Mitään salaliittoja ei oikeastaan ole olemassa [ei edes vapaamuurareihin verrattavan mafia-pääoman globaalia salaliittoa, vaikka kapitalismi perustuukin laillistettuun riistoon], mutta ihmiset tahtovat, toimivat, käyttäytyvät ja myös ajattelevat [tiedostaen tai tietämättään] ikäänkuin niitä olisi - myönsivätpä he salaliitot ta ei. Tämä tarkoittaa, että me kaikki olemme evoluution agentteja.

Ylimmäinen kuva: Niinpä juuri. - Keskikuva: Tai sitten päinvastoin, kuten minä asian tulkitsen.- Alakuva: Hehheh. Ai että mikä ja kenen 'uskomaton totuus'? Ette kai te kundit 'ihan oikeasti' usko 'ihan oikeaan' salaliittoon?
*
[Kielimafia teki tarkennuksia ja lisäyksiä otsikkoon sekä osaan III, josta otsikko pääosin on siteerattu - klo: 12.12]

I
Tämä teksti yrittää hyvin katkelmallisesti ja epäselvästikin luonnostellen sekä tahallisen liioitellusti liittää toisiinsa salaliitot ja perimmäiset maailmankatsomukset sekä ihmistä motivoivat ja liikuttavat vietit [pyrin selventämään aihetta myöhemmässä päreessäni].

Maailmankatsomus toteutuu aina salaliittona, joka kätkee oman perimmäisen lähtökohtansa ja vaikutuksensa motiivit. Yksinkertaisimmillaan, suorimmillaan ja monesti ehkä myös tylyimmillään tässä konstruoimani salaliittoteoria ilmenee parisuhteessa - naisen toimiessa 'luonnonvalinnan' Mata Harina.

Joku voi nyt sanoa, että evoluutio on semanttis-kategorisesti täysin eri asia kuin salaliitto [niinkuin se itsessään onkin], mutta minä väitänkin, että evoluutio nimenomaan naisen 'agentuuraamana' toimii kuin salaliitto. Niin toimivat myös kaikki rakkaussuhteita selkeämmin poliittis-ideologiset ja tieteellis-ideologiset vakaumukset - ne ovat edustajiensa ja kannattajiensa salaliittoteorioita.

II
1
Ylimmäistä kuvaa kompaten sanoisin, että totuus on viime kädessä aina ihmisen kumoamaton [ideologinen] erehdys ja sillä tavoin ihmisen itselleen uskonnossa, tieteessä sekä politiikassa institutionalisoima ja asettama ansa, joka toimii kuin salaliitto estäen [varjellen] meitä tulemasta tietoisiksi arvonihilistisestä tietämättömyydestämme [mitään ei ole paitsi tyhjyys eli ei-mikään] - joka on ainoa ja silmästä silmään [kuin kuiluun] katsottuna kaikki perspektiivimme paniikkiin asti räjäyttävä/sekoittava universaali totuus.

Ymmärretään siis, että meille tietoisina olioina läsnäoleva, kognitiivisesti merkityksellinen totuus [ei-olevasta] voi olla olemassa vain dialektisesti konstruoituna tyhjyyden negaationa - käsitteellis-positiivisena tarkoituksena siellä, missä tarkoitusta ei ole - ikäänkuin kyseessä olisi ymmärryksemme luoma salaliitto empiiristä kontingenssia [kaaosta, tyhjyyttä ja 'lihan' eli seksuaalisen halun katoavuutta] vastaan ja sen konstitoimiseksi [vrt. Hegelin Absoluutti ajattelun dialektisena - käsitteellis-empiirisenä liikkeenä (ajattelun logiikkana) ja Lacanin Reaalinen Symbolisena Lakina (kielenä)].

2
Jokainen salaliittoteorian kielto sisältää jo itsessään salaliiton - joko äärimmilleen harkitun ja peitellyn tai lähes rasistisella tavalla naivin ja tiedostamattoman.
*
Sosiaalisen todellisuuden selittäminen ja ymmärtäminen ei ole mahdollista pelkästään atomistisella analyysilla ja matemaattisella trivialisoinnilla, koska siten on mahdollista selittää [ei ymmärtää] mahdollisimman tarkasti pelkästään sitä, mitä mittareilla voi mitata eli havaittavia säännönmukaisuuksia: liikettä ja energiaa, johon liike perustuu [mikä itse asiassa on mahdotonta, koska aineen sisäinen rakenne redusoituu lopulta tyhjyydeksi, joka vain ilmenee eikä ilmenemistä ilman substanssia voi mitata empiirisesti = jäljelle jää metafysiikaksi muuttunut matematiikka].

