Kemppisestä misantropiaan ja historian loppuun – demokraattisesti.

1

Kemppinen is back ja hänen paluupäreessään kuvaamaan diagnostiikkaan assosioiden voin kertoa, että Meilahden sairaalan kardiologan osastolla on niin tuhdit ruoka-annokset, että laihduin siellä käydessäni about 4 kiloa vajaassa vuorokaudessa [eilen/tänään]. Eivätkä ne löytäneet edes tukoksia sydämen varjoainekuvauksissa, vaikka piuhaa rannevaltimosta sydämeen tungettiinkin. No – vajaatoiminta silti jatkuu [loppuun asti], vaikka materiaalinen elopainoni putoaa jatkuvasti [jo yli 30kg]. Mutta henkinen painoarvoni – se tietysti nousee aina tähtiin saakka. Ei mitään rajaa.

.

2

‘Misantropian historiaa’ lukiessa hieman huvittaa Jussi K. Niemelän taivastelut Schopenhauerin ja Nietzschen elitismistä ja neronpalvonnasta. Totuus on kuitenkin, ettei massa ole koskaan saanut aikaan muuta kuin sen, minkä se on a] manipuloitunut johtajiensa vaikutuksen alaisuudessa tekemään jai b] saanut läpihuudettua muodollisesti demokraattisissa äänestyksissä kyltymätöntä mukavuudenhaluaan tyydyttääkseen. Kuten esim. jo hiipuvan hyvinvointivaltion.

.

Niemelää voisi muistuttaa vaikka nuoren Sibeliuksen muistikirjaansa kirjoittamasta toteamuksesta: ‘Paina nyt kalloosi – ego – että sinä olet nero.’ Nykyään tuota samaa toistetaan loputtomiin esim. Idolseissa hiukan eri versiona: ‘painakaa nyt kalloihinne – tulevat tähdet – että te olette suosittuja julkkiksia.’ 

.

Paitsi jo synnynnäisen lahjakkuuden substanssin asteessa ero näiden kahden ‘itsekohotuksen’ subjektin välillä piilee siinä, että Sibelius tavoitteli ensisijaisesti luovan työnsä huippulaatua, tulevat tähdenlennot [massa] sen sijaan tuottajan suunnitteleman julkisuuden tuottamaa kaupallista menestystä [ei väliä sillä, minkälainen syltty menee kaupaksi]. Itse kuuntelen joka tapauksessa yhä suuremmassa määrin mieluummin Sibeliusta kuin pirtsakkaa mutta mitäänsanomatonta laulajapoika-tyttöä.

.

Ai niin – Sibeliushan oli salanatsi. Eivätkä natsit tai heidän hengenheimolaisensa ole koskaan syvällisiä ihmisiä vaan pelkkiä barbaareja. Kuten Heidegger, Carl Schmitt, Ernst Jünger, Wilhelm Fürtwängler, Richard Strauss ja niin monet muut.

.

Olet siis oikeassa Jussi K. Kuten aina. Minulta voit kuitenkin sanoa massalle [Nietzschen ‘viimeisille ihmisille’, ent./nyk. ‘porvareille’] sellaisia terveisiä, ettei se ikinä ryhtyisi harrastamaan todella syvää taidetta, koska se kertakäyttö- ja viihde-status-sibeliuksillaan vain pilaa ja latistaa kaiken, mihin kapitalistisen isäntänsä ohjaamana tarttuukin. 

.

Jussi K. haluaa [Sibbeä soveltaaksemme] kuitenkin painokkaasti sanoa itselleen ja itsensä kaltaisille: ‘Paina nyt kalloosi – ateisti – että sinä olet nerokas tavis’. Mutta tässä piilee syvä psykologinen ja älyllinen ristiriita. Massa ei koskaan voi olla nerokasta [ei edes antiikin klassisen kauden Ateenassa]. Vain yksilö voi. Eivätkä tavikset ole yksilöitä vaan massatyypin klooneja. 

