Well I've been bought and baby I've been sold and I need protection from the cold

Tämä laulu on eräs hienoimpia koskaan kuulemiani virsiä.

Heart of Gold

You think I'm a whore
But I got a, heart of gold
You're lockin' your doors
You're leavin' me, out in the cold
Well I've been bought and baby
I've been sold and I
Need protection from the cold
.
You may think that my humanity
Has been the cause of all this insanity
This whole damn world's got so much uncertainty
I sure wish you'd see something in me
.
You think I'm a whore
But I got a, heart of gold
You're lockin' your doors
You're leavin' me, out in the cold
Well I've been bought and baby
I've been sold and I
Need protection from the cold
.
You may think that my humanity
Has been the cause of all this insanity
The whole damn world's got so much uncertainty
I sure wish you'd see somethin in me
.
You think I'm a whore
But I got a, heart of gold
You're lockin' your doors
You're leavin' me, out in the cold
Well I've been bought and baby
I've been sold and I
Need protection from the cold
I need protection from the cold
Yes and I need protection from the cold
I need protection from the cold

*

David Johansen esittää ko. laulunsa Sami Yaffan komppaamana Yaffan Sound tracker-sarjan ensimmäisessä osassa, joka starttaa New Yorkista - http://areena.yle.fi/tv/2258450.

*

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Johansen

http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Johansen

Mitä ajatuksia rap saattaa herättää?

Kommentti Kullervon kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Rap on rakenteellisesti vähintäänkin yhtä rajattua musiikkia kuin perinteinen rock&roll, joskin sanoitusten rytminen riimitysrakenne rajoittaa sitä vielä enemmän kuin trad.-rockia. Mutta ilman muuta myös rap voi olla ‘aitoa’ ja esimerkkisi esitykset ovat luultavasti sieltä parhaimmasta päästä. En osaa asiaa kovin hyvin arvioida, koska rap-tuntemukseni on niin perin vähäistä. Palefacea arvostan etenkin sanoitusten takia paljon, mutta noin ylipäätään rap on jäänyt ja tulee jäämään minulle vieraaksi, ja hyvä niin. En kaipaa rap-tyyppistä hytkymistä ja toistoa, etsin ‘suuria melankolisia tunteita’ a la ‘En antaa muuta voi’ tai raakaa suoraviivaista energiaa, jota löytyy mm. Dr. Feelgood’ista. Myös hyvät lauluntekijät saavat pisteitä minun raadissani, esim. Lennon ja McCartney tai John Fogerty. Tätä hyvien lauluntekijöiden listaa voisi jatkaa usealla nimellä, mutta epäilen, ettei sinne montaa rapparia pääse, vaikka sitä musiikki-genreä paremmin tuntisinkin.

*

Jokaisella sukupolvella on tietysti omat suosikkinsa, joista on lähes mahdoton luopua myöhemmin. Asia on hiukan sama kuin ensirakkaudessa, joka ei kuole koskaan. Itse olen kuitenkin varsin tyytyväinen, että varhaisempi nuoruuteni sattui juuri 60-70-lukujen vaihteeseen. Silloin rockin luovuus saavutti eräänlaisen lakipisteensä monessa mielessä. Loppu on ollut hajoamista genre-strategioiden kaupalliseen markkinahumuun. Lajityyppien pirstoutuminen lienee kuitenkin väistämätöntä ‘evoluutiota’, mutta niiden kaupallistuminen kertakulutustuotteiksi kapitalismin myllyssä on sen sijaan yhtä lailla poliittinen valinta kuin ‘luonnollista’ kehitystä, johon markkinatalouden kustannustehokkuutta ensisijaisena arvonaan korostavat aina vetoavat pääomien kasaantumista oikeuttaessaan.

* 

Pessimistinä pysähdyn aina tähän, jään miettimään ja joudun myöntämään, että ehkä sittenkin on niin, huolimatta poliittisesta tahdosta arvokysymyksissä, ettemme voi tälle kehitykselle yhtään mitään, sillä jatkuvasti uudistuva teknologia, joka toimiamme lopulta deterministisesti ohjaa, näyttäisi olevan kaiken kapitalismin ‘luonnollisin’ liittolainen. Sekä erikoistuminen että hajoaminen ovat yhtäaikaisesti kaiken evoluution perimmäinen ei päämäärä vaan prosessi, liike ja kulkusuunta. Päämäärää evoluutiolla ei ole.

