Muutama lantti valtaa post-politiikan markkinoilla

(Kielimafia teki korjauksia etenkin neljänteen kappaleeseen - klo: 23.45.)
1
Tuomas Nevanlinna sanoo asian taas kerran selkeästi ja vakuuttavasti. - Voidaankin väittää, että nyt kun Suomessa nykyisinä post-politiikan ja post-ideologian aikoina on aina vallassa jonkinlainen oikeistohallitus (koska myös demarit sijoittuvat maltilliseen oikeistoon), ei Pekka Himaselta ja hänen konsulttikumppaneiltaan (sisällöllisesti tyhjät) työt lopu.

Mutta miksi sitten Kokoomus ja Keskusta (myös Demarit) eivät tosiaankin palkkaisi jo alunperin ja avoimesti puolueensa kansanedustajaehdokkaiksi vain konsultteja sekä talouselämän lobbareita - ei ainoastaan noita nimellisesti poliitikon imagolla/nimikkeellä toimivia mutta tosiasiallisesti suurbusineksen elättämiä juoksupoikia/-tyttöjä - sekä kansan suosimia halvan populismin rikkaruohoja eli hömppäjulkkiksia, jotka ovat mukana pelkän mainosarvonsa (puoluebusineksen välineinä) eikä suinkaan (olemattoman) asiantuntevuutensa vuoksi.

Viis siitä, miten hankalaa konsulttien olisi jäävätä itsensä omia välittömiä intressejään enemmän tai vähemmän koskevissa päätöksissä. Sillä jos 'rehdissä ja luottamukseen perustuvassa' (haha) markkinataloudessa tunnetaan sellainen moraalinen välttämättömyys kuin liikesalaisuus, niin eikö Oy Suomi AB:n hallitus  voisi samalla periaatteella säätää eduskunnassa myös päätössalaisuuden? - Vai tarvinneeko tuota enää edes julistaa - kyseessä taitaa olla post-poliittisen ja post-ideologisen maan tapa.

Kuten sanottu - liiketoiminnan moraaliset ja tekniset perusrakenteet eivät muutu, vaikka Suomessa hölötettäisiin 'mutu'-epäkohdista miljoona kommenttikertaa päivittäin. Tarvitaan yhtenäistä tahtoa, mutta - paradoksaalista tai ei - juuri tuon yhtenäisen tahdon muodostumisen nettihölötys hajottaa ja murtaa. Toisin sanoen keskustelupalstojen mahdollistama lisääntyvä (kaoottinen) sananvapaus pikemminkin estää ja hämärtää poliittisiin intressiriitoihin sisältyvän aidon antagonismin tiedostamista kuin määrittelee ja organisoi (kuten sen pitäisi tehdä) tuon antagonistisen tahdon jotenkin paremmin ja selkeämmin.

Kyseessä on eräs liberaalin demokratian perusaradoksi: jos kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja kaikki myös vaativat niitä toteutettaviksi, ei kenenkään vaatimuksilla voi enää yksittäisesti olla juurikaan rationaalista merkitystä, olkoonkin, että joku voi tietysti saada äänensä kuuluviin poliittisessa organisaatiossa. Päätökset tehdään kuitenkin pankkien kabineteissa ja valiokuntien iltalypsyillä - lähinnä teknokraattisten ehtojen vallitsessa, joihin yksittäisellä ihmisellä ei näennäisestä sananvapaudestaan huolimatta ole mitään pääsyä.

Liberaali-demokraattisen hallinnoinnin ja kapitalistisen markkinatalouden välisten rajojen hämärtymisellä (toimialueiden/mandaattien sekoittumisella) ylipäätään on vakavia seurauksia kansalaisen perusoikeuksien uskottavuuden kannalta. Sillä kun politiikka eli ideologinen arviointi, joka pystyy integroimaan lukemattomien yksilöiden poliittis-aatteellisen tahdon, on kipattu pois post-poliittisesta busines-hallinnosta, tulee yksittäisestäkin ihmisestä pelkkä kuluttaja myös politiikan (peli-)kentällä.