.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että Jussi K.:n logiikalla todella lahjakkaat ja itsenäiset ihmiset ovat väistämättä jonkinlaisia fasisti-narsisteja [muistakaamme tässä yhteydessä myös/jopa Einstein], koska he, pelkästään kyetäkseen hahmottamaan omaa ainutlaatuista näkemystään, joutuvat jossain määrin [mutta ratkaisevalla tavalla] irrottautumaan massasta oman tiensä kulkijoiksi. – ?! - Mutta voiko itseään lahjakkaana pitävä ihminen [kuten Jussi K.?] enää sen selvemmin ajautua jotakuinkin typerään ja hedelmättömään ristiriitaan itsensä kanssa kuin tekemällä itsestään demokraattisen ‘tyypin’ ja pitää tuota tunnustusta lahjakkuuden takeena. 

.

Hehheh. Älä unta näe. Tavis. Sinun ‘nerokkuutesi’ on pikemminkin markkinavoimien masinoima mainostemppu, jota demokraattinen massakulttuuri hypettää kuin jotain substantiaalisesti sinusta itsestäsi lähtevää ja siinä mielessä jotain alunperin vain sinulle kuuluvaa. Kapitalistinen liberaali-demokratia näyttää siis ‘demokratisoineen’ paitsi lahjakkuuden myös sen, mistä lahjakkuus ammentaa sisältönsä. Historian loppu on tässä mielessä täyttä totta.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/05/arvoisa-yleiso.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_K._Niemel%C3%A4

http://www.savukeidas.com/misantropia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisviha

http://www.latvus.com/Fukuyama.html

http://herragaga.blogspot.fi/2011/04/viimeinen-ihminen.html

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Voittamaton+videonauhuri+Francis+Fukuyama+leikkii+ajatuksella+ett%C3%A4+kapitalismi+liberalismi+ja+demokratia+ovat+ihmiskunnan+historian+p%C3%A4%C3%A4m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4/a1353050623133

http://turmiojaperikato.blogspot.fi/2012/03/arkisto-alexandre-kojeve-ja-historian.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Misanthropy

Ridicule is the tribute paid to the genius by the mediocrities [Oscar Wilde] - mutta mitäpä muutakaan voi odottaa niiltä, joiden ajattelu perustuu pelkästään stereotyyppisiin klisheisiin, triviaaliin hyötylaskelmointiin ja banaaliin toistoon

'Talent hits a target no one else can hit; Genius hits a target no one else can see'/'Lahjakas ajattelee nopeammin ja oikeammin kuin muut; nero sitä vastoin näkee toisen maailman kuin kaikki muut' [Schopenhauer]

[Kielimafian muokkauksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 22.20]

1
Vaikka se, mitä nero on, oivaltaa ja tekee, voidaan sovituin [sic] kriteerein/indikaattorein kääntää/tulkita älykkyyosamääräksi, ÄÖ ei silti koskaan ole käännettävissä suoraan neroudeksi vaan se pysyy pelkkinä numeroina, jotka eivät kerro neroudesta muuta kuin tyhjän numeraalisen faktan, josta voidaan päätellä käytännöllisiin sisältöihin vain em. sovituin kriteerein, joiden validiteettia [joka perustaa kehämäisesti itse itsensä lausumattoman auktoriteetin nojalla] on kuitenkin jo tieteen [puhumattakaan fenomenologian] nimissä syytä epäillä jatkuvasti, koska nuo kriteerit pitävät aina sisällään sekä lausumattomia premissejä että semanttisesti epämääräisiä käsitteitä [begging the question] - ja siten väistämättä subjektiivisia arvostereotypioita [selkokielellä: proto-rasistisia ennakkoluuloja].

2
Schopenhauerille nero oli iso lapsi, jolle maailma näyttäytyi outona näytelmänä. Nerolle oli elimellistä nähdä suoraan ideoiden maailmaan – kaukaisuuteen, jonne muiden silmät eivät kanna.

Vaikka nero edustikin ihmisyyden hämärässä tuikuttavaa majakkaa, olivat hänen hengentuotteensa perimmältään hyödyttömiä - jo senkin vuoksi, etteivät ne pyrkineet muuhun kuin tekijänsä kokemaan ja luomaan ainutlaatuiseen totuuteen.

