Kapitalismi on ideologia, joka organisoi tavaroiden vaihdon aikaansaamalla ideologis-asenteellisia muutoksia kansalaisten viiteryhmiä uudelleen jakamalla, muokkaamalla ja niiden välisiä suhteita muuttamalla (= sosiaalisten hierarkoiden ehdollistaminen markkinavaihdon funktioksi)

An XY coordinate system. X-axis represents economic issues, moving from liberal left to conservative right. The Y-axis represents social issues, moving from liberal top to conservative bottom..
*
Takkiraudan kapitalistinen ideologisuus/ideologinen kapitalismi sijoittuu x-akselin ja y-akselin ääripäitten väliin siten, että hänet voi luokitella ekonomisesti ja sosiaalisesti konservatiiviksi.
1
Takkirauta kirjoitti päreessään Kommunismin musta kirja (2.6): 'Kapitalismi on talousjärjestelmä, ei ideologia.'

Ei pidä paikkaansa. Tuo on tyypillistä kokoomuslais-monetaristista käsitesaivartelua, joka ei muuta todellista asiaintilaa millään tavoin. Yrittääpä vain oikeuttaa kapitalismin karvoineen päivineen ikäänkuin ihmisen luonnollisena (ks. PS.) ja siten optimaalisena toimintana - sisällyttäen itseensä kaikenlaista yhteiskuntafilosofiaa; esim. ihmisen valinnat ovat rationaalisia (ja siten etukäteen laskettavissa - lue: markkinoitavissa) tai anarko-rasistisen, plutokraattisen ultraliberalismin: esim. Björn Wahlroos ja lopullinen ratkaisu köyhyyden poistamiseksi - vrt. natsit).

Ohjelmallisessa voiton tavoittelussaan (kyse ei siis ole pelkästä, ikäänkuin logistisesta vaihdon järjestämistavasta) kapitalismi on ideologia siinä missä mikä tahansa systeeminen makro-organisaatio, joka aiheuttaa/aikaansaa systeemin johtavien agenttien toivomia eli heidän intressejään representoivia ja edistäviä, usein perustavia, ideologisiksi luokiteltavia, muutoksia/vaikutuksia yhteiskunnallis-sosiaalisissa hierarkioissa eli ihmisryhmien (ent. luokkien) välisissä suhteissa.

Mutta vaikka kapitalismi olisikin ihmiselle luontainen tapa hyödyttää itseään ja hyötyä toisista ihmisistä yhteisöllisessä kommunikaatiossa, niin mikään neutraali teknologinen termi se ei ole vaan pitää sisällään idean, jonka logoksena on voitontavoittelu ja sen saavuttamiseksi käytetyt houkutus- ja repressiotekniikat. Kyse on saalistamisesta.

Sinulle tätä on tietysti turha ryhtyä sen kummemmin perustelemaan. Olet täysin fiksoitunut omaan konservatiivis-teknokraattiseen status quo-ajatteluusi, jotta edes kokeeksi kykenisit ajattelemaan toisin.
2
[A]Definition of ideology:
An ideology is a set of aims and ideas that directs one's goals, expectations, and actions. An ideology can be thought of as a comprehensive vision, as a way of looking at things (compare worldview), as in common sense (see Ideology in everyday society below) and several philosophical tendencies... http://en.wikipedia.org/wiki/Ideology 
3
Entä olenko sitten itse jonkin ideologian edustaja kritisoidessani kapitalismiin implikoitua ideologista mentaliteettia? - Vastaan olevani lähinnä kriitikko ja satiirikko, jolle konkreettiset ideologiset sitoumukset ovat myrkkyä, mutta joka, Tuomas Nevanlinnan tavoin, tunnustautuu sijoittuvansa poliittisesti vasemmiston poteroon.

Minulla on kuitenkin täysi työ yrittäessäni välttää ajautumista fasismiin :]. Jo pelkästään tämän vaarallisen (ja aina vain uudestaan kalvavan) houkutuksen vuoksi en pääse (eikä minua edes pidä päästää ;] ulos kriittisestä positiosta vaan minun pitää olla samalla äärimmäisen itsekriittinen - vaikkei moni uskoisi ;\).

Vastaan kysymykseen kriittisen asenteen pakkomielteestäni myös siteeramalla Michel Foucault'n käsitystä kritiikistä, jonka allekirjoitan ainakin alla esitetyssä muodossa sanasta sanaan.

Kritiikki on:
- Taito paeta hallittavuutta ja jonkin hallintaa. Tähän liittyy myös taito olla asettumatta automaattisesti yksisuuntaisten valtasuhteiden (hallitsija/alamainen) sisäpuolelle.

- Tietoista haluttomuutta pysytellä systeemien alaisessa hallittavuudessa, esimerkiksi pyrkimys kyseenalaistaa universaalina tai suvereenina ymmärrettyä lakisysteemiä.

- Pyrkimys olla ottamasta totena sitä, mitä auktoriteetit toteavat. Totuudet on kuitenkin perusteltava omalla kohdallaan, ja erityisesti politiikan käsite liittyy läheisesti siihen, mitä totuudeksi kutsutaan ja miten totuus kulloinkin käsitetään.

