Tietoisuudesta

1

‘Ajattelen, olen siis olemassa’ ei ole looginen argumentti [syllogismi], jossa premisseistä [ajattelusta] välttämättä seuraa itsenäinen johtopäätös [olemassaolo] vaan intuitiivinen performatiivi, jota ei siis/kuitenkaan voi kieltää loogisesti tai empiirisesti. ‘Minä olen olemassa’ [ei siis: ‘minä on olemassa’, koska ‘minä’ on aina perimmältään intuitiiviseen varmuuteen perustuvaa yksilöllistä puhekokemusta itsestä eikä looginen ‘merkitysrakenne’ ( vrt. käsitteellisesti konstituoituva ymmärryksen muoto: Kant oli ‘epätarkka’ intuition ja käsitteen erottelussa)], koska jos minä en yksilönä olisi olemassa, en voisi edes epäillä itseäni. Tämä johtopäätös [minä/olemassaolo = subjektiivinen intuitio] ei ole loogisesti jaettavissa osiinsa, joiden suhdetta voisi tarkastella formaalina objektiivisena merkitysrakenteena ilman tietoisuuden ainutlaatuisuutta vääristelevää rajaamista [muista ‘Prokrusteen vuode’]. Kärjistäen: cogito ‘perustaa’ itse itsensä [causa sui] suhteessa kokemukseensa ikuisuudesta ja äärettömyydestä, ja tätä kokemusta voi pitää olemassaolon tajuna. Tietoisuus ja olemassaolo ovat saman ‘transsendentaalisen kokemuksen’ kääntöpuolia: toista ei ole ilman toista. Tässä [mutta vain tässä] mielessä Descartes’n cogito on ikään kuin jumalallinen substanssi [Jumalan ‘kuva ja kaltaisuus’].

.

Spinoza sen sijaan ymmärsi nimenomaan ja vain Jumalan [ainoana substanssina] juuri tällä tavoin, causa sui’na, hyläten cogiton substantiaalisuuden ja ‘alentaen’ sen jumalallisen substanssin aksidentaaliseksi moodiksi [‘ilmentymäksi’]. Mutta myös Spinoza menettää subjektiivisen tietoisuuden ainutlaatuisuuden tekemällä siitä Jumalan/Luonnon deterministisen ‘robotin’, mikä on kestämätön ajatus sekä loogisesti että intuitiivisesti, koska tietoisuudellamme ei silloin voisi olla minkäänlaista identiteettiä/riippumattomuutta Jumalasta: emme voisi tiedostaa edes riippuvaisuuttamme Jumalasta/Luonnosta, jos olisimme absoluuttisen kausaalisesti ehdollistettuja fysikaalisiin luonnonlakeihin. Tietoisuus on näin ollen väistämättä eräänlainen ihmeeseen analogisesti rinnastettava anomalia [‘poikkeama’] ‘deterministisessä kaaoksessa’.

.

Tietoisuus ‘universaalin, äärettömän ikuisuuden tajuamisena singulaarissa ajassa’ on aina itsessään singulaari [vrt. Leibnizin monadologia, jota en tässä kuitenkaan edusta] ja siten performatiivisuudessaan ainutlaatuinen. Sitä ei voi ‘kadottamatta’ analysoida loogisesti ‘merkitysosiinsa’ tai fysikaalisesti redusoida ‘alkutekijöihinsä’. Tietoisuutta ‘laadullisena muutoksena’ ei myöskään edellä mainituista syistä voi johtaa määrällisistä muutoksista. Tietysti tietoisuutta voidaan yrittää simuloida, mutta mikään simulaatio tai virtuaali ei ole kuten ihminen eli singulaarisuudessaan ainutlaatuinen. Millään muulla maailman ‘oliolla’ [olivatpa sitten geneettisesti miten läheisiä tahansa] ei myöskään ole tietoisuutta edellä esitetyssä mielessä ja merkityksessä. Ihminen ei ole eläin eikä kone [‘automaattinen informaatio-kompuutteri’] vaan sekä eläin, [bio]kone että tietoinen olento.

