Showing posts with label himo. Show all posts
Showing posts with label himo. Show all posts

October 23, 2012

Muistatko rakkaani, mitä kerran kävelyllä näimme?

Raato
.
Muistatko rakkaani, mitä kerran kävelyllä näimme?
.
Oli ihana kesäaamu, kun polunmutkassa
soravuoteella rietas raato
koivet ilmassa retkotti kuin himokas nainen.
Se höyrysi, huokui saastaa,
julkeasti, kylmästi levitti
kupunsa huuruavat sisukset silmiemme eteen.
.
Aurinko porotti mätänevään haaskaan
kai paistaakseen sen kuin
pihvin – että uljas Luonto
saisi runsaana takaisin sen
minkä kerran sitoi yhteen.
Taivas katseli mahtavaa ruhonretalettaan
kuin puhkeavaa kukkaa.
Löyhkä oli niin pistävä, että sanoit
pyörtyväsi nurmelle:
kärpäsparvet piirittivät visvaista vatsaa, josta
tummat toukkapataljoonat
paksuna nesteenä vuotivat
mädän lihan riekaleisille helmoille.
.
Aaltoillen koko kammotus
nousi ja laski, kohoili, poreili ja eli
moneksi hajoamalla
kuin heikko henki
olisi siihen puhallettu.
Ja ihmeellisesti tuo mikrokosmos soi
kuin virtaava vesi, tuuli
tai vilja, jota rytmikkäästi pohtimessa puistellaan.
.
Madot pyyhkiytyivät pois, vain utua jäi,
kiireettömin vedoin piirretty,
kankaalle unohtunut luonnos,
jonka taitelija muistinsa varassa viimeistelee.
.
Kivenlohkareiden takaa
meitä väijyi levoton narttu
vihaisesti ja odotti
että pääsisi takaisin
kaluamaan luita, joiden luota oli luikkinut pois.
.
Ja kerran tulee sinustakin, joka nyt tähtenä tuikit
silmissäni, aurinkona
valaiset luontoni, oi
enkelini, tärkeimpäni,
samanlaista lokaa, samanlaista
kuvottavaa saastaa – aivan samanlaista tulee sinustakin, oi
kauneuden valtiatar, kun sakramentit saatuasi
menet ruohon ja rehevien kukkien alle
luutarhan multiin
mätänemään.
.
Kaunottareni, kerro silloin madolle, joka sinua suudelmin syö,
että yhä on minulla tallessa
jokaisen multiin menneen
rakastettuni muoto, olemus, ylimaallinen!
.
Charles Baudelaire: Pahan kukat [suomeksi tulkinnut Antti Nylèn]
*

December 10, 2008

Verbaalinen aamuverryttely

(Onko kuvassa Vaarin oma 'Summeri'?)
*
Kirjoitettu FunVaarille - ja osin myös Mummolle eilisten kommenttien johdosta.
*
Kuulehan satusetä: Vaari-Väinö - versiosi Kalevalasta sisältää kolme varsin erilaista kertomusta, joista yksi on täysin alkuperäinen - se, jota emme edes tunne.

Toinen on Lönnrotin oma versio tapahtumista, joista osa löytyy tästä.

Kolmas on sinun keksimäsi - sanokaamme: 'Siwa-wene-tarina', joka sisältää kaiken maailman fabuloitua seksimytologista tulkintaa.

Neljäs on tuo psykologinen kertomus sinun ja Mummon välisestä bloomsburylaisen vapaamielisestä ja reippaasta 'keskustellaan, pannaan ja ollaan niin maan perusteellisesti toveria riippumatta mistään sitoumuksista kehenkään', eli nykyaikaisemmin ilmaistuna niin sanottu neosexologinen Summerhill-opetusvideo, jota seuraat aina silloin, kun Aino-Mummo pistää jotain syystä luukkunsa kii.

Mitä? Eikö muka näin ollut?
*
Ah - te kylmennetyin sisuksin toimivat sammakot, te, jotka ette näe kuuta vaan aina vain oman, osoittavan sormenne 'pelissä kuin pelissä'.

Tulen kyllä nauramaan teille ja teidän kanssanne, mutta älkää sitten säikähtäkö, kun alan ulvoa kuuta ja vonkuamaan muka rakkautta (pillua) joltain hani-beeltä kuin paraskin ritari.

Se on minun hulluuttani.

Tällainen tilanne on eräänlainen mise-en-scène: näyttämölle pano, jonka aion säilyttää teatraaliseen olemukseeni kuuluvana ja samalla myös 'syömmeni' hehkua kohentavana asetelmana tässä elämässä suhteessa naisiin että miehiin.

Minä nimittäin haluan rakastaa sekä tuntea - olivatpa nuo emootiot sitten harhaa tai ei.

