Puritaanit synnillisen maailman kalkkarokäärmettä karkottamassa. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin heidän oman sisäisen käärmeensä rauhoittaminen ja oikeuttaminen.
I
1
Pornografia on eräille ihmisille pahempi synti kuin lähes pakkoneuroottisia muotoja saava tekopyhyys eli asianmukaista/relevanttia rehellisyyttä pakeneva, autoritaarisuudeksi muuttunut pelko.
Minulle juuri tällaiset ihmiset [päresitaattini kirjoittajan kaltaiset] ovat kalkkarokäärmeistä pahimpia, varsinkin jos/kun he käyttävät Jeesusta tai ylipäätään uskontoa psykologisten ja älyllisten traumojensa takuumiehenä ja kulissina.
Kuten tiedetään, heitä vastaan ei voi asettua pelkästään järkisyin. Niinpä heitä voi vain joko halveksua ja/tai sääliä. Pahuuttakin vastaan voi vielä asettua, mutta omahyväiselle tyhmyydellle ei kukaan mahda mitään.
En aseta kyseenalaiseksi Sorensenin pornon välttämisohjeistusta koskien lapsia ja nuoria vaan hänen intellektuaalisesti rajoittuneen maailmankuvansa ja -katsomuksensa. En tosin kiellä, etteikö silmälaput ohimoilla voisi paremmin ja 'häiriintymättä' pysyä 'oikeassa' suunnassa [sen takiahan näitä läppiä hevosillekin laitetaan], mutta valitettavasti vain suuri osa ympäröivästä todellisuudesta jää silloin ennakkoluulojen ja tietämättömyyden suureen tuntemattomaan, eikä sellaiseen 'informaatio-perustaan' vetoaminen voine vakuuttaa muita kuin hyvin samankaltaiseen pia fraus'iin uskovia.
Hyve, joka mahdollistuu vain sulkeistamalla 'paha maailma' tietoisuuden ja aistien ulkopuolelle, ei ole aitoa hyvettä vaan pikemminkin älyllisesti yksipuolisen sivistyneisyyden ja pelokkaan moraalisen rajoittuneisuuden naamio, jonka nimissä saatetaan ei ainoastaan autoritaarisesti torjua vaan jopa tappaa vääräuskoisia ja liian erilaisiksi koettuja. Toisin sanoen sellaisen 'hyveen' varaan on mahdollista rakentaa myös suurin pahe eli rasismi.
2
Liberaali-demokraattinen informaatio- ja kulutuskulttuurimme [etenkin puritaanis-anglo-amerikkalainen] on kieltämättä yhä lisääntyvässä määrin pornografisoitunut, mutta eikö suurinta ja pahinta pornoa tässä tilanteessa ole nimenomaan se moralistinen tapa, jolla liian avointa ja näkyvää pornografiaa pyritään puoliväkisin sensuroimaan, jotta puritaanisen liberalismin välttämätön kääntöpuoli [ja uusliberalismin suora seuraus] eli läpeensä [sosiaali-] pornoistunut kapitalistinen yhteiskunta voitaisiin yhä sofistikoituneemmin perversoituvalla [eli poliittis-juridisten taloussopimuskäytäntöjen legitimoimalla] tavalla nivouttaa osaksi ihmisten yleistä moraali- ja oikeustajua?
Tämä alunperin katolis-kalvinistis-puritaaninen tekopyhyys kuvottaa minua kaikkein eniten maailmassa. Juuri sen aikaansaama, ylläpitämä ja moraalitajuamme korruptoiva/rappeuttava kaikki-on-kaupan-mentaliteetti vaikuttaa kulttuurisen pornoistumisen [esim. Guggenheim-niminen matkailu- ja kauppakeskus] perimmäisenä asenne-lähtökohtana - sen hyveellisenä äitinä ja neuvottelevana isänä, jotka aikamme media-kapitalistisessa todellisuudessa osoittautuvatkin viime kädessä kapitalismin rivoiksi prostituoiduiksi molemmat.
II
Kalkkarokäärmeen kanssa ei ole leikkimistä
Teksti:
Vanhin David E. Sorensen
seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta
'Pornografia, jota Saatana mainostaa viihteenä, on erittäin myrkyllinen, petollinen käärme, joka väijyy kerällä aikakauslehdissä, Internetissä ja televisiossa.'