.

2

‘Kvaliat, abstraktit käsitteet, järki, kokemuksen transsendentaaliset ehdot, intentionaalisuus, tietoisuuden ykseys’. Nämä tietoisuuden “’fenomenologiset’ ominaisuudet/tilat” naturalismin pitäisi kyetä selittämään pätevästi ja ristiriidattomasti, jotta se olisi käypä selitysperusta tietoisuuden olemassaololle. Näin ei kuitenkaan ole eikä voi olla. Naturalismi kohtaa tietoisuudessa ongelman, jota sen lähtökohdista ei voi ratkaista uskottavasti. Lukekaa esim. David Bentley Hartin ‘The Experience of God’ ja siitä luku ‘Consciousness’.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/unissakavelya-osa-x.html

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:performatiivi

http://en.wikipedia.org/wiki/Performativity

http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_utterance

http://en.wikipedia.org/wiki/Philosophy_of_Spinoza#Modes

http://www.oxforddictionaries.com/definition/english/computer

http://fi.wikipedia.org/wiki/Monadologia

http://www.amazon.com/The-Experience-David-Bentley-Hart-ebook/dp/B00E64EH0K

Unissakävelyä [osa x]

Tarkennettakoon ‘Tiede ja pseudotiede’-pärettäni sen verran, että Descartes epäili äärimmillään [harkitun liioittelevasti?] jopa matemaattisen metodin pätevyyttä erottaa totuus 'totuudeksi naamioidusta' valheesta, jonka ja johon ilkeä demoni-jumala oli ihmisen kyvyt luonut. Niinpä ihmisen totuudentavoittelun takasi lopulta vain usko siihen, että Jumala ei huijaa meitä, eli hän ei ole luonut pelkkää ‘totuuskuplaa’, jota ei lopulta ole edes olemassa kuin ihmisen järjen ja kokemuksen synnyttämissä mielikuvissa.

.

Mutta/ja - kun tämä usko sisäistetään täysin, se voidaan ikäänkuin unohtaa. Näin on käynyt etenkin eksakteissa matemaattis-empiirisissä tieteissä. Matemaattiset empiristit eivät siis tiedä ‘uskovansa’, vaikka pelkät todennäköisyydet ovat aina suhteellisia ja/eli pragmaattisia eikä edes ‘puhdas’ matematiikka voi vakuuttaa meitä kuin trivaalisti [mikä ei ole tietoa vaan itsestään selvää tautologiaa: kuin ilmaa, jota hengitämme] tai maagisesti: projisoimme matemaattisiin kaavoihin, jopa numeroihin, ‘elävän ja luovan hengen’. Tai sitten piirrämme kuvan, jonka pitäisi olla ‘simuloitu’ malli esim. painovoimasta. Mutta voiko painovoimasta itsessään [an sich/per se] piirtää ‘kuvan’? Sehän vaatii ‘luovaa mielikuvitusta’, eikö? Tämäkö on eksaktia luonnon-tiedettä? Tätäkö lopulta on myös matematiikka: kuva, merkki, representaatio?

.

Ergo: meillä ei voi olla tietoa ilman representaatioita, jotka taas voivat olla “‘olevan olemisen’ ilmaisijoina” pelkkää harhaa Descartes’n tarkoittamassa mielessä. Eihän tasasivuisia kolmioitakaan ole ideaalisesti olemassa kuin representaationa eli ideoina. Väitän, että tämä huomautus pätee kaikkeen matematiikkaan, ei ainoastaan geometriaan. Matemaattinen ‘tieto’ on tavallaan maagista unta, ellet sitten samalla usko Jumalaan, mikä on omanlaistaan unta sekin, ehkä vain hieman ‘elävämpää’ kuin pelkkä matemaattis-maaginen uni, ei kuitenkaan yhtään sen todempaa, koska mitään Totuutta [iso ‘T’] ei ole olemassa kuin kielellis-metafyysisenä konstruktiona, joka teismissä saa ‘voimansa’ uskon kokemuksesta, mitä ikinä se sitten onkaan ja tarkoittaakaan - - [totuus (pieni ‘t’) tiedollisena hyveenä (esim.  Alvin Goldmanin hyvereliabilismi) on sopimus (vrt. deflationaaris-naturalistis-matemaattinen totuuskäsitys), jonka tiedeyhteisö hyväksyy eli ‘siunaa' = metodin hyveellisen soveltamisen ja noudattamisen tulos julistetaan tieteelliseksi totuudeksi].

