1
Tuomas Nevanlinna sanoo asian taas kerran selkeästi ja vakuuttavasti. - Voidaankin väittää, että nyt kun Suomessa nykyisinä post-politiikan ja post-ideologian aikoina on aina vallassa jonkinlainen oikeistohallitus (koska myös demarit sijoittuvat maltilliseen oikeistoon), ei Pekka Himaselta ja hänen konsulttikumppaneiltaan (sisällöllisesti tyhjät) työt lopu.
Mutta miksi sitten Kokoomus ja Keskusta (myös Demarit) eivät tosiaankin palkkaisi jo alunperin ja avoimesti puolueensa kansanedustajaehdokkaiksi vain konsultteja sekä talouselämän lobbareita - ei ainoastaan noita nimellisesti poliitikon imagolla/nimikkeellä toimivia mutta tosiasiallisesti suurbusineksen elättämiä juoksupoikia/-tyttöjä - sekä kansan suosimia halvan populismin rikkaruohoja eli hömppäjulkkiksia, jotka ovat mukana pelkän mainosarvonsa (puoluebusineksen välineinä) eikä suinkaan (olemattoman) asiantuntevuutensa vuoksi.
Viis siitä, miten hankalaa konsulttien olisi jäävätä itsensä omia välittömiä intressejään enemmän tai vähemmän koskevissa päätöksissä. Sillä jos 'rehdissä ja luottamukseen perustuvassa' (haha) markkinataloudessa tunnetaan sellainen moraalinen välttämättömyys kuin liikesalaisuus, niin eikö Oy Suomi AB:n hallitus voisi samalla periaatteella säätää eduskunnassa myös päätössalaisuuden? - Vai tarvinneeko tuota enää edes julistaa - kyseessä taitaa olla post-poliittisen ja post-ideologisen maan tapa.
Kuten sanottu - liiketoiminnan moraaliset ja tekniset perusrakenteet eivät muutu, vaikka Suomessa hölötettäisiin 'mutu'-epäkohdista miljoona kommenttikertaa päivittäin. Tarvitaan yhtenäistä tahtoa, mutta - paradoksaalista tai ei - juuri tuon yhtenäisen tahdon muodostumisen nettihölötys hajottaa ja murtaa. Toisin sanoen keskustelupalstojen mahdollistama lisääntyvä (kaoottinen) sananvapaus pikemminkin estää ja hämärtää poliittisiin intressiriitoihin sisältyvän aidon antagonismin tiedostamista kuin määrittelee ja organisoi (kuten sen pitäisi tehdä) tuon antagonistisen tahdon jotenkin paremmin ja selkeämmin.
Kyseessä on eräs liberaalin demokratian perusaradoksi: jos kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja kaikki myös vaativat niitä toteutettaviksi, ei kenenkään vaatimuksilla voi enää yksittäisesti olla juurikaan rationaalista merkitystä, olkoonkin, että joku voi tietysti saada äänensä kuuluviin poliittisessa organisaatiossa. Päätökset tehdään kuitenkin pankkien kabineteissa ja valiokuntien iltalypsyillä - lähinnä teknokraattisten ehtojen vallitsessa, joihin yksittäisellä ihmisellä ei näennäisestä sananvapaudestaan huolimatta ole mitään pääsyä.
Liberaali-demokraattisen hallinnoinnin ja kapitalistisen markkinatalouden välisten rajojen hämärtymisellä (toimialueiden/mandaattien sekoittumisella) ylipäätään on vakavia seurauksia kansalaisen perusoikeuksien uskottavuuden kannalta. Sillä kun politiikka eli ideologinen arviointi, joka pystyy integroimaan lukemattomien yksilöiden poliittis-aatteellisen tahdon, on kipattu pois post-poliittisesta busines-hallinnosta, tulee yksittäisestäkin ihmisestä pelkkä kuluttaja myös politiikan (peli-)kentällä.