'Hyödyllisten ihmisten vertaaminen nerokkaisiin on kuin rakennuskivien vertaamista timantteihin', näpäytti Schopenhauer etenkin tieteen nimeen vannovia utilitaristi-pragmatisteja.

'Hyödyllisillä ihmisillä' filosofi tarkoitti asiallisia ja järkeviä keskinkertaisuuksia, jotka luulevat olevansa suuriakin fiksuja hallitessaan kirjahyllyllisen empiirisiä faktoja sekä kolme argumentaation perusmallia.

3
Sitaatteja Oscar Wildelta

I have nothing to declare except my genius - [Oscar Wilde's response to an American customs official]

Genius is born, not paid.

Genius is an infinite capacity for giving pains.

Genius learns from nature, its own nature. Talent learns from art.

I put all my genius into my life; I put only my talent into my works.

The public is wonderfully tolerant. It forgives everything except genius
....
Always forgive your enemies - nothing annoys them so much.
*
http://www.hs.fi/juttusarja/hakkinen/artikkeli/Keskikasti/1135263883097
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar_Wilde
http://en.wikipedia.org/wiki/Oscar_Wilde
http://en.wikipedia.org/wiki/Genius
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/01/begging-question-ja-circular-reasoning.html
http://www.theabsolute.net/minefield/genqtpg.html
http://wittgensteinforum.wordpress.com/category/people/
http://www.hannahbdesign.com/blog/tag/oscar-wilde-week/
http://lkthayer.wordpress.com/tag/oscar-wilde/

Dramaturgiaa tarkoin harkitulla tarkoituksella

Naispuolinen Hamlet ja hänen isänsä haamu
(Kielimafian juristi kävi tarkistamassa tekstin klo: 14.05)

Olipa kerran mies, joka erehtyi luulemaan entisen ystävättärensä korvaa mikrofoniksi. Näin hän kertoo:

En alunperin ymmärtänyt perimmäistä syytä siihen, miksi mikrofoni- korvan kaiutin toisti aina yhtä ja samaa: Olet paras, rakastan sinua! Ja minä onneton uskoin tuohon papukaijamaiseen, ihailevaan palvontaan, kunnes tulin järkiini, tajusin ja petyin oivaltaessani, että kaiuttimen ylistys perustui neuroottiselle glorifioinnille, jonka perimmäinen tarkoitus oli lopulta hylätä minut - tuo muka rakastettu ja idoliksi korotettu, keinotekoinen ihannekuva, joka kaiken lisäksi piti tappaa - in Effigy - kuolemaa ja itsemurhaa halajavan nihilistisen trauman alttarille.
Raivostuin. Samalla itseni julkisesti kompromettoiden. Aivan turhaan ja maineeni kyseenalaistaen. Nyt yritän päästä tasapainoon. Sillä haluan löytää uudestaan oman itseni ja samalla tien ulos tuon naisen thanatokseen rakastuneen menneisyyden kauhugalleriasta.

Sillä sinä - Kirke - olet kuin naispuolinen Hamlet ja minä sinun isäsi haamu, joka ilmestyi ja ilmestyy sinulle yhä pyytäen kostamaan epäoikeudenmukaisen murhansa, jonka sinä itse teit - ja olet aina tehnyt kaikkien miesten suhteen läpi koko elämäsi.

Ja silti - kuitenkaan - minä - sinun isäsi haamu, en suostu kuolemaan, koska olen jo kasvanut osaksi sinun harmaansynkkää ja kuolemaa rakastavaa psyykeäsi. Olen siis jäänyt ansaasi ehkä lopullisesti, koska rakastuin sinussa omaan nihilismiini ja kuolemankaipuuseeni - sinä seireeni ja mainadi samassa ruumiissa.

The Lady In Black and Grey.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Effigy

Mitä älykkyys todella on? Ovatko sopeutuvimmat ihmiset älykkäitä? Entä ovatko he onnellisia?

Kirjoitettu kommentiksi Mika Sipuran 25.10 julkaistuun mielenkiintoiseen päreeseen 'Se on joka toista sanoo'.