.

Dialektis-argumentatiivisen tiedon teoreettiset kriteerit kiertävät kehää tai ajautuvat regressioon [osan ja kokonaisuuden analyyttiseen synteesiin emme koskaan kykene, koska se vaatisi tietoisuutemme jakautumista vähintään kahtia (logiikan säännöillä kikkailu ei tässä auta)] eivätkä fysiikan matemaattiset alkuehdot tai koordinaatit puolestaan takaa muuta kuin tutkittavan ilmiön ‘sisällä’ tapahtuvien syy-suhteiden tutkimisen; niiden ulkopuolelle emme pääse ilman metafysiikkaa eli jatkamalla ‘puhtaan’ representaation mielikuvituksellista tietä. Mutta se tie onkin sitten meille aina avoinna – ad. inf.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/tieteen-ja-pseudotieteen-ongelma.html

http://www.amazon.com/Nihilism-Before-Nietzsche-Phoenix-Poets/dp/0226293483

 http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467/ref=pd_sim_b_1?ie=UTF8&refRID=0AJF1V2QDKJZN82XDGN3

Elämä kuolemana

Asioitten tärkeysjärjestys muuttuu viimeistään silloin, kun loppu lähestyy, osittain pakosta osittain ymmärryksen kirkastumisen takia. Elämä ei ole enää elämän ‘tärkein’ asia. Nietzschen mielestä elämä onkin vain kuoleman eräs laji. Nihilistinä Nietzschen voi tosin sanoa päätyvän tässä[kin] kommentissa performatiiviseen ristiriitaan oman vitalisminsa kanssa - ellei vitalismi sitten ole perimmältään pelkkää 'kiimaista amokia' [vrt. dionyysinen hurmos] eli elämisen pakkomiellettä olemattomuudesta [kuoleman tilasta] elämää alkuun panevan siemensyöksyn aiheuttaman 'sikiämisen' jälkeen takaisin olemattomuuteen. 
.
Elämän evoluutio on siis poikkeus maailmankaikkeuden 'tilassa'. Teisti kuitenkin pitää tuota poikkeusta ihmeenä, joka on pyhä, koska se on Jumalan 'luomus'. Itse asiassa myös Nietzsche yrittää 'pyhittää' elämän, mutta hän ei tarvitse tai halua siihen Jumalaa/jumalia vaan nimenomaan dionyysista hurmosta ja 'oseaanisen tunteen'. Hurmoksen ja haltioitumisen jälkeen tulee enää vain kuolema, ei siis  mikään tuonpuoleinen vaan kuolema, joka on jatkuvasti läsnä, ikäänkuin sisäänkirjoitettuna, kaikessa elämässä ja elävässä ['mit' ikään syntyköön, se omiaan vain on häviöön' (Goethe)].

*

‘Se astraalinen järjestys, jossa me elämme, on poikkeus; tämä järjestys ja sen edellyttämä melkoinen kesto on taas tehnyt mahdolliseksi poikkeusten poikkeuksen: orgaanisen elämän muodostumisen. Kokonaisluonteeltaan maailma sitä vastoin on ikuisesti kaaos (…) ja koko soittoautomaatti toistaa iäti veisuansa, jota ei koskaan saa sanoa sävelmäksi (…) Elävä on vain kuolleen eräs laji, ja hyvin harvinainen laji.’ (Nietzsche, Iloinen tiede, §109.)