Jokainen voi itse kuvitella, kuinka paljon yksittäisellä kuluttajalla on päätösvaltaa supermarketiksi muuttuneessa post-politiikan finanssi-yrityksessä. Vastaus: juuri sen verran kuin hänellä on rahaa (ja/tai onnea rahojensa sijoittamisessa). - - Olemme siis palanneet jälleen aikaan, jolloin yksilön poliittisen päätösvallan määrä riippuu konkreettisesti hänen taloudellisesta vaikutusvallastaan ja asemastaan pörssissä.

Vaikka tuota poliittisen päätösvallan ja taloudellisen vaikutusvallan kytköstä ei nykyään olekaan enää legitimoitu lailla kuten vielä esim. Thomas Mannin Buddenbrookien eläessä 1700- ja 1800-luvuilla, niin käytännössä me kuitenkin olemme astuneet uudenlaiseen sääty-yhteiskuntaan: siinäkään suurella rahalla ei saa ainoastaan paljon tavaroita - sillä saa  paljon poliittista valtaa. - Tästä seuraa osaltaan myös, että poliitista lahjusta on entistä vaikeampi erottaa liikesopimuksesta - varsinkin jos/kun kyseessä on liikesalaisuus.

2
Näköispolitiikkaa (Hs.fi 7.4)
Tuomas Nevanlinna

Pari kuukautta sitten törmäsin tiedotusvälineessä tällaiseen uutiseen: "Yksi maailman suurimmista konsulttiyrityksistä, yhdysvaltalainen McKinsey & Company, on avustanut pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman teossa."

Raportin tilasi valtioneuvoston kanslia Vanhasen perustaman "ajatusriihen" aloitteesta. Konsultit ehdottivat muun muassa palkkiojärjestelmien käyttöönottoa hoitajapulan ratkaisemiseksi.

Eikö koko politiikan voisi korvata manageri-konsulttirakenteella? Palkataan pääministerin tilalle toimitusjohtaja.

Ihan avoimesti tästä tiedotettiin. Siis jälkikäteen. Eikä ihan kaikkea sentään kavallettu: "Valtioneuvoston kansliasta ei vielä haluttu kertoa McKinseyn konsulttisopimuksen arvoa tai tarkempaa sisältöä."

Liikesalaisuuksienko avulla tätä maata nykyään hallitaan? Ja joutuvatko terveydenhuoltopalveluita käyttävät tulevaisuudessa maksamaan konsulttitoimistolle rojalteja?

Kaikenkarvaisten ajatushautomoiden visiot, virkamiesten tilaamat tulevaisuusraportit ja Pekka Himanen edustavat kaikki konsulttipolitiikkaa. Sen yhteiset piirteet ovat seuraavat:

a) Kannatetaan edistyksellisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusideaa ja kaikille toivotaan hyvää.

b) Politiikka on aina ideologiaa 1700-lukulaisessa mielessä: ennakkoluuloja, aikansa eläneitä asenteita, järjettömiä tapoja, jähmeitä rakenteita.

Vilkaisin McKinsey & Companyn kotisivuja, ja kas: "Alitajuiset ennakkoluulot saattavat analysoimatta jääneinä viedä strategiselta päätöksenteolta pohjan."

Uudistusten este ei ole väärä politiikka, vaan asioiden politisoiminen ylipäätään. Vasemmisto ei ymmärrä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen asiat eivät enää ole poliittisia. Politisointi juontuu puolueiden organisaatioitsekkyydestä, ei koskaan aidosta etujen tai näkemysten konfliktista.

c) Konsulttipoliittinen puheenparsi onkin aina järjestysutooppinen. Konsulttipolitiikka lainaa raflaavuutensa vasemmistolta ("alas vanha maailma!") mutta periaatteensa oikeistolta. Tradition ja kurin tilalle on vain astunut puhdas teknis-taloudellinen järjestys.

Tavallaanhan Kepu käyttää tässä valtion yhteisiä rahoja myös vaalikampanjansa kehittämiseen. Kyseessä on siis joko teknokratian huippu tai rikosasia. Tai molemmat.

http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6ispolitiikkaa/1135255915368
*
http://www.handcellphone.com/archives/category/wireless-industry-news/page/2

Pyhä Hillo ja sen ihmeitä tekevä vaikutus

Kielimafia teki hyväksymiäni muutoksia viimeksi 1.9.
*
'Uskontoseksuaalinen' fantasia, joka pilkkaa kaupalliseksi muuttunutta luostarikulttuuria ja ihmisten tavarafetisististä taikauskoa.