Jokainen voi itse kuvitella, kuinka paljon yksittäisellä kuluttajalla on päätösvaltaa supermarketiksi muuttuneessa post-politiikan finanssi-yrityksessä. Vastaus: juuri sen verran kuin hänellä on rahaa (ja/tai onnea rahojensa sijoittamisessa). - - Olemme siis palanneet jälleen aikaan, jolloin yksilön poliittisen päätösvallan määrä riippuu konkreettisesti hänen taloudellisesta vaikutusvallastaan ja asemastaan pörssissä.
Vaikka tuota poliittisen päätösvallan ja taloudellisen vaikutusvallan kytköstä ei nykyään olekaan enää legitimoitu lailla kuten vielä esim. Thomas Mannin Buddenbrookien eläessä 1700- ja 1800-luvuilla, niin käytännössä me kuitenkin olemme astuneet uudenlaiseen sääty-yhteiskuntaan: siinäkään suurella rahalla ei saa ainoastaan paljon tavaroita - sillä saa paljon poliittista valtaa. - Tästä seuraa osaltaan myös, että poliitista lahjusta on entistä vaikeampi erottaa liikesopimuksesta - varsinkin jos/kun kyseessä on liikesalaisuus.
2
Näköispolitiikkaa (Hs.fi 7.4)
Tuomas Nevanlinna
Pari kuukautta sitten törmäsin tiedotusvälineessä tällaiseen uutiseen: "Yksi maailman suurimmista konsulttiyrityksistä, yhdysvaltalainen McKinsey & Company, on avustanut pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman teossa."
Raportin tilasi valtioneuvoston kanslia Vanhasen perustaman "ajatusriihen" aloitteesta. Konsultit ehdottivat muun muassa palkkiojärjestelmien käyttöönottoa hoitajapulan ratkaisemiseksi.
Eikö koko politiikan voisi korvata manageri-konsulttirakenteella? Palkataan pääministerin tilalle toimitusjohtaja.
Ihan avoimesti tästä tiedotettiin. Siis jälkikäteen. Eikä ihan kaikkea sentään kavallettu: "Valtioneuvoston kansliasta ei vielä haluttu kertoa McKinseyn konsulttisopimuksen arvoa tai tarkempaa sisältöä."
Liikesalaisuuksienko avulla tätä maata nykyään hallitaan? Ja joutuvatko terveydenhuoltopalveluita käyttävät tulevaisuudessa maksamaan konsulttitoimistolle rojalteja?
Kaikenkarvaisten ajatushautomoiden visiot, virkamiesten tilaamat tulevaisuusraportit ja Pekka Himanen edustavat kaikki konsulttipolitiikkaa. Sen yhteiset piirteet ovat seuraavat:
a) Kannatetaan edistyksellisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusideaa ja kaikille toivotaan hyvää.
b) Politiikka on aina ideologiaa 1700-lukulaisessa mielessä: ennakkoluuloja, aikansa eläneitä asenteita, järjettömiä tapoja, jähmeitä rakenteita.
Vilkaisin McKinsey & Companyn kotisivuja, ja kas: "Alitajuiset ennakkoluulot saattavat analysoimatta jääneinä viedä strategiselta päätöksenteolta pohjan."
Uudistusten este ei ole väärä politiikka, vaan asioiden politisoiminen ylipäätään. Vasemmisto ei ymmärrä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen asiat eivät enää ole poliittisia. Politisointi juontuu puolueiden organisaatioitsekkyydestä, ei koskaan aidosta etujen tai näkemysten konfliktista.
c) Konsulttipoliittinen puheenparsi onkin aina järjestysutooppinen. Konsulttipolitiikka lainaa raflaavuutensa vasemmistolta ("alas vanha maailma!") mutta periaatteensa oikeistolta. Tradition ja kurin tilalle on vain astunut puhdas teknis-taloudellinen järjestys.
Tavallaanhan Kepu käyttää tässä valtion yhteisiä rahoja myös vaalikampanjansa kehittämiseen. Kyseessä on siis joko teknokratian huippu tai rikosasia. Tai molemmat.
http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6ispolitiikkaa/1135255915368
*
http://www.handcellphone.com/archives/category/wireless-industry-news/page/2
