Päivän eskatologia

Lopun aikoihin pitää perehtyä jo alkuopetuksessa [varsinkin nykyään].

[K-mafian lisäyksiä ja korjauksia - viimeksi klo: 16.00]

HG pyysi edellisen päreen kommentissaan: Soita huomenna ole ystävällinen (päivällä siis).

1
Minulla ei ole sinun kanssasi [ainakaan päiväsaikaan] mitään sellaisia asioita selvitettävänä, joista en voisi puhua tässä kommenttilaatikossa.

Toisaalta - nekin asiat, joita sinulla yleensä on sanottavana, ovat sen verran henkilökohtaista luokkaa, etten katso olevani kompetentti ilmaisemaan niistä edes omaa mielipidettäni, koska en valitettavasti kovin hyvin ymmärrä niitä, vaikka olenkin joskus ollut huomaavinani, että niissä piilee joku tietty tärkeäkin pointti, joka kuitenkin sekoittuu aivan liikaa kirjoittajan omiin traumoihin.

Traumoista meidän ajattelumme toki kumpuaa [jopa 'matema-fyysikoilla' - sanokaa minun sanoneen], mutta niitä pitää käyttää varovasti ja taitavasti ajattelumme suuntaajina.

Yhtä lailla on tietysti turha panna päätä [subjektiviteettia] pensaaseen ja selittää kaikki matematiikalla [vakioimalla muuttujien arvot 'vaikka väkisin'], jotta voisi olla muka objektiivinen suhteessa itseensä ja maailmaan.

Matematiikasta, teknologiasta ja niihin perustuvasta toiminnallisesta pragmatiikasta [?;\] ei yleensä ole toivottuja positiivisia seurauksia, mikäli ihmisiltä, jotka niiden varaan elämänsä rakentavat, puuttuu moraalinen selkäranka.

Mahatma Gandhi opetti meille etiikasta ja poliittisesta tahdosta jotain sellaista, minkä kolonialismi [eli rasismi ja totalitarismi] yritti tukahduttaa, ja jonka [paradoksaalista kyllä ] demokraattinen liberalismi sittemmin vesitti kapitalistiseksi kulutus-teknokratiaksi, josta puuttuu täysin esim. alkukristillisen yhteisöllisyyden eskatologis-optimistinen eetos tai edes 1800-luvun [modernismin suuri vuosisata] kehitysoptimismi.

Teemme töitä voidaksemme vain kuluttaa mahdollisimman vapaasti ja mahdollisimman paljon [esim. valita sadasta eri vaihtoehdosta jotain tuotetta ja heittää loput kaatopaikalle], etsiä elämyksiä kuin viimeistä päivää [esim. sopulimainen, kaiken alleen raiskaava massaturismi], nauttia entistä addiktoituneemmin kaupallisen kulttuurin hedelmistä [jossa lääke-, huume- ja terveysvaikutteisuus ovat yksi ja sama trendi tuotannollisesti].

Mutta kas! - kaiken tämän intohimoisen liberaali-demokraattiselle systeemille omistautumisen jälkeenkin: mikä on meidän lopullinen 'erorahamme'? - Kammottavaa kyllä - se on yhä edelleen kuolema, jota emme pystyneet voittamaan edes kapitalismia palvottuamme [ja emme varsinkaan silloin].

Luulenpa, että pakana-kuluttajat saattavat aika ajoin hämmästellä, miksi alkukristityt suhtautuivat kuolemaan niin käsittämättömällä tavalla. Hehän suorastaan odottivat sitä [koska heille oli luvattu kuolemanjälkeinen pelastus, kun taas kuluttaja-robotille on luvattu vain maanpäällisen nautinnon turruttava loputtomuus].

Kehitys-optimismi sen sijaan lienee jo lopullisesti läpikäyty vaihe ihmiskunnan historiassa, sillä kukapa [lukuunottamatta Esko Valtaojan kaltaisia 'sympaattisia' tekno-naivisteja, joille bruttokansantulokin mittaa pätevästi ihmisen onnellisuuden määrää (voi ei!)] nyt enää uskoo ihmiskunnan loistavaan tulevaisuuteen?

