Jalo kilpa

Kuvassa Rane, HG ja Komposti. Mutta kuka on kukin?
*

Kirjoitettu kommentiksi Homo Garruluksen 23.1 päreeseen.
*
komposti kyselee HG:ltä:
'Ainako se rauski sua uhkailee? Kuka onkaan lopulta sairain?'

Tästä aiheesta jaloon kilpaan ryhtykäämme! Ja johan me olemme ryhtyneetkin.
*
Ken hulluin meistä lienee,
Garrulusko voiton vienee?
Ei - vaan Raunon kaulaan ripustetaan kultaa,
Chris rinnanmitallansa saa vain multaa.
Pronssin ottaa Komposti,
ja tappionsa hällä verenpaineen nosti.
*
finland.fi/kuvapankki/fi/picture/11497/Kissanpentuja.html

Tarpeeton osa 2

Tämä 'anonyymi' on osallistunut Mummon 'raittiuskilpakirjoitukseen' Tarpeeton osa, jossa puhutaan naamioitten takaa.
(Joitain muutoksia alkuperäiseen on tehty ja ilmeisesti tullaan vielä tekemään)
*
Valitsimme X:n kanssa ensin toisemme - jopa kahteen - ehkä jopa kolmeen kertaan.

Jos ensi rakkautta nyt voi sanoa valitsemiseksi - mieluumminkin kosmiseksi katastrofiksi - 'hormonihäiriöksi' - jolle ei voi yhtään mitään.

Menin hänestä - ja hän minusta - tuon ensimmäisen kerran niin totaalisti sekaisin, että en enää ikinä lakkaa rakastamasta tätä kilttiä, iloista, kaunaista ja uskonnollista pihtaria, joka oli kuitenkin emotionaalisesti varsin eläväinen sängyssä.

Olit/et ihanan kummallinen yhdistelmä - pihtari ja orkkukone samassa persoonassa.

Enää en kuitenkaan elä kanssasi.

Kolusin läpi muutamia täysin merkillisiä ja kipeitäkin ihmissuhteita ensimmäisen ja toisen kohtaamisemme välillä (20 vuoden aikana vuoteen 1994).

Niissä ei ollut aina tolkun häivää, mutta opin niistä sellaisia asioita mm. seksistä, etten ulota moraalia sellaisiin touhuihin enää koskaan - ellen sitten luule todella rakastavani.

Minusta on kuitenkin tullut taas desperado, joka pakeni sinua X - jälleen - nyt ehkä lopullisesti.

Sitten elin selibaatissa, kunnes Y tunkeutui yksityiseen elämääni lähes lupaa kysymättä - ja onnistui murtamaan yksityiselämäni muurin.

Menin totaalisti sijoiltani psyykkisesti - mutta niin meni kyllä hänkin.

Valitettavasti lyhyt mutta dantemainen ja äärimmäisen inspiroiva syväsukelluksemme toistemme persoonallisuuksiin päätyi miltei katastrofiin.

Y:n ympärille oli kertynyt lähes yhtäkkiä - vajaan vuoden aikana - tummien pilvien lailla liikaa häiriötekijöitä. Toisin kuin hänen miltei kymmenenä aiempana - selibaattivuonnaan.

Y ei kuitenkaan ollut nuorempana ollut mikään nunna - kuten X avioliittonsa (kaksi lasta), joka päättyi eroon jo 1978, jälkeen - kevääseen 1994 asti, jolloin RR tuli ja 'iski' myös kaiken kirjallisen luovuutensa voimalla, koska vanha suola janotti häntä - ja viimein myös X:ää aivan armottomasti!

En kestänyt Y:tä ympäröiviä häiriötekijöitä. Ei kestänyt hänkään.

Lopulta räjähdin ja pelästytin hänet täysin - tuon ylifoobisen sangviinikon!? - mustasukkaisilla uhkailuillani - - - - - - - - mutta viimein hän antoi anteeksi - kaiken - ainakin omien sanojensa mukaan.

Lopetin 'rauhansopimus- ja ripityspuhelumme näin: "Haluan sanoa sinulle Y - Älä nyt loukkaannu tästä - 'Kulta - kiitos".

