Seurauspäättelystä päättelyseurauksiin

Tämä on tikkataulu etiikan harjoittelua varten. Sinulla on neljä tikkaa, jotka pitää heittää nelikentän ennalta ilmoittamaasi osaan. Kukin tikka edustaa jotain omaa näkökulmaasi etiikkaan. Kaikki tikat voi heittää samaankin neliöön, mutta näkökulma ja nelikentän kohde on siis ilmoitettava aina ennen heittoa. Tätä lajia kutsutaan seurauseettiseksi tikanheitoksi [vain seuraus, ei periaate, ratkaisee]. Siinä voi kehittyä todella taitavaksi. Nyt vain tikkaa heittämään ja kehittymään eettisesti. Elokuussa olet jo mestaritasoa.
*
[Kielimafian lisäys ja tarkennus toiseksi viimeiseen kappaleesen - klo:11.15]
*
Pärekommentti Ironmistressille hänen edellisessä päreessäni olevaan kommenttiin.

1
Ironmistress kirjoitti: Ei se nyt ihan noinkaan mene. Naisilla on oikeus käyttäytyä täsämälleen miten haluavat - juuri presiis niin sikamaisesti kuin me lystäämme.

Höpö höpö. Täyttä uho-bullshittia. Lutkista hiukan myöhemmin 14.6 kirjoittamasi päre Lutkat ja hampuusit esittää aivan toisenlaisen näkökulman aiheeseen. - - Taisit vähän kuohahtaa aluksi. Niin käy yleensä myös minulle sinun tekstiesi suhteen [en ole ainut].

2
Ironmistress kirjoitti mm.: Aikuinen ihminen osaa arvioida tekonsa ja niiden seuraamukset ja toimia sen mukaisesti.

Peräti yksinkertaista mutta täysin yksipuolista psykologista päättelyä. Kaikki kokemus-evidenssi osoittaa, että ihmiset erehtyvät, riskeeraavat liikaa, eivät kykene ennakoimaan tilanteita, antavat himojensa sumentaa arvostelukykynsä, ovat lahjottavissa jne.

3
Vapaus ilman vastuuta johtaa anarkiaan, olivatpa lait mitä tahansa. Vastuu ilman vapautta on semanttisesti tyhjä määritelmä. Se ei siis merkitse mitään eikä viittaa mihinkään inhimilliseen asemaan tai asiaintilaan. Koneen kutsuminen vastuulliseksi taas paljastaa, ettei näin sanova ole ymmärtänyt lainkaan po. käsitteen [tai koneen] käytön sääntöjä.

4
Olen ortodoksi-kristitty ateisti, en mikään buddhalainen kaappifasisti/-rasisti.

5
Tietyn ihmiskäsityksen perustalta tehdyt valinnat ovat olennainen osa liberaali-kapitalistista päätöksentekoa ja ihmiskäsitys on aina ideologis-moraalinen asenne [rationaalinen yksilö on aina itsekäs; - mutta suhteessa mihin ja miten; mitä itsekkyys siis merkitsee missäkin kontekstissa?].

6
Ajattelutapasi johtaa anarkismiin, joka/mikä puolestaan synnyttää militäärisen valtion, joka voi alunperin olla myös muodollisesti parlamentaarinen demokratia [USA esimerkkinä Agambenin State of Exception-tilasta]. En siis oikein ymmärrä, miksi valitat fasismin olevan ovella. Sinä itsehän olet mielipiteiltäsi vähintäinkin kaappifasisti ja kaappirasististi.

7
Mistä luulet lakien saavan uskottavuutensa? - Uskottavuus on eri asia kuin legitimaatio. Lainsäätäjä-poliitikko [vallanpitäjä] legitimoi tietyn sanktion [lain] enemmän tai vähemmän uskottavin perustein - arvoin ja normein.

Toisin sanoen legitimointi perustuu uskottavuudelle, jonka tukena käytetään tietysti rangaistuksen uhkaa, mutta pelkkä rangaistuksen pelko lopulta vain vähentää lain kunnioitusta, vaikka lakia ei sen takia uskallettaisikaan rikkoa. Mutta heti kun suurin osa väestöstä lakkaa lopullisesti uskomasta laki-auktoriteettiin, se romahtaa, kuten kävi kommunismissa.

