Ajattelun ja ajattelujärjestelmien ristiriitaisuudesta

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen Ihmisen luokittelusta.
Viimeisin kielimafian muutos tuli englannin kielen kuvaukseen 28.1.
*
I
Tämä aihe on niin laaja, niin vaikea ja ajoittain jopa niin mahdoton, että se melkein kaatuu päälleni.

Minulla on kyllä tästä teemasta sanottavaa ja paljonkin (olen siitä myös kirjoittanut blogeissani), mutta se vaatii ainakin viiden päreen verran pohdintaa, eikä sittenkään päästä tyydyttävään lopputulokseen - koska sellaista tässä asiassa ei ole!

Joka tapauksessa - filosofin näkökulmasta naturalismi on tämän ajan peruseetos. Humanismi lienee kärsinyt - pitkälti myös omaa 'hienoperseisyyttään' - henkisen vararikon.

Osittain myös tämän kehityksen seurauksena meille ilmestyy noitaTakkiraudan tapaisia, naturalismissaan lappusilmäisiä 'kybog-sanakirjoja', jotka tietokoneet aikanaan tulevat täysin korvaamaan.

Luokittelut joka tapauksessa säilyvät. Koko ajatus makrotason rauhanomaisesta rinnakkainelosta maailmakatsomusten välillä on perimmältään tekopyhää toiveajattelua.

Myös mikrotasolla antagonismi erilaisten mielipiteitten, käsitysten ja havaintojen välillä - jopa yhden ja saman ihmisen ajatusmaailmassa - on tosiasia, jota ei voi väistää (näin esim. Nietzsche ja Freud).

Rauhanomaisen rinnakkaiselon kannattajat ehkä luulevat, että myös ihmisen tietoisuudessa voisi vallita yksimielisyys siitä, mikä on tosi tai epätosi käsitys asioista ja asiaintiloista. Tämä aristoteelinen perusaksioona tekee ajattelusta - varsinkin semantiikasta - kuitenkin torson.

Nietzsche piti tällaista käsitystä ihmisen kognitiosta ja psyykestä miltei typeränä - ja aivan perustellusti - sanokoon tekoälyn tutkijat mitä tahansa. Ihminen ei ole tekoäly.

Kaksiarvologiikka ja/eli kolmannen poissuljetun laki on perustavaa laatua oleva malliesimerkki siitä, miten tämä formaalilooginen perusaksiooma (joka on toki välttämätön johdonmukaisen päättelyn kannalta) typistää ihmisen ajattelun moninaisuutta ja syvyyttä (Prokrusteen vuode) yrittäessään saattaa sen järjestykseen, saada siihen koherenssia ja pitää sen puoliväkisin korrespondenssissa empiirisen todellisuuden kanssa.

II
Myös - ja väittäisinpä jopa (Matti Sintosta kompaten) HY:n käytännöllisen filosofian laitoksen professorin, Timo Airaksisen tapaan, että etenkin akateemisessa maailmassa riidat eri ajattelujärjestelmien ja perusnäkemysten välillä tulevat aina olemaan - ainakin täysin vastakkaisten vakaumusten suhteen - syviä ja joskus miltei traumaattisia. Henkilökemiatkin sakkaavat ajoittain niitten takia.

Vaikka tietysti on heti muistettava (mikä olikin Airaksisen varsinainen pointti), että noihin riitoihin kytkeytyy myös kilpailu- ja valtaintressejä - ei aina mutta säännöllisin väliajoin - ainakin silloin, kun kilpaillaan professorinviroista.

Tämä eri filosofisten näkemysten perusantagonismi kävi hyvin selväksi esimerkiksi biologian filosofiasta kirjan toimittaneen, Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian laitoksen tieteenfilosofian luennoitsijan, dosentti (-98) Matti Sintosen kommentista kysymykseeni eri filosofisten näkemysten suhteista toisiinsa - esim. Wittgensteinin antirealismi ja Popperin väite filosofian sidoksesta luonnontieteeseen ja tieteeseen ylipäätään - siis tietynlainen, naturalistinen realismi.

Ne kiistat ovat äärimmäisen pahoja akateemisen maailmankin sisällä aina ja edelleen. Hyvä että edes kunnon keskusteluyhteys saadaan aikaan. Richard Dawkins esimerkiksi väisteli vuosikausia Alister McGrathin toivetta käydä julkista debattia Dawkinsin kanssa ateismin ja luonnontieteen suhteesta toisiinsa.

Toisaalta minä voin kyllä hyvin ymmärtää Dawkinsia tässä asiassa: miksi jaaritella ihmisten kanssa, joiden näkemyksiä ei voi sietää eikä muuttaa miksikään (hymiö).

Mutta onhan Dawkins kuitenkin tehnyt todella valtavan paljon hyvää työtä popularisoidessaan evoluutiobiologiaa. Kunnioitan häntä tämän takia paljon, vaikka yhä pidänkin hänen ateismi-kritiikkiään melko alkeellisena.

