To be funny is a painful art

The actor and comedian Robin Williams talks about playing a tiger in his first Broadway role, the war in Iraq and why being funny isn't always a good thing.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Robin_Williams

http://en.wikipedia.org/wiki/Robin_Williams

http://en.wikipedia.org/wiki/Belinda_Luscombe
http://www.time.com/time/video/player/0,32068,904668886001_2065366,00.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/james-bond-gay-penguins-and-other.html

Stoned, shaked and flowed by Viagra

Robin Williams about Viagra - ['her turn' added below].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/james-bond-gay-penguins-and-other.html

James Bond, gay penguins and other supercalifragilisticexpialidocious creatures

Robin Williams interviewed on Parkinson, in 2007. 

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/aseita-itsetuhoa-varten-for-educational.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Parkinson_%28TV_series%29

Itsetuhoaseet - for educational purposes only

Robin Williams - Weapons Of Self Destruction [2009] - - FAIR USE NOTICE: This video may contain copyrighted material. Such material is made available for educational purposes only. This constitutes a 'fair use' of any such copyrighted material as provided for in Title 17 U.S.C. section 106A-117 of the U.S. Copyright Law.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Robin_Williams

http://en.wikipedia.org/wiki/Robin_Williams

Ah - Lenore - mikset mua hylkää?

Kielimafia lisäsi wikilinkin Ravenista ja haluaa huomauttaa, että otsikko on tietysti eräänlainen sanaleikki. Kyseessähän on kirjaimellisesti Lenoren muisto.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ystävilleni, vihamiehilleni ja vihanaisilleni - 1.1.2009
*
Oh God - tätä en voinut vastustaa. Ja nyt tarvitsisin hieman teknistä apua. Mutta olkoon. Menkää mukaan tähän. Lausuin itse - pitkästä aikaa - ko. runon suomeksi ja englanniksi kokonaan tunti sitten - ääneen. Kuka väittää, että riimitetty runo on helppo lukea? Jos väittää, on väärässä.

Mutta Mr. Poe- I love you. You are my-like-crazy-one.
*
http://www.youtube.com/watch?v=z3vDMtzS7KI
The Raven - Korppi
*
Heres a virtual movie of Edgar Allan Poe reading his much loved and very dark poem "The Raven"

The poem is read superbly by Basil Rathbone.

Heres an excerpt of what the excellent Wikipedia says about this most famous of poems..".."The Raven" is a narrative poem by the American writer Edgar Allan Poe, first published in January 1845. It is noted for its musicality, stylized language, and supernatural atmosphere.

It tells of a talking raven's mysterious visit to a distraught lover, tracing the latter's slow descent into madness. The lover, often identified as being a student,[1][2] is lamenting the loss of his love, Lenore. The raven, sitting on a bust of Pallas, seems to further instigate his distress with its constant repetition of the word, "Nevermore." Throughout the poem, Poe makes allusions to folklore and various classical works.

Poe claimed to have written the poem very logically and methodically. His intention was to create a poem that would appeal to both critical and popular tastes, as he explains in the follow-up essay: "The Philosophy of Composition". The poem was inspired in part by a talking raven in the novel Barnaby Rudge: A Tale of the Riots of 'Eighty by Charles Dickens.[3] Poe borrows the complex rhythm and meter of Elizabeth Barrett's poem "Lady Geraldine's Courtship".

The first publication of "The Raven" on January 29, 1845, in the New York Evening Mirror made Poe widely popular in his lifetime. The poem was soon reprinted, parodied, and illustrated. Though some critics disagree about the value of the poem, it remains one of the most famous poems ever written"
*
Korppi
Edgar Allan Poe

Kerran, kun ma raukeasti tutkin keskiyöhön asti
kirjaa, jossa polvet menneet seuloo salatietojaan,
kuului koputusta jostain, havahtuin ja päätä nostain
mietin, liekö kammioistain ääni moinen tullutkaan.
Ulkona kai seisoo joku oveani kolkuttain,
myöhä vieras on se vain.

Unhottaa en voi ma tuota, lieden kylmenevän luota
joka hiille sammuessaan varjonsa loi lattiaan.
Varroin päivän pilkahdusta, kirjoista hain lohdutusta,
mutta kauas murhe musta mieleni vei harhaamaan.
Ah, Lenore, suloimmyt mailla enkelten nyt on;
täällä tyhjyys pohjaton.

Kahistessa uutimien, talven viiman tuutimien
jouduin valtaan hurjan kammon, kuin en ennen milloinkaan.
Vihdoin sentään pois sen hääsin, tunteitteni herraks pääsin,
kun ma kauan hoin ja sääsin: kohta siitä selvän saan
ulkona kai seisoo joku oveani kolkuttain,
myöhä vieras on se vain.

