On aika sijoiltaan; miks synnyinkään minä kurja paikoilleen sen siirtämään!

Kielimafia teki - pyöritellen taas kolmea päätään (sehän on hirviö) - lisäyksiä - viimeksi klo: 17.17.
*
I
http://www.youtube.com/watch?v=deNtt_YGnOU
Hamlet: Act I Scene V (The Ghost)
En voi taas kerran kuin haukkoa henkeäni - niin vakuuttavaa ja vaikuttavaa on Branaghin näytteleminen ja replikointi.
*
Tässä videonäytteessä Hamlet kohtaa ensimmäisen kerran isänsä haamun, joka toteaa heti aluksi, että hänet (kuningas Hamlet) on petollisesti murhattu ja vaatii:

Ghost: Revenge his foul and unnatural murder.
Hamlet: Murder!


Hamlet ei vielä tässä vaiheessa ymmärrä, miten kaikki on tapahtunut, mutta haamun selvitettyä murhapetoksen ja vaimonsa avioitumisen veljenmurhaajan - nykyisen kuningas Claudiuksen - kanssa, Hamlet vannoo kostavansa. - Mutta huomatkaa jälleen - haamu ei nimenomaan vaadi Claudiuksen murhaamista, vaikka se kaikkein selvimmältä meistä ja Hamletistakin tuntuu.
*
Kumpikaan alla olevista sitaateista ei kuitenkaan sisälly videopätkään vaan ne tulevat miltei heti sen jälkeen.

Ensimmäisen sitaatin haluan osoittaa kaikille filosofeille - kaikille niille hemmetin pilkunviilaajille, jotka kehittelevät propositioista muka mahdollisimman kestäviä, argumentatiivisia korttitaloja, ja joihin itsekin ajoittain koen lukeutuvani.

Filosofia ja ylipäätään maailman 'semanttinen haltuunotto' on kuitenkin Prokrusteen vuode. Filosofia - kuten kaikki maailman konstituoitumisen (jäsentymisen/jäsentämisen) tavat - typistää ja tuhoaa maailmaa luodessaan sen diskursiivisessa negatiivisuudessaan: - ilmaistessaan ontologisen eron kautta - käsitteisiin sisällytettyjen merkitys-implikaatioiden muodossa - sen, mitä on (tietoisuuden dialektiikka toimii näin). - -Mutta kuten Hamlet sanoo - taivaassa ja maan päällä on asioita, joista filosofia ei pysty edes uneksimaan...
*
Hamlet vannottaa Horatiusta vaikenemaan visusti siitä, mitä hän on äsken nähnyt ja kuullut - siis Hamletin ja haamun tapaamisesta.

Hamlet: ...Swear by my sword
Never to speak of this that you have heard.

Horatio: O day and night, but this is wondrous strange!

Hamlet: And therefore as a stranger, give it welcome.
There are more things in heaven and earth, Horatio,
Than are dreamt of in your philosophy.

II
Hamlet:
The time is out of joint. O cursèd spite
That I was ever born to set it right!
*
Jotakuinkin näihin sanoihin loppuu ensimmäinen näytöksen viimeinen eli haamukohtaus. - Hamletin mieli on horjunut. Psykoottinen hän ei ole, mutta totuuden ja koston vaatimuksen raskaus muuttaa hänen synkkyytensä nyt miltei räjähdysalttiudeksi. Hamletista tulee 'hullu narri' omasta tahdostaan - - ja ehkä hieman tahtomattaankin.

III
Mihin on vain ensimmäisessä Hamlet-päreessäni nähty Ofelia kadonnut?, kysyy ehkä joku ihmeissään. - Ei hän ole mihinkään kadonnut. Hän on edelleen ja tulee vielä. - - Ja niin mielipuoliselta kuin se kuulostaakin, Hamlet on minun Pathokseni, Doris Häkkinen on minun Gertrudeni ja S. minun Ofeliani (tai päinvastoin)! - - Mutta kuka on minun haamuni? van Vaari, Tapsa P, Jukka Kemppinen!? Ei - he ovat Claudiuksia (vaativa rooli ;]. - Minun haamuni on Nietzsche!

Soittakaa psykiatrille - - hahhaa! - ks. mm. Välisoitto ja Doriksen olohuoneessa).
*
http://www.brightlightsfilm.com/51/hamlet.htm

Hegel, mielialahäiriö ja tahto

Kirjoitettu kommentiksi Mummon kommenttiin päreessäni Ensi silmäyksellä - vastoin tahtoaan.
*
I
Hegelin ajattelun ytimestä löytyy (maailman-) hengen inkarnaatio.

