Representaation kehkeytymisen metafysiikkaa

An Artist in his Studio, 1629, Rembrandt

*

Olemme siirtymässä luonnon mykkyydestä tekniikan hiljaisuuteen. Äänekäs ja vimmainen näyttelijä nimeltään ihminen tulee tämän kehityksen myötä häipymään lavalta keikkumasta.

.

Tämä päre on lähtenyt liikkeelle kommenttina Valkean kommenttiin päreessäni ÄO, osa 2, mutta laajentui ‘äärettömyyksiin’.

. 

Valkea kirjoitti: ‘Korkea ÄO on pohjimmiltaan aivojen prosessointikykyä, esim. kykyä kuvitella mielessään monimutkaisia geometrisiä rakennelmia, pyöritellä niitä mielessään ja tehdä niihin monimutkaisia muutoksia.’

. 

I

Älykkyys siis on ‘pelkkä’ tietokoneen täysin ohjelmoitu hardware ~ 'objektiivista' syntaksia [kausaliteetti] eikä suinkaan 'subjektiivista'  semantiikkaa [substanssi], jos semantiikka nyt lainkaan on ilmaistavissa muuten kuin metaforisesti - tai - juuri prosessoinnin epätäydellisyytenä eli/tai 'koneen virheenä’ - sanalla sanoen luonnon anomaliana, jollaisena itsereflektiivistä representaatiota pidän. ^*. 

Tällainen absoluuttisesti syntaktinen älykkyys on minulle viime kädessä todellinen antiutopia: robottihelvetti [fenomenologisemmin: houkutteleva ‘subjektiton’ hallusinaatio/meditaatio], joka näennäisellä mutta haavoittuvalla [katkaise sähköt (tai fenomenologisemmin: fantasia, meditaatio, LSD:n vaikutus) ja ‘älysi’ katoaa] helppoudellaan typistää meidät ‘takaisin’ luonnon kausaliteettia mallintavaan ‘teknisen autismin’ orjuuteen, josta fantasian kautta pääsimme [valitettavasti?] kerran irtautumaan [ei tietenkään ilman vakavia traumoja] kohti ikuisuutta/‘jumaluutta’. Nyt tuo ikuisuus-jumaluus näyttää kuitenkin älymme käsissä muuttuvan täydelliseksi koneeksi: J/jumalan ‘malliksi’ eli epäjumalaksi.

. 

Mutta kuten jo Anaksimandros [myös juutalaiset oppineet joskin hiukan eri syistä] ‘tiesi’: ‘Mistä olioilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen velvoitteen mukaan: ne näet korvaavat ja kostavat toisilleen oikeudenloukkauksen aikajärjestyksen mukaan’ [filosofian syntysanat]. Selkokielellä sanottuna tämä ei ole muuta kuin kaiken evoluution [luomisen, syntymisen] perimmäinen tarkoitus ja päämäärä: ‘mit’ ikään syntyköön, se omiaan vain on häviöön’, kuten Faust replikoi. - - Anaksimandroksen ajattelu sisälsi metafyysistä moralisointia, mutta kuten me jo nykyään ‘tiedämme’ [mikäli uskallamme sen tunnustaa], on evoluutio sekä hyvän ja pahan [jopa huonon] tuolla puolen että vailla mitään päämäärää.

. 

Tässä kohtaa pitää ehdottomasti muistaa, että koneet eivät ‘synny’ [katoavaisen muutoksen biologinen alku] vaan ovat tavallaan ikuisia artefaktoja kuten Platonin ideat tai monoteismin Jumala, joka ei luomisessaan kuitenkaan ollut riippuvainen edes ikuisista ideoista tai ylipäätään logiikan eli ihmisjärjen ‘pakkopaidasta’. Näin ollen siinä missä ikuiset ideat ovat ‘teknisesti’ eli rationaalis-kausaalisesti täydellisiä, siinä Jumala oli kaikkivaltiudessaan jotain täysin muuta – jotain, millaiseksi kone ei koskaan voi tulla, koska ‘Hän’ on myös luonnon kausaliteetin luoja eli absoluuttinen vapaus ja tahto [II, III].

. 

II

Me ‘luodut’ [edes ihmiset] emme ymmärrä Jumalan absoluuttista vapautta, koska se on järjen kannalta ratkeamaton ristiriita eli antinomia ~ äärellinen ei voi ymmärtää ääretöntä eikä ajallinen ikuista kuin symbolisesti. Niinpä vapauden kokemus on ‘todellinen illuusio’, jota ‘ilman’ [lainausmerkit, koska en ymmärrä, mitä merkitsee olla ilman vapautta] ei ole olemassa rationaalista päättelyä.

