Pathoksen ja Doriksen viimeinen tapaaminen

Viimeisin muutos ja lisäys on tehty Doriksen ensimmäiseen, pitkään vastausrepliikkiin Pathokselle 25.1.
*
Pathos oli harmissaan. Athos ja Typhus eivät olleet innostuneet hänen 'doriksenpelastusretkestään' vaan olivat lähteneet jatkamaan 'kuran', joksi Pathos terävien ystävänä kutsui oluita, juomista inhottavaan Pickwick Pubiin Ala-Malmintorin laidalla.

Malmitalo oli vielä auki kellon näyttäessä vasta puolta kuutta illansuussa. Pathos päätti mennä käymään kirjastossa ja koukkasi matkallaan sinne Malmitalon inva-wc:n kautta. Vahtimestarilta avainta pyytäessään hän koki yllätyksen.

'Ovi on auki, teitä odotetaan'. 'Mitä ihmettä' P. ähkäisi, ja merkillisen sävähdyttävä aavistus täytti hänen mielensä.

Pathos koputti inva-wc:n ovea, ja kun se avautui, hän näki - aivan oikein! - edessään kadonneen Doris Häkkisen, tuon estetiikkaa opiskelevan naapurin himphamppuhempukan, jota 'kimppakiva-kaverien' oli ollut määrä lähteä etsimään.

'Miten ihmeessä sinä olet täällä? Mistä sinä tiesit, että minä tulen kirjastoon juuri näihin aikoihin? - - Ja mistä olet saanut nuo mustelmat tai mitkä lie fritsut kaulaasi? Ernestin kanssako te olette olleet paneskelemassa ja nyt sinä lutka yrität pokata minut?!'

Doris katsoi Pathosta syvälle silmiin.

'Sinä pöhkö ja hölmö mies. Pitääkö sinun aina olla niin fanaattisen mustasukkainen, vaikka me emme oikeastaan edes seurustele. Sinä vain olet kehitellyt päässäsi epärealistisia ja seksipitoisia fantasioita minun suhteeni, vaikka me emme ole muuta kuin jutelleet blogeissa, lähetelleet sähköposteja, puhuneet muutaman kerran skypessä, nähneet täällä kahviossa ja käyneet sitten pari kolme kertaa sinun luonasi. Ei sellainen ole vielä mikään parisuhde vaan deittailua - sinä neuroottinen, ihmisarka, viettielämältäsi ambivalentti, estynyt ja puolittain sadomasokistinen, äitisymbioosistasi kärsivä naistenvihaaja!'

Pathokselta loksahti konkreettisesti monttu auki.

'Että mitäkö? - - Mutta jos tuo, mitä sanot, pitää paikkansa, ja se pitää, niin sitä suuremmalla syyllä voin kysyä uudestaan, että minkä ihmeen takia sinä odotat minua täällä inva-wc:ssä, jossa tosin olen kerran lausunut sinulle yhtä Larin-Kyöstin runoa - ja sitäkin mielestäsi ihan pieleen? Ethän sinä minusta välitä - rakastamisesta nyt puhumattakaan. Sinä jakorasia!

Doris rypisti otsaansa muka miettiväisesti, mutta hänen vinkeä kasvonilmeensä ja suunsa mutruisuus paljasti jonkin aivan muunlaisen tunteen tuon fasadin takaa.

'Entäpä jos minä tykkään sinusta - ihan oikeasti - mutta en halua sitoutua sinuun - ainakaan vielä. Eikä tarvitse sinunkaan sitoutua minuun. Joten voimme molemmat säilyttää vapautemme ja silti elää jonkinlaista yhteistäkin elämää - silloin tällöin - kunhan vain pääsemme molemminpuoliseen yksimielisyyteen siitä milloin ja missä. Ainakin minä haluaisin sellaisen suhteen sinun kanssasi.'

