Maksuton vinkki peli-innovaattoreille ja mainosmiehille

‘The Wall of Jericho: As the army completed its seventh circuit around the city, the trumpets broke forth in a blast, and the massive walls of solid stone crashed down to the earth.’

.

1

Modernit mainosmiehet ovat peräti alkeellisia verrattuna 1400-luvun paavillisen kirkon pelastus-lobbareihin, joiden mielikuvituksen määrä ja laatu, vaikka olikin raamitettu ja rajattu Raamatun tuoteohjeitten katalogiin, sai mittasuhteet, joiden rinnalla nykyajan angry-birds-nörttien mielikuvitus vaikuttaa auttamattoman kapea-alaiselta.

.

Vaikka siis kapitalistinen tuotanto- myynti- ja ansaintalogiikka on informaatioteknologian vallankumouksen myötä muuttumassa lopullisesti fiktiivisten turhakkeiden varaan rakennetuksi uskomusjärjestelmäksi, eivät teknohärpäke-innovaattorit näytä olevan tietoisia siitä, että katolinen kirkko jo kauan sitten osasi myydä suorastaan fantastisia fantasia-tuotteita ja kaiken lisäksi sellaisin porkkanoin eli tarjouksin, joista ei edes voinut kieltäytyä joutumatta varmasti helvettiin niin että paukahti.

.

Nykyajan sosiaalidarwinistinen kapitalismi myy vain maallista mukavuutta ja statusta [status on kuitenkin stoalaisittain ajattelevalle täysin yhdentekevää eli ISMO (‘ihan sama mulle oikeesti’; tuo pissisten lahja suomenkielelle] eikä näin ollen pysty vakuuttamaan ja vaikuttamaan lainkaan samalla teholla kuin kirkon muinainen ‘ane-insentiivi’, jonka suosio siis perustui yhtä paljon kiristykseen eli helvetillä uhkaamiseen kuin ‘pelastuskaupallisen option’ luontaiseen houkuttavuuteen. Mutta koska kateus ja ahneus ovat paholaisen hallitseman maallisen maailmamme tärkeimpiä alkuperäisiä tuotantovoimia [joilla katolinen kirkkokin itse asiassa pelon ja vihan ohella manipuloi aneitten myyntiään], on kapitalismillakin vielä mahdollisuus saavuttaa fiktio-teollisuuden vallankumouksen myötä niin valtavat markkinat, että jopa fantasiateollisuutta monopolisoinut ‘Pyhä Henki inc.’ saattaa joutua antamaan erittäin vakavan tulosvaroituksen ja ajautua YT-neuvotteluihin itse perus-brändinsä Jumalan palkkiovaatimuksista [ainakin ‘summum bonumksia’ on pakko vähentää].

.

2

Luvun kolme sitaatin haluan omistaa kaikille markkinatori-maailmamme eli kapitalistisen talouskasvun [siis itse asiassa julkisen sektorin, lisäisi J. Käteinen] turvaamisen takaaville, näille yhä uudenlaisia turhake-vempaimia eli riippuvuutta aiheuttavia ja luovaa ajattelua surkastuttavia pelejä kehittäville nörtti-friikeille seuraavin [väärinkäsityksen uhallakin] perimmältään innostaviksi tarkoitetuin sanoin:

.

Pelastakaa maailma ajattelun köyhyydeltä ja ihminen oman sielunsa mitätöinniltä! Keksikää ja myykää mieluummin Hoorebin Tuulta ja Jerikon Huutoa kuin jotain älyllisesti ja sivistyksellisesti täysin latteaa ja ala-arvoista teknoaivohuumetta, joka in the long run vaikuttaa ihmisen luovaan kykyyn samalla tavalla kuin liima imppaajan aivosoluihin tekemällä käyttäjästään loppuiäkseen '+, - ja 0, 1-idiootin!’

. 

3

‘Ajan myötä aneoppi kehittyi myös siten, että aneita oli mahdollista ostaa itsensä lisäksi myös muille, kuten kuolleille sukulaisille, joiden epäili olevan kiirastulessa. Lisäksi oli mahdollista hankkia ns. täydet aneet, mikä takasi vapauden kaikista hyvitysteoista. Aneiden hankkiminen suoritettiin alun perin vierailemalla pyhäinjäännösten luona, käymällä pyhiinvaelluksella tai ristiretkellä. Lopulta aneita voitiin hankkia rahalla.