*

Kyseessä on samalla absoluuttinen paradoksi, koska vapauden ‘ytimestä’ löytyy seksuaalinen halu tai formaalimmin ilmaistuna informaation kopioitumisen ja siirtymisen deterministinen pakko. Näin siis maailmaan itseensä sisältyvä dynaaminen elementti [liike, muutos] saa ihmisen kielellis-käsitteellisen kehityksen myötä transsendentaalisena koetun [dialektis-strukturaalisesti konstruoidun] vapauden ‘ulottuvuuden’ [ei-ulottuvaisuuden/vrt. Descartes’n cogito].

.

Aiemmin täysin vaistonvaraisen eli syklis-deterministisesti vaikuttavan entsyymi-toiminnan pakottaman ihmisen halu ei hämmästyttävää kyllä enää välittömällä tavalla suuntaudukaan kohteisiinsa täysin automaattisesti vaan pysähtyy – ei enää ajan, paikan ja affektin täydellisesti ehdollistamana vaan ikään kuin ‘ikuisuutta silmällä pitäen’ [sub specie aeterni] arvioimaan oman ‘halunsa, tahtonsa ja ‘olotilansa’ ‘laatua, merkitystä ja mielekkyyttä’ suhteessa halun kohteisiin ja suhteessa itseensä.

. 

Tämä on biologisessa evoluutiossa jotain täysin uutta - ja lopultakin tarpeetonta, mikäli evoluution ainoa tarkoitus [tietenkään evoluutiolla ei ole mitään erityistä tarkoitusta; vain ihminen kuvittelee niin] on ainoastaan ‘suosia ja auttaa’ [nämäkin ovat tietysti antropomorfismeja, koska evoluutio ei ‘suosi, auta eikä syrji’ ketään: se vain ‘antaa’ (ei se anna vaan/) eli tekee (ei se tee mitään, koska tekeminen on subjektiivista toimintaa eikä evoluutio ole subjekti) muutoksen puitteet mahdollisiksi ja joskus [sopeutujan löytämän‘ratkaisevan (lisääntymis)edun’[?] vuoksi’) ehkä hiukan helpommiksi ~ ‘sopeutuvimmat selviytyvät’] niille, jotka pystyvät parhaiten sopeutumaan olosuhteisiin ja siten turvaamaan lisääntymisensä [evoluution liikettä voisi näin ollen kuvata ‘funktionaalisena tautologiana’].

.

Mutta välittömän halun irtoaminen affektiivisesta ruumiistaan ja havaituista kohteistaan ei enää suoraan ‘palvele’ lajinsäilymistä, vaikka se toki sitäkin tekee. Tällä tavoin ihminen vähitellen mutta peruuttamattomasti alkaa siirtyä luovan fantasian maailmaan, mikä prosessi ei siis ainakaan suoraan ja välittömästi toimi lajinsäilymistä varten vaan ruokkii viime kädessä vain fantasiaa itseään. Siten fantasia irtautuu autonomiseksi ‘projektikseen ja alueekseen’ aivan samassa mielessä kuin tekniikka [paljon myöhemmin] ‘karkasi’ käsistämme kuin se entinen mopo. - - Näin syntyivät ensin käsityöstä taide, havainnoivasta ja päättelevästä ajattelusta filosofia, myöhemmin [siirtyessämme 1300-1600 luvuilla universalismista nominalismiin ja voluntarismiin] kokeellis-matemaattinen tiede ja moderni tekniikka sekä ei-ekspressiivinen estetiikka poiesiksen yhä monimutkaisempina ja mimesiksestä irtaantuneina muotoina.

.

III

Jumalan vapaudessa ei ole kyse Platonin universaalien ideoiden muistelemisen, stoalaisten ehdottoman varman katalepsiksen, Spinozan pelkästään positiivisten passioiden, Hegelin hengen fenomenologian/evoluution ‘täyttymisen’ tai Marxin deterministisen luokkataistelun tuottamasta ‘vapaudesta’ [1], jotka itse asiassa ovat vapauden täydellisiä vastakohtia [koska ne lopulta ‘uhraavat’ yksilön redusoimalla sen ideoihin (tai Jumalaan pelkkänä Ideana) tai bio-fysikaaliseen ‘tyhjyyteen’] vaan yksilöllisesti koetun kairos-hetken ilmentämästä vapaudesta – Tapahtumasta, ‘jossa’/’jolloin’ ikuisuus tunkeutuu aikaan ~ äärellinen ihminen kohtaa ‘itseään menettämättä’ [2] itsessään äärettömän ikuisuuden ~ jossa singulaarinen erottautuu pluraalisessa kuitenkaan kadottamatta pluraalista [3, 4, 5].

