Mitä ‘etnosentrinen moduuli’ opettaa meille moraalista?

1

Valkea kirjoitti päreessään ‘Kaunis, älykäs ja luova fasistinainen [edit]’: ‘Koska valkoisilla etuaivolohkojen sisällöllä on taipumus syrjäyttää vaistomaisia moduuleja kuten liian heikko etnosentrinen moduuli, valkoisia on suhteellisen helppo ohjelmoida minkä tahansa näkemyksen kannattajiksi, joko valkoisten puolustajiksi tai valkoisten vastustajiksi; kuitenkin jonkin verran helpompi valkoisten puolustajiksi, koska valkoisillakin on etnosentrisyyttä.’

.

2

Miten tämä tulos on mitattu? Kertoisitko mm., miten koeolosuhteet oli järjestetty, minkälainen oli otos: se ryhmä ja vertaisryhmä[t], joita tutkittiin ja testattiin, minkälaisia kysymyksiä koehenkilöille esitettiin ja millä kriteereillä vastauksia/koetuloksia tulkittiin?

.

3

‘Ennen’ puhuttiin a] enemmän tai vähemmän ‘rationaalisista’ mielipiteistä ja uskomuksista, joilla arvovalintoja perustellaan [varauksin esim. minä; varauksin, koska rationaalisuus ei ole minulle ihmisen luonteen ominaisuus vaan välttämätön ‘käsitteellinen väline’ ymmärtää itseään ja muita] tai b] manipuloitavissa olevista tunteista ja taipumuksista, joita arvot heijastelevat [esim. varauksin sinä; varauksin, koska preferoit jotain paikallisesti pysyvää (arvo)traditiota etkä ‘pelkkiä’ affekteja]. Nyt on sitten yhä suuremmassa määrin  siirrytty todistelemaan samoja asioita neurologisesti. Mutta - what’s the difference, actually? 

. 

4

Kuka lopultakin tarvitsee tätä ‘dataa’ ja miksi? Mihin tarkoitukseen tällaista ‘neurologiseksi sosiaalipsykologiaksi’ luokittelemaani  ‘tietoa’ halutaan käyttää? Nämä ovat kaikkein olennaisimpia kysymyksiä tällaisten ‘kokeitten’ suhteen, ei niinkään se, mitä niillä muka on todistettu. Vai riippuuko sekin ‘heikosta tai vahvasta etnosentrisestä moduulista’? Jne. Toisin sanoen tällainen kehätodistelu [arvot-faktat-arvot-faktat jne.] joko tukee tai kumoaa kulloistakin lähtöhypoteesia, joka ei ole arvoneutraali. Joka muuta väittää, on tiedeuskovainen fundamentalisti, jolla on agenda, jota hän ei joko itse tiedosta tai joka salataan mahdollisesti rahoituksellisista tai poliittisista syistä. Muussa tapauksessa se olisi triviaalia ja siten seurauksiltaan merkityksetöntä. 
.
5
Minulle on kuitenkin päivänselvää, että arvoja ei voi johtaa suoraan jonkun ihmisen tai ihmistyypin [olipa sitten valkoihoinen tai vaikka sininen] neurologisesta statuksesta, koska kielellisten symbolien käyttö [ja siten kieliyhteisö] on ontologisesti eri asia kuin ihmisen hermojärjestelmä. Niinpä esim. kognitiotiede on näennäisestä metodisesta 'kovuudestaan' huolimatta enemmän tai vähemmän fiktiivistä tutkimusta, koska eräs sen perusoletuksista eli 'moduuli' on yhtä konstruktiivinen hypoteesi kuin 'meemi'. Mitään kognitiivisia moduuleja tai 'kulttuurigeneettisiä' meemejä ei ole olemassa kuin tutkimuksellisesti kätevinä fiktioina. Oleellista tässä on [jälleen kerran], ketä nämä fiktiot ja niiden oletetusta vaikutuksesta tehdyt tutkimukset muka hyödyttävät ja miksi. Se instanssi ei ole eikä edes voi olla puolueeton. Tämänkään takia 'psyko- ja sosiaalitieteet' eivät koskaan voi olla 'kovaa' tiedettä [kuten fysiikka] perusteltiinpa niiden tuloksia sitten miten tahansa tarkoilla neurologisilla havainnoilla.