* 

Musiikkilajien pirstoutumisen lopputulema saavutettiin kuitenkin jo 1960 alkuun tultaessa freejazz-kokeilujen alkaessa. Freejazzin ‘ulkopuolelle’ on enää mahdoton päästä musiikkityylejä vertailemalla ja erottelemalla. Eikä tuo erottaminen onnistu enää freejazzissakaan, sillä freejazz-improvisaatiossa ‘menetämme’ kyvyn määritellä/erotella satunnainen ääni tai melu niin sanotusta musiikista [tai pikemminkin tahdomme jotain, joka on ‘ei mitään’ tietoisuuden tasolla, mutta silti intuitiivisesti ‘jotain’ itsessään ‘vapaasti leijuvien’ äänten ketjuna]. Jäljelle jää pelkkä tunne, mitä se sitten ikinä onkaan ja merkitseekään. Ja tunteethan ovat tunnetusti yhtä häilyviä kuin varmoja, mikä merkitsee, että ne ovat rationaalisesti [symbolisesti, käsitteellisesti] äärimmäisen epäselviä ja epäluotettavia. Mielestäni tunteista onkin turha jankata subjektiivisella tasolla, koska sellainen keskustelu johtaa joko kaaokseen tai ‘vahvimman’ tunteen yksinvaltaan. Jokainen joskus rakastunut ‘tietää’, mistä puhun. Kärjistetysti sanottuna tällainen tilanne merkitsee rationaalisen kommunikaation loppua: yhtä aikaa sekä tyhjää hiljaisuutta että ‘pakotettua’ yksimielisyyttä. Mitään ‘luonnollista’ ja sillä tavoin[?] selkeää tunnetta ei ole olemassakaan. Tunteet ovat säälimättömiä ‘diktaattoreita’, ellei niitä valjasteta järjellisen ymmärryksen käyttöön, joka/mikä tietysti itsessään on myös ‘diktatuuria’, nyt vain symbolisella ja siten tunteisiin verrattuna vähintäänkin johdonmukaisemmalla tasolla.

*

Mitä tulee tieteelliseen tunteiden tutkimukseen, siinä ollaan aina jo peruuttamattomasti kietouduttu rationaaliseen [symboliseen] viitekehykseen, jotta systemaattinen tutkiminen ylipäätään olisi mahdollista ja tuloksellista. Näin ollen herää kysymys, mitä ne tunnetutkijat sitten lopulta oikein tutkivat? Vastaan: omia rationalisaatioitaan tunteista ja affekteista, toisin sanoen kiertävät kehää käsitteen ja tunteen välillä. Tämä prosessi on aina dialektinen, ei induktiivisesti yleistäen suora ja välitön, vaikka se kokemuksellisesti siltä saattaisi tuntua. Ongelman ymmärtää loogisesti, jos pyydämme ihmisiä kertomaan, mitä he oikein kokevat orgasmissa, joka on ihmisen äärimmäisin kokemus [oletan, että syntymä ja kuolema eivät ole kommunikoitavissa]. Onko sellaiselle kokemukselle olemassa ‘luonnollisia’ sanoja? Ei varmasti ole. Vai väittääkö joku ihan vakavissaan, että jokin symboli voisi kuvata objektiivisesti, siis kokemuksen välittömyyden tasolla, orgasmia? ‘Olkoon niin, että x on orgasmi ja p on tunne’. Hehheh. Tämän lähemmäs tunteiden välittömyyttä me emme symbolisella tasolla pääse. Ellemme sitten ryhdy runoilijoiksi.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/08/etko-pida-rapista-pidatko-siis.html

Etkö pidä rapista? Pidätkö siis tällaisesta musiikista?

.
Jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
sinä rikkaaksi tehnyt mun oisit
jos helmiä kyyneleet ois
jos kyyneleet helmiä ois
niin ne luokseni kai sinut tois
sen vain tiedän, sä yksin vain voisit
ne kyyneleet pyyhkiä pois

Jos helmiä kyyneleet ois
niin eivät ne särkyisi pois
mä voisin ne nauhassa kantaa
jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
jos vain kyyneleet helmiä ois
ne jos sulle mä voisin nyt antaa
mua koskaan et päästäisi pois
.
[sanat Helena Eeva; sävel Topi Kärki]
.

*
Hiljaa pyyntösi sun kuulen
Pehmyt ääni on kuin tuulen
Mutta silti niin vain luulen
En antaa muuta voi

Yö tai päivä aurinkoisin
Tuskin muuta tehdä voisin
Koskaan sano en mä toisin
En antaa muuta voi

Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden

Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi

Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi

Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden

Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi

Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi

*
[sanat Juha Vainio; säv. Jarre/Greenfield].

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paula_Koivuniemi

http://www.fiftyrecords.com/kauppa/amcd1040/AMCD1040.htm

Hamlet - Act V Scene II (sadness) - Kenneth Branagh

Horatio:  If something is telling you not to play, listen to it. I’ll say you’re not feeling well.

Hamlet: You’ll do no such thing. I thumb my nose at superstitions. God controls everything—even something as trivial as a sparrow’s death. Everything will work out as it is destined. If something is supposed to happen now, it will. If it’s supposed to happen later, it won’t happen now. What’s important is to be prepared. Since nobody knows anything about what he leaves behind, then what does it mean to leave early? Let it be.'
.

http://nfs.sparknotes.com/hamlet/page_304.html

‘Pääomalla on näkymättömät jalat’

