I remember Django

 

Barney Kessel & Stéphane Grappelli: ‘I remember Django’

*

http://www.youtube.com/watch?v=xdnwVx4iUYM

http://en.wikipedia.org/wiki/Barney_Kessel

http://en.wikipedia.org/wiki/St%C3%A9phane_Grappelli

http://en.wikipedia.org/wiki/Django_Reinhardt

Miksi tällaista musiikkia ei tehdä enää nykyään? Perhaps nobody has any balls for it anymore.

Go Down Gamblin' by Blood Sweat & Tears on Stereo 1971 CBS 45.
*
Satunnaisten kommentaattorien sanomaa:

I originally liked this tune because of the guitar, but now I hear the exquisite beauty of the horn section. These guys are something else. I love the way they make the sound of the horns appear out of nowhere and crush your face. This is extremely good!
*
I love they way they incorporate jazz and rock together, and I agree with you on the horns. Thanks for listening to this vintage 45 recording...Friends, Lloyd.
*
One of the VERY few "rock 'n' roll" songs with a tuba solo.
*
Born a natural loser
can't recall just where
Raised on brew and poker and a dollar here and there
Blackjack hand, dealer man, you better pay off that last bet
Two-bit hand, a 21 is all I ever get

Go down gamblin'
say it when you're runnin' low
Go down gamblin'
you may never have to go

Down in a crap game, I've been losin' at roulette
Cards are bound to break me, but I ain't busted yet
'Cause I've been called a natural lover by that lady over there
Honey, I'm just a natural gambler but I try to do my share

Go down gamblin'
say it when you're runnin' low
Go down gamblin'
you may never have to go
*

http://www.youtube.com/watch?v=Dvt9wjObDAQ

http://en.wikipedia.org/wiki/Blood,_Sweat_%26_Tears_4

http://en.wikipedia.org/wiki/Blood,_Sweat_%26_Tears

Laura

LAURA

I
Itsenäisyyspäivän päreessä esitellään ja pohditaan musiikin keinoin eräänkin naisen [mukaan lukien äiti Suomi ja äiti Maa] herättämiä merkillisiä tunteita alkaen avant garde-free jazz-kitaristi Derek Baileyn rujon karulla improvisaatiolla.

Kappaleena on David Raksinin iki-hämyinen misty-jazz-ballad Laura samannimisestä elokuvasta vuodelta 1944. Kyseessä on yksi eniten coveroituja teemoja populaarimusiikin historiassa.
*
Osassa II siis ensin Derek Bailey'n Laura sekä pari näytettä Bailey'n tavasta käsitellä kitaraa ja melodioita. Kuuntelijoille annan vain yhden neuvon Baileyn suhteen: - don't be afraid - - [kaksi uutta videota klo: 23.00].

Osassa III kuullaan [melkein] alkuperäinen Duke Ellingtonin orkesterin Laura [1945] ja kaksi puhallincoveria. Ellingtonin Lauran soolo-osuudet soittaa klarinetisti Paul Gonsalvez. Sidney Beschen klarinetti-versio lienee kuitenkin intohimoisin ja Charlie Parkerin altto-saksofoni-tulkinta coolein.

IV:sta löytyy Nat King Colen 'calming, mesmering ang smoothing' piano-cover sekä Erroll Garnerin hieman rönsyilevämpi piano-sovitus. Oscar Petersonilla on viihdeorkesteri taustanaan ja hän lienee omalla tavallaan tyylikkäin ja ehkä myös taidokkain näistä kolmesta pianistista.

V:ssa kolme kuuluisaa laulajaa - Ella Fitzgerald, Julie London ja Frank Sinatra - esittävät kappaleen sanoituksella, jonka Johnny Mercer kirjoitti David Raksinin säveltämään Laura-elokuvan [1944] teemaan.

VI :ssa on pari hiukan amatöörimpää mutta silti varsin taitavaa esimerkkiä piano-versioista. Ensimmäisestä löytyy myös paljon tietoa itse kappaleesta, toisesta taas teknistä infoa sähköpianosta ja erinomainen videokuvakulma soittajan sormityöskentelyyn.