I
Kuulin aamupäivällä kännykkäteitse, että markkinatalousperiaatteella toimivassa ortodoksisessa lähiöluostarissa myydään tänään hilloa (ks. PS.)

Ortodoksien omaa, itse tekemää hilloa. Pyhää Hilloa. Mitä nyt luonto on vähän jeesannut, jotta ihminen saisi säilöttyä tätä ihmemöhnää pikku pikku purnukoihinsa. Mutta luonto onkin ortopoxeille Pyhä elementti, joka antaa heille voimaa ja energiaa eli Henkeä - myös hillon muodossa.

Eila-täti kertoi, että hänen taitelijaystävänsä Alma aikoo ostaa tuota kyseistä hilloa luostarin agora-torilta. Eila nimittäin menee tänään Alman kanssa ties kuinka monennetta kertaa etsimään 'orto-factorysta' ihmettä - josko Jumala ilmestyisi heille viimeinkin. Ja antaisi heille pysyvän rauhan ja tyydytyksen. Ettei aina kutiaisi. Heitä molempia näetsen vaivaa kiusallinen allergia siinä paikassa (liha, kreik. sarx).

Sanoin kerran Eilalle - ortodoksi ja alaa oppinut eli Jumalan läheinen kaveri kun miehenä olen, että Jumala voi kyllä antaa ihmiselle ja varsinkin naiselle kaiken muun mutta ei pysyvää tyydytystä. Pitää vain jatkuvasti kilvoitella kohti täydellistymistä, kohti suurinta kuviteltavissa olevaa onnea, joka on - katolisten Akvinolaista siteeraten - Jumalan ikuista ja autuasta näkemistä (visio beata - ks. PPS.).

Tuohon vanhakirkolliseen traditoon ja oppiin vedoten olen yrittänyt omalta osaltani ratkaista Jumalan näkemisen mysteerin hieman sovinistisella vaikkakin ortoteologisesti oikeaoppisella tavalla ja kysynyt Eilalta, josko hänelle riittäisi, että minä ilmestyn, koska olen mielestäni mieheksi aika hyvä Jumalan sijainen.

Kumma kyllä kysymyksen kuultuaan Eila katsoi minuun epäortodoksisen sarkastisella tavalla säälivästi ja nauroi - hahhah - vähän niinkuin Frasier - muka huvittuneesti. Melkein loukkaannuin, ellen diggaisi psykiatri Cranea. Sitäpaitsi minä itsehän olen psykiatri Rane - hahhahhaa...

(No - lienee syytä palata asiaan, johon ei naisten kanssa keskustellessa kuitenkaan pääse kuin vasta sängyssä - jos sielläkään).

On pakko tunnustaa julkisesti, että pidän hillosta. Etenkin Pyhästä Hillosta. Suorastaan himoitsen syödä sitä. Saan sen nauttimisesta pseudoepileptisiä kicksejä, jotka muistuttavat orgastista kokemusta, jonka deprivaatiosta niin kovasti kärsin.

Niinpä kerroin Eilalle toiveestani, että hän pyytäisi Alma-tätiä ostamaan hillopurnukan ihan vain minua varten. Ja että voisihan hän itsekin lähestyä minua ihka omalla, vain minulle omistetulla, pikku pikku purnukallaan. Joka sisältää Taivaallista Hilloa.

En ole fetisisti. En. Mutta silti koen saavani syvimmän yhteyden Pyhään juuri Hillon kautta. Kun saan nauttia sen viipyilevästä ja hedelmäisestä mausta ja lutkuttaa sitä suussani vähän ennenkuin nielaisen tämän makeaksi möhnäksi muuttuneen Pyhä Ehtoollisen - täydellisen luonnontuotteen - suihini, tuntien, miten voimani ja uskoni elämään palaavat, kun pystyn taas kokemaan Jumalan pyhyyden sisäisen läsnäolon vaikutuksen Hillon pilkkoutuessa pyhiksi sokerimolekyyleiksi ja siten Pyhäksi Energiaksi ruuansulatuksessani.

Tunnen silloin suunnatonta kiitollisuutta Pyhää Purnukkaa ja sen sisältöä kohtaan. Olen päässyt lähemmäksi mystistä pelastusta ja Iki-kohtua kuin milloinkaan aiemmin elämässäni - minä: sikiöksi muuttunut satiirikko - ihme - - - ja kumma samassa persoonassa.

