'Epäargumentatiivisia vuorosanoja'-päreessäni kommentoinut Sammalkieli kirjoitti muun muassa:
Valkean ihanneyhteisöt (hutteriitit) oikeuttavat toimintaansa loppujen lopuksi hyvin samankaltaisella teologialla, kuin mitä itse olen harrastepohjalta kehitellyt ja jonka Valkea tuomitsee "sosialistisena" - Paitsi että hutteriitit vievät homman paljon pidemmälle kuin minä poroporvarillisen ideologian turmelemana kykenen edes kuvittelemaan.
1
Mielenkiintoista. Amishit jo tiesínkin.
Itselleni liittyminen minkäänlaiseen kommuuni-tyyppiseen yhteisöön lienee kuitenkin mahdotonta, koska olen perimmältään erakko siinä määrin kuin nyt hesalaisessa kaupunkitaajamassa voi erakkona elää.
Ihanteeni on [kuten blogini lukija tietänee] antiikin kyynikko Diogenes Sinopelainen, joka asui kuulemma tynnyrissä [hulluksi tullut Sokrates, kuvaili Platon häntä].
Diogenes eli yhteisössä yhteisönsä ulkopuolisena, koska ei arvostanut sen hierarkia-arvoja eikä paljon muitakaan yhteiskunnan keinotekoisia etikettejä [ne olivat hänelle adiafora - yhdentekeviä elämän ja ihmisyyden kannalta] vaan piti kaikkia ihmisiä samanlaisina ja samanarvoisina maailmankansalaisina.
Tavallaan Diogenes on sekä kaikkein äärimmäisin liberaali individualisti että mitä konkreettisimmin ihmisten olemuksellista tasa-arvoa julistava kommunisti yhtä aikaa.
Hegel tosin kuvasi ja epäsuorasti myös kritisoi antiikin kyynistä koulukuntaa [joka kieltämättä joskus tärväsi Diogeneen jo kyseenalaista mainetta ylettömällä irstaudellaan ja epäsosiaalisuudellaan] väittämällä, että se oli ikäänkuin käänteinen peilikuva elitistisen yläluokan välinpitämättömyydestä ja ylimielisyydestä suhteessa yhteiskuntaan ja kansaan.
Hegelin terävänäköinen tulkinta voidaan kyllä hyväksyä, mitä yläluokan psykologiseen egoismiin ja alempiaan halveksivaan turhamaisuuteen tulee, mutta tuo kritiikki ei osu itse Diogeneehen ja hänen valitsemansa elämäntavan perusteiden ytimeen.
Diogeneen perimmäinen filosofinen pointti oli nimittäin eettinen. Hän pyrki paljastamaan ja kumoamaan ihmisten kaksinais-moralistisen itsekkyyden.
Ääriaskeettisen elämäntavan sekä säädyttömyyteen asti yhteisön tapa-normeista piittaamattoman käytöksen ja suorasanaisen puheen intuition vastaisena tarkoituksena oli hyveen tavoittelu [vrt Sokrates], joka/mikä siis viedään näennäisesti individualistisella välinpitämättömyydellä paradoksaalisiin ja absurdeihin äärimmäisyyksiin.
Pakana-Diogenes oli vanhan kristillisen kirkon tuntemien houkkien varhainen sukulaissielu, joka teki suurimmankin auktoriteetin naurunalaiseksi.
Itse Aleksanteri Suuri halusi tavata kuuluisan filosofin ja käski tätä toivomaan mitä tahansa häneltä. Diogenes pyysi Aleksanteria siirtymään pois auringon edestä - [Aristoteleen oppilaan Aleksanterin kerrotaan jälkeenpäin monesti puhuneen Diogeneen vastauksesta, jota hän piti paitsi nerokkaan sarkastisena myös viisaana - ei suinkaan hävyttömänä].
Entä mitä tekivät vanhan kirkon kristilliset houkat? Ainakin Simeon Emesalaisen kerrotaan heitelleen pappeja herneillä ja pähkinöillä liturgian aikana [Simeoniin on tarkoitus palata ehkä jo lähiaikoina].
2
Hegel varmaankin ymmärsi Diogeneen tarkoitusperiä, mutta piti hänen käytännön ratkaisujaan ilmeisesti aivan liian nihilistisinä, koska Hegelille yhteisön/valtion integroivana elementtinä toimii vain korkea [positiivisesti] eettinen periaatteellisuus [Sittlichkeit (siveellisyys) etenkin perheen ja ylipäätään kasvatuksen kautta sekä kansallisuus-aatteeseen epäsuorasti kytkeytyneet oikeusfilosofiset periaatteet].
