Kommentti filosofiasta

Tämä päre on vastaus Tapsa P:n kommenttiin päreessäni Filosofiaa.
(Kielimafia päätti tulla filosofiseksi neroksi ja kirjoitti PPS.:n 27.12. Parikolme korjausta PPS:iin klo: - klo: 19.50)
*
Tapsa P kirjoitti:

Tämä on ymmärtääkseni Zizekiä:

"Hegelin tärkein opetus on, ettei ontologian keskeisin kysymys koske niinkään todellisuutta kuin ilmenemistä;

kysymys ei siis kuulu ”Olemmekoikuisesti tuomitut seuraamaan ilmiöiden päättymättömätöntä leikkiä, vaionko meidän mahdollista tunkeutua niiden muodostaman verhon takana lymyävään todellisuuteen?”,

vaan pikemminkin ”Kuinka ihmeessä– keskelle tasaisen typerää todellisuutta, joka vain on – voi ilmestyä jotain sellaista kuin ilmeneminen?”

Tämä on se kysymys, jota olen ihmetellyt. Jopa niinkin, että mitä on tämä "tasaisen typerä todellisuus". Lisäksi "ilmenemisen" tilalla olen käyttänyt sanaa "olemassaolo", mutta samaa tarkoittaen. Siis kuinka voi olla olemassa mitään?

Minua ei juurikaan kiinnosta miksi- tai miten-kysymykset, vaan ihan yksinkertaisesti "mitä?".

Mitä perhanaa tämä on? Osaatkos sen sanoa?
*
RR

Selkeää tekstiä filosofisesti on ainakin tämän tekstinäytteesi Zizek (en ole sitä muistaakseni aiemmin lukenut).

Ilmeneminen on 'käännettävissä' ehkä pikemminkin tietoisuudeksi olemassaolosta kuin pelkäksi olemassaoloksi, joka on 'ei-mitään' ilman ihmistä.

'Tasaisen typerä todellisuus = ei mitään', jos nyt tulkkaan Zizekiä heideggerilaisittain. Et voi kysyä 'mitä' kysymättä samalla implisiittisesti 'miksi'.

Itse asiassa sinulla täytyy olla jonkinlainen - ikäänkuin 'esitietoinen' - vastaus miksi-kysymykseen, ennenkuin voit sanoa 'mitä' on.

Eläinkin kyllä näkee mitä, mutta se ei kysy sitä. Sillä ei nimittäin olisi mitään vastausta - tai sanokaamme paremminkin: se ei tarvitse vastausta. Se toimii vaistojensa varassa.

No - ehkä zen-buddhistinen ajattelu kykenee vastaamaan kysymykseen 'mitä' ilman miksi-kysymystä.

Mutta se vastaus - kuten tiedämme - on 'tyhjä'. Se kuuluisa yhden käden taputus.
Ja mikäs siinä.

Tiesitkö kuka eurooppalainen filosofi on ollut kaikkein suosituin Japanissa? Itse asiassa erittäin suosittu.

Vastaus: Heidegger.
*
Loppuun kommenttisi loppukysymystä komppaava esimerkki siitä, että eurooppalainenkin filosofia osaa kysyä 'tyhjän' perään.

Heideggerin mielisiteerauksiin kuului Leibnizin kysymys: 'Miksi mieluummin on jotain kuin ei mitään' (ks. PS.).

Siinä purtavaa 'teille' japanilaisillekin.

PS.
Itse asiassa Zizek kysyy juuri tämän saman kysymyksen hiukan eri sanoin hegeliläisen tulkintansa kautta.

PPS.
Sen verran lisään vielä, että 'ilmeneminen' on semantiikaltaan varsin vaikeasti ymmärrettävä käsite. Puhutaan ilmiöistä, joka ilmenevät. Sillä tarkoitetaan monia asioita - ontologisesta näkemyksestä riippuen.

Ylipäätään - saksalaisessa idealismissa (Kant perusesimerkkinä jälleen) 'pelkän' ilmiön ja ilmenemisen olemassaolo vailla ilmiön 'takana' olevaa perustaa - tosiolevaa (vrt. olio sinänsä) - on ajateltu olevan jotain näennäistä (apparent), ikäänkuin ohikiitävää harhaa, tietoisuuden illuusiota.

Mutta yhtä kaikki kysymys on tietoisuuden suhteesta maailmaan, joka ilmenee tietoisuudelle - ei tosiasioina vaan olioina. Silti tuo ilmeneminen on jotain tietoisuudelle ominaista - tietoisen reflektion tila, joka ei siis kuitenkaan takaa mitään itse ilmiön olemuksesta.

Tämä ajattelutapa ajautuu helposti subjektiiviseen idealismiin - käytännössä nominalismiin, jossa sanat eivät ole todellisuuden kuvia vaan tietoisuuden kontingentteja ja sopimuksenvaraisia nimiä ilmiöille sekä niiden ilmenemisen säännöille.

Schopenhaueria voinee pitää tietoteoreettisena nominalistina, mutta ontologisesti hän oli eräänlainen mystis-egoistinen voluntaristi, joka ristiriitaisesti pyrki sammuttamaan tahdon tahtomalla sen sammumista. (Impossible enough!)

Saksalaisen idealismin perinne Kantin jälkeen ratkaisi ilmiöiden takana olevan maailman (joka siis takaa, että ilmiöt ovat sitä, mitä ne ovat) Hegelin objektiivisella idealismilla - maailmanhengen immanentin kehityksen ajatuksella.

Empiristinen ajattelutapa on yleensä - etenkin nykyään - ratkaissut ilmenemisen ongelman reduktionismilla, mikä tarkoittaa, että ilmenevä todellisuus on emergoitunut perustavammista materiaalisista lähtökohdista ja myös ongelmattomasti palautettavissa sinne - siis ilman, että emergoitunut (ilmenevä tietoisuuden taso) taso menettäisi mitään omasta erityisluonteestaan.