Muutamia vuosia sitten sisar Sorensenilla ja minulla oli etuoikeus vierailla Intiassa. Muistan kun kävelimme eräällä lentokentällä kiitoradan poikki ja näimme miehiä istumassa pajukorien ääressä soittaen huilua. Kun he alkoivat soittaa, he avasivat korin kannen, ja näkyviin tuli kobra! Musiikin jatkuessa käärme kohosi yhä korkeammalle, lähes täyteen pituuteensa, kunnes se lysähti takaisin koriin. Kerran näin kobran putoavan korin ulkopuolelle. Huilua soittava mies ojensi kätensä, silitteli kobraa ja laittoi sen varovasti takaisin koriin. Minua hämmästytti, että mies pystyi käsittelemään niin vaarallista otusta selvästi vahingoittumatta. Mutta oppaamme kiirehti kertomaan minulle, että se oli erittäin vaarallista, ja hän kertoi meille, että yleisin kuolinsyy maakunnassa oli todellakin myrkkykäärmeenpurema.
Ajatukseni palasivat nuoruusaikaani maatilalla. Kesäisin yksi velvollisuuksistamme oli korjata heinää pelloilta latoon talvivarastoon. Isäni nosti hangolla heinää lavalle. Minä poljin sitten heinää saadaksemme sitä mahtumaan kuormaan mahdollisimman paljon. Eräänä päivänä yhdessä kärryihin heitetyssä löyhässä heinähangollisessa oli kalkkarokäärme! Katsellessani sitä olin levoton, hermostunut ja peloissani. Käärme loikoili mukavassa, viileässä heinässä. Auringonvalo kimalteli sen vinoneliöin kuvioidussa selässä. Hetken päästä käärme lopetti kalistelun ja muuttui liikkumattomaksi, ja minä tulin uteliaaksi. Aloin lähestyä sitä ja kumarruin eteenpäin nähdäkseni sen paremmin, kun yhtäkkiä kuulin isäni äänen: "David, poikani, kalkkarokäärmeen kanssa ei ole leikkimistä!"
Tänä iltana haluaisin puhua teille myrkkykäärmeiden kanssa leikittelemisen vaaroista. Niillä, joita tarkoitan, ei ole pitkiä, niljakkaita ruumiita, vaan ne esiintyvät monissa muissa muodoissa. Usein maailma saa nämä vaarat näyttämään harmittomilta – jopa jännittäviltä ja kiinnostavilta. Mutta sellaisten käärmeiden kanssa leikittely täyttää mielen myrkyllä – – myrkyllä, joka karkottaa Pyhän Hengen.1
Veljet, nykyajan laajalle levinnyt viihde saa usein sen, mikä on vahingollista ja väärää, näyttämään nautittavalta ja oikealta. Muistakaamme Herran neuvo: "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi."2
Pornografia, jota Saatana mainostaa viihteenä, on erittäin myrkyllinen, petollinen käärme, joka väijyy kerällä aikakauslehdissä, Internetissä ja televisiossa. Pornografia tuhoaa itsekunnioituksen ja heikentää itsekuria. Se on paljon kuolettavampaa hengelle kuin kalkkarokäärme, jonka kanssa isäni varoitti minua leikittelemästä. Raamatussa kerrotaan, että kuningas Daavid oli hengellisin lahjoin siunattu, mutta hän seisoi paikassa, missä hänen ei olisi pitänyt. Daavid katseli sellaista, mitä hänen ei olisi pitänyt katsella. Nuo pakkomielteet koituivat hänen tuhokseen.3
Tämän päivän sähköisen tiedonvälityksen luomien kiusausten vastustaminen ei ole helppoa. Se vaatii keskittynyttä rohkeutta ja ponnistelua. Pienessä kaupungissa, jossa vartuin, täytyi ajaa ainakin tunnin verran löytääkseen vaikeuksia. Mutta nykyisin Internetissä ikävyydet ovat vain muutaman hiirennapsautuksen päässä. Välttääksenne sellaiset kiusaukset olkaa kuin muinainen kapteeni Moroni ja pystyttäkää "linnoituksia" lujittaaksenne heikkoja kohtianne. Sen sijaan että rakentaisitte hirsi- ja soravalleja suojataksenne vaarassa olevaa kaupunkia, rakentakaa "linnoituksia" henkilökohtaisten perusperiaatteiden muodossa suojataksenne mittaamattoman arvokasta hyveellisyyttänne.4 Kun olette treffeillä, suunnitelkaa liikkuvanne ryhmissä ja välttäkää yksin olemista. Tunnen miehiä, sekä nuoria että iäkkäitä, jotka ovat päättäneet yksinkertaisesti olla avaamatta televisiota tai olla surffailematta Internetissä koskaan yksin ollessaan. Isät, on viisasta pitää tietokoneet ja televisiot olohuoneessa tai muissa perheen yhteisissä tiloissa kodissanne – ei lasten makuuhuoneissa. Tiedän myös isiä, jotka työmatkoilla ollessaan päättävät viisaasti olla avaamatta hotellihuoneensa televisiota.