*

http://kirjoituksianietzschesta.blogspot.fi/2014/02/jumalan-kuolema-ja-nihilismi.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Amok

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vitalismi

http://www.oboolo.com/philosophy-literature/humanities-philosophy/presentation/nietzsche-freud-oceanic-feeling-83677.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Oceanic_feeling

http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_contradiction

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/pessimismin-ongelma.htm

Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa

Jottemme vallan häikäistyisi positiivisen ajattelun muodikkaasta [lue: ohimenevästä] voimasta, miettikäämme vastapainoksi ikuista ja ajatonta tunnetta: melankoliaa. Puheena olevan Melankolia-sarjan tunnelmaa tai atmosfääriä taitaisi esim. Suomen paras bloginpitäjä Jukka Kemppinen [jolle 'blogi' on kaikkein omin 'lajityyppi'] olla lähes kykenemätön ilmaisemaan tai käsittelemään, ‘mainoskristus’ Jari-että-mä-kärsin-Sarasvuosta nyt puhumattakaan. Tässä kun ei höpötetä suut silmät täyteen, vaikka oltaisiin kuinka oppineita, viisaita ja retorisesti vetoavia. Tässä ajatellaan ja tunnetaan, eikä vain esitellä tai esitetä ajattelua ja tunnetta. Tässä ei katsota yleisöä eikä peiliä vaan omaa sisintä. Tässä ollaan eksistenssin ytimessä eli sellaisen minä- ja maailmakokemuksen syvyydessä, jota ei voi paeta mihinkään rooliin, triviaan tai mediaan. Tässä jokainen on lopultakin täysin yksin itsensä ja maailman kanssa. Tätä kokemusta ja tietoisuutta et siis voi loppuun asti jakaa kenenkään toisen kanssa, et myöskään vapaaehtoisesti ottaa tai jättää, koska ‘Se’ ottaa sinut – ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

.......

Melankolia on eräänlaista kuolemaan valmistautumista, mikä ei kuitenkaan sulje pois hetkittäistä iloa ja huumoria, kuten Kierkegaardilta opimme. Melankolisessa huumorissa saattaa tosin piillä hieman 'myrkyllinen' sävy - -  .

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2127655

.

Musta aurinko -sarjassa perehdytään 12 jakson ajan meille suomalaisille niin rakkaan melankolian tunteen historiaan. Sarja liikkuu historiassa, mutta peilaa sitä meidän aikaamme. Toimittajana Kaisa Pulakka.

*

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2180136

http://vulgusnedecipiatur.blogspot.fi/2013/06/melancholica-poleemisia-esseita-sarsila.html

'Sopiiko, että käyt vessassa kolme kertaa viikossa?' - - [Tämäkö on osa vanhusten laitos- ja avohoidon rationalisointia eli rakenneuudistusta?]

Ihmisarvo kunniaan

Markku Ulander / Lehtikuva

Nimimerkki Ih­mi­sar­vo kun­niaan ihmettelee vanhustenhoitolaitoksen käytäntöjä.
.

HS.fi, 24.3.2014 9:28
.

Nimimerkki Ih­mi­sar­vo kun­niaan ihmettelee vanhustenhoitolaitoksen käytäntöjä.
.