Pathos nieleskeli ääneen ja änkytti:

'Ai että niinkuin sellaista Sartren-Beauvoirin suhteen vapauttako tarkoitat? Ollaan yhdessä, mutta tehdään kukin tahoillamme, mitä halutaan. Mikä se sellainen suhde on? Seksuaalista pätkätyöläisyyttä. Muodostaisimme ikäänkuin vapaaehtoisen huoraprekariaatin, mitä intiimiin yhteiselämään tulee.

Entä jos minä olenkin rakastunut sinuun ihan oikeasti? Entä jos minä en voi sietää, että sinä käyt nussimassa Ernestin kanssa joka torstai-ilta ja palaat pillu ja huulet turvoksissa katselemaan kympin uutisia - raukeasti hymyillen - selvästikin pari kolme järisyttävää orkkua saaneena - sinä toisen miehen mulkun jatke!'

Doris Häkkinen - tuo Pathoksen märkien unien ja mustasukkaisten aggressioitten kohde ei hätkähtänyt miehen uhoilua:

'Mutta sinulla on aivan sama vapaus naisten - ja miksei myös miesten suhteen. Minä en ole mustasukkainen. Olen vapaamielinen, vapautunut ja sen vuoksi myös iloinen ihminen. Toisin kuin sinä - suurisuinen peikko ja mörkki!'

Vihainen mörkki katseli Dorista hänen kommenttinsa jälkeen. Käytyä keskustelua pohdiskellen Pathoksen suupielet kääntyivät kuitenkin lopulta sarkastiseen virneeseen. Sitten hän lausui itseironisen kohtalokkaalla äänellä käyttäen kaikkea sitä dramaattista mimiikkaa, jota oli yksin ollessaan ajankulukseen ja itseään hauskuuttaakseen kaksiossaan harjoitellut naureskellen monesti ääneen performatiiviselle pelilleen:

"Hyvästi Doris. On toki totta, että sinä et ole ainut nainen minulle tässä maailmassa, kuten en minä ole ainut mies sinulle. Mutta sitä en ymmärrä, miksi haluat meidän jatkavan sellaisessa suhteessa, joka aiheuttaa minulle tuskaa. Sadisti sinä olet. Pidä perseesi! Minä en aio jakaa sitä kenenkään muun kanssa.

Sillä jos minä nyt annan itseni rakastua sinuun todella syvästi ja ikäänkuin lopullisesti, niin minulla on oikeus vaatia sinulta tiettyä lojaalisuutta, sitoutumista ja uskollisuutta minua kohtaan - kuten sinäkin voit vaatia minulta sinua kohtaan, vaikka et sitä muka omien sanojesi haluakaan.

Tämä on meidän viimeinen tapaamisemme, ja sanon suoraan, että ainoa hyvä asia siinä on ollut se, että nyt minulle valkeni lopullisesti, kuka ja mikä sinä oikein olet. Ehdin sentään vielä kääntyä pois kuilun reunalta ja etsiä tasaista, tukevaa maata tunteilleni. Se, mitä sinä teet, on minulle enää yhdentekevää. Yhdentekevää, vaikka sieluni itkisi verta sen aikaa, kunnes unohdan sinut.

Palautan lainaamasi DVD:n vahtimestarille niin pian kuin ehdin. Hae se sitten, kun sinulle sopii. Mutta minä lähden nyt. Tämä näytös on lopussa, eikä se tule enää toistumaan. Eikä näissä sanoissa ole mitään pateettista ja dramaattista vaan silkkaa asiaa, sillä enhän minä ole sinulle kuin se yksi niiden muiden joukossa.

Hyvästi Doris. Ja onnea. Eroamme ystävinä. Tai ainakin minä yritän ajatella sinut ystävänä. Tunnustan, että se ei ole helppoa, koska minä rakastan sinua. Silti tämä on ainut vaihtoehto. Darling - jos joskus muistat minua, niin muista samalla, että kerrankin joku mies sanoi sinulle suoraan ja sisimmästään sen totuuden, minkä sinä ansaitsitkin kuulla. Ja totuus - rakas haikuni - eikö se ole aina hyvä asia - - - ?"
*
Doris Häkkinen jäi katse ja koko olemus jähmettyneenä seisomaan inva-wc:n ovelle ehtimättä sanoa edes hei, kun Pathos jo kääntyi, avasi oven ja paiskasi sen ulos mennessään kiinni paljon lujempaa ja kovaäänisemmin kuin olisi ollut asiallista.