Esimerkkinä myös radikaali vastarinta tietyissä arabimaissa, mikä kuitenkin on aitoon vapaudentahtoon perustuvaa 'rikollisuutta' toisin kuin USA:n sääntelemätön liberalismi, jossa pluralistista anomiaa [normittomuutta] heijasteleva vapaus-anarkia saa lutkaliikkeen kaltaisia mainos-bisneksen muotoja [lutkaliike tosiaan on eräs kerjäämisen muoto - siis raadollisinta kapitalismia]. USA:ssa vapauden määrä on ilmeisesti ylittänyt sen kuuluisan saturaatiopisteen ;\]

Sitäpaitsi teknokapitalismi on jo niin limittäytynyt lakikonteksteihin, että on liki mahdotonta määritellä juridisesti, mitä voidaan pitää rikollisena ja mitä ei-rikollisena kauppana/omistuksena, joten oikeussalista tulee ainakin talousrikollisuuden osalta pelkkä teatteri [mitä oikeus kuten koko sosiaalinen elämämme tietysti lopulta aina on: kirottu roolinäytelmä, jota Diogenes ja minä niin syvästi vihaamme].

Jos lailta puuttuu arvo- ja normi-uskottavuus, kaikkea voi ilman omantunnontuskia tehdä vapaasti, kunhan ei jää kiinni ['oikeat' rikolliset eivät koe syyllisyyttä - esimerkkinä Björn Wahlroos ja terroristit]. Tällaisessa tilanteessa ihmiseltä puuttuu sisäinen kunnioitus lain edustamia arvoja kohtaan, koska niitä ei ole kuin ehkä pelkkinä seuraamuksina jai hyötylaskelmina.

Teknisesti kapitalismi on juuri tällaista seuraamuslaskelmointia kysynnän ja tarjonna pelissä, mutta mikä tämän pelin oikeuttaa? Siihen kysymykseen annettu vastaus on aina eettinen ja myös kapitalisti vastaa siihen teoillaan eli riistollaan.

8
Ärsyttää ja jopa säälittävästi huvittaa tuo jatkuva postmodernismin nälvimisesi. Etkö jo ole tajunnut, että Euroopan intellektuaalis-mentaalinen evoluutio on ihan oikeasti ollut nihilismin kehityshistoriaa - ja että kapitalistinen teknokratia on yksi tuon nihilismin tärkein vaikutin modernismista lähtien.

Ja jos kristinuskon tai humanismin taantuminen heijastelee kyseistä nihilismiä, niin sinäkö pelastaudut tilanteesta ryhtymällä buddhalaiseksi, vaikka juuri buddhalaisuus sanoo kapitalismille epäsuoraan mutta väkivallattomuutta eunukkimaisesti preferoiden - kyllä?!

Ja silti sinä kritisoit kapitalismia vahvasti ja vakuuttavasti. Päätä nyt jo, mitä mieltä oikein olet. Mutta et sinä voi. Olet kiinni maallisessa tavarassa, mikä sinänsä on täysin ymmärrettävää ja jopa puolusteltavaa perheen kannalta, mutta olet joka tapauksessa ajautunut ristiriitaan, joka ei näköjään ratkea kuin fasismi- ja katastrofi-utopioihin turvautumalla [en kiistä niiden mahdollista oikeellisuutta, kuten en eräitä perhekonservatiivisia mielipiteitäsikään; - olemme tietyissä asioissa (minun perspektiivistäni) 'vaarallisessa' määrin samoilla linjoilla ;\].

9
Haluan huomauttaa, että mahdollisten siirtojen määrä logiikassa on paljon rajatumpi kuin shakissa - puhumattakaan pörssipelistä. Ja mikä hankalinta - yksi siirto implikoi useita seurauksia, joista sinä et näytä kuitenkaan paljon piittaavan [ymmärtävän?] silloin, kun olet farisealaisesti päättänyt polemisoida ja moralisoida kapitalismin, kaappirasismin ja kaappifasimin puolesta.