Sen sijaan jokainen laajempi sosiologis- ja biologistyyppinen katsaus maailmaan on väistämättä antropomorfistinen ja ideologinen jo senkin vuoksi, että tällainen yleiskatsaus ei voi olla mittari-validia arviointia.. Mikään mittari ei voi mitata omaa relevanssiaan kuin triviaalisti ja valmiin säätöjärjestelmän puitteissa.

Pitääkin [jälleeen] kysyä: mistä mittarin säätäjä sai kriteerit mittarinsa valiudelle, joka vaaditaan, jotta mittaustulosten reliabilisuudella olisi merkitystä. Tulosta [mahdollisesti luotettavaakin] vailla perustavaa, validiksi 'siunattua' sisältökontekstia, joka antaa havaintotulokselle merkityksen, voisi verrata säteilymittaajaan, jolle on opetettu vain mittarin antamien lukemien kirjaaminen, mutta ei sitä, mitä lukemat kertovat havaittavasta todellisuudesta.

Näin ollen kaiken yhteiskunnallisen ja evoluutiobiologisen [funktionaalisen] selittämisen taustalta on suorastaan pakko löytyä jonkinlainen 'salalittoteoria' tai vastaavankaltainen yleistys, joka toimii kritiikin perusfocuksena ja/tai ihmisten käyttäytymisen perimmäisenä selittäjänä - metafyysisen mittalaitteen antamien havaintojen selittävänä kriteerinä [jota ei siis voi olla olemassa kuin suhteessa havainnoitsijaan ja hänen teorioihinsa].

Me emme lopultakaan voi puhua mistään viittaavuussuhteeseen [ymmärrettynä kapeasti vastaavuudeksi ilmiön ja sitä selittävän teorian välillä] perustuvasta semanttisesta totuudesta, koska sellainen on a] havaitsevasta subjektista käsin tarkasteltuna mahdottomuus ja b] havaitulle objektille täysin 'tarpeeton', koska havaittu objekti itsessään on täydellinen, mutta me havaitsijoina enemmän tai vähemmän subjektiivis-fenomenologiseen ymmärrykseen [lajityypillisiin tiedonkyvyn rajoituksiimme ja siten antropomorfismiin] sidottuina emme sitä ole.

Voimme siis puhua varmuudella vain kokeitten antaman evidenssin pohjalta konstruoitujen teorioittemme välisestä yhteensopivuudesta - koherenssista - emme todellisuudesta, joka vastaa teorioitamme proposition [väitelauseen] ja proposition todellisuudesta ilmaiseman asiaintilan välisenä merkitys- ja rakenneyhtäläisyytenä - kahden kategorisesti/ontologisesti eri tason ilmiön identtisyytenä. - - Tiede on siis 'vain' yksi [muuttuva] kielipeli siinä missä uskonto ja juridiikkakin - ei mikään absoluuttinen totuus, vaikka etenkin luonnontiede on ulkoisen havainnon tarkkuuden suhteen deskriptiivisesti kaikkein eksaktein.

3
Salaliittoteoria antaa esim. yhteiskuntateoreettiselle reduktionismille 'funktionaaliset kasvot' samassa mielessä kuin luonnonvalinta ymmärretään ihmisen käyttäytymistä perimmäisesti selittävänä 'karmana'.

Luonnonvalinta ja karma [modernin kapitalismin suuret uskonnot] ovat omanlaisiaan salaliittoteorioita siinä missä marxilainen yhteiskunta- ja talousteoriakin.

Kristinuskossahan kaikkein suurimman salaliiton eli eksistenssin/olemassolon suuri Kunmmisetä on personoitu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. Uskovat ovat näin ollen Jumalan agentteja - uskonto-nimisen salaliiton välineitä siis.

III
Muistutan lopuksi, että minun käsitykseni salaliittoteorioista on skeptinen joskin tavallaan metafyysis-pragmaattinen. Mitään salaliittoja ei oikeastaan ole olemassa [ei edes vapaamuurareihin verrattavan mafia-pääoman globaalia salaliittoa, vaikka kapitalismi perustuukin laillistettuun riistoon], mutta ihmiset tahtovat, toimivat, käyttäytyvät ja myös ajattelevat [tiedostaen tai tietämättään] ikäänkuin niitä olisi - myönsivätpä he salaliitot ta ei.

Tämä tarkoittaa, että me kaikki olemme positiivisesti varautuneen tyhjyyden palvelukseen [sitä yleensä ymmärtämättä] ennalta määrättyjä/pakotettuja agentteja ja siten koko ihmis-maailma fantasioiden ja viettien yhteenkietoutumisena kuin valtaisa biologisen ja kulttuurisen evoluution 'sponsoroima' salaliitto-prosessi. Ihmiselle on annettu salainen tehtävä pyrkiä lisääntymisen kautta täyttämään maa, mutta toisin kuin eläimille myös - - - [ai niin - sehän on salaisuus].