Muistakaa, tällaiset linnoitukset eivät ole heikkouden merkki. Päinvastoin ne osoittavat vahvuutta. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, että kapteeni Moroni oli niin luja, että jos kaikki ihmiset olisivat hänen kaltaisiaan, "itse helvetin vallat" olisivat "iäksi järkkyneet".5 Muistakaa, että Moronin linnoitukset6 olivat avain hänen menestykseensä. Omien linnoituksienne luominen on avain teidän menestykseenne.
Yksi avainasemassa oleva linnoitus, jonka voitte rakentaa, on se, että päätätte nyt, ennen kuin kohtaatte kiusauksen, mihin vedätte rajan. Profeettamme opettaa, että jos päätämme nyt olla katsomatta sopimattomia ohjelmia ja sen sijaan menemme pois, "haaste on takanamme".7
Äskettäin lapsenlapseni Jennifer kutsuttiin muutamien koulukavereidensa kanssa päivälliselle ja elokuviin. Tytöt sopivat yhdessä elokuvasta, jota menisivät katsomaan, ja Jennifer oli hyvillä mielin mukana. Tyttö, joka lähti päivällisen jälkeen ostamaan elokuvaliput ryhmälle, palasi kuitenkin mukanaan liput eri elokuvaan kuin oli suunniteltu! Hän sanoi: "Tämä on tosi hyvä elokuva, ja se on kielletty meidän ikäisiltä."
Jennifer yllättyi eikä tahtonut uskoa, että tilanne oli muuttunut niin nopeasti. Mutta onneksi hän oli tehnyt päätöksen olla katsomatta kiellettyjä elokuvia jo ennen kuin hän joutui tähän tilanteeseen. Hän pystyi olemaan luja ja sanomaan ystävilleen: "Minä en voi mennä katsomaan sellaista elokuvaa. Vanhempani eivät hyväksyisi sitä." Tytöt vastasivat siihen: "Hei, tule vaan! Vanhempasi eivät saa koskaan tietää!" Tässä tilanteessa Jennifer jatkoi: "Oikeastaan sillä ei ole väliä, saavatko vanhempani tietää vai eivät. Minä en käy katsomassa kiellettyjä elokuvia!"
Jenniferin ystävät närkästyivät ja yrittävät saada hänet antamaan myöten. He väittivät hänen pilaavan kaiken. Kun Jennifer ei taipunut, he heittivät lipun ja vaihtorahat hänelle päin silmiä ja jättivät hänet yksin ja menivät katsomaan elokuvaa. Siitä tuli siis Jenniferille yksinäinen ilta ystävien torjumana. Mutta se oli suurenmoinen hetki hänelle ja perheellemme.8 Hän sai itseluottamusta, itsekunnioitusta ja hengellistä voimaa.9
Tietoinen hengellisen myrkkykäärmeen kanssa leikittely on kaksin verroin vaarallisempaa.10 Ne, jotka tekevät niin, tuovat mieleeni pienen pojan, jonka kuultiin rukoilevan: "Taivaallinen Isä, jos et voi tehdä minusta parempaa poikaa, niin älä ole huolissasi. Minulla on tosi hauskaa tällaisenakin."
Älkää olko kuin tuo lyhytnäköinen poika. Ne, jotka aikovat tehdä syntiä ajatellen voivansa tehdä parannuksen ennen kuin saavat temppelin pyhät liitot ja toimitukset, panevat alttiiksi hengellisen terveytensä. He huomaavat, että palaaminen oikealle polulle on tuskallista.