Vahtimestari alkoi tuijottaa häntä ihmetellen. Pathos totesi miehelle lakonisen kylmästi ja välinpitämättömästi:

'Viekää rouvalle vessapaperia. Se on päässyt kuulemma loppumaan. Muuten kaikki on hyvin. Ja tulee myös olemaan. Mitä nyt vähän vatsavaivoista kärsitään...'

Tämän sanottuaan Pathos kaivoi povitaskustaan Doriksen hänelle lainaamaan DVD:n: Salò eli Sodoman 120 päivää (Pasolini), mulkaisi vielä alahuultaan puraisten wc:n ovelle päin, rykäisi ja sanoi hämmästyneelle vahtimestarille hitaasti ja arvokkaasti ikäänkuin tämä olisi ollut hänen henkilökohtainen palvelijansa:

'Antakaa tämä rouvalle, kun viette sen vessapaperirullan. Se kuuluu hänelle. Se on hänen omaisuuttaan. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.'

Sitten Pathos alkoi klenkata kohti ulko-ovea, katuvalojen valaisemalle torille ja päätti lähteä vetämään kunnon kännit. Yksin. Hänen silmissään oli surullinen ja ikävöivä katse.

Illan mauttomin ja säälittävin tunnepläjäys

Olen tehnyt sinun kanssasi jo ehkä liikaakin, mutta ...

Tämä teksti vain yksinkertaisesti lipsahti päreeksi, mutta, mä selvennän sitä vielä - tarkoitan: vajoan yhä enemmän tunteitteni suohon.

Kyseessä lienee käsittämättömin ja pöhköin päre, jonka olen kirjoittanut aikoihin.

http://www.youtube.com/watch?v=UlT-WWtqZJE
Johanna Pakonen - Sielunpuolikas

*

http://www.mediamusiikki.fi/levyt/

Serenadi - sinulle

Mieleni on kevyt - niin kevyt.

Jos rakkaudentunteeni, jonka taas kerran niin voimallisesti koen, olisi juuri se elämä, jota joka päivä elän, ei minulla olisi hädän päivää.

Ei pelkoa, ei ahdistusta, ei tuskaa.

Vain toivorikas odotus, joka lupaa aina enemmän kuin on tarpeen.

Näenhän niin tarkasti - mielikuvieni ja aistieni synteesinä - vastarannalta irtautuneen veneen, joka lähestyy minua. Jonka tarkoitus on kohdata minut keskellä jokea, valmiina kiinnittymään minuun.

Jonka tarkoitus on sama kuin minulla - jatkaa yhdessä alas myötävirtaan, ajautua kohti merta - kohti semiosiksen kohtua - choraa, jossa kaikki on yhtä, jossa vastakohdat ovat muuttuneet antagonismeista antautumiseksi: elementtien täydelliseksi sopusoinnuksi.

Coincidentia oppositorum. Vastakohtien ykseys.

Mystiikan tie: Purgatio. Illuminatio. Unio mystica.

Minä rakastan sinua.

Se on hulluus, joka lopettaa kaiken vihan. Lopullisesti.

Kairos-hetki, jossa ikuisuus tunkeutuu aikaan.

Khronos ei enää syö lapsiaan.

Kaikki on hyvin ja tasapainossa.

Olen valmis kuolemaan.

Olen onnellinen.

Olen lopussa.

Rakastan.
***
http://www.youtube.com/watch?v=RWe1434Aqlk&feature=related
Samuli Edelmann - Serenadi - Chydeniuksen kääntämät sanat, Schubertin serenadi.