Kirvoituksen hetki löi nyt, enempää en epäröinyt:
"Anteeks suokaa", lausuin, "mutta vasta juuri havahduin.
Otin pienen torkahduksen, totta kyllä takaa uksen
heikon kuulin koputuksen, vaan sen miltei harhaks luin.
"Oven vinhaan auki työnsin, edessäni säpsähtäin
pelkän pimeyden näin.

Pitkään siihen tuijottelin, uudet tuskan vaiheet elin,
mukaansa kun taas mun tempas pyörteet unten hurjimpain.
Mutta mykkänä kuin mana tyhjyys muuttumattomana
pysyi, kunnes yksi sana ilmoille nous korahtain
kunnes alta ahdistuksen äännetyksi sain 'Lenore'.
Kaiku vastas vain 'Lenore'.

Viimein oven lukkoon käänsin, mielin raskain tieni käänsin
takaisin, ja koputusta kuulin hiukan kovempaa.
Tällä kertaa ikkunalta lie se tullut, mutta malta,
avata tuo mull' on valta, salat kaikki paljastaa.
Hetkeks tyynny, sydämeni, koputuksen uuden kai
tuuli yksin aikaan sai.

Luukku aueta kun ehti, sisään tulla hyppelehti
korppi, joka mukanansa muinaisuuden tunnun toi.
Luokseni sen mistä sainkaan, tässä kursailtu ei lainkaan
ryhti herrain suurimpainkaan ylväämpi ei olla voi.
Päähän marmorisen Pallaan patsaan pyrähti se istumaan,
kuin ei muuta aikoiskaan.

Ilme tuima linnun vakaan lauhtunut ei hituistakaan,
kun se kesken murheenikin hymyn loihti huulillein,
"Töyhtö vaikk' on viety sulta, et sa näytä nolatulta
vielä silmäs iskee tulta, nimes lausu yksin tein.
Nimes lausu, jolla sua ikiyössä mainitaan."
Korppi huus: "Ei milloinkaan."

Noin kun vastas korppi musta, syvää tunsin kummastusta,
joskaan en sen vastaukseen mieltä saanut mahtumaan;
sillä ei kai tosissansa kukaan väitä muistavansa,
että hällä vieraanansa keskiyöllä huoneessaan
koskaan oisi ollut korppi, keskiyöllä vieraanaan
nimeltä 'ei milloinkaan'.

Hiljaisuutta kauan kesti, istuimellaan ylhäisesti
korppi vuotti, kunnes päädyin puoliääneen huokaamaan:
"Suotta multa aikees salaat, kohta lähteä sa halaat,
aamun tullen jälleen palaat ikiyöhön ankeaan.
Niinhän muutkin ystäväsi häipyneet on aikoinaan.
"Korppi huus: "Ei milloinkaan."

Ihme väistyi ihmeen tieltä, nyt se puhui järjen kieltä
mutta ehkäpä ei muuta sanoa se tainnutkaan.
Ehkä joltain laulajalta, kohtalonsa murjomalta,
joka onnen kukkulalta suistui kuiluun alimpaan,
korppi kolkon kertosäkeen selvään oppi lausumaan:
milloinkaan, ei milloinkaan.

Elkeet oudot korpin tiukan taas mua hymyilytti hiukan
nojatuolin esiin työnsin, vaivuin silkkiin pehmeään.
Siinä mietin, siinä pohdin, tapaukset tarkoin johdin
toisistansa kaikin kohdin päästäkseni tietämään,
mihin korppi kylmä, kuiva, karsas pyrki vaakkuissaan
yhä vain 'ei milloinkaan'.

Lamppu valoansa syyti, sanat huulilleni hyyti
korpin katse sisimpääni kipeästi tunkeissaan.
Vaan tuo katkerin ja ainoin valtaansa mun jälleen sai noin,
kun ma raskaan pääni painoin pielukseni purppuraan:
siihen, ah, ei hänen päänsä lampun valoon nuokkumaan
vaivu enää milloinkaan.

Sitten luulin tuntevani tuoksun vienon huoneessani,
niin kuin enkelit ois käyneet suitsutusta polttamaan.
"Vihdoin", huusin, "unhojuoman, taivaan Herran mulle suoman
enkeleitten mulle tuoman pohjaan tyhjentää ma saan!
Vihdoin irti muistoistansa kurjan päästä sallitaan!
"Korppi huus: "Ei milloinkaan."

"Turman lintu! Profeetasta käydä mielit, kenties vasta
lähettinä tänne kiisit pimeyden ruhtinaan!
Näin siis kaikki harhat poista, epätoivon pimennoista,
unelmaini raunioista sua kutsun vastaamaan:
Onko missään balsamia sydänhaavaan polttavaan?
"Korppi huus: "Ei milloinkaan."