. 

Tällaista hetkeä subjekti ei voi intensiivisimmillään jakaa kenenkään kanssa [6], vaikka sen voi kokea vain ‘toisten’ [‘ulkomaailman’] kanssa [myös fantasia representaationa on käsitteellisesti joskaan ei kokemuksellisesti ‘ulkomaailmaa’]. Ja juuri tämän ‘hetken’ vuoksi kristinusko ja [varauksin] Fichte, Schopenhauer ja Stirner [myös Nietzsche] ovat ‘maltillisina solipsisteina’ oikeassa.

.

Itse määrittelisin niin, että Olio sinänsä = Tuleminen = Halu/Tahto = Fantasia = Tietoisuus = Ego + Egolle ilmenevät ilmiöt ja olennot. Tämä trivialiteetti on todellista ‘ylieläimellisyyttä’, joka on avoinna kaikille ‘vapaille ihmisille/hengille’ [mutta ei deterministeille tai ylipäätään materialistisille empiristeille, jotka ovat luonnon lakien ‘säälittäviä orjia’ ;\].

.

1] Sen sijaan Darwinin evoluutioteoriassa yksilöllä ja/tai vapaudella ei lajiin nähden ole pienintäkään itseisarvoa: yksilö on aina pelkkä evoluution ‘väline’: minkäänlaista ‘vapautta’ ei ole olemassa, sillä edes sopeutuminen ei ole vapautta vaan funktionaalista liikettä.

. 

2] Toisin kuin edellä mainituissa ‘vapauksissa’ tapahtuu ~ etenkin deterministinen, monistinen materialismi [stoalaisuus ja epikurolaisuus; Spinoza] ja naiivi empirismi [empirismi on aina enemmän tai vähemmän naiivia] sekä [varauksin] erilaiset objektiivisen idealismin ja realismin muodot [Platonia ja Hegeliä en täysin luokittele tähän metafyysisten ‘orjien’ sarjaan dialektisen asenteensa vuoksi].

 

3] Kuten äärimmäisessä antirealismissa ~ solipsismissa ja ‘systemaattisessa’ egoismissa tapahtuu [Berkeley, Stirner].

. 

4] Viitepisteinäni tällaisen kokemuksen ilmaisemisessa olkoon Aristoteleen tragedian kahtharis [sielun ‘puhdistuminen ja ylevöityminen’/vrt. kairos-hetki], Heideggerin Tapahtuma ja Aukeama [Ereignis, Lichtung/vrt. kairos-hetki], kristinuskon khalkedonilainen teologia [Jeesus ihmisenä ja jumalana] sekä ‘”materialisoitu ja sosialisoitu”’ solipsismi [huomaa tripla-lainausmerkit] ~ Egon absoluuttinen vapaus luonnon ja yhteiskunnan sosiaalisessa välttämättömyydessä.

 

5] Koska tämäntyyppisen ‘metafyysisen’ asenteen ja siten myös kaiken etiikan lähtökohtana on Egon vapaus [vastinparinaan nominalistien kaikkivaltias voluntaristinen eikä niinkään universalistien rationaalisiin lainalaisuuksiin sidottu Jumala] on Egon on opittava rajoittamaan itseään/vapauttaan, jotta sen vapaudella olisi ylipäätään mitään mieltä ~ kategorinen imperatiivi/Kant, Rawls].

. 

6] Sen vuoksi, koska identtisiä kollektiivisia kokemuksia ei yksinkertaisesti vain ole olemassa, vaikka rakkaus/orgasmi sekä uskonnollinen tai poliittinen joukkohysteria eri muodoissaan huijaisikin meitä näin ajattelemaan.

. 

7] Kuten jo on huomattu, kalastan kartesiolaisissa vesissä ja näyttelen kartesiolaisessa teatterissa. Mielestäni ulkomaailma on sekä hyödyllinen että vaarallinen keksintö, jonka yritämme saada toimimaan haluamallamme tavalla.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/ao-pare-osa-2.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Macbeth

https://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology#Clearing

https://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology#Ereignis

http://en.wikipedia.org/wiki/Kairos

http://massthink.wordpress.com/2007/07/08/heidegger-twists-husserl-dasein-not-tego/

http://www.artinthepicture.com/paintings/Rembrandt/An-Artist-in-his-Studio/

Mirkka! Älä vie mun egoa! Muuten mä segoan.