(Tätä käsitystä en voi henkilökohtaisesti allekirjoittaa. Pidän sitä perimmältään 'uutena' metafysiikkana).

Metafysiikan perinteessä empiristinen reduktionismi muistuttaa Platonin ideaoppia ja anamnesis-käsitystä sekä kristinuskon oletusta Jumalasta kaiken alkuna ja olemuksena.

Copleston ja Russell Jumalan olemassaolosta + Plantingan teistinen teesi

Leibnizilainen kosmologinen argumentti
(Stephen T. Davisin muunnelma)

(Lisäys Alvin Plantingasta, klo: 20:50)
*
1) Jos maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää, Jumala on olemassa.

2) Kaikkien olemassa olevien entiteettien (yhtenäisen kokonaisuuden muodostavien esineiden) olemassaolo voidaan selvittää.

3) Maailmankaikkeus on todellisesti olemassa oleva yhtenäinen kokonaisuus.

4) Siksi maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää.

5) Siksi Jumala on olemassa.

Maailmankaikkeudella tarkoitetaan tässä kaikkea, mitä on ollut olemassa tai tulee olemaan, lukuun ottamatta Jumalaa. Argumentti 'Jumala' on jonkinlainen välttämätön jumalallinen olento, esimerkiksi teismin Jumala.
Entiteetillä tarkoitetaan jotakin sellaista, jolla on muista erillinen identiteetti, ja jolla on ominaisuuksia.
.........................
Kosmologisen argumentin leibnizilaista muunnelmaa on tietysti pyritty kyseenalaistamaan useilla eri tavoilla. Yksi tyypillisimmistä tavoista on väittää, että argumentti olettaa sen, mitä se katsoo todistavansa. (cf. Transcendental argument for the existence of God/RR).
Tämä vastaväite oli keskeisessä osassa kuuluisan ateistin Bertrand Russellin (1872-1970) ja tunnetun filosofian historioitsijan Frederick Coplestonin (1907-1994) väittelyssä radiossa 1948.

Copleston huomautti väittelyn kuluessa: 'Minun väitteeni on, että ilman Jumalan olemassaoloa maailma jää käsittämättömäksi'. Copleston ilmaisi näin kannattavansa kosmologisen argumentin ensimmäistä lähtökohtalausetta.
Russell kuitenkin johdonmukaisesti puolusti käsitystä, että maailman olemassaololle ei ole mitään selitystä, ja ettei meillä ole oikeutta etsiä selitystä maailman olemassaololle. Russell kielsi näin kosmologisen argumentin toisen lähtökohtalauseen, riittävän perusteen periaatteen. Hän sanoi: 'Sanoisin, että maailmankaikkeus vain on olemassa ja siinä kaikki - - on virhe ajatella, että maailman olemassaololle olisi selitys'.

Coplestonin ja Russelin väittely jäi ratkaisemattomaksi, koska Russell kieltäytyi hyväksymästä riittävän perusteen periaatetta, eikä Copleston onnistunut vakuuttamaan häntä sen pätevyydestä.
Copleston kirjoitti myöhemmin pohtiessaan jumalatodistuksia:

Jos ihminen ei halua lähteä polulle, joka vie tuonpuoleisen olennon tunnustamiseen - - hänen täytyy kieltää ongelma ja väittää, että kaikki 'vain on olemassa', ja että kyseessä oleva olemassaoloa koskeva ongelma on näennäisongelma.
Jos ihminen yksinkertaisesti kieltäytyy istumasta shakkilaudan ääreen ja tekemästä ensimmäistä siirtoa, silloin on mahdotonta voittaa häntä shakkipelissä. (Lainattu Davis 2002: 85)

Tapio Puolimatka: Usko tieto ja myytit (2005, s. 156, 158)
*
Transcendental Arguments [Internet Encyclopedia of Philosophy]
Circular reasoning, also known as Begging the question.

###

Alvin Plantinga on esittänyt tarkasti argumentoidun väitteen, joka näyttäisi tulevan edellä siteeratussa väittelyssä Coplestonia.

'Plantingan argumentti, jonka mukaan tietoteoria edellyttää teististä perustaa, on herättänyt vilkasta keskustelua ja useita vasta-argumentteja (ks. esim. Beilby).

Suomen johtava tietoteoreetikko Markus Lammenranta kommentoi tätä keskustelua seuraavasti:

Plantingan, Wolterstorffin ja Alstonin argumentaatio on monasti vahvempaa kuin sille esitetty kritiikki. Tämä ei ole ihme; ovathan kaikki ensiluokkaisia tietoteoreetikkoja.
Erityisesti Plantinga on onnistunut esittämään metafyysiselle naturalismille todellisen haasteen, jota yhdelläkään vakavalla naturalistilla ei ole varaa sivuuttaa (Lammenranta 2002b:96).

Koska Plantingan argumentti kuitenkaan tuskin saa naturalistia kääntymään supranaturalistiksi, on Lammenrannan mukaan seurauksena tietynlainen pessimismi tiedon ja tietoteorian mahdollisuuksien suhteen.
On tietysti mahdollista, että meillä on tietoa, mutta kysymystä on mahdotonta perustellusti ratkaista naturalistisista lähtökohdista (Lammenranta 2002a).
Plantingan argumentti nayttää tarjoavan yhden merkittävän selityksen sille, miksi ateismilla on ollut taipumus käsitykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista saada luotettavaa tietoa todellisuudesta.

Puolimatka (2005, s 152-153)

Alvin Plantinga: The Analytic Theist