Ennen laulettiin 20 perheestä. Tänään perheitä on 100, mutta yhtä lailla valta kulkee narussa, jossa se ei pääse suuren rahan voimaa puremaan. Keitä ovat Suomen omistajat ja ketkä heistä ovat julkisuudessa tuntemattomia salarikkaita? Kansanedustajana ja europarlamentin jäsenenä lähes neljännesvuosisadan toiminut Esko Seppänen on tässä kirjassa palannut juurilleen. Yleisradion toimittajana hän sai työstään kaksi tiedonjulkistamispalkintoa. Hän toi julkisuuteen suomalaisyhtiöiden salaiset omistustiedot ja poimi käsityönä julkisista veroluetteloista esiin Suomen rikkaat. Tässä kirjassa hän kirjoittaa monen vuosikymmenen kokemuksen ja ajan tuottaman uuden lähdeaineiston perusteella, miten raha ja valta ovat Suomessa olleet uusjaossa ja ettei Suomessa koskaan ole ollut niin rikkaita ihmisiä kuin tänään. Myös yritysten omaisuus on ollut isojaossa. Omistajat ovat ottaneet yrityksiin verottomasti kerätyn omaisuuden omakseen aliverotetuilla osingoilla ja myyntivoitoilla. Seppänen löytää monia Suomen rikkaita, jotka toimivat epäisänmaallisesti viedessään suomalaisella työllä tehdyt yritysten voitot ulkomaisiin veroparatiiseihin pakoon suomalaisen yhteiskunnan jäsenmaksua: kansallisia veroja. Näillä verojäniksillä on nimet. Kirjassa kerrotaan, keitä he ovat. Kukaan muu suomalainen ei olisi pystynyt kirjoittamaan näistä asioista tällaista kirjaa. [Kirjaesittely, Minerva]

*

  Verojen kiertäminen on niin naurettavan helppoa, että pitää oikein ihmetellä, miksi kaikki eivät tee sitä, vaikka lähes kaikki sitä tekevätkin. Kun osingot on otettu holding-yhtiöihin, niistä ei ole mennyt veroa lainkaan. Sellaista veronkiertoa saattaa hieman hillitä vuonna 2014 voimaan tullut uusi laki, jonka mukaan pörssiyhtiöiden osingot ovat verovapaita vain, jos holding-yhtiö omistaa pääyhtiöstä vähintään 10 prosenttia. Muun kuin pörssiyhtiön maksamat osingot ovat holding-yhtiöille edelleen rajoituksitta verovapaita.
                      Osinkojen kierrättämisestä holding-yhtiöiden kautta saajilleen seuraa se, että nämä omistajat puuttuvat kokonaan suurituloisten listoilta ja superrikkaiden joukosta.
                      Suomen vasemmiston anteeksiantamaton poliittinen virhe on ollut se, että se on vallan kahvaan päästyään tasannut palkkatuloja mutta jättänyt pääomatulot vastaavalla tavalla verottamatta.
                      Suomen aineistosta kokoamani kirjan perusteella päädyn samankaltaisiin johtopäätöksiin, joita on tehnyt yleisemmällä tasolla kansainvälisessä keskustelussa tämän päivän kuumin nimi: Thomas Piketty. Minä väitän, että kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa on tapahtunut jättiläismäinen kansakunnan rikkauksien isojako pääoman omistajien hyväksi, ja jaan sen Pikettyn arvion, että rikkaaksi ei voi tulla omalla työllä. Pitää omia muiden tekemän työn tuloksia pääoman omistamisen varjolla ja sen aliverotetun tuoton muodossa. [Esko Seppänen Uuden Suomen blogissaan]

*

Nykyiset rikkaat eivät luo vaurautta Suomeen

Seppänen ei ota kantaa siihen, onko väärin, että Suomessa on rikkaita. Sen sijaan hän sanoo, että ne tavat, joilla rikastutaan, ovat usein kyseenalaisia ja ainakin tasa-arvon mukaisten moraalisäännösten mukaan vääryys.
Merkittävä ero entisajan rikkaisiin on nyky-Suomen raharikkailla Seppäsen mukaan se, että ennen vauraat omistajasuvut olivat isänmaallisia ja loivat omistamiensa tuotantolaitosten kautta elintasoa myös työntekijöilleen ja vaurautta koko Suomeen. Nykyajan raharikkaat pelaavat omia kansainvälisiä rahapelejään eivätkä juurikaan sijoita Suomeen.
Kirjansa loppupuolen luvussa Luxemburgin tauti Seppänen kirjoittaa siitä, miten Suomen raharikkaat pelaavat maailmalla veroparatiisipelejään. Luku loppuu ytimekkääseen tekstiin: ”Ja se on ongelma, joka syö Suomea sisältä päin”. [Kansan Uutiset]

*

Seppäsen arvion mukaan viime vuosikymmenien aikana niin raha kuin valtakin ovat olleet Suomessa uusjaossa ja Suomessa ei ole koskaan ollut niin rikkaita ihmisiä kuin nykypäivänä.
Seppäsen tulkinnan mukaan Suomen nykyiset rikkaat ovat ottaneet yrityksiin kerätyn omaisuuden omakseen aliverotetuilla ja osin kokonaan verottomilla osingoilla ja edullisesti verotetuilla myyntivoitoilla.
Suomessa osinkojen verotus on ollut vuodesta 1992 lähtien kansainvälisesti katsoen sikäli erikoinen, että rikkaat ihmiset ovat saaneet osinkotuloihinsa huomattavia kevennyksiä, jos varoja on sijoitettu yhtiön varallisuudeksi. Samoin verokohtelu on ollut edullista omistajayhtiöille, jotka omistavat vähintään 10 prosenttia pörssiyhtiön osakkeista.
Näitä veroetuuksia on kutsuttu eri aikoina eri nimillä, kuten normaalituotoksi tai yrittämisen kannustimiksi. [Helsingin Sanomat].

