Aika jota ei enää ole

http://images.google.fi/images?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&um=1&q=rauno+r%C3%A4s%C3%A4nen&sa=N&start=0&ndsp=20

Babe I'm Gonna Leave You

No excuses.
*
http://www.youtube.com/watch?v=umBYTR1-PZY&feature=related
Babe I'm Gonna Leave You - Led Zeppelin

Etsin jotain, mikä meiltä unohtunut on, minkä löytää mä avullasi voisin

SYYSLAULU
HTML-versio

1. Kotimatka pitkä niin, ei vastaan tulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi, rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

2. Etsin jotain, mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niin kuin haave saavuttamaton
siitä, mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennen kuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain...

3. Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt, minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain...
*
http://www.youtube.com/watch?v=XZUZBWo4Dnc
Bo Andersson - Höstvisa (1969)

Muisto

Pilvet tippuvat niskaani, linnut lentävät parvissa kuin viimeistä päivää, mieleni on kääntynyt ylösalaisin vinoksi, enkä usko enää mihinkään - en edes siihen ei-mihinkään, johon uskoin vielä eilen. Kunpa pystyisin elämään vain yhdessä hetkessä - siinä, jota ei koskaan tule, ja joka ei koskaan ole ollut. Mutta se on liian myöhäistä - juuri nyt. Juuri nyt kaikki on liian myöhäistä...
*
http://www.youtube.com/watch?v=yJ5IiM0dpj4&feature=related
Vihreän joen rannalla (kauan sitten). Eppu Normaali - Raumanmeren juhannus 2002.

Kiikkustuolissa istun,
ja sinua muistelen
muistini tylsillä luistimilla
luoksesi luistelen
siihen kesän kauan kauan sitten
syksyksi kääntyneeseen
ja oman hahmoni ensirakkauden
poltteessa nääntyneseen

Siellä rannalla vihreän joen
rakkaudestani kertoen
sanoin eivät kai kukkaset kuki turhaan
nyt poimimme sen ensimmäisen yhteisen

Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet
ootko muistanut kuinka silloin rakastin sua
kun tiemme joelle vei ja joelle sanoin hei
minne meet minne kuljetit kyyneleet
jotka kauan sitten itkin
kun yksin kuljen rantaasi pitkin, hei hei

Silmäni kyyneleen suolaisen,
muistoni toi kai sen
kun aina muistossani uudestaan
viereesi oikaisen

Siellä rannalla vihreän joen
rakkaudestani kertoen
sanoin eivät kai kukkaset kuki turhaan
nyt poimimme sen
ensimmäisen yhteisen

Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet
ootko muistanut kuinka silloin rakastin sua
kun tiemme joelle vei
ja joelle sanoin hei minne meet
minne kuljetit kyyneleet
jotka kauan sitten itkin
kun yksin kuljen rantaasi pitkin, hei hei

En kadu mitään - et sinäkään?

Alkuperäinen studioäänite ja kaksi Édith Piafin omaa liveversiota hänen ehkä kuuluisimmasta kappaleestaan: En kadu mitään.
Olemme samaa mieltä Piafin kanssa? Eikö vain? Olemmehan vapaita...
*
http://www.youtube.com/watch?v=Q3Kvu6Kgp88&feature=related
Edith Piaf - Non, Je ne regrette rien. (Studioversio)
*
http://www.youtube.com/watch?v=CqTLqRFKjAU
Non, Je Ne Regrette Rien Musique: Marc Heyal - autres interprètes: Nicole Martin
*
http://www.youtube.com/watch?v=kFRuLFR91e4
Edith Piaf - Non, je ne regrette rien with Charles Dumont. "Non, je ne regrette rien" ("No, I regret nothing") is a French song written in 1956 which is best known through the recording made by French singer, Édith Piaf, on 10 November 1960. It was composed by Charles Dumont and its lyrics, describing the singer's defiant attitude toward the past, were written by Michel Vaucaire.
*
Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien...
Non ! Je ne regrette rien...
C'est payé, balayé, oublié
Je me fous du passé !

Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mes chagrins, mes plaisirs
Je n'ai plus besoin d'eux !

Balayés les amours
Et tous (*avec) leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro ...

Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette nen ...
Ni le bien, qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette rien ...
Car ma vie, car mes joies
Aujourd'hui, ça commence avec toi !
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4RNWN_enFI272FI274&q=edith+piaf
http://en.wikipedia.org/wiki/Non,_je_ne_regrette_rien

Apocalypse. Now and Then.

Apocalypse. Then

Emme tunne tuntematonta riittävän hyvin voidaksemme sanoa, että sitä ei voida tulla tuntemaan (G. K. Chesterton).

*
Mutta.

Kun ihminen (Jumalan kääntöpuoli) oppii tuntemaan itseään yhä enemmän fysiologisesti ja geneettisesti, hän muuttuu persoonalliselta ytimeltään hauraaksi - viimein jopa olemattomaksi (kuten kääntöpuolensakin).
Jäljelle jää vain aamu-usvan lailla katoava kaipaus ja nostalgia - kuin aallon rantahiekasta pyyhkimä jalanjälki...loputtomaan informaatioon sulautuva ei-mikään.

Me kerromme ihmisestä vielä joskus samalla tavalla, kuin nykyään kerromme dinosauruksista. En tiedä kerrommeko sitä teknologian keinoin tai kirjojen kautta vai niinkuin kivikauden metsästäjäihminen ja alkavan maanviljelykulttuurin raataja työpäivän jälkeen - nuotiotulilla.

Joka tapauksessa, ekologisen romahduksen jälkeen lähes kaikki pyrkii taas alkamaan alusta - luultavasti vain tuhoutuakseen ja hiipuakseen lopullisesti Mad Max-maailmassa.

***
Apocalypse. Now

"Vuosituhannen lopun masentunut on vapautunut kielloista oikeuksien tasa-arvoistumisen ja olemassaolon ehtojen samankaltaistumisen myötä. Samalla hän on saanut tilalle riippuvuuden maailmasta.
Vallankumousnäkymien puuttuessa (vastarinnan mahdollisuuksien hämärtyessä/RR) hänestä tulee voimaton ja hän alkaa etsiä mahdottoman onnen ihannetta huumausaineista, uskonnoista, terveysintoilusta tai täydellisen kehon rakentamisesta.

Sosiologi Alain Ehrenberg toteaa: "Tästä syystä huumausaineiden käyttäjä on tänään symbolinen hahmo, jonka avulla piirretään antisubjektin kasvot. Ennen tuo paikka oli hullulla.
Jos masennus on löytymättömän subjektin historiaa, niin riippuvuus on kadotetun subjektin nostalgiaa."'

(Miksi psykoanalyysia yhä tarvitaan?, Elisabeth Roudinesco, s. 23)

http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/roudines.html
picasaweb.google.com/.../xivP6auSpaAzxhc4f4v01A.