PS.
On ollut jälleen varsin hauskaa selata amerikkalaisia pilasatiireja mm. salaliittoteorioista. Satiirin nuo vapaan maailman asukit osaavat - ironisen piruilun, joka paljastaa tai sanoisinko pikemminkin kyseenalaistaa konventionaalisia totuuksia aika härskilläkin tavalla. Heti perään on lisättävä, että Euroopassa - paavin, yksinvaltiaan monarkin, verisen vallankumouksen, fasismin, kommunismin [mutta myös demokratian] luvatussa maanosassa osataan siitä huolimatta [tai sen vuoksi] kehitellä kirjallisesti sofistikoituneempaa satiiria kuin liberaali-demokraattisessa Anglo-Amerikassa, mutta yhtä kaikki - tehovaikutus on useimmiten aika lailla samaa luokkaa molemmissa.

IV
http://www.youtube.com/watch?v=akNJIqpNPlk&feature=related
Georg Malmsten - Totisen pojan jenkka - [vinyyli rahisee tutusti ja turvallisesti, sillä onhan biisi alunperin leyvtetty jo 1950] - - - [Onko nainen aina kohtalokas - evoluution ja luonnonvalinnan agentti - Mata Hari - salaliitossa luonnon, rahan ja vallan kanssa? Vastaus: Kyllä on. Siitä kertoo Totisen pojan jenkka (se ei kuitenkaan kerro juuri minun henk. koht. kokemuksistani, jos joku niin sattuu luulemaan)].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Conspiracy_theory - [perinteisesti ymmärretty käsitys salaliitoista ja salaliittoteoriasta]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mata_Hari - [vakooja, kaksoisagentti, 'hunajapurkki' [salaliiton väline], joka houkutteli upseereita astumaan seksi-miinaan = puhumaan heikkona hetkenä luottamuksellisesti sivu suunsa ja altistumaan siten kiristykselle]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Malmst%C3%A9n
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/ConspiracyTheorist
http://www.datelinezero.com/2011/01/12/6-crackpot-conspiracy-theories-that-actually-happened/
http://development.thinkaboutit.eu/think3/post/moving_the_movement_of_movements_from_cop_to_mdg

Naisen uhrautuva laskelmoivuus, miehen kunniaa tavoitteleva järki ja hulluus dostojevskilaisessa sielunmaisemassa

Kirjoitettu kommentiksi Mummon kommenttiin edellisessä päreessäni Pathoksen tarinan jatkopohdiskelua.
*
I
Mummo kirjoitti:
'Mutta yritä upota alkuperäisen D:n sydämeen ja nähdä se.'

Doris on ymmärtääkseni täysin pihalla omien tunteittensa suhteen. Hän haluaisi pitää kaiken, mutta ei lopulta saa mitään.

Pathos tuhoaa kaiken, minkä Doris yrittää rakentaa sen varaan, että häntä rakastetaan 'kaikkialta'.

Mutta olisiko se näin ollen sittenkin Doris, jonka itsekkyys - halu olla valitsematta jompaa kumpaa miestä, jo tuhosi hänet?

Toki tämä edellytti tietenkin Pathoksen mielipuolisen mustasukkaisuuden. Tosin se oli - niin luulen - yksi suuri syy Doriksen intohimoiselle suhtautumiselle Pathosta kohtaan.

Kaikki miehet eivät ole kilttejä Ernestejä. Löytyy 'petoja'. Ja silti naiset jollain merkillisellä tasolla/tavalla yhtä aikaa sekä rakastavat että pelkäävät näitä hirviöitä, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja pyrkivät hallitsemaan muita ihmisiä ja jopa koko maailmaa.

Nainen nimittäin vaistoaa, että saadessaan tuollaisen miehen rakkauden (jopa uhrautuessaan), hän itse optimaalisimmillaan kykenee hallitsemaan paitsi muita (ehkä jopa kyseistä miestä) myös itseään! tämän rakkauden kohteena ollessaan.

Doris on 'kylmä' nainen - ei suinkaan seksuaalisesti vaan yleisesti ottaen miehiä kohtaan emotionaalisella tasolla.

Doris ei oikeastaan rakasta miehiä vaan käyttää heitä huolehtivasti hyväkseen. Biologian 'Siperia' on opettanut häntä.

Siinä tuli hieman kompaa sullekin Mummo. Sinä 'Lihapala'. (Miten monimielisen hienosti nimesitkään itsesi psykologisesti siinä kysymyksessäsi O:lle).

II
Sorry, Mummo, etten voinut täysin irrottaa sinua niistä tunteista, joita koen Doriksessa mm. äiti-vainaatani, S:a ja M:ä kohtaan. En kerta kaikkiaan voi.

Pidän naisia laskelmoivina tyyppeinä - ja ihan biologisista syistä. Naiset ovat kautta evoluution joutuneet turvaamaan lasten elämän konkreettisemmin kuin mies johtuen siitä kiinteydestä, mikä naisen ja lapsen välillä biologisesti on.