.

Esimerkiksi Wittenbergin pyhäinjäännöskokoelmiin kuului yhteensä 19000 esinettä, joita ihailemalla sielu sai vapautuksen jopa 127 799 vuodesta kiirastulessa. Tunnetuimpia pyhäinjäännöksiä olivat pala Mooseksen palavasta pensaasta, Neitsyt Marian hiustuppo sekä maitoa Neitsyt Marian rinnasta. Wittenbergin kaupunki sai huomattavia tuloja pyhiinvaeltajavirrasta, joka saapui ihailemaan pyhäinjäännöskokoelmia kiirastulesta vapautumisen toivossa.

.

Kaiken keskellä kirkon kontrolli oli päässyt pettämään pahan kerran ja myöhäiskeskiajan reliikkikokoelmat saivat myös varsin mielikuvituksellisia täydennyksiä. Rankimmasta päästä olivat kaksi Pyhän Hengen höyhentä ja muna, palanen lippua [varustettuna itse Perkeleen partakarvoilla], joilla Kristus oli julistanut helvetin voitetuksi, puolikas arkkienkeli Gabrielin siipeä, Jerikon muurit murtanut huuto [ääni?/rr] [Joos.6:20] ja puolisen kiloa tuulta, joka oli puhaltanut Elian päälle Hoorebin vuorella [1.Kun. 19:11].’

.

Sitaatti kirjasta Olli-Pekka Vaino: Luther [s.33-34]

*

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510319185

http://www.koivuniemi.com/raamattu/?viite=jos+6%3A20

http://www.ellenwhite.info/books/ellen-g-white-book-patriarchs-and-prophets-pp-45.htm

'Tuo juopotteleva mutta rosvoilunhaluinen heimo'

Tekstiä on alunperin kirjoitettu kommentiksi Finnsanityn päreeseen ‘Nyt ammutaan kovilla: Habermasin mukaan Saksa on tuhoamassa Eurooppaa’.

.
1
Saksa rulettaa nykyään sekä Euroopan Unionin politiikassa että Euroopan talouden ja finanssimaailman foorumeilla. Mestarien liigan loppuottelussa pelaa kaksi saksalaisjoukkuetta. Onko saksalaisten goottilais-natsistinen Lebensraum-nationalismi nyt [jälleen kerran] pääsemässä valloilleen?

2
Olen usein hämmästellyt, miten on mahdollista, että ihmisen perimmäiseen hyvyyteen uskova anarkososialisti voi ‘hyvällä omallatunnolla’ eli affektiivisesta ristiriidastaan piittaamatta hyökätä niin patologisella raivolla päin vastustajiaan kuin sinä Finnsanity teet, mutta tällä kertaa komppaan tekstiäsi [en välttämättä ilman ironiaa]. Sillä Habermas lienee nyt oikeassa eikä hän tällä kertaa haaveile mistään ideaalisesta kommunikaatiosta vaan tietää kokemuksesta, millaisia auktoriteetti-maanikoita saksalaiset voivat olla.

John Maynard Keynes lähti aikoinaan [1919] ovet paukkuen Versailles'n neuvotteluista havaittuaan, että Saksa jyrätään sekä taloudellisesti että henkisesti maan tasalle. Etenkään Ranska eikä lopulta myöskään USA uskonut Keynesin varoitusta, jonka mukaan lähes ikuiseen velkaorjuuteen asti nöyryytetyt saksalaiset lähtevät jossain vaiheessa suurin joukoin marssimaan jonkun tarpeeksi tehokkaan kansankiihottajan perässä kostohaaveet mielessään. Vuoden 1933 lopussa tuo ennustus oli toteutunut.

Mutta onko tosiaan myös tämä nykyinen – rauhan ja yhteistyön – Saksa sisimmässään yhä edelleen se sama roomalaisia ryöstelevien barbaaristen goottien heimo, josta kehkeytyi sittemmin Preussiksi nimetty sekä humanistisesti huippusivistynyt että teollis-teknologisesti über-innovatiivinen kasarmi/sotatalous, joka puolestaan natsien manipuloimana muuttui maailman tehokkaimmaksi tappokoneeksi? Kommunikatiivis-toiminnallista konsensus-järkeä lobbaava filosofi-sosiologi Jürgen Habermas näyttäisi [minulle hieman yllättäen] vastaavan tähän kysymykseen myöntävästi.