*

Seppänen erottelee yrittäjät finanssikapitalisteista.
– Yrittäjiä pitää arvostaa. He työllistävät muita. Heille kuuluu kohtuulliset tulot, jos he vastineeksi maksavat kohtuulliset verot. Sitten ovat finanssikapitalistit, jotka ovat mitanneet osingot yrityksistä. Heitä ei voi kutsua yrittäjiksi. He ovat pettäneet isänmaansa viimeisten 20 vuoden aikana.
Seppänen suomii näitä kapitalisteja osinkojen viemisestä ulkomaille holding-yhtiöihin verottajan ulottumattomiin. Heidän toimintansa ei ole moraalisesti oikein ja hyväksyttävää.
– Ennen olivat yritykset rikkaita, nyt niiden omistajat realisoivat yritysten omistukset, Seppänen sanoo ja valittaa, miten investointirahatkin karkaavat maasta. [Kotimaa 24]

*

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen tyrmää konkaripoliitikko Esko Seppäsen väitteen, jonka mukaan Suomessa ei rikastu työllä.

Entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikko Seppäsen kirja Suomen rikkaista ilmestyi tänään. Apunen ja Seppänen keskustelivat aiheesta MTV Uutislivessä.

Apusen mukaan Suomessa voi hyvinkin rikastua työllä, mikäli ihmisellä on hyvä idea.

– Jos idealle löytyy markkinoilla kysyntää, niin silloin syntyy menestyvä yritys. Kyllähän kaikki tämä on ihmisten työn tulosta, sanoo Apunen.

Seppänen mukaan nykyajan rikkaat Suomessa ovat rikastuneet pääosin pääomatuloilla, myyntivoitoilla ja osingoilla.

– Palkkatyöläiset eivät ole päässeet tälle tasolle, koska he ovat maksaneet veronsa täysimääräisesti toisin kuin nämä aliverotetut osinkotulo- ja myyntivoittojen saajat, arvostelee Seppänen.

Apusen mielestä myyntivoitot ja osinkotulot ovat vain instrumentteja - kaikista tärkein on idea.

– Nykyisessä globaalissa it-taloudessa idean arvo on mittaamaton. Sitä voidaan monistaa ja levittää käytännössä lähes nollakustannuksilla ja ideasta voidaan maksaa valtava korvaus.

Seppänen korostaa, ettei idea ei tuota varallisuutta ilman työntekijöitä.

– Kukaan eri voi rikastua viime kädessä ilman toisen työn omimista. Rikkaat eivät rikastu vain omalla ideallaan, vaan sen seurauksena, että yhteisö tuottaa heille omistamisen perusteella pääomatuloja tai myyntivoittoja. Kukaan ei yksin pysty tekemään työtä niin paljon, että rikastuisi.

Seppänen toteaakin jo kirjansa alussa, että rikkaita ei ole ilman köyhiä.

Apunen puolestaan muistuttaa, ettei köyhyys tulee koskaan katoamaan maailmasta sillä, että rikkaus katoaa.

– Tämän tyyppisessä ajattelussa perusharhana on se, että markkinatalous olisi nollasummapeli: kun Esko rikastuu eurolla, niin se euro on joko minulta tai joltain muulta pois. Markkinatalous on dynaaminen järjestelmä, joka tuottavuuden kautta tuottaa uusia pääomia ja uutta vaurautta. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. [MTV Uutiset]

*

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2313063

Mitä meidän tulee tietää rikkaistamme ja miksi? Suuri osa miljonääreistämme on perinyt rahansa, mutta miten muuten Suomessa voi rikastua? Suomen rikkaimman miehen läpivalaisu. Tässä teemoja, joista toimittaja Juho-Pekka Rantala keskustelee Esko Seppäsen kanssa. Seppänen on juuri julkaissut uuden kirjan Suomen rikkaista ja rikastumisesta – rikkaamme ovat yhä rikkaampia. Onko siis kaikki hyvin?

*

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2361041

*

http://www.radiorock.fi/#!/post/53f1cad32df13202001d178b

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Sepp%C3%A4nen

http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173950-suomen-rikkaat-20-paivitettya-tietoa

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3216341/esko-seppanen-panee-rikkaat-riviin

http://www.hs.fi/talous/a1408414925471

https://www.google.fi/#q=SUOMEN+RIKKAAT+%3A+KUKA+KUKIN+ON+esko+sepp%C3%A4nen&tbm=nws

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/superrikkaat-listannut-esko-seppanen-suomessa-ei-rikastuta-omalla-tyolla/4254986

http://www.mtv.fi/uutiset/kulttuuri/artikkeli/evan-apunen-tyrmaa-seppasen-vaitteet-eskon-euro-ei-ole-minulta-pois/4259236

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/seppanen-toimitan-materiaalin-suomen-rikkaista-pikettylle/

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=section&layout=blog&id=6&Itemid=27

http://cdon.fi/kirjat/sepp%C3%A4nen,_esko/suomen_rikkaat-27011300

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-1811853

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/05/kenen-etuja-etenkin-stubbilaisesti.html

Pub-rockin kuningas ja The Strypesin isoisä: Dr. Feelgood

She Does It Right, Roxette & interview. Filmed 19.07.1975 in Kuusrock Festival, Oulu, Finland (Iltatähti, TV2 YLE).