Olet itse [mikä pahinta] farisealainen nihilisti, joka kyllä ymmärtää, että seuraukset ovat aina pelkästään laskelmoitujen riskien realisoitumia - eivät koskaan moraalisia valintoja, mutta joka yhä silti perustaa oman moraalinsa tämän käsitteellisen ristiriidan varaan.

Moraalia ei voi valita. Se vasta moraalitonta ja nihilististä olisikin. Jos emme jo alunperin ja lopulta intuitiivisesti ymmärrä, mitä universaali moraali todella on [kuten ymmärsi härski Diogenes, jolle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia], niin silloin moraalia ei ole olemassakaan, sillä mikään analyyttinen laskelmointi/ohjelmointi ei voi sellaista vakaumusta 'tulostaa' - puhumattakaan siitä, että tuo 'printti' iskostuisi suoraan sieluumme eikä vain paperille, josta aina tarpeen vaatiessa tarkistamme kuin manuaalista, että miten sitä moraalia nyt taas pitikään käyttää [laki-ohje ei ole sama kuin moraali].

10
On kategorisesti eri asia olla tappamatta sen vuoksi, että ihmistä nyt ei vain saa tappaa [ja tämä kielto pätee pelkästään kieltona - ilman perusteluja - ex nihilo] kuin, että kuolemanrangaistus ei esim. hyödytä yhteisöä niin paljon kuin elinkautinen vankeus.

Jälkimmäinen - eksplisiittisesti seurauseettinen asenne tosin luetaan moraalin piiriin kuuluvaksi ja toki se sitä moraalifilosofisesti onkin, mutta itse pidän tätä hyöty-seuraus-mittarointia ehkä kuvottavimpana tapana ajatella 'moraalisesti' - ikäänkuin puhuttaisiin karjasta, esineistä tai ylipäätään abstraktista sijoituksesta - ei lainkaan tietoisista ja tuntevista ihmisistä.

Olet mielestäni perusteellisessa ristiriidassa itsesi kanssa hyväksymällä seurauseettisen 'moraalin', mutta vastustat kuolemanrangaistusta jonkinlaisesta ihmisen pyhyyden lähtökohdasta käsin.

Minulle ihminen ei ole pyhä, vaikka kaikki ihmiset ovatkin samanarvoisia. Mutta käsky on pyhä ja velvoittava. Älä tapa!

Jos nyt edellisiin väitteisiini vedoten sanot, ettei käskyllä ole mieltä, jos siltä puuttuu uskottavuus [ihminen ei ole pyhä], niin minä puolestani väitän, että käsky eli auktoriteetti itsessään on pyhä niin kauan kuin minä siihen uskon, ja että juuri tuosta omasta uskostani ja valinnastani [desisionismin dilemma jälleen] seuraa se, että minä sitä kunnioitan ja tottelen.

Vasta sekundaarina perusteluna totean, että jos en halua itse tulla tapetuksi/teloitetuksi, niin mikä voisi oikeuttaa sen, että tapan toisen, jos hän on eksistentiaalisesti [mikä on hiukan eri asia kuin psykologisesti yksilönä] samanarvoinen kanssani? Ainoastaan vahinko itsensä puolustamisessa hyökkääjää vastaan, jolloin kyseessä on kuolemantuottamus, ei tappo tai murha.

Onko tällainen egoismin myöntävä ja egoismista lähtevä mutta egoismin ylittämiseen pyrkivä paroni-von-münchausen-perustelu pelkästään naamioitu egoistinen umpikuja vai ei, sitä en kommentoi, mutta tuolla tavoin ajatteluni tässä asiassa kuitenkin kulkee.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/lutkaliike-ja-maailman-yo-joka-on.html#comments
http://takkirauta.blogspot.com/2011/06/lutkat-ja-hampuusit.html
http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/yviperust/termikirjasto/velvollisuus_ja_seurausetiikka.html

