Tunteet, tietoisuus, aivot ja emergenssi

Mihin tajunta sijoittuu ajassa ja avaruudessa – jos mihinkään, kysyy Wittgenstein.

*

Kaksi sitaattia Timo Airaksisen kirjasta Ihmiskoneen tulevaisuus.

 

 

1

Piikone emergenssin kynsissä

[....]

1800-luvun loppupuolella Friedrich Engels pohti emergenssin merkitystä ja kuvaili sitä puhumalla määrän muuttumisesta laaduksi – ajatus, jonka G. W.F. Hegelin luonnonfilosofia tunsi. Kun materian alueen monimutkaisuus kasvaa, siihen syntyy jotakin uutta, sellaista, mitä siinä ei ennen ole ollut. Kun piirtää kuvaa paperille, viivat ja pisteet eivät ensin muodosta mitään järkevää kokonaisuutta, mutta jossain vaiheessa paperille alkaa ilmestyä kuva, vaikkapa koiran pää. Tämä on emergenssiä eli ilmaantumista, tässä tapauksessa hahmon ja kuvan ilmaantumista. Vastaava tapahtuu toisinpäin, kun kuvasta poistetaan viivoja ja pisteitä. Jossakin vaiheessa koiran pää häviää paperilta. Kun katsotaan kokonaisuutta on mahdollista sanoa, että kuvassa on koiran pää, vaikka koiran pää ei näy missään yksityiskohdissa. Jos kuvan pisteet ja viivat jäljennetään osina joukolle paperisivuja ja sivut pannaan nippuun, ei voi sanoa, että nipussa olisi kuva koiran päästä. Mutta kun viivat ja pisteet asetetaan sopivaan järjestykseen, koiran pää ilmestyy näkyviin. Koiran pää on olemassa viivojen ja pisteiden kokonaisuuden järjestyksessä, mutta ei itse osasissa. Samoin voi ajatella, että tunteet ovat ihmisen aivoissa sen osasten järjestyksessä, mutta eivät sen osasissa. 

 

Aivojen monimutkainen laskenta tuottaa emergentin ilmiön, tunteet. Tunteet ovat olemassa. Ne ikään kuin lepäävät materian ja sen ominaisuuksien päällä, mutta eivät itse ole luonteeltaan materiaalisia – eivätkä henkisiä. Toisin sanoen, sellaiset henkiset ominaisuudet kuin tunteet eivät ole henkeä. Tämä ei ole paradoksi, sillä koemme tunteet henkisiksi ominaisuuksiksi siinä mielessä, että ne kuuluvat subjektiiviseen kokemukseemme. Mutta kokemus on olemassa erään monimutkaisen järjestelmän [koettuna] tuotteena, joka ei ole olemassa ilman tuota materiaa. Henkeä ei ole. Jos aine häviää, tunteet katoavat; jos tunne katoaa, aine jää. Tunteet ilman ainetta ovat kuin Lewis Carrollin Irvikissa [Cheshire Cat], joka irvistellessään alkoi vähitellen kadota. Lopuksi jäi näkyviin irvistys, kun katti katosi.

 

Tällaiset esimerkit todistavat vain vähän. Emergenssin käsitteen tyhjyyttä on helppo arvostella. Ajatuksena on, että on mahdollista ymmärtää tunteiden syntyä – samoin kuin irvistyksen – turvautumatta henkimaailmaan tai aineellisuuteen. Molemmat strategiat ovat yhtä hassuja kuin yleisiäkin. Ilmeisesti tunteet eivät ole sen enempää henkeä kuin harhaakaan aineen maailmassa. [.....], s. 48-49

 

2

Minä olen kyborgi

[.....]

Andy Clark argumentoi suurin piirtein seuraavasti. Ihminen on välineitä ja tekniikkaa käyttävä biokone, jossa ei ole mitään osia tai toimintoja, joita tulevaisuuden tiede ei pystyisi periaatteessa selittämään. Kun biokone käyttää tekniikkaa, ja hän/se tekee niin koko ajan, tekniikka on osa minuutta. Tässä kohdassa ajatuksen virtaa tarvitaan filosofian apua, ja sitä on pyydetty nimenomaan Ludwig Wittgensteinilta. Hänen myöhäisfilosofiansa katkelmalliset ja arvoitukselliset pohdintansa mielen liikkeistä ja ajattelun sijoittamisesta aikaan ja paikkaan ovat verrattoman hyödyllisiä. 