(Kia Lindroos & Suvi Soininen (toim.): Politiikan nykyteoreetikkoja, 2008)

PS.
Kapitalismin luonnollisuus on Takkiraudalle pikemminkin fatalistista (hyvää karmaa ;\) kuin välttämätöntä (determinististä). Fatalismi on tässä kuitenkin eräänlaista jalastaan amputoidun determinismin (metafyysisen realismin) haamusärkyä; - vrt. Truthlikeness-teoriat, joissa tieto/tiede lähestyy totuutta, joka on kuitenkin teleologisena substanssina (taikauskona) lakkautettu.

Haha - tähänkö Ilkka Niiniluodon tieteellinen filosofia siis johtaa: kohtalouskoon?! - Badioun singulaarinen Totuus Tapahtumana on noin 103½ kertaa fiksumpaa ajattelua kuin Truthlikeness. Sitäpaitsi Badiou onnistuu siirtämään platonis-tyyppisen ajattelun nykyaikaan ilman, että hänen tarvitsisi Niiniluodon tavoin raahata perässään popperilaista uusplatonismin perusasetelmalla lastattua monistis-determinististä kivirekeä - tai - kuten jo sanottu - jonkinlaista teleologiastaan amputoidun metafyysisen realismin (Aristoteles) haamusärkyä.

Myöskään subjektin ei siten tarvitse olla mikään fatalistinen karma-korporaatio vaan partikulaarinen eläin, joka on kutsuttu astumaan subjektin kompositioon (Badiou).
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/07/kommunismin-musta-kirja.html
http://scienceblogs.com/clock/2008/09/the_perils_of_ideological_cont_1.php

Teoreettista häirintää

Kommentteja mikasipuran päreestä Vasat (27.4).

RR
Onpa hellyttävä kuva. Onneksi et 'syönyt' näitä vasoja...Ihminen häiritsee kaikkea luontoa - jopa hyväntahtoisuudellaan...

mika kirjoitti
Minäkin olen luontoa ja vasat häiritsivät minua. Onneksi eliöt ovat sopeutuneet elämään ympäristössään - siihen kuuluu myös häirintä. En ollut moksiskaan. Yhteisöekologiassa likimain teorian aseman saanut keskimääräisen häirinnän teoria ennustaa samansuuntaista hyvin suuressa mittakaavassa. Eliöyhteisö ei kehity monimuotoiseksi jos sitä häiritään yhtä mittaa (se palaa tai se ajetaan ruohonleikkurilla kerran viikossa), mutta ei myöskään jos se ei kohtaa lainkaan häiriöitä.

RR

No joo - ihan totta varmaankin puhut (ilmeisesti olet osa luontoa ;). Keskimääräisen häirinnän teoria implikoi siis ikäänkuin homeostaasin periaatteen?

Eko- tai eliöyhteisön monimuotoisuus tosin ei ole niinkään staasi vaan agon. Ylipäätään monimuotoisuus ideaalina on ongelmallinen hahmottaa, koska kyseessä on jatkuvan muutoksen tila, mutta jos ravintoketjusta on tehtävissä ikäänkuin kanoisoitu hierarkia (idealisoitu 'arvojärjestys'), niin sitä sitten kai voisi kutsua systeemin sisällä vallitsevaksi tasapainoksi.

Kuitenkin ekoyhteisön ajatellaan itsessään olevan systeemi, jonka ulkopuolella ei ole mitään muuta systeemiä, joka rajaisi sitä biologisesti kuten solu rajaa solun sisäisiä toimintoja (vai miten biologi tämän ongelman asettaa, hahmottaa ja ymmärtää?).

Mutta jos ekosysteemin kaikessa monimuotoisuudessaan ja empiirisessä rajaamattomuudessaan ajatellaan kuitenkin olevan 'systeemien systeemi', niin miten on mahdollista tarkastella sitä systeeminä ylipäätään?

Jos siis esimerkiksi keskinäisen härinnän teorialla ei ole mitään metareferenssiä, josta käsin se 'rakentuu', niin voiko sitä todellakaan sellaisenaan kutsua teoriaksi, koska teoriat ovat argumentatiivisesti aina sidottuja johonkin metarakenteeseen, 'katsojan perspektiiviin', josta ne nähdään - olipa tämä perspektiivi sitten eksplisiittisesti oletettu tai ei.

Toisin sanoen - jos metarakennetta ei oleteta, niin tämä ei tarkoita, että sen pakottavuutta ajattelua konstituoivana edellytyksenä voisi päästä pakoon - panemalla ikäänkuin päänsä 'empirian pensaaseen'.

Tiedän kyllä, että nyt minua syytetään Kantin transsendentaalisten ehtojen sotkemisesta 'puhtaaseen' empiiriseen tutkimukseen, mutta katsokoot syyttäjät vain omaa sormeaan - siellä se ongelma piilee - empirian loputtomuuden ohella...

Muun muassa Bertrand Russellin tyyppiteoreettiset pohdinnat olivat tämän saman teeman variaatioita. Ne eivät tietenkään ole kovin oleellisia itse empiirisen tutkimuksen kannalta, mutta teorian ja teorianmuodostuksen pätevyyden kannalta kyseessä on täysin ohittamaton ongelma.