II
1
http://www.youtube.com/watch?v=ED_iX8JxkiE&feature=artist
Laura - performed by Derek Bailey

2
http://www.youtube.com/watch?v=9XE2N4mxeRw
Derek Bailey playing guitar 1983

3
http://www.youtube.com/watch?v=A5dz_1meBjY
Derek Bailey & Min Tanaka

4
http://www.youtube.com/watch?v=UL3_91n30K0&feature=related&noredirect=1
Shoji Hano / Derek Bailey - Angler [2000]

5
http://www.youtube.com/watch?v=ow-YPRq-t8A
Playing for Friends on 5th Street catches free-improv guitar legend Derek Bailey in an intimate concert for about 40 friends and fans on December 29, 2001.

III
1
http://www.youtube.com/watch?v=5TNVga-NM_0
Laura (säv. David Raksin): Duke Ellington Orchestra

2
http://www.youtube.com/watch?v=g5YdHiSpgHU&feature=related
Sidney Bechet - Laura

3
http://www.youtube.com/watch?v=bfEmF3OH6W4&feature=related
Charlie Parker in Laura

IV
1
http://www.youtube.com/watch?v=oHDO3XB9hFw&feature=related
Nat King Cole - Laura

2
http://www.youtube.com/watch?v=ark6RNlnjns&feature=related
Erroll Garner - Laura

3
http://www.youtube.com/watch?v=9XfjpVjwk-s
Oscar Peterson - Laura

V
1
http://www.youtube.com/watch?v=sypcdyi3Oso&feature=related
Ella Fitzgerald - Laura

2
http://www.youtube.com/watch?v=Q4lix_ePk5o
Julie London- Laura

3
http://www.youtube.com/watch?v=lG620Usj7pQ&feature=related
Frank Sinatra - Laura

VI
1
http://www.youtube.com/watch?v=UqqZm-D6WPo
Laura - jazz piano solo [1]

2
http://www.youtube.com/watch?v=Hj6TGjf5kaI&feature=related
Laura -- jazz piano solo [2]
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Laura_(1944_film)
http://en.wikipedia.org/wiki/Laura_(1945_song)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Derek_Bailey
http://en.wikipedia.org/wiki/Derek_Bailey_(guitarist)
http://www.youtube.com/artist/Derek_Bailey?feature=watch_video_title#
http://betweentheirears.blogspot.com/2010/04/derek-bailey.html
http://songbook1.wordpress.com/pp/fx/0-new-features/1945-standards/laura/
http://storyfanatic.com/articles/story-analysis/laura-analysis-of-the-film-noir-classic

Have you ever seen the rain comin' down on a sunny day - - [but] come what may I will walk with you

John Fogerty & family - The Brewery, London, 6/2008 - [Kuvanottohetkellä 6½-vuotias tytär Kelsy puuttuu ryhmästä. Avioliitto on Fogertyn toinen ja se osaltaan pelasti hänet ajautumasta lopullisesti katkeruuteen ja depressioon oikeusriitojen takia (ks. teksti)].

1
http://www.youtube.com/watch?v=EO4FzPjh-xg
Have You Ever Seen the Rain performed by John Fogerty (http://www.johnfogerty.com/) as part of YouTube's streaming webcast @ Bonnaroo Music & Arts Festival in Manchester, Tennessee 6/13/10 - - [Thank you John, I still love your songs and singing/RR]
*
http://www.youtube.com/watch?v=3zjbxfEkBUA&feature=related
I will walk with you (come what may).- Tytär-Kelseylle kirjoitettu laulu tämän ollessa vielä hyvin pieni. Live at Royal Albert Hall 2008.
*
http://www.youtube.com/watch?v=n6AZePPlyk0&feature=related
Southern Streamline. - Onpa rautainen sovitus Blue Moon Swampin (1997) eräästä helmestä - Live at Royal Albert Hall 2008. Parissa kuvassa näkee myös jälkikasvua lavalla. Eikä vaimoakaan unohdeta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=bN1PPFJ8BwU
John about 2005 keikkamatkalla ja keikalla. - Perhe tai ainakin osa siitä on jälleen mukana. Pojat soittavat ajoittain kitaraa isänsä kanssa parissa kolmessa kappaleessa - muttei luultavasti vielä 2005. Näyttäisi tytär Kelsy pääsevän tässä aika lähelle lavaa. - - Neljä tuttua CCR-biisiä ja bändi on helvetin hyvä kuten Fogertylla aina.

2
Aamulehti, 17.7.2010

John Fogerty on näiden aikojen Mark Twain

Creedence Clearwater Revivalia voi katsella ja kuunnella YouTubessa. Lookin' Out My Backdooria kelpaa toistaa mp3:na, Spotify-tiedostona ja iPhonen soittoäänenä.