Ja jos ne ovat harhaa - niin hyvä on - sitten minä elän harhassa ja katselen teidän kylmän kiihkoista panoanne, josta ei löydy helliä sanoja vaan pelkkää eläinten korskuntaa ja potkimista.

Kiihotun kyllä siitä - totta kai, mutta en näe siinä mitään muuta kuin himosta kuolaavien pseudoihmisten tahdotonta, vegetatiivista nytkähtelyä.

Ja nyt olemmekin taas kerran Freudin ongelmassa.

Miten yhdistää himo (hedonistinen halu) ja rakastaminen (kiintymyksen tunne), sillä kumpikin on periaatteessa täysin luovuttamaton seuraus sukupuolten välisestä attraktiosta. Ainakin jos puhutaan tuntevista eikä vain noista nytkähtelevistä - yleensä yksineuvoisista, hieman apinoiden kaltaisista, karvattomista ja kaksijalkaisista - nahkapusseista (tavallaan kynityistä kanoista ja kukoista siis).

Vastaus on: sarja kysymysmerkkejä ???

Paitsi Vaarille, jonka sielussa ei näissä asioissa liikahda kuin sukupuolihormoni - tai Mummolle, joka ottaa seksisuhteen aina niin käytännöllisesti ja realistisesti, että sitä voisi verrata vaikkapa ruokaostoksilla käyntiin.
*
Hmm...Mutta eikö seksin juuri luonnollisimmillaan pitäisikin olla ikäänkuin lenkillä tai kauppareissulla käyntiin verrattavaa toimintaa?

Kyllä. Olen samaa mieltä. Seksin ja syömisen välillä ei oikeastaan ole mitään eroa. Molemmissa sitäpaitsi käytetään ruumiin eri aukkoja...

Huomaan perkele puhuvani itseni aina pussiin teidän kanssanne.

Mutta häivähdys tunnelmaa - intohimon kiihottamiseksi - sitä mielestäni seksiin aina tarvitaan. Tulkoon se tunnelma sitten vaikka Siwa-veneen ohittavasta paatista kuuluvan summerin kirkaisusta.

Välimeren aurinko, aaltojen loiskunta ja SKRIIIK!

Tosin Siwa-veneissä itsessäänhän - kuten Vaari kertoi - on 'liikkuva puoliautomaattinen' M.-summeri eli nainen. Kätevää.

Nainen todella on 'tekniikan' varhaisin saavutus. Evoluution tuotekehittely on tässä asiassa kuitenkin jäänyt osittain kesken, sillä tuo summeri toimii aina hieman yllättäen - joskin lähes varmasti - jossain vaiheessa. Mutta se riski on miehen aina otettava...
*
Huh. Nyt pidän pikkasen taukoa. Enköhän jo herännyt aika tehokkaasti.
*

July 9, 2008

Raskolnikovin omatunto

I
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Rauhoitu - ei se ollut totta. Pelkkää sanoilla, ajatuksilla ja tyylillä keikailua. Tahallista provokaatiota. Miehistä uhoa. Ehkä jopa lievästi sadistista. Alistavaa. Kukkoilua. Viettelyä ja vallanhimoa.

II
Mieleni on niin raskas sinun takiasi. Mieleni on niin kevyt sinun takiasi. Ja sitten. Yhtäkkiä varjosi katoaa. Sinä häviät usvaan. Jonnekin. Sanoit minulle joskus: 'minä lähden nyt, mutta sinä voit minut vielä löytää. Minä olen täällä. Itsessäni'. Mikä on sellainen paikka? Missä se sijaitsee? Ihmisen sydän ja sielu.

III
Minä yritin epätoivoisesti seurata sitä laivaa, joka sinut vei. Mutta sumussa ei näe. Oman mielensä kuohuissa ei erota edes itseään. Katosit mereen...

IV
Minä olen suuri narri. Pahempi kuin narri. Peto. Hirviö, joka raatelee lähimmäisiään hymyssä suin - nautiskellen. Analysoi, pilkkoo ja paloittelee heidät, kunnes ahmii suihinsa noin vain. Välipalakseen. Khronos ja Typhoon samassa persoonassa.

Ketä minä nyt raatelen, kun sinä et enää ole olemassa? Vai olitko koskaan? Ja silti onnistuin raatelemaan sinua. Ehkä se oli telepatiaa. Painajainen, joka tuli sinun uniisi. Painajainen, joka halusi tulla rakastetuksi.
Mutta jättiläisen on mahdotonta vakuuttaa ihmisiä lempeydestään. Jättiläinen kun on.

V
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Ja kuitenkin: yhä vain sinä olet lähdössä. Enkä silti vieläkään halua että lähtisit, vaikka olet jo mennyt.