Kalkkarokäärmeen myrkystä kärsiville on olemassa tuskallinen parannuskeino. Käärmeenpureman kohtaan on välttämätöntä tehdä viilto terävällä veitsellä. Sitten jonkun täytyy puhdistaa myrkytetty veri haavasta. Usein täytyy jäädä sairaalaan. Vetoomukseni teille tänä iltana on välttää leikittelyä tuon kalkkarokäärmeen kanssa. On paljon parempi olla tekemättä syntiä.11
Edistyessään pappeudessa, suunnitellessaan lähetystyötä ja valmistautuessaan menemään temppeliin jotkut nuoret miehet huomaavat kärsivänsä käärmeenpuremista, jotka ovat myrkyttäneet heidän henkensä. Sukupuolisynnit kuuluvat kaikkein vahingollisimpiin.
Jos te tai joku, jonka tunnette, on saanut hengellisen myrkytyksen, on olemassa hengellinen käärmepakkaus. Sitä kutsutaan parannukseksi.12 Ja aivan kuin lääke maalliseen käärmeenpuremaan, se on mitä tehokkain, kun sitä käytetään nopeasti ja varhain. Se voi taistella jopa tappavimpia hengellisiä myrkkyjä vastaan. "Sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; hän siis kärsi kaikkien ihmisten vaivan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen tykönsä."13 Anteeksiantamuksen ihme on todellinen.14 Herra kunnioittaa parannuksentekoanne.15
Tärkeä askel parannuskeinon saamiseksi hengelliseen myrkkyyn on mennä polvillenne ja pyytää taivaalliselta Isältä anteeksiantoa.16 Rukoilkaa halua tehdä oikein. Rukoilkaa rohkeutta puhua vanhempienne kanssa ja piispan kanssa, jos se on tarpeen.17 Peloistanne huolimatta he rakastavat teitä edelleen. Teidän ei tarvitse tehdä tätä yksin. Vaikka parannuksen polku on vaikea, sitä ei tarvitse kulkea yksin. Vanhemmat ja johtajat voivat antaa arvokasta rohkaisua ja tukea.
Anteeksiannon voima ja sen tuoma vapaus ovat todellisia. Vapahtaja opetti: "Totuus tekee teistä vapaita."18 Ilo ja onni tulevat siitä, että elämme kuten Vapahtajamme eli.19 Hän on pyytänyt meitä pitämään ajatuksemme puhtaina.20 Hän on pyytänyt meitä säilyttämään itsekunnioituksemme. Hän on pyytänyt meitä vaikuttamaan hyvällä tavalla perheessämme ja ystäviemme keskuudessa. Meidän tulee rakastaa heitä ja kohottaa heitä kohti valkeutta. Hän sanoi: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne".21 Hän on luvannut meille auttaa meitä elämään mittapuidensa mukaan. Hän on sanonut: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne. – – Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."22
Pappeusveljet, voitteko sitoutua kanssani tässä ja nyt jälleen kerran ottamaan Kristuksen nimen päällenne? Tämän pappeuden avulla, joka teillä on, voitteko nousta ja käyttää Jumalan voimaa puolustaaksenne vanhurskautta? Voitteko seisoa pyhissä paikoissa?23
Olemme hyväksyneet vastuun muokata elämämme Mestarin mukaisesti. Hän on antanut pappeuden ja jumalallisen ilmoituksen avaimet elävän profeettamme Gordon B. Hinckleyn haltuun. Hän neuvoo: "Pysykää kaukana pornografiasta."24 "Pyydän teitä hartaasti kitkemään sen pois elämästänne."25
Älkää salliko myrkyn koskettaa sieluanne, veljet. Muistakaa: "Sitä, joka on vanhurskas, Jumala armahtaa."26 Todistan tästä Herramme ja Mestarimme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
VIITTEET
1. Ks. LK 1:33, KH Moos. 8:17.
2. Jes. 5:20.
3. Ks. 2. Sam. 11; LK 132:39.
4. Ks. Al. 53:4, 7.
5. Al. 48:17.
6. Ks. Al. 53:4–5.
7. "Profeetan neuvoja nuorille ja rukous heidän puolestaan", Liahona, huhtikuu 2001, s. 33.