 

Wittgensteinin ajattelun mukainen kysymys kuuluu: kun kirjoitat kirjettä kynällä paperille, joka on edessäsi pöydän päällä, missä ajatuksesi silloin on? Tavanomainen vastaus kuuluu, että ajatus on aivoissa. Tällaisen vastauksen taustalla on näkemys siitä, että aivotoiminta on välttämätöntä ajatuksen synnylle ja olemassaololle, ja siksi ajatuksen täytyy sijaita aivoissa. Asia on näin, jos aivotoiminta ja ajattelu samaistetaan, jolloin ajattelu on aivotoimintaa. Olen edellä hylännyt tällaisen identiteettiteoreettisen kannan. Aivotoiminta tuottaa ajattelun omana emergenttinä ominaisuutenaan, kuten Engels opettaa. Silloin menetetään kytkentä aivojen ja ajatuksen sijaintipaikan välillä. Ajattelua ei enää tarvitse sijoittaa biokoneen aivo-osaan. Ajattelu on tajunnassa, mutta missä on tajunta? Se ei sijoitu ainakaan aivoihin. Mihin tajunta sijoittuu ajassa ja avaruudessa?

 

Jos kirjeen kirjoittajan ajatus sijoittuu ylipäänsä johonkin, se sijoittuu kynän kärkeen paperille. Samalla tavalla käy, kun naputtelen tätä tekstiä sylimikron näppäimillä. Ajatteluni on sormieni päissä ja näppäimistöllä. Vaikka tämä tuntuisi kuinka oudolta, ajatuksen sijoittaminen aivoihin on vähintään yhtä outoa. Tätä Wittgensteinin oivallusta minikyborgin kannattaja pystyy käyttämään hyväkseen. Hänen mukaansa ihmisen ajattelu ei sijoitu avaruuteen, vaikka se sijoittuu aikaan. Wittgenstein kirjoittaa seuraavasti:

 

‘Tuoli ajattelee itsekseen: [...] Missä? Jossakin osassaan? Vai ruumiinsa ulkopuolella, ympärillään olevassa ilmassa. Vai ei kerta kaikkiaan missään? [...] Mutta miten sitten on ihmisen laita: Missä hän puhuu itselleen? Mistä johtuu, että tämä kysymys näyttää olevan mieltä vailla, eikä mikään paikanmääritys ole tarpeen, paitsi se, että juuri tämä ihminen puhuu itselleen?’ [Filosofisia tutkimuksia & 361].

[.....], s.67-68

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Airaksinen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteettiteoria

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reduktionismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emergenssi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emergentti_materialismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofisia_tutkimuksia

Reduktiivisen materialismin ongelmat ja emergentti materialismi

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/09/tekniikan-olemus-ei-ole-mitaan-teknista.html

http://wsoy.fi/yk/products/show/27430

http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/arkisto/viikko0907.htm

http://reified.typepad.com/reified/2007/10/wittgenstein-in.html

Henki on luu

Jos henki on luu, niin onko luuvalo sitten hengen representaatiota (vitsi vitsi)?

(Kielimafia kirjoitteli Post Scriptumin + korjauksen linkkiin ja pari selvennystä - viimeksi klo: 23.30)

I
Motoksi vastaukseeni Ironmistressille esitän yhden filosofisen ajattelun kaikkein olennaisimmista kysymyksenasetteluista ellei peräti dilemmoista:

"Deleuzen keskeinen ongelma, uuden syntyminen maailmaan, on täysin kantilais-hegeliläinen ongelma. Se liittyy kysymykseen 'Miten vapaa teko on mahdollinen materiaalisten riippuvaisuussuhteitten kausaalisessa verkostossa?, sillä jotain aidosti uutta voi syntyä vain, jos lineaarisen syy-seuraussuhdeketjun määräysvalta ei ole täydellinen.

Näin kuuluu Mario Bungen lyhyt kriittinen muotoilu 'tiukan kausaalisesti toimivasta maailmasta':

Jos useiden syiden yhteistoiminta on aina ulkoinen rinnastus, niiden päällekkäisyyttä eikä koskaan omia piirteitä omaava synteesi, ja jos oletetut kohteet, johon kausaaliset tekijät vaikuttavat, ovat spontaanisuuteen ja itsenäiseen toimintaan kykenemättömiä passiivisia olioita - kykenemättömiä siis lisäämään jotain omaa syysuhteeseen - tästä seuraa, että tietyssä mielessä vaikutukset ovat jo ennalta olemassa syissään.

