Showing posts with label subjektin läsnäolo katoamisessaan. Show all posts
Showing posts with label subjektin läsnäolo katoamisessaan. Show all posts

March 1, 2009

Tulla hulluksi - elää ei-minkään tällä puolen

Kuvissa: Mirkka Rekola
*
Minä en ehkä selviä enää järjissäni tästä Mirkka Rekolasta. Joten hyvästi jo näin etukäteen. Valmistan teitä lähtööni. Jos minusta ei kuulu kohtapuoliin mitään - katoan, mikä merkitsee, että olen ajautunut psykoosiin näiden runojen myötä. - - - Kiitos, Mummo Muu, ja hyvästi!
*
Ote teoksesta Kuutamourakka (1981)

(Kappalejakoja en saa muokattua oikein bloggeriin)

Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuuden muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu;
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
*
Valekuun reitti. (WSOY 2004)

Tämän rajan yli ei lintukaan lennä,
tiesit sen kyllä
kun elit rajattomasti,
rajaton elää lintu putoaa
*
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=249&a=6219
Kuunnelkaa Mirkka Rekolaa näiltä audioilta ja videoilta. Onko tämä nainen Pyhä(?!) Toistaiseksi en kerta kaikkiaan osaa sijoittaa häntä mihinkään tähän mennessä kokemaani runouden ja ajattelun kentässä. Pelkäänkö, kammoksunko, kunnioitanko häntä kuin filosofisesti äärimmäisen selkeästi puhuvan aaveen kohdanneena? Sama se. - - - Karkuun en enää pääse! Loppu minun täytyy yrittää itse ratkaista - elää - ja kuolla - yhä uudestaan - aina - ja juuri nyt. Koska aikaa ei ole. Eikä siten myöskään subjektia. - - 'Vain Oleminen' - joka toistuu kuin itämainen - stoalaisten omaksuma - ja Friedrich Nietzschen eksistentialistiseksi imperatiivikseen muotoilema ikuisen paluun myytti.
*
*