John Fogertyn Poriin tuloa sopii päivitellä Facebookin tai Twitterin päivityksissä.

Omana itsenään CCR ja John Fogerty eivät kuitenkaan ole läppäriajan vaan älppäriajan legendoja.

Fogertyn nettisivutkin näyttävät latotanssijulisteelta.

- Ärhentelen näitä uusia ilmiöitä vastaan, entinen Creedence-päällikkö nauraa lankapuhelimeen Los Angelesissa.

- En ymmärrä, miksi jokaisen pitää yrittää olla julkkis ja tiedottaa tekemisistään kaikelle maailmalle aamusta iltaan. Kun mennään kahville, siitä viestitetään: "Menen kahville". Kun kahvia juodaan, pitää tilittää: "Minä juon nyt kahvia". Sepä on nastaa.

Kännykän Fogerty sentään omistaa.

- Useimmiten en tosin tiedä missä se on, tai jos tiedän, se on pois päältä. En jouda jauhamaan joutavia. Haluan saada jotain aikaan.

- Heh, tunnen siis olevani kuin joku näiden aikojen Mark Twain.

Nykyajan hömpötyksiä hanakammin rockkukko analysoi jenkkirautakauden historiaa.

Yksi hänen 65-vuotisen elämänsä käännekohdista oli Dale Hawkinsin Susie Q:n kuuleminen autoradiosta.

Se osoitti nuorelle pojalle Route 66:n näköisen tien, tulevaisuuden, jonka varrella odotti monta rasvaista soittoruokalaa. Tien päässä siinsi Rock and Roll Hall of Fame.

- Odottelin äitiä yksin autossa, kun Susie Q lähti soimaan. Silloin pikkupoikana en tietenkään tiennyt, että kitaristi oli James Burton, mutta sillä ei ollut merkitystä. Merkitystä oli primitiivisellä soundilla. Se sekoitti pääni, Fogerty muistaa.

- Innoissani aloin hakata auton metallista kojelautaa, ja siitä lähti todella tuhti räminä. Siis ajattele, äiti käväisi jossain lääkärissä, ja sillä välillä minusta tuli käännynnäinen.

Onnekkaat pojat

Fogertysta tuli paitsi CCR:n laulaja, lauluntekijä ja kitaristi, myös yhteiskunnallinen vaikuttaja - tai ainakin ajattelija.

Joskus roolit risteytyivät. Esimerkiksi Fortunate Son on tuima poliittinen kannanotto, jonka taustalla jylisee Vietnamin sota.

- Vuonna 1970 sota riehui pahimmillaan, ja Richard Nixonin kaltaiset poliitikot paasasivat suuna päänä. He eivät kuitenkaan itse noudattaneet lakeja, joita olivat säätämässä. He eivät palvelleet armeijassa, eivätkä heidän poikansa joutuneet Vietnamiin. Pojat olivat "onnenpoikia", Fogerty taustoittaa.

- Se pisti vihaksi, eikä vihani ole laantunut. Raivo vain yltyi, kun George W. Bush nousi presidentiksi, sillä hän osoittautui kaikkein onnekkaimmaksi "fortunate soniksi".

Siinä välissä - Creedencen hajoamisen jälkeen ja ennen soolouraansa - John Fogerty kärsi pitkäaikaisesta masennuksesta. Se juontui kiivaista oikeusriidoista entisiä levy-yhtiöitä, kustantajia ja yhtyetovereita vastaan.

- Siinä oli kaikenlaista sellaista, josta en välitä puhua. Oli surkeaa, että niin kävi, mutta minä en ollut jupakan ainoa osapuoli.

- Silti olen hyvin ylpeä lauluista, jotka silloin tein. On hämmästyttävää, miten hyvin se musiikki on kestänyt aikaa ja siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Uuden albumin Fogerty arvelee saavansa markkinoille vuoden tai kahden päästä.

- Ehkä. Luon musiikkia koko ajan, mutta sen julkaiseminen on aina vain haastavampaa tässä online-viihteen ja laskevien levynmyyntilukujen maailmassa.

Jazz on rakettitiedettä

Jossakin käänteessä Fogerty hoksaa esiintyvänsä Suomessa vaihteeksi jazzfestivaaleilla.

- Yhdysvalloissa olen käynyt muutamilla, mutta en ole koskaan kuullut niillä jazzia, hän hekottaa.