.

6

Todistukset palvelevat aina jotain praktista päämäärää, eikä tähän väitteeseen ole poikkeuksia [eksakti=triviaali tieto ei ole poikkeus, koska siihen ei sisälly ‘semantiikkaa’: H2O=H2O, mutta neuromoduuliin sisältyy, koska se muka sisältää ‘psykososiaalisia alttiuksia/taipumuksia’]. En ymmärräkään, miten voisit tällaisella perustelulogiikalla saada jotain todellista ‘lisäarvoa’ edustamasi tiettyjen moraalitunteiden hierarkiselle ‘kasaantumalle’ eli perinneinstituutiolle. Olisi ehkä älyllisesti rehellisempää sanoa, että minä nyt vain preferoin näitä arvoja ihan vaan siksi, että uskon niihin. Jos ne arvot ovat jollain tavalla kytköksissä joihinkin tunteisiin, se ei vielä tee niistä nimenomaan moraalisia. Moraali ei ole tunne vaan mahdollisimman rationaalisesti päätelty vakaumus. - - Jos tällaista perustelua pidetään pelkkänä [tiettyjen] tunteiden naamioina, voidaan myös moraalinen puhe siirtää sosiaalipsykologian kautta neurologiseksi tutkimuspuheeksi. Mikä siis vain lopultakin uusintaa samaa arvojen ja faktojen kehää, josta edellä oli puhe. Olisi fiksumpaa astua sillä tavalla ulos tuosta kehästä, että tunnustettaisiin avoimesti ihmisen rationaalinen vajavaisuus eikä uskottaisi tieteeseen [siis eksaktina pidettyyn tietoon] kuin fundamentalisti-kreationisti demiurgi-jumalaansa.

.

7

Kieltäydyn ehdottomasti ‘leimakirveen’ käytöstä näissä asioissa. Jos antaisin itselleni luvan siihen hommaan, päitä alkaisi pudota jatkuvasti eikä loppua näkyisi, koska ihmisyhteisöissä on aina ‘mätäpaiseita’, joiden ‘huono vaikutus’ pitäisi ennakoida ja estää voimakeinoin, sillä valistus ei niihin yleensä tehoa [turha siis syyttää omaa ‘neuromoduulia päidenpudottelemistaipumuksesta’ ;\]. Sitä paitsi ihmisyhteisöistä todella löytyy enemmän tai vähemmän vakiomäärä psykopaatteja [tai vastaavia luonnehäiriöisiä], joskaan en nyt puhu heistä vaan ihan vain tietynlaisen yhteiskuntaihanteen kannalta ‘epätoivottavien moraali/ttomien/tunteitten’ edustajista. Yhteiskunnan uskonnollis-poliittisesta toleranssista riippuen myös minä saattaisin silloin kuulua tällaiseen ryhmään vaikken ‘rikollinen’ missään muussa mielessä olisikaan.

*

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/05/kaunis-alykas-ja-luova-uusfasistinainen.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiotiede

http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_module

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstruktiivinen_realismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_konstruktionismi

Osallistuvaa ja itsensä altistavaa tutkimusta ihmis- ja naistieteissä vuonna 2008

Kuvassa itsensä koehenkilöksi altistanut, ihmistieteiden osallistuvaa - laadullista havaintometodia soveltava, Priscilla-instituutin päivystävä kenttätutkija, testaamassa miesten (miksei myös naisten), mahdollisia, seksi-atrapiksi naamioituneeseen naiseen kohdistuvien, primitiivi- ynnä muiden reaktioiden, ilmenemismuotoja:

1) sadistis-seksuaalisia, 2) empaattis-auttavia, 3) suvaitsevais-välinpitämättömiä sekä 4) moralistis-tuomitsevia. Epätodennäköiseksi reaktiovaihtoehdoksi on tilanne huomioon ottaen luokiteltu 5) empaattis-seksuaalinen.

