Showing posts with label epätoivo. Show all posts
Showing posts with label epätoivo. Show all posts

April 8, 2009

Koska en vihaa...

Koska en vihaa - koska en vihaa - koska en vihaa - koska en vihaa - koska en vihaa - koska en vihaa - koska en vihaa....

Niin mitä?

En vihaa. - - -

Oliko muuta?

Rakastin - - - joskus ennen - kauan sitten...

Etkö sitten enää rakasta?

Kyllä - mutta sitä ei voi sanoa ääneen.

Miksi?

Koska hän nauraisi minulle. Ja sitä minä en kestä. Pilkkaa.

Olisiko se pilkkaa? Pitäisikö sinun kysyä häneltä?

Painaa päänsä alas yhtä aikaa alistuneesti ja uhmakkaasti - sanoen:

Hän ei rakasta minua enää - hän rakastaa toista - on rakastanut jo alusta pitäen. Minä olin vain hänen houkkansa.

Sinä erehdyt, ja luulosi ajaa sinut itsetuhoon. Hän rakastaa sinua. Minä tiedän sen.

Sinäkö tiedät? Tuo sitten hänet tänne!

Minä tuon. Lupaan sen.
*
Jäämme odottamaan tämän 'lapsellisen' näytelmän loppua. Mutta totisesti: 'Hän' aikoo tuoda 'prinsessan' onnettoman 'prinssin' luo...

December 22, 2008

Aforismi

Tämän aforismin löysin erään päivä-/muistikirjani sivulta. Se on kirjoitettu 23.11.1997.
*
Epätoivoinen haluaa pitää kiinni epätoivostaan niinkuin yksinäinen hiljaisuudesta. Epätoivo on kuin viimeinen toivo, ja yksinäisyys kuin eläisi kaiken keskipisteenä - 'Jumalan silmässä'.

October 28, 2008

Kauneus on

Kielimafia tuli tänne ja päätti lähteä käymään Louvressa. - 29.10 - Aamuteellä ollut mafian jäsen toivoi minun hieman tarkentavan ontologisen eron määritelmää suhteessa Descartes'n ontologiseen dualismiin. Kirjoitinkin siitä hieman perusteellisemmin - seuraavassa päreessä.
I
Kauneus ei ole katsojan silmässä, kuten typerä klishee kuuluu. Subjektiivisia, esteettisiä arvostelmia kauneudesta johonkin objektiin liittyen toki riittää loputtomiin, mutta sanoa jostain: tämä on kaunis - tarkoittaa esteettistä arvostelmaa - ei välittömästi (tai viiveellä) ilmenevää kaunista, joka on aina koettu illuusio eli fiktiivinen tosiasia ilmaistakseni asian oxymoronin kautta.

Tarkoittaa sanoa, että kauneus itsessään on jotain objektiivisesti olemassaolevaa, objektiivisesti havaittavaa, objektiivisesti koettavaa, jota me emme kuitenkaan pysty kieleen ja konteksteihin (tietoisuuteen) sidottuina subjekteina arvioimaan objektiivisesti.

Mutta juuri siksi, että olemme tietoisia, kielellisiä olentoja, voimme kokea kauneuden olemassaolon.

II
Sitaatit kirjasta Estetiikka: Aarne Kinnunen, s. 371, 400-401.

Mutta niinkuin Emerson ilmaisi, kauneus on ulkopuolellamme. Se on meidän tragediamme. Esteettinen arvoarvostelma perustuu ulkopuolisen, vastapäätä olevan arviointiin. Se kuuluu estetiikan olemukseen, koska se kuuluu havainnon olemukseen.
......
Ihminen siis kykenee luomaan lohdutuksekseen maailmoja. Nietzsche kirjoitti Iloisessa tieteessä:

Esteettisenä ilmiönä olemassaolo on vielä siedettävää, ja taide on antanut meille silmän ja käden ja ennen kaikkea hyvän omantunnon. jotta voisimme tehdä itsestämme sellaisen ilmiön.
Meidän täytyy toisinaan levätä itsestämme siten, että katselemmme itseämme, katselemme ylempää ja niin, neitseellisestä etäisyydestä, nauramme tai itkemme itseämme; meidän täytyy löytää se sankari ja samoin se narri, joka piilee tiedon-intohimossamme, meidän täytyy välistä ilahtua hulluudestamme voidaksemme edelleen ilahtua viisaudestamme.

Lopultakin kaunis, hyvä ja tosi kuuluvat yhteen: maailmankaikkeuden rakenne oletetaan kauniiksi ja harmoniseksi. Tiede lähestyessään totuutta paljastaa kauneuden. Absoluuttisen kauniin voi puolestaan kokea vain moraalisesti hyvä ihminen.

Venäläinen kirjailija Leonid Leonov kirjoitti romaanissaan Metsä Milon Venuksesta kulttuurissamme:

Tuohon veistokseen sisältyy antiikin ajatuksen koko selkeys, usko ihmisen ennaltamääräytymisen kauneuteen - ja tällöin voitte ottaa huomioon myös ajan ankarat olosuhteet, joiden vallitessa on luotu se esivanhempien äidin rintamedaljonki, joka on ripustettu jälkeläisten kaulaan.
Lisäksi silmiemme edessä ei ole aristokraatti...tuo nainen, joskin kädetön, on tehnyt työtä perätysten 22 vuosisataa. Joku Gleb Uspenski kävi tapaamassa häntä saadakseen lääkettä elämän iljettävyyttä vastaan ja sanoi, että hänen tuhoamisensa olisi samaa kuin riistää maailmalta aurinko.
Toinen, valitettavasti ehkä teille tuntematon hassu, [Heinrich] Heine, itki Louvren sohvalla tuota naista katsellessaan...

Suom. Juhani Konkka

http://en.wikipedia.org/wiki/Venus_de_Milo
http://www.helsinki.fi/taitu/taidehistoria/kokoelmat/kipskuv_a.htm
http://www.kauhava.fi/lukio/kuvat05/leirikuvat/AUT_0395.jpg