Silti kantrirokkari sanoo intoilevansa jazzista: dixielandista, jossa hän kuulee rock'n'rollin asennetta, ja klassisesta swingistä, jonka kruununjalokivenä hän arvostaa Benny Goodmanin orkesterin konserttitaltiointia Carnegie Hallista.

- Kun olin lapsi, meillä oli kotona paksu oranssi kirja, Jazzin historia tai jotakin sinne päin. Se käsitteli enimmäkseen Louis Armstrongin aikoja 1900-luvun alussa, mutta luin sitä pelkästään rakkaudesta musiikkiin. Rock'n'rollista ei ollut kaiketi silloin kirjoitettu yhtään kirjaa.

Yksi jazztrauma Fogertylla sentään on.

- Suosikkikysymykseni liittyy Miles Davisiin. Kun utelen ihmisiltä mielipidettä Miles Davisista, melkein joka tyyppi lankeaa polvilleen, kieriskelee maan tomussa ja alkaa ylistää: "Miles, Miles! Hän muutti musiikin neljä kertaa, The Beatles vain kerran!"

- En ollenkaan tajua, mistä nämä uhoajat puhuvat. Tietyn rajan jälkeen jazz muuttuu päässäni rakettitieteeksi. Putoan kärryiltä.
*
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/john-fogerty-on-naiden-aikojen-mark-twain/184839
http://www.mojo4music.com/blog/2008/06/john_fogerty_family_the_brewer.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Fogerty
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Fogerty

Vintage Cream -1968/69

Yli neljäkymmentä vuotta on kulunut näistä esityksistä,  mutta silti - huolimatta äänetoisto- ja äänitystekniikan kehittymisestä - tällaisen intensiteetin ja esitystaidon saavuttaminen blues-rockin ja ylipäätään populaarimusiikin alueella on nykyään yhtä vaikeaa ellei jopa vaikeampaa tai ainakin harvinaisempaa kuin 1968/69.

Juice Leskinen kysyi kerran eräässä jutussaan, voisiko olla mahdollista, että joku bändi julkaisee parhaan LP:nsä viimeiseksi - lopettaessaan - tarkoittaen juuri Creamin Goodbye'ta. Lienen hyvinkin Juicen kanssa samaa mieltä tässä asiassa, sillä kerta toisensa jälkeen palaan kuuntelemaan kyseisen LP:n biisejä.

Ensimmäinen kappale on Howlin' Wolfin'kin esittämä blues'in ikiklassikko: Sä lähdit, mutta vitut mä siitä välitän, sillä mä istun maailman huipulla!

Kuunelkaapa Jack Brucen (joka on myös erinomainen vokalisti) bassosoundia ja -soittoa. Siitä huolimatta tai itse asiassa juuri sen vuoksi, että Bruce aloitti soittamisen alunperin sellosta, kontrabassosta ja pianosta, voi rockin historian ensimmäinen hevibasso kuulostaa mykistävän musikaaliselta massiivisuudessaan. Eikä kenenkään tarvitse kummastella tämän jälkeen, että Jack Brucen mielestä maailman paras basisti on Johan Sebastian Bach (Brucen Gibson SG:hän murisee kuin Bachin urkubiisin bassokulku - kuuntele linkki 'Bach ja basso').

Myös Eric Clapton soittaa tässä erinomaisen irtonaisesti ja lennokkaasti. Myöhempi Clapton on minulle hieman liian tekninen ja itsekontrolloiva - emotionaalinen lataus tuppaa kärsimään, vaikka soitto on täydellistä.

Jack Bruce kertoi, että koska hän ja rumpali Ginger Baker olivat ennen Creami'ä tottuneet soittamaan myös ja etenkin jazzia, niin ei mikään ihme, että Cream'istäkin muokkaantui bändi, joka improvisoi blues-rockia tismalleen jazz-trion tapaan. - 'Mutta tätä asiaa emme tietenkään paljastaneet [blues-puristi] Ericille' (haha).

Biisin loputtua maailman sen hetken (1968) paras rock-rumpali - fyysisesti raskaan ja silti svengvaavan improvisoinnin mestari, Ginger Baker, kiittää kolleegojaan loistavasta soitosta.

(Hmm - - vai oliko se Bruce (ei sittenkään - aksentti on Bakerin?), joka kiitti Claptonia ja Clapton vuorostaan Brucea (Clapton kuitenkin vastaa kiitokseen). - Toisaalta - Baker usein kiittää Claptonia (jonka kanssa oli hyvissä väleissä) - - ja sitten vasta Brucea - jos yleensä kiittää (Bruce'n ja Baker'in henk. koht. suhde oli miltei kaput). -  Mutta kummatkin herrat arvostivat kovasti itseään 2-6 vuotta (Jack s. - 43, Ginger jo - 39)  nuorempaa, vähän yli parikymppistä Eric'iä.)