Tämän äärimmäisen mutta johdonmukaisen näkemyksen syysuhteen luonteesta mukaan muutoksesta syntyy vain vanhoja asioita. Muutosprosessit voivat saada aikaan lukumäärältään uusia objekteja tai ne voivat olla määrällisesti uusia, mutta ne eivät voi olla laadullisesti uusia: niistä ei voi syntyä uusia kvaliteetteja.

Näin päästään Deleuzen ajattelun perustavaan paradoksiin: kaiken transsendenssin hylkäävä ehdoton immanentismi (vrt. Bungen määritelmä/rr) sisältää kuitenkin ajatuksen siitä, että vaikutus voi ylittää syynsä - tai saman ongelman toinen puoli - että toisiinsa suhteessa olevien objektien suhteet ovat niille ulkoisia."

Slavoj Zizek kirjassa Pehmeä vallankumous: Psykoanalyysi, taide, politiikka - luvun Tiede: kognitivismi Freudin kera aloitus ('Autopoiesis' - s. 80). - Ote on alunperin Zizekin kirjasta Organs without Bodies: Deleuze and Consequences. (Science: Cognitivism with Freud). - [Palaan tähän esseehen vielä jossain vaiheessa.]

II
Mistä sinä Ruukinmatruuna olet saanut refleksiivisen ajattelun eli käsitteellisen ja itsenäisen operaattorin, jolla teet erotteluja synnynnäisiin ja hankittuihin - tai kuten Locke filosofiansa heikoimmassa lenkissä eli jaottelussa primaarisiin ja sekundaarisiin ominaisuuksiin? - Havainnosta? (Et, koska ajattelun on dialektisesti pakko edeltää kaoottista havaintoa). Järjestä? (Et, koska järjen käyttö edellyttää ja tarvitsee havaintoja saadakseen sisältöä)? - Tai sitten intuitiosta ('varmuudesta') kuten Descartes cogitonsa?

Jotta voisit ankarasti ottaen tehdä tuon erottelun, sinulta pitää löytyä täysin objektiivinen mittari, jolla erottelet nämä kaksi ominaisuutta, mutta sitä sinulla ei ole, koska sinulta puuttuu (kyseessä on ontologinen puute/ero) objektiivinen tarkkailupiste havainnon ja havaitun välillä. - Ellet sitten itse muutu mittariksi (haha).

Jos nyt sitten kuitenkin yritämme, koska se on tiettyyn rajaan asti tietysti mahdollista (soveltaen esim. probabiliteettia, joka on empiristien suosima 'totuuden legitimoija'), tarkastella ihmistä pelkästään synnynäisten ominaisuuksiensa valossa, niin eihän meille silloin jää ihmisestä mitään muuta käteen kuin 'organs without bodies' - pelkkiä geenejä tvs., joista sitten ekstrapoloimme ajattelun/tietoisuuden (tuo 'ylimääräinen', joka mahdollistaa kaikki erottelut ja ominaisuudet, muttei itse ole kausaalisesti johdettavissa niistä!) avulla käsityksen ihmisestä - käsityksen, joka on on mahdollinen vain hankittujen ominaisuuksien konstruktiivisesta perspektiivistä katsottuna.

Näin siksi, että primaaristi (reaalisesti, ontologisesti) materiaalinen ihminen on ei-mitään: pelkkiä osia vailla kokonaisuutta, emmekä me pysty hahmottamaan kokonaisuutta ilman äärellistä ajattelua (ajattelevaa bodya).

Siis - käsitteellinen ajattelu sekä hankitut ominaisuudet sekoittuvat aina väistämättä käsityksiimme siitä, mitä ihmisellä ymmärrämme, koska vastausehdotusta kysymykseen: 'Mitä/mikä on ihminen?', ei edes voi esittää vedoten pelkkään konsekventialis-materialistiseen kausaliteettiin.

Tietoisuus kun ei synny suorana seurauksena materiasta. Ihminen on nimittäin siitä kummallinen näyttöpääte, että se pystyy - toisin kuin PC:n screen - katsomaan ja ohjelmoimaan itse omia komponenttejaan.