Diogenes kuitenkin lienee ollut ensimmäinen eurooppalainen [jopa ensimmäinen tunnettu ihminen], joka alkoi pitää kaikkia ihmisiä perimmältään yhdenvertaisina, koska yhteiskunnan arvot, tavat ja roolit ja ylipäätään sosiaalinen nokkimisjärjestys eivät olleet hänelle hyveen alkuperäisiä ominaisuuksia vaan valtasuhteitten ylläpitämiseksi luotuja ja sellaisenaan korruptoituneita erottelujärjestelmiä, joista olemassaolon/elämän perimmäisen [erehdyttävästi moraalittomalta näyttävän] alastomuuden ja hyveen ehdottoman yksinkertaisuuden välisen yhteyden tajunneen kyynikon ei tarvinnut piitata.
Kyynikko loukkasi kreikkalaisen kaupunkivaltio-yhteisönsä tapoja mutatis mutandis samantyyppisen intention inspiroimana kuin Jeesus juutalaisia perinteitä - toisin sanoen ikuisuutta silmällä pitäen. - Diogeneellä vain ei ollut jumalia eikä tuonpuoleista [ei nyöskään kovin ylevää käsitystä rakkaudesta] kuten juutalaisella 'kolleegallaan'.
3
Mutta silti - periaatteessa - sympatiseeraan kyllä hutteriitteja.
Mikäli tuollainen yhteisö ei ole liian tukahduttava, niin silloin se antaa vahvan ryhmä-identiteetin ja turvallisuuden tunteen suhteessa maailmaan ja elämään. Juuri sellaista luulisin nykyihmisen [paitsi 'pluraalien' kaupunki-vihreitten ;/] kaipaavan tässä elämäntavoiltaan ja moraaliltaan pirstaloituneessa sekä relativoituneessa mutta silti kapitalismin talousarvojen esineellistävän yhtenäistävään pakkopaitaan sidotussa markkivaltioitten [Timo Harakan osuva termi] maailmassa.
En kuitenkaan osaa sanoa, olisiko jonkun Diogeneen kaltaisen hyve-absurdikon lainkaan mahdollista elää nimenomaan hutteriittien arvoiltaan melko sovinnaisessa ja harmonisessa pienyhteisössä. No - ainakin hän siis haluaisi, jos minulta kysytään.
PS.
Tarkennan lopuksi, että siinä missä Diogeneen kyynisyys ehdottomasti pyrki hyveeseen, siinä puolestaan postmoderni kyynisyys heijastelee pettymystä, joka seuraa hyveen [ylipäätään Jumalan ja metafysiikan] kuolemasta [siitä, että valistuksen ja marxilaisuuden järki ajautuivat umpikujaan lupauksissaan vapaudesta ja onnesta]. - Siten myös Hegelin kritiikki osuu paremmin postmoderniin kyynisyyteen kuin Diogeneehen, joka on stoalaisen hyve-etiikan esikuva - [tosin radikaaliudessaan ja omaperäisyydessään stoalaista, 'liika-järkeilyyn' perustuvaa pidättyvyyttä (apatheia) huomattavasti elävämpi, uskottavampi ja todellisempi hahmo].
II
Filosofia
Diogeneelle hyve koostui kaiken fyysisen nautinnon välttämisestä. Kipu ja nälkä auttoivat positiivisesti hyvyyden tavoittamisessa. Moraalinen elämä tarkoittaa paluuta luontoon ja yksinkertaisuuteen. Hänen sanoillaan "ihmiset ovat tehneet kaikista jumalien lahjoista monimutkaisia".
Diogenestä on kunnioitettu siitä, että hän meni kaikessa säädyttömyydessä äärimmäisyyksiin tavoitellessaan hyvyyttä. Diogenes Laertios kertoo hänen muun muassa pitäneen temppelistä varastamista ja minkä tahansa eläimen lihan, jopa ihmisen lihan, syömistä hyväksyttävänä. Hänellä oli myös tapana tehdä kaikkea mahdollista julkisesti ja vaikka keskellä toria, esimerkiksi syödä raakaa lihaa tai masturboida. Hänen maineensa on kuitenkin kärsinyt joidenkin hänen seuraajiensa moraalittomuuden vuoksi.
Diogenes on ensimmäinen tunnettu ihminen, jonka tiedetään ajatelleen ja sanoneen, että hän on koko maailman kansalainen, sen sijaan että olisi vain jonkun kaupungin tai valtion kansalainen.
Diogeneen mielestä hyödyttömiä ja tarpeettomia tieteitä ja taiteita ei kannattanut harjoittaa. Tällaisia olivat muun muassa tähtitiede, matematiikka, geometria ja musiikki. Kyynikoiden filosofia keskittyikin lähes pelkästään eettiseen opetukseen [wiki].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hutteriitit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen
http://en.wikipedia.org/wiki/Diogenes_of_Sinope
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Wilhelm_Friedrich_Hegel
http://en.wikipedia.org/wiki/Georg_Wilhelm_Friedrich_Hegel
http://www.kotimaa24.fi/blogit/haku/article/?bid=72&id=2463
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristuksen_t%C3%A4hden_houkka
http://timoharakka.blogspot.com/2011/03/elammeko-markkinayhteiskunnassa_23.html
http://www.gettyimages.fi/detail/2641529/Hulton-Archive
