat katsomassa (toisistaan etukäteen tietämättä) Taj Mahalia sekä Jesse Ed Davisiä Palomino-klubilla Los Angelesissa helmikuussa 1987 - ja mitä sitten tapahtuikaan..?

Kts. uutiset: Bob Dylan - Silver Wilburys 1987 TV News 01:28 ).

*
Tämä amatöörimäisillä vehkeillä kuvattu 'tuhnuinen' video todistaa tismalleen ja kirjaimellisesti oikeaksi John Fogertyn tarinan, jonka mukaan Bob Dylan 'painosti' hänet vihonviimein esittämään Proud Maryn, jottei sitä luultaisi Tina Turnerin tekemäksi.
Tinallahan oli kappaleesta räväkkä versio vuodelta 1971, ja hän päätti kaikki keikkansa siihen.

John sai tästä esityksestä ja siis Bob Dylanin 'vaatimuksesta' ensimmäisen kimmokkeen ajatella lopettaa joissain vaiheessa omien CCR-kappaleittensa esitysboikotti (jota oli kestänyt tässä vaiheessa jo yli 10 vuotta!).

Ajatus toteutui lopullisesti ja kokonaan vasta kymmenen vuoden päästä (1997), kun Johnin katkeruus omien kappaleittensa oikeuksien täydellisestä menetyksestä Fantasy-pomo Saul Zaentzille oli jo pitkälti muuttunut tuntemukseksi, että hän oli niiden 'todellinen isä ja henkinen omistaja'.

Johnille ei siis enää siinä vaiheessa ollut niin suurta väliä sillä, kuka näitten kappaleitten oikeuksista New Yorkin Wall Streetillä kahmi miljoonia jatkuvasti, ja miten (piittaamattomasti) silloinen Fantasy niitä julkaisi ja käytti.

*
Mutta anyway - tämä on siis todellakin historiallinen video. Huonolaatuinen mutta rock-historiallisesti sitäkin tärkeämpi.
Lukekaa myös uploadaajan 'story' sekä valikoidun kommentaattorin ajatus. Ne ovat yhteneviä omien tuntemusteni kanssa.

Huomatkaa, miten 'tohkeissaan' Fogerty' biisin loputtua on. Ei ihme. Kyseessä oli häneltä todella eka kerta 'Proud Mary'ä näinkin julkisesti yli 10:een vuoteen.

*
Videolla soittava, aivan selvästi harjoituksenpuutteesta kärsinyt 'garage- tai autotallibändi' tunnetaan eräänlaisena Traveling Wilburys -yhtyeen muunnoksena. Nimeksi sille annettiin jälkeenpäin The Silver Wilburys, ja siinä soittivat - kuuluisimmat mainitakseni - Bob Dylan, George Harrison, Taj Mahal ja John Fogerty.
(Klikatkaa The Silver Wilburys-linkin avaaman kuvan alta 'cover art', niin sivu suurenee ja paljastaa toisen kuvan sekä julkaisufaktoja. Kts. myös alla oleva linkki.)

Täysin spontaanisti ilman harjoituksia live-tarkoituksiin kootun The Silver Wilburysin keikasta on tietääkseni olemassa jopa CD:kin - piraatti tai ei? Löytyy näköjään myös videona - 75$. Tsekatkaa edelleen julkaisutiedot alta.

Traveling Wilburys (TW) oli sen sijaan harkitusti koottu Roy Orbisonin (kuoli 1987) ympärille - alunperin säestysbändiksi, ja siinä soittivat mm. kyseiset Dylan ja Harrison sekä Tom Petty ja Jeff Lynne.
(Perustajina toimivat Harrison ja Lynne. Bändin jäsenet käyttivät kaikki Wilbury-sukunimeä).

TW:ltä löytyy virallisiakin - ja siten teknisesti (että musiikillisesti) hyvälaatuisia julkaisuja (3kpl).

Että sellaista pelimannihenkeä legendaarisilla rokkivaareilla 1980-luvun lopulla...

***
John Fogerty, Bob Dylan, Taj Mahal and George Harrison - Proud Mary - 1987
05:49

The Story: Bob convinces John to sing Proud Mary and break his long boycott of his CCR songs.
It is said that Bob tells John that everyone will think Tina Turner wrote the song if he didn't sing it.
I included the long Into with between song tuning in case anyone wants to strain their eyes in an attempt to hear the exchange.
Eitherway, John's words before and after the song seem to support the story.

Palomino North Hollywood. Los Angeles, California 19 February 1987

*
I have heard this story for years and always assumed it was apochryphal. God created the internet so I could watch this clip.

(Niinpä. En olis minäkään välttämättä uskonut, ellen nyt näkisi.)

*
Tässä kaksi lisäkappaletta You Tubesta.

George Harrison and Bob Dylan - Peggy Sue - 1987
03:06
aka Silver Wilburys
Palomino Hollywood Los Angeles, California 19 February 1987 aka Silver Wilburys.

George, Bob, Taj and others - Watching The River Flow - 1987
05:35
aka Silver Wilburys with Taj Mahal, George Harrison, John Fogerty, Jesse Ed Davis, Wayne Henderson, Ray Fitzpatrick, Kester Smith Palomino North Hollywood Los Angeles.

***
The Silver Wilburys - Live! « .::JIM . MUSIC STORE::. (Tässä on tarkka erittely keikan biiseistä, biisien kestoista ja vokalisteista.)