III
Itse olin aikoinaan huono matematiikassa ja inhosin koko ainetta syvästi. Mutta sitten tapahtui jotain outoa.

Kun suoritin viimein -90-luvun lopulla lukioni loppuun tehdessäni samalla yliopistollisia arvosanoja täyttä häkää, sain kuitenkin melko helposti - lainkaan kotilaskuja tekemättä! - kahdeksikkoja matikan kokeista.

Ja numerot vain paranivat loppua kohden, joten halutessani perehtyä asiaan olisin kai saanut kiitettäviä.

Olin kuitenkin laiska - taas kerran - enkä jaksanut pohtia asiaa, joka ei 'suostunut' selviämään minulle 'tarpeeksi' nopeasti.

Ja vaikka aloinkin silkasta mielenkiinnosta pohtia matematiikkaa metatasolla filosofisesti, ei se minua käytännössä kiinnostanut edelleenkään. Tämä lienee ollut varsinainen pääsyy siihen, etten jaksanut pohtia niitä kotilaskuja.

Kuitenkin matematiikan ja muiden luonnontieteellisten aineitten helppo omaksuminen yllätti ja ihmetytti minua niin suuresti, että puhuin asiasta myös matematiikan opettajalleni sekä eläkkeelle siirtyvälle rehtorille, joka oli biologi.

Kotkan lyseon ilta-/aikuislukio on luonnontieteen reaalia painottava. Jouduin -97-98 suorittamaan kaikki pakolliset kemian, maantiedon, fysiikan ja biologian kurssit myös lukion ensimmäiseltä, jonka olin -70-luvun alussa jo suorittanut (kielilinjalla tietenkin).

Fysiikan kokeesta sain jopa 9½. Biologian pakollinen kakkoskurssi DNA-ketjuineen oli tunnetusti ehkä lukion vaikein, A-englannin ohella, mutta kiitettävä tuli siitäkin - helpommin kuin englannista!

Paras sarja Kotkan aikuislukiossa - aiemman päivälukion arvosanat mukaanlukien - oli kuitenkin 8 historian kurssia, joista kaikista tuli kiitettävä - viimeisestä 10.

Kielistä paras oli - yllätys yllätys - ruotsi, vaikka sanavarastoni siitä englantiin verrattuna on varsinkin nykyään suppeahko. Yo-kokeen ruotsin rakennetestissä mulla oli vain 1 virhe.

Mutta se oli silloin. Nyt on ruotsi jäänyt lingua francan eli englannin - tuon idiomeista koostuvan kiertoilmaisukielen! - jalkoihin.
*
Päivälukion toinen jäi aikoinaan kaksi kertaa kesken keväällä - - Räsänen lähti hullujen huoneelle, kunnes palasi viimein bloggaamaan - vai sanoisinko pikemminkin 'päreilemään', sillä enhän minä mikään informoiva ja keskusteleva tyyppi ole - minä vedän showta!

Viimeinen (toivottavasti) kommentti takkiraudalle

Kirjoittettu takkiraudan kommenttiin päreessäni "Tieteen metaperspektiivi ja ajattelun 'parallaksiset' näkökulmat".
(Tässä on lähinnä 'valikoituja paloja'. En haaskaa enää aikaani vastaamalla kaikkiin matruunan faktasofismeihin. Ne eivät muuta antagonistista asetelmaa välillämme miksikään.)

Ironmistress said...
'Luonnontieteissä on objektiivisuuden vaatimus, emmekä voi luoda maailmankuvaamme toiveiden tai halujemme varaan - emme voi nähdä maailmaa sellaisena kuin haluaisimme sen olevan, vaan meidän tulee nähdä se sellaisena kuin se on.'

Ja sinä näet sen niinkuin se on. Muut ovat väärässä. Onneksi olkoon. Tuomas Nevanlinnaa vapaasti siteeraten: luonnontieteilijät ovat aikakautemme todellisia fundamentalisteja.

Yksi tämän fundamentalismin (metodisen ja ontologisen monismin/materialismin/reduktionismin) mahdollistavia perustavia sekaannuksia on, että siinä sekoitetaan karkeasti keskenään ja toisiinsa mm. käsitteet totuus ja objektiivisuus, tieto ja informaatio, tietoisuus ja aivot, selittäminen ja kuvaaminen (deskriptio), ymmärtäminen ja selittäminen, merkitys ja muoto (semantiikka ja syntaksi), olemus ja ilmiö, substanssi ja yksilöolio/subjekti jne. jne.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
*
'Tuo Catch-22 ei ole kehäpäätelmä, vaan noidankehä, ja sellaisia esiintyy reaalimaailmassa runsaasti.'