Bonuksena tajunnan räjäyttävä I'm so Glad (blues-klassikko sekin (Skip James) - Creamin radikaalisti sovittamana ja improvisoimana) - Goodbye-LP:n aloituskappale. Ja vaikka Jack Brucen basso tekeekin jälleen ehkä suurimman vaikutuksen, niin tässä voimme kuitenkin kuulla at its best sen, miksi Cream oli/on niin ylistetty trio: yhteissoittonsa käsittämättömän tiukkuuden vuoksi. Sellaista ei ollut aiemmin eikä ole ehkä jälkeenkään päin proge-blues-rockin alueella kuultu.
 *
http://www.youtube.com/watch?v=qDU_EHP0yl8
Sitting on Top of the World (Live) - Cream. From their final album, Goodbye. Recorded at The Forum, Los Angeles, California on October 19, 1968.
*
http://www.youtube.com/watch?v=m6xKaUDookk
Cream: 'I'm so glad' - live

PS.
Aiheellinen YouTube-kommentti koskien Jack Brucen bassosoundia. Se nimittäin syntyy vahvalla sormityöskentelyllä - ei niinkään äänentoistolaitteilla.
'make no mistake.... its a powerful and distinctive tone that was a huge part in their overall live sound. It inspired alot of people to pick up a bass who may have never considered it before. i tried to get his " tone" by using the same vintage Marshalls and Gibson EB-3 bass and realized that it was his finger strength that was mostly what created that sound.'
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Goodbye_(Cream_album)
http://en.wikipedia.org/wiki/Cream_(band)#Goodbye
http://www.rockway.fi/oppitunnit/bach-ja-basso/
http://outbloodyrageoustunes.blogspot.com/2008_09_01_archive.html

Det är den tyngsta sorg som solen övergår, att man skall älska den man aldrig nånsin får

Kauneus on kärpänen katsojan silmässä (vai miten se nyt meni), kuuluu typerä(n) relativismin ylistys. - Mutta YouTube-linkkini kansanviisun (visa) kuulaus, tyyneys ja rauha yhtä lailla kuin sen surumielisyys ja yksinäisyyskin tekevät poikkeuksen tuohon 'ehdottoman subjektiivisuuden' sääntöön.

Viisun kauneus nimittäin löytyy yhtä aikaa useastakin kohdasta ihmissydäntä ja kaukaisinta tähteä yhdistävää imaginaarista janaa (seuratkaa tekin matematiikan historiaa niin tiedätte) eikä mistään yhdestä, minä-kärpäs-näkökulman muka-objektiivisesta pisteestä.

Jan Johanssonin jazzahtavaa pianotulkintaa voi nimittää cool'iakin cool'immaksi. Siin/tä kuulee aivan selvästi (ainakin minä kuulen), kun vaahteran lehdet, eräänä lokakuun aamuna syksyn ensimmäisen kovan pakkasyön jälkeen, putoavat hiljaa leijuen alas. Merkillisen kiehtova soundi: 3½ viimeistä ääniaaltoa ennen täydellistä hiljaisuutta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=LMgitKv-78I
Visa från Utanmyra (O tysta ensamhet)
*
Viisun alkuperäinen teksti:
 
O tysta ensamhet,
var skall jag nöjen finna?
Bland sorg som ingen vet
skall mina dar förrinna.
En börda tung som sten
mig möter vart jag går.
Bland tusen finns knappt en,
som kärlek rätt förstår.

Det är den tyngsta sorg,
som jorden månde bära.
Att man skall mista bort
sin allra hjärtans kära.
Det är den tyngsta sorg
som solen övergår.
Att man skall älska den
man aldrig nånsin får.

Ett rent och ädelt sinn,
en dygd som ensamt blänker,
en mun som talar ett
med allt vad hjärtat tänker.
Jag tror en sådan vän
är mer än mycket rar.
Var skall jag finna den
som dessa dygder har?