On[ko] siis aivan sama, minkälainen ideologia- ja talousmalli Saksassa hallinnoi, koska aina siellä päädytään toistamaan samaa muinaisten goottiheimojen luontoa, joka ilmenee ympäröivien yhteiskuntien ryöstelynä ja valloittamisena? Mikäli historia toistaa itseään, silloin vastaus on jälleen myönteinen ja Habermas näin ollen oikeassa.

3

Habermas lienee tässä kommentissaan osaltaan muistanut myös Nietzschen hilpeän-ilkeää kritiikkiä koskien muinaisten germaani-goottien juopottelevaa ja ryöstelevää heimoa sekä heidän perillistensä eli 1800-luvun saksalaisten nationalistista mentaliteettia, jota Nietzsche erityisesti inhosi. Nietzschen kritiikin kohteeksi joutui epäsuorasti myös Saksassa läpilyöneen luterilaisen pelastusopin ‘ratkaisu’ [= vapaan ratkaisuvallan mahdottomuus], jonka ilmentämä ‘liian’ vahva monergistinen eetos Jumalan armoon varaan jättäytymisestä voidaan tulkita maallisesti alttiudeksi alistua diktaattorin johtoon.

*
Uskonpuhdistuksen jälkeisessä Saksassa on toki aina elänyt paljon myös katolisia, mutta saivartelematta sen enempää Rooman juristi-teologien kehittelemän perimmältään synergistisen vanhurskauttamisopin näennäisestä samankaltaisuudesta luterilaisen monergismin kanssa [PS.] voidaan havaita, että niin Italiassa, Espanjassa kuin Saksassa juuri katoliset papit olivat valmiimpia yhteistyöhön fasistien ja natsien kanssa kuin Bonhoefferin kaltaiset kristinuskoa liberaalimmin ja evankelisemmin julistaneet Luther-teologit.
 

Pitää muistaa, että katolinen kirkko on ‘länsimaisen’ kristillis-teokratian alkuperäinen ilmentymä [PPS.] ja paavi sen ‘diktaattori’, joka oli jo aiemmin historiansa aikana joutunut kamppailemaan valtansa legitiimiydestä maallisten hallitsijoiden kanssa. Päinvastoin kuin Luther ja reformaatio paavi sen sijaan ei de facto koskaan luopunut valtansa legitiimiyden ulotta/u/misesta myös maallisen regiimin alueelle, niin virtuaalista kuin tuo valta jo parin viime vuosisadan ajan on ollutkin.

PS.

Katoliselle päinvastoin kuin luterilaiselle armo ei ole niinkään Jumalan ‘vapauttava käsky’ [vrt. Kant ja ‘tietoisuuden vapaan kausaliteetin’ asettama kategorinen imperatiivi], jota 'pitää spontaanisti totella’ vaan [armo-]lahja [kristillinen hyve], jota voi omien psykologisten taipumustensa mukaan käyttää ja kehittää hyvin tai huonosti. Ylipäätään armo ei luterilaiselle ole mikään annettu ‘oma’ lahja vaan pikemminkin ‘korkeamman kohtalon/järjen’ säätämä toimintaohje/’päiväkäsky’.

PPS.

Kristinusko ei kuitenkaan alunperin ollut mitään maallis-poliittista vapautuksen ideologiaa [erotuksena anarko-sosialistien a) höyrypäisiin antivaltio-utopioihin, b) ‘hallusino-geneettiseen’ oletukseen ihmisluonteen perimmäisestä hyvyydestä ja c) väärinkäsitykseen tietoisuuden panteistis-affektiivisesta ontologiasta] eikä myöskään itämaista yksinvaltiaan palvontaa vaan juutalaisen liittonomismin perillinen ja sen messiaanisen tradition jatkaja, mikä ilmeni eskatologisena lopun ajan julistuksena eli ‘paluuna tulevaisuuteen’ Isän Jumalan valtakuntaan, josta ihminen oli aikoinaan hairahtunut synnin seurauksena synnin tielle materiaaliseen maailmaan. 

Kristillisessä uskon- ja metafysiikan mentaliteetissa yhdistyivät näin ollen kreikkalais-itämainen henkien ja voimien gnostilaisuus [sielun pre-eksistenssi ja polyteistinen animismi] sekä juutalainen lankeemuksen eli erehtyvän ja etenkin tottelemattoman tahdon ja siitä seuraavan synnin korostus.

