Pyhä Hillo ja sen ihmeitä tekevä vaikutus

Kielimafia teki hyväksymiäni muutoksia viimeksi 1.9.
*
'Uskontoseksuaalinen' fantasia, joka pilkkaa kaupalliseksi muuttunutta luostarikulttuuria ja ihmisten tavarafetisististä taikauskoa.

I
Kuulin aamupäivällä kännykkäteitse, että markkinatalousperiaatteella toimivassa ortodoksisessa lähiöluostarissa myydään tänään hilloa (ks. PS.)

Ortodoksien omaa, itse tekemää hilloa. Pyhää Hilloa. Mitä nyt luonto on vähän jeesannut, jotta ihminen saisi säilöttyä tätä ihmemöhnää pikku pikku purnukoihinsa. Mutta luonto onkin ortopoxeille Pyhä elementti, joka antaa heille voimaa ja energiaa eli Henkeä - myös hillon muodossa.

Eila-täti kertoi, että hänen taitelijaystävänsä Alma aikoo ostaa tuota kyseistä hilloa luostarin agora-torilta. Eila nimittäin menee tänään Alman kanssa ties kuinka monennetta kertaa etsimään 'orto-factorysta' ihmettä - josko Jumala ilmestyisi heille viimeinkin. Ja antaisi heille pysyvän rauhan ja tyydytyksen. Ettei aina kutiaisi. Heitä molempia näetsen vaivaa kiusallinen allergia siinä paikassa (liha, kreik. sarx).

Sanoin kerran Eilalle - ortodoksi ja alaa oppinut eli Jumalan läheinen kaveri kun miehenä olen, että Jumala voi kyllä antaa ihmiselle ja varsinkin naiselle kaiken muun mutta ei pysyvää tyydytystä. Pitää vain jatkuvasti kilvoitella kohti täydellistymistä, kohti suurinta kuviteltavissa olevaa onnea, joka on - katolisten Akvinolaista siteeraten - Jumalan ikuista ja autuasta näkemistä (visio beata - ks. PPS.).

Tuohon vanhakirkolliseen traditoon ja oppiin vedoten olen yrittänyt omalta osaltani ratkaista Jumalan näkemisen mysteerin hieman sovinistisella vaikkakin ortoteologisesti oikeaoppisella tavalla ja kysynyt Eilalta, josko hänelle riittäisi, että minä ilmestyn, koska olen mielestäni mieheksi aika hyvä Jumalan sijainen.

Kumma kyllä kysymyksen kuultuaan Eila katsoi minuun epäortodoksisen sarkastisella tavalla säälivästi ja nauroi - hahhah - vähän niinkuin Frasier - muka huvittuneesti. Melkein loukkaannuin, ellen diggaisi psykiatri Cranea. Sitäpaitsi minä itsehän olen psykiatri Rane - hahhahhaa...

(No - lienee syytä palata asiaan, johon ei naisten kanssa keskustellessa kuitenkaan pääse kuin vasta sängyssä - jos sielläkään).

On pakko tunnustaa julkisesti, että pidän hillosta. Etenkin Pyhästä Hillosta. Suorastaan himoitsen syödä sitä. Saan sen nauttimisesta pseudoepileptisiä kicksejä, jotka muistuttavat orgastista kokemusta, jonka deprivaatiosta niin kovasti kärsin.

Niinpä kerroin Eilalle toiveestani, että hän pyytäisi Alma-tätiä ostamaan hillopurnukan ihan vain minua varten. Ja että voisihan hän itsekin lähestyä minua ihka omalla, vain minulle omistetulla, pikku pikku purnukallaan. Joka sisältää Taivaallista Hilloa.