.

Perustava syy, miksi tämä bändi [tässä alkuperäisessä muodossaan] miellytti ja miellyttää minua edelleen, on se hillitön energia, jota sen esiintyminen pursuaa, sen esittämien kappaleitten äärimmäisen karu yksinkertaisuus, jota kiidätetään rytmillä, joka paukuttaa eteenpäin kuin kone. Se ei turhia keekoile tai hienostele, eikä ole mitään tekemällä tehtyä yliteatraalista hevipelleilyä tai virtuoosimaista mutta puuduttavan tyhjää kitarasoolopilitystä. Tästä paketista pursuaa rehellisyys: hiki, tuska ja kirosanat.

.

Muistan elävästi, kun näin tämän ohjelman televisiosta kesällä 1975. Olin ällikällä lyöty. Melkein jäi Hurriganeskin toiseksi. Äänityksen taso nyt on mitä on, mutta olkoon, koska bändin viesti menee perille näinkin. Englannin paras boogie-kone, totesi Joe ‘The Clash’ Strummer vuosia myöhemmin.

*

Stupidity [Dr. Feelgood live 1975/76]

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Dr._Feelgood

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dr._Feelgood

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/08/nykynuorisomusiikkia-irlannista.html

Rytmikästä nykynuorisomusiikkia Irlannista

.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Strypes

The End

*

http://en.wikipedia.org/wiki/The_End_%28The_Doors_song%29

Surullinen valssi

 

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Valse_triste_%28Sibelius%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valse_triste

Oopperan vaikein naisrooli

.

Vincenzo Bellini: Norma, Casta Diva, Anna Netrebko

*

Norman roolia pidetään yhtenä vaikeimmista sopraanolle kirjoitetuista oopperakirjallisuuden rooleista. Bellini kirjoitti roolin laulajatar Giuditta Pastaa varten, jolle hän myös kirjoitti Aminan roolin oopperassa La Sonnambula. Melko harvat 1900-luvun sopraanot kykenivät selviytymään vaikeasta Norman roolista. Tunnetuimpina sopraanoista Rosa Ponselle, Maria Callas, Joan Sutherland ja Montserrat Caballé ovat antaneet tulkintansa roolille, joka vaatii samalla kertaa suurta lyyrisen laulun tekniikkaa, traagista lauluääntä ja näyttämöllisiä avuja. Nykyisin armenialainen sopraano Hasmik Papian on yksi Norman roolin parhaista tulkitsijoista. Tähän joukkoon on luettava myös amerikkalainen sopraano June Anderson. Oopperan tunnetuin osa ja kohtaus lienee Norman aaria Casta Diva, jota voidaan pitää myös yhtenä lyyrisen oopperan tunnetuimmista aarioista. [wiki]

*
http://lyricstranslate.com/en/casta-diva-virtuous-goddess.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Norma_%28opera%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Norma_%28ooppera%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Anna_Netrebko

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Netrebko

Hyvä ehdokas maailman kauneimmaksi lauluksi

.

Bryn Terfel ja Wolframin laulu iltatähdelle Wagnerin oopperasta Tannhäuser [kannattaa kuunnella molemmat esitykset].

.

O du, mein holder Abendstern

.

Wie Todesahnung Dämmrung deckt die Lande,
umhüllt das Tal
mit schwärzlichem Gewande;
der Seele, die nach jenen Höhn verlangt,
vor ihrem Flug durch
Nacht und Grausen bangt.
.
Da scheinest du, o lieblichster der Sterne,
dein Sanftes Licht entsendest
du der Ferne;
die nächt'ge Dämmrung teilt
dein lieber Strahl,
und freundlich zeigst du den Weg
aus dem Tal.

.
O du, mein holder Abendstern,
wohl grüßt ich immer dich so gern:
vom Herzen, das sie nie verriet,
grüße sie, wenn sie vorbei dir zieht,
wenn sie entschwebt dem Tal der Erden,
ein sel'ger Engel dort zu werden!

*

To an Evening Star

.

Like a premonition of death, darkness covers the land,
and envelops the valley in its sombre shroud;
the soul that longs for the highest grounds,
is fearful of the darkness before it takes flight.
.
There you are, oh loveliest star,
your soft light you send into the distance;
your beam pierces the gloomy shroud
and you show the way out of the valley.
.
Oh, my gracious evening star,
I always greet you like happily:
with my heart that she never betrayed
take to her as she drifts past you,
when she soars from this earthly vale,
to transform into blessed angel!
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tannh%C3%A4user
http://en.wikipedia.org/wiki/Tannh%C3%A4user_%28opera%29

http://en.wikipedia.org/wiki/To_an_Evening_Star

http://en.wikipedia.org/wiki/Bryn_Terfel

http://classicalmusic.about.com/od/classicalmusictips/qt/O-Du-Mein-Holder-Abendstern-Lyrics-And-Text-Translation.htm

Hellepäivän hallusinaatio

A Calling frog (Hyla microcephala) in Brazil, South America. © Dante Fenolio.