II
Ohjeistin Eilaa. Pyysin uudelleen, että hän ja Alma-täti - taidemuotoilijoita kun muun muassa ovat - suunnittelisivat minulle aivan omat, nietzscheläis-heideggerilaiset hillopurnukat ja kirjoittaisivat niihin otsakkeen: Raunon oma Hillo. Tämän otsakkeen alle on sitten lisätty toiseen lasipurkkiin isoilla kirjaimilla Eila ja toiseen Alma. Ihanaa saada maistaa molempia laatuja.

Voi miten onnellinen minusta vielä tuleekaan jahkas tädit palaavat pyhien orto-brändi-tuotteitten markkinoilta. Jo pelkästään tämän vuoksi kannatti elää 55 vuotta. Kun viimeinkin voi päästä käsiksi Pyhään Purnukkaan ja sen ihanaan, ihmeitä tekevään Sisältöön.

***
PS.
Lännessä luostarijärjestelmä oli pitkään riippuvainen Rooman valtakunnan itäosista tulleista vaikutteista; Basileios Suuren luostarisääntö oli tunnettu ja arvostettu. Siitä oman versionsa kehitti mm. Augustinus, kun taas erityisesti Johannes Cassianus levitti luostarijärjestelmää egyptiläisten esikuvien mukaisena nykyisen Etelä-Ranskan alueelle.

Samaan perustaan nojaa Lännessä sittemmin suurimman vaikutusvallan saanut Benedictus Nursialaisen (480 – 543) luostarisääntö. Säännöt määräsivät luostareita korostamaan käytännön työtä (”Rukoile ja tee työtä” – "Ora et labora" ). Luostarien tehtäviksi tulivatkin laupeudentyö ja sivistys.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luostari

PPS.
Toisen osan teemana on ihmisen pyrkimys korkeinta päämäärää kohti. Tämä on visio beata -tilan autuaallisuus.
.....
Tuomaan eskatologia oli peräisin enimmäkseen hänen Sentenssien kommentaariostaan. Hänen mukaansa ikuinen autuus koostuu Jumalan näkemisestä. Tämä näkeminen ei ole pelkästään abstraktio tai mielessä oleva yliluonnollisesti tuotettu kuva, vaan se koostuu jumalallisen substanssin itsensä näkemisestä, vieläpä niin että Jumala itse on näkemisen muoto — sekä näkemisen objekti että aiheuttaja.

Autuaittein täydellisyys vaatii myös, että ruumis palautetaan sielulle, jotta se olisi täydellinen. Koska autuus on operatio, se tulee täydellisemmäksi, kun sielulla on operatio ruumiissa, vaikkakaan autuudelle ominainen teko, Jumalan näkeminen, ei liity mitenkään ruumiiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Summa_Theologiae

PPPS.
Jos joku feministitutkija on halukas siteeraamaan jotain tekstiäni tutkimuksensa viiteaineistona niin mikäs siinä, mutta se maksaa - ja paljon. Minä en ole mikään ilmainen mies. Vien mielenrauhan - pysyvästi. Varsinkin jos tekstejäni käytetään terveyssiteiden korvikkeena kuten tässä tapauksessa aavistelen käyvän.
*
http://www.suol.fi/raamattunet/kkohjana.html

Länsimaisesta äänestyskulttuurista, "nationalistisesta" globalisaatiosta ja kapitalismista markkinatalouden syöpänä

Kirjoitettu kommentiksi Claes Anderssonin blogijuttuun "Kiitos" - lähinnä Katarina Gäddnäsin kommenttiin - http://www.claesandersson.fi/blogi/2007/03/19/11#comments.

*
Katarina Gäddnäs

Det blåser hemska högervindar i vårt land. Valet var verkligen nedslående. Det heter att i en demokrati får folket de politiker vi förtjänar.
Jag har hört många människor sucka idag: Ja-a, men Claes kom i alla fall in! Det behövs ett parti som vänsterpartiet och det behövs politiker som du!
Keep up the good work!

RR

Tuskin me demokratiassa eläjät "ansaitsemme" ainoatakaan äänestämistämme poliitikoista.