Lutkaliike ja Maailman yö [joka on lähempänä naisen subjekti-luontoa reaalisena kuin miehen symbolista järjestystä lakina

Yrittäkääpä lutkat [te pikku bonobot ;\] paikkojanne näyttelemällä iskeä Schopenhauer ja Hegel - nuo riitapukarit, jotka eivät kuitenkaan Nietzschen mielestä loppujen lopuksi olleet ajatuksellisesti niin etäällä toisistaan kuin yleisesti oletetaan vaan riidoissa keskenään niinkuin veljekset riitelevät. - Nietzsche on osittain oikeassa ainakin siinä mielessä, että molempien ajattelun ytimenä toimii Energia - Schopenhauerilla Tahto, Hegelillä Henki. - - Ehkäpä lutka-bonobot ovat tuon energeettisen tahtohengen yksittäisiä ja villiintyneitä personifikaatioita - dionyysisen [siis nietzscheläisen] maailman feminiinisiä ilmiöitä [mainadeja?;\]. 
*
[Kielimafian lisäys osan II loppuun + korjauksia - 14.6]
*
I
Tämä päre on kommentti Ironmistressin kommenttiin päreessäni Onko naisilla oikeus käyttäytyä, miten he haluavat ilman vastuuta.
*
Ironmistress kirjoitti: Kyllä ja ei. Naisilla on kyllä oikeus käyttäytyä miten he haluavat. Mutta ei ilman vastuuta.
*
Jos naisilla on oikeus käyttäytyä, miten he haluavat, heillä ei tarvitse olla vastuuta tekemisistään. Jos heillä taas on vastuu tekemisistään, he eivät voi/saa käyttäytyä, miten haluavat.

Et voi erottaa ensimmäistä premissiä jälkimmäisestä ja liittää sitä takaisin ensimmäiseen mielesi mukaan - kun sinulle sopii. Silloin kyse ei ole vastuusta vaan edelleenkin jonkinlaisesta mielivallasta - [kyseinen käytäntö menee hyvin yksiin kapitalistisen 'moraalin' kanssa. Reilu kauppa kiinnostaa vain, jos sillä voi tehdä maksimaalisen voiton sosiaalisista vastuista piittaamatta (koska niitä ei ole), mutta tätä ei tietenkään sanota ääneen (paitsi Björn Wahlroos - tuo hirviökapitalismin rehellisin mies)].

Vapaus ja vastuu ovat toistensa edellytyksiä eli vasta yhdessä ne tekevät itsensä ja toisensa [eli tekojen moraalisuuden/moraaliset teot] mahdollisiksi käytännössä.

Tietenkin tämä on perin abstraktia puhetta, koska tosielämä sattumanvaraisuudessaan on aina paljon monimutkaisempaa kuin ajattelu, mutta pätee silti, kun ryhdytään puhumaan moraalista yleensä. On sitten toinen juttu, kenen arvojen, normien ja intressien mukaan vastuullinen käyttäytyminen määritellään.

Mutta näyttäisi olevan selvää, etteivät 'lutkat' ole ajatelleet tätä kysymystä loppuun asti - jos lainkaan. Nyt he joka tapauksessa käyttävät kaksoisviestintää, kuten naiset aina. Lutkille ei on kyllä ja kyllä on ei. Heillä on näköjään myös lupa kiristää tieten tahtoen kiimaiseksi kiihottamiaan miehiä niin paljon kuin sielu sietää [mutta juuri se on ihan oikeasti vaarallista - ennen, nyt ja aina].

Lutkien mielestä naiset ilmeisesti saavat kävellä vaikka pillu paljaana julkisissa tiloissa, mutta miehet eivät saa koskea heihin, vaikka juuri koskemista nämä naiset haluavat ja hävyttömästi [vai pitäisikö sanoa paremminkin hävyllisesti] pukeutumattomuudellaan provosoivat.

Lutkien puhe seksistä together-toimintana, eikä jonain, joka/jota tehdään toiselle, ovat pelkkää retoriikkaa, jolla peitetään lutka-ideologian hävytön itsekkyys. Juuri lutkat 'tekevät toisille jotain' saadakseen partnerin, jonka kanssa muhinoida together eli tarkoitus pyhittää keinot [oh fuck mitä tekopyhyyttä ja mikä kaksoissidos].