'Tutkimuslaboratorio' sijaitsee erään tunnetun helsinkiläisen lähiöravintolan, tätä tutkimusta varten lanseeratun, puolijulkiseksi tarkoitetun kabinetin tiloissa.
*
Ihmistieteellisten koejärjestelyjen huolellinen suunnittelu takaa osaltaan, että tutkimuksen validiteetti ja siten myös sen tulosten reliabiliteetti toteutuvat mahdollisimman optimaalisessa määrin, ja lienee varmaa, että juuri tämän kokeen 'design' ilmentää suorastaan vastaansanomattomalla tavalla paljastavan ja emansipoivan tutkimussuuntauksen parasta innovaatio-ideointia.
*
Kyseinen, estetiikan, kulttuuriantropologian ja feminismi- sekä queer-tutkimuksen alaan kuuluva, osallistuvan, survey and suffer-kenttäanalyysin loppuraportti julkaistaan keväällä 2010 (muistaakseni 6-7. toukokuuta).

Tutkimus kuuluu laajempaan kansainväliseen projektiin, joka on nimeltään The Philosophy of Love and Hate in the Age of Post-Masculine Hegemony.

Teoreettista häirintää

Kommentteja mikasipuran päreestä Vasat (27.4).

RR
Onpa hellyttävä kuva. Onneksi et 'syönyt' näitä vasoja...Ihminen häiritsee kaikkea luontoa - jopa hyväntahtoisuudellaan...

mika kirjoitti
Minäkin olen luontoa ja vasat häiritsivät minua. Onneksi eliöt ovat sopeutuneet elämään ympäristössään - siihen kuuluu myös häirintä. En ollut moksiskaan. Yhteisöekologiassa likimain teorian aseman saanut keskimääräisen häirinnän teoria ennustaa samansuuntaista hyvin suuressa mittakaavassa. Eliöyhteisö ei kehity monimuotoiseksi jos sitä häiritään yhtä mittaa (se palaa tai se ajetaan ruohonleikkurilla kerran viikossa), mutta ei myöskään jos se ei kohtaa lainkaan häiriöitä.

RR

No joo - ihan totta varmaankin puhut (ilmeisesti olet osa luontoa ;). Keskimääräisen häirinnän teoria implikoi siis ikäänkuin homeostaasin periaatteen?

Eko- tai eliöyhteisön monimuotoisuus tosin ei ole niinkään staasi vaan agon. Ylipäätään monimuotoisuus ideaalina on ongelmallinen hahmottaa, koska kyseessä on jatkuvan muutoksen tila, mutta jos ravintoketjusta on tehtävissä ikäänkuin kanoisoitu hierarkia (idealisoitu 'arvojärjestys'), niin sitä sitten kai voisi kutsua systeemin sisällä vallitsevaksi tasapainoksi.

Kuitenkin ekoyhteisön ajatellaan itsessään olevan systeemi, jonka ulkopuolella ei ole mitään muuta systeemiä, joka rajaisi sitä biologisesti kuten solu rajaa solun sisäisiä toimintoja (vai miten biologi tämän ongelman asettaa, hahmottaa ja ymmärtää?).

Mutta jos ekosysteemin kaikessa monimuotoisuudessaan ja empiirisessä rajaamattomuudessaan ajatellaan kuitenkin olevan 'systeemien systeemi', niin miten on mahdollista tarkastella sitä systeeminä ylipäätään?

Jos siis esimerkiksi keskinäisen härinnän teorialla ei ole mitään metareferenssiä, josta käsin se 'rakentuu', niin voiko sitä todellakaan sellaisenaan kutsua teoriaksi, koska teoriat ovat argumentatiivisesti aina sidottuja johonkin metarakenteeseen, 'katsojan perspektiiviin', josta ne nähdään - olipa tämä perspektiivi sitten eksplisiittisesti oletettu tai ei.

Toisin sanoen - jos metarakennetta ei oleteta, niin tämä ei tarkoita, että sen pakottavuutta ajattelua konstituoivana edellytyksenä voisi päästä pakoon - panemalla ikäänkuin päänsä 'empirian pensaaseen'.

Tiedän kyllä, että nyt minua syytetään Kantin transsendentaalisten ehtojen sotkemisesta 'puhtaaseen' empiiriseen tutkimukseen, mutta katsokoot syyttäjät vain omaa sormeaan - siellä se ongelma piilee - empirian loputtomuuden ohella...

Muun muassa Bertrand Russellin tyyppiteoreettiset pohdinnat olivat tämän saman teeman variaatioita. Ne eivät tietenkään ole kovin oleellisia itse empiirisen tutkimuksen kannalta, mutta teorian ja teorianmuodostuksen pätevyyden kannalta kyseessä on täysin ohittamaton ongelma.

