Showing posts with label moraalinen integriteetti. Show all posts
Showing posts with label moraalinen integriteetti. Show all posts

January 12, 2009

'Paha' opettaja

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Ensimmäiset ja viimeiset sanat sekä sitä kautta Kemppisen päreeseen Kasvit II.
*
Motto 1:
Are you not ashamed that you give your attention to acquiring as much money as possible, and similarly with reputation and honour, and give no attention or thought to truth and understanding and the perfection of your soul?
~ Socrates ~
*
Motto 2:
'Se, joka on syvimmästään opettaja, ottaa kaikki asiat vakavalta kannalta vain suhteessa oppilaisiinsa - itsensäkin.'

Kirjoitti puolestaan Nietzche. Tosin hyvin (itse-)ironinen pilke silmäkulmassaan.

Onko näin kuten Nietzsche yrittää vakuuttaa? Jos on, niin siinä tapauksessa minä en ole sisimmästäni opettaja. En ota täysin loppuun asti vakavasti ketään tai mitään. Maailma ja elämä ei ole niin arvokas juttu, että sen voisi ottaa ihan vakavasti...

Kiero ja paradoksaalinen korollaari edellisestä olkoon tämä:

Tulitteko ajatelleeksi, että Sokrates - Kemppistä hiukan muunnellen - oli opettajana sekä loistava että kauhea yhtä aikaa.

Hän osasi ja halusi - kuten sanoi - olla tiedon 'kätilö' eli auttaa oppilasta synnyttämään itse tietonsa, koska tämän kuitenkin piti itsensä asiat lopulta oivaltaa.

Ulkoluku ei auta kuin välineellisesti ja vain hetken aikaa.

Mutta sitten kun oli päästy 'loppuun' asti, tuo vanha prankster jättikin oppilaansa yksin - ilman vastausta - 'huutelemaan' peräänsä ja miltei itkemään omien harhaluulojensa (aiemman tietonsa) murtumista ja totuuden kohtaamista vailla mitään tukea.
Kyllä - Sokrates oli hirviömäinen tyyppi tässä mielessä. Mutta sellaiseksi tulee, jos haluaa opettaa nimenomaan 'Totuutta ja kasvattaa Hyveeseen'.

Toisin sanoen opettaa oppilasta itsenäiseksi ihmiseksi (kreik. moraalinen autarkia ja integriteetti lienevät tässä oikeat termit).

Ja juuri tämän vuoksi sofistit - nuo Ateenan 'viralliset' pedagogit ja didaktikot eivät Sokrateen mielestä opettaneetkaan Totuutta ja Hyvettä vaan toisten huijaamiseeen tarkoitettuja älyllisiä temppuja - kaiken lisäksi rahasta - nuo muka tietävät huorat...

Sokrates oli siis todella 'paha' mies (hymiö) ylettömässä intohimossaan rehellisyyteen. Siksi hänet tapettiinkin.
*
Sitäpaitsi amatöörejähän me kaikki Totuuden suhteen olemme - paitsi esim. 'asiantuntija-tieteisuskovainen' Richard Dawkins ja hänen 'julistaja-hengenheimolaisensa', joihin Zizek osaltaan ironisesti viittaa 'Google-luentonsa' alussa (Zizek käyttää termiä poet).

He kun lukevat ja esittelevät tekstejään ikäänkuin kuin ne olisivat jo nyt suuria klassikkoja, ja he itse miltei 'Pyhiä miehiä/naisia'.

Noin omahyväisille ihmisille sopiikin nauraa paskainen nauru päin naamaa. Ei tosin välttämättä ääneen vaan siistin mutta viiltävän ironisesti. Sellainen ironikko ja homeerisen naurun taitaja
on kuin onkin opettaja par excellence! Hän ei pelkää totuutta.

Ehkä minusta sittenkin olisi tullut 'paha/hyvä' opettaja...
*
http://www.entelechy-magazine.com/socrates.htm