Ystäväni on hoidettavana eräässä Helsingin seniorisäätiön hoitolaitoksessa. Hän istuu pyörätuolissa, josta hän ei pysty poistumaan ilman apua.
Ystäväni kertoi pääsevänsä hoitopalaverin tuloksena kolme kertaa viikossa omaan vessaan, kun hän aikaisemmin oli päässyt vain kaksi kertaa viikossa (ei siis päivässä, kuten ensin luulin). Hän piti niin sanottua suurempaa hätää hyvin kiusallisena, koska itsensä likaaminen on hänelle, kuten meille kaikille, erittäin vastenmielistä. Apuakaan sen jälkeen ei aina ole saanut riittävän nopeasti.
Ihmettelen suuresti tätä käytäntöä. Miten ihmistä voidaan nöyryyttää tällä tavalla? Ymmärrän toki, että vahinkoja voi sattua missä ja milloin ja kenelle tahansa. Tässä on kuitenkin kyseessä ihan virallinen päätös. Vatsa ei saa toimia vääränä päivänä!
Miten Helsingin seniorisäätiön päättäjät perustelevat tätä asiakkaittensa julmaa ja välinpitämätöntä kohtelua tässä meidän kaikkien perustarpeita koskevassa asiassa?
Syyt ovat tietysti taloudelliset. Kysyn vain, kuinka paljon säästöä tulee asukasta kohti, kun asukasta ei päästetä edes kerran päivässä käymälään vaan hänet puhdistetaan vasta jälkikäteen? Onko ihmisen arvo laskettu näin alhaiseksi?

Ihmisarvo kunniaan
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
 *

http://www.hs.fi/mielipide/Sopiiko+ett%C3%A4+k%C3%A4yt+vessassa+kolme+kertaa+viikossa/a1395552482777

Päivän kysymys ja vastaus

Hän [Jerry Fodor] sanoo: “Hermojärjestelmä 'puhuu’ sisäistä kieltä” [....] Ikään kuin hermoprosessit voisivat sisältää symboleja, representaatioita, kuvauksia. Kuuluuko henkilön hermojärjestelmä kielenkäyttäjien yhteisöön? Soveltaako se symboleita esineisiin ja tilanteisiin? Tekeekö se joskus virheitä ja tuleeko sitä oikaista, kunnes sen kielikäytännöt pitävät yhtä kieliyhteisön aikuisten hermojärjestelmien kanssa? Voidaanko sen sanoa ymmärtävän tai käsittävän väärin ‘sanastonsa’ sanat? [....] ei ole vain harhaanjohtavaa vaan tyhjänpäivästä väittää, että hermoprosessit muodostavat ‘ajattelun kielen’ tai ‘representaatiojärjestelmän’. [Norman Malcom 1995, 75]

*

http://www.gaudeamus.fi/jarvenkyla_tavallisen/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Norman_Malcolm

http://en.wikipedia.org/wiki/Norman_Malcolm

http://en.wikipedia.org/wiki/Jerry_Fodor

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerry_Fodor

Tieteen ja pseudotieteen ongelma

Suuri osa tieteellistä tutkimusta on pseudotiedettä. Pseudotiede ei tutki todellisuutta vaan metodis-paradigmaattisia projektioita. Teknisesti reliabileinkaan metodi ei vielä tee tieteestä tiedettä vaan 'se' todellisuus [joka ei viime kädessä ole mikään yksittäinen ilmiö], jota metodin pitäisi kyetä kuvaamaan sellaisena kuin todellisuus on. Metodien validiteetti on kuitenkin väistämättä ontologinen valinta ja ontologiset valinnat ovat tiedeyhteisöllisiä paradigmoja [ideologisia käsitteen laajassa mielessä]. Näin ollen voidaankin esittää kysymys, onko todellisuutta itsessään [‘out there’] tutkivaa tiedettä lainkaan olemassa vai onko tieteen tutkima todellisuus aina todellisuutta ‘meille’ [‘in here’]. Tähän kysymykseen ei voi kuitenkaan vastata pätevästi [jos lainkaan], jos emme tiedä todellisuudesta muuta kuin paradigmamme, jotka todennetaan kokeellis-pragmaattisesti, mikä kertoo pikemminkin ihmisen kekseliäisyydestä ja intresseistä kuin todellisuuden olemassaolon ‘tavasta’, todellisuudesta itsestään puhumattakaan. Jos joku sanoo nyt, että silloin tällaista pätevyys-kysymystä on itse asiassa mahdoton esittää [vrt. Wittgensteinin Tractatuksen viimeinen aksiooma vaikenemisesta], hän on tavallaan oikeassa myös sen vuoksi, että tieteen ja pseudotieteen välisestä demarkaatiolinjasta väitteleminen/argumentoiminenkin vain siirtää ongelmaa loputtomasti eteenpäin, muttei pysty loogisesti ratkaisemaan sitä. Tässä mielessä, ollakseni samalla ironinen, loputtoman argumentaation käsitteellis-dialektisesti ratkaisematon totuusarvo ei todellakaan riipu esittäjän persoonasta. Ratkaisu eli premissien/evidenssin regression pysäyttäminen on nimittäin/sen sijaan mahdollinen vain henkilön ‘persoonaan’ [tiedeyhteisö, paradigma, ideologia, intressi, hyöty jne.] vetoamalla.  Dialektinen päättely-proseduuri, jolla evidenssi oikeutetaan ei sitä kykene tekemään. Matematiikka eli triviaalit todistukset on jälleen asia erikseen, mutta matematiikka onkin laskemista eikä 'tietoa'.

