Loppu tulee, oletko valmis?

Jeesus oli lempeä kyynikko, joka uskoi sekä maailmaloppuun että Jumalaan.

.

Mikä on minun maailmankatsomuksellinen ‘sijaintini’? Vastaan: jossain antiikin kyynisen koulukunnan ja eskatologisen alkukristillisyyden välimaastossa. Tosin sillä ehdolla, että ihan oikeasti eläisin mahdollisimman riippumattomana yhteiskunnallisista arvoista, luonnollisia tarpeitani ja halujani joka tilanteessa täysin luonnollisesti[?] toteuttaen ja samalla kuitenkin Jumalaan uskoen. Ei ihan helppo juttu. Maailmanloppuun sen sijaan uskon vilpittömästi ja vakaasti. Milloin maailmanloppu tulee, siitä ei minulla ole aavistustakaan. Mutta se tulee aivan varmasti.

*

Nibiru 2032 - The end of the World HD XD

*

Cynicism and Christianity

. 

Jesus as a Jewish Cynic
.

Some historians have noted the similarities between the life and teachings of Jesus and those of the Cynics. Some scholars have argued that the Q document, a hypothetical common source for the gospels of Matthew and Luke, has strong similarities with the teachings of the Cynics. Scholars on the quest for the historical Jesus, such as Burton L. Mack and John Dominic Crossan of the Jesus Seminar, have argued that 1st century AD Galilee was a world in which Hellenistic ideas collided with Jewish thought and traditions. The city of Gadara, only a day's walk from Nazareth, was particularly notable as a centre of Cynic philosophy, and Mack has described Jesus as a "rather normal Cynic-type figure." For Crossan, Jesus was more like a Cynic sage from an Hellenistic Jewish tradition than either a Christ who would die as a substitute for sinners or a Messiah who wanted to establish an independent Jewish state of Israel. Other scholars doubt that Jesus was deeply influenced by the Cynics, and see the Jewish prophetic tradition as of much greater importance.
. 
Cynic influences on early Christianity
.
Many of the ascetic practices of Cynicism may have been adopted by early Christians, and Christians often employed the same rhetorical methods as the Cynics. Some Cynics were actually martyred for speaking out against the authorities. One Cynic, Peregrinus Proteus, lived for a time as a Christian before converting to Cynicism, whereas in the 4th century, Maximus of Alexandria, although a Christian, was also called a Cynic because of his ascetic lifestyle. Christian writers would often praise Cynic poverty, although they scorned Cynic shamelessness: Augustine stating that they had, "in violation of the modest instincts of men, boastfully proclaimed their unclean and shameless opinion, worthy indeed of dogs." The ascetic orders of Christianity also had direct connection with the Cynics, as can be seen in the wandering mendicant monks of the early church who in outward appearance, and in many of their practices were little different from the Cynics of an earlier age.

*

http://www.youtube.com/watch?v=m-ZG2nyUXiY

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eskatologia

https://en.wikipedia.org/wiki/Eschatology

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynikot

http://en.wikipedia.org/wiki/Cynicism_%28philosophy%29

http://www.cynicalreflections.net/2011/12/was-jesus-cynic-philosopher-and.html

Päivän eskatologia

Lopun aikoihin pitää perehtyä jo alkuopetuksessa [varsinkin nykyään].

[K-mafian lisäyksiä ja korjauksia - viimeksi klo: 16.00]

HG pyysi edellisen päreen kommentissaan: Soita huomenna ole ystävällinen (päivällä siis).

1
Minulla ei ole sinun kanssasi [ainakaan päiväsaikaan] mitään sellaisia asioita selvitettävänä, joista en voisi puhua tässä kommenttilaatikossa.

Toisaalta - nekin asiat, joita sinulla yleensä on sanottavana, ovat sen verran henkilökohtaista luokkaa, etten katso olevani kompetentti ilmaisemaan niistä edes omaa mielipidettäni, koska en valitettavasti kovin hyvin ymmärrä niitä, vaikka olenkin joskus ollut huomaavinani, että niissä piilee joku tietty tärkeäkin pointti, joka kuitenkin sekoittuu aivan liikaa kirjoittajan omiin traumoihin.

Traumoista meidän ajattelumme toki kumpuaa [jopa 'matema-fyysikoilla' - sanokaa minun sanoneen], mutta niitä pitää käyttää varovasti ja taitavasti ajattelumme suuntaajina.

Yhtä lailla on tietysti turha panna päätä [subjektiviteettia] pensaaseen ja selittää kaikki matematiikalla [vakioimalla muuttujien arvot 'vaikka väkisin'], jotta voisi olla muka objektiivinen suhteessa itseensä ja maailmaan.

Matematiikasta, teknologiasta ja niihin perustuvasta toiminnallisesta pragmatiikasta [?;\] ei yleensä ole toivottuja positiivisia seurauksia, mikäli ihmisiltä, jotka niiden varaan elämänsä rakentavat, puuttuu moraalinen selkäranka.