8. Ks. Gal. 5:16–21.
9. Ks. LK 121:45–46.
10. Ks. Moosia 27:10–11; Al. 1:15.
11. Ks. Luuk. 15:21.
12. Ks. Jes. 1:18.
13. LK 18:11.
14. Ks. Moosia 26:29.
15. Ks. 2. Ne. 9:23; 26:27.
16. Ks. Al. 34; 3. Ne. 18:29–32.
17. Ks. LK 64:7.
18. Joh. 8:32.
19. Ks. 2. Ne. 2:25; 9:18, Moosia 2:41; 4:3.
20. Ks. 13. uskonkappale.
21. Joh. 13:35.
22. Matt. 11:29–30.
23. Ks. LK 101:22.
24. "Miksi me teemme joitakin asioita, niin kuin teemme", Liahona, tammikuu 2000, s. 69.
25. "'Runsas on lastesi onni ja rauha'", Liahona, tammikuu 2001, s. 62.
26. 1. Ne. 17:35.
*
http://www.lds.org/conference/talk/display/0,5232,89-19-202-17,00.html
http://de.wikipedia.org/wiki/Pia_fraus
http://en.wikipedia.org/wiki/Pious_fraud
http://en.wikipedia.org/wiki/Library_of_Friedrich_Nietzsche
http://burkevector.com/01/snakes-are-rad/
http://www.theamericanhuman.com/2011/10/human-right-no-3-health-care-is-human.html
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Showing posts with label pornografia. Show all posts
Showing posts with label pornografia. Show all posts
January 28, 2012
May 16, 2010
Mainonta ja pornografia kapitalismissa: Dim-sukkahousujen lumosta alastomien ruumiiden naamioksi
'On kaksi tapaa tehdä näkyväksi se, ettei ole enää enempää nähtävää. Toinen on pornografia ja mainonta, jotka kuitenkin toimivat aina kuin olisi vielä jotakin nähtävää, aina lisää kuvia kuvien takana, kun taas toinen tapa on esittää kuva kuvana ja sallia siten kuvattoman ilmaantuminen, joka Benjaminin sanoin on kaikkien kuvien turvapaikka.'
[(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 114, Markku Koivusalon jälkisanat - (sitaatti kirjasta Agamben: Repetition and Stoppage s. 72)]
*
Dim-sukkahousut (Giorgio Agamben)
1970-luvun alussa saattoi pariisilaisten elokuvateatterien saleissa nähdä maninosfilmin, jossa markkinoitiin tunnettua sukkahousumerkkia. Se näytti kasvot katsojiin päin kääntyneinä joukon yhdessä tanssivia tyttöjä. Kuka on nähnyt, edes ohimennen, joitakin osia siitä, ei hevin unohda hymyilevien tanssijoiden ruumiista säteillyttä erikoista synkronian ja dissonanssin, sekaannuksen ja vierauden vaikutelmaa.
Vaikutelma perustui trikkiin. Kukin tytöistä oli kuvattu erikseen, ja yksittäiset palat koottiin yhteen samaa musiikkitaustaa vasten. Mutta tästä helposta trikistä, mainostettavaan tuotteeseen puettujen pitkien säärten liikkeiden laskelmoidusta epäsymmetriasta, minimaalisesta liikkeitten jälkeen jäämisestä, henki kohti katsojaa lupaus vääjäämättä ihmisruumista koskettavasta onnesta.
1920-luvulla, kun kapitalistinen markkinaprosessi alkoi investoida ihmisruumiiseen, tuon ilmiön vastahakoiset tarkkailijat yrittivät kuitenkin nähdä siinä myönteisen puolen, ikäänkuin olisivat löytäneet edestään profetiatekstin, joka ylitti kapitalistisen tuotantotavan rajat ja vaati tulkintaa. Näin syntyivät Kracauerin havainnot girlseistä ja Benjaminin huomiot auran dekadenssista.
Ihmisruumiin muuttaminen kauppatavaraksi, kun se taipui vaihtoarvon ja massatuotannon rautaisiin lakeihin, näytti samalla lunastavan ruumiilta vuosisatojen ajan sitä merkinneen sanattomuuden stigman. Irtaantuessaan biologisen kohtalon ja yksilöllisen elämänkerran kaksinkertaisesta ketjusta se otti etäisyyttä niin traagisen ruumiin artikuloimattomaan huutoon kuin koomisen ruumiin mykkyyteenkin ja näytti ensi kertaa täysin kommunikoivalta, kokonaisuudessaan valaistulta.
