I
Sanotaan, että rakastunut ihminen näkee todellisuuden
epärealistisesti, ruusunpunaisten silmälasien läpi. Elämässä on hohtoa,
mielekkyyttä ja intohimoa. Silti tämänkaltainen elämänilo muistuttaa monien,
ainakin kyynisempien ihmisten, myös psykiatrien mielestä ‘psyykkisesti
häiriintynyttä’ ja siten ‘epänormaalia’ tilaa [positiivista ‘skitsofreniaa’]:
ihminen on hormonien ‘ylettömän’ vaikutuksen vuoksi mennyt ‘sekaisin’, siis
rakastunut. Asian voi kuitenkin nähdä aivan toisin. Vladimir Solovjov [*] kysyykin: entä
jos asia on juuri päinvastoin. Jospa juuri rakastunut näkee elämän realistisesti
ja oikein eli elämisen arvoisena, koska hänellä on siihen rakkautensa vuoksi
syy, jonka vaikutusta ei voi torjua kokematta suurta tuskaa ja ikään kuin
paaduttamalla itsensä - - [* Aiemmin mainittu Leo Sestov on Solovjovia pessimistisempi ja skeptisempi, mutta myös hän perustaa ajattelunsa perimmältään ei-käsitteellistettävissä olevaan 'kokemukseen' (sikäli kuin jotain 'ei-käsitteellistä' ylipäätään on olemassa (ihmiselle); myös Heideggerin 'eksistentiaalit' ovat käsitteellistettyjä Daseinin eli 'täällä olon' (ei-käsitteellisen subjektin) maailmassa olemisen ehtoja/tapoja].
.
Eikö myös uskovaa voisi verrata rakastuneeseen ihmiseen? Eikö
myös uskova koe elämäänsä mielekkääksi Jumalaan uskomisen [~ rakastamisen]
kautta? - - Ei hassumpi analogia. Pikemminkin erinomainen ja toivottava – jopa
uskottava. Uskon voi todellakin ymmärtää eräänlaiseksi rakastumisen tilassa
elämiseksi. - - Stoalaisesti suuntautunut ‘tunteensa tukahduttaja’ voisi
tietysti olla elämisen emotionaalisesti koetun tarkoituksen ‘seurauksista’
täysin eri mieltä, mutta jätetään stoalainen tällä kertaa rakentelemaan
‘tunteettomia’ järjen/tiedon palapelejään ja yritetään olla rakastuneita – edes
hetken aikaa. Mutta vaikka rakkaus vaatiikin kuuliaisuutta, niin eikö se
perimmältään ole spontaani tila, johon ketään ei voi pakottaa - ei itseään eikä
muita? Siinä tapauksessa asia mutkistuu ja paljon. Miten voisin rakastua, jotta
voisin uskoa? Kysyy nimimerkki ‘Puhtaan järjen lamauttama’.
.
II
Psykiatrit ovat kirjaimellisesti
eli metaforisesti [mietipä tuon ‘eli’ konjuktion loogista
‘viestiä’, Ironmistress] nykyajan ‘poppamiehiä’ - myös erinomaisen
selkeäsanainen ja naturalistisessa ‘agendassaan’ johdonmukainen Hannu Lauerma.
Neuro-psykiatrit ja evoluutio-psykologit ovat jo nyt saaneet ehkä kaikkein
vahvimman oikeutuksen tieteellä ohjatun ja legitimoidun biovallan käyttöön
maailmassa.
.
Jopa juristit, ylläpitääkseen syllogistisesti argumentoitua,
koherenttia ja mahdollisimman ristiriidatonta, julkisiin tai piileviin arvoihin
perustuvaa normiviidakkoa, ‘harhailevat’ muuttuvien arvomaailmojen [ajan
‘henkien’] relativistisessa suossa, kun taas psykiatrien ei tarvitse enää
nykyään kuin vedota neurologiaan [luonnontieteeseen eikä mihinkään
sopimuksenvaraisiin eli konstruoituihin aksioomiin] ja todeta: ‘tämän
henkilön käyttäytymisen vahingollisuus ja vaarallisuus perustuu hänen
reseptoriensa neurologisesta normaalistandardista poikkeavaan toimintaan eikä
hänestä voi enää tulla kunnon kansalaista ilman sellaista neurologista
lääkitystä tai neurologista leikkausta, joka palauttaisi hänen reseptoriensa
toiminnan normaalijakautuman alueelle.’ [Amen].