*

http://www.nature.org/photos-and-video/naturallight/natural-light-cool-creatures.xml

Perussuomalaisuus pähkinänkuoressa

Timo Soini on pyytänyt tohtori Raimoa hoitamaan pollat kuntoon perussuomalaisten ydinjoukolta, jonka tyhmyys ja heikkolahjaisuus ärsyttää Timoa. Raimo huomaa, että Timolla on suurempiakin ongelmia. Jeesus vai Hitler - rasti ruutuun Timo! Tämä terapiakeskustelu on Tohtori Raimon arkistosta toukokuulta.

.

http://areena.yle.fi/radio/2231602/#/play

.

http://areena.yle.fi/radio/1917131

Tarkennan itseäni

Kirjoitin edellisen päreeni kommentissa: 'Kärjistäen ja ironisesti sanottuna puhe tosiasiasta totuutena pitäisi kieltää lailla, mikäli tuo laki itsessään ei aina jo sisältäisi ennakko-oletuksen siitä, mitä tosiasia on.'

.

Tällä kommentilla haluan jälleen kerran ihmetellä sitä, miksi emme puhu suoraan strategisista tavoitteista vaan totuudesta, ikään kuin ‘totuus’ tekisi strategiamme ja motiivimme yhtään sen oikeutetummaksi kuin itse perustava voluntaristinen pyrkimyksemme valtaan ja hallintaan. Miksi tarvitaan kaksoisstandardia, jonka mukaan totuus oikeuttaa vallan, koska totuus [mitä sillä ikinä tarkoitetaankin] on muka jotain perustavampaa kuin valta ja tehokkuus? Eikö valta itsessään ole perustavin motiivi aina ja kaikkialla? Emme siis lopultakaan keskustele asioiden totuudesta vaan neuvottelemme vallanjaosta. Mitä virkaa on totuudella tällaisessa tilanteessa? Ei mitään muuta kuin toimia manipulatiivisesti ideologisena savuverhona raadollisempien motiivien kätkemiseksi.

Jos nyt vasemmistoanarkistit ihan vilpittömästi ajattelevat, että oikeudenmukainen yhteiskunta on saavutettavissa maailmanlaajuisesti ja että totuus on poliittisesti universaalia oikeudenmukaisuutta, he näkevät unta, syvää unta, aivan kuten ne, jotka uskovat johonkin ihmismäiseen luojajumalaan eli/tai maailmankaikkeuden suureen suunnittelijaan. En haluaisi herättää heitä unestaan, koska en tiedä, kumpi on yhteiskunnallisesti [unennäkijän omasta mielenterveydestä puhumattakaan] vaarallisempaa eli seurauksiltaan arvaamattomampaa ja kaoottisempaa: se, että he näkevät totuuden [utopian] unta vai se, että he heräävät tuosta unesta.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/08/mahdoton.html

Mahdoton

Minua eivät kiinnosta mitkä tahansa kysymykset. Minua kiinnostavat vain mahdottomat kysymykset.

Terveisiä Sokrateelta

Monta asiaa olisin ymmärtänyt, ellei niitä olisi minulle selitetty.

. 

http://areena.yle.fi/tv/2315710/#/play [Ilkamat on edelleenkin erinomaista sketsiviihdettä]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkamat

http://www.youtube.com/watch?v=g35s3GPuBUE

http://www.youtube.com/watch?v=q8plFbXtzR0&list=PL1671049A719FA64B

Kuolema on hellä sitten kun se tulee

Valmistaudu ja ole valmis,

sillä kuolema on hellä sitten kun se tulee.

Rintaa vasten se sinut painaa,

sanoitta se antaa ymmärtää lapsuutesi

kehtolaulun, jonka se tuo sinulle

sinun kumaraisen hahmosi takaa.

 

Sirkka Turkka

*

http://stream.almamedia.fi/psa/PDF/Muistolauseita_ja_runoja.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Turkka

Teismi, nihilismi, kuilu, itsemurha – ja pelastus

1

Jos hylkään hylomorfismin erilaiset versiot metafyysisinä ennakkoluuloina ja ristiriitaan päätyvinä virhepäätelminä ja naturalistisen holismin tietynlaisena magiana [yleisesti ottaen ajatus energiasta ‘henkisenä’ aineena: holistinen energeettisyys], minulle jää kaksi vaihtoehtoa: teoreettinen fysiikka/matematiikka ja nihilismi/teismi.

.

Teoreettinen fysiikka ja matematiikka eivät ole varsinaisesti metafysiikkaa vaan eksaktein ihmisen luoma sääntö- ja merkkijärjestelmä, ei enempää muttei vähempääkään. Nihilismi ja teismi sen sijaan ovat kannanottoja myös teoreettisen fysiikan ja matematiikan mahdollisuuteen selittää todellisuuden merkitys ihmiselle.

.

Nihilismille todellisuus on kielen täyttämää triviaa eli konstruoitua semantiikkaa, joka romahtaa tyhjyyteen ilman symboleita ja loogisia [perimmältään dialektisia, kaksiarvologiikan sitomia] sääntöjä. Matematiikka ja teoreettinen fysiikka yrittävät nekin tavallaan pelastaa ihmisen tuolta romahdukselta, mutta voivat ilmaista todellisuutta eksakteimmillaan vain kuolleiden muotojen avulla, jotka kyllä ‘toimivat’, mutta joissa ei ole muuta sisältöä kuin eksakti mitattavuus. Teismille todellisuus on sen sijaan pyhää jumalallista täyteyttä, jota myös matematiikka ilmentää.