Noidankehä mikä noidankehä - et sinä pääse pakoon sitä tosiasiaa, että pyörit kehää argumentaatiosi kanssa (en tietysti minäkään).
*
'Mikä on kerran osoitettu empiirisesti ja matemaattisesti oikeaksi, sitä on mahdotonta enää osoittaa vääräksi. Sitä voi enää vain täsmentää.'

Hyvä on - mitataan sitten ihmisen sydämen tuskan ja autuuden kvantiteetti ja määritetään hänet niiden perusteella. Vain eläintä tai konetta kohdellaan tuolla tavoin...

Käsityksesi todellisuudesta on metaforisesti sanottuna 'autistinen': aavemaisen tyhjä ja reifikoitunut. Siitä on 'henki' paennut...
Ja tätä väitettä minun ei tarvitse todistaa. Minun ei tarvitse todistaa tai kumota yhtään mitään - ei ainakaan sinun takiasi!
*
'Ei, vaan arvot pohjautuvat memetiikkaan, funktionaalisuuteen. Ne ovat kulttuurievoluution objektiivinen, eivät subjektiivinen, tuote.'

Okei - perusarvot saattavat hyvinkin olla ns. gut-reactions, joskaan se ei ole minun pointtini tässä keskustelussa.
Olen kiinnostunut pikemminkin siitä, mihin ihmiset todella uskovat (mitä heidän fantasiansa kätkee), kun he väittävät uskovansa johonkin tai tietävänsä jotain ehdottomasti: olivatpa sitten kyseessä kvarkit, kvantit, geenit, jumalat, arvot, merkitykset tai muut vastaavat 'omituisuudet'.

Islamin täytyy olla sinulle todella hirviömäinen poikkeus säännöstä(si), koska se sotii avoimen fundamentalistista näkemystäsi vastaan olemalla avoimen fundamentalistinen uskonto - mutta ei sinun mieleisesi.

Miten tällainen asetelma ylipäätään voi olla mahdollinen memeettis-deterministis-funktionalististen tautologioittesi perusteella?

Miksi nuo surkeat muslimit ovat menneet mokaamaan fakki-idioottimaisen luonnontieteilijän yksinkertaisen selkeästi toimivan maailmankuvan? Hävetköön! Tai pikemminkin: Hävitköön! Tieteellisen edistyksen, länsimaisen demokratian ja sen oikeassa olevan hegemonian nimissä! Amen.
*
'Perustele. Kerrro, miksi näin olisi ja miksi humanistiset tieteet - joissa ei käytetä tieteellistä metodia, vaan jotka perustuvat lähinnä auktoriteetin sanalle - tämän kertoisivat.'

Minä en väitä, että mikään tiede ylipäätään voisi kertoa meille totuuden merkityksistä - enkä väitä, että sen voisi tehdä uskonto tai edes filosofia.

Väitän vain, että luonnontieteen perusontologia on oikea maailman suhteen mutta ihmisen kannalta se toimii yksipuolisesti ja rajoitetusti.

Tämä ontologinen antagonismi/'dualismi' on ihmisen tietoisuuteen ja olemassaoloon liittyvä 'perushalkeama' tai trauma, jota ei voi enää korjata mitenkään (ulkoinen ja sisäinen ovat eronneet lopullisesti toisistaan/Heidegger/ - paitsi ehkä unissa).
Sen voi vain ymmärtää ja kestää, tai siihen voi yrittää samastua kuin oireeseen, jota ei voi muuttaa miksikään.

Käsitykseni siitä, mitä rationaalisuus merkitsee, eroaa edellisestä johtuen radikaalisti sinun käsityksestäsi, jossa rationaalisuus ymmärretään jonain annettuna, ikäänkuin deduktiivis-hierarkisena jatkumona ja funktionaalisena tarkoituksenmukaisuutena.

Minulle järki sen sijaan on jotain parallaksista (peruuttamattomasti näkökulmasidonnaista), inversiivistä (nurinkääntävää) ja kiasmaattista (lopun ja alun erottamattomuutta, jatkumojen ja katkosten yhteenkietoutumista).
*
Asenteeni on - kuten lienet varmasti huomannut - puhtaasti negatiivinen - sekä reflektion että motivaation tasolla: vähän niinkuin Panulla suhteessa feministeihin. Pidä siis hyvänäsi.

Mitä kommenttisi eräisiin muihin 'faktoihin' (muunlaisia käsityksiähän sinulla ei olekaan ;/) tulee, niin ne eivät muuta varsinaista asetelmaa välillämme miksikään. Se on jo alunperin ollut antagonistinen ja tulee sellaisena pysymään.

Toivon, että keskustelu loppuu tähän. Sitä on nyt käyty sekä sinun että minun blogissani useita kertoja, eikä asetelma ole muuttunut miksikään - pikemminkin jyrkentynyt.

Minulla ei ole mitään lisättävää sinun narsistiseen oikeassaolemiseesi - paitsi oma 'oikeassaolemiseni'. Ja piste.