Ja mikäli tietoisuuden oletaan syntyneen yksinomaan kausaalisena seurauksena ehdoistaan, ihminen olisi vain pelkkä näyttöpääte vailla itsetietoisuutta eli vapautta. - MOT.
*
Subjekti ja objekti, syy ja seuraus, primaarit ja sekundaarit sekä synnynäiset ja hankitut ominaisuudet ovat neuvoteltavissa olevia asetelmia/positioita sekä rationalismin että empirismin lähtökohdista tarkasteltuna. - Etkö muka tiennyt sitä? Vai etkö ymmärrä?
*
Mitä joidenkin uskontojen kauheuteen tulee, niin kuka sinua taas kerran on tappamassa - arvoisa paranoidikko? Mene hoitoon hyvä ihminen, ennenkuin sinut tapetaan ihan oikeasti eikä vain samaistumis-fantasioissasi. Saat ehkä sopivan, pakkoajatuksia helpottavan lääkityksen, jos hyvin sattuu.
*
Kapitalismi on yhtä kuin ne ihmiset, jotka sen nautinto- ja kasvukulttuuriin ovat sidoksissa - minäkin. - Mutta kaikki eivät halua avoimesti ja halukkaasti co-operoida kapitalismin kanssa eli siotutua sen pakkoneuroottiseen jatkuvan kasvun (= lisääntyvän nautinnon) myytin noidankehään, joka ajaa itseään vääjäämättä kohti tuhoa kuten jokainen ekologisessa lokerossaan liikaa rönsyämään päässyt populaatio.

Ja ihmisen lokero on maapallo - niin kauan kuin emme pääse täältä pois kuin kuolemassa, jos siinäkään.
*
Olen täysin eri mieltä kanssasi tieteen ja kapitalismin suhteesta - jopa siinä määrin, etten edes keskustele asiasta enempää. - - Sitäpaitsi - miksi ylipäätään keskustella vihollisensa kanssa? Tätä usein mietin. Vihollinenhan pitää eliminoida, koska hän uhkaa omaa käsitystäni oikeudenmukaisuudesta!
*
Destruktiivisuutta saat mittailla ihan rauhassa omissa oloissasi. Se on typerää puuhastelua, joka kertoo enemmän omasta paranoidisuudestasi kuin objektiivisesta ajattelukyvystäsi. - No - sellaistahan politiikka on.

Mutta voit kyllä ihan luvan kanssa lukea myös minut uhkatekijäksi. Sillä sitä minä sinunkaltaisillesi, muka tiukan kausaalisesti toimiville (impossible), näyttöpäätekapitalisteille todella olen. Destruktiivinen. Ja vapaa.
*
Rakkaus sukupuolirakkautena ei ole liima vaan katoava harha: intohimoista kärsimystä (vrt. Lacanin jouissance), pathosta, jonka kääntäminen agapeksi (Jeesus) tai filokseksi (Platon ja kump.) on pikemminkin säikähtynyt reaktio ihmisen halujen destruktiivista ja egoistista luonnetta kohtaan kuin todellinen asiaintila, joka voisi vallita laajemminkin, kunhan sitä vain tarpeeksi yritämme.

Sorry - mutta tässä asiassa minä en ole buddhalainen enkä myöskään mikään hyssyttelevä agape-kristitty. - - Filoksesta eli ystävyydestä suostun sentään joskus edes neuvottelemaan ;]. - Keskustelemaan en kuitenkaan rupea.
*
Kukaan ei synny tänne vapaaehtoisesti, eikä keneltäkään kysytty, kun 'kauhea' tapahtui, eli luominen/evoluutio lähti liikkeelle. - Kuten Schelling ajattelee, kyseessä on ollut Jumalassa piilevän pahan eskaloituminen ihmisen tietoisuuden hahmossa.

Tämä tarkoittaa sitä, että olemisen perusta/totaliteetti/Absoluutti, jonka dynaaminen 'olemus' Jumala on, tulee lankeemuksenkaltaisen itseluomisen (self-creation) kautta tietoiseksi itsestään yksittäisessä osassaan, palautumattomassa singulaarissa eli ihmisessä.

Jumalassa oleva hyvä joutuu osittain väistymään, kun se oletettu paha, joka myös tavallisesti (eli kosmisen balanssin vallitessa) - eräänlaisena 'harmaana ja hiljaisena alueena' - aina jo sisältyy Jumalaan itseensä, alkaakin yhtäkkiä vaikuttaa ulospäin rikkoen hyvän eli universumin staattisen järjestyksen/balanssin luomisprosessissa, joka siis saa aikaan kosmisen katastrofin eli pirstoo totaliteetin.