Emellan dig och mig
där tändes upp en låga
där tändes upp en eld
som är en daglig plåga.
Hur skall jag dämpa den
vet jag alls ingen rå´,
jag sörjer till min död
om jag aldrig dig kan få

Olof von Dalin
*
http://sv.wikipedia.org/wiki/Visa_fr%C3%A5n_Utanmyra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Johansson
http://en.wikipedia.org/wiki/Jazz_p%C3%A5_svenska
http://en.wikipedia.org/wiki/Jan_Johansson
http://www.cdandlp.com/artist/0-0-0/1/1/jan-johansson.html
http://www.pxleyes.com/blog/2009/06/100-touching-photos-expressing-loneliness-and-solitude/

Oscar Peterson: Hymn to Freedom

Linkkilisäys - Cakewalk - klo: 20.30.

Esitelläänpä taas yksi nuoruuteni - 70-luvun alun - suuria musiikillisia elämyksiä: - Oscar Petersonin säveltämä Hymni vapaudelle. Vai pitäisikö puhua pikemminkin Petersonin transcriptiosta, sillä kappale suorastaan huokuu traditionaalisten kirkkohymnien ja gospelien aineksia. Jostain luin, että että sen pohjana olisi osaltaan toiminut myös Django Reinhardtin kuuluisa Nuages (Pilvet). - - No joo - ehkä niinkin. En ole pätevä arvioimaan asiaa, mutta jotain samanhenkistä olen kuulevinani...

Djangoon tämä esitys liittyy minulla kuitenkin siten, että (kuulo-) muistini mukaan sävellys olisi tehty alunperin Reinhardtin hautajaisiin 1953, mutta tämä tieto on noin 35-vuotta vanha muistijälki, johon en löytänyt äkkiseltään faktaperustaa googlesta. Wikipediakin väittää, että kyseessä on 1960-luvun teos.

Hymn to Freedom (Civil Rights) with lyrics by Harriette Hamilton, and music composed in the 1960s by Oscar Peterson in honor of the civil rights movement.

Joka tapauksessa sävellys on virtuoosimaisen sekä mitä musikaalisimman Petersonin aikaansaannos ja sellaisenaan sykähdyttävän koskettava - kuten yhteistä tunnetta viestivät laulut ja sävellykset monesti ovat. Ihan tulee aidosti harras olo, vaikkei kirkossa istuisikaan.
*
Muun muassa Michael Jacksonin kuuluisimpien albumien - Off the Wall, Thriller ja Bad - tuottajana toiminut Quincy Jones sanoi kerran Petersonista, että tämä on one of the greatest musicians on the planet.’
*
Oscar Peterson - Hymn to Freedom
Oscar Peterson livenä Münchenissä vanhemmilla päivillään.

Hymn To Freedom by Oscar Peterson
Vaikuttava soolopianistin amatööriesitys samasta kappaleesta.
*
Aivan pakko on vielä lisätä Cakewalk, jossa Peterson näyttää mm. huippukitaristi Joe Passin kanssa, että soittonopeutta ja drivea löytyy tarvittaessa mielin määrin. Hillitöntä menoa koko bändiltä, mutta etenkin Peterson tekee sormillaan pianolle ihan mitä ikinä haluaa!

Oscar Peterson Quartet with Joe Pass, live, in "Cakewalk".
*
Hymn to Freedom Lyrics

When every heart joins every heart and together yearns for liberty, That's when we'll be free.
When every hand joins every hand and together molds our destiny, That's when we'll be free.
Any hour any day, the time soon will come when men will live in dignity, That's when we'll be free, we will be.
When every man joins in our song and together singing harmony, That's when we'll be free.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar_Peterson
http://en.wikipedia.org/wiki/Django_Reinhardt
http://blog.tilos.hu/bossabomdia/archives/008190.html
http://jollyjoke.blogspot.com/2009/06/oscar-peterson-night-in-vienna-dvdrip.html

Tonaalisuuden ja tahtilajien tuolla puolen

Kielimafia lisäilee, tarkistelee ja korjaa - viimeksi klo: 20.55.

Näin Roscoe Mitchellin muutama vuosi sitten H:n ansiosta Kerava Jazz festivaaleilla, ja vaikutus oli melkoinen. Meikäläinen - 'patakonservatiivi' rock ja blues-mies sai silloin tuta avant-garde-jazzin syvyysulottuvuudet erään free-jazzin kaikkein suurimman fonistin ja säveltäjän esiintyessä.