.
Tulevaisuuden ihminen on valjastettu
edistämään tehokkaasti tehokkuuden tehokasta tehostamista.
Kontrolloimattomat ja impulsiiviset tunteet ovat sellaisessa yhteiskunnassa
epätoivottavia. Tunteita toki tarvitaan, koska juuri niiden avulla
ihmistä voidaan ohjailla haluttuun suuntaan eli manipuloida, mutta rakkaus on
aivan liian arvaamatonta ollakseen vapaasti koettavissa tulevaisuuden
tehoyhteiskunnassa.
.
Olen melko varma, että vielä tulee päivä, jolloin myös
rakkauden kokemusta pidetään ‘epänormaalina’ reaktiona, jonka ‘epänormaalius’
aivojen toimintaa tarkoin kuvaamalla todistetaan pätevämmin ‘todeksi’ kuin
yksikään juridinen aksiooma voisi totuuden asettaa, koska tuo kuva ‘kertoo
omituisen’ [elämää ‘häiritsevän’] tuntemuksen ja käytöksen ‘todellisen’
[todellisen?!] syyn ja legitimoi siten käsityksen normaalista ja epänormaalista.
.
Itse asiassa normaalius/epänormaalius legitimoituu kuitenkin
poliittis-normatiivisesti eikä tieteellis-deskriptiivisesti tai sitten tiede on
aina jo politiikkaa – kuten asia onkin. Nietzschen sanoin [ja Foucault’n
myötäilemänä] tieto ja tiede ovat vallanhimoisia ‘viettejä [siten myös de facto
‘rasistisia’].
*
Neurologit ovat tulevaisuuden yhteiskuntien korkeimmin
arvostettuja poppamiehiä, joilta kysytään sitä viimeistä neuvoa, jotta ihmisiä
voisi ‘objektiivisin’ perusteihin kontrolloida, eristää ja karsinoida
lokeroihin. Tietokoneaikana [tosin tietokone itsessään ei tiedä mitään]
kontrolloinnista käytetään usein sanaa profilointi. Profilointitekniikat [esim.
uutisvahdit] ovat identiteettitekniikoiden uusia muunnelmia, joiden avulla
ihmisiä konsultoidaan ja ohjataan etsimään ja löytämään eli kuluttamaan juuri
itselleen sopivaa nautintoa. Medikalisaatio puolestaan uusintaa ja hyödyntää
profilointi- ja identiteettitekniikoita ja sitä voinee pitää ehkä
vaikutusvaltaisimpana yhä teknistyvän ja kaupallistuvan maailmamme eli
konsulttikulttuurimme ilmiönä.
.
Kammottavinta tässä kaikessa ihmisen esineellistämisessä on,
että se lähes vastavuoroisesti palvelee sekä tuottajan että kuluttajan tarpeita.
Ainut ero syntyy siitä, että on olemassa ‘taho’, joka myy ja ‘taho’, joka ostaa.
Kaikki muu toimii markkinatalouden ‘säätelemänä’ eli joku aina voittaa tässä
pelissä, koska jotkut toiset ovat niin alttiita ja valmiita maksamaan ‘hänelle’
myymistään palveluista edullisia eli kohtuuttomia summia [näinhän se menee:
‘osta nyt edullisesti’ (eli maksa itsesi kipeäksi)].
.
Niinpä neuro-psykiatrinenkin tutkimus medikalisaation
peruspilarina on sekä luonnollinen että manipuloiva vastaus ihmisen luontaiselle
ja loppumattomalle tarpeelle saada itselleen, lapsilleen, toisilleen -
ylipäätään kenelle tahansa - ‘diagnoosi’, joka viime kädessä määrittelee/‘antaa’
heille identiteetin, jonka ‘raison d'être’/‘reason for
being’ ei ole ainoastaan oikeuttaa heidän elämäänsä muiden ihmisten joukossa
vaan, jonka on annettava heille myös koko olemassa olemisen [eksistenssin]
mielekkyys ja tarkoitus tässä katoavassa maailmassa ja maailmankaikkeudessa.