Voisimmekin [tai tietysti vain eräät meistä, koska pakanamaailma elää aina vain epäjumalistaan: rahasta ja idoleista] 'kokeilla' uudestaan eskatologista optimismia.

Sitäpaitsi loppuhan on koko ajan lähempänä, sillä maapallo tuskin kestää yli 10:n miljardin ihmisen jatkuvasti kasvavaa elintasoa. Ainakin on selvää, ettei maapallolla vältytä kansainvaelluksiin verrattavilta väestösiirtymiltä kehitysmaista USA:han ja Eurooppaan. Tämä prosessi ei tule olemaan pelkästään rauhanomainen, kuten eivät olleet ne edellisetkään Rooman valtakunnan luhistuessa ja eurooppalaisten vallatessa Amerikan.

2
Pyydän kohteliaimmin HG, että [jos se vain on sinun itsesi vallassa] tekisit selkeämmän eron itsesi ja sen asian välillä, jota kaoottisella yritykselläsi [siltä minusta vaikuttaa] yhdistää tunne ja matematiikka, yrität saada kiinni. - [Pascal muuten onnistui tässä yrityksessä - melkein - hintana tosin oli fideismin solipsistisuus; wrt. Wittgensteinin oletettu fideismi].

Mitä kommenttiisi tulee, niin mielestäni [wittgensteinilaisittain] tunnekieli on kieltä siinä missä kaikki muukin kieli, sillä kaikki, mikä ilmaistaan kielessä/kielenä tapahtuu diskursiivisesti eli vallitsevan kielipelin puitteissa ja säännöillä. Myös tunne tai se, mitä tunteesta jää jäljelle diskursiivisessa kielessä representoituna.

Pitää kuitenkin jälleen kerran muistaa [tähänkö halusit viitata?] Wittgensteinin oma selitys Tractatuksen tarkoituksesta. Siinä W. kritisoi Russellin T.:n ensimmäiseen painokseen kirjoittamaa esipuhetta [ja ylipäätään yleistä tulkintaa] todeten, että vaikkei hän katsokaan voivansa puhua tieteellis-analyyttisesti mitään etiikasta, uskonnosta ja estetiikasta, niin juuri nämä asiat ovat Tractatuksen tärkein sanoma, ja se, että hän vaikenee niistä, tarkoittaakin itse asiassa juuri sitä, että kyseiset asiat ovat meidän elämämme tärkeimpiä.

Edes fyysikkojen haikailema 'kaiken teoria' ei siis auta meitä ongelmissa, joissa on kyse näkökulmasta ja katsomustavasta.

[M]eistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu (Tractatus 6.52).

['Wittgenstein puhui elämän ongelmasta myös yksikössä. Elämän ongelma on käytännöllinen ja voi ratketa vain häviämällä. Elämän ongelma ei siis ole tiedollinen, muttei pelkästään esteettinen tai eettinenkään'].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eskatologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Eschatology
http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_eschatology
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaiken_teoria
http://blog.uwasa.fi/ajatusyhteys/tiede_ja_elaman_ongelma/
http://www.jacoballee.com/?p=144

Perisynti, filosofinen antropologia ja Nietzsche

Kommentti päreeni "Onko Jumala seksuaalisuuden väärinkäsitystä?" kommenttiin.

mattitaneli kirjoitti

'Pidätkö muuten perisyntioppia relevanttina? Friedric Nietzsche varmaan riemustuu siitä, että perisynnistä yhä keskutellaan;) Mikäs siinä - kai se hänen perspektiiviseeen moraalioppiinsa soveltuu.'

*
Tämä on kysymys, joka tärisyttää minua aika ajoin paljon enemmän kuin alkoholinkäytön jälkeinen tila.

Jos voidaan ajatella jonkinlaiseksi synnin tilaksi se, että olemme tuhoamassa biosfäärin eli kaikki muut lajit sekä lopulta itsemme ja vieläpä omin käsin, niin eikö sellaista voisi kuvata aika saatanalliseksi luonteenpiirteeksi ihmisessä - eräänlaiseksi perisynniksi.