Ylösnousemuksen "yllätys"

(Lisäys klo: 21.00 - PPS.)

Jeesuksen sukuhauta on kuulemma löydetty.

Alunperin hauta paljastui rakennustöissä Jerusalemissa Talpiotista jo vuonna 1980, mutta tarkkojen tutkimusten jälkeen se suljettiin ja haudan sisällä olleet ossuaarit eli luuarkut vietiin säilöön amerikkalaisen museon varastoihin ilman, että arkuissa olleet nimet olisivat herättäneet tutkijoissa suurempaa mielenkiintoa.
Olihan esimerkiksi Jeesus hyvin yleinen miehen nimi tuohon aikaan.

Pari kolme vuotta sitten luuarkkuja ryhtyi tutkimaan juutalainen toimittaja, joka halusi todistaa oikeaksi esitetyn vaihtoehtoisen teorian, jonka mukaan hauta oli todella ollut Jeesuksen sukuhauta, mikä asia olisi ollut paitsi arkeologis-historiallinen huippusensaatio myös varsin ongelmallinen fakta kristillisen uskonopin kannalta.

Haudasta nimittäin oletettiin löytyneen myös Maria Magdaleenan ossuaari, ei ainoastaan Jeesuksen äidin ja veljien arkut.

Simcha Jacobovici näki valtavasti vaivaa tuon kyseenalaisen teorian todistamisessa, mutta käytetyt todistusmenetelmät ovat sekä arkeologisessa konkreettisuudessaan, todennäköisyyslaskelmissaan että viimein DNA- ja elektroniikkamikroskooppitutkimuksissaan niin vakuuttavia, että ainakin maallikolle jää vahvasti se vaikutelma, ettei tässä yritetty huijata ketään.

Tällaisia hautoja on tietysti löydetty paljon, mutta 10:stä ossuaarista löytyvien nimien yhdessäesiintymisen todennäköisyys oli lopulta niinkin vähäinen kuin 1/600, eli vain yhdessä tapauksessa 600:sta hauta ei olisi Jeesuksen sukuhauta (kts. PPS).

Ossuaareista yksi oli kadonnut, mutta se (Jaakob, Jeesuksen veli) löydettiin ja pystyttiin - osoittamalla elektronimikroskoopilla patinanäytteiden identtisyys - todistamaan kuuluvan samaan hautaholviin kuin muut Talpiotin arkut.

Oletetun Maria Magdaleenan ja Jeesuksen luiden DNA osoitti, että koska kyseessä eivät olleet verisukulaiset, heitä voitiin pitää avioparina, sillä muut olivat sukulaissuhteessa keskenään äidin kautta.
Juutalaiseen tapaan avioparit haudattiin samaan sukuhautaan muiden sukulaisten kanssa.
Holvista löydettiin myös lapsen ossuaari (sic).

Lisäksi Jacobovici työryhmineen paikansi uudelleen peitetyn haudan ja löysi sen toisella yrittämällä!

*
En mene arvioimaan sen paremmin tutkimuksen tieteellistä arvoa - enhän siihen kykenisikään - vaan totean, että tässä sivutaan vanhaa teemaa, jonka mukaan Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja heillä olisi myös ollut yhteinen lapsi.

Miten tämä asia ja haudan löytyminen ylipäätään sitten muuttaisi ja murtaisi kristillisen opin perusteita?
Ainakaan ruumiillista ylösnousemusta ei voitaisi enää pitää lopullisesti kuin mytologiana, mikä lienee kaikkein kovin isku Jeesuksen oletettua jumalallisuutta kohtaan.

Tuolta jumalallisuudelta vietäisiin lisää uskottavuutta, mikäli avioliitto Maria Magdaleenan kanssa on totta - samoin että heillä oli yhteinen lapsi - poika.

Nyt voidaan tietysti väittää, että vaikka Raamattu (Paavali) puhuukin ruumillisesta ylösnousemuksesta, niin tuo ruumis ei ole sama kuin maanpäällinen ruumis, varsinkin koska sielu ja henki ovat ikuisia, ei materia.

Sielun pre-eksistenssi on kuitenkin ongelmallinen oppi, ja vaatii argumentatiivis-käsitteellisiä "silmänkääntötemppuja" ennekuin se voidaan sovittaa Uuden Testamentin kirjoituksiin - jos sittenkään.