4

‘Loppu tulee pian. Valmistautukaa Jumalan tuomioon!’ - - Eikö juuri Hitler vienyt tämän maan piiriin tasalle siirretyn eskatologis-messiaanisen ajattelutavan karmeaan loppuunsa asti. Saksalaiset valittuna kansana. - - Päättyykö Bayern München - Borussia Dortmund tasapeliin, jonka Saksan kansa voittaa ja häviää yhtä aikaa? Jälleen kerran.

*

http://finnsanity.blogspot.fi/2013/04/nyt-ammutaan-kovilla-habermasin-mukaan.html

http://www.cartoonstock.com/directory/s/sack_of_Rome.asp

Ei pelagiolaisuudelle, ei äärimonergistiselle vanhurskauttamisopille - kyllä sakramenteille

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Hurskaasta halusta".
*
petri, styrvainen

Kiitti vaan valistavista kommenteista. Tarkennuksia odotinkin, koska kirjoitukseni oli vahvasti poleeminen. Mitään olennaisesti uutta ette kuitenkaan esittäneet.

'Osallisuus pelastuksesta' (ylipäätään partisipaatio-oppi) on kiintoisa tapa väistää monergismin pohjaton suo, jonne ihminen hukkuu, mutta psykologiseksi selitykseksi se ei tietenkään kelpaa. Jos joku tulee ja sanoo minulle silmät palaen, että hän on nyt osallinen pelastuksesta, niin käteni hakeutuu nopeasti kännykän numeroille 112 - ainakin, mikäli kyseinen henkilö ryhtyy vielä päälle päätteeksi puhumaan kielillä ja/tai kieriskelemään tomussa.
*
Mitä sakramentteihin tulee, niin minun mielestäni mikään ei voi lähentää meitä Jumalaan - ei mikään - ei edes Kristus. Näin siksi, etten ole uskossa. Oliko yllätys?

Minulle Kristuksen kirkko on kuitenkin perin tarpeellinen nimenomaan sakramentaalisena yhteisönä. On nimittäin ihmisiä, jotka uskovat, ja paljon myös niitä, jotka haluaisivat uskoa (kuten minä.)

Jako 'pistikoihin' ja 'gnostikoihin' on keinotekoinen. Kaikki me olemme samaa ihmismassaa Jumalan edessä. Ei siinä uskova eliitti piispoineen ole yhtään sen korkeammalla Jumalan edessä kuin rupusakkikaan.
Tieto ei tee kenestäkään Jumalalle otollisempaa. Ei siis myöskään sakramentti, joka on performatiivisesti/'julkisesti' salaista 'tietoa' jos mikä.

Voihan tuon 'osallisuuden pelastuksesta' kukin sisimmässään ajatella kuten styrvainen kirjoitit, mutta perimmäinen epävarmuus säilyy aina ja siten se, jolla on mikä tahansa pelastusvarmuus jo tässä elämässä, on erehtynyt pahasti ja perusteellisesti.

Hänellä voi olla vain 'välineellinen' suhde Jumalaan sakramenttien kautta. Kristuksen ruumiin ja veren nauttiminen on magiaa, vaikka me sitä uskossamme totena pitäisimmekin - tai sitten tosi ja magia ovat tässä kontekstissa sama asia.

Niinpä se, joka kokee itsensä pelastetuksi tai ainakin olevansa lähempänä Jumalaa vaikkapa ehtoollisen jälkeen, voi puhua vain omasta puolestaan - ja pelkästään jo tämän subjektiivisuuden (fideismin) takia häntä sopii syvästi epäillä.

Mutta 'jumalallinen näytelmä' tarvitaan, koska me olemme niin onnettomia kohtalomme takia. Kristus antaa lohtua - olkoonkin illusorista.
*
Sanottakoon kuitenkin vielä, että jos kirkko ei ole sakramentaalinen eli pidä sakramenttien kautta yllä Pyhää Mysteeriä ja pelastusta Kristuksessa, se ei ole kirkko lainkaan vaan lähinnä hysteerinen ihmisjoukkio.