Onko kuvassa naamioitunut Kemppinen vai minun egoton harhani?
*

Kirjoitettu 'joksikin'? etenkin Vaarille ja Mummolle Mummon päreessä N, M, S, A, U.

(Pakotin neologismeilla uhaten kielimafian lisäämään PS:n klo:15.55.)
*
'Jäin tähän kuin nahkanojatuoliin,
joka on kesällä viileä, talvella kuuma.
Merkillisen tarinan kerroimme toisillemme.
Kuulitko minne se meni, mitä siitä sitten tuli.'
*
Jos päättelet Vaari minun olevan sekoamassa, niin se johtuu 'vain' eräästä Mirkka Rekolasta - tuosta Mummon alter 'anti-egosta'.

Kyllä - nimenomaan anti-egosta, sillä eihän teillä zeniläisillä ole perkele soikoon mitään egoa. Etteikö vain siitä syystä kohta jo Raunokin segoa. - - Kun joutuu olemaan egottomien kanssa samassa Kodassa - ja vielä hissun kissun hämärähyssyssä. Melkein pelottaa...
*
Täytyy napata parit Oxepamit. Niin alkoi ahdistaa mua tää egoton sego.

Skål sun Diapameilles Vaariseni! Ryhdytään lausumaan R (a) unoa. Ja Isot Halit sulle sinne sun omaan Kotaasi. Tavattaisko muuten 3.3 Malmin Novan Baquettessa? Mä ostan sulle mansikkatuutin (ja itselleni kans) niinkuin Mummollekin toissaperjantaina?

Sitäpaitsi Mummo ihastui mun hymykuoppaani. Säkin voisit ihastua. Mä annan luvan.

Nyt jos elettäis -70-lukua, niin nuoltais Tapsan ja Mummon - - nuo pervot kirjekyyhkyläiset - - mieliksi postimerkkejä.

Varmaan säkin tykkäisit..? Nam.

Kertaus:

Kaikki tämä egoton sego on luultavimmin ja ihan varmasti Mirkka Rekolan runouden aiheuttama reaktio minun kausaalis-lineaaris-binaari-oppositorisessa päässäni!

Huudan armoa! Mirkka - älä vie mun egoani! Mä segoan!

Mutta Mirkka on julma - hän loitsuaa minut lopullisesti:

'Pieni terve pala häikäistyä otsaluuta,
näkee kuinka tässä sekopäässä pimeässä
kuu painuu taimmaisen metsänreunan eteen.'

Tähän ei auta enää Oxepamitkaan! Soittakaa minulle pipoo-auto! Tahdon egoni takaisin! Sen jälkeen haluan Kodan lämpöön! Ja nuolemaan postimerkkejä Vaarin kanssa!

Älä hylkää minua Rakas Ego-Naaraani - tai minun käy näin:

'They're coming to take me away': - http://www.youtube.com/watch?v=TXZMZ-XvvzI&feature=related *

PS.

Vie Mirkka vaikka Munat - mutta älä mun Egoa! Jäähän mulle kuitenkin sen jälkeen vielä Ymmärrys. Sitäpaitsi Ymmärrystä häiritsevä Himo vähenee tämän operaation seurauksena huomattavasti. Munaton on huoleton vaan Egoton ei oo yhtään mittään ja kaikki - siis Hullu!

*
http://theglenblog.blogspot.com/2006_12_01_archive.html

Normaalius on rikos! Manifesti.

Kirjoitettu kommentiksi ripsalle päreessään Joskus seitkytäluvulla.
*
ripsa kirjoitti

Ajattelet tri Mengeleä, vaikka on paljon dokumentoitua tietoa siitä, että jopa HÄN, se pahin natsi, ajatteli olevansa oikea tiedemies.
*
En minä ajatellut mitään Mengeleä.

'Normalisoiva biovalta' on Michel Foucault'a, joka piti sitä kaikkien yhteiskunnallisten järjestelmien rakenteellisena ominaisuutena tai dynamiikkana.

Norminmukaisuus (tässä siis normaalimitta) sisällyttää itseensä rasistisen, kontrolloivan dynamiikan, jota on erittäin vaikea vastustaa, koska se on sisäistetty paitsi tieteellisen ajattelun periaatteeksi myös järjestelmän eettiseksi standardiksi.

Tämän 'yhteismitallisuuden' nimissä voidaan hallita ja manipuloida sekä suuria massoja että yksilöitä.