.

Mutta mitä eroa lopultakaan on nihilismillä ja teismillä? Itse ajattelen, ettei niiden välillä ole perimmältään mitään eroa, koska tyhjyyttä ja täyteyttä on mahdoton ymmärtää edes itsessään saati sitten eron kautta. Tiedoksi kutsuttu ‘ennakkoluulo’ on aina ja väistämättä symbolista. Kuvittelu [imaginaarisuus] sen sijaan ei ole tietoa vaan kuvittelua, kuin valveilla nähtyä unta. Ja jos kaikki on pyhää, silloin myös tyhjyys on pyhää, ikään kuin näin sanomisella olisi mitään merkitystä tai edes mieltä. Nihilismi ja Jumala, molemmat, ovat semanttisia mielettömyyksiä, jotka äärimmäisinä ratkaisuina yhä vielä antavat trivialle mieltä.

.

Toisin sanoen koska trivia itsestään selvyytenä on aidosti vailla mieltä, nihilismi ja teismi ovat kuitenkin yhä vielä mielettöminä mielettömyyksinä [ja vain tämän vuoksi] tosia käytetyn symbolijärjestelmän sisällä, toisin kuin hylomorfismin keinotekoiset maailmat, joilla on pelkästään soveltava ja käytännöllinen funktio ja jotka näin ollen aina ja loputtomasti väistävät viimeisen kysymyksen todellisuudesta paetessaan materialle annettuihin tai materiasta hahmotettuihin metafyysisiin ja ylipäätään rationaalisesti konstruoituihin informaatio-muotoihin, joihin kuuluvat myös mallinnuksen ja virtuaalisuuden maailmat. Tämä hylomorfistinen prosessi on jäänyt evoluution vangiksi, vaikka luulee pystyvänsä hallitsemaan sitä.

.

Kysymykseen todellisuudesta ei voi vastata positiivisesti, antamalla sille argumentoitu ratkaisu, pakenematta sitä samalla representaation perspektiiviseen ansaan. Rehellisempää on siis nostaa kädet ylös ja tunnustaa tietämättömyytensä ja voimattomuutensa eli äärettömyys, jonka edessä inhimillinen ajattelu kohtaa rajansa eli rajattomuuden. Rehellisempää on romahtaa kuiluun kuin luulla pystyvänsä ylittämään kuilu eli kävelemään tyhjän päälle rakennettujen siltojen varassa kuilun reunalta toiselle. Näin ollen matematiikkakin on pelkkä hauras riippusilta, joka viime kädessä kuvitellaan todeksi. Kuilu on loputon niin pituus- kuin syvyyssuunnassa.

.

2

Tieto siis muuttuu ja päätyy aina ja väistämättä lopulta takaisin kuvitteluksi [imaginaariseksi kuvaksi], joka sen on synnyttänytkin. Tästä loppupäätelmästä, tiedon romahtamisesta takaisin kuvitteluun, ikään kuin uneen, on vain askel henkilökohtaiseen askeesiin: maailmasta vetäytymiseen ja vaikenemiseen. Tämä askel ei seuraa johtopäätöksestä eli tiedon arvon romahtamisesta tietenkään välttämättä vaan on ihmisen oma valinta ja sellaiseksi minä sen myös jätän [moni pakeneekin kuilun partaalta takaisin elämän valheeseen], toisin kuin pakkomielteisesti ihmisten persoonallisuuksia penkovat piilorasistiset pseudotieteilijät, jotka on legitimoitu käyttämään leimakirvestä tieteen nimissä [etenkin psykologit, sosiaalipsykologit ja antropologit] ja jotka luulevat olevansa tieteen auktoriteetin legitimoimia oraakkeleita.

.

Vain se, joka lakkauttaa itsessään representoituvan ja representoivan evoluution täysin, vapautuu. On kuitenkin aivan sama, jos ihminen syntyy jossain muodossa ikään kuin uudestaan jossain evoluutioon vaiheessa, koska hän ei silloin ole enää sama olento tai ja persoona kuin aiemmin eikä voi elää kuin vain ja ainoastaan sen hetkisen elämänsä. Kaikki muu höpinä  esim. jälleensyntymisestä on pelkkää inhimillisen ajattelun luomaa harhaista kuvitelmaa ja yritystä hallita evoluution tyhjyyttä, indifferenssiä ja triviaalisuutta, joka ei piittaa ihmisestä vähääkään vaan tapahtuu pelkästään oman itsensä takia [ikään kuin tämäkään väite olisi mielekäs]. Näin ollen myös tulevaisuuden ‘ennustamiseen’ suuntautunut buddhalaisuus on jämähtänyt juuri siihen ansaan, jota ja josta se kaikkein voimallisimmin yrittää paeta: inhimilliseen ajatteluun/tietoisuuteen.

.