*
Tämän tekstin pääpointti on, että Evoluution kannalta älykäs ihminen voi olla syvästi onneton ja jopa itsetuhoinen - pääasia, että hän pärjää näennäisen hyvin - niin kauan kuin Evoluutio ryhtyy olosuhteitten muuttuessa vaatimaan toisenlaisia ominaisuuksia, jolloin aiemmilla ominaisuuksilla varustettu ihminen kuolee sukupuuttoon, ja joku toinen tyyppi tulee tilalle.

(En aio todistaa väitettäni tieteellisesti havainnoimalla vaan käyttämällä 'kognitiivista intuitiota', jonka yksityiskohtia en paljasta 'tekijänoikeuteen' vetoamalla - sanoipa Kemppinen tai Sipura mitä tahansa ;)

*
Miten tulee ymmärtää, että evoluutio toimii 'survival f the fittest'-periaatteella?

Mitä on olla 'fit' tietyssä evoluution 'paineessa'? Puhumattakaan siitä, mikä/mitä on 'the fittest'?

Nerokkaimmat ihmiset kun eivät välttämättä ole evoluution kannalta 'sopeutumiseen soveliaimpia' vaan usein kaikkein 'haavoittuvimpia' ja usein myös yksipuolisimpia ihmisiä lahjakkuudessaan.

Kohtalokkain paradoksi sopeutuvimman eloonjäämisestä keskusteltaessa lienee, ettei sopeutuvin yksilö - ainakaan lajien (lopulta myös ihmisen) säilymisen kannalta - näyttäisikään olevan 'kvantitatiivis-kuvallisesti' älykäs, teknologian luonut ja omaksunut länsimainen tai idän samaan teknologiseen kulutus/tuotanto-myllyyn sortunut innovaattori.

Minusta puhe älykkyysosamäärien merkityksestä evoluution kannalta on jälkiviisastelua, joka ajaa väkisin rasismin eli sosiaalidawinismin asiaa, ja että lopputulos on tätä menoa älykkään ihmisen - asuipa hän missä tahansa - kannalta tuhoisa.
Ennen tuhoaan hän tosin tulee alistaneeksi ja tappaneeksi tyhmempänsä - jos pystyy. Ja miksei pystyisi mikäli on älykkäämpi.

Entä onko hän sitten onnellinen?

Mutta mitäpä evoluutio ihmisen onnellisuudesta välittää. Sille on olennaista vain lisääntyminen. Meidän itsemme on siis välitettävä ja tiedostettava.
En pistäisi tällaista valintaa kovin herkästi evoluution piikkiin, koska sellaisella ei selitetä enää yhtään mitään tilanteessa, joka on suurimmalta osaltaan ihmisen kognitiivis-kielellis-kulttuurisen valinnan tulosta.

*
Reduktionistit vetävät kaniineja hatusta tässäkin asiassa väittäen silti samalla, ettei mitään taikatemppua tapahtunut. Kaikki on muka selitettävissä palauttamalla se tarpeeksi 'tieteelliselle havainto-abstraktiotasolle' - geeneihin ja evoluution 'lainalaisuuksiin'.

Epäileville Tuomaille osoitetaan lukemattomien tilastojen kautta, että näin on. Jos he eivät usko, heidät leimataan tietämättömiksi, ennakkoluuloisiksi ja tyhmiksi.

Viimein eli aina päädytään kuitenkin kausaliteettikäsitysten ja kehäpäättelyn määrittämisen loputtomaan epämääräisyyteen.
Tai sanokaamme, että rationaalinen ja metodinen määrittely sekä tutkimuksen ehtojen asettaminen kyllä onnistuvat. On sitten toinen asia, otimmeko huomioon kaikki ne muuttujat, jotka meidän olisi pitänyt huomioida, jottemme tekisi pahoja virheitä havaintojemme analyysissa.

Kirjoitan nyt periaatteellisessa mielessä - en esim. siitä, että kun ollaan lyöty lukkoon se, mitä kriittiseltä havaintometodilta vaaditaan, jotta se voitaisiin 'kanonisoida' tieteeksi, niin tuloksista voidaan silloin puhua myös tieteellisellä auktoriteetilla - totuutena.