Mahatma Gandhi opetti meille etiikasta ja poliittisesta tahdosta jotain sellaista, minkä kolonialismi [eli rasismi ja totalitarismi] yritti tukahduttaa, ja jonka [paradoksaalista kyllä ] demokraattinen liberalismi sittemmin vesitti kapitalistiseksi kulutus-teknokratiaksi, josta puuttuu täysin esim. alkukristillisen yhteisöllisyyden eskatologis-optimistinen eetos tai edes 1800-luvun [modernismin suuri vuosisata] kehitysoptimismi.

Teemme töitä voidaksemme vain kuluttaa mahdollisimman vapaasti ja mahdollisimman paljon [esim. valita sadasta eri vaihtoehdosta jotain tuotetta ja heittää loput kaatopaikalle], etsiä elämyksiä kuin viimeistä päivää [esim. sopulimainen, kaiken alleen raiskaava massaturismi], nauttia entistä addiktoituneemmin kaupallisen kulttuurin hedelmistä [jossa lääke-, huume- ja terveysvaikutteisuus ovat yksi ja sama trendi tuotannollisesti].

Mutta kas! - kaiken tämän intohimoisen liberaali-demokraattiselle systeemille omistautumisen jälkeenkin: mikä on meidän lopullinen 'erorahamme'? - Kammottavaa kyllä - se on yhä edelleen kuolema, jota emme pystyneet voittamaan edes kapitalismia palvottuamme [ja emme varsinkaan silloin].

Luulenpa, että pakana-kuluttajat saattavat aika ajoin hämmästellä, miksi alkukristityt suhtautuivat kuolemaan niin käsittämättömällä tavalla. Hehän suorastaan odottivat sitä [koska heille oli luvattu kuolemanjälkeinen pelastus, kun taas kuluttaja-robotille on luvattu vain maanpäällisen nautinnon turruttava loputtomuus].

Kehitys-optimismi sen sijaan lienee jo lopullisesti läpikäyty vaihe ihmiskunnan historiassa, sillä kukapa [lukuunottamatta Esko Valtaojan kaltaisia 'sympaattisia' tekno-naivisteja, joille bruttokansantulokin mittaa pätevästi ihmisen onnellisuuden määrää (voi ei!)] nyt enää uskoo ihmiskunnan loistavaan tulevaisuuteen?

Voisimmekin [tai tietysti vain eräät meistä, koska pakanamaailma elää aina vain epäjumalistaan: rahasta ja idoleista] 'kokeilla' uudestaan eskatologista optimismia.

Sitäpaitsi loppuhan on koko ajan lähempänä, sillä maapallo tuskin kestää yli 10:n miljardin ihmisen jatkuvasti kasvavaa elintasoa. Ainakin on selvää, ettei maapallolla vältytä kansainvaelluksiin verrattavilta väestösiirtymiltä kehitysmaista USA:han ja Eurooppaan. Tämä prosessi ei tule olemaan pelkästään rauhanomainen, kuten eivät olleet ne edellisetkään Rooman valtakunnan luhistuessa ja eurooppalaisten vallatessa Amerikan.

2
Pyydän kohteliaimmin HG, että [jos se vain on sinun itsesi vallassa] tekisit selkeämmän eron itsesi ja sen asian välillä, jota kaoottisella yritykselläsi [siltä minusta vaikuttaa] yhdistää tunne ja matematiikka, yrität saada kiinni. - [Pascal muuten onnistui tässä yrityksessä - melkein - hintana tosin oli fideismin solipsistisuus; wrt. Wittgensteinin oletettu fideismi].

Mitä kommenttiisi tulee, niin mielestäni [wittgensteinilaisittain] tunnekieli on kieltä siinä missä kaikki muukin kieli, sillä kaikki, mikä ilmaistaan kielessä/kielenä tapahtuu diskursiivisesti eli vallitsevan kielipelin puitteissa ja säännöillä. Myös tunne tai se, mitä tunteesta jää jäljelle diskursiivisessa kielessä representoituna.

Pitää kuitenkin jälleen kerran muistaa [tähänkö halusit viitata?] Wittgensteinin oma selitys Tractatuksen tarkoituksesta. Siinä W. kritisoi Russellin T.:n ensimmäiseen painokseen kirjoittamaa esipuhetta [ja ylipäätään yleistä tulkintaa] todeten, että vaikkei hän katsokaan voivansa puhua tieteellis-analyyttisesti mitään etiikasta, uskonnosta ja estetiikasta, niin juuri nämä asiat ovat Tractatuksen tärkein sanoma, ja se, että hän vaikenee niistä, tarkoittaakin itse asiassa juuri sitä, että kyseiset asiat ovat meidän elämämme tärkeimpiä.

Edes fyysikkojen haikailema 'kaiken teoria' ei siis auta meitä ongelmissa, joissa on kyse näkökulmasta ja katsomustavasta.

[M]eistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu (Tractatus 6.52).

['Wittgenstein puhui elämän ongelmasta myös yksikössä. Elämän ongelma on käytännöllinen ja voi ratketa vain häviämällä. Elämän ongelma ei siis ole tiedollinen, muttei pelkästään esteettinen tai eettinenkään'].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eskatologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Eschatology
http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_eschatology
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaiken_teoria
http://blog.uwasa.fi/ajatusyhteys/tiede_ja_elaman_ongelma/
http://www.jacoballee.com/?p=144