Tietoisuuden voi lakkauttaa lopullisesti vain tekemällä itsemurha. Mutta kuka pystyy siihen? Harkitusti ja loppuun asti tyynenä. Jos ja kun psykologit, psykiatrit ja muut piilorasistiset hömppätieteilijät pitävät kaikkia itsemurhia mielenhäiriöinä, heidän täytyy silloin pitää myös antiikin ajan merkittävintä ajattelun ja elämänfilosofian suuntaa eli stoalaisuutta mielenhäiriönä. Mutta jos itsemurhan hyväksyvä stoalaisuus todella on mielenhäiriö, niin mitä sitten on elämän jatkaminen helvetillisessä tilanteessa? Kidutuskammio? Sadomasokismia? Kyllä, juuri sitä. Itse valitsen, jos minulta vain löytyy siihen tarpeeksi tahtoa, mieluummin mielenhäiriön kuin kidutuskammion. Tämä valinta merkitsee kuitenkin samalla perustavaa protestia kristillistä arvomaailmaa ja sen uskoa kohtaan. Elämä on kammottava erehdys, ei Jumalan armolahja.

.

3 

Nietzsche yritti romanttisen vitalismin ja Schopenhauerin taidekäsityksen hengessä estetisoida elämäntunteen ja ulottaa sen kolossaalisesti koskemaan koko maailmankaikkeutta. Hän puhuu oseaanisesta tunteesta, jonka ihminen voi tavoittaa maailmakokemuksessaan. Mutta Nietzschen ääni ei rivien välistä luettuna ja kaikessa liioittelussaan kuulosta kovin vakuuttavalta ainakaan tässä asiassa. Siinä on jotain jos ei teeskenneltyä niin pakotettua ja väkinäistä. Nietzschen Dionysos ei ole onnellinen vaan kuilun partaalla kävelevä desperado, joka stoalaisen itsekurin läpi yrittää rakastaa elämää. Mikä sovittamaton sisäinen ristiriita!

.

David Bentley Hart yrittää yhdistää Nietzschen kolossaalisen vitalismin lähes panteistiseen kristillisyyteen, jossa ‘autuus’, joka Jumalan luomistyön näkemisestä luonnossa seuraa, on uskon kokemuksellinen perusta. Mutta eikö tuon evolutiivisen luomistyön voi yhtä lailla nähdä kammottavana toistona, jossa syntyminen, lisääntyminen ja kuolema seuraavat toistaan vailla mitään muuta mieltä kuin tuo lisääntyminen [eli/tai informaation siirto] itsessään ilmentää? Eikö sen sokea ja päämäärätön syklisyys ole pikemminkin vankila, johon ihminen on tahtomattaan suljettu koko elämänsä ajaksi ja josta hän ei pääse pois kuin vasta kuolemassa? Eikö se ole pikemminkin helvetti, joka johtaa pelastukseen vasta loputtuaan – mutta vain kuoleman itsensä takia, ei sen jälkeen luvatun taivasosuuden vuoksi?

.

4

Mutta kas, luettuani pseudotieteilijää, minä toki alan ymmärtää ajatteluni ankeuden syytä. Minä olen parantumaton pessimisti ja tunne-elämältäni jotenkin häiriintynyt. Minun pitää oppia optimismin jalo taito. Minun pitää oppia ajattelemaan positiivisesti. Ehkä on niin, että joskus tulevaisuudessa on mahdollista vaihtaa pessimistille optimistin geenit ja saada hänet tällä tavoin ajattelemaan toisin. Koittakoon siis kaikille tuleville pessimisteille se päivä, jolloin he voivat käydä vaihdattamassa itselleen oikeat geenit, jotta heidän elämänsä ja ennen kaikkea heidän pessimismistään kärsivien optimististen lajitoverien elämä helpottuisi. Sellaista, tieteellisen geeni- ja emootiotutkimuksen ohjaamaa yhteiskuntaa odotellessa, täytyy pessimistin vain kärvistellä oman mielensä synkissä syövereissä. Tuota synkkyyttä kuitenkin valaisee kuilun toisessa päässä, tosin himmeästi mutta valaisee kuitenkin, optimismin ihanan helpottava valo. Kiitos tieteen ja tiedeyhteisön, joka on uuden uljaan elämänuskomme taivaisiin asti ulottuva kirkko.

Yksinkertaista ja nerokasta nro. 3

 

Giacinto Scelsi: ‘Pfhat’ (1974)

*

http://www.classical.net/music/comp.lst/works/scelsi/pfhat.php

http://en.wikipedia.org/wiki/Giacinto_Scelsi

Yksinkertaista ja nerokasta nro. 2

Frédéric Chopin, Preludi nro. 1 C duuri

.

Preludi 1 on näyte Chopinin loistavasta kyvystä koristella vaatimatontakin teemaa lisä-äänillä ja monimutkaisilla rytmeillä. Idea jatkuu koko kappaleen ajan samanlaisena kuin nuottiesimerkissä. Preludi on lyhyt, nopeasti soitettuna vain noin 30 sekuntia. [wikipedia]

*

.

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Preludes_%28Chopin%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Preludit_%28Chopin%29

Yksinkertaista ja nerokasta nro.1

.

Johann Sebastian Bach, Preludi nro. 1 C duuri

*

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/62/Johann_Sebastian_Bach_-_The_Well-tempered_Clavier_-_Book_1_-_02Epre_cmaj.ogg

*

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2297037

Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä: Pyhä yksinkertaisuus
.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Johann_Sebastian_Bach_-_The_Well-tempered_Clavier_-_Book_1_-_02Epre_cmaj.ogg http://en.wikipedia.org/wiki/The_Well-Tempered_Clavier