Nietzsche sen sijaan halusi, että yli-ihminen olisi positiivinen ratkaisu ihmisen itsensärankaisuun ja psykometafyysisen syyllisyyden tilaan, joka on pitkälti kristinuskon moraalin aiheuttamaa.

Tosin hän ei luota esimerkiksi utilitarismiin, eli että me voisimme etukäteen suunnitella toimivan maailman ja määritellä oman kohtalomme.
Päinvastoin - se mitä kutsuimme hyödyksi, saattaa olla juuri suurin erehdys ja tyhmyys, jonka vuoksi me vielä kerran tuhoudumme.

Kovaa tekstiä, joka päinvastoin pitää ihmistä - ehkei nyt sentään syntisenä tai perisyntisenä mutta ainakin kerta kaikkiaan typerän optimistisena ja ahneen edistysuskoisena, vaikka tämä ajautuukin valinnoissaan selkeästi kohti tuhoa.

Ja tämä käsityshän sopii kuin nakutettu juuri nykyään jatkuvasti eskaloituvaan ilmastonmuutoskeskusteluun, mitä tulee ihmisen kykyyn pelastaa itsensä ja maailma - siis elämä yleensä.

Olen kirjoittanut jossain kommentissa, että ei edes kristinusko kyennyt kehittämään niin perusteellisen totaalia ja nimenomaan konkreettisesti uhkaavaa oppia viimeisistä ajoista (eskatologia) kuin mihin tieteen, teknologian ja ihmisen ahneen nerouden seuraukset ovat johtamassa.

Näin ollen Nietzschen toive siitä, että yli-ihminen, jolla olisi moraalista, hengellistä ja tahdonvoimaista - siis vallanhaluista ja profeetallista viisautta, voisi tulla todeksi jossain merkillisessä, ihanteellis-arvofilosofisessa eli hyveellisessä muodossa, saattaakin olla katastrofaalinen harha ja pelkkä yksinäisen neron houre.

*
Nietzschen käsitys ihmisestä on ambivalentti, ja hänen luottamuksensa heihin vaihtelee. Hän kirjoittaa Antikristuksessa: ainut todellinen kristitty kuoli ristillä, ja että hänen opetuslapsensa ajautuivat kaunaan, valehteluun, petokseen ja pelkuruuteen heti tämän kuoleman jälkeen.

Toisaalta Nietzsche kirjoittaa kirjeessään parhaalle ystävälleen ja kolleegalleen Baselista, teologian professori Frans Overbeckille, ettei ole nähnyt missään niin hyveellistä elämää kuin kristittyjen parissa.

Toisaalta hän ylistää tahtoihmisiä, Caesaria, Brutusta jne, renessanssin yletöntä taiteellista voimaa ja suuria lahjakkuuksia - olkoonkin moraalisesti kyseenalaisia egoisteja.

Nietzschen paradoksaalinen ajattelu ja perspektivistis-ristiriitais-paradoksaalinen, filosofinen antropologia tulee esiin kommenteissa: röyhkeän poleeminen ironia: Onko minut ymmärretty oikein - Caesare Borgia (renessanssin rikollinen kardinaali) paavina!

Mutta kaikkein hienoiten tuo Nietzschen ongelmaisen antropologian ohjelmallisuus tulee esiin kommentissa, jossa hän toivoo, että kyettäisiin kehittämään ja kasvattamaan - ikäänkuin raaka-aineesta, joka on paljon hienompaa kuin marmori veistetäisiin 'kuvapatsas-ihminen', jossa yhdistyy roomalaisen keisarin vallantahto ja Kristuksen sielu.

*
Nietzsche filosofinen antropologia on äärimmäisen hankalasti systematisoitavissa, mutta varmaa on, että hän halveksi sisimmässään juutalaiskristillistä, kaunaista laumamoraalia ja arvosti 'vapaita henkiä' joille moraali oli lähes tuntematon asia, ja joille kunniantunto ja vapaan miehen hyveet merkitsivät henkisen tason huipentumaa.

Uskomatonta kyllä mutta Antikristuksessa Nietzsche kutsuu Jeesusta vapaaksi hengeksi - ja perustelee asian sillä, että Jeesuksessa ei ollut ressentimenttiä.