Jossain kuitenkin kulkee raja - toisin sanoen jossain tulee aina vastaan Laki, jota myös naisen on säädyllisyyden nimissä toteltava - niin maskuliinista repressiota kuin tuo laki muka edustaisikin. - - Tai sitten raiskaukset vain lisääntyvät [eikö tämä tosiasia mene viimeinkin lutkien kaaliin, sillä mies ei muutu - se nussii ainakin silloin, jos se kiihottuu/sitä kiihotetaan liikaa - - tai sitten se luultavasti jopa tappaa, jos sille ei anneta...]

II
Seksi ei ole sosiologisesta ja antropologisesta perspektiivistä katsottuna mikään leikin tai kiusaamisen asia vaan yhteisöllisyytemme integraation perimmäinen - sekä sitä vahvistava että sitä hajottava - voima, jota hallinnoimalla yhteisö integroituu sukulais- ja liittolaissitein [esim. insestisäännöt].

Mies hallitsee [väki]vallalla ja putkiaivoisella kaksiarvologiikalla [tosi-epätosi, joko-tai] - nainen hallitsee kaksoissidoksella eli käytännössä 'hysteerisellä syyntakeettomuudella' [sumealla logiikalla, sekä että], mikä merkitsee käytännössä, että nainen voi ilman perusteluja valita puolensa ad hoc omiin etuihinsa sopivalla tavalla.

Sekä miehen että naisen käyttäytymismallit voidaan johtaa heidän biologiaansa, joka toimii psykogeneettisesti erilaisen kehitystehtävän vaatimalla tavalla [PS.].

Zizek muistuttaa lacanilaisittain, että miehen ja naisen seksuaalisuus ja seksuaalisuuden kokeminen todella on erilaista. Mies yrittää samaistaa seksuaali-partnerissa halunsa fantasia-objektin ja halun todellisen objektin, mikä on psykologisesti väkivaltainen teko naista kohtaan [tässä, varsin oleellisessa asiassa Lacan ja Zizek (joita on syytetty fallosentrismistä ja sovinismista) mutatis mutandis ovat kuin ovatkin eräänlaisia feministejä!].

Nainen sen sijaan elää seksuaalisuuttaan ja seksuaalisuudessaankin enemmän narratiivisessa fantasiassa kuin todellisuudessa an sich - jota/mitä todellisuutta ei itse asiassa voi perimmältään edes kokea muuna kuin ahdistuksena, joka samalla sekä torjuu että ennakoi kognitiivisen ymmärryksen ylittävän kaoottisuuden: kokemuksen 'maailman yöstä' eli reaalisen kuilusta [esim. rakastetun/toisen silmien loputon syvyys: me emme tunne, kuka rakastettumme/toinen todella on - PPS.].

Tällainen kokemus on aina potentiaalisti läsnä, koska se on olemassaolomme perimmäisyys reaalisena ja siten subjektin skemaattinen 'syntyplasma'. Ahdistus toimii signaalina, varoituksena ja defenssinä reaalisen suhteen, koska reaalisen sisäistäminen johtaa mielen hajoamiseen [ks. myös PPS. - Zizek]. - Subjekti syntyy positiivisesti varautuneesta tyhjyydestä, joka on samalla sen integriteetin suurin uhka.

Mies siis rakentaa [yrittää hallita] todellisuutta yrittämällä yhdistää toden ja fantasian alistamalla kohteen/naisen mieleisekseen. Nainen sen sijaan elää narratiivissa, jonka 'syyntakeettomana' päähenkilönä hän fantasia-roolissaan näyttelee itseään - yrittäen samalla tälläkin tavoin suojautua miehen väkivaltaiselta pyrkimykseltä tehdä hänestä tosi fantasia - toisin sanoen esine, fetissi, nukke, jopa kauppatavara.