Pessimismin ongelma

Täysin johdonmukainen mutta silti yhä elossa oleva pessimisti ei ole paradoksi tai kontradiktio vaan mahdottomuus. Elävät ihmisoliot ovat pessimistisimmilläänkin väistämättä epätoivoisia optimisteja.

[....]

[....]

Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
ei tässä elämässä ole uutta kuolla
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

Sergei Jesenin

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2008/02/nkemiin-ystvni-nkemiin.html

Youssulla on toinen

Yosefina Samantha Näätä. Hahhah. Youssuakin pitäis välttää, ettei sydän halkea.

*

https://www.youtube.com/watch?v=iUJwwPTutEg

http://fi.wikipedia.org/wiki/Putous

Ehtoopuolen jumppa

Putous 2012 – Hieno Åhlgrenin Ehtoopuolen jumppa

.

Ei saatana, kun ei uskalla edes nauraa täysillä, ettei sydän halkea. Tämä kotikaupungistani Kotkasta kotoisin oleva Hieno Åhlgren olkoon kuitenkin meidän vanhenevien ja kuolevien ihmisten idoli. Ei haittaa, vaikka paikat ja aukot vähän falskaa.

.....

https://www.youtube.com/watch?v=9vvK0u9NNZw

*
PS. Tarkennettakoon, että Kotka on mun synnyinkaupunkini, mutta miä ite oon ollu tatilainen jo ties miten kauan [lyhyellä matikalla en osaa laskea vuosia].

http://fi.wikipedia.org/wiki/Putous

Miksi en siis kuolisi jo tänään?

Elä niinkuin kuolisit huomenna. Opi elämään ikuisesti [Gandhi]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/elaman-tarkoitus/

Entä jos taivas katsoo sinuun?

‘Älä kato ittees, kato taivasta’ [pelastuslaitoksen ensihoitaja]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/elaman-tarkoitus/

Paniikkihäiriön normaaliarvo

Pyysin lääkäriä otattamaan mahdollisen paniikkihäiriöni veriarvokokeen, koska muut veriarvotulokset [ja mittaukset] eivät näyttäneet juurikaan poikkeamisia normaaliarvojen linjasta [tälläkään kertaa]. Oireet tunsin tästä huolimatta hyvin todellisiksi ja hetkittäin lähes ylivoimaisen tuskallisiksi. Haluaisin nimittäin viimeinkin tietää kaksi asiaa. Ovatko ‘PNH-arvolukemani’ normaaliarvojen rajoissa ja ennen kaikkea, miten tuo normaaliasteikko määritellään – verikokeen perusteella. Selkokielellä kärjistäen haluaisin tietää olenko hullu vai en. En saanut vastausta – toistaiseksi, mutta ehkäpä se tulee aikanaan, kunhan teknologia tästä vielä kehittyy – siis ihmisluonteen teknologia.

Loppusanoiksi tänään, huomenna, tulevaisuudessa...