Näin ollen ihminen syntyy Jumalasta/harmoniasta/hyvästä mutta vain siksi, että jo harmoniaan itseensä latentisti sisältynyt paha alkaa ensin vaikuttaa kokonaisuuden jumalallista todellisuutta murtavasti - ihmisen tietoisuuden ja vapauden muodossa. Tätä Schelling kutsuu ihmisen lankeemukseksi itseluomisen aktissa/proessissa (vrt. Hegelin Hengen aktualisoituminen immanenssiin sekä Hegeliltä vaikutteita saanut prosessiteologia).
*
Kieltämättä voisimme edellisen tulkinnan perusteella ajatella, että ilmaannuimme maailmaan ikäänkuin vapaaehtoisesti, mutta edelleenkään emme tiedä sitä, miksi? Emmekä sitä, mitä hemmetin järkeä tässä kaikessa muka on?
*
Mitä tulee esittämääsi Hotel California-biisin buddhalaiseen 'eksegeesiin', niin toki jokainen saa puhua olemisen ja olemattomuuden, rauhattomuuden ja rauhan kokemuksistaan vertauskuvallisesti mitä tahansa ja tulkita niitä miten haluaa. - Minäkin teen niin. Olemme tässä mielessä kaikki taiteilijoita, jotka maalaavat oman olemis-horisonttinsa niin mielekkääksi ja niin ilmaisukykyisesti kuin mielikuvitus ja taidot vain sallivat. - Myös buddhalaiset.

Mutta - viime kädessä (olen ehdottomasti tätä mieltä), kyetäksemme todella ymmärtämään, mistä tässä olemassaolomme pirullisessa häkissä, jota todellisuudeksi kutsutaan ja jossa elävät ihmisrotat tuhoavat lajinsa liikalisääntymisen (kuten kaikki populaatiot, joilla ei ole tarpeeksi luontaisia vihollisia) sekä 'cyborgoitumisen' (teknologinen ihmisjalostus eli rasismi) myötä, voisi lopulta olla kysymys (paitsi juuri lankeemuksen, itseluomisen, tietoisuuden ja vapauden ilmenemisestä yhtä aikaa ja ykseytenä) - meidän on hegeliläisittäin löydettävä ja kehitettävä (uusia) käsitteitä - hyviä ja ilmaisukykyisiä käsitteitä - eikä mitään sekavaa emootio-fantasia-pseudoajattelu-soppaa, jota etenkin buddhalaisuuden, gnostilaisuuden ja modernin fysiikan kanssa flirttaileva New Age-mössö edustaa.

Vasta tällaisten käsitteiden (Hegel puhuu käsitteen 'ponnistuksesta' sen itsensä ja sen kohteen välisen ykseyden saavuttamiseksi) avulla argumentointimme voi tavoittaa tarpeeksi vankan pohjan, jota välttämättä tarvitaan oivaltaaksemme henkisen ja materiaalisen välillä vallitsevan paradoksaalisen - tuon Mobiuksen nauhaa muistuttavan vastaavuuden.

Hegelin Phänomenologie des Geistes-teoksen huumorilla ilmaistuna: 'Henki on luu.' - Hegel siis on (myös) materialisti.

PS.

Virallinen ilmoitus

Odotettavissa ehkä jo lähiaikoina: Suuri Rasismi-Päre, joka selvittää, miksi emme voi aina sietää käytökseltään poikkeavia, oudolla tavalla pukeutuvia ja haisevia ihmisiä vaan alamme diskriminoida heitä. - Annettakoon täten Ironmistressille vastaus hänen minulle esittämäänsä kysymykseen: 'Sitäkö tarkoitat?'

Päreessä tehdään myös empiiristä eli vakavasti otettavaa tutkimusta. Mutakuonot ja muhametit pannaan siinä vaativaan maahanmuuttotestiin, jossa erotellaan jyvät akanoista eli suomalaiseen kulttuuriin evoluutiovalmiuksiltaan parhaimmin ja kehnoimmin sopeutuvat tummahipiäiset toisistaan. Parhaimmat saavat työpaikan pizzalogistiikassa tai siistimiskonsultteina. Kehnoimmin pärjänneille kustannetaan laivamatka Ruotsiin alakannella.

Myös mustalaiset ja kommunisteiksi epäillyt joutuvat tiukkaan syyniin. Testin missanneet mustalaiset lähetetään menolipulla ja rikkihappoliukoisella otsaleimalla varustettuna takaisin Romaniaan. - Kommunisteiksi epäillyt joutuvat sekä(!) positiivisen että negatiivisen testituloksen jälkeen muuttamaan Suomesta ihan oikeaan kommunistiseen valtioon.

*
http://blog.lib.umn.edu/trite001/pstl1082anatomy/2008/09/