Suurin osa heistä - onneksi löytyy hienoja poikkeuksia kuten esim. Claes Andersson - valitaan meriiteillä, jotka ovat ammattimaisen politikan teon kannalta erittäin sattumanvaraisia - joskus lähes ala-arvoisia.

Mutta tämä on se trendi, johon John Lockesta periytynyt käsitys hallitusvallasta, politiikan teosta ja siten myös äänestämisestä on periytynyt länsimaiseen, demokraattiseen liberalismiin.

Äänestetään muka kyvykästä yksilöä, mutta ei olla kiinnostuneita hänen todellisesta pätevyydestään ja poliittisesta tietoisuudestaan vaan eräänlaisesta "idols-arvosta" eli hänen tekemästään persoonallisesta vaikutelmasta ja hänen kyvystään viihdyttää - siis jaaritella mukavia.

Nämä ovat asioita, joiden perusteella muun muassa G. W. Bush valittiin presidentiksi (vuoden 2000 vaalipetoksen ohella).
USA ei "ansainnut" häntä vaan onnettomuudekseen "sai" hänet eli valitsi väärin - joskin täysin liberaalidemokratian pelisääntöjen puitteissa.

Näin ollen demokratia - tämä ei ole mikään uusi uutinen! - ei ole välttämättä tehokkain järjestelmä monien aivan perustavan tärkeitten poliittisten valintojen ratkaisemiseksi ja eteenpäin viemiseksi, mutta se estää kyllä kohtuullisen tehokkaasti täydelliset ylilyönnit - ellei sitten esim. Irakin sota ollut USA:n johtoklikiltä juuri sellainen valinta.

Toki me saamme, mitä tilaamme (äänestämme), mutta ei voi sanoa, että me nimenomaan ansaitsemme tilaamamme.

Äänestysvalintamme saattavat siis osoittautua täysin vääriksi -syistä, joihin voisimme kyllä itse vaikuttaa, mutta joihin meiltä puuttuu kärsivällistä halua paneutua todella kokonaisvaltaisesti - ei ainoastaan poliittisen ehdokkaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja oletettuun kyvykkyyteen luottaen/vedoten.

Väitänkin - vastoin yleistä trendiä, että ihmisten ei pitäisi suosia omia tuntemuksiaan jostain yksittäisestä ehdokkaasta vaan suurempia, yleiskatsauksellisia linjoja, jotka - myönnettäköön - näyttävät tosin olevan ideologioiden yhdenmukaistumisen myötä häviämässä lähes kokonaan ainakin perinteisten ideologioiden merkityksessä.

Mutta ne eivät tule häviämään lopullisesti - siitä tulevat etenkin ekologiset uhat ja riskit pitämään huolen.

Tilannne on kuitenkin hieman kahtiajakoinen, koska kansallisvaltioiden olemassaoloon perustuva politikointi on edelleen voimissaan varsinkin eurooppalais-angloamerikkaisen poliittisen hegemonian ulkopuolella.

Toisaalta USA on Irakin sodassa itse asettanut peliin oman arvovaltansa valtiona, mutta tämän arvovallan olemus on globalisaation sanoman ja käytännön levittäminen kaikkeen maailmaan, mikä merkitsee perinteisten ideologisten vastakkainasettelujen korvautumista markkinatalouden ehdoilla ja periaatteilla.

USA siis "esittelee" markkinoitten vapauttamista ja ylipäätään globalisaatiota omana, valtiollisena projektinaan (sic!).

Ja tämä on vähintäinkin ristiriitaista toimintaa, jossa vanhan imperialistisen toimintamallin puitteissa levitetään sanomaa, joka globaalisuudessaan nimenomaan kumoaa imperialistisen intervention - ellei sitten kyseessä ole - kuten helposti on nähtävissä - uudenlaisen markkinatalouden joka paikkaan tunkeutuva invaasio, jonka suurin vaara on kaiken markkinatalouden (sekä ennen että nyt) muuttuminen kaptalismiksi, joka on jo teollistumisen alkuaikoina tapahtuneitten yritysorganisaatioitten juridisten perusteiden muuttumisen ohella vaikuttanut nykyisessä muodossaan 1200-1300-luvulta saakka länsimaiseen politiikkaan.

Kapitalismi jos mikä on vapaan markkinatalouden syöpäkasvain, jonka vastustamisen pitäisi olla demokraattisen liberalismin tärkein tehtävä!