Jos nainen kääntää miehen saneleman em. asetelman vain tahtomattaankin päälaelleen, hän saattaa menettää tämän kunnioituksen - esim. Nukkekodin Nora. - Nukkekodissa Ibsen kuvaa universaalia sukupuolten välistä roolijakoa; tarvitsee vain hieman muuttaa dramaturgiaa modernimmaksi, niin näytelmä on myös ja juuri tätä päivää, vaikka se toki toimii pätevästi vanhallakin juonella. Oleellista on kuitenkin Ibsenin syvästi oivaltama ja dramatisoima miehen [maskulinisen rooli-identiteetin] ja vaimon [feminiinisen rooli-identiteetin] välinen valta- ja kunniatasapaino sekä sen järkkyminen - ja mikä ratkaisevinta - tuo järkkyminen [joka on modernisaation eräs vaikutus-seuraus] järkyttää enemmän miehen stereotyyppistä maailmaa ja itseymmärrystä kuin konsanaan naista, joka on osoittanut itsenäisyytensä päätöksentekijänä...

...mutta eivätkö juuri 'lutkat' uhkaa nykyään maskuliínista rooli-identiteettiä...?...

PS.
Tämä johtaminen ei kuitenkaan voi tapahtua ilman lingvistisiä ja representatiivis-strukturaalisia koodauksia [viittaan nyt lähinnä Levi-Straussiin] toisin kuin metodiuskovaiset ja semanttisesti naivit empiristit luulevat olettaessaan, että propositiot ilmaisevat todellisuuden [semantiikan] samanaikaisesti suoraan ja välittömästi [nyt sataa, lumi on valkoista], mutta jotka ovat silti yksittäisinä termeinä [sade, lumi, valkoinen] vain sattumanvaraisia ja semanttisesti tyhjiä välineitä [kuin matemaattisia merkkejä] todellisuuden kartoituksessa. Empiristi on siis pahimmillaan lähes sokea propositioitten pskykologis-historiallis-diskursiiviselle kontekstille - jopa alkaen siitä, mitä sataminen ja lumen valkoisuus merkitsevät eri konteksteissa ja perspektiiveissä. Empiristi jos kuka on näin argumentoiden tiedostamattoman ideologian vallassa ;\]

PPS.
1
Hegel, whose thought was of course influenced in no small measure by Hermetic mysticism, has this, of human subjectivity:

The human being is this night, this empty nothing, that contains everything in its simplicity—an unending wealth of many presentations, images, of which none happens to occur to him—or which are not present. This night, the inner of nature, that exists here— pure self—in phantasmagorical presentations, is night all around it, here shoots a bloody head—there another white shape, suddenly here before it, and just so disappears. One catches sight of this night when one looks human beings in the eye—into a night that becomes awful, it suspends the night of the world here in an opposition. In this night being has returned.
(From the Realphilosophie manuscript of 1805–06)

2
Slavoj Zizek reads Hegel's 'night of the world' in terms of the overwhelming excess or madness at the moment of Cartesian doubt that is at the origin of the self: 'there is no subjectivity without this gesture of withdrawal'; it is the 'undeniable component of the subject's most radical self-experience', located in the gap between natural and symbolic orders. On another topic (deep focus and lighting in the films of Orson Welles), he has this:

A further point to be made about the Wellesian use of the depth of field, is that it confers a kind of positive ontological density on darkness and shades: when, in an "expressionistic" shot, we perceive in the background an overilluminated object, surrounded on both sides by the impenetrable dark shades, this darkness is no longer simply the negative of the positively existing things, but in a way "more real than real objects themselves" -- it stands for the dimension of primordial density of matter, out of which definite objects (temporarily) emerge.
(Cogito and the Unconscious, 1998)
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/onko-naisilla-oikeus-kayttaytya-miten.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainadit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ibsen
http://whenhernameyouwriteyoublot.blogspot.com/2006/05/night-of-world.html
http://dostoevskiansmiles.blogspot.com/2010/05/marx-on-religion.html
http://www.tntmagazine.com/tnt-today/archive/2011/05/09/quot-slutwalk-quot-marches-after-policeman-s-advice.aspx