.
Aiempina aikoina ‘eksistentiaalisen identiteetin’ sai
uskonnosta, kansallisuudesta ja ideologisesta aatteesta, nykyään ja
tulevaisuudessa sen antaa tiede ja markkinatalous. Uskonto on muuttunut
bisnekseksi ja/tai museotoiminnaksi. Jumalan ohella myös ideologiat ovat
kuolleet. Kansallisuusaate on viimeinen este pahanlaatuisen kasvaimen lailla
vapaasti etenevälle kapitalismille, jolle identiteetit ovat kaikkein
kannattavinta kauppatavaraa.
.
Identiteetti voi periaatteessa olla mitä tahansa juuri sen
takia, että annettu diagnoosi oikeuttaa olemassaolomme ja tekee meistä
hyväksyttyjä, ehkä jopa haluttuja [esim. Conchita Wurstin hahmo
on nykyään pääosin haluttu (toki myös inhottu) identiteetti]. Diagnoosien
pluralismi tosin koskee aluksi lähinnä liberaalien yhteiskuntien tulevaisuutta,
mutta sen modus operandi [toteutuksen ja toteutumisen tapa] on silti
periaatteessa aivan sama kuin niissä [eli useimmissa] konservatiivisissa
yhteisöissä, jotka omaksuvat uusimman tekniikan ja vapaan markkinatalouden [eli
‘biologisen kulttuurievoluution’, mikäli kausaalisesti deterministisenä pidettyä
ilmiötä nyt ylipäätään voi omaksua: eikö pikemminkin kyseessä ole triviaalisti
väistämätön tapahtuma]. Konservatismikin on lopulta aseeton teknokapitalismin
suhteen, vaikka monet ‘pienyhteisölliset impivaaralaiset’ toisin luulottelevat
[kommunistit jätän haaveilemaan ja uneksimaan utopiaansa: hyvää yötä, nukkukaa
hyvin].
.
Säädetyn lain tavoin diagnoosi identiteettinä sekä rajaa,
normittaa [‘normalisoi’] ja ohjaa että mahdollistaa, ilmentää ja vapauttaa
[‘normaalin’ rajoissa] ihmisen persoonallista ja yhteisöllistä olemista; tässä
mielessä se on sukua myös muodille ja jopa mainoksille.
.
Tämä kaikki merkitsee sitä, että liberaalien[kin]
yhteiskuntien vapaus on pelkkä valtaisa harhakuvitelma, jonka omaksuttuaan
ihmiset eivät tajua elävänsä tieteellisesti legitimoidussa, suunnattomassa
avovankilassa, jossa konsulttifirmojen lobbaama ja ohjailema poliittinen
päätöksenteko mahdollistaa huume- eli addiktio-markkinoiden =
medikalisaatio-bisneksen valtavan ekspansion, joka tulee olemaan tulevaisuuden
taloudellisen kasvun todellinen rahasampo.
*
Muiden ‘identiteetti-teknologisen’ toimintansa tieteellä
legitimoivien asiantuntijoiden ohella myös psykiatri-neurologi Hannu Lauerma
kuuluu osaltaan edellä kuvatun yhteiskuntajärjestyksen tärkeimpiin
‘pioneereihin’, halusipa hän sitä itse tai ei.
*
PS. Lukija ymmärtänee, että tällä tulevaisuusvisiolla ei ole
mitään tekemistä tieteellisen ‘luotettavuuden’ kanssa. Se, joka puhuu tekstini
puolesta tai asettuu sitä vastaan tieteeseen vedoten, yrittää vaikuttaa siihen
‘normalisoivasti’. Kieltäydyn sellaisesta roolista. Kieltäydyn kaikista
diagnooseista ja identiteeteistä. Yritän mieluummin olla vaikka
olematta.
.
PPS. Erityinen kiitos jälleen kerran Michel
Foucault’lle.
*