Ah, ystäväni, minä lähden viimein tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy murtua tai kovettua [Chamfort].

.

http://actuspurunen.blogspot.fi/2005/06/emma-bovaryn-muistolle.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2009_08_01_archive.html

‘Parakonsistentti’ kysymys

Kuinka monta kertaa minun on tehtävä kuolemaa tietääkseni, milloin olen kuollut?

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Parakonsistentti_logiikka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konsistenssi

http://en.wikipedia.org/wiki/Paraconsistent_logic

http://plato.stanford.edu/entries/logic-paraconsistent/

http://www.iep.utm.edu/para-log/

Kommentteja

Sammalkieli kommentoi aforismipäreessäni [julkaistu 24.2]: ‘Mua häiritsee eniten toi överiksi menevä anti-intellektuaalisuus [mikä on tavallaan jo lähtökohtaisesti eräänlainen contradictio in adjecto], plagiointi ja ihmisten tarpeeton solvaaminen.’

.

1

Päätin hetken epäröinnin jälkeen tehdä tästä rönsyävästä kommentista päreen, joskin se taitaa Ruukinmatruunan osalta olla liian henkilökohtainen ‘virallisempiin’ parrasvaloihin [;]. Toisaalta olen kritisoinut RM:aa aiemminkin samalla ‘kaavalla’, joten mitään uutta en tässä omalta kohdaltani tule esittäneeksi, en myöskään Kemppisen suhteen.

.

2

Ihminen voi [ja hänen pitäisikin] tietysti sanoa asioista oma mielipiteensä, mutta ollakseen älyllisesti rehellinen ja koherentti, hän ei voi sanoa ihan mitä huvittaa, jos on sitoutunut yhteen ainoaan reduktionistiseen selitysparadigmaan. Mutta mitä dogmaattisempi [joka/mikä ei ole välttämättä sama asia kuin abstrakti] on perustava selitysmalli, sitä räikeämmin havaitaan sen heikkoudet varsinkin,  jos ihmisen älyllinen rehellisyys ja psykologinen mentaliteetti ovat ristiriidassa keskenään tai jos älyllistä selitysmallia käytetään ikään psyykkisenä puolustusmekanismina mielen kaaosta ja tuskaa vastaan. Matruuna ajautuukin älyllisesti kestämättömään positioon, jota hän ei  halua eikä ilmeisesti myöskään tajua myöntää, sillä hän ei ymmärrä käyttävänsä jäykkää matemaattis-mekanistisista selitysmallia eräänlaisena defenssinä ilmiöiden väistämätöntä ja hallitsematonta moninaisuutta vastaan, joka ‘muistuttaa’ häntä ‘vaarallisesti’ [mutta enemmän tai vähemmän tiedostamattomasti] hänen omasta psyykkisestä epävakaudestaan. Ei siis mikään ihme, että RM:n usein jopa matemaattisesti perusteltuina tosiasioina esittämät kannanotot [massiivisen sitaattiplagioinnin jälkeen tai sen yhteydessä] ilmentävät monesti pikemminkin hänen pelkojaan ja projektioitaan kuin ovat johdonmukaista ja vakavasti otettavaa konservatismia. Tällainen ajattelu ei pahantahtoisessa dogmatismissaan [jonka vastapainona RM on joskus suorastaan banaalin pragmaattinen] voi muuta kuin ajautua sisäiseen ristiriitaan ja loogiseen epäkoherenssiin, koska jo sen perusta on tavallaan ‘traumaattinen’. - - Kyseessä on monissa asioissa pikemminkin mielikuva-argumentointi kuin muka vain ja yksinomaan faktoihin perustuva arviointi. Itse asiassa mitä vahvemmin RM vetoaa empiiris-tieteellisiin ‘tosiasioihin’ omien arvovalintojensa suhteen, sitä vähemmän niistä löytyy suoraa kytkentää arvoihin. Eikö RM todellakaan tajua, että loogisesti tiede ei voi olla arvojen lähde/perusta vaan ‘pelkästään’ eksaktin tutkimuksen väline ja siten enintäänkin ‘pelkkä’ evidenssi? No, periaatteessa kaikki arvoutilitaristit [konservatiiveja tai ei] tekevät tämän saman kategorisen päättelyvirheen. Arvot ovat joka tapauksessa enemmän tai vähemmän yksilöllisen ja kollektiivisen ideologis-poliittis-uskonnollisen tahdon asioita ja siten aina rationaalisuuden rajalla [hyöty ei ole tieteellis-rationaalinen käsite vaan ideologinen insentiivi ja imperatiivi].