*
Jos kerran älykkäiksi testatut kiinalaiset jäivät jälkeen eurooppalaisista aatteellis-kognitiivisen maailmankatsomuksensa vuoksi 1500-luvulta lähtien, niin pelkkä ÄO:han ei näin ollen selitä juuri mitään tästä arvoituksellisena pidetystä kulttuurikehityksen 'jälkeenjääneisyydestä' (jos se sitä todella oli?).

Kiinalaiset vain ovat vasta nyt omaksuneet ne arvot, joiden vallitessa länsimainen maailma on kehitellyt Valistuksesta lähtien 'Uljasta uutta maailmaa'.
Kyse on siis arvoista käsitteen laajimmassa merkityksessä. Miksi kiinalaisten arvot sitten 'jäivät jälkeen' - siihen en odota vastausta evoluutiobiologilta.

*
Oletetaan, että se vanha sanonta, jonka mukaan se, joka tietoa lisää, lisää myös tuskaa, pitää paikkansa, niin 'kannattaa' ilmeisesti olla hieman tyhmä, joka ei pysty omaksumaan tietoa tai oppimaan ja käsittelemään informaatiota niin paljon kuin esimerkiksi supermatemaatikko Gödel, jota von Wright nimitti nerokkaaksi mutta arkiasioiden suhteen täysin naiviksi - miltei lapseksi.

Gödel kuten kolleegansa ja tietokoneen isäksi mainittu Turing olivat arkielämässään todellakin ongelmallisia tapauksia psyykkisesti. Ei - sellaisista evoluutio ei pidä!

Julistankin Mika sinulta oppia saaneena uuden 'survival-kombinaation' Evoluution tulevaksi maksiimiksi: Survival of the most mediocre because they are the happiest people!

Näin hylkään myös Nietzschen sosiaalidarwinismilla 'flirttailevan' yksilöfanatismin (jonka mukaan ihminen voi kehittää luonnettaan 'suuremmaksi' - ikäänkuin lamarckistisesti), vaikka Nietzsche ei nimenomaan Darwinin survival of the fittest-oppia sellaisenaan hyväksynytkään enää myöhemmissä teksteissään, vaan kuten sulkulause osoittaa, edusti pikemminkin lamarckismia, joka on nykyään julistettu täysin epätieteelliseksi näkemykseksi biologien piirissä.

*
Älykkäät teknologian kehittäjät ja kasvatit eivät ole tajunneet onnellisuudesta kuin määrällisen puolen.
Sao Paulon slummien kasvatti tai se Mikan mainitsema hymyilevä ugandalainen pikku poika oivaltavat vaistomaisesti, että onnellisuudessa on kysymys paljon muustakin kuin rahasta ja teknologisesta romusta - joskin he haluavat ymmärrettävistä syistä päästä pois slummeista ja omaksuvat samalla helposti länsimaisen tekno-utopismin sekä jatkuvan kasvun ideologian - ja kadottavat siten käsityksensä onnesta.

Evoluutio (myös kulttuurievoluutio) on tähän asti suosinut älykkäitten ja röyhkeitten kristittyjen länsimaalaisten menestymistä, mutta 'times - they are a-changing' eli älykäs teknologiainnovaattori huomaa, etteivät hänen erityisominaisuutensa enää riitä edes maapallon lajien säilyttämiseen puhumattakaan, että hän kokisi itsensä onnelliseksi.

Jotain on mennyt pahasti pieleen. Mutta ehkäpä evoluutiobiologit todistavat senkin joskus juuri evoluution paineeksi. En vain hitto soikoon ymmärrä, mitä he silloin oikeastaan tulevat todistaneeksi.

Silti pyydän hartaasti:

Herra - älä ota minulta pois tätä tyhmyyttä, sillä ainakin saan sen kautta aavistuksen onnesta, jonka olemassaoloa ei tarvitse todistaa tilastoilla tai tieteellisillä tutkimuksilla, joiden jälkeen onni on enää pelkkä määritelmä tai lainalaisuus - ei enää ainutlaatuinen kokemus eli yksilöllisen tahdon ja universaalin nöyryyden välillä solmittu 'avioliitto'.