"Turman lintu!" vastaan huusin, "rukoukseni ma uusin:
kautta Luojan, jota kai myös ikiyössä palvotaan,
mulle kerro, totta haasta, enkö kerran murheen maasta
synkästä ja varjokkaasta löydä onnen valkamaan?
Eedenissä taas Leonoren povelleni painaa saan.
"Korppi huus: "Ei milloinkaan."

"Valhetta sun kieles valaa! Lähde, ikiyöhös palaa
sinne väisty, missä myrsky yhä kiitää raivoaan!
Nokkas sydämeeni hamaan iskit, henkeni löit lamaan,
silmäs tuskaan yhteen, samaan naulitsee mun taiallaan!
Häivy, ettei yksikään sulka käynnistäs jää kertomaan!
"Korppi huus: "Ei milloinkaan."

Turhaan pyydän armahdusta, järkkymättä korppi musta
istuu päässä veistokuvan, hievahda ei paikaltaan.
Unelmissaan vain se mailla hornan liikkuu irvokkailla,
kun sen varjo aaveen lailla illoin kasvaa lattiaan
varjo synkkä, raskas, josta sieluni ei nousemaan
pääse enää milloinkaan.

Finnish translation by Niilo Idman
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Edgar_Allan_Poe
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=t&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=raven+poem
http://www.geocities.com/plt_2000plt_us/englam/poe-1.html

http://www.travelonusa.com/places/cntrlpa/mt_hope.htm

Stand up and tell some beautiful lies

(Voin paljastaa avoimesti, että minä en ole kuvan henkilö(tär).

Mitä edelliseen päreeseeni tulee, niin vähänx mä nyt liioittelin. Sorry folks. Mua ei pidä aina ottaa tosissaan. Stand-up-koomikko kun olen.

www.ohjelmanaiset.fi/krissesalminen.htm.

Keijujen kuningas - Der Erlkönig - stand up-koomisesti (!?)

Mikään ei ole pyhää. Ei edes Goethen traaginen Der Erlkönig. Näyttelijä, kabareetaiteilija sekä stand up-koomikko Marco Rima esittää tällä videolla Goethen kuuluisan runon - sanoisinko omintakeisesti.

Ei voi olla nauramatta.Vaikka miten haluaisi.
(Editoitu viimeksi klo: 21.00)
*
Erlkönig
03:05
Derbe Verarsche (eli 'Karkeaa pilkantekoa' lukee videoesittelyssä)
*
Das ist Marco Rima. (Dieser Sketch ist auf seiner solo DVD "think positiv" - hab ich mir schon angeschaut, ist der hammer(-; )
*
Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keijujen kuninkaan yrittävän huokutella häntä mukaansa ja huutaa isäänsä apuun.
Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että keijujen kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Keijujen kuningas on runossa kuoleman vertauskuva.
*

Katso vertailun vuoksi musiikkivideot Schubert-Goethe- von Otter: Erlkönig (Berliozin jousiorkestrointi Abbadon johtamana ja Anne Sofie von Otterin loistavana tulkintana) sekä Miten kohdata kärsimys? (Dietrich ('mörökölli') Fischer-Dieskaun klassinen tulkinta - hieno sekin!)
*
Alkuperäiset saksankieliset sanat

Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

"Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?"
"Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?"
"Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif."

"Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir;
Manch' bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand."

"Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?"
"Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind."

"Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein."

"Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?"
"Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau."

"Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt."
"Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!"

Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.
*
Varsin kirjaimellisesti ('fairly literal') käännetty enlanninkielinen versio (Frank) eli riimitys 'rimmaa' niinkuin alkuperäisessäkin.

1. Who rides so late through the windy night?
The father holding his young son so tight.
The boy is cradled safe in his arm,
He holds him sure and he holds him warm.

2. Why is your face so frightened my son?
The King of elves, father, see him yon?
The Elfin King with his tail and crown?
It is the fog, my son, streaming down.

3. Yes, you my dear child, come go with me!
The games I play, you'll like them, come see.
The shore is coloured with flow'rs in bloom,
My mother's gold gowns, you will see soon.

4. Oh father, father, can you not hear
What the elfking promises? I fear!
Be calm, stay quiet my dearest son,
The wind blows the dry leaves of autumn.

5. My darling boy, won't you come with me?
I have daughters in whose care you'll be.
My daughters dance round the fairy ring.
Each night they'll cradle you, dance and sing.

6. Father, dear father, can you not see
The elf king's daughter staring at me?
My son, my son, I see it so well:
Gray meadows on which the moonlight fell.

7. I love you for your beauty of course,
If free you'll not come, I will use force.
Father, dear father, he's touching me.
Of elf king's hurt, father please, free me.

8. Dread grips the father, he spurs the roan,
In loving arms he feels the boy moan.
At last, the courtyard, with fear and dread,
He looks at the child; the boy is dead.

http://ingeb.org/Lieder/werreite.html