Tällaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa hyväntekeväisyydestä tulee väistämättä pääasiallinen sosiaaliavun muoto.
*
Miltton Friidman kommentoi päreessään 'Sosiaalivaltio on vain hätäapua': 'Ps.
Lahjoitan itse säännöllisesti hyväntekeväisyyteen.'
.
Hahhah. Vai vielä hyväntekeväisyyttä kiihko-veronkiertäjältä. Ei kiitos.
Joku raja sentään. Palautat siis 0,1%:a siitä tuotosta/rahasta, jonka olet
veroparatiisien kautta köyhiltä kusettanut, takaisin heille. Ja kehtaat olla
jopa närkästynyt, jos he eivät kiitä sinua nöyrimmästi tästä 'epäitsekkäästä'
eleestä?!
.
Ai et ole närkästynyt? Että sinulle riittää pelkkä lahjoittamisen 'tuottama' mielihyvä? Ja että motiivisi on sääli? Mutta säälihän on myös ressentimenttiä eli kaunaa, eikä pyyteettömän auttajan luulisi halveksivan autettaviaan.
.
Mutta juuri siitä syystä, ettei pyyteettömiä auttajia ole olemassakaan, ei myöskään sosiaaliapu ja sen perustana oleva moraali ole mikään
'miltä-minusta-nyt-tuntuu'-kysymys vaan 'minun-pitää-aina'-velvollisuus, joka on
taottu lain muotoon rahanpesijä-libertaristien ja muiden 'syvästi tuntevien' pintaliitäjä-kyynikoiden kontrolloimiseksi.
.
Veroparatiiseja oikeustieteellisissä tiedekunnissa opituilla taidoillaan
konsultoivat lakimiehet tosin tietävät, että ‘money can buy you law’ (laulu,
jota Beatles ei julkaissut). Kyseessä on [kalvinismin ohella] eettisen rappion
syvin ilmentymä, sillä jos nimenomaan oikeustieteelliset opinnot valmistavat
juristeja kavaltamaan oikeudenmukaisuuden, niin ei todellakaan ole mikään ihme,
että suuryritykset onnistuvat pimittämään yli 80% veroistaan, mikä petos
osaltaan ylläpitää maailman köyhyyttä ja nälänhätää.
.
Huomautan myös, että jos joku hyväksyy hyväntekeväisyyden ainoana
sosiaalisen avun muotona, hän joutuu ollakseen muutakin kuin [piilo]sadisti
hyväksymään de jure myös kerjäämisen, koska hyväntekeväisyys on aina reaktio de
facto kerjäämisen tilassa olevien hätään eli hengissä pysymisen käytäntöön, joka
on viime kädessä seurausta hyväntekeväisyyden mielivallasta yhteiskunnassa, joka
ei huolehdi kansalaistensa perustarpeista lainsäädännön turvaamin verovaroin.
.
Väitteeni on tietenkin kärjistetty yleistys, koska hyväntekijöitä ja
kerjäläisiä on [‘empiirisesti’] monenlaisia, mutta nimenomaan loogisena
yleistyksenä sen on tarkoitettukin pätevän, jotta libertaristi-veronkiertäjä tajuaisi hyväntekeväisyytensä perustuvan nimenomaan taloudelliseen riistoon
ja moraaliseen ylemmyyteen [josta ei ole kuin askel rasismiin]. Vaikka eipä tuon tajuaminen taida millään lailla hetkauttaa kapitalistia, jolle säälistäkin on tullut markkinavoima.
Turha siis lulla, että pääsen ikinä konsensukseen näitten miltton friidmaneitten kanssa. He ostavat rahalla valtaa ja oikeutta - jopa hyväksyntää, mutta saavat vastineeksi pikemminkin pelonsekaista kunnioitusta kuin hyväntahtoista rakkautta. En tiedä riittääkö se heille, mutta siihen heidän on joka tapauksessa tyytyminen, sillä sanotaanhan jo laulussakin, että money can't buy me love.
Turha siis lulla, että pääsen ikinä konsensukseen näitten miltton friidmaneitten kanssa. He ostavat rahalla valtaa ja oikeutta - jopa hyväksyntää, mutta saavat vastineeksi pikemminkin pelonsekaista kunnioitusta kuin hyväntahtoista rakkautta. En tiedä riittääkö se heille, mutta siihen heidän on joka tapauksessa tyytyminen, sillä sanotaanhan jo laulussakin, että money can't buy me love.
*****
-
Beatles - Can't buy me love
*