Siten voidaan sanoa, että Hegelin selitysmalli yhteiskuntien ja kulttuurien synnystä perustuu metafyysisen, abstraktis-energeettisen idean aktualisoitumiseen/prosessoitumiseen (vrt. uusplatonismin emanaatio) yhteiskunnallis-materiaalisena ilmiönä - kuitenkin niin, että immanenssi itsessään sisältää yhä myös transsendentin potentiaalinsa, vaikka näyttäytyykin pelkästään tämänpuoleisena (panenteismi).

Maailmanhenki on absoluuttista ja siten ikuisen Tahdon lihaksituloa. Yksilöllinen tahto on alisteinen ikuiselle, ja se todellistuu Hegelillä ihmisen ajattelussa, jonka logiikkaa hän pohtii muutoksen paradoksaalisuutena (negaatioina) oivaltaen sen seikan, että ajattelu ei koskaan voi olla pelkästään positiivista (havainnon kasautumista) vaan toimii pikemminkin vastakohtaisuuksien, kieltämisten ja nurinkääntämisten kautta.

On syytä toistaa ja muistuttaa etenkin empiristi-luupäille, että Hegelin malli on puhtaasti metafyysis-metodologinen - siis ajattelua koskeva. Se ei pyri todistamaan suoraan empirian kautta mitään vaan spekuloi järjen mahdollistamilla käsitteillä ja järjen sisäisellä logiikalla.

Siten Hegelin dialektiikka ja logiikka edustaa ns. psykologismia, vaikkei olekaan täyttä panlogismia (ks. kuitenkin linkki) kuten vastustajat väittävät.
*
Spinozan panteismi on malliesimerkki siitä, miten yksinomaan rationaalinen, metafyysis-looginen päättely voi selittää maailman olemassaolon ja sen muutoshakuisuuden (emanaatio-periaate) implikoiden kuitenkin empiirisen todellisuuden lähtökohdakseen.

Englantilainen empirismi sen sijaan pitää logiikkaa vain välineenä, jolla empiriaa hahmotetaan.

Tähän sisältyy oletus, että empiria olisi logiikalle/järjelle jotain sellaisenaan annettua ja itsessään ongelmatonta, mutta jo 'konfirmaatioholistinen empiristi' W. v. O Quine osoitti 1950-luvulla vakuuttavasti, että tällainen ajattelutapa on itsessään metafyysisen.

Havainnot ovat kantilaisittain (Quine oli siis kuitenkin empiristi, ks. linkki) aina teoriapitoisia, jos on lupa käyttää kulunutta modernin filosofian klisheetä.

II
Mielialahäiriöt ovat todellisia ilmiöitä, mutta niiden selittäminen ei ole 'todellista' vaan sosiaalinen konstruktio: vallitsevien uskomus- ja ajattelujärjelmien - foucaltilaisittain: epistemen, sisällä tehtyjä arviointeja psyykkisen epävakauden tiloista.

III
Tahdosta riippumaton hoito on medikaalis-juridinen ilmaus, jolla viitataan hoitoonottopäätökseen, joka perustuu siihen, että henkilö on toiminut ja toimii vastoin omaa ja muitten etua, itseään ja muita vahingoittaen, tiedostamatta ehkä lainkaan tekojensa motiiveja ja/tai seurauksia.

Tahdosta riippumaton hoito on pakkohoitoa, jonka perusteita - siis viime kädessä omia tekojaan/motiiveitaan - henkilö ei itse ymmärrä. Näin ollen hän ei ole vastuussa teoistaan.

Kyseinen henkilö eroaa siten oleellisesti 'normaalista' rikollisesta, jonka katsotaan tietävän, mitä hän tekee ja miksi, jolloin myös rangaistuspäätös koskee pelkästään henkilön vapausoikeuksia eikä hänen persoonallista arviointikykyään kuten psykiatrista pakkohoitopäätöstä tehtäessä tai vankimielisairaalaan tuomittaessa on laita.

Kyse ei siis ole siitä, puuttuuko henkilöltä tahtoa vai ei vaan siitä, mikä on hänen tahtonsa 'rationaalinen laatu' - toisin sanoen psykkinen tilansa.
*
http://runeberg.org/pieni/3/0354.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Willard_Van_Orman_Quine