Muistaakseni Y vastasi - pystyin aistimaan ja kuulemaan ihastuttavan hymynkareen hänen huulillaan ja puheessaan: 'Kiitos itsellesi' - tai jotain sen kaltaista.

Näin me erosimme lopulta - ystävinä ja tarkoituksena aloittaa kaikki uudestaan täysin puhtaalta pöydältä - ilman kaunaa ja vihaa.

Mutta vain ystävinä. Hyvin etäisinä ystävinä.

Kaipaan häntä.

Hän ei ole tarpeeton osa. Hän on se nivel, joka sitoo minut tähän elämään - kuoleman enkeli - ja elämän.

Y sanoi useasti, että elän nykyään aivan liian yksin. Avaudu - pyri luomaan suhteita blogien kautta. Yksinäisyytesi syö sinut tyhjäksi ja katkeraksi kalvaen päivä päivältä psyykkistä tasapainoasi aina vain enemmän.

Hän on oikeassa. Hänellä on ihmistuntemusta - enemmän kuin X:llä.

Mutta - vielä kerran - hän on se tarpeellinen osa, jota minä kaipaan nyt - jopa enemmän kuin X:ää.

Toisaalta - ehkei ihmissuhteissa ole edes olemassakaan tarpeettomia osia. Jokainen on sen kuuluisan laulun arvoinen. Jokainen voi olla rakas - omalla tavallaan.

Tämä asia minun täytyisi oivaltaa eikä halveksua niin monia ihmisiä käpertymällä omaan solipsistiseen ylpeyteeni ja muuttumalla sillä tavoin itse tarpeettomaksi osaksi, jolla ei ole käyttöä kenellekään kuin ehkä erikoisena eläimenä, jota tullaan ihmettelemään ja töllistelemään Blogistanin eläintarhaan.

Minä olen kahlittu - itseni kahlitsema - tarpeeton, ilveilevä pantteri, jota pelätään, jolle nauretaan, joka uhittelee, joka joskus jopa nauraa, mutta jota kukaan ei ota enää vakavasti eikä rakasta.

Sanalla sanoen: olen itse se tarpeeton osa tätä elämää. Tosin ehkä pitkälti omaa syytäni.
*
http://blogs.smh.com.au/lifestyle/asksam/archives/2007/03/

Tarpeeton osa

Tarkkaan katsottuna kuvassa erottuu myös Origeneen anatomian 'tarpeeton osa' - kivekset - hieman ennen kastrointi-operaatiota - ks. linkki

Kirjoitettu Mummon blogissa julistetun kirjoituskilpailun Suuret naamiohuvit johdosta - tosin hieman sääntöjen vastaisesti, mutta väliäkö hällä.

Kielimafialta jäi niin sanotusti haavi auki - varsinkin naissihteeriltäni. Noh - tehtiin kuitenkin useita muutoksia ja lisäyksiä. Hmm...mikä ihme noita mafialaisia tänään taas riivaa, kun ne tirskuu ja supattaa toisilleen? Tuossa on aamukahvia - juokaa orjat! Viimeisin muutos - klo: 19.40.
*
TARPEETON OSA (kirjoittanut Anonyymi)

Antiikin ajan suuri kristillinen teologi Origenes kastroi itse itsensä noin 20-vuotiaana. Kivekset olivat hänelle tarpeeton osa miehen fysiologiaa.

Ne aiheuttivat Origeneen mielestä vain silkkaa harmia. Kuten himoa, keskittymiskyvyttömyyttä, tahattomia ejakulaatioita ja kuolan valumista suupielistä.

Kuohittuaan itsensä hän pystyi keskittymään vain olennaiseen eli filosofiseen raamatuntutkimukseen ja eksgetiikkaan.

Tämän jälkeen ei ollut enää väliä, vaikka Aleksandrian kaduilla olisi kävellyt vastaan itse Kleopatra nenineen, tisseineen ja perseineen. Se ei O:ta hetkauttanut emotionaalisesti millään tavoin.

Origenes se vain luennoi teologiasta ja kirjoitti tutkimuksiaan - seestyneesti joskin itsevarmasti kuten androgyyneilla on tapana.