Ei-sakramentaalista trendiä on ollut havaittavissa reformoiduissa lahkoissa 1900-luvulla.
Ja mikä pahinta - kun tällaisesta, Kristuskeskeisestä mutta sekopäisen hurmahenkisestä montanolaisuudesta (terveisiä vaan arvostamalleni 'kostaja-Tertullianukselle') on joko älytty luopua tai sitä on ryhdytty institutionalisoimaan, perustetaankin supermarketin viereen oma kaupallinen kirkko, joka pörssikurssien ja Pyhän Hengen 'hybridinä' muistuttaa pikemminkin Kristuksen 'pelikasinoa' kuin transsendenttista kotia, jossa me voimme kohdata Vapahtajan 'omassa elementissään' - joka ei taatusti ollut kaupallinen!
Vain muutama leipä ja kaksi kalaa - ja väkeä taisi olla peräti yksi Hakaniemen-torillinen.

Myönnettäköön, että sakramentaalinen kirkko saattaa pahimmillaan muuttua (vrt. Paavin kirkko) automaatiksi tai valkopesulaksi (Camus), jossa rippi ja ehtoollinen tekee edellisen viikon synneistä 'selvää' tuosta vain niks naks. Ja eikun taas uutta pahaa tekemään!

Luterilainen kirkko ei päästä syntistä näin helpolla. Valitettavasti vaikuttaa joskus siltä - kuten olen kirjoittanut - että luterilaisessa kirkossa ei saa ikinä anteeksi, koska epävarmuus on vallitseva uskon ominaisuus sielläpäin.

Lutterin kirkossa Jumalan sanotaan kyllä rakkaudessaan armahtavan, mutta jos/kun sen armon saadakseen pitää juoda (myös 'ehtoollis-') viiniä vähintään sen verran, että ristin teologian 'kriteerit täyttyvät', niin ankeaapa on tällainen tie kohti pelastusta - myllyhoidon ja AA:n kautta pitää 'koukata' ensin hänen.
*
Minua kiinnostaa eräs suuri linja. Kirkkohan on tunnetusti kolmiyhteisen Jumalan palvontapaikka.
Siten kristillisyydessä ja sen eri kirkoissa on myös painotettu (eri aikoina tai samanaikaisesti) joko Jumalaa, Kristusta tai Pyhää Henkeä.

On sanottu että vanha kirkko ja etenkin ortodoksisuus painottaa Jumalaa, kun taas latinalaisempi katolisuus painottaa Jumalan ohella Kristusta ortodoksisuutta enemmän.
Luterilaisuus sen sijaan on painotukseltaan Kristuksen ja Pyhän hengen kirkko - sen reformoidut 'lahkot' puolestaan usein pelkkää Pyhän Hengen hurmosta.

Näyttäisi siltä, että kolmiyhteisyys on yhtä aikaa sekä lineaarinen että synkroninen 'elementti'. Ja kaiken lisäksi vielä maantieteestäkin riippuvainen.

Idässä ei painoteta subjektiivista vaan pikemminkin kollektiivista uskoa sekä Jumalan/Kristuksen kaikkivaltiutta.
Lännessä painopiste siirtyy Kristuksen kärsimyshistoriaan ja sovitukseen, jota höystetään merkillisesti uusplatonistisella metafysiikalla.
Luterilaisuus mässäilee jo ihan täysillä Jeesuksen maallisella vaelluksella ja tekee tästä eettisen esikuvan.
Reformoidut lahkot eivät tarvitse enää edes Jeesusta kuin nimenä. Pääasia että 'high spirit' säilyy omia uskon 'endorfiineja' erittämällä. Muuten tila on sama kuin narkkarilla...

Kuvattu kehitys on lineaarismaantieteellinen. Siirtyessään yhä pitemmälle länteen kristinuskon painotus maallistuu maallistumistaan: Jumala muuttuu Kristuksen ja Jeesuksen kautta pelkäksi Hengeksi - lopulta kai kvarkeiksi.

(Paradoksaalista kyllä kvanttifysiikan subjektiton kvarkkimaailma lähestyy merkillisesti idän mystistä universumi-/jumalakeskeisyyttä. Tosin jo (Akvinolaisenkin) enkeliopit liippaavat käsitteellisesti aika läheltä kvanttifysiikan tiettyjä ongelmanasetteluja.)