.

3

Kaikenlainen reduktionismi haluaa ‘pelastaa ilmiöt’ [tai pikemminkin ihmisen mielen todellisuuden kaaokselta ~ 'mielen/todellisuuden': lukekaa lauseen merkitys miten haluatte, se tarkoittaa kuitenkin juuri ‘sitä’], mutta tulee kokeellis-empiriseen metodiin sitoutuneena väistämättä päätyneeksi joko premissien/evidenssin regressioon tai alkaa käyttää reduktionistista selitysmallia lähes dogmaattisena auktoriteettina evidenssin regression selittämiseksi eli pysäyttämiseksi. Tähän ongelmaan ajaudutaan kaikissa ajatusjärjestelmissä/tieteissä, mutta vain ‘paras’ teo-logos’ eli oppi Jumalasta [viittaan tietenkin D. B. Hartiin]  pystyy antamaan fysikaaliselle kontingenssille metafyysisesti ymmärrettävän ja hyväksyttävän ‘metatason’ selityksen.

.

4

Kemppinen olkoon positiivinen huippuesimerkki siitä, miten asioiden moninaisuuden käsittely hoidetaan älyllisesti rehellisellä tavalla. Mutta onko Kemppinen oikeastaan koskaan mitään mieltä mistään, koska hänellä vaikuttaisi riittävän ‘mielipiteitä/tosiasioita’ loputtomiin. Onko Kemppisen ajattelussa ‘punaista lankaa’ tai onko hänellä mitään linjaa, jääköön tässä syvemmin pohtimatta, mutta itse olen kuitenkin taipuvainen vastaamaan: tuskin, ja että esim. Kemppisen päreen Nato-kommentti on poikkeus, joka vain vahvistaa ‘tuskin-säännön’. Ehkä Kemppisen viimekätinen vastaus ainakin kaikkiin ideologistyyppisiin kysymyksiin on jyrkkä ‘ehkä’ tai sovitteleva ‘tuskin’. Veikkaanpa että hän on hieman kateellinen Erkki Tuomiojalle, jota kehuu ja arvostaa, mutta jonka edustamasta linjasta kuitenkin sanoutuu myös aina selvin sanoin irti – luultavasti ‘vapaan humanismin’[?] nimissä. Mitä se on? ‘Ehdotonta’ juridista arvopragmatismia yhdistyneenä tieteelliseen metodiin ja trivia-addiktioon. Politiikasta Kemppinen sen sijaan saa jonkinlaisia allergia-oireita ellei peräti infektion. Mistä se kertoo? Päätelkää tse.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/02/tasta-testista-eivat-ainakaan.html

http://takkirauta.blogspot.fi/

http://kemppinen.blogspot.fi/

Pessimistin elämänviisautta

Pessimisti on ihminen, jonka on ollut
pakko elää optimistin kanssa [Elbert Hubbard]

*

Tämä on psykologisesti yksi parhaimpia perusteluja pessimismille; ei kuitenkaan välttämättä pessimismin perimmäinen syy.

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

Kyky luovaan ajatteluun edellyttää rajaamista, valikoivuutta ja jopa unohtamista

Vaatimus että ihmisen pitäisi muistaa kaikki lukemansa on yhtä mieletön kuin ajatus, että ihmisen pitäisi kantaa sisässään kaikki syömänsä [Schopenhauer]

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e