Edelleenkään en harrasta jazzia millään tavoin aktiivisesti, mutta (etenkin) tämän jazz-muusikon - kuten eräitten muidenkin - 'häikäilemättömästi' kaikkea uutta kokeilevien muusikoiden live-keikat (lukumäärillä en tosin voi kehuskella) ovat jääneet pysyvästi kokemukselliseen muistiini - ikäänkuin matkana maahan, jota ei ole, ja joka yhä silti on koko ajan, myös tätä kyseistä konserttia muistellessani tai näitä You Tube-näytteitä kuunnellessani, kumpuamassa tajuntaani kuin olisin heräämässä ihmeellisestä unesta - kuin 'Liisa ihmemaassa-äänimaisemasta' - mutta joka tuntuu samalla kuitenkin niin paljon todellisemmalta kuin valveilla koettu, ymmärretty ja selitetty. - - - Ääni on mysteeri, musiikki on mysteeri; - ei kuitenkaan teollinen iskelmä-pop-musiikki, jota nimitän sika-nauta-tuotannoksi. Sitä vaivaa 'synnynnäinen', kapitalistis-kulutuksellinen 'salmonella', joka lienee parantumaton tautisaaste. - - Avant-Garde free-jazz sen sijaan on täysin immuuni moisille bakteereille, jotka ovat suoraa seurausta yksipuolisista kaupallisuuden ja myyntipakon vaatimuksista.
*
http://www.youtube.com/watch?v=Cd8XH47HhUU
Roscoe Mitchell, Thomas Buckner, Harrison Bankhead, Jerome Cooper - Improvisation No. 1073: Excerpt5 No. 2 [Vision Festival 2003]
Roscoe Mitchell : soprano saxophone, Harrison Bankhead : bass, Jerome Cooper : multidimensional drums, Thomas Buckner : vocals
Recorded live at the Vision Festival 2003
*
http://www.youtube.com/watch?v=CklXeXG93QA
ROSCOE MITCHELL 1, Paris 2001

http://www.youtube.com/watch?v=RTSQMIOjaNg
ROSCOE MITCHELL 2, Paris, 2001

http://www.youtube.com/watch?v=JgGGA5SX94U
ROSCOE MITCHELL 3, Paris 2001
*
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa:
Roscoe Mitchell will always be one of the best Avant-Garde masters on this earth. He inspired me the play the soprano sax by his amazing tone. I sure wish I could circular breath like him.
*
http://www.kerava.fi/tapahtumat_keravajazz.asp

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kerava_Jazz
http://www.pirecordings.com/album/pi22
http://silentway.wordpress.com/2007/04/13/belated-concerts-picks-two-days-ago-to-april-20th/
http://www.discogs.com/artist/Roscoe+Mitchell

Jälleensyntymisen ikuinen karavaani matkallaan

Kielimafialaiset ihastelivat Santanan ja bändinsä erinomaista tyylitajua sekä kykyä omaksua nopeasti temaattisesti yhtenäinen mutta yhä silti hienoja yksittäisiä helmiä sisältävä musiikillinen linja:- latinalais-itämais-shamanistinen - käyttääkseni taas kerran omaa vokabulaariani. Muutoksia ja lisäyksiä klo: 16.50.
*
Santanan lokakuussa 1972 julkaistu neljäs albumi Caravanserai oli minulle monessa mielessä ongelmallinen mutta samalla mieltä kiihottavan kokeileva fuusiomusiikin mestariteos. Perinteiselle blues- ja rocktyypille, joka kuitenkin kuunteli myös jonkun verran progressiivista rockia ja/tai fuusiojazzia se oli haaste ja houkutin yhtäaikaa. Santana teki tällä LP:llä ainakin ajoittain lähes täydellisen suunnanmuutoksen latinopohjaisesta poprockista jazzillizempaan ja instrumentaalisempaan ilmaisuun.

Suurin osa LP:n kappaleista onkin instrumentaaleja, eikä tämä albumin aloittava, unenomainen liikkeellelähtö ole koskaan unohtunut mielestäni sirkkojen sirityksineen, niiden säestäessä ja saattaessa karavaanin matkaan keitaalta - yli ja läpi hiekkadyynimaininkien loputtoman valtameren.