Mutta kun kristinusko syntyi, kaikki kolme jumaluuden 'elementtiä' painottuivat yhtäaikaisesti, joskin Pyhä Henki 'teologisoitui' ehkä hiukan myöhemmin kuin kaksi muuta.
Ja yhä nämä elementit ovat kristillisen teologian peruskivi, mikä todistaa, että ne kertovat jotain olennaista perimmäisestä itseymmärryksestämme maailmassa olemisesta.

Kun tässä asiantuntijoiden kanssa keskustelen, voisin kysyä, miten he kokevat kyseisen jaon vaikuttavan nykypäivän kristillisyydessä - sekä teoriassa että käytännössä - ja mikä oli Augustinuksen erityissuhde kolminaisuusoppiin - jos se nyt oli jotenkin erikoinen. Joka tapauksessa Augustinus on kirjoittanut kirjan triniteetistä.

*
STyrvaiselle natsismista ja kristinuskosta sen verran, että olen kyllä jossain määrin selvillä mm. Bonhoefferin ja kump. vastarintaliikkeen merkityksestä natsi-Saksassa, eikä ortodoksien juutalaispogromeja Venäjällä tai serbiortodoksien osallisuutta nationalistiseen kostoprojektiin muslimeja vastaan ole syytä vähätellä.

Mutta edelleenkin olen taipuvainen kysymään sitä, miksi juuri saksalaiset olivat niin taipuvaisia myötäilemään natsidiktatuuria.
Kaikkein suurin kysymysmerkki minulle kuitenkin on se, miksi juutalaiset alistuivat niin helposti - ikäänkuin Jumalan koettelemukseen uskoen.

Väitän, että Saksan luterilaisilla oli samaa 'eetosta' kuin juutalaisilla eikä vähiten yksipuolisen monergistisen (ja etenkin forenssisen: armo julistetaan kuin tuomio) pelastusoppinsa takia.
*
Nyt ei riitä retoriikka (esimerkiksi 'osallisuus pelastuksesta') styrvainen: Sano minulle, mitä siitä seuraa, jos ihmisen tahdolla ja valinnan vapaudella ei ole mitään merkitystä pelastuksen suhteen.
Minä annan omasta puolestani kolme vaihtoehtoa: 1) paniikkihäiriö, 2) uskosta/kirkosta luopuminen, 3) 'pörssiuskovaisuus' (eli totaali maallistuminen).

Eli kun aloitin siitä, että pelastus on täydellisen epävarma asia ja päädyin siihen, että tuo epävarmuus lopulta ajaa ihmisen joko hulluuteen ja/tai pois kirkon piiristä ja/tai maallistuneeseen onnentavoitteluun, niin lopputulemaksi minulle jää (edelleen) se, että kirkon tulee painottaa synergismiä ja sakramentaalisuutta - muussa tapauksessa se turhentaa itsensä ja kuihtuu pois.

Yhtä vain en tiedä: mikä saisi minut uskomaan tuohon sakramentaaliseen(kaan) kirkkoon...

Sielujen Puuhamaata testaamassa

Kirjoitettu kommentiksi Uuden Suomen verkkosivujen juttuun Yksi kirkko vetää puoleensa ilman kampanjoita.
(Tarkennus Pyhän Hengen 'matkoihin', 25.11)
*
'Luterilainen kirkko toteuttaa (isä) Mitron mielestä länsimaista markkinataloutta. Katolisen kirkon nykyistä toimintaa isä Mitro pitää puritaanisena kuultuaan käskystä käydä messussa.'
*
Ortodoksinen kirkko on 'aito' Disneyland.

Siinä missä luterilainen ja esim. USA:n evankelikaalinen liike rakentavat nykyään kirkostaan - markkinatalouden ehdoilla' - uskonnollista Superpelicasinoa tai sielujen Puuhamaata, siinä ortodoksisella kirkolla on ollut jumalallinen Elämyskeskus täysin valmiina jo lähes 2000-vuotta.

Tämä asiaintila tekee ortodoksisuudesta täysin ylivertaisen ainakin kaikkiin reformoituihin liikkeisiin nähden.
*
Sitäpaitsi mikään ei ole älyllisesti niin ällöttävää kuin tekopyhä kalvinismi, jossa predestinaatio-oppi ja pelagiolaisuus on epäpyhästi - suorastaan blasfemistisesti - naitettu keskenään, täysin piittaamatta loogisen ristiriidattomuuden ja uskottavuuden vaatimuksista.