Saattaa siis olla toissijaista, kuka kulloinkin on vallassa, koska biovallan periaatteella kyetään kätevästi käsittelemään kaikkia yhteiskunnallisia yksikköjä (ammattikuntia, perhettä, yksilöitä) yhtaikaisesti ja samassa muotissa.

Poliittisen biovallan päämääränä on sopeutunut, normaali ja konformistinen olento, joka ei uhkaa yhteiskuntarauhaa.

Mutta siten myös yksilöitten tai ryhmien aidot poliittiset vaikutusmahdollisuudet on typistetty pekkään äänioikeuteen.

Poliittinen konrolli on nimittäin luisunut medialle, joka on pelkkää liberalismin ja demokratian kaapuun naamioitunutta kapitalismia, ja jonka tavoitteet eivät siten koskaan ole aatteellisia vaan 'sijoituksellisia' eli yhteneväisiä biovallan kanssa.
*
Luonnontieteilijän ja ylipäätään annettuun, valmiiseen, yhtenäiseen sekä autonomiseen egoon uskovan on varmaankin vaikea ymmärtää ja hyväksyä biovallan käsitettä, koska Foucault'n nietzscheläistä valtaa ei voi yksilöidä tai määritellä oikeudellisesti.

Valta tulee kaikkialta, se on aina tuottavaa sekä normalisoivaa: siten normaalius on 'tuote', jota systeemi 'käyttää, hyödyntää ja kuluttaa'.

Vallan kääntöpuolena ja edellytyksenä toimii kuitenkin itsestään selvyytenä pidetty metafyysinen oletus: egon, subjektin ja identiteetin ykseys.

Yhtenäiseen ja annettuun egoon uskovat ihmiset tarvitsevat selkeän viitepisteen, josta käsin toimia, ja josta käsin maailma sekä yksilö 'toimii', ja näin tehdessään he tuovat ajatteluunsa takaoven kautta takaisin tieteen ja yksilönvapauden nimissä hylkäämänsä vanhan substanssimetafysiikan.

Mutta identiteetti (substanssin yhä säilynyt muoto) ei ole 'särötön' lähtökohta - ei yksilölle, maailmalle tai edes logiikalle.
Pikemminkin identiteetti egona on illuusio, jota biovalta pyrkii pönkittämään, koska se pystyy samalla käsittelemään paremmin manipuloitavia kohteita.

Tällaista identiteetin, egon ja subjektin samaistavaa salakavalaa 'normaalin minän' palvontaa on syytä vastustaa, koska a) se on valheellista b) sen avulla pyritään normalisoimaan (itse asiassa totalisoimaan) koko yhteiskunta.

Theodor Adorno väittää, että identiteetin käsitteeseen perustuva perinteinen logiikka ja jopa harmonis-tonaalinen musiikki ovat totalitarisoivia projekteja (esim. marssimusiikki). Sen vuoksi hän yritti kehittää ei-identtisen subjektiviteetin logiikkaa.

Itse asiassa juuri ei-identtisyyden perimmäisen ensisijaisuuden vuoksi (sekä luonnossa että 'ihmisluonnossa') psykoanalyysilla on aina oleva paikkansa myös yhteiskuntateoreettisen kritiikin muotona, vaikka myös Foucault siihen itse skeptisesti suhtautuikin.

Toisaalta juuri tämän vuoksi psykoanalyysia loppujen lopuksi myös vastustetaan: ei siis niinkään siksi, että se on muka epätieteellistä, mikä on pelkkä julkinen näennäisselitys vaan siksi, että se murtaa käsityksen yhtenäisestä ja eheästä egosta, jota voi manipuloida ja muovata loputtomiin kuten Freudinsa tärvänneet amerikkalaiset egopsykologit ajattelevat.

Ylipäätään kaiken maailman positiivisen ajattelun ja elämänhallinnan kurssit toteuttavat siististi ja salakavalasti normalisoivan biovallan tavoitteita.

Sen vuoksi kehoitankin:

Nouskaa barrikadeille! Heittäkää pommeja EU-byrokraattien niskaan! Älkää totelko, sillä muussa tapauksessa teidät 'lobotomoidaan' yhteiskunnan tahdottomaksi osaksi, joka osaa kyllä soittaa suutaan median antaessa vauhtia, mutta jolla ei ole todellista valtaa oman 'rikkinäisyytensä' eli luovuutensa ja siten sisäisen vapautensa säilyttämikseksi!

Normaalius on rikos luovuutta ja todellista vapautta vastaan!