Miehet ovat tässä asiassa romanttisia kyynikkoja. He rakastavat mutta rakkaudella on heille hintansa. Se on kunniakysymys. Ja kunnia edellyttää heille toisilta - myös lapsilta - saatua kunnioitusta!

Äidin rakkaus saadaan automaattisesti (vaikka äiti-tytär-suhde on yleensä vaikea!), isän rakkaus täytyy ansaita (ainakin poikien), kuuluu ikivanha kyyninen totuus.

Naisen himo - jos siihen liittyy kiinteän suhteen kaipuu - on (yllätyskö? - ei ei!) syvempää kuin miehellä, koska se on syvemmin ja samalla naturalistisemmin sidottu hoivaviettiin.

Toistan tätä teemaa yhä ja eri tavoin:

Nainen ei oikeastaan rakasta miestä vaan 'tulee kiinni hänen iholleen kuin hämähäkki'. Sillä nainen rakastaa vain lapsiaan eli on siten elämässään biologinen realisti - lastensa suhteen osin pakonomaisesti: hän pitää kiinni lapsistaan loppuun asti.

Miehen nainen saattaa sen sijaan jossain vaiheessa päästää emotionaalisesti irti milloin haluaa (ei lapsiaan).

Jotenkin minulle on 'selvinnyt', että näin ollen myös romantiikka naisesta puhuttaessa on pelkkää pintaa - pelkkä kulttuurin luoma pintadekoraatio - tapa määritellä nainen miehen katseella.

Samalla se myös toimii naisen tapana hallita miehen katsetta. Usein varsin ambivalentilla tavalla. Nainen saattaa nimittäin 'seota' omiin peleihinsä/omissa peleissään. Naisenhan pitäisi ikäänkuin murskata miehen käsitykset ja odotukset (leimaavat määritykset) itsestään ja tehdä ainakin päällisin puolin muka itsenäinen valinta.

Mutta jos hän haluaa kaiken kuten Doris - seurauksena on 'tuho', mikäli vastaan tulee psyykeltään puolihullu, pateettinen ja ailahteleva romantikko - juoppo rationalisti Pathos - - - tuo juoppohullun älykön, Ivan Karamazovin ja hänen yli-intohimoisen veljensä Dmitrin 'hybridi'.

Kellariloukon mies, johon itse olen samaistunut Dostojevskin hahmoista eniten. Kuin sellainen Rodion Raskolnikov, joka yllättäen ei tunnustakaan ja kadu vaan, josta tulee Riivaajien kaltainen nihilisti!

Doris ei kykene pelastamaan sellaista mielipuolta, jonka tunteet ovat niin itsetuhoisia.

PS.
Kemppinen oivaltaa näitten hahmojen luonteesta kuten koko venäläisestä kirjallisuudesta enemmän kuin kukaan Blogistanissa. Kemppisen Hesariin muistaakseni joskus 1980-luvun puolivälissä kirjoittama pitkä Tsehov-essee teki minuun järisyttävän vaikutuksen. Säilytin sitä aarteenani pitkään.

Sitaatteja Zizekiltä 5 - Che voi? Mitä nainen haluaa?

Vaadit minulta jotain, mutta mitä sinä todella haluat, mihin tähtäät tämän vaateen kautta?
Tämän vaateen ja halun välinen halkeama määrittelee hysteerisen subjektin aseman: klassisen lacanilaisen muotoilun mukaan hysteerisen vaateen logiikka on: "vaadin sinulta tätä, mutta se, mitä todella vaadin sinulta, on, että kumoat vaateeni, koska tämä ei ole se!"

Juuri tämä intuitio on pahameineisen sovinistisen viisauden 'nainen on huora' taustalla, sillä emme koskaan todella tiedä, mitä hän tarkoittaa. Nainen sanoo esimerkiksi: 'Ei!' ehdotuksillemme, mutta emme voi koskaan olla varmoja, etteikö tämä 'Ei!' todella tarkoittaisikin kaksinkertaista 'Kyllää!', kutsua jopa aggressiivisempaan lähentelyyn.

Tässä tapauksessa hänen todellinen halunsa on aivan päinvastainen kuin hänen vaateensa. Toisin sanoen 'nainen on huora' on rahvaanomainen muoto freudilaisesta kysymyksestä 'Was will das Weib?', johon ei voi vastata.

Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti (s. 161-162)

Tämän sitaatin teoreettisesta kontekstista ja che voi?- problematiikan sovellutuksista (esim. kirjallisuus, politiikka, ideologia, rasismi) sama kirja, luku: 'Identifikaation tuolla puolen' (s. 160-185).

*
Sitaatti on julkaistu kommenttina myös ikkunaiineksen päreessä "Silkkaa haircuttia".