Tämä äänimaisema on musiikkia, joka herättää ja nostaa kuuntelijan mielikuvituksen turvallisesti kamelin, tuon erämaan parhaimman laivan, varmasti ja vakaasti vaappuen kulkevaan selkään - ja siten jälleensyntymisen ikuisen karavaanin ikuiseen matkaan.
*
Toisessa linkkinäytteessä - Stone Flower, kuljetaan samaa matkaa - nyt vain hieman nopeammalla tempolla joskin yhtä hypnoottisesti, akustisen basson pitäessä matkaajan tukevasti mutta lennokkaasti otteessaan. Santanan kitarointi elää miltei sangviinisen pirteästi kuin kertoen salaista tarinaa hiekka-aavikon historiasta ja kiveen kasvavasta kukasta. Tietenkin kyseessä on allegoria ja syvästi metaforinen kertomus elämästä ylipäätään.
*
http://www.youtube.com/watch?v=33bhMamLZyQ
(Santana 1972) Eternal Caravan of Reincarnation (LP:n ensimmäinen kappale)
*
http://www.youtube.com/watch?v=sUFu3vUMin0
Santana - Stone Flower - Another gem off Santana's treasured 1972 LP "Caravanserai" Tom Rutley's acoustic bass line is wicked and compliments this "march" superbly.
*
Stone Flower

What's that sound I hear coming from the ground
that' going 'round and 'round I can feel it pull me down
On my knees tears of joy have come to me
As the flower sounds made it plain to see

that this world is a perfect place to live
there is a warm soft wind blowing 'round me just to give
all the leaves such a haunting melody
that forever will be a part of me

Just like a ship out on the sea
floating alone no one around me
or beyond me the sun is on me

then suddenly I felt a kiss out of the breeze
that did caress me and posess me
oh it astounds me

All around there's a feeling in the air
that with the grace of time we'll be getting closer there
but day by day I can see they walk away
and I wonder, Lord will they ever know

that this world is a perfect place to live?
Just look into your heart, find the love that's there to give
Realize that the secret is to share
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/CarlosSantana
http://en.wikipedia.org/wiki/Carlos_Santana
http://en.wikipedia.org/wiki/Caravanserai (album)
http://www.google.fi/search?

Miten kitarajazzia soitetaan tyylikkäästi vajoamatta klisheisiin

Linkkilisäys 20.8 (Joe's Blues).

Joe Pass, [whose] extensive use of walking basslines, melodic counterpoint during improvisation, and use of a chord-melody style of play opened up new possibilities for jazz guitar and had a profound influence on future guitarists.

Kitarajazzin historian ehkä tyylikkäimmin ja harkituimmin improvisoiva mestari.

http://www.youtube.com/watch?v=DQfjm1m9MEI&feature=related
JOE PASS "JOE'S BLUES" (1984)
*
http://www.youtube.com/watch?v=aWa6aChSf1w
Joe Pass - All the Things You Are
*
http://www.youtube.com/watch?v=3tnnG9O3KG0&feature=related
Here's another master performance of the late, great Joe Pass. This one is 'Blues in G' performed at the Ambassador Auditorium in Pasadena, CA. (Loistava!)
*
http://www.youtube.com/watch?v=795sG19cPmU&feature=related
Autumn Leaves - Joe Pass
A tribute clip show dedicated to Joe Pass, featuring "Autumn leaves" from the album "Unforgettable".
*
http://www.youtube.com/watch?v=4rX6gbm1leY&feature=related
Joe Pass - Giant steps
*
http://www.youtube.com/watch?v=C42k5csCUWU (Joe Pass - Nuages)
Montreux Jazz Festival - July 17 & 18, 1975. Nuages (Django Reinhardt ) Solo performance, July 17.
*
http://www.youtube.com/watch?v=qp-lTgapo_E&feature=related (Joe Pass)
Montreux Jazz Festival - July 17 & 18, 1975. Summertime (George Gershwin ) Solo performance, July 18.

Amy Winehouse - Jazz Singer

Amy Winehouse todella osaa laulaa jazzia. Nämä kaksi jazz-klassikkoa ovat siitä vakuuttava todiste.
*

Amy Winehouse - Teach me tonight
Performed live at Jools Holland
Time: 03:32 (Live-esiintyminen noin 2 vuoden takaa. Amy on tässä 21 vuotias ja laulaa kuin vanha tekijä.)

*
Amy Winehouse - Moody's Mood For Love
Amy Winehouse as a lot of people don't know her, singing Moody's Mood For Love + random pictures. This song can be found on Amy's debut.
Time: 02:47
(Esikoislevyn kappale, josta on tehty 'kuvitettu' audio)

*
Amy Winehouse interview
Time: 04:39
(Haastattelu ehkä noin 1½-2 vuoden takaa)

*
www.nndb.com/people/584/000086326/ (Ei ihan 100%:sti päivitetty linkki.)