Apocalypse. ThenEmme tunne tuntematonta riittävän hyvin voidaksemme sanoa, että sitä ei voida tulla tuntemaan (G. K. Chesterton).
*
Mutta.
Kun ihminen (Jumalan kääntöpuoli) oppii tuntemaan itseään yhä enemmän fysiologisesti ja geneettisesti, hän muuttuu persoonalliselta ytimeltään hauraaksi - viimein jopa olemattomaksi (kuten kääntöpuolensakin).
Jäljelle jää vain aamu-usvan lailla katoava kaipaus ja nostalgia - kuin aallon rantahiekasta pyyhkimä jalanjälki...loputtomaan informaatioon sulautuva ei-mikään.
Me kerromme ihmisestä vielä joskus samalla tavalla, kuin nykyään kerromme dinosauruksista. En tiedä kerrommeko sitä teknologian keinoin tai kirjojen kautta vai niinkuin kivikauden metsästäjäihminen ja alkavan maanviljelykulttuurin raataja työpäivän jälkeen - nuotiotulilla.
Joka tapauksessa, ekologisen romahduksen jälkeen lähes kaikki pyrkii taas alkamaan alusta - luultavasti vain tuhoutuakseen ja hiipuakseen lopullisesti Mad Max-maailmassa.
***
Apocalypse. Now
"Vuosituhannen lopun masentunut on vapautunut kielloista oikeuksien tasa-arvoistumisen ja olemassaolon ehtojen samankaltaistumisen myötä. Samalla hän on saanut tilalle riippuvuuden maailmasta.
Vallankumousnäkymien puuttuessa (vastarinnan mahdollisuuksien hämärtyessä/RR) hänestä tulee voimaton ja hän alkaa etsiä mahdottoman onnen ihannetta huumausaineista, uskonnoista, terveysintoilusta tai täydellisen kehon rakentamisesta.
Sosiologi Alain Ehrenberg toteaa: "Tästä syystä huumausaineiden käyttäjä on tänään symbolinen hahmo, jonka avulla piirretään antisubjektin kasvot. Ennen tuo paikka oli hullulla.
Jos masennus on löytymättömän subjektin historiaa, niin riippuvuus on kadotetun subjektin nostalgiaa."'
(Miksi psykoanalyysia yhä tarvitaan?, Elisabeth Roudinesco, s. 23)
http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/roudines.html
picasaweb.google.com/.../xivP6auSpaAzxhc4f4v01A.