Kuunnelkaapa mitä kalvisti sanoo: 'Jumala valitsee taivaaseen ennakolta - juuri minut!'

Kuullessani tällaista tekisi mieli nopeuttaa kyseisen ihmisen 'pelastusta' erinäisin 'tukitoimin', koska hänen maanpäällisellä elämällään ei pelastusvarmuuden saavutettuaan ole enää mitään merkitystä.
Mutta tätä ei pidä kertoa hänelle ääneen....

Perinteisen luterilaisuuden ihmiskäsitys taas on niin pessimistinen, että nykyään armoa onkin ryhdytty 'myymään' oikein kampanjatarjouksena ko. kirkon ehtymättömistä varastoista.

Paljon sitä toki tarvitaankin, koska 'kadotetut' kärsivät kaiken muun riivauksen ohella myös syömishäiriöstä, sillä mitä syntisemmäksi ihminen itsensä kokee, sitä suurempi on armon vajaus.
Esitetty päättely on pelkkää synnin ja armon suhteen välistä 'talousmatematiikkaa', jonka oppii soveltamalla funktiolaskua pelastusoppiin.
(Mutta eikös tämä ole sala-arminiolaisuutta - ellei peräti piilokalvinismia?!)
*
Katolisen kirkon lakimiesmafia on aina rekrytoinut ihmisiä pakkolakeihin vetoamalla. Se ei siis ole mitään uutta. Mutta mehän tiedämme, että (Danten) Helvetin alimmasta kerroksesta löytyy jäätyneen Saatanan ohella melkoinen määrä juristeja...joten...
*
Etsikää ihmiset kirkon aitoa hengellistä traditiota eikä mitään karaoke- piraatti- tai aleversioita, joita niin ällöttävän 'positiivisessa' mainoshengessä suorastaan tuputtaen kaupataan luterilaisessa ja evakelikaalisessa busineksessä näinä 'tavara-armon' aikoina.

Vatikaanin Cosa Nostraa kaihtakaa, sillä siellä elää verikosto, jonka juristi-kardinaalit tosin hämäyksen vuoksi ovat nimittäneet yksipuolisesti vain sovitusuhriksi meidän syntiemme takia.

Rooma, jossa Pyhä Henki on käynyt vain yhden ainoan kerran, koska juristipaavi langetti sille aikoinaan kirkollispoliittista syistä lähestymiskiellon, nimittäin mässäilee Kristuksen kärsimyksillä ja kidutuksilla, joita tämän täydellisen sovitusuhrin pitää ikuisesti kärsimän tyydyttääkseen meidän perversiivistä tarvettamme nauttia väkivallasta.

Samalla meitä myös ikäänkuin rivien välistä muistutetaan, miten käy, jos asetumme Jumalaa ja Kristusta (jota Paavin Mafia edustaa) vastaan.

Tässä siis operoidaan kahdella tasolla, joista toinen ilmentää kristillistä sanomaa ja toinen - piilevä - katolisen kirkon puritaanista ja legalistista tarvetta pelotella seurakuntalaisia.

Sovituksen perusideahan oli syyttömän uhraaminen (Kristus oli viimeinen, ikäänkuin metauhri girardilaisessa mielessä) meidän ikisyntisten puolesta, mutta katolisen implikaation mukaan me kuitenkin seuraamme Jeesuksen teloitusta ikäänkuin hän viattomuudestaan huolimatta toimisi myös esimerkkinä (maallisesta) rangaistuksesta, joka kohtaa meitä kaikkia, mikäli asetumme ennenkaikkea Roomaa vastaan.
*
Vain ortodoksisuudesta siis kumpuaa kaikkein painokkaimmin kristillisen uskon ydinsanoma: Ylösnousemus eli Kuolemalla kuoleman voitti! Totisesti voitti!

Toisin sanottuna: Koska synti on kuoleman aiheuttaja tai oikeastaan itse kuolema, niin juuri ylösnousemus vapauttaessaan meidät kuoleman pelosta, vapauttaa meidät samalla myös synnistä, koska me tiedämme (uskomme), että Kristuksen kärsimystien ja ylösnousemustapahtuman läpieläminen ortodoksisen tradition kautta, on se tie, joka vie kohti pelastusta olemattomuuden, tyhjyyden ja kadotuksen loputtomuudesta.