Yllättävä legenda kertoo, että Aleksandrian ylipormestarin vaimo, joka oli käynyt kuuntelemassa Origeneen luennointia ja häikäistynyt tämän älykkyydestä ja puhelahjoista, halusi kuitenkin löytää O:n kivekset - nuo tarpeettomat pallukat.

Emme tiedä motiivia tähän pakkomielteeseen, mutta tarinan mukaan O:n heitettyä irtileikatut kiveksensä Niiliin, joku perverssi, O:n aikeista vihiä saanut keräilijä, oli kenenkään huomaamatta sukeltanut niiden perään ja onnistunutkin nappaamaan ne, ennenkuin virta oli ehtinyt kuljettaa niitä Niilin suistoa pitkin Välimereen saakka lopullisesti kalojen ruuaksi.

Tuo ylhäinen nainen - nimeltään Nevernevernevernevernevernever - kuuuli kyseisen tarinan 'kokeneelta' palvelijattareltaan, innostui siitä aivan kiihkoon asti ja pyysi palvelijatyttöä opastamaan hänet mainitun keräilijä-eksentrikon - itse asiassa aleksandrialaisen pornoantikvariaatin pitäjän - luokse.

Pitkällisten neuvottelujen tuloksena - myös kiristystä pyrittiin harjoittamaan molemmin puolin - Never x 6 sai ostettua Origeneen kivekset kuudellasadalla kultarahalla, jotka hän oli 'lainannut' ylipormestarimiehensä säästöholvista.

Hektis-seksuaalisen riemun vallassa hän vei O:n kivekset salaiseen piilopaikkaan huvimajaansa ja ryhtyi palvomaan niitä - tarpeettomia pallukoita - joka päivä klo: 22.15 Egyptin aikaa illalla.

Miehelleen, joka ei ymmärtänyt lainkaan asian todellista luonnetta, Never sanoi aina menevänsä sytyttämään tuikun Isikselle, Osirikselle ja Horukselle.

Mutta todellisuudessa Never oli kehittänyt itselleen mitä merkillisimmän - joku sanoisi (en minä) perverssin - rituaalin.

Hän oli asettanut O:n kivekset killumaan huvimajan katosta ohuella narulla, läimäytti niitä hellästi pyhällä kepukalla, jolloin ne alkoivat tehdä kohta jo lähes hypnoottiseen transsiin vajonneen naisen mielestä ihanaa heiluriliikettä, mikä sai hänet kokemaan ihmeellistä sisäistä paloa ja värinää varsinkin alavatsassa.

Onnesta sekopäisenä Never poistui huvimajasta yleensä klo: 23:00 aikaan, ja tätä rituaalia hänen kerrotaan harjoittaneen 38 vuotta kuolemaansa saakka joka ilta.

Neverin aviomies - Aleksandrian ylipormestari siis - tosin ihmetteli usein, mistä pikku-vaimo oli löytänyt aiemmin niin häilyvälle ja oikukkaalle sielulleen tasapainon ja rauhan, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että tämä olisi muuttunut miestään kohtaan seksuaalisesti passiivisemmaksi - päinvastoin.

Arkeologien viime vuonna löytämistä papyruksista saamme lukea totuuden.

Syynä olivat juuri O:n irtileikatut kivekset. Tuo tarpeeton osa miehestä, jonka neroutta ja ajatuksenjuoksua - rahvaanomaisesti sanottuna: munat - olivat ennen irtileikkaamistaan niin suunnattomasti häirinneet aiheuttamalla asiaankuulumattomia viboja hormonitoiminnassa, ja sitä kautta estäneet hänen älykkyytensä ja luovuutensa ilmaisukyvyn täydellistymistä.

Varmaa kuitenkin on, että nämä tarpeettomat kivekset olivat täyttäneet tehtävänsä Never x 6:n elämässä, ja kerrotaan, että hän kuoli hymy huulillaan, O:n pallukat muumioonsa - peräti omaan vaginaansa kätkettyinä - ja mitä ilmeisimmin erittäin onnellisen kuoleman.

Toistan vielä, että koska osaamme nykyään lukea papyruksia sujuvasti, ei meillä ole enää mitään syytä epäillä tämän merkillisen mutta omalla tavallaan viehättävän ja kiehtovan legendan todenperäisyyttä.
*
http://www.tohtori.fi/?page=6218196&id=5052551