Showing posts with label subjektin katoaminen. Show all posts
Showing posts with label subjektin katoaminen. Show all posts

March 1, 2009

Tulla hulluksi - elää ei-minkään tällä puolen

Kuvissa: Mirkka Rekola
*
Minä en ehkä selviä enää järjissäni tästä Mirkka Rekolasta. Joten hyvästi jo näin etukäteen. Valmistan teitä lähtööni. Jos minusta ei kuulu kohtapuoliin mitään - katoan, mikä merkitsee, että olen ajautunut psykoosiin näiden runojen myötä. - - - Kiitos, Mummo Muu, ja hyvästi!
*
Ote teoksesta Kuutamourakka (1981)

(Kappalejakoja en saa muokattua oikein bloggeriin)

Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuuden muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu;
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
*
Valekuun reitti. (WSOY 2004)

Tämän rajan yli ei lintukaan lennä,
tiesit sen kyllä
kun elit rajattomasti,
rajaton elää lintu putoaa
*
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=6219
Kuunnelkaa Mirkka Rekolaa näiltä audioilta ja videoilta. Onko tämä nainen Pyhä(?!) Toistaiseksi en kerta kaikkiaan osaa sijoittaa häntä mihinkään tähän mennessä kokemaani runouden ja ajattelun kentässä. Pelkäänkö, kammoksunko, kunnioitanko häntä kuin filosofisesti äärimmäisen selkeästi puhuvan aaveen kohdanneena? Sama se. - - - Karkuun en enää pääse! Loppu minun täytyy yrittää itse ratkaista - elää - ja kuolla - yhä uudestaan - aina - ja juuri nyt. Koska aikaa ei ole. Eikä siten myöskään subjektia. - - 'Vain Oleminen' - joka toistuu kuin itämainen - stoalaisten omaksuma - ja Friedrich Nietzschen eksistentialistiseksi imperatiivikseen muotoilema ikuisen paluun myytti.
*
*

December 17, 2007

Apocalypse. Now and Then.

Apocalypse. Then

Emme tunne tuntematonta riittävän hyvin voidaksemme sanoa, että sitä ei voida tulla tuntemaan (G. K. Chesterton).

*
Mutta.

Kun ihminen (Jumalan kääntöpuoli) oppii tuntemaan itseään yhä enemmän fysiologisesti ja geneettisesti, hän muuttuu persoonalliselta ytimeltään hauraaksi - viimein jopa olemattomaksi (kuten kääntöpuolensakin).
Jäljelle jää vain aamu-usvan lailla katoava kaipaus ja nostalgia - kuin aallon rantahiekasta pyyhkimä jalanjälki...loputtomaan informaatioon sulautuva ei-mikään.

Me kerromme ihmisestä vielä joskus samalla tavalla, kuin nykyään kerromme dinosauruksista. En tiedä kerrommeko sitä teknologian keinoin tai kirjojen kautta vai niinkuin kivikauden metsästäjäihminen ja alkavan maanviljelykulttuurin raataja työpäivän jälkeen - nuotiotulilla.

Joka tapauksessa, ekologisen romahduksen jälkeen lähes kaikki pyrkii taas alkamaan alusta - luultavasti vain tuhoutuakseen ja hiipuakseen lopullisesti Mad Max-maailmassa.

***
Apocalypse. Now

"Vuosituhannen lopun masentunut on vapautunut kielloista oikeuksien tasa-arvoistumisen ja olemassaolon ehtojen samankaltaistumisen myötä. Samalla hän on saanut tilalle riippuvuuden maailmasta.
Vallankumousnäkymien puuttuessa (vastarinnan mahdollisuuksien hämärtyessä/RR) hänestä tulee voimaton ja hän alkaa etsiä mahdottoman onnen ihannetta huumausaineista, uskonnoista, terveysintoilusta tai täydellisen kehon rakentamisesta.

Sosiologi Alain Ehrenberg toteaa: "Tästä syystä huumausaineiden käyttäjä on tänään symbolinen hahmo, jonka avulla piirretään antisubjektin kasvot. Ennen tuo paikka oli hullulla.
Jos masennus on löytymättömän subjektin historiaa, niin riippuvuus on kadotetun subjektin nostalgiaa."'

(Miksi psykoanalyysia yhä tarvitaan?, Elisabeth Roudinesco, s. 23)

http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/roudines.html
picasaweb.google.com/.../xivP6auSpaAzxhc4f4v01A.