Girlsien tansseissa, mainoskuvissa ja mannekiinien muotinäytöksissä toteutui näin ihmisruumiin teologisista perusteista vapautumisen sekulaari prosessi, joka oli alkanut jo suuressa mittakaavassa, kun 1800-luvun alussa litografian ja valokuvauksen keksiminen oli rohkaissut pornografisten kuvien leviämistä markkinoille: ruumis ei ollut enää lajityypillinen eikä yksilöllinen, ei jumaluuden kuva eikä eläimellisyyden muoto, vaan siitä tuli nyt todella mikä tahansa.
Tässä tavara paljasti salaisen solidaarisuutensa (Marxin ennakoima) teologisten antinomioiden kanssa. Sillä tuo ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu 'Jumalan kuvaksi', joka juurrutti ihmisen hahmon Jumalaan, sitoi sen kuitenkin tällä tavoin näkymättömään arkkityyppiin, ja se perusti sidoksen myötä paradoksaalisen näkemyksen täysin immateriaalisesta samankaltaisuudesta.
Irrottaessaan ruumiin teologisesta mallistaan kaupallistuminen pelastaa siitä kuitenkin samankaltaisuuden: mikä tahansa on samankaltaisuutta ilman arkkityyppiä, siis Idea. Tästä syystä, jos teknistetyn ruumiin täydellisesti toimivalla kauneudella ei olekaan mitään tekemistä sen unicumin (ainutlaatuisuuden/rr) näyttäytymisen kanssa, joka sekoittaa Troijan vanhojen ruhtinaitten päät Helenan ilmestyessä Skaian portilla, niin molemmissa värähtelee jokin samankaltaisuutta muistuttava.
(Kaunis on kuin jumalattaret itse hän, katsoa ihme!/suom. O. Manninen)
Tästä juontuu myös ihmishahmon exodus meidän aikamme taiteesta ja muotokuvan rappio: yhtenäisyyden käsittäminen on muotokuvan päämäärä, mutta minkä tahansa käsittämiseen tarvitaan kameran objektiivia.
Eräässä mielessä vapautumisen prosessi on yhtä vanha kuin taiteiden keksiminen. Sillä siitä hetkestä alkaen, jona käsi ensi kerran luonnosteli tai veisti ihmishahmon, kättä johdattamassa oli jo Pygmalionin uni: ei vain yksinkertaisesti muotoilla rakastetun ruumiin kuva, vaan toinen ruumis tälle kuvalle ja rikotaan orgaaniset rajat, jotka estävät ehdottoman inhimillisen pyrkimyksen onneen.
Mitä tästä tukahdetusta ja järjettömästä onnen lupauksesta, joka heittäytyy meitä vastaan Dim-sukkahousuihin sujautetuista tytöistä, on nykyään sosiaalisen elämän kaikkia puolia hallitsevan kauppatavaran aikakaudella jäljellä?
Kaupallinen tuotanto ja mainonnan tekniikat eivät koskaan ole niin suuresti manipuloineet ja niin sanotusti kuvitelleet kiireestä kantapäähän ihmisruumista - ennen muuta naisruumista - kuin nykyään: transseksuaalinen ruumis on hävittänyt sukupuolierojen hämäryyden, julkea mainostaminen on heittänyt menemään singulaarisen fysiksen kommunikoimattoman vierauden, promiskuiteetti kauppatavaran elimettömän ruumiin kanssa on tehnyt ruumiin kuolevaisuuden kyseenalaiseksi ja pornografia on kumonnut eroottisen elämän intiimiyden.
Sen sijaan, että teknistämisen prosessi olisi investoinut materiaalisesti ruumiiseen, se on kääntynyt luomaan erillistä aluetta, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään kosketuskohtia ruumiiseen: ruumista ei ole teknistetty, vaan sen kuva.
Näin mainonnan loisteliaasta ruumiista on tullut naamio, jonka takana hauras ja pieni ihmisruumis jatkaa horjuvaa olemassaoloaan ja girlsien geometrinen kauneus peittää Lagereilla kuolemaan johdettujen alastomien pitkät jonot tai moottoriteiden nykyaikaisen verilöylyn marttyyrien tuhannet ruumiit.
