Brändien massapsykologiaa

Kirjoitettu kommentiksi edellisessä päreessäni "Miksi täällä on niin pimeää?" olleeseen kommenttiin.
Tsekkaa myös Ahneen Järjen Kritiikki - rationaalisen valinnan d... ja Moraalittomia hyveitä (jatkoa brändi-kritiikkiin) sekä Saatanaa ei voi huijata?
*
jukka sanoi...

Jos ja kun maailmaamme pyöritetään nykyään jatkuvan ja kiihtyvän talouskasvun vaatimusten mukaan, niin eikö voisi ajatella, että on itse asiassa hyvä asia, että ihmiset käyttävät rahojaan illuusioihin ja muuhun immateriaaliseen sen sijaan, että hankkisivat vain enemmän ja isompaa?
Ja eivätkö juuri brändit ole antaneet meille ne vähät painostusmahdollisuudet yritysten suuntaan, joita meillä on?

RR

Ikäänkuin brändit olisivat jotain 'ympäristöystävällistä' stuffia? Nyt meni kyllä yli mun hilseen.

Minun mielestäni juuri trendit ja brändit takaavat sen, että osasta maapalloa tulee sekä konkreettisesti että metaforisesti käytöstä poistettujen, vanhojen innovaatioiden kaatopaikka.

Brändi aikaansaa aina yhä vahvistuvan materiaalisen kasvun ja kierron (kohti kaatopaikkaa), koska se ikäänkuin edustaa tai symboloi jonkun tuotteen, joka aina materialisoituu tavalla tai toisella, arvoa, merkitystä ja olemusta.

Brändi antaa tuotteelle sen 'hengen', jota sillä ei muutoin olisi. (Tietysti tällainen on vain 'tekohengitystä' mutta silti...)
*
Kuten sanoit - tavallaan on tietysti toisinkinpäin, eli myös kuluttaja voi spekuloida brändillä ja siten vaikuttaa sen hinnoitteluun, mutta olennaista asiassa mielestäni on kuitenkin se, että kuluttaja ei luo brändiä - hän 'vain' kuluttaa sitä - ja loppujen lopuksi aika passiivisella tavalla verrattuna trendien/brändien aktiivisiin tuottajiin.

Ehkä korostan liikaa kuluttajan passiivisuutta, mutta korostan sitä joka tapauksessa enemmän kuin rationaalisen valinnan teorian kannattajat, joiden mielestä tuotteitten hinnat määräytyvät markkinoilla ikäänkuin automaattisesti kysynnän ja tarjonnan kautta.

Tällainen on pelkkää - mahdollisesti tilastollista - mystifoitia, johon uusliberalistiset monetaristit haluavat 'markkinatapahtuman' kietoa, jottei heidän häikäilemättömiin 'mainosmanipulaatioihinsa' ja hintakeinotteluihinsa kiinnitettäisi liikaa huomiota.

Todellisuudessa etenkin brändien hinnat muodostuvat alunperin myytävän brändituotteen imaginaarisesta (ja sitä kautta rahallisesta) arvonnoususta (erotuksena ei-manipuloituun arvonnousuun, joka on tietysti vain teoreettinen tilanne), johon on päästy kytkemällä tuotteeseen illusorisia kiihokkeita, joilla ei ole rationaalista yhteyttä itse tuotteen valmistuskustannuksiin.

Myönnän kyllä, että onhan varsin luonnollista mainostaa tuotetta sen myynnin edistämiseksi, mutta juuri tässä kohtaa brändin kehittelijä antaessaan 'pirulle' (mainosmystifikaatiolle) pikkusormensa lopulta antaa sille myös koko kätensä.

Tämän jälkeen mikään ei pidättele mainospsykologia ja muita brändinikkareita.

Ainoastaan äärimmäisissä tapauksissa tietty mainos voidaan laillisesti kieltää sen rikkoessa aivan ilmiselviä kaupanteon eettisiä pelisääntöjä.

Henkilökohtaisesti kieltäisin kaikki 'terveysvaikutteisuuteen' vetoavien tuotteiden mainokset.
Nämä ja luontaistuoteet ovat ehkä suurinta humpuukia, joita ruoka- ja lääkemarkkinoilta tällä hetkellä löytyy...

####
Aiheeseen aivan oleellisesti ja hyvin mielenkiintoisella tavalla liittyen - tsekatkaa alta löytyvä palkittu dokumenttisarja The Century of the Self. Sen ensimmäinen osa kertoo, mistä brändäämisessä todella on kysymys.

Freud ei ollut kovinkaan otettu siitä, millä tavoin hänen USA:ssa asuva sisarenpoikansa Edward Bernays sovelsi hänen oppejaan alitajunnan irrationaalisista voimista massapsykologisesti juuri suurbusineksen myyntiartikkeleihin liitettyjen mainossloganien sisällön muotoilemiseksi.

Itse asiassa Freud inhosi Yhdysvaltoissa vallitsevaa mentaliteettia, jossa kaikella oli arvoa vain rahassa mitattuna.

Ateistimme oli siis varsin 'henkevä' herra. Hän tunsi ja arvosti suuresti antiikin mytologioita ja oli hankkinut itselleen pitkän elämänsä aikana suuren määrän taidetta ja mytologisia esineitä. Tässä suhteessa hänen ja Jungin harrastukset olivat siis aluperin varsin yhtäläisiä.

Tosin Freudille taide, mytologia (ja tavallaan myös brändit kaikessa pinnallisuudessaan ja kaupallisuudessaan) olivat vain ihmisen viettien ja sivilisaation (yhteisön) välisestä konfliktista syntyneitä, sublimoituneita - joskin vakuttavia -kuvia, kun taas Jungille ne edustivat viestiä ihmisen piilotajunnan arkkityyppisistä kerroksista.

Freud piti Jungin käsitystä epätieteellisenä, ja väitti Jungilla olevan taipusta julistautua profeetaksi. Ikäänkuin hänessä itsessään ei olisi tuollaista taipumusta ilmennyt lainkaan.. ;~].
*
http://video.google.com/videoplay?docid=8953172273825999151 (osan 1) pitäisi löytä tästä osoitteesta otsikolla Happines machines.)
2: The Engineering of Consent
3: There is a Policeman Inside All Our Heads: He Must Be Destroyed
4: Eight People Sipping Wine in Kettering.
*
http://www.kasablogi.com/arkisto/2007_04.html (Tässä on osoite Kasa-blogin päreeseen, josta I osan osoite ja muiden osien linkit on kopioitu.)