Minun oli pakko irrottaa otteeni, että sinä saisit elää. En voinut enää tappaa sinua sanoillani. En ole murhaaja - vai olinko sittenkin?

VI
Tämän tarkoitus ei ole olla mikään puolustuspuhe tai vetoomus oikeudelle. Ikäänkuin viimeinen mahdollisuus tulla armahdetuksi. Tämä on vain ja yksinomaan surullinen juttu. Raskolnikovin omatunto.

October 19, 2007

1) Porno-Ranen kirous ja 2) 'Tieteellistä' rasismia

Kirjoitettu kommentiksi Hanhensulan päreeseen Rotujen erottelusta.
(Korjaus 20.10)
*
I
Seksi on ikäänkuin 'paholaisen keksintö'. Se on pakottavuudessaan elämän suurin harha. Lisää nautintoa yhdynnän tai ylipäätään seksuaalisen laukeamisen kautta, minkä tarkoitus on taata geeniemme koipioituminen.

Minä kysyn vaan, että miksi en ole voinut olla ja elää elämääni ihan rauhassa - vailla riivaavia himoja jotka saattoivat johtaa vakaviin seurauksiin sekä oman että kumppaninkin sielunrauhan kannalta?

Sukupuolinen himo on ihmiselämän suurin harha, joka kuitenkin tuottaa eniten nautintoa.

Olemme sukupuolihormooniemme vietävissä olevia sätkynukkeja, emmekä ymmärrä miksi.
'Loppusaldo' tästä ei kuitenkaan ole kaksinen. Olemme lopulta tyhjin käsin ja elämme pelkästään muistojemme varassa kokien lapsemme muka oman itsemme jatkeiksi - eli että me jatkumme heissä.

Surkeaa itsepetosta! Lapsemme ovat meille lopulta yhtä vieraita kuin puolisomme tai kuka tahansa ihminen, emmekä me koskaan tule tuntemaan edes itseämme.

Ja silti tuo kupeissa (ja päässä) tykyttävä himo juoksuttaa meitä kuin keskitysleirin vartija kuolemaantuomittua, joka luulee pelastuvansa, jos juoksee tarpeeksi nopeasti.

Vain munkit - nuo, jotka ovat tajunneet, että onnen voi löytää yksinomaan omistautumalla Jumalalle eikä omille himoilleen, ovat ratkaisseet tämän harhan.Vaimentaessaan himon he vapautuvat siitä ja saavuttavat rauhan.

II
'The overwhelming desire of society today is to assume that equal powers of reason are a universal heritage of humanity. It may well be. But simply wanting this to be the case is not enough. This is not science…'

Hanhensulan suomentamana:

'Nykyisin meidän ihmisyhteisömme ylivoimaisena haluna on olettaa, että ihmisten universaali perintönä on samanlainen päättelykyky. Näin saattaa ollakin. Mutta tämän pelkkä haluaminen ei ole kylliksi. Se ei ole tiedettä…'

*
Tässä Watson lankeaa kehäpäätelmään ja argumentaatiovirheeseen, niin että kolisee, sillä väittäessään, että halumme ajatella ihmiset perimältään samanlaisiksi päättelykyvyn suhteen ei ole tiedettä, hän samalla implikoi väitteessään mahdollisuuden - ellei peräti imperatiivin sellaisen yhteiskunnan luomiseksi, jossa vallitsee oikeutettu rasismi älykkyysosamäärien erilaisuuden vuoksi.

Watson vain 'unohti'? mainita kommentissaan tämän 'seurausväittämän' eli tieteelliseen päättelyynsä implikoituvan eettisen valinnan - toistan eettisen, sillä mikään tiede ei voi puolustaa omasta 'itseymmärryksestään' käsin eettistä valintaa, joka tähtää tietoisesti esimerkiksi rasistisen yhteiskunnan luomiseen.

Sitäpaitsi tieteellä itsellään ei edes ole itseymmärrystä: sen se saa yleensä eri instituutioilta - lähinnä politiikasta ja talouselämästä - yhä harvemmin enää filosofiasta tai sosiologiasta.

Kyseessä on massiivinen ja erittäin vakava argumentatiivinen - pitkälti ad hominem-tyyppinen virhepäätelmä.

Juuri tällaisia tiedemiehiä minä vihaan, koska he luulevat edustavansa tieteen nimissä myös oikeita eettisiä ratkaisuja sekä valintoja.
Ja sitä he eivät totisesti voi tehdä pelkästään tieteellisen metodin ja tutkimuksen arvovapauden nimissä.

Watsonin (mahdolliset) tulkinnat älykkyysosamäärien jakautumisen mahdollisista seurauksista ovat yksityisajattelua tai nojatuolifilosofiaa - ei enempää eikä vähempää, mutta tiedettä ne eivät ole!