En ole fetisisti. En. Mutta silti koen saavani syvimmän yhteyden Pyhään juuri Hillon kautta. Kun saan nauttia sen viipyilevästä ja hedelmäisestä mausta ja lutkuttaa sitä suussani vähän ennenkuin nielaisen tämän makeaksi möhnäksi muuttuneen Pyhä Ehtoollisen - täydellisen luonnontuotteen - suihini, tuntien, miten voimani ja uskoni elämään palaavat, kun pystyn taas kokemaan Jumalan pyhyyden sisäisen läsnäolon vaikutuksen Hillon pilkkoutuessa pyhiksi sokerimolekyyleiksi ja siten Pyhäksi Energiaksi ruuansulatuksessani.

Tunnen silloin suunnatonta kiitollisuutta Pyhää Purnukkaa ja sen sisältöä kohtaan. Olen päässyt lähemmäksi mystistä pelastusta ja Iki-kohtua kuin milloinkaan aiemmin elämässäni - minä: sikiöksi muuttunut satiirikko - ihme - - - ja kumma samassa persoonassa.

II
Ohjeistin Eilaa. Pyysin uudelleen, että hän ja Alma-täti - taidemuotoilijoita kun muun muassa ovat - suunnittelisivat minulle aivan omat, nietzscheläis-heideggerilaiset hillopurnukat ja kirjoittaisivat niihin otsakkeen: Raunon oma Hillo. Tämän otsakkeen alle on sitten lisätty toiseen lasipurkkiin isoilla kirjaimilla Eila ja toiseen Alma. Ihanaa saada maistaa molempia laatuja.

Voi miten onnellinen minusta vielä tuleekaan jahkas tädit palaavat pyhien orto-brändi-tuotteitten markkinoilta. Jo pelkästään tämän vuoksi kannatti elää 55 vuotta. Kun viimeinkin voi päästä käsiksi Pyhään Purnukkaan ja sen ihanaan, ihmeitä tekevään Sisältöön.

***
PS.
Lännessä luostarijärjestelmä oli pitkään riippuvainen Rooman valtakunnan itäosista tulleista vaikutteista; Basileios Suuren luostarisääntö oli tunnettu ja arvostettu. Siitä oman versionsa kehitti mm. Augustinus, kun taas erityisesti Johannes Cassianus levitti luostarijärjestelmää egyptiläisten esikuvien mukaisena nykyisen Etelä-Ranskan alueelle.

Samaan perustaan nojaa Lännessä sittemmin suurimman vaikutusvallan saanut Benedictus Nursialaisen (480 – 543) luostarisääntö. Säännöt määräsivät luostareita korostamaan käytännön työtä (”Rukoile ja tee työtä” – "Ora et labora" ). Luostarien tehtäviksi tulivatkin laupeudentyö ja sivistys.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luostari

PPS.
Toisen osan teemana on ihmisen pyrkimys korkeinta päämäärää kohti. Tämä on visio beata -tilan autuaallisuus.
.....
Tuomaan eskatologia oli peräisin enimmäkseen hänen Sentenssien kommentaariostaan. Hänen mukaansa ikuinen autuus koostuu Jumalan näkemisestä. Tämä näkeminen ei ole pelkästään abstraktio tai mielessä oleva yliluonnollisesti tuotettu kuva, vaan se koostuu jumalallisen substanssin itsensä näkemisestä, vieläpä niin että Jumala itse on näkemisen muoto — sekä näkemisen objekti että aiheuttaja.

Autuaittein täydellisyys vaatii myös, että ruumis palautetaan sielulle, jotta se olisi täydellinen. Koska autuus on operatio, se tulee täydellisemmäksi, kun sielulla on operatio ruumiissa, vaikkakaan autuudelle ominainen teko, Jumalan näkeminen, ei liity mitenkään ruumiiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Summa_Theologiae

PPPS.
Jos joku feministitutkija on halukas siteeraamaan jotain tekstiäni tutkimuksensa viiteaineistona niin mikäs siinä, mutta se maksaa - ja paljon. Minä en ole mikään ilmainen mies. Vien mielenrauhan - pysyvästi. Varsinkin jos tekstejäni käytetään terveyssiteiden korvikkeena kuten tässä tapauksessa aavistelen käyvän.
*
http://www.suol.fi/raamattunet/kkohjana.html