Kristillisen dogmatiikan on kuitenkin lähes mahdoton (mikä minun mielestäni on lopultakin omituista) hyväksyä Jeesuksen avioliittoa Magdalan Marian kanssa.
Mutta koska mitään sellaista (Maria oli "vain" Jeesuksen "läheinen") ei lue pyhissä kirjoituksissa, niin ei se sitten voi olla totta(?)

....
Totta ja totta! Mikä on totuus? Kuka sen "lahjoitti" opetuslapsille? Kuka ja ketkä siitä puhuivat ja lopulta kirjoittivat? Kuka teki siihen "tarpeellisia" (ja "tarpeettomia") lisäyksiä tai vähennyksiä?

Emmekö me ole aivan hukassa tällaisten kysymysten historiallis-kriittisen analyysin edessä?

Emmehän näytä tietävän Jeesuksen elämästä muuta kuin rahtusen empiiristä faktaa, josta olemme kuitenkin uskomattoman nerokkaan mielikuvituksemme kautta rakentaneet suorastaan valtaisan näyn, jonka pitäisi pelastaa meidät tyhjyydeltä, kadotukselta ja olemattomuudelta...
....

Ylösnousemus on yllätyksien yllätys. Se on varmasti maailman suurin yllätys.

Että me emme olekaan täällä turhaan vaan, että materian katoavaisuudessa piilee jumalallinen "kipinä", että me olemme makrokosmoksen mikrokosmoksia - emme itse Jumala vaan Jumalan kuvia ja kaltaisuuksia.

Aikojen lopussa tulemme kaikki olemaan erillisinä persoonina yhtä Jumalassa niinkuin Jeesus Kristus.
....

Tällaisen dogmin minäkin saattaisin jo uskoa, joskin ehkä lähinnä sen vuoksi, että se on abstraktiotasoltaan ja -muodoltaan sellainen, että pystyn jollain tapaa yhdistämään siinä sekä psykologisen, fysikaalisen että uskonnollisen todellisuuden.

Tiedettähän se ei tietenkään ole, koska ei tiede ainakaan periaatteessa kerro meille mitään sellaista, mitä ei voi havaita eikä aistia.

Tieteelle mikään tapahtuma ei ole yllätys siinä merkityksessä kuin ylösnousemus on yllätys. Tiede ei "siedä" yllätyksiä ja muun muassa tämän vuoksi se ilmenee meikäläiselle joskus ikävystyttävänä kuin helvetti (boring as hell).

Tiede ehkä pystyy kuvailemaan todellisuutta/-den, mutta taide ja uskonto antavat todellisuudelle sisällön.

Tämän vuoksi Jeesuksen, hänen sukulaisiensa ja Maria Magdaleenan haudan löytyminen ei minun mielestäni sittenkään muuttaisi kristinopin perimmäistä - erityistä ilmoitusta - yhtään miksikään.

Pelastus on lupaus, jonka Jumala osoitti ja mahdollisti Kristuksessa, mutta vaikka Jeesus olisikin meidän "johtotähtemme", niin silti tuo lupaus on annettu meille henkilökohtaisesti - ei ainoastaan välittäjän (mediator) ja pelkästään uskonnon kautta.

Sitäpaitsi mukavat yllätykset eivät koskaan ole pahitteeksi...

*
PS. Huomataan, etten langennut päättelemään (uhka-)peliteoreetikkojen odotusarvoilla, koska yllätys on lopultakin yhtä suuri kaikilla panoksilla ja riskeillä, kun päävoittona pidetään ylösnousemusta - vai mitä Blaise..?
(Blaise on tietysti Pascal.)

Lisäys

PPS. Vaihtoehtoinen tieteellisesti uskottava oletus ja kristillisten tekstien historiallisen aitouden "pelastus" ennenkaikkea Marian ja Jeesuksen ossuaareista löydettyjen DNA-näytteiden ongelmaan (eli siihen, että kyseessä eivät ole verisukulaiset) on, että Israelista löytyisi toinen, lähes täysin identtinen sukuhauta, josta ei kuitenkaan löydy oletetun Magdalan Marian jäännöksiä.

*
www.kotiposti.net/ahonenjo/nauttelu.html.