Ihmiskunnan täytyy oppia riistämään menehtyvältä tavaralta seuraavankaltainen hyvä. Sen on sopeuduttava sen ihmisluonnon historiallisiin muunnoksiin, jonka kapitalismi haluaa sulkea mainoksiin; sen on pakotettava kuva ja ruumis tilaan, jossa niitä ei voi enää erottaa, ja saavutettava siinä taottuna tuo miksi tahansa ruumis, jolle fysis on samankaltaisuus.
Mainonta ja pornografia, jotka itkijänaisina saattavat tavaraa hautaan, ovat tiedostamattaan tämän uuden ihmisruumiin kätilöitä.
(Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö, s. 49-52)
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Benjamin
http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/muoti/testissa-litistavat-muotoilevat-ja-kohottavat-alusasut-katso-mika-toimii-ja-mika-ei
http://www.foodmall.org/entry/bread-artgoes-gruesome/
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
[(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 114, Markku Koivusalon jälkisanat - (sitaatti kirjasta Agamben: Repetition and Stoppage s. 72)]
*
Dim-sukkahousut (Giorgio Agamben)
1970-luvun alussa saattoi pariisilaisten elokuvateatterien saleissa nähdä maninosfilmin, jossa markkinoitiin tunnettua sukkahousumerkkia. Se näytti kasvot katsojiin päin kääntyneinä joukon yhdessä tanssivia tyttöjä. Kuka on nähnyt, edes ohimennen, joitakin osia siitä, ei hevin unohda hymyilevien tanssijoiden ruumiista säteillyttä erikoista synkronian ja dissonanssin, sekaannuksen ja vierauden vaikutelmaa.
Vaikutelma perustui trikkiin. Kukin tytöistä oli kuvattu erikseen, ja yksittäiset palat koottiin yhteen samaa musiikkitaustaa vasten. Mutta tästä helposta trikistä, mainostettavaan tuotteeseen puettujen pitkien säärten liikkeiden laskelmoidusta epäsymmetriasta, minimaalisesta liikkeitten jälkeen jäämisestä, henki kohti katsojaa lupaus vääjäämättä ihmisruumista koskettavasta onnesta.
1920-luvulla, kun kapitalistinen markkinaprosessi alkoi investoida ihmisruumiiseen, tuon ilmiön vastahakoiset tarkkailijat yrittivät kuitenkin nähdä siinä myönteisen puolen, ikäänkuin olisivat löytäneet edestään profetiatekstin, joka ylitti kapitalistisen tuotantotavan rajat ja vaati tulkintaa. Näin syntyivät Kracauerin havainnot girlseistä ja Benjaminin huomiot auran dekadenssista.
Ihmisruumiin muuttaminen kauppatavaraksi, kun se taipui vaihtoarvon ja massatuotannon rautaisiin lakeihin, näytti samalla lunastavan ruumiilta vuosisatojen ajan sitä merkinneen sanattomuuden stigman. Irtaantuessaan biologisen kohtalon ja yksilöllisen elämänkerran kaksinkertaisesta ketjusta se otti etäisyyttä niin traagisen ruumiin artikuloimattomaan huutoon kuin koomisen ruumiin mykkyyteenkin ja näytti ensi kertaa täysin kommunikoivalta, kokonaisuudessaan valaistulta.
Girlsien tansseissa, mainoskuvissa ja mannekiinien muotinäytöksissä toteutui näin ihmisruumiin teologisista perusteista vapautumisen sekulaari prosessi, joka oli alkanut jo suuressa mittakaavassa, kun 1800-luvun alussa litografian ja valokuvauksen keksiminen oli rohkaissut pornografisten kuvien leviämistä markkinoille: ruumis ei ollut enää lajityypillinen eikä yksilöllinen, ei jumaluuden kuva eikä eläimellisyyden muoto, vaan siitä tuli nyt todella mikä tahansa.
Tässä tavara paljasti salaisen solidaarisuutensa (Marxin ennakoima) teologisten antinomioiden kanssa. Sillä tuo ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu 'Jumalan kuvaksi', joka juurrutti ihmisen hahmon Jumalaan, sitoi sen kuitenkin tällä tavoin näkymättömään arkkityyppiin, ja se perusti sidoksen myötä paradoksaalisen näkemyksen täysin immateriaalisesta samankaltaisuudesta.
Irrottaessaan ruumiin teologisesta mallistaan kaupallistuminen pelastaa siitä kuitenkin samankaltaisuuden: mikä tahansa on samankaltaisuutta ilman arkkityyppiä, siis Idea. Tästä syystä, jos teknistetyn ruumiin täydellisesti toimivalla kauneudella ei olekaan mitään tekemistä sen unicumin (ainutlaatuisuuden/rr) näyttäytymisen kanssa, joka sekoittaa Troijan vanhojen ruhtinaitten päät Helenan ilmestyessä Skaian portilla, niin molemmissa värähtelee jokin samankaltaisuutta muistuttava.
(Kaunis on kuin jumalattaret itse hän, katsoa ihme!/suom. O. Manninen)
Tästä juontuu myös ihmishahmon exodus meidän aikamme taiteesta ja muotokuvan rappio: yhtenäisyyden käsittäminen on muotokuvan päämäärä, mutta minkä tahansa käsittämiseen tarvitaan kameran objektiivia.
Eräässä mielessä vapautumisen prosessi on yhtä vanha kuin taiteiden keksiminen. Sillä siitä hetkestä alkaen, jona käsi ensi kerran luonnosteli tai veisti ihmishahmon, kättä johdattamassa oli jo Pygmalionin uni: ei vain yksinkertaisesti muotoilla rakastetun ruumiin kuva, vaan toinen ruumis tälle kuvalle ja rikotaan orgaaniset rajat, jotka estävät ehdottoman inhimillisen pyrkimyksen onneen.
Mitä tästä tukahdetusta ja järjettömästä onnen lupauksesta, joka heittäytyy meitä vastaan Dim-sukkahousuihin sujautetuista tytöistä, on nykyään sosiaalisen elämän kaikkia puolia hallitsevan kauppatavaran aikakaudella jäljellä?
Kaupallinen tuotanto ja mainonnan tekniikat eivät koskaan ole niin suuresti manipuloineet ja niin sanotusti kuvitelleet kiireestä kantapäähän ihmisruumista - ennen muuta naisruumista - kuin nykyään: transseksuaalinen ruumis on hävittänyt sukupuolierojen hämäryyden, julkea mainostaminen on heittänyt menemään singulaarisen fysiksen kommunikoimattoman vierauden, promiskuiteetti kauppatavaran elimettömän ruumiin kanssa on tehnyt ruumiin kuolevaisuuden kyseenalaiseksi ja pornografia on kumonnut eroottisen elämän intiimiyden.
Sen sijaan, että teknistämisen prosessi olisi investoinut materiaalisesti ruumiiseen, se on kääntynyt luomaan erillistä aluetta, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään kosketuskohtia ruumiiseen: ruumista ei ole teknistetty, vaan sen kuva.
Näin mainonnan loisteliaasta ruumiista on tullut naamio, jonka takana hauras ja pieni ihmisruumis jatkaa horjuvaa olemassaoloaan ja girlsien geometrinen kauneus peittää Lagereilla kuolemaan johdettujen alastomien pitkät jonot tai moottoriteiden nykyaikaisen verilöylyn marttyyrien tuhannet ruumiit.
Ihmiskunnan täytyy oppia riistämään menehtyvältä tavaralta seuraavankaltainen hyvä. Sen on sopeuduttava sen ihmisluonnon historiallisiin muunnoksiin, jonka kapitalismi haluaa sulkea mainoksiin; sen on pakotettava kuva ja ruumis tilaan, jossa niitä ei voi enää erottaa, ja saavutettava siinä taottuna tuo miksi tahansa ruumis, jolle fysis on samankaltaisuus.
Mainonta ja pornografia, jotka itkijänaisina saattavat tavaraa hautaan, ovat tiedostamattaan tämän uuden ihmisruumiin kätilöitä.
(Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö, s. 49-52)
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Benjamin
http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/muoti/testissa-litistavat-muotoilevat-ja-kohottavat-alusasut-katso-mika-toimii-ja-mika-ei
http://www.foodmall.org/entry/bread-artgoes